Eduskunnassa puhuttiin taas avioliittolaista

Eduskunnassa juteltiin jälleen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vuorossa oli keskustelua avioliittolain muutokseen liittyvien lakien suhteen. Kaikki kansanedustajien puhevuorot ovat luettavissa jälkikäteen eduskunnan sivulta, jos jostain syystä et eilen päässyt kuuntelemaan niitä livenä. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström suistui tekemään työnsä ja osallistui tapahtumiin.

Monen kansanedustajan suusta toistettiin edellisiltä istunnoilta tuttuja puheita siitä miten avioliitto on heille pyhä, lapsilla on oikeus isään ja äitiin ja muita juttu jotka eivät enää olleet tässä vaiheessa relevantteja.

Mukana menossa oli myös retoriikan räyhähenki, mesoamisen maestro, perussuomalaisten Mika Niikko. Hän on hartaasti uskossa ja varmasti ihan oikeasti huolissaan kaikesta siitä mistä puhuu ääneen. Voin kuvitella hänet polvillaan rukoilemassa eduskunnan muuttavan äänestyskäyttäytymistään. Niikon äänestä löytyi runsaasti hämmästelyä aiheuttavia asioita. Äänensävyä kommentoitiin illan aikan toisen kansanedustajan suulla islamistiseksi retoriikkansa puolesta. Vihreiden Ozan Yanar sanoi näin:

Haluan vain todeta tähän loppuun, että monet perussuomalaiset edustajat saattavat mennä hysteerisiksi, kun puhuvat esimerkiksi islamista, ja kun puhutaan uskonnollisesta konservativismista — Mika Niikon teksti kuulosti suoraan aika islamistipuolueen tekstiltä. Välillä tulee semmoinen olo, että te olette kopioita toisistanne.

Testasin kuinka lähellä totuutta kansanedustaja Yanar oikein oli. Ja oikeassahan sitä oltiin. Tein pari muutosta Niikon puheeseen.

Erityisesti vetoan meidän pää- ja ulkoministereihin: Pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini, olette molemmat tunnustavia muslimeja ja tiedostatte aivan varmasti, että Allah on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten. Missä on teidän Allahin pelkonne? Missä on teidän uskonne juuret, ihmisten mielipiteissä vai Allahin sanassa?

Ja

Suomi on kautta aikojen ollut muslimi yhteiskunta, jossa ihmisen arvo ja yhteiskunnan arvojen perusta nousee Allahin sanasta, Koraanista. Nyt se arvopohja, jolle maamme on rakennettu, ollaan heittämässä romukoppaan. Tämän hallituksen esitys on nimittäin kannanotto uuden, liberaalimman arvomaailman puolesta.

Todellakin, eri uskonnot eri maista mutta samat uskonnollis-poliittiset palopuheet.

Mitä kansanedustaja Niikko sitten meni kaiken tuon lisäksi väittämään puheessaan? Hän on erittäin huolestunut Suomen tulevaisuudesta. Uusi avioliittolaki avaa ovet monille kauheuksille.

Ei tarvitse olla profeetta ennustaakseen, että kahden sukupuolen normi on pian vanhentumassa. Sukupuolineutraalisuus siintää jo horisontissa ja odottaa Setan pöytälaatikossa. Jo vaateet translain muutoksesta ja miehen oikeudesta synnyttää ovat vain yksi ääni kellossa koko sukupuolinormiston romuttamiseksi. Lisäksi kun tiedämme täälläkin istuvien puolueiden, esimerkiksi vihreiden, halun saada moniavioisuus voimaan Suomessakin, on kehityksen suunta huolestuttava. 

Ei sisältänyt varsinaista väitettä mistään (paitsi Setan pöytälaatikoiden sisällöstä), mutta vihjailu oli vahvaa siitä, että avioliittolain voimaantulon seurauksena lopulta miehet synnyttävät polyamoriset lakkaavat elämästä kaapeissa. Se olisikin hyvä juttu, sillä polyelämä kaapissa voi olla huomattavasti ahtaampaa, koska siellä on niin paljon enemmän väkeä.

Lopuksi onkin todettava, että itse en uskaltaisi murentaa tätä luomakunnan alusta asti hyväksyttyä ja todettua avioliitto- ja perhekäsitystä. Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta löytyvätkin jo lähes 5 000 vuoden takaa. Avioliitto on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka, joka muodostaa järjestäytyneen yhteiskunnan perusyksikön, perheen. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu vuosisatojen ajan hyvin erilaisissa yhteiskunnissa paitsi juridisesti järjestää, myös tukea nimenomaan miehen ja naisen välistä avioliittoa.

Heteroille jää mahdollisuus mennä keskenään naimisiin, jos he sitä haluavat. Kaikki yhteiskunnan lakien säätämät tarjoamat tuet ja turvat miehen ja naisen väliselle avioliitolle säilyvät. Ne eivät ole murenemassa pois. Siksi Niikon ja kumppaneiden panikointi tuollaisilla puheilla ei oikein toimi.

Valtio on antanut tunnustuksensa miehen ja naisen väliselle avioliitolle, koska se instituutiona hyödyttää yhteiskuntaa tavalla, jolla mikään muu ihmisten välinen suhde ei sitä hyödytä.

Väärin. Samaa sukupuolta olevat parit kykenevät hyödyntämään yhteiskuntaa samalla tavalla. Sielläkin pystytään kasvattamaan uusia kansalaisia ja maksamaan veroja samalla tavalla kuin heteropariskuntien parissa.
 

Perussuomalaisten Pentti Oinonen pääsi toteamaan miten avioliittolain käsittely haittasi kansalaisten elämää.

Viime hallituskausi käsitteli tätä tasa-arvoista avioliittolakia lähes vuoden päivät. Lähes vuoden päivät jankutettiin tästä samasta asiasta, ja sillä aikaa jäivät köyhät, sairaat, raskautetut, kaikki asiat jäivät hoitamatta tasa-arvoisen avioliittolain kustannuksella. He odottivat siellä, että heidänkin asioihinsa puututaan, mutta ei, tämä oli tärkein viime hallituksen asia.

Oih! Jos kansanedustajat eivät olisi joutuneet pyörittelämään näitä avioliittoon liittyviä papereita, niin köyhät, sairaat ja raskautetut voisivat nyt paremmin. Mitään muuta eivät kansanedustajat siis kerinneet viime vuosina tekemään eduskunnassa. Itse olisin voinut jopa väittää vastaan, mutta luotan Oinosen sanaan. Onhan hän itse kansanedustaja ja varmasti tietää minua paremmin mitä siellä työhuoneissa oikeasti tapahtuu. Mutta samalla käy välttämättä mielessä, että nyt jos koskaan kannattaa ajaa asia kunnolla loppuun asti, jotta asiaa ei enää vatvota edestakaisin eduskunnassa. Sehän on kaikkien kansalaisten etu, kuten Oinonen pääsi toteamaan.

Kristillisdemokraattien Peter Östman sentään nosti pöydälle relevantin huolenaiheen. Jos kirkko heittää vihkimisoikeutensa roskakoppaan, niin maistraateissa tapahtuva vihkiminen yleistyy entisestään. Trendi on ollut useamman vuoden ajan kohti siviilivihkimisten ylivaltaa.

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että maistraatin työmäärä voi lisääntyneiden siviilivihkimisten myötä hetkellisesti kasvaa, mutta suurempaan kasvuun ei uskota. Esitys jättää huomioimatta, että kristilliset kirkot, jotka suorittavat suurimman osan avioliittoon vihkimisistä, eivät ole vielä muodostaneet kantaa uuteen tilanteeseen. On mahdollista, että avioliittokäsityksen eriytymisen seurauksena osa kirkkokunnista luopuu vihkimisoikeudesta. Tämä lisäisi maistraattien kuluja merkittävästi. Arvio maistraattien kasvavista kuluista voidaan tehdä uskottavasti vasta, kun kirkkokuntien päätökset ovat tiedossa.

Toisin kuin Niikon puheet, tämä on pohtimisen arvoista. Aivan varmasti maistraatissa tapahtuvat vihkimiset tulevat lisääntymään. Jos se tehtävä jää pois kirkoilta, niin kirkolle myönnettävistä verovaroista voidaan varmasti vähentää se erotus, joka voidaan ohjata maistraattien lisääntyvään menoerään.

Myöhemmin illan aikana Östman alkoi pohtimaan pitäisikö sinkuillekin suoda avioliiton tuomat edut.

Maailmassa on paljon sinkkuja. Osa heistä on itse valinnut elämän sinkkuina. Maailmassa on myös paljon sinkkuja, jotka haluaisivat avioitua, mutta jos ei löydy toista osapuolta, joka suostuu siihen, niin pitäisikö meidän nyt kuitenkin säätää sellainen laki, että näilläkin olisi oikeus avioliittoon — jos me oikein pitkälle vedämme tämän ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymyksen. 

Ehkä on turvallisinta ja kohteliainta, että jatkan vain eteenpäin.

Toinen usein toistuva huolenaihe oli vihkivalan puuttuminen, kun rekisteröity parisuhde muutetaan avioliitoksi. Kristillisdemokraattien Sari Tanus kertoi:

Jos me ajattelemme sitä, että silloin viime vuonna puhuttiin, että avioliitto ei muutu miksikään sukupuolineutraalin avioliiton myötä, niin tälle ajatuksellehan maailmassa nauretaan. Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat ovat avoimesti sanoneet, että se muuttuu ja aivan varmasti muuttuu ja se on heidän tavoitteensakin. Ja nyt, ennen kuin tuo laki on edes voimassa, meille esitellään lakia, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa olevat voisivat ikään kuin liukua avioliittoon vain omalla ilmoituksellaan, eli tässä on meillä käsillä jo ensimmäinen merkittävä muutos. Avioliitto on aina ollut liitto, joka solmitaan todistajien läsnä ollessa, ja siinä annetaan vala.

Uusia rekisteröityjä parisuhteita ei enää tehtäisi, joten tämä huolenaihe poistuu itsestään ajan myötä. Onko avioliittoon kuitenkin aivan pakko mennä aina ja kaikkialla valan vannomalla, eikä vain rekisteröidyn parisuhteen päivittämisellä avioliittoon yhteisellä suostumuksella? Onneksi itse näin avioliitossa elävänä heterona en koe, että avioliitto menettää jotain, jos jotkut suomalaiset pääsevät tuota kautta naimisiin.

Myös tuttua huolestumista adoptiomaiden vähyydestä toistettiin Tanuksen suulla.

On myös huomattava, että merkittävä joukko maita tulee avioliittolain muutoksen myötä kieltämään adoptiot Suomeen — niin on jo tapahtunut — ja se vaikeuttaa kaikkien parien adoptiomahdollisuuksia.  

Näin varmasti käy, mutta mielestäni periaatekysymyksenä Suomen ei sivistysvaltioina pitäisi taivutella lainsäädäntöään ahdasmielisten ja jälkeenjääneiden valtioiden myötäilyn takia. Jos et ymmärrä periaatetta, niin entäpä ajatusleikkinä jos jokin valtio ei suostui antamaan adoptio Suomeen, koska täällä lapsille suodaan modernia terveydenhuoltoa. Pitäisikö Suomen siis taantua poppakonstien tasolle, jotta adoptiot jatkuisivat tuosta maasta?

Muu asiallinen pohdinta liittyi siihen miten kansalaisaloitejärjestelmää voisi parantaa. Varsinkin jos jatkossa tulee näitä vasta-kansalaisaloitteita, jotka sitten veivaavat toisiaan vastaan vuoden välein. Se on sitten toinen tarina, johon varmasti lakioppineet palaavat myöhemmin.

Muut asialliset huolenaiheet liittyivät taloudellisiin vaikutuksiin, sosiaaliturvan muutoksiin, perheoikeuteen ja perintökaareen. Kaikki juuri niitä asioita joita eduskunnassa voidaan asialliseti ratkaista. Kunhan kansanedustajat päästetään selaamaan niitä pykäliä ja vertailemaan niitä n. 200 liitännäislakia ja säädöstä joihin tasa-arvoinen avioliittolaki lopulta jollakin tapaa vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan keskustelu oli melkein seuraamisen arvoista loppuun asti. En kuitenkaan haluaisi lukea noita puheita läpi toiseen kertaan.