Professorit, dosentit, kirurgit ja lehtorit ovat jakamassa neuvojaan siitä miten kunnon herrasmies elää, harrastaa, työskentelee, kuntoilee, keskustelee, sisustaa kotinsa, syö ja ennen kaikkea pukeutuu. Vaatteet cis-miehen tekee. Ainakin opin sen, ettei nahkahanskoissa olevia nappeja koskaan napiteta. Olisin voinut syyllistä tyylimokaan, sillä metsästän itselleni sellaisia napillisia nahkahanskoja.
Kirjan aiheet ovat todella monipuolisia. Paljekameran taitava käyttäminen opastetaan siinä missä minkälaisia kirjoja miehen kirjahyllystä pitäisi löytyä! Niinkin tärkeät asiat kuin luottamustehtävissä pärjääminen ohjeistetaan selkeästi. Nyt minä osaisin olla puheenjohtaja seuran tai yhdistyksen johtopallilla. Jos haluaisin. Tyydyn olemaan vaan hieman entistä parempi sosiaalisissa tilanteissa.
Kauttaaltaan vanha opaskirja oli hyvä muistutus minulle siitä miten kannattaa käyttäytyä. Sekä miten pääsen ehkä tavallista paremmin mukaan tapahtumien keskusteluihin. Normaalisti olen ollut niissä vain tuppisuuna tai seinäruusuna lukemassa yksin kirjaa jossain syrjässä.
Myös silloisen avaramman maailmanmatkaamisen tunnelmat 40-luvulta on kiteytetty hyvin. Maailmankansalaiseksi oppiminen oli tärkeää toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Kansankunnallemme niin tyypillistä vaatimattomuutta iskostettiin näin:
"Seurustellessamme ulkomaalaisten kanssa me olemme mitä suurimmassa vaarassa joutua salaisen hymyilyn kohteeksi, jos me pidämme hänelle pitkiä ja yksityiskohtaisia esitelmiä, joissa me pyhässä isänmaallisessa innossa liiaksi kehumme Suomea ja pyrimme osoittamaan, miten erinomaisesti meillä jotkin asiat ovat. Suomi on sentään pieni maa eivätkä sen aikaansaannokset ole niin ihmeellisiä. Vaatimattomuus kaunistaa, ja ulkomaalainen kyllä itse kysyy, mitä hän tahtoo tietää. Ja tulenkestävässä totuudessa on pysyttävä ja liioitteluja ja superlatiiveja on vältettävä."
Myös seuraavan kohdan toivoisin olevan herran vuonna 2015 enemmän käytössä ihmisten parissa.
"Minkäänlaiseksi maailmankansalaiseksi ei tulla, jollei luonnetta pidetä kurissa ja jalosteta. Todellisen maailmankansalaisen luonne on aina tasainen. Se ei kiihdy. Se ei ole intohimoinen. Se on suvaitsevainen. Se koettaa olla hyvä ja uskoo muista aina enemmin hyvää kuin pahaa. Se muistaa, että huumorilla ja hyväntuulisuudella päästään aina ihmisten keskisissä suhteissa pitemmälle kuin kiivailulla ja ärtyneisyydellä. Tämän pohjan kun saa, niin sille on helppo rakentaa kaikkea sitä, mikä miehestä tekee maailmankansalaisen."
Pienenä helmenä kirjan lopussa on lyhennetty versio Erasmus Rotterdamilaisen käytösoppaasta vuodelta 1665: Kullainen kiria / Nuorucaisten Tapain sijwollisudest. Siitä näkee miten paljon käsitykset käytöstavoista muuttuvat vuosikymmenien vaihtuessa. Jokaisen Miehen Kirja sentään valaisee, että 40-luvulla käytöstavat tiedostettiin joustavimmiksi kuin edellisen vuosisadan kriteerit. Tärkeintä on noudattaa käytöstapojen sääntöjä, rikkomatta itse peliä, eli noudattamalla sääntöjä liian tarkasti. Tämä joustavuus ja tahdikkuus tekee miehestä soveliasta seuraa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Rautakangen nieleminen ei ole edustavaa eikä nipottaminen yksityiskohdista kanssakäymisessä ole soveliasta. Opit soveltuvat erittäin hyvin myös tämän vuoden elämiseen Suomessa. Kunnon käytöstavat, hillityn tyylikäs pukeutuminen sekä asiallisuus sopivassa suhteessa kaikessa kantavat pitkälle maailman mullistuksissa. Internetissä voin olla hieman erilainen tapaus kuin livenä.
Erasmus Rotterdamilainen, serious fucking business!
Kiitos kirjasta ystävälleni Senaatintorin antikvariaatissa (Sofiankatu 8, Helsinki). Tämä kirja pääsee tuonna parempaan hyllyyn vanhojen kirjojen kokoelmani joukkoon.
Vanhat käytösoppaat ovat äärettömän paljon parempia kuin viime vuosisadan kahdella viimeisellä vuosikymmenellä kirjoitetut!
ReplyDelete