Puoskarilaki tulee ehkä tai ei sittenkään

Vireillä on täydentäviä hoitoja ajava kansalaisaloite. Se on pitkästä aikaa herättänyt keskustelua aiheesta. Kangasalan Sanomat antoi lukijoilleen ajankohtaisen Täydentävät hoidot eivät ole epämääräistä puoskarointia tai vaihtoehtoehto lääketieteelle – kansalaisaloitteella ajetaan käyttömahdollisuutta kaikille uutisen. Aiheena on vuosi vuodelta enemmän pölyä kerännyt poliittinen kädenvääntämättömyys puoskarilaista. Tarve edes alkeellisella tavalla säätelevästä lainsäädännöstä on jäänyt tyydyttämättä jokaisella hallituskaudella. 

Lehden uutinen on ihan asiallinen. Muutamaa kohtaa minun on kuitenkin pakko kommentoida. Mielestäni ne kohdat tarvitsevat hieman lisätietoa, jotta kokonaisuus illuminoituu.

Aiheesta on vaikea kalistella sapelia, sillä osapuolilla on käytössään erilaiset termit. Yhteisymmärrystä löytyy onneksi useammasta näkövinkkelistä. Nimittäin siitä pitäisikö näitä hoitomuotoja tutkia.

Sekä Euroopan unioni että Maailman terveysjärjestö WHO kannustavat yhdistämään hyviksi todettuja hoitoja viralliseen terveydenhuoltoon. Muissa maissa niin on jo tehtykin.

Erinomainen periaate! Toivon, että tätä periaatetta sovellettaisiin entistä enemmän. Mitä enemmän eri hoitomuotoja on tutkittu, sitä paremmin tiedämme mitkä niistä ovat hoitoteholtaan pelkkää lumevaikutukseen perustuvaa. Ne paremman hoitotehon saaneet hoitomuodot otetaan ilolla vastaan.

WHO Traditional Medicine Strategy sisältää tietoa tästä kannustamisesta. Sekä Euroopan unioni että WHO ovat tietoisia huuhaan vaaroista. WHO suosittelee vain tutkimustulosten mukaan tehokkaiden hoitomuotojen tukemista. WHO:n tarkoituksena on varjella vanhan kansan tietoa ja kulttuuria. Siksi WHO suosittelee perinteisten hoitomuotojen rekisteröintiä ja tutkimusta. WHO:n tarkoituksena ei ole tunkea enkeliterapioita tai homeopatiaa osaksi terveydenhuoltoa. Siksi painoarvoa annetaan lääketieteelliselle tutkimukselle.

Sivulta 47 tuota WHO:n raporttia:

Once the basic data has been acquired, Member States need to encourage research into forms of T&CM (perinteinen & täydentävä hoitomuoto) which may benefit their populations and focus their attention and limited resources on the products, practices and practitioners most likely to be of benefit. At the same time, Member States should be better placed to identify types of T&CM that make exaggerated claims or pose an actual health risk.

Olen täysin samaa mieltä tuollaisen periaatteen kanssa. Tämä kohta WHO:n kannanotosta jää usein mainitsematta niiltä, jotka haluavat virallisempaa tukea omille täydentäville hoitomuodoilleen.

Pyykkönen kertoo, että esimerkiksi Norjan ja Yhdysvaltain hallitukset rahoittavat kansallista täydentävien hoitojen tutkimuskeskusta.
– En tiedä, miksi Suomi on tässä asiassa niin takapajula.

Tutkimuskeskukset ovat tutkineet ahkerasti näitä hoitomuotoja. Tällaisia tutkimuslaitoksia on useampi. Tutkimuksiin on käytetty miljardeja dollareita. Valitettavasti niiden antamat tulokset eivät aina miellytä täydentävien hoitojen kannattajia. Pahimpana esimerkkinä ideologian sokaisemasta täydentävän hoitomuodon kannattamisesta tutkimustuloksista välittämättä on Homeopatia. Homeopaattien kohdalla aletaan ulisemaan siitä, ettei homeopatiaa voikaan tutkia tieteellisesti. NCCAM nimellä toiminut tutkimuslaitos keräsi yhteen kaiken tarvittavan tiedon homeopatiasta:

There is little evidence to support homeopathy as an effective treatment for any specific condition.

Jos täydentävä hoitomuoto jää vuosikymmeniä kestäneiden ja valtavia rahakasoja polttaneiden tutkimusten jälkeen plasebon tasolle, niin emmehän rationaalisena ihmiskuntana halua mukaan rasittaamaan oikeaa lääketiedettä.

Jos täydentävä hoitomuoto saa tuekseen tieteellistä näyttöä hyvästä hoitotehosta, niin ei enää ole täydentävä hoitomuoto. Se on ihan vaan lääketietellinen hoitomuoto.