Afrikkalaisen pohjoisen rajavaltion lakikäytännössä tapahtui iso edistysaskel ihmisoikeuksien kannalta. Se tapahtui Casablancassa. Maan korkein uskonnollinen komitea teki päätöksen siitä mitä tapahtuu islaminuskonsa jättäneille ihmisille. He eivät enää syyllisty kuolemantuomion arvoiseen rikokseen. Kyllä! Enää maan oikeusjärjestelmä ei käsittelisi ja tuomitse uskoaan vaihtavia tai ateismiin siirtyviä muslimeja. Itsestäänselvyys kaikille sivistysvaltioille.
Vielä vuonna 2012 sama komitea julkaisi kirjan, jossa se määritteli apostasian olevan kuoleman arvoinen rikos. Kirjassa vedottiin mm. maan oikeustieteen perinteisiin.
Uskonnollisen komitean uudet perustelut on toistettu MoroccoWorldNews sivulla. Suosittelen lukaisemaan ne läpi. Kuolemantuomio oli paikallaan vain profeetta Muhammedin aikana, sillä silloin se toimi vasta alkutekijöissään olevan uskonnon vastineena petturien tuomitsemiselle. Uskonsa jättäneet kun kävivät kertomassa sisäpiiritietoa sotakomentajana toimivan Muhammedin vihollisille. Sittemmin profeetta ja kumppanit tekivät sopimuksia, joiden jälkeen julistettiin ettei uskonsa jättäneet muslimit täytyi päästä lähtemään. Jopa silloisen vahvimman Quraish-vihollisleirin hallitseman Mekan alueelle.
Tätä uskonnollisen komitean korostamaa jälkimmäistä vaihetta apostasian historiassa islaminuskossa ei tietenkään muistella joiden modernien islamilaisten suuntausten parissa. Vaikka uskonnollinen komitea siteerasi suoraan Koraanista löytyviä kohtia, joiden mukaan apostasiasta annetaan rangaistus vasta tuonpuoleisessa. Ei täällä telluksen päällä.
Kuolemanrangaistus uskostaan luopumisesta on siis islamin historiassa ollut poliittinen, ei uskonnollinen, manööveri. Mutta miten tämä tieto saadaan kuolemanrangaistusta kannattavien muslimien tietoon? Tietenkin keskustelemalla aiheesta mahdollisimman monessa paikassa.
Ottaen huomioon Marokon aseman ja kannan moneen muuhunkin asiaan, on paikallaan tukea kyseisen maan vakautta mahdollisimman monella tavalla. Marokko onkin avoimesti mainostanut itseään maltillisen islamin tyyssijana. Juuri heitä maailma tarvitsee.
"Kuolemanrangaistus uskostaan luopumisesta on siis islamin historiassa ollut poliittinen, ei uskonnollinen, manööveri."
ReplyDeleteVäitteet, joiden mukaan joku linjaus on tai ei ole islamin tai jonkun muun uskonnon mukaisia ovat aina hankalia. Ei kellään ole Oikeata Tulkintaa, josta asian voisi tarkistaa. Varmasti pyhistä teoksista löytyy tukea myös vastakkaiselle tulkinnalle, jossa luopion rankaiseminen on myös teologisesta näkökulmasta perusteltua. Siksi tällaiseen argumentointiin ei kannata lähteä.
Jopa Jaakko Hämeen-Anttila on esittänyt idioottimaisia argumentteja, että joidenkin muslimien toiminta ei ole islamin mukaista eikä siten oikeaa islamia. No true Scotsman -virhepäätelmä puhtaimmillaan. On hyvin vaikea määritellä jonkun uskonnon sisältöä tai opetuksia muutoin kuin kyseiseen uskontoon itsensä identifioivien ihmisten uskontonsa nimissä harjoittaman toiminnan kautta.
Tappavimmat kristityt: Nixon, Bush jr ja Breivik
ReplyDeleteTappavimmat kreationistit: Hitler ja Bush jr
Tappavimmat kommunistit: Stalin ja Pol Pot
Tappavimmat ateistit: Stalin ja Pol pot
Vai?
Tappavimmat ihmiset joilla oli viikset: Hitler ja Stalin.
ReplyDeleteTappavin ihminen joka piti koirista: Hitler.
Tappavin ihminen joka tappoi koska jumalaa ei ole olemassa: Jeffry Dahmer.
Ym. Jne. Ad absurdum et nauseum.
Ongelmahan noissa Islamin määräyksissä on oppi jonka mukaan ristiriitaisista lausunnoista pidetään totena ajallisesti myöhempää (jonka tekee vieläkin hankalammaksi se että Koraanin kirjoittaja ei tietenkään laittanut Koraanin tapahtumia aikajärjestykseen vaan lukujen pittus järjestykseen). En tiedä mikä on tilanne juuri tässä jutussa, mutta tuntuu siltä että uskonsa jättävien armahtaminen on Muhammedin Medinan ajalta (kuten lähes kaikki muutkin armeliaat lausunnot) ja kuolemantuomio Mekan ajalta, joka tarkoittaisi että islamin perustulkinnan mukaan kuolemantuomio olisi se pätevä vaihtoehto. Kun kyseessä on rauhan ja väkivallan ristiriita Koraanissa niin useinmiten asia on juuri noin.