Tämän kirjoituksen aihe EI VIELÄKÄÄN OLE suvivirsi

Melkein kuukausi siinä meni, mutta vihdoinkin lehdistössä osataan kirjoittaa apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksestä. Viimeksi ihmettelin miksei oikea aihe suostu millään ilmestymään lehtien sivuille. Suvivirsi näytti olevan ainoa huolenaihe valtakunnassamme. Se miten uskonnottomia koululaisia kohdellaan uskonnollisen ohjelman aikana ei näyttänyt kiinnostavan mediaa. Vaikka siitä olisi saanut repäistyä hienosti liioiteltuja uhri-lööppejä. Ehkä on parempi ettei lööpistön huomio mennyt sillä tavalla metsään.

Jännitysnäytelmä on loppusuoralla, sillä perustuslakivaliokunta antoi virallisen lausunnon koulujen uskollisten tilaisuuksien toteuttamisesta.

Perustuslakivaliokunta ei katso perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista johtuvan tarvetta muuttaa aiempaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Valiokunnan mielestä muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.

Perinne on merkitsevämpää jatkuvuudelle kuin perinteen uskonnollisuus. Melko yleinen näkökanta aiheeseen, sillä onhan kirkon jäsenistä suuri osa maallistuneista kristittyjä.  Entäpä se käytäntö, jossa koululaisia marssitetaan jumalanpalveluksiin vuosittain perinteen nimessä?

 Uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisia eivät perustuslakivaliokunnan mielestä ole myöskään vuotuiset, esimerkiksi juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista.

Ei syytä muuttaa nykyistä käytäntöä. Uskonnottomille perheille pitää vain ilmoittaa milloin muut koululaiset kävelevät kirkkoon. Se mitä muut tekevät sillä aikaa onkin kiinni opettajien innosta ja mielikuvituksesta. Tästä löytyy melko *kröhöm* erilaisia kertomuksia, mutta jätetään ne muiden anekdooteiksi. Kommentit ovat tervetulleita tuonne alas.

Valiokunta näkee sentään joitain ongelmia nykyisessä tilanteessa.

Osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa järjestettävät uskonnon harjoittamisena pidettävät tilaisuudet voivat sen sijaan olla perustuslakivaliokunnan mukaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa ongelmallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, on niiden ajankohdista tiedotettava etukäteen ja samalla huolehdittava siitä, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus olla osallistumatta niihin.

Juuri näissä tapauksissa tapahtuu se lasten jako uskonnolliseen ja uskonnottomaan kastiin. Ymmärrän, jos niitä uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään esim. kristillisissä kouluissa. En ymmärrä miksi niitä järjestetään tavallisissa kouluissa. Joissain kouluissa ruokarukouksien tilalla on hiljentyminen. Toisaalla on tahoja, jotka ovat valmiita evankelioimaan kouluissa ja pyrkivät perustamaan kouluihin rukouspiirejä.

Valiokunta esittää suosituksia koulujen käytäntöihin.

Perustuslakivaliokunta painottaa mietinnössään tarvetta huolehtia siitä, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että tilaisuuksien aikana järjestettävä vaihtoehtoinen toiminta on mielekästä. Tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei saa aiheuta oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia.

Pitäisikö uskonnottoman kouluaiset kerätä johonkin tiettyyn luokkaan aamuhartauden ajaksi vai riittääkö jos käytävälle järjestetään tarpeeksi mielenkiintoista aktiviteettiä sen ajaksi? Leimautuminen ja haitalliset seuraukset ovat riippuvaisia siitä minkä tasoisella paikkakunnalla oppilas sattuu asumaan. Lausunto tiedostaa ongelman, mutta ratkaisuksi on tarjolla toivetta siitä, ettei ongelmia enää olisi. Ympäripyöreä tuotos johtunee siitä, että ongelma on monimutkainen erilaisten käytäntöjen takia. Onko kaikissa kouluissa ruokarukousta? Onko niitä enää edes uskovaisten kodeissa?

Lausunnossa mainitaan nimeltä mainitsematon virsi vain ohimennen. Kokonaisuutena lausunto keskittyy juuri siihen mistä apulaisoikeuskansleri Puumalainen alunperin kirjoitti. Suvivirttä ei edes oltu kieltämässä Puumalaisen kirjoituksessa ja lautakunnan kanta ei tuo muutosta pari vuotta vanhaan päätökseen. Miten lehdistö otsikoi aiheen?

Iltalehti: Suvivirttä saa laulaa kouluissa myös jatkossa

Iltasanomat: Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua kouluissa

No niinpä tietenkin. Kuvissa jopa virren sanoitusta, mutta itse artikkeleissa käsitellään lausunnon relevanttia sisältöä. Sentään paremmin kuin kuukausi sitten. 

Paremmin uutinen otsikoidaan muualla. Voidaan puhua lööpistön ja lehdistön selkeästä erosta.

Aamulehti: Valiokunta: Uskonnollisesta päivänavauksesta pois jäävä oppilas ei saa leimautua

Turun Sanomat: Valiokunta: Uskonnolliset päivänavaukset osin ongelmallisia

MTV3: Koulun perinteisiin juhliin ei puututa – oppilaan voitava kieltäytyä uskonnollisesta toiminnasta

 YLE: Suvivirren laulamiselle lopullinen hyväksyntä

Tästä joukosta vain Yle tuotti pettymyksen otsikollaan. Kaikissa uutisissa oli onneksi perustuslakivaliokunnan lausunnon perussanoma selkeästi esillä. Ehkä keskustelu pääsee vihdoinkin kohti niitä ongelmakohtia joita uskonnottomat perheet ovat kohdanneet.  Toistaiseksi keskustelu kun on ollut aivan hakoteillä. Helsingin sanomat kävi lukemassa millaista palautetta Puumalainen sai kansalaisilta lausuntonsa jälkeen. Esillä on ollut toistuvasti väärinkäsitys siitä, että lausuntoa on pyydetty muslimien toimesta tai muslimien miellyttämiseksi. Aivan kuin meitä uskonnottomia ei olisi olemassa!

Edes koulujen uskonnollisista tilaisuuksista alun perin kannellut kansalainen ei kantelussaan viitannut muslimeihin. Hän oli pitänyt epäasianmukaisena sitä, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa.

Eikä ollenkaan yllättäen käynyt ilmi, että yleisin väärinkäsitys liittyi siihen virteen. Moni luuli suvivirren veisuun olevan kiellettävien asioiden listalla. Palautepostin sisältö selvittääkin miksi niin moni kansalainen oli huolestunut turhaan:

"Luin Iltiksestä kantanne Suvivirteen. Kielletään sitten koko siniristilippu, koska se symboloi Jeesusta."

Iltis! *nyrkin heristelyä*

Helsingin sanomat osaa kertoa miksi palautteessa oltiin niin sekaisin tosiasioista.

Kansan sekaannus on ymmärrettävä. Valtaosa mediasta nosti suvivirren esille uutisoinnissaan, vaikka Puumalaisen päätöksessä ei millään tavalla arvioitu sen asemaa.

Toivottavasti vuoden loppuun mennessä on käyty asiallinen keskustelu itse asiasta.