Homoseksuaalisuus – luonnollista, luonnon vastaista?
Kirjoitus pyrkii selittämään homoseksuaalisuuden moraalisen huonouden, ja vieläpä ilman kirjoittajan palvoman jumalolennon määräämiä käskyjä. Onko se mahdollista?Aloituksessa Turunen kertoo luonnonvastaisen ja luonnottoman väärästä käytöstä argumentaatiossa.
Moraalisten velvoitteiden johtamista luonnossa esiintyvistä ilmiöistä kutsutaan englanninkielisessä filosofisessa kirjallisuudessa naturalistiseksi virhepäätelmäksi (naturalistic fallacy), tai is–ought –virhepäätelmäksi.
On helppo ymmärtää miksi esiintyvyyttä luonnossa–esimerkiksi eläinten käyttäytymistä–ei sellaisenaan voi käyttää moraalisen päättelyn lähtökohtana. Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne.
Olisi siksi ongelmallista johtaa ihmisten moraalivelvoitteita pelkästään esiintyvyydestä luonnossa.
Eikä luonnosta esiintyvillä asioilla voi perustella ihmisten käytöksen hyväksymistä.
Yksin siitä, että luonnossa esiintyy joidenkin eliölajien parissa homoseksuaalista käyttäytymistä ei voida johtaa moraalista päätelmää, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on moraalisesti oikein. Kuten kirjoituksen alussa viittasin, luonnossa esiintyy monenlaista käyttäytymistä, jota perustellusti ei voida ottaa inhimillisen eettisen päättelyn lähtökohdaksi sellaisenaan. Eläinkunnan käyttäytymisestä ei voida johtaa sääntöjä siihen mikä ihmisten parissa voidaan pitää oikeana tai vääränä.
Siitä mikä ja miten kaislikossa suhisee ei voida päätellä onko vastaava suhina oikein vai väärin ihmisten käytöksessä. Kanssaihmisten tuomitseminen huonommiksi ihmisiksi edellyttää edistyneempää päättelyä.Siihen tarvitaan rakennesuunnitelmia. Periaate on yksinkertainen. Rakennesuunnitelmien löytäminen voi olla aluksi haastavaa, mutta luontuu kevyellä pohdinnalla. Ihmisillä on erilaisia elimiä. Ne näyttäisivät toimivan eritavoilla. Pikkurilli on täydellisesti suunniteltu taipumaan ja tunkeutumaan nenään kaivamaan räkää. Tämä funktionaalisuus ei voi olla sattumaan, vaan tarkoituksenmukaista. Annetaan Turusen selittää tarkemmin.
Sydän on elin, jonka tarkoitus on ylläpitää verenkiertoa ruumiissa. Kun sydän pumppaa verta se toimii luonnon mukaisesti. Verenkiertoelimistö on rakenteeltaan sellainen, että se kierrättää kehossa verta. Ei esimerkiksi öljyä. Siksi hätätilassa ihmisille tehdään verensiirto eikä öljynvaihto. Tai sydämensiirto. Mainittu toimenpide auttaa verenkiertoelimistöä toteuttamaan sen luonnollista rakenteen mukaista tarkoitusta. Yhtälailla autojen koneiston voitelu on rakennettu toimimaan öljyllä, joten autoille ei tehdä verensiirtoja. (Vaikka tässä viittasin auton rakennesuunnitteluun, joka ei ole esimerkki biologisesta luonnosta, se valaisee muun ohella kykyämme ymmärtää rakennesuunnittelun merkitys.) Silmät ovat elin näkemistä varten. Silmillä näkeminen on siis luonnollista. Silmän rakenne on erilainen kuin korvan, jonka vuoksi korvan luonnollinen tarkoitus on eri kuin silmän. Ruuansulatuselimistön tarkoitus on sulattaa / hajottaa ravintoa ihmisen elimistön käyttöön elämän ylläpitämiseksi.
Tästä pääsemmekin tuhmien elinten alueelle. Penis ja vagina ne yhteen soppii, huomenna pannaan yhdyntäkoppiin, kuten päiväkodissa laulettiin.
Mutta Budziszewski kuvailee osuvasti kuinka ihmiset ovat biologisilta toiminnoiltaan toisesta sukupuolesta riippumattomia kaikilla biologisilla alueilla paitsi yhdellä, mitä tulee lisääntymiseen. Silloin miehen ja naisen on tultava yhteen ja muodostettava yhdessä sellainen kokonaisvaltainen ruumiillinen ja elimellinen yhteys, jota ilman kumpikaan ei itsenäisesti kykene tuottamaan jälkeläisiä.
Tämä on voimakas todistus luonnossa vallitsevasta rakennesuunnittelusta mitä tulee seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden luonnollisuuden arvioimiseen.
Ihmisten lisääntyminen tapahtuu kahden eri sukupuolen välisestä interaktiosta vyötärötasolla. Samaa sukupuolta olevilla ihmisillä sama aktiviteetti ei pysty tuottamaan jälkeläisiä. Näin Turunen pääsee vihdoinkin siihen miksi homoseksuaalinen akti on luonnonvastaista.
On täysin luonnollista, että homoseksuaalit parit eivät voi keskenään saada omia biologisia lapsia. Kuitenkin homoseksuaalinen akti, toisin kuin heteroseksuaalinen, on rakennesuunnittelun valossa vastoin luontoa. Rakennesuunnittelusta johtuen homoseksuaalinen akti kykenee ainoastaan imitoimaan luonnon mukaista heteroseksuaalista aktia.
Tämä tietenkin edellyttää sitä, että ihmisten sukupuolielimiä halutaan käyttää pelkästään lisääntymiseen. Turusen tekstissä annetaan kuitenkin hyvin erikoisella tavalla rajattu kriteeri ihmisten sukupuolielinten rakennesuunnitelmalle. Aivan kuin elimillä olisi vain yksi rakennesuunnitelma. Taidan arvata miksi hän tekee tuollaisen rajauksen. Huvikäyttö, eli tarkoituksenmukainen sukupuolielinten aktivointi pelkästään seksuaalisen nautinnon saamiseksi, ei voi olla rakennesuunnitelman mukaista käyttöä, koska silloin se olisi hyväksyttävää käyttöä. Pelkän imitaation sijasta homo- ja lesboparit kykenevät mitä moninaisella tavalla toimimaan ihan älyn ohjaamana kohti ennakoitua tavoitetta, eli reipasta seksiä. Jättäessään tämän faktan kuvioista Turunen keskittyy tietenkin pelkästään lisääntymisen biologiaan.
Viittausta luonnon vastaisuuteen ei edellisen valossa myöskään tule pitää loukkauksena tai herjana silloin kun sillä viitataan sukupuolisuuden biologiseen rakennesuunnitteluun. Tällöin kyse on pikemminkin kuvailusta, josta tosin voidaan tosin tehdä asianmukaisesti moraalisia johtopäätöksiä. Rakennesuunnittelun pohjalta voidaan näet sanoa, että ihmisen ei tulisi harjoittaa homoseksiä, koska se on luonnon vastaista ja potentiaalisesti ihmiselle vahingollista.
Tätä rakennesuunnittelusta johdettua johtopäätöstä alleviivaa se tosiasia, että luonnon, eli rakennesuunnittelun vastaisesta homoseksuaalinen akti, varsinkin miesten välisessä seksissä, on todistetusti terveydelle monella tapaa vahingollista. Aivan niin kuin lasinsirujen syöminen voi vakavasti vahingoittaa ruoansulatuselimistöä, ja siksi ihmisen ei pidä, syödä lasinsiruja. Lasi ei ole ravintoa, vaikka sitä voi syödä.
Aivan ensimmäiseksi totean, ettei todellakaan kannata laittaa lasinsiruja sukupuolielinten lähettyville. Potentiaalinen vahinko taitaa liittyä siihen miten miesten välinen anaaliseksi voi johtaa repeämiseen, jos aktia ei tehdä oikein. Harjoittelu tekee mestarin. Riskit ovat aitoja, mutta esim. naisten kesken joudummekin pohtimaan (ja minähän pohdin tätä ilmiötä ahkerasti) miten sukupuolielinten käyttö muka olisi luonnonvastaista. Kaikki osapuolet kyllä tietävät miten lapsia tehtäisiin, mutta se ei olekaan tarkoituksena samaa sukupuolta olevien ihmisten seksissä.
Sen lisäksi on huomioitava, että luonnollinen tapa synnyttää rakennesuunnitelman laatimalla tavalla lapsia on johtanut ja tulee johtamaan lukuisten naisten kuolemaan verisesti, kun synnytysvälineistö tuhoutuu lapsen pulpahtaessa pihalle. Turuselle ja ihmiskunnalle tämä on tietenkin hyväksyttävä tappava riski. Muuten ei olisi ihmiskuntaa.
Sukupuolisuuteen liittyvän rakennesuunnittelun pohjalta on perusteltua sanoa, että homoseksuaalinen parinmuodostus ja akti ovat vastoin luontoa, luonnon vastaista. Niissä tapauksissa jolloin itse keskusteluissa käytän viittausta luonnollisuuteen / luonnon vastaisuuteen, en tee sitä laajassa merkityksessä viittauksena esiintyvyyteen luonnossa, vaan kapeammassa merkityksessä, viittauksena rakennesuunnitteluun.Turusen ja kumppanien ongelmaksi jääkin perustella miksi ihmisten elimillä on pelkästään yksi rakennesuunnitelma. Ihmisten välinen parisuhde määritellään moraalisesti huonoksi sen perusteella onnistuuko lisääntyminen heidän sukupuolielinten interaktiolla. Jos ei onnistu, tuo suhde on moraalisesti väärin.
Ainakaan minulle ei vielä selvinnyt miksi tuollakaan tavalla luonnonvastainen käytös olisi moraalisesti huonoa käytöstä. Jos ihmisten elimissä on suunnitelmat ja käyttöohjeet, niin kuka tai ketkä ne on laatinut? Olisi hienoa päästä tarkistamaan heiltä (tai häneltä) ovatko päätelmämme elinten rakennesuunnitelmista oikein.
Linkkailen vähän ristiin, jotta lukijat löytävät Tuomo Hämäläisen fucktionaalista -kirjoituksen.
Monifunktioisuusnäkökulma paljastaa että tosiasiassa kun funktioita määritetään luonnottomiksi, on mukana helposti piilo-oletuksia. Turunen viittaa että sokeuttaminen olisi silmien funktion tuhoamista. Mutta tietääkseni homoseksuaalit, tai Augustinuksen kontekstissa suihinottajat, eivät ole suinkaan pilkkomassa sukuelimiään toimintakelvottomiksi. Päin vastoin. Nämä ihanat ja mahdollisimman jokapäiväiset toiminnot onnistuvat jos ja vain jos elimet ovat ehjiä. Näin syvä ja oleellinen epäanalogia paljastaa että Turusen ajattelussa oli "vajausta", eli se oli vielä aika heikkotasoista filosofiaa. Munien mutilointi vaikkapa ympärileikkauksella haittaa ejakuloimista enemmän kuin homoseksi tai suihinotto ikinä.
Ja:
Kun mietitään tällä hetkellä vaadittuja muutoksia homojen oikeuksiin Suomessa, on hyvä huomata oleellinen. Eli homot harjoittavat seksiä tuli lainmuutos tai ei. Lainmuutos koskee sukunimeä joka ei ole lisääntymisfunktio. Lisäksi se koskee adoptiota. Adoptio on mainio näkökulma, koska homoja ja adoptionottajia yhdistää se, että heidän sukupuolielimiensä lisääntymisfunktio ei aika usein toimi. Adoptio on toimenpide jota toki tekevät myös ihmiset joilla on omia lapsia. Mutta tosiasiassa juuri oman lapsen puute ja mahdottomuus saada omaa vauvaa johtaa monen äidin/isänvaistot vauvakuumeeseen johon haetaan vauva muualta. Sukupuolielinten lisääntymisfunktio ei ole oleellinen kun adoptioisästä ja adoptioäidistä tulee huoltajat lapselle. Tämä on luonnotonta Augustinolaisessa kulmassa. Sitä ei silti vastusteta. Homoja ja hedelmättömyyttään adoptoijia yhdistää se, että sukupuolielinten lisääntymisfunktio ei ole tuottanut lapsia. He kuitenkin yleensä käyttävät sukupuolielimensä pääfunktioita ja vahvistavat tätä kautta sosiaalista suhdettaan, ja tätä kautta auttavat luomaan rakkaudellista ympäristöä jossa lapsi kasvaa jossain muussa kuin riitelyn, tappelun, yleisen skitsoilun ja väkivallanuhan keskellä. Kuten Jumala on ihanasti tarkoittanut.