23.7.15

Aito avioliitto VS Tiede

Tiistaina Ylen Aamu-tv:n studiossa keskusteltiin Aito avioliitto -yhdistyksen toimista. 12 minuutin pituinen pätkä on katseltavissa tuolla linkin takana. Kansalaisaloite wanhan avioliittolain palauttamiseksi sai sen 50K ääntä. Studiossa kansalaisaloitetta puolustaa Aito avioliitto -yhdistyksen esitaistelijana Jukka-Pekka Rahkonen. Vastapuolella ääneen pääsee Setan Panu Mäenpää.

Oli ilo huomata, että keskustelu oli erittäin hyvää tasoa, jos vertaamme sitä internetin ihmeellisillä digikäytävillä käytyyn keskusteluun. Vielä suurempi ilo oli huomata, että netti on täynnä kirjoittajia, jotka osasivat viipaloida Rahkosen puheita heti eilisen aikana.

Puhuiko Rahkonen jostain, joka sattuisi kiinnostamaan myös minua? Puhui.

YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa ei erikseen määritellä, että perheen täytyy koostua yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta plus kakarat. Paperissa puhutaan vanhemmista ja perheestä. Rahkonen huomauttaa, että asiakirjaa laadittaessa on ilman muuta tarkoitettu isää ja äitiä. Pointti onkin ihan hyvä. 50- ja 80-luvulla ei yleisesti mielletty ydinperheeksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin isää ja äitiä.

"Tätä on ruvettu vasta myöhemmin kyseenalaistamaan, että mitä vanhemmuus tarkoittaa."

- Rahkonen

Josta pääsenkin jälleen erittäin epäreilulla ja -soveliaalla tavalla Yhdysvaltojen historiassa tapahtuneeseen rotuerotteluun. Havainnollistan sillä Rahkosen vastalauseen huonoa puolta. Tulkintamme lakipykälistä ja sopimuksista muuttuvat sukupolvesta toiseen. Ehkä huonoon suuntaan. Toivottavasti hyvään suuntaan. Ne kuitenkin muuttuvat. Sille ei voi mitään.

Kävipä niin hassusti, että tuon valtion itsenäisyysjulistuksessa seisoi:  

We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the Pursuit of Happiness. That to secure these rights, Governments are instituted among Men, deriving their just powers from the consent of the governed.

 Samalla näitä asiakirjoja kirjoittaneet miehet omistivat orjia. No mutta, Rahkosen tavoin voimme todeta, että itsenäisyysjulistusta kirjoittaessa on ilman muuta tarkoitettu vain valkoihoisia miehiä. Ja olisimme täysin oikeassa. Sukupolvien vaihtuessa tuon tekstin tulkintaan on sitten lisätty vivahteita, joissa ihmisoikeuksia olisi myös muilla kuin valkoisilla miehillä. Jopa naisetkin saivat äänioikeuden ja muita liberaaleja hapatuksia. O tempora, o mores!

Tämän vinkkelin suunnasta katsottuna ei ole mitään ihmeteltävä siinä miten tulkitsemme tällä vuosituhannella YK:n lasten oikeuksien sopimuksia. Minulle ja monelle muulle äänioikeutetulle ei ole mitään ihmeellistä, jos lapsen vanhempina on kaksi naista tai kaksi miestä.

 Rahkonen myös mainitsee uuden avioliittolain tuovan paljon vaurioita ja vahinkoa, jos sen sallitaan astuvan voimaan vuonna 2017. Minkälaisia vauroita ja vahinkoja? Sitä ei valitettavasti kuulla, joten olemme yhtä tuskastuttavien ja ympäripyöreiden uhkakuvien äärellä kuin professori Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnossa.

Vihdoinkin pääsemme tieteeseen. Rahkonen otti puheeksi isyys ja äityys -pointin tieteellisen pohjan.

Psykologien kesken on vahva konsensus siitä, mitä isättömyys tai äidittömyys tarkoittaa lapselle, ja se on aina haitallista.

Todellakin tässä kohtaa Rahkonen on tavallaan pyöristäen oikeassa. Jos isättömyys tai äidittömyys tarkoittavat (yleistäen) sitä, että lapsi on yksinhuoltajaperheessä. Tilanne ei kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ovat samaa sukupuolta.

Onko kahdesta äidistä tai kahdestä isästä koostuva vanhemmuus haitallista?

Ylen uutisessakin nostetaan esille Psykologiliiton suositus sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisestä. Suosittelen lukemaan läpi tuon lausunnon ja sitten nyrpistämään nenääsi Rahkosen suuntaan. Asiantuntijalausunnon laati psykologian professori Jarl Wahlström Jyväskylän yliopistosta. Mahdollisesti Puolimatkan tuttuja, nudge nudge wink wink. Perusteluna avioliittolain päivittämiselle oli alan tieteellisen tutkimuksen läpikäyminen. Samanlaista positiivista kantaa annetaan myös vastaavan Yhdysvaltalaisen liiton suunnalta. Mutta sehän vain tarkoittaa, että psykologit ovat homosaation pauloihin joutunut liitto!

Rahkonen ei kuitenkaan jättänyt asiaa puolitiehen. Hän vetoaa tutkimusaineistoon, joka osoittaa samaa sukupuolta olevien vanhempien haitallisuuden. Aloituksena on anekdootteihin vetoamista. Hän mainitsee joitain lapsia, jotka ovat kaivanneet isää tai äitiä juuri tällaisessa sateenkaariperheessä, jossa puuttuu toinen sukupuoli.

Skippaan anekdootit ja keskityn mielenkiintoisempaan kamaan.

Rahkonen vetosi Regneruksen ja Sullinsin tekemiin tutkimuksiin. Ne on tehty isommalla otoksella. Jopa yli 200 000 perheen otoksella. Valitettavasti pelkkä iso otos ei takaa tutkimuksen kertovan sitä mitä Rahkonen väittää sen kertovan. Regnerus ei vertaillut sateenkaariperheissä varttuneita lapsia heteroperheissä varttuneisiin lapsiin. Regneruksen paperia on pyöritelty blogissani vuodesta 2013 lähtien. Siihen minulla ei ole kauheasti lisättävää, joten lainaan itseäni:

Regneruksen tutkimuksessa selvisi, että vanhempien pitkäkestoisessa suhteessa kasvaneet lapset ovat kautta linjan paremmassa jamassa, kuin rikkinäisissä perheissä eläneet lapset. Kertoessaan vakaiden perheiden eduista tutkimus oikeastaan on samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen puolella. Sateenkaariperheille annetut tuet ja oikeudet laissa antaisivat entistä paremmat edellytykset lasten elämänlaadun parantamiseen. Josta voidaankin miettiä miksi sellaisia muutoksia sitten vastustetaan.

Rahkonen mainitsi myös lapsille olleen kaksi - neljä kertaa enemmän ongelmia, jos he ovat varttuneet sateenkaariperheissä. Tämä tieto on peräisin Donald Paul Sullinsin paperista, joka tuli ensimmäistä kertaa esiin kotimaisissa puheissa Aito avioliitto -seminaarissa Heurekassa. Lukaisin paperin silloin läpi, mutta jätin laajemman kommentoinnin tekemättä. Paperia kun ei julkaistu akateemisessa julkaisussa, vaan Beallin pseudojulkaisujen listalle joutuneen ScienceDomain internationalin ylläpitämässä julkaisussa.

Jos kuitenkin vaivaudumme perehtymään itse Sullinsin tutkimusmenetelmään, niin näemme ettei Rahkosen tulkinta kestä neurologista aktiviteettia. Sullinsin Emotional Problems among Children with Same-Sex  Parents: Difference by Definition  paperi kertoo otannan sisältäneen 207 007 lasta. Heistä 512 lasta oli varttunut samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä. Tiedot on poimittu National Health Interview Survey (NHIS) tietokantaan lisätyistä kyselykaavakkeista vuosilta 1997-2013. Jujuna onkin selvittää minkälaisissa samaa sukupuolta olevissa perheissä nämä 512 varttuivat.

 Tutkimusdatan vähäisyys on yleinen ongelma kyseisen tutkimusalan kentällä. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat kun ovat suhteellisen tuore ilmiö. Avioliitossa eläviä samaa sukupuolta olevia pareja on ollut vasta tämän sukupolven aikana. Siksi heitä ei ole toistaiseksi kertynyt runsaasti tuoreisiinkaan tilastoihin.

Olivatko nämä 512 lasta vertailukelpoisia parhaimpia tuloksia antaneisiin perinteisiin heteroydinperheisiin? Sepäs on vaikeaa selvittää itse paperin perusteella. Tässä Sullins selittää miten perheitä jaettiin eri kategorioihin:




Five types of parenting families are distinguished
for analysis. The opposite-sex family structures
replicate definitions used in a series of CDC
reports of NHIS findings on family structure and
health [90–92]: 1) Nuclear families, defined as
“one or more children living with two parents who
are married to one another and are each
biological or adoptive parents to all children in
the family” [90]. This is the reference category.
2) Any other married parent families, including
step-parenting, adoptive and extended families.
This category would include same-sex parents
reporting as spouses if they were not broken out
for comparison purposes. 3) Unmarried
cohabiting partners with child (ren). The child
may be the biological child of both partners, one
of the parents may be a step-parent, or an
adoptive child of one or both partners. This
category would include same-sex parents
reporting as unmarried partners if these were not
broken out for comparison purposes. 4) Single
parent families consisting of “one or more
children living with a single adult” [90]. The adult
may be of either sex, with a biological or adoptive
child. Since NHIS did not ask about sexual
orientation, this category probably includes an
unknown number of same-sex oriented persons.
5) Same-sex parent couples

Valitettavasti lukuja selaamalla ei selviä olivatko sateenkaariperheiden lapset varttuneet koko elämänsä näissä perheissä, vai ehkä eläneet heterovanhempien kanssa ennen avioeroa ja uutta perhettä, tai ehkä yksinhuoltajan kanssa jolla on ollut useita kumppaneita lapsen elämän aikana. Taulukko numero 3 sisältää same sex ja opposite sex erottelun, mutta itse perhemuodot ja perheiden historiat eivät ole jaoteltuna taulukossa.

Ongelma on käytännössä sama kuin Regneruksen paperissa. Vertailuun otetut heteroparien lapset olivat lähes poikkeuksetta alusta loppuun asti yhdessä eläneiden biologisten vanhempien hoivassa. Samaa sukupuolta olevia pareja ei sitten tahtonut vielä löytyä tuolta aikaväliltä. Sullins on tietoinen ongelmasta:

Almost all opposite-sex parents who are raising
joint biological offspring are in intact marriages,
but very few, if any, same-sex parents were
married during the period under observation.
(Same-sex partners were not permitted to marry
anywhere in the United States prior to 2004 and
in only a small minority of states in the U.S. after
that. All same-sex partners on NHIS are coded
as “cohabiting”, although some, both before and
after 2004, report their partner as “spouse” rather
than “cohabiting partner”.)

Ryhmien väliltä löytyy tietenkin merkittäviä eroja. Sitä ei voi kukaan kieltää. Sullins muistuttaa paperinsa loppupuolella, että enemmistö kaikkien ryhmien lapsista ei kokenut vakavia tunneongelmia.

It is worth noting that, even in the worst case
conditions examined in this study, the large
majority of children did not experience emotional
problems. Although children fare worse in some
family settings than others, to an extent that well
justifies social and policy concerns about
differences between family structures, including
between opposite-sex and same-sex families,
most children in most families achieve a level of
psychosocial function that is not characterized by
serious emotional problems.

Regneruksen ja Sullinsin paperit ovat vastakkain alan konsensuksen kanssa. Kuten kotimainen Psykologiliitto totesi. Myös rapakon toisella puolella sanoo samaa Stanfordin yliopiston sosiologi Michael Rosenfeld. Hän kävi läpi alan kirjallisuutta. Jokaista Sullinsin tuotosta kohti löytyy laajoja vertailuja, jotka kertovat toisenlaista tarinaa. Rosenfeld kiteyttää:

In 45 empirical studies of outcomes of children of same-sex couples—including all  studies listed in Tasker’s (2005) comprehensive survey that examined childhood outcomes, several more recent studies listed by Wald (2006), all four studies listed by Meezan and Rauch (2005) as the highest-quality studies in this  field, 1 and all the more recent studies that cite  the earlier ones—none found statistically significant disadvantages for children raised by gay and lesbian parents compared with other children. 

Asiasta voidaan/tullaan vääntämään kättä varmasti monta kertaa tänä vuonna. Mutta Rahkosen ja Aitojen kumppaneiden ei kannata väittää tieteen olevan selkeästi heidän puolellaan. Varsinkin Regneruksen paperia heilutellessaan heidän kannattaa olla erityisen tarkkana väitteissään.

6 comments:

  1. Lindberg et al. on tutkinut eri perhemalleissa elävien lasten hyvinvointia käyttäen perheiden samankaltaisuuden mittarina sosioekonomista asemaa. Tulos on ollut selkeä ydin-, uus-, yh- sekä adoptioperheiden välillä. Sosioekonominen asema on tietysti vain yksi spekulatiivinen mittari, ja Jari Sinkkosen sanoin tällä alueella on todella vaikea väittää mitään kovin suurella pieetillä ainoana totuutena.

    Sinällään tieteelliseen no-difference -hypoteesiin nojaaminen on turhaa. Ne käsittelevät periaatteessa vain spekulatiivisia seurauksia asiasta, jonka kokonaisvaikutuksia ei tunneta.

    On myös väitetty, että samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen ei riistä lapsen oikeutta isään ja äitiin, joka on mielekkäämpi oikeuseettinen arvostelu tarkasteltavaksi.

    Oleellista tässä kohden on havaita, että biologisen vanhemmuuden ja juridisen vanhemmuuden yhdenvertaistaminen heikentää lapsen oikeutta saada olla juuri biologisten vanhempiensa huollettavana. Vaikka lapsen oikeuksiin liittyen ei teoriassa oteta kantaa, hänen biologisten vanhempien oikeuksien aleneminen, jotka siis perustuvat biologiseen suhteeseen, vaikuttaa myös lapsen oikeuksiin.

    Tämän kiistäminen taas johtaa siihen, että samalla tavalla voidaan myös väittää etteivät sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudet parane heidän juridisten vanhempiensa oikeuksia parantamalla. Meidän tulee hyväksyä joko molemmat tai ei kumpaakaan.

    Tieteellinen no-difference -hypoteesi siis perustelee ainoastaan sitä, tulisiko biologinen ja juridinen vanhemmuus asettaa samanarvoiseksi/yhdenvertaiseksi.

    On toki tilanteita, että naapurin Pertistä tulee lapselle vanhempi, esimerkiksi tämän biologisten vanhempien eron tapahtuessa. Uusperhe kaipaa tukea. Nyt me puhumme kuitenkin siitä, lisääkö vai vähentääkö vanhemmuuden eri muotojen yhdenvertaitaminen näitä lapsen kannalta haitallisia elämönmuutoksia.

    Valittavana ovat siis käytännössä perheiden ehyenä pitämisen tukeminen, tai uusperheiden ja muiden perhemuotojen tukeminen. Molempia tehdään, mutta toinen tie on ensisijainen ja jonka eteen tehdään ensin se mitä tehtävissä on.

    Jos vastaus kysymykseen, mitä perhemuotoa tulisi ensisijaisesti tukea, on jollekin kyseenalainen, en voi muuta kuin osoittaa pahoitteluni siitä, ettei yhteiskunnassa ole jo aiemmin aloitettu ydinperheiden tukemiseen tähtäävää työtä. Se olisi voinut muuttaa mielipidettänne.

    ReplyDelete
  2. Hieno siirto "anonyymiltä". Kun blogin aiheena oli että viitatut tutkimukset, joihin muodinomaisesti viitattiin mallilla "tiede todistaa" olivat oikeasti virheellisiä. Ainut relevantti tapa olisi ollut, nollahypoteesi -sanan hokemisen sijaan, todistaa että tosiasiassa tutkimuksissa metodi olisi virheetön.

    "On myös väitetty, että samaa sukupuolta olevien avioliiton salliminen ei riistä lapsen oikeutta isään ja äitiin, joka on mielekkäämpi oikeuseettinen arvostelu tarkasteltavaksi."

    Ei ole.

    "Oleellista tässä kohden on havaita, että biologisen vanhemmuuden ja juridisen vanhemmuuden yhdenvertaistaminen heikentää lapsen oikeutta saada olla juuri biologisten vanhempiensa huollettavana."

    Nykyään tehdään adoptioita heteroperheisiin. KAIKISSA adoptioissa käy niin. Homoperheisiin adoptoinnista tulee tuskin mitään merkittävää lisää. Lisäksi Suomessa "lapsia ei vaan hankita" adoptioitavaksi miten vaan. Kysymyksessä maassamme ei ole ostosysteemi. Sijaissynnytys/kohdunvuokraus on laissa kielletty. Homoteema biologisessa vanhemmuudessa on käsittämätön. Ja mikään sivistyssanan osaaminen ei muuta sitä että asiaa kannattava on hoopo ja harhautunut virhelinjoille mallia Regnerus.

    Ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä. On hämmentävää että esityksenä on että olisi mietitty vain aikuisten oikeuksia. Kuin "vaikuttaa myös lapsiin" olisi argumentti. Tätä on esitetty vahvasti muodossa "lapsivaikutusta ei ole huomioitu". (Esim. Rahkonen.) Kuitenkin lapset on huomioitu ; Mannerheimin Lastensuojeluliitto on asiantuntija. Lisäksi lapsivaikutus on kartoitettu jo aiemmin, kun säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta (391/2009).

    Tapio Puolimatkan tuoreimpia kauhistelukertomuksia. Hänen kirjansa "Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin" len ollut tilanteissa jossa Puolimatkan hengentuotetta kehutaan. Näissä yhteyksissä kerrotaan kirjassa olevia yksittäisiä anekdootteja. Eli johonkin yhteen yksilöön sidottuja nyyhkytarinoita siitä miten lapsi oli adoptoitu homoperheen seksileluksi. (Myös heteroperheisiin on adoptoitu kaltoinkohdelluiksi joten heteroperheeseen adoptiot täytyisi kieltää?) Ja miten lesboperheeseen adoptoitu poika oli isänkaipuussa harrastanut homoseksiä 12 -vuotiaana. (Miten juuri tämä on tieteellisesti osattu varmistaa että asia on juuri näin? Miten on varmistettu että juuri tämä yksi muuttuja on vaikuttanut eikä jokin muu?) Kun huomioidaan Puolimatkan kyky lähdekritiikkiin - jota hänen osallisuutensa ns. >Pianka -caseen demonstroi - voidaan aivan täysin kysyä miten kyseiset tarinat on edes validoitu. Vai ovatko ne jotain jotka rinnastuvat enemmän "Enkeli Elisaan" kuin tositapahtumiin.

    ReplyDelete
  3. Homoja vastustavat anonyymit (anonyymeillä ei lähtökohtaisesti ole kunniaa) ovat tilanteessa jossa omista hyvin valikoiduista (ja hyvin kyseenalaisista) auktoriteeteista ja korkeintaan kourallisesta tutkimuksia on tehty jotain johon viitataan absoluuttisena ja ehdottomana totuutena. Jonka kanssa on heistä mahdoton olla erimielinen perustellusti. (Mikä olisi btw. aika ainutlaatuista ihmistieteissä.) Vastapuolen tutkimuksille ei haluta antaa tilaa. Jopa niin pitkälle että "toisinajattelijat" ja "avomielisyyttä vaativat" kutsuvat erimielisten tekemiä lapsivaikutusarvioita "ei miksikään". Ja tällä asenteella he sitten luovat keskustelukentän jossa "lapsivaikutusta ei ole huomioitu". Koska väärä näkökulma ja ennen kaikkea ei-haluttu lopputulos ei ole olemassa. Tätä ei voi perustella älyllisesti.

    Ei etenkään kun elämme oikeasti maassa jossa asioita ei ylipäätään vedellä kuten he selvästi haluavat. Tosiasiassa esimerkiksi Millsin haittaperiaate on sen verran yleinen ja keskeinen oikeudellinen periaate, että teemana on että asioita ei kielletä ellei joku osoita, että siitä olisi erityistä haittaa. Ja Regnerus jne. eivät ole juuri tätä tehneet. Heillä on ollut aikaa, miksi eivät ole tehneet asiallisia tutkimuksia? (Kun ovat tehneet tutkimuksia, miksi ovat tehneet sutta ja sekundaa sen sijaan että samalla ajalla tekisivät hyvän ja järkevän ja validin tutkimuksen? Jos asiaa katsoo rehelliesti : Koska sillä ei saa haluttua lopputulosta, that is.)

    Tosin minua kiinnostaa sekin, että miksi vain ehdottomasti paras perhe on jotain joka pitäisi sallia. (Tutkimuksissa "eron olemassaolo" on se johon keskustelu on keskittynyt. Eikä siihen kuinka suuri se ero on.) Väitän että alkoholiongelma tai mielenterveysongelmat huonontavat lasten elämää enemmän kuin homoperheissä. (Esimerkiksi minun lapsuusperheessä oli perheväkivaltaa ja mielenterveyspuoli "oli mitä oli" ja rahatilanne etenkin olivat "mitä oli" tasolla jossa sitä ei käytännössä ollut.) Näitä perhemalleja ei olla kieltämässä jostain syystä. Lasten hyvinvointi ei selvästi ole merkittävä, koska näihin ei vaadita lisääntymiskieltoja vaikka niistä tulee aivan tutkitusti ongelmia, ja isoja. Ei tartte kikkailla tutkimusasetelmilla kuin joku rottanilviäinen tietääkseen tämän.

    Sen minä ymmärrän että asioista voi olla erimielinen. Sitä voi argumentoida miksi vastapuoli on väärässä. Mutta kun vastapuolen asiantuntijalausunnot muuttuvat joksikin joka ei edes ole olemassa on astuttu keskustelun ulkopuolelle ja etenkin yläpuolelle. On turha puhua demokratiasta tai vastaavista tuollaisella asenteella. Puolimatkakin moitti "metodisista ongelmista" tutkimusta jolla oli vähemmän metodisia ongelmia kuin tässä PA:n blogauksessa mainituissa homojen dissaajien niin kovasti fanittamissa. Mutta kuten joku saattaa muistaa, myös Regnerus kommentoi suunnilleen samalla tavalla tähän samaan tutkimukseen. Niin, että tulee mieleen onko tarpeellista pitää Puolimatkaa erillisenä puhujana vai vain jonakuna joka komppailee ja seuraa ahkerasti tiettyjä auktoriteetteja. (Onko olemassa Puolimatkan uniikkia argumenttia jota ei ole napattu jostain? (Olihan hänen "Sukupuolineutraali ajattelu on utopistista" -tekstinsä teesit perustuvat prof. Carle Zimmermanin teokseen "Family and Civilization" n. 70 vuoden takaa. Aina esimerkkejä myöten. Jostain syystä hän ei mainitse tätä lähteekseen. Vaikka on selvästi tärkein yksittäinen lähde tiedoilleen.)

    ReplyDelete
  4. "Jos vastaus kysymykseen, mitä perhemuotoa tulisi ensisijaisesti tukea, on jollekin kyseenalainen, en voi muuta kuin osoittaa pahoitteluni siitä, ettei yhteiskunnassa ole jo aiemmin aloitettu ydinperheiden tukemiseen tähtäävää työtä. Se olisi voinut muuttaa mielipidettänne."

    Maamme oli hegemonisen diskurssin tasolla kristillinen minun lapsuudessa. Miksipä maassamme ei ole tehty ydinperheiden tukemiseen tähtäävää työtä aiemmin? Miksipä et ole. Se olisi voinut muuttaa mielipiteitä, mutta nyt olet vaan jättänyt tekemättä asioita. Ei mahda mitään. Olisit aatetovereinesi olleet älykkäitä sen sijaan että olisitte kohkaantuneet erilaisiin vainoparanoijiin siitä miten roolipelit=saatananpalvontaa. Olisitte jauhaneet vähemän kreationismia ja muuta denialismia. (On muuten kauheaa naturalismia puhua jostain biologisesta vanhemmuudesta. Tosi sulkeutunut tutkimusohjelma.)

    No voivoi. Nyt on de facto myöhäistä. Nyt ei auta kristittyjen kuin hävetä. Että ei tehty hyvää vaan typerehdittiin. Tällä on vaikutuksia PR:ään ja maineeseen ja siihen miten vakavasti kyseiset tahot ylipäätään voidaan ottaa.

    ReplyDelete
  5. Ei homoperheissä sinänsä ehkä ole mitään vikaa. Mutta kyllä minuakin askarruttaa lasten kasvaminen sellaisessa ympäristössä. Sitä kun ei ole paljoa tutkittu. Ja nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa suuri ongelma tulee olemaan ympäristön hyväksynta, tai luultavasti sen puute. Jos näitä ongelmia ei olisi ei minullakaan olisi mitään homoavioliittoja vastaan. Lapsettomien avioliittojen kohdalla minulla ei koskaan ole ollut mitään vastaanväittämistä, koskaan.

    ReplyDelete
  6. Tiedoksi uusinta hottia aiheeseen: http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/732/tutkittua_tietoa_-_aito_avioliitto_ja_aktivistiblogisti_erkki_peralan_hompsonpompsoa

    ReplyDelete