Kun tietynlainen someväki räjähti Vuoden homo palkinnosta

Tuure Boelius kertoi avoimesti Youtube-kanavallaan elämästään. Yksi aihe oli tärkeä Tuuren elämän kannalta, sillä siinä hän kertoi kokemistaan ahdistuksesta ja pahasta olosta. Ne johtuivat siitä ettei hän uskaltanut puhua ihastumistaan läheisilleen. Vuoden verran hän on tuskaillut identiteettinsä kanssa. Hän oli miettinyt tykkääkö hän tytöistä vai pojista. Vaikka oli jollakin tapaa aina tiennyt vastauksen. Hän on esittänyt olevansa jotain mitä ei ole. Kunnes uskalsi kertoa läheisilleen.

 Suosittelen sinua katsomaan Tuuren videon. Vasta sen jälkeen saat lukea loput kirjoituksestani.



Noin. Nyt ymmärrät miksi Tuure teki tuon videon. Ja minkälainen helpotus asiasta kertominen oli. Eikä hän ole tällä hetkellä arvuuttelemassa identiteettiään. Hän tuntee vihdoinkin olevansa onnellinen. Jos katsot vielä tuota seuraavia videoita Tuurelta, niin viime vuosi oli hänen elämänsä toistaiseksi paras vuosi. Kiitos siitä kuuluu niille läheisille jotka ottivat hänen homoutensa hyvin vastaan.

Tuuren kokemukset ja tuntema ahdistus sekä paha olo eivät ole tuntemattomia muille hänen ikäisilleen homoille. Nuorten ei tarvitse elää pelossa ja ahdistuksessa tuollaisten ajatusten kanssa. Tai ainakin minun mielestäni heidän ei tarvitsisi.

Kaiken tämän takia Tuure saikin Vuoden homo palkinnon Gaygaalassa. Hän on hyvä esimerkki avoimuuden ja rehellisyyden hyödyistä. Ja siitä ettei ongelmiensa kanssa kamppailevien lasten tarvitse olla yksin. Heidän ei tarvitsisi päätyä synkkiin vaihtoehtoihin. Tarkoitan itsemurhia.

Ja sitten tietynlaiset ihmiset näkivät uutisen lööppilehdessään.

Havainnekuva somekansan reaktiosta

Ja tietenkin he reagoivat kuten aikuisten asiaan perehtymättömien ihmisten kuuluukin reagoida. Tunteella, raivolla ja uskonnollisella paatoksella. He eivät nähtävästi voi mitenkään käsittää, että Tuuren ikäiset lapset kamppailevat seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvien ongelmien kanssa.

Sen sijaan nämä närkästyneet ihmiset vaativat valituksia lastensuojeluviranomaisille. Kommenteissa ei tarkalleen selitetä mitä lakia on rikottu, mutta viha on lähes käsin kosketeltavissa. Monet näyttivät tulkitsevan Vuoden homo palkinnon liittyvän pelkästään seksiin. Eikä siis niihin huoliin ja rohkeuteen jonka perusteella Tuure palkinnon sai. He tuomitsevat sen, että Tuuren ikäiset vedetään mukaan tuollaiseen homotouhuun. Aivan kuin Tuuren ikäiset eivät kävisi läpi ajatuksissaan sitä mitä tuntevat toisia ihmisiä kohtaan ja arkailevat sitä, että voivat ihastua saman sukupuolen edustajaan. Nämä närkästyjät ovat irtaantuneet lasten kokemasta todellisuudesta, joten tuomitseminen käy käden kääntessä ja parilla näppäimistön näpyttelyllä.


 Monet näyttivät myös tietävän, ettei vielä alle 18-vuotiaana voi tietää onko homo vai hetero. Nuoret elävät vielä tuossa vaiheessa ns. miettii valintaa. Ehkä jotkut miettivätkin vielä parikymppiseksi mistä tykkäävät, kunnes löytävät animetytöt ja valitsevat waifunsa. Ehkä jotkut tietävät jo ala-asteella ihastuvansa pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Vaihtoehtoja on monia.

Perussuomalaisten Jari Ronkanen huomasi kohun. Hän päätti kantaa Someone please think of the children kortensa kekoon.

Seksuaalisuus on jokaisen oma yksityisasia ja siihen minulla ei ole nokan koputtamista. Ongelmalliseksi asian tekee, kun julkisesti seksuaalisuuden kanssa painii alaikäinen, suojaikärajan alittava lapsi, jota koskee lainsäädännön erityinen suoja. Vielä ongelmallisemmaksi tilanne muuttuu, kun lapsi seksualisoidaan vuoden homo –tittelillä aikuisten järjestämässä tilaisuudessa.

Minua kummastuttaa, että yksikään lastensuojelutaho ei ole ottanut kantaa Boeliuksen nimitykseen. Väestöliitto esimerkiksi ilmoittaa nettisivuillaan, että ”Tärkein lapsen seksuaalinen oikeus on saada kehittyä omassa tahdissa ja häiritsemättä, tuettuna ja suojattuna omanlaiseen seksuaalisuuteen.” Minkälaista rauhaa tarjoaa julkinen vähemmistöseksuaalisuuden korostaminen samalla, kun kauhaansa soppaan työntää vanhoillisen uskonnollisen yhteisön johtaja papinasussaan? Tilanteesta välittyy hyvin ristiriitainen kuva.

Olen sitä mieltä, että tilaisuudessa olisi sen luonteen vuoksi pitänyt olla 18-vuoden ikäraja ehdokkaissa. Viikonlopun jälkeen tulen olemaan lapsiasiavaltuutettuun yhteydessä selvittääkseni, onko tässä asiassa toimittu lain ja hyvän maun puitteissa.

Toivottavasti Jari kertoo saamansa vastauksen tuolla sivullaan. Nimittäin yllättävän moni nettikommentaattori oli aivan varma, että nyt on rikottu useita lakeja. Mutta perustelut unohtuivat. Mukana tässä huolestumisessa oli mm. artisti Joel Hallikainen, joka sittemmin poisti tuotoksensa. Minua kiinnostaa minkälaisen vastauksen nämä epämääräiseen tunnetilaan perustuvat tuohtumukset saavat viranomaisilta.

Liikemies ja verofobinen Peter Fryckman meni vielä pidemmälle. Hän huolestui uutisesta kommentoimalla sitä profiilissaan näin:

Sairasta; Homot, Pedofiilit jättäkää nyt edes Lapset rauhaan.

Ja

Sairasta on se että käytetään kypsymisiässä olevaa lasta mainosmielessä jolloin nuori ei vielä edes tiedä Välttämättä mistä on kysymys.

Pidän erittäin todennäköisenä ettei Peter katsonut Tuuren videota. Muuten hän ei olisi kirjoittanut noin noloa materiaalia nimellään muiden luettavaksi. Mitä palkinnolla Peterin mielestä oikein mainostettiin? Sitä, ettei lasten tarvitse kokea ahdistusta ja pelkoa tunteistaan vai sitä että aikuisille olisi luvallista panna lapsia? Mitä helvettiä oikein liikkui Peterin pervossa pääkopassa, jos hän sai jotenkin vedettyä mukaan pedofiilit? Ajatteleeko Peter Fryckman heti automaattisesti seksiä lasten kanssa näissä aiheissa?

Kysyn vaan.

Ja jään pohtimaan eivätkö nämä vihastuneet, närkästyneet ja kauhistelua julkisesti kolistevat ihmiset mitenkään ymmärrä minkä takia Tuure ja muut hänen kaltaisensa lapset tuntevat sitä pahaa oloa ja pelkoa ajatuksistaan?