Tässä hajanaisia ja haparoivia ajatuksiani melkein ajankohtaisesta aiheesta. En ollut aluksi kiinnostunut jenkkilän presidenttivaaleista. Samaa poliittista potaskaa mutta vain eri maassa. Melko varmasti taistossa olisi lopulta mukana Clinton ja joku vahvasti uskonnollinen vanha republikaani tai maltillinen nuorempi valkoinen mies puoleensa yläkastista.
Sitten vuoden alussa tilasin HBO Nordic kanavan. Sieltä löytyi Real Time with Bill Maher, jota aloin katsomaan putkeen. Republikaanien presidenttiehdokas oli vasta hakusessa. Puolueen suosikkistarat saivat rinnalleen vitsinä pidetyn miljonääri Trumpin. Ohjelmassa oli mukana kolme politiikan asiantuntijaa. Journalisteja ja poliitikkoja. He ja monet muut pitivät Trumppia klovnina, jonka kupla poksahtaa pian. Sitten republikaanit pääsevät oikean ehdokkaansa valitsemiseen.
Poikkeus olivat itse juontaja Bill Maher ja analysoija Steve Schmidt. Heidän mielestään Trumpilla oli oikea mahdollisuus päästä presidentiksi asti. He tietävät minkälainen väki äänestäisi Trumpia. Ja heitä on Yhdysvalloissa valtavasti. Oppinut väki kannattaisi kaikkia muita ehdokkaita paitsi Trumpia. Mutta oppinut väki on vähemmistössä. Ja Trump tiesi tämän. Siksi hän sanoikin avoimesti: 'I love the poorly educated'. Eli: rakastan huonosti koulutettuja. Hän tiesi mistä löytää kansansa. Sama kansa tunnisti ehdokkaan, joka oli oikeasti poliittisen eliitin ulkopuolella. Sama kansa vihaa eliittiä.
Kaikki vaaleja ajatuksella seuranneet tiedostivat, ettei Trumpin puheissa ollut mitään varsinaista sisältöä. Esim. Obamacare tultaisin kumoamaan ja sen tilalle Trump toisi "jotain mahtavaa". ISIS tuhottaisiin nopeasti ja varmuudella. Miten nämä toimitettaisiin? Sitä ei koskaan kerrattu ennen vaalipäivää. Trumpin puheet lupasivat toistuvasti upeita ja mahtavia asioita, kunhan hän pääsee Valkoiseen taloon. Lupausten sisältö jäi toistuvasti mysteeriksi.
Kaiken tämän päälle Trump laukoi niitä kommentteja, joissa luvattiin laittomien maahanmuuttajien joukkokarkoitusta. Muslimeille maahansaapumiskielto. Abortin tehneille naisille jonkinlainen rangaistus tai jotain sinnepäin. Ja niin edelleen. Kuin savusta puhallettu perhonen, Trumpia ei lopulta saatu naulattua kiinni mistään lausunnosta, sillä seuraavana päivänä hän oli valmis muovautumaan toiseen suuntaan tai selitteli sanomisiaan.
Esivaaleissa Trump jyräsi republikaanipuolueen isoimmat ehdokkaat. Se oli yllätys monelle. Siinä paloi monta siltaa. Moni republikaani ilmoitti ensimmäistä kertaa äänestävänsä demokraattia. Moni ilmoitti ettei voi mitenkään tukea Trumpin kampanjaa. Se ei haitannut miehen voittokulkua, sillä republikaanien ruohonjuuritaso oli kyllästynyt puolueensa johtotähtiin. Bushin kausien aikana työväen ongelmat pysyivät. Niiden jälkeen Obaman hallinnon aikana väestön eriarvoistuminen jatkui samaan tahtiin, vaikka talous lähti jonkinlaiseen nousuun. Sama republikaanien ruohonjuuritaso on ollut jo sukupuolineutraalin avioliittolain puolella ennen puoluejohtoaan, kun johto yrittää vieläkin kamppailla sitä vastaan.
Ongelma on siinä, ettei nykypolitiikassa tarvitse enää välittää tippakaan siitä puhuuko totta vai ei. Valheista voidaan ehkä huomauttaa jälkeenpäin jossain sanomalehdessä. Lehtiä ei vaan enää lueta. Valheista voidaan huomauttaa jossain keskusteluohjelmissa. Poliitikko ei vaan joudu enää vastuuseen valheesta. Kärjistetysti sanoen äänestäjät eivät enää välitä siitä puhuvatko ehdokkaat totta vai ei. Kunhan ehdokas puhuu sillä tavalla joka miellyttää äänestäjää. Suomessa ilmiö on ollut esillä esim. silloin kun Alexander Stubb yritti puolustella hallintarekisterihanketta. Onneksi hän sai siitä oikeutetusti paskaa niskaansa. Toivon, että toimittajat ovat hereillä samalla tavalla jatkossa täällä Suomessa.
Yhdysvalloissa esimerkit kasautuvat niin republikaanien ja demokraattien riveistä. Ongelmista ja ratkaisuista ei enää keskustella asiallisesti. Asia-argumentteja ei arvosteta. Ilmastonmuutokseen ei haluta reagoida oikealla. GM-ravintoa vastaan kinataan vasemmalta. Tiede jää molempien jalkoihin. Vuonna 2013 republikaanit olivat valmiita sulkemaan hallinnon budjettisovittelun ajaksi. Se oli PR-tappio sillä tavallinen kansa koki pelkkiä haittoja sulkemisesta. Republikaanien suosio romahti. Tietenkin sen jälkeen republikaanit puhuivat hallinnon sulkemisen olleen demokraattien päätös. Eikä siitä enää välitetä tänään.
Vaalitaiston aikana faktantarkistajilla oli kädet täynnä töitä. Trump nimittäin laukoi vääriä väitteitä nopeammin kuin joukko tarkistajia pystyi tarkistamaan. Eivätkä Trumpin kannattajat välittäneet siitä. Trump tiesi etteivät hänen kannattajansa välittäisi. Täydellinen yhdistelmä.
Trumpin kommentit siitä miten presidentti Obama kohteli yleisössä ollutta trumpkannattajaa ovat loistava esimerkki valehtelun voimasta. Trump kuvaili Obaman raivonneen ja huutaneen protestoijalle. Mikä häpeä. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta. Tilanne oli helposti ja nopeasti tarkistettavissa.
Vaaliväittelyissä esitetyt väärät väittämät eivät lopulta haitanneet ollenkaan niitä laukoneita poliitikkoja. Politiikka muuttui hiljalleen tällaiseksi ennen Trumpin saapumista lavalle. Hän pääsi kiskomaan siitä kaiken mahdollisen irti.
Eikä vaalikeskustelussa enää käyty samanlaista uskontoon liittyvää väittelyä. Ehdokkaat eivät enää kilpailleet siitä kumpi rakastaa enemmän Jeesusta. Trumpin kohdalla häntä kannattavat evankeliset keskittyivät selittämään miksi niin jumalatonta elämää elänyt miljonääri olikin Jumalan tahto Amerikalle. Kaikki muut republikaanien ehdokkaat olivat valmiita puhumaan henkilökohtaisesta uskostaan ja hyväilivät Raamattua, mutta Trump vältteli aihetta. Voittopuheensa lopussa hän ei edes sanonut pakollista ja perinteistä God bless America! kliseetä. Modernilla Yhdysvalloilla on ensimmäinen avoimesti uskonnoton presidentti.
Hillary Clinton aiheutti myös oman tappionsa. Varapresidentiksi valittiin maitotölkin karismalla varustettu... en nyt edes muista miehen nimeä. Tim Kane, tai jotain? Eikä Hillaryn oma viehätysvoima ole sieltä parhaimmasta päästä. Hän on politiikan sisäpiiriläinen kolmen vuosikymmenen taakalla. Wallstreetin rahoissa kahiseva poliittisen dynastian päähahmo. Kaikkea muuta kuin kansanehdokas.
Demokraattipuolueen sisäinen valtapeli Bernie Sandersia vastaan ei myöskään valanut intoa nuoriin äänestäjiin. Juuri tämä ikäluokka osasi lukea Wikileaksista miten demokraattien puoluekoneistossa suunniteltiin Clintonista omaa ehdokastaan, sillä Sanders on ulkopuolinen sitoutumaton ehdokas. Jos Clinton olisi valinnut Sandersin varapresidentikseen, niin vaalin tulos olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Sanders demokraattien presidenttiehdokkaan olisi ollut usean arvion mukaan varmempi voittaja verrattuna Clintoniin.
Muutenkin olen pitänyt republikaaneja demokraatteja pätevämpänä valtapelissä. Republikaanit ovat pystyneet pitämään rivinsä kasassa huomattavasti paremmin. He ovat vastustaneet ja lukinneet presidentti Obaman toimia monta vuotta peräkkäin. Korkeimman oikeuden tuomarin nimittämisessä he ovat pysäyttäneet kaiken, sillä republikaanit halusivat odottaa vaalien tulosta. Uhkapeli kannatti. Nyt edesmenneen Scalian seuraajan nimittää Trump.
Se mitä Trumpin kaudella tapahtuu on vielä tuntematonta aluetta. Varapresidenttinä Mike Pence on sieltä vanhoillisesta päästä. Mies on kreationisti, tiedevastainen ja valmis perumaan monia seksuaalivähemmistöjä suojaavia lakeja. Samoissa vaaleissa äänestettiin myös kongressin ja senaatin koostumukset uusiksi. Republikaaneilla on enemmistö molemmissa ja republikaani Valkoisessa talossa. Teoriassa republikaanit voivat tehdä vaikka minkälaisia aloitteita. Aika näyttää pystyvätkö demokraatit tekemään yhtään mitään muuta kuin valittamaan.
Seuraavat neljä vuotta tulevat näyttämään miten Trump presidenttinä tulee oikeasti toimimaan, mutta henkilökohtaisesti näen (tai ainakin toivoisin näkeväni) hänessä pragmaattisen markkinamiehen joka pystyy käännyttämään ääriryhmät kuten ihan oikeat rasistit, homofoobikot ja ilmastodenialistit (joihin hän ei itse todennäköisesti kuulu) puolelleen ja myymään heille asiantuntijoiden ja neuvonantajiensa ehdottamat järkevät ja maltilliset ratkaisut sen sijaan että nämä vastarannan kiisket pistäisivät poliittisia kapuloita rattaisiin. Vaalien aikainen valehtelu ja liioittelu olisi tältä kannalta ajateltuna ollut oleellinen osa hänen strategiaansa.
ReplyDeleteSuurimpana riskinä Trumpin presidenttiydessä näen lähinnä mahdollisuuden että hänestä tulee "hands off" -presidentti joka delegoi tehtävänsä Pencelle, joka ei ole pelkästään populisti markkinamies joka sanoo mitä ihmiset haluavat kuulla vaan on ihan oikeasti äärikonsevatiivi uskonnollinen fundamentalisti joka nyt GOP:n tuella voisi viedä Amerikkaa vuosikymmeniä taaksepäin. Vaikka hän oikeasti uskoisi mitä on sanonut sen sijasta että kyseessä olisikin ehdottamani strategia, Trumpin kohdalla pahimmassakin tapauksessa tosimaailma tulisi hänen räikeitä väittämiään vastaan (esimerkiksi hänen kuvailemaansa muuria ei tulla rakentamaan koska kuvailtu hanke on täysin epärealistinen: Meksikon raja mitä todennäköisimmin jää muistuttamaan enemmän nykyisiä jo olemassa olevia aitauksia kuin Konstantinopolin muureja).
Ja mikäli paska sattuisikin iskeytymään tuulettimeen joko Trumpin tai Pencen toimien vuoksi, sen verran hyvää tässä ainakin on että Yhdysvallat (ja miksei muukin maailma) saattaisi herätä reformoimaan edustuksellisen demokratiansa järjeslmää joka tällä kerralla johti valintaan kahden lähihistorian aikana vihatuimman ehdokkaan välillä. Tässä tilanteessa vika on järjestelmässä.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteKeskityn kommentissani vain yhteen asiaan, koska olen yksinkertainen ihminen. Sukupuolivähemmistöjen kannalta tulos on kauhea. Trump varmasti tuntee henkilöhistoriansa varrelta enemmän homoja kuin uskiksia; hänen väitetään käyneen Studio 54:ssa useammin kuin kaikissa kirkoissa elämänsä aikana yhteensä. Trumpin esteettinen maku on sellainen, että hän todennäköisesti on palkannut paljon homosisustussuunnittelijoita (lieneekö sitten maksanut palkankin). Hän ei edes puhunut mitään kovin jyrkkää homoja vastaan kampanjassaan.
ReplyDeleteOngelma on se, että äärihomofoobikko Mike "Homokakku" Pence tuli varapresidentiksi. Puolue on jakautunut Trumpin voiton jälkeen. Paras yhdistävä tekijä on hyökkäys jotain vähemmistöä vastaan. Sukupuolivähemmistöt ovat luontevin kohde. Pence on ainakin valmis kantamaan halkonsa rovioon. Puolueen yhdistäminen tarkoittaa - kuten aina - puoluejohdon yhdistämistä. Vaikka ruohonjuurirepublikaanit eivät juuri homoja vastustaisi, asialla ei ole merkitystä, koska puoluejohto on täynnä Ted Cruzin ja vastaavien häviöstä edelleen salaa vihaisia ääriuskonnollisia konservatiiveja.
Trumpilla oli toki nyös näkyviä homotukijoita, mutta nämä ovat valitettavasti niitä väkisin kaapista kiskottuja itseinhoisia tyyppejä, joille homojen oikeudet eivät ole korkealla asialistalla (Peter Thiel).Voi olla jopa niin, että kuten kaappihomot yleensä myös Thiel ja kumppanit, itse asiassa haluavat rangaista homoja (ja masokistisesti myös itseään) huonontamalla homojen asemaa.
Yksi suuri ongelma on se, että Trump on vanha. Hän virkaan astuessaan kaikkien aikojen vanhin Yhdysvaltain presidentti. On täysin mahdollista, että hän piankin on toimintakyvyltään rajoittunut tai kuollut. Silloin virkaan astuu Mike "sikiöhautajaiset" Pence.
P.S. Myös Yhdysvaltain ulkopoliittinen tuki sukupuolivähemmistöille esimerkiksi Itä-Euroopassa on menneen talven lumia.
Kommenttina ensimmäiselle kommentaattorille. Miksi republikaanit tekisivät ollessaan nyt tiukemmin vallassa kuin kertaakaan 1920-luvun jälkeen yhtään mitään reformoidakseen järjestelmää, joka toimii näin erinomaisesti heidän edukseen?
ReplyDeleteTarkoitin tulevaa vaalikautta jossa vaalijärjestelmän uudistamista lupaamalla voisi keräillä mukavasti pisteitä äänestäjiltä (elleivät he ole jo unohtaneet mitä 4 vuotta sitten tapahtui...)
ReplyDeleteTietysti tässäkin on se ongelma, että kuka tahansa Yhdysvaltojen 46. presidentti tulee olemaan, hänkin on päässyt valtaan tällä nykyisellä systeemillä. Ja toisaalta Yhdysvalloissa on tosi kova usko siihen että mitä tahansa heidän perustajaisänsä ovat perustuslakiin laittaneet on ja pysyy. Mutta asiaa voi silti ajatella pehmeämmin siten, että puolueet varovat valitsemasta ehdokkaiksi Hillaryn kaltaisia vihattujen poliittisten dynastioiden jäseniä vain siksi koska se on puolueen sisäisesti edullista (Bernie Sanders vaikutti mielestäni oikeasti hyvältä ehdokkaalta jonka voitto Trumpista olisi ollut paljon varmempi) ja jos Trump/Pence ajavat maan ojaan, Trumpin kaltaisia populisteja.
Tässä ohessa on ehkä hyvä mainita että sitten ensimmäisen postini mielipiteeni on ehtinyt jo muuttua hieman. Ainoastaan aika näyttää mitä todellisuudessa tapahtuu ja pysyn kiinni näkemyksessäni siitä että suuri osa Trumpin vaaroista liittyy varapresidenttiin tai republikaanipuolueen riveistä tulevien korkeimman oikeuden tuomareihin eikä mieheen itseensä. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä että media ja Trumpin vastustajat ovat tulkinneet hänen sanomisiaan liian kirjaimellisesti ja siten luoneet vastakaikua näkemykselle siitä että "valtamedialla" ja Washingtonilla on pää liian syvällä perseessä ilman käsitystä siitä miten maailma toimii heidän kuplansa ulkopuolella (Helsingin sanomissa oli asiasta hyvä kolumni, joskin he unohtivat mainita että suomalainen media HS mukaanlukien on tässä ihan yhtä syyllinen kuin yhdysvaltalainenkin).
Mutta mitä tulee esimerkiksi Trumpin ilmastodenialismiin, olen jo vakuuttuneempi siitä että hän ei ole nero populistin valeasussa vaan on ihan aikuisten oikeasti sitoutunut ajamaan alas ilmastonmuutosta vastaan taistelevia päätöksiä ja globaalina mielipidevaikuttajana voi tulla jättämään vielä syvemmät jäljet ilmastosopimusten (jo valmiiksi riittämättömiä) tavoitteita kohtaan tunnettuun solidaarisuuteen. Toivon todella että olin oikeassa ensimmäisellä kerralla, mutta tässä suhteessa uskoni on jo ehtinyt vakavasti horjua. Näyttää enemmissä määrin siltä että katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjuntaan tullaan tarvitsemaan rikkidioksidin ilmakehään vapauttamisen kaltaisia kokeilemattomia megaprojekteja. Toimikoot tämä muistutuksena siitä, että ikinä ei pitäisi aliarvioida ihmisten tyhmyyttä tai/ja pahuutta.
Aika hiljaiseksi vetää. 70-vuotias valkoihoinen etuoikeutettu äiä pääsee linjaamaan korkeimman oikeuden päätökset pariksi vuosikymmeneksi eteenpäin. Hyvästi abortit ja homoliitot. Saapa nähdä miten käy osavaltioille jotka ovat laillistaneet kannabiksen, kun Trump on luvannut lisää resursseja huumeiden vastaiseen sotaan.
ReplyDeleteTrump enemmänkin kuin "teetotaller", hän ei käytä alkoholia, kahvia eikä (ehkä) teetäkään. Vain dieettikolaa. Miksi hän kohtelisi kannabisteja silkkihansikkain?
ReplyDeleteTrump näyttää ainakin osittain uskovan siihen mitä puhui. Uskoo rokotteiden aiheuttavan autismia jne. Ehkä Alec Jonesin opetuslapsi.
Trumpin kohdalla ihmiset (täkäläiset tarkkailijat eikä vain äänestäjät) taitaa olla yhtä hyväuskoisia vähätteleviä hölmöjä kuin Putinin (8 vuotta kesti ennenkuin Häkämies ja Stubb herätti "080808") tai Hitlerin (pelle, ei kukaan ota tosissaan tai pysähtyy Tsekkoslovakiaan) kohdalla.
Lapsuuden toverit, ent. opettaja, elämäkerran kirjoittaja ovat kaikki varoittaneet Trumpista ja sen luonteesta.
Jos joku luuli Trumpin järkiintyvän vaalien jälkeen niin kannattaa vilkaista miten vähättelevästi ja salaliittoteoreettisesti hän ihan äskettäin twiittasi mielenosoittajista.
"Trump enemmänkin kuin "teetotaller", hän ei käytä alkoholia, kahvia eikä (ehkä) teetäkään. Vain dieettikolaa. Miksi hän kohtelisi kannabisteja silkkihansikkain?"
ReplyDeleteEi varmaan kohtelisikaan. Mutta jos hän haluaa saada Roe vs Waden kumotuksi korkeimmassa oikeudessa (palauttaen aborttikysymyksen osavaltioiden sisäiseksi asiaksi) niin on vaikea kuvitella että samainen oikeus toteaisi että kannabislainsäädäntö ei olisi osavaltioiden sisäinen asia.
"Ei varmaan kohtelisikaan. Mutta jos hän haluaa saada Roe vs Waden kumotuksi korkeimmassa oikeudessa (palauttaen aborttikysymyksen osavaltioiden sisäiseksi asiaksi) niin on vaikea kuvitella että samainen oikeus toteaisi että kannabislainsäädäntö ei olisi osavaltioiden sisäinen asia."
ReplyDeleteMinustakin on hiukan vaikea kuvitella näin, mutta valitettavasti se ei ole lainkaan mahdotonta. Yhdysvalloissa on historiallisista syistä perinteitä, joiden mukaan esimerkiksi päihteisiin ja aseisiin liittyvillä asioilla on erityinen liittovaltiollinen luonne. aseiden kodalla se pohjatuu jo perustuslain toiseen pykälään ja päihteiden kohdalla taustaa voi löytää ainakin kieltolaista. Organisatorisesti tämä näkyy siinä, että alkoholi-,tupakka-, tuliase- ja räjähdeasioita hoitelee oma yksikkönsä ATF oikeusministeriön alaisuudessa. Historiallisesti "sota huumeita vastaan" on myös suoraa jatkumoa, joka juontaa kieltolakiin, vaikka kiihtyikin uudestaan vasta Reaganin kaudella.
Täten ei olisi täysin mahdotonta, että Korkeimman oikeuden konservatiivit manaisivat kristallipallosta perustuslain hengen, joka toteaisi, että abortti on osavaltioiden asia, mutta päihdepolitiikka ei.
Kieltolaki vaati todellakin perustuslain lisäyksen toimiakseen joten on jokseenkin epätodennäköistä että korkein oikeus päättäisi että sillä on oikeus kumota osavaltioiden itsemääräämisoikeus ilman samanlaista lisäystä. USA:n oikeuskäytännöllä ennakkotapauksilla on vahva asema oikeuskäytännön muokkaajana. On tietysti mahdollista että Korkein Oikeus jonkin tapauksen yhteydessä päättää että osavaltioiden lait kannabiksen laillistamiseksi ovat joko perustuslainvastaisia tai etä liittovaltion laki kannabiksen kieltämiseksi ei riko osavaltioiden perustuslaissa määrittelemää itsemääräämisoikeutta, mutta itse (aika lailla noviisina USA:n perustuslaista ja tulkinnoista) en sitä kovin todennäköisenä pidä. Tässä tietenkin pitää ensiksi saada kanne Korkeimpaan oikeuteen saakka asiaa koskien, KO kun ei ota kantaa mihinkään ilman heille saakka tulevaa kannetta.
ReplyDeleteTrump aikoo nimittää oikeusministeriksi Jeff Sessions:in Alabamasta. Reaganin kaudella nimitys estyi kun paljastui nimitelleensä mustaa syyttäjää halventavasti "boy".
ReplyDeleteSitten tuomarinvirka jäi saamatta kun oli sanonut vitsaillen Ku Klux Klanista:
"Ku Klux Klan oli OK, kunnes huomasin heidän polttavan pilveä".
Lopusta arvannemme tulevan päihdepolitiikan suunnan?