Parklandin kouluammuskelun suru vain kasvaa

Ei ole mikään salaisuus, että halveksin joukkosurmiin liittyviä salaliittoteorioitsijoita. Tarkennan vielä diplomaattisen täsmällisyyden tähden, jotta ei tule väärinkäsityksiä, hal-vek-sin heitä.

Syy on mm. siinä, että heidän videonsa ja puheensa ajavat huomion kauemmaksi joukkosurmien uhreista ja selviytyjistä. Se toistui Sandy Hookin kohdalla, kun vanhemmat saivat vihapostia. Se toistui Bostonin maratonin pommi-iskun jälkeen, kun jalkansa menettäneet siviliit saivat kuulla olevana mukana salaliitossa. Se toistui Stoneman Douglas High Schoolin kouluampumisen jälkeen Floridassa, kun lukiolaiset saivat kuulla olevansa näyttelijöitä eivätkä he oikeasti muka menettäneet kavereitaan luoteihin.

 

Uutisten kommentit ja keskustelut ovat outoa luettavaa, kun mukaan saapuvat syytökset uhreja kohtaan. Se on parhaillaan menossa Christchurchin moskeija-iskujen uutisoinnissa, kun jotkut eivät näe kenenkään oikeasti kuolevan terroristin julkaisemassa videossa.

 

Näin selviytyjät ja uhrien perheet jäävät vähemmälle huomiolle. Seuraavan tragedian tapahtuessa salaliittoteorioitsijat ovat jo jatkaneet matkaansa ja suoltavat pihalle uusia videoita kriisinäyttelijöistä ja digitaaliefekteistä uutislähetyksissä. He eivät välitä uhreista, sillä he eivät usko uhrien olevan uhreja. He eivät välitä kärsimyksestä, sillä he näkevät vain näyttelyä.

 

Siksi joudun odottamaan miten salaliittoteorioitsijoiden palstoilla reagoidaan Sydney Aiellon itsemurhaan. Taustalla on kouluampumisesta selviytyneen tytön ahdistus. Aiellolle oli tullut traumaperäinen stressihäiriö ja selviytyjän syyllisyys.

Pidetäänkö häntäkin näyttelijä, joka lavasti kuolemansa yli vuosi kouluampumisen jälkeen? Jään odottamaan kärpäsenä katossa miten noissa piireissä reagoidaan uutiseen Aiellon kuolemasta.