Hengellisen akateemikon palkintohyllylle voi ilmestyä kuuluisa Templeton-palkinto. 1,5 miljoonan dollarin arvoinen kunnianosoitus annetaan niille, jotka ovat Templeton säätiön mielestä edistäneet elämän henkisten ulottuvuuksien tarkastelua.
Scientific American lehti haastatteli uusinta voittajaa: Marcelo Gleiseriä. Braziliassa syntynyt 60-vuotias teoreettisen fysiikan hallitseva herrasmies oli yllättynyt palkinnosta. Tieteen popularisoimisellaan Gleiser on saanut runsaasti faneja, sekä innostanut useita opiskelemaan fysiikkaa. Se on aina palkitsemisen arvoista toimintaa.
Minua kiinnosti eniten juuri se aihe, jonka Scientific American laittoi otsikkoonsa. Gleiserin ajatusmaailmassa ateismi ei sovi tieteellisen metodiin. Hänellä on syynsä luokitella itsensä agnostikoksi ateistin sijaan.
Scientific American kysyy miksi hän ei ole ateisti.
Gleiser määrittelee ateismin kannanotoksi, jossa uskotaan uskomatta olemiseen. "En usko vaikka minulla ei ole todisteita puolesta tai vastaan. En vain usko" kuten hän kuvailee ateismia. Gleiserin mielestä ateismi on ilmoitus jumalien olemassaolosta. Sellaisia ilmoituksia ei sovi tehdä tieteessä. Siinä hän on aivan oikeassa. Tieteessä sanottaisiin "Okei, sinulla voi olla hypoteesi, sinulla täytyy olla jotain näyttöä puolesta tai vastaan." Johon Gleiserin kaltainen agnostikko sanoo, ettei hänellä ole näyttöä jumalien olemassaolon puolesta. Samalla tiedostaen, ettei hänellä ole oikeutta sanoa mitään lopullista asiasta josta ei tiedä varmasti. Gleiser ei usko Jumalaan, mutta ei suostu sanomaan, etteikö Jumalaa voisi olla.
Tuolla perusteella Gleiser asettelee itsensä ns. uusateismin ulkopuolelle. Juuri tuon takia Gleiser arveleekin Templeton säätiön kiinnostuneen hänestä. Valitettavasti Scientific American ei sisällä tietoa siitä millaiseksi agnostikoksi Gleiser itsensä määrittelee. Hän kertoo pitävänsä mielensä avoimena, koska ymmärtää ihmistiedon olevan aina jollakin tapaa rajattua. Mutta aivan samalla periaatteella minäkin ateistina tiedostan aivan saman asian.
Nimittäin tuollaisilla ateismin määritelmillä Gleiser onkin aivan
oikeassa. En vain itse ateistina tunnista niistä itseäni. Ateismini on
erilaista. Sitten muistin, että sama ilmiö oudoista ateismin määritelmistä on toistunut aikaisemminkin.
Kutsuisin noilla haastattelussa annetuilla tiedoilla Gleiseriä samanlaiseksi ateistiksi kuin kutsun itseänikin: agnostinen ateisti.
Termi tuntuu jostain syystä olevan vähemmän tunnettu näissä ateismiin liittyvissä puheissa. Sama tietämättömyys toistui professori Tapio Puolimatkan aikakaudella, kun hän ei ollut tietoinen siitä miten ateistit määrittelevät itsensä. Vuonna 2011 sain kunnian paljastaa Puolimatkalle mitä tarkoittaa agnostinen ateismi. Se oli ihan hyödyllinen lisätieto professorille, joka oli ja on julkisesti puhunut ateismista.
Agnostiset ateistit ovat ateisteja, koska heillä ei ole uskoa minkään jumalolennon olemassaoloon, ja he ovat agnostikkoja, koska eivät väitä jumalolentojen olemassaolon olevan periaatteessa tiedettävissä tai nykyisen tiedon valossa tietoa ei ole.
Minulle se että joku sanoo olevansa agnostikko ei vielä kerro, uskooko vai onko uskomatta jumaliin. Se kertoo minulle vain siitä millainen kanta hänellä on jumalista saatavan tiedon laatuun.
Onko sellainen kelpo ateisti, joka kuitenkin uskoo horoskooppeihin?
ReplyDeleteVoin yhtyä täysin siihen, mitä kirjoitit agnostisesta ateismista. Itse olen hahmottanut asiaa myös niin, että agnostismi on tietoteoreettinen kannanotto, kun taas ateismi liittyy pikemminkin teologiaan. Minulla ei ole todisteita Jumalan olemassaolosta eikä olemattomuudesta, eli olen agnostikko. En näe mitään syytä uskoa Jumalaan tai jumaliin, eli olen ateisti.
ReplyDeleteOlikohan Weinberg (?) joka totesi, että tutkijoista suurimmalle osalle kysymys jumalasta on niin merkityksetön, ettei heitä voi pitää edes ateisteina.
Hiukan asian vierestä, enkä voi uskoa että puolustan ateistina jumalia, mutta kummallisesti näissä ateismikeskusteluissa aina jotenkin tunnutaan tietävän, minkälainen jumalolento on. Uskovaiset keskenään kokevat asiat hyvin vaihtelevasti ja ateistit liian usein pohjaavat näkemyksensä johonkin nopeaan oletukseen pilven reunalla vahtivista ihmisen kaltaisista olennoista, johon uskovaiset muka uskovat. Harvemmin tulee vastaan näkemystä jumalista "isoina ideoina", sosiaalisina rakennelmina ja narratiiveina, jotka edustavat maailman ja inhimillisyyden eri puolia. Niiden kuvaamiseksi tarvitaan symbolia (esim. jumalhahmo) jotta idean voi kokea mahdollisimman voimakkaasti. Eihän rahaakan oikeasti ole olemassa eikä sen olemassaoloa voi pohjimmiltaan todistaa, mutta kun kaikki uskovat siihen, se toimii tehokkaasti tässä maailmassa.
ReplyDeleteKeskittyisivät uskovaiset vain siihen jumalansa olemassaolon todistamiseen eikä todellisuuden uudelleenmäärittelyyn. Eihän se ateistin vika ole, jos uskovainen ei kykene todistamaan väitteitään?
ReplyDeleteMinä en näe mitään syytä olettaa jumalien olemassaoloa, "jumala" on tarpeeton oletus.
ReplyDeleteKuten vaikka sarvekas lentävä sammakko, yhtään ei ole ikinä nähty, en kiistä raivokkaati sellaisen olemassaoloa. Mutta en näe syytä olettaa sellaista.
Olenko nyt sitten ateisti, agnostikko vai stiiknafulia - tämäkään ei varsinaisesti kiinnosta.
Yks miäs
Ateismin määritelmiä on varmaan satoja, ja agnostimin ehkä vielä enemmänkin. Sen verran monta määritelmää ja tulkintaa on tullut nähtyä, että suhtaudun skeptisesti niihin väitteisiin, joissa joku tulee kertomaan, kuinka joku muu ei (muka) ole koskaan kuullutkaan jostain versiosta. Ei ehkä olekaan, mutta syy voi olla myös siinä, että on nähnyt niin lukuisan määrän erilaisia tulkintaversioita, että voi melkein millaisen määritelmän vaan oikeastikin esittää, ja aina löytyy joukko ihmisiä, jotka voisivat allekirjoittaa omalla kohdallaan sellaisen version. Sen olen oppinut, että filosofien kirjoissaan esittämät määrittelytavat ovat usein kaukana siitä, miten tavalliset ihmiset arjessa asioita tulkistevat. Arjessa ateismi -sana tulkitaan usein esimerkiksi niin, että ateisti on ihminen, joka elää kuin Jumalaa ei olisi.
ReplyDeleteAgnostistinenhan voi olla suhteessa lukuisiin muihinkin asioihin kuin vain teologisiin kysymyksiin. Joillain ihmisillä on agnostinen yleisasenne. Agnostinen ateismi -termin voisi periaatteessa kääntää kirjaimellisesti suomeksi "epätietoinen epäjumala-aate". Itse ymmärtäisin sanayhdistelmän agnostinen ateismi ensisijaisesti niin, että agnostinen ateisti on agnostinen suhteessa nimenomaan ateismiin. Eli hän ei tiedä, onko usko ateismiin totta, mutta uskoo ateismiin silti. Agnostinen teisti puolestaan ei tiedä, onko usko jumalaan totta, mutta uskoo Jumalaan silti. Näissä termeissä on tietynlainen asenne-ero. Tähän tapaan myös useissa lähteissä ihmiset itse määrittelevät näillä termeillä itseään, mutta variaatiota on laidasta laitaan.