Infosota: Boris Johnson ja rauhanneuvottelut

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuottanut runsaasti misinformaatiota ympäri internettiä. Venäjän armeijan sotarikosten kertyessä yhä pitenevään listaan aiheuttaa ongelmia kaikille niille, jotka yrittävät tukea Venäjän sotatoimia. Yksi yleisesti käytetty argumentti on syyttää Ukrainaa rauhanneuvotteluista luopumisesta, jolloin täysin turha sota vain pitkittyy ja ihmisiä kuolee aivan turhaan. Tästä argumentista vielä enemmän länttä syyttävä versio on Iso-Britannian entisen pääministeri Boris Johnsonin syyttäminen rauhanprosessin tuhoamisesta. Väitteen yleisimmässä muodossa kerrotaan, että Boris saapui Kiovaan maaliskuun alkupuoliskolla ja komensi presidentti Zelenskyiä lopettamaan neuvottelut, jotta aktiivinen sota voisi jatkua. Näin Ukraina pakotettiin hylkäämään vain allekirjoituksia vailla valmiina odottama rauhansopimus, jolla Putin olisi saatu tyytyväiseksi.

Rauha olisi saatu Ukrainaan. Sota olisi vihdoinkin ohi! Mutta sitten Kiovaan saapui Britannian Boris Johnson, joka tarkoituksella sabotoi koko neuvotteluprosessin. Näin länsi pakotti Ukrainan jatkamaan sotaa, vastoin Venäjän toiveita! Paha, paha länsi! Vielä pahempi Boris!

Syytös perustuu tarkkaan valikoiduille ja napsituille pätkille kokonaisuudesta. Syyttämällä länttä sodan jatkumisesta voidaan nääs kätevästi kääntää huomio pois siitä miksi Ukraina päätti jatkaa taistelua Venäjän joukkoja vastaan. Eikä syytöksessä haluta kenenkään muistavan missä tilassa neuvottelut oikeasti olivat tuossa vaiheessa.

Väite on sitkeästi elossa vaikka se on kyhätty kasaan jeesus-teipillä ja äärimmäisen valikoidulla kirsikan poiminnalla ja kumottu kontekstin voimalla useaan otteeseen ympäri nettiä. Väitteen sitkeä kiertokulku jatkuu, koska sitä jakavat tahot ovat joko täysin tietämättömiä siitä mitä kaikkea Ukrainan ja Venäjän välisessä kädenväännössä on tapahtunut. Tai he ovat tietoisesti toistamassa retoriikkaa jolla pyritään heikentämään Ukrainan vaihtoehtoja. 

Väitettä toistetaan niin anomyymien Pietarin nettibottien näppäimistöillä kuin korkeammillakin politiikan areenoilla. Venäjän suunnalta Peskov väittää Britannian tuhonneen neuvottelut. Republikaani senaattori Ron Johnson toistaa tätä väitettä, vaikka on muuten avoimesti julistanut Putinin hyökkäyksen olevan huono juttu. Tämä osoittaa miten tehokkaasti väitettä on toisteltu, jos jopa ukrainamyönteiset poliitikot ovat nielaisseet sen.  

Myös uusi innokas tuttumme Vastaan Sanomat toistaa tätä väitettä useissa artikkeleissaan: Israelin ex-pääministeri: Länsi esti rauhan syntymisen Ukrainaan, ja Ukrainan kansanedustaja: “Boris Johnson tuli Kiovaan ja sanoi, että emme allekirjoita mitään Venäjän kanssa”

Miksi tämä väite on potaskaa?

Koska neuvottelut eivät olleet Boriksen saapuessa vain allekirjoituksia vaille valmiina. Rauhanprosessi oli jo todettu toimimattomaksi. Ukraina ymmärsi, että Venäjä käyttää neuvotteluja vain viivyttelytaktiikkana länsiavun hidastamisessa ja oman armeijansa vahvistamisessa. 

Tänä vuonna saimme myös vihdoinkin näytteitä siitä mitä kaikkea Venäjä oli vaatinut Ukrainalta tuon neuvottelun aikana. Vaatimus oli sama kuin Ukrainan antautuminen, sillä valtio ei olisi saanut pitää enää niin vahvaa puolustusvoimaa jolla pitää seuraava Venäjän hyökkäys kurissa. Armeija saisi pitää vain 85 000 sotilaan, 342 taistelupanssarivaunun ja 519 tykistön vahvuutta. Eikä Ukraina olisi saanut mitään turvallisuustakeita länsimailta. NATO-jäsenyyden esteeksi olisi pitänyt muuttaa Ukrainan perustuslakia. Venäjä vaati Ukrainaa myöntämään Krimin niemimaan ja toistaiseksi valloitetut alueet Venäjälle.

Väittämällä Boris Johsonia syylliseksi rauhan estämiseen pyritään peittelemään sitä oikeaa syytä rauhan tuhoamiselle. 

Yaroslav Trofimovin kirjoittama Our enemies will vanish kirja sisältää neuvotteluihin osallistuneiden haastatteluja. Suosittelen kaikkia hankkimaan tämän opuksen ja selaamaan sen läpi. Varsinkin Istanbulin neuvotteluihin keskittyvät sivut sivulta 149 eteenpäin. Selkeä aikajana on myös luettavissa Wikipediasta, mutta Wikipedian kautta ei pääse helposti käsiksi niihin haastatteluihin joita Trofimov teki. Jos et millään jaksa lukea läpi aiheeseen liittyviä kirjoja, niin kuuntele edes kerran läpi Lonerboxin video juuri tästä aiheesta.

Ja sitten itse aiheeseen!

28. helmikuuta järjestettiin ensimmäiset neuvottelut Valkovenäjällä. Putin oletti vielä tässä vaiheessa, että Ukrainan armeija on nopeasti kanveesissa ja Kiova on pian vallattu. Vaatimuksissa oli mm. Ukrainan hallinnon "denatsifikoiminen".

3. maaliskuuta toisen neuvottelukierroksen aikana maailma näki enemmän todisteita Venäjän armeijan sotarikoksista, kun raketteja ja tykistöä räjähteli asutusalueiden, sairaaloiden ja koulujen päälle. Neuvotteluissa päästiin eteenpäin vain siinä, että seuraavaksi voitaisiin keskustella mahdollisista siviilien evakuointikäytävistä ja tulitauosta.

5. maaliskuuta neuvotteluihin saapui välittäjäksi Zelenskyin pyynnöstä Israelin pääministeri Naftali Bennett. Bennett puhui myös Putinin kanssa. Bennett kommentoi, että molemmat osapuolet halusivat tulitaukoa. Tällaisen onnistumiselle hän antoi todennäköisyydeksi fifty-fifty. Saman päivän aikana tuli julki huhuja ja tarinoita siitä, että venäläiset sotilaat ampuivat ukrainalaisia siviilejä Buchan kaduilla.

7. maaliskuuta Butshan pormestari Anatol Fedoruk kertoo venäläisen tykistötulen olevan niin rajua, etteivät he voi kerätä ruumiita pois kaduilta. Näihin aikoihin netissä kiersi useita valokuvia ja videoita siitä miten siviilit joutuvat venäläisten sotilaiden ampumaksi ympäri Ukrainaa. Lataan tänne vain yhden sellaisista tapauksista.

Näiden tapausten seurauksena Ukrainalla ei ollut enää kovin vahvaa luottoa siihen, että Venäjä välittäisi tulitauosta.

10. maaliskuuta Ukrainan edustaja ulkoministeri Kuleba ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov neuvottelivat saman pöydän äärellä ensimmäistä kertaa Turkissa. Tässä vaiheessa myös Mariupolin piirityksessä sairaalan pommittaminen oli uutisissa. Lavro totesi hyökkäyksen, anteeksi, erikoissotilaallisen operaation, etenevän suunnitelman mukaisesti. Hän myös syytti länsimaita sodan pitkittämisestä, jos he antaisivat aseellista apua Ukrainalle. Väite jota Moskovassa toistetaan vieläkin kyllästymiseen asti. Kuleba kuvaili Venäjän esittämiä vaatimuksia Ukrainan antautumiseksi. Ukrainan pitäisi riisua aseista. Venäjä ei ollut vastannut ehdotuksiin tulitauosta tai siviilien evakuointikäytävien perustamisesta.

14. maaliskuuta neuvottelut olivat kiertäneet kehää. Mutta Zelenskyi oli näyttämässä vihreää korttia sille ettei Ukraina menisi Natoon. Mikä ei ollut mikään muutos silloiseen tilanteeseen. Ukraina ei edes olisi voinut hakea jäsenyyttä, sillä aktiivinen rajakiista Venäjän kanssa esti sen. Aivan kuten mahdollinen rajakiista vaikkapa Ahvenanmaan miehittäneillä vihreillä miehillä olisi estänyt Suomen aikeet.

16. maaliskuuta tuli julki 15-kohtainen rauhansuunnitelman luonnos. Financial Times kertoo siitä. Ukraina ei hakisi NATO-jäsenyyttä, eikä saisi pitää maaperällään muiden maiden sotilastukikohtia minään kiertoreittinä länsimaiden aseelliselle tuelle. Ukraina olisi täysin ilman turvallisuustakuita. Ukrainan edustajat ilmoittivat huolestuneensa siitä, että Venäjä käyttää neuvotteluja vain saadakseen aikaa ryhmittää armeijansa paremmin ja jatkaa hyökkäystään. Kuten Venäjä oli tehnyt edellisillä kerroilla hyökkäillessään eri maihin 1990-luvun jälkeen.

"Although Moscow and Kyiv both said they had made progress on the terms of a deal, Ukrainian officials are sceptical Russia’s President Vladimir Putin is fully committed to peace and worry that Moscow could be buying time to regroup its forces and resume its offensive.

“There’s a likelihood this is trickery and illusion. They lie about everything — Crimea, the build-up of troops on the border, and the ‘hysteria’ over the invasion,” said a Ukrainian source briefed on the talks. “We need to put pressure on them until they have no other choice” but to agree a peace deal, the person added."

Venäjä oli jo todistanut ukrainalaisille useaan kertaan vuosina 2014-2022, ettei se ollut luetettava neuvottelukumppani. Tulitaukoja ja maiden välisiä sopimuksia oli rikottu Venäjän toimesta toistuvasti. Näissä neuvottelussa Venäjälle yritettiin raapia voitoksi kelpaavaa julistusta tuosta Ukrainan NATO-jäsenyyden estämisestä.

But a Russian source briefed on the talks said the proposed settlement, if agreed, could give both sides a credible way to declare victory in the war. “Every side needs a win,” the person said. “He needs to be able to sell it to the people. Putin can say that we wanted to stop Ukraine joining Nato and putting foreign bases and missiles in its territory. If they do that, he can say, ‘I got it.’”

Sittemmin Venäjä on todistanut, että NATO-jäsenyys oli yhdentekevä kiistakapula tuossa vaiheessa. Venäjä haluaa lopettaa koko Ukrainan olemassaolon.

Samoihin aikoihin Venäjä pommitti Mariupolin teatteria. Satoja siviilejä hautautui sen rauniohin. Moskovan suunnalta Peskovin suulla voivoteltiin, ettei Ukraina valitettavasti osoita halukkuutta lopettaa sotaa.

16. maaliskuuta neuvottelut jatkuivat, mutta eivät edenneet. Ranskan ulkoministeri Le Drian kommentoi Venäjän vain teeskentelevänsä neuvotteluissa. Mikä olikin näin jälkiviisauden voimalla tarkasteltuna aivan oikea havainto.

"Just as in Grozny (in Chechnya) and Aleppo (in Syria), there are three typical elements - indiscriminate bombardment, so-called humanitarian 'corridors' designed to allow them to accuse the other side of failing to respect them, and talks with no objective other than pretending that they are negotiating."  Ukraine, by contrast, "is engaging in the talks responsibly and with an open mind", he added.

Le Drian syytti Venäjää tulitaosta kieltäytymisestä.

29. maaliskuuta Viron pääministeri Kaja Kallas kommentoi tilannetta:

I think that Vladimir Putin has to be isolated politically on all the levels, because what we see in Ukraine, why there are more civilian casualties than there are military casualties, is because they are targeting the civilians. And this is a war crime.

What I'm really worried about is that if some kind of agreement is made, that Putin, Vladimir Putin, is not somehow liberated from all the responsibility, because, if he is, then he will move and make additional moves later on. So, we can't forget all the crimes that he has already committed in Ukraine.

Jos Ukraina ja Venäjä pääsevät jonkinlaiseen sopuun, niin on aina riskinä, että Putin vain jatkaa hyökkäystä myöhemmin.

Neuvotteluja jatkettiin monta kierrosta. Sodan edetessä Venäjän armeijan massiivinen epäonnistuminen Kiovan valtaamiseksi tuli selväksi. Joukkojen ottaessa takapakkia Venäjän edustajat ilmoittivat, että he olivat valmiita alentamaan voimankäyttöään, mutta vain tietyillä rintamille. Eli Venäjä ei halunnut tulitaukoa.

 1. huhtikuuta venäläiset sotilaat vetäytyivät Kiovan ympäriltä. Butshan kaduille palasivat ukrainalaiset sotilaat. Heidän mukanaan tuli toimittajia. Aikaisemmat huhut ja puheet kauheuksista varmistuivat. Siviiliuhrit kaduilla, takapihoilla, kellareissa ja kodeissa näytettiin maailmalle. Kidutukset, raiskaukset, varkaudet, teloitukset. Venäjän armeijan sotarikosten lista vain kasvoi. Eikä Butsha ollut ainoa kaupunki jossa tehtiin samanlaisia löytöjä venäläisten lähdettyä. Butsha oli vain eniten uutisten otsikoissa. Suomen uutislähetyksissä ja sanomalehdissä ei julkaistu niitä raakoja kuvia ja videoita.

Ukrainska Pravda lehden artikkeli on yleisimpiä lähteitä tälle väitteelle. Tästä Possibility of talks between Zelenskyy and Putin came to a halt after Johnson’s visit - UP sources artikkelista poimitaan vain toinen esitetty syy: Boriksen puheet Kiovassa aiheuttivat rauhanprosessin päättymisen.

The first is that Putin is a war criminal, he should be pressured, not negotiated with.

And the second is that even if Ukraine is ready to sign some agreements on guarantees with Putin, they are not.

Se mitä Borista syyttävät tahot aina unohtavat mainita on samassa artikkelissa ennen tuota kohtaa sijaitseva teksti:

But two things happened, after which a member of the Ukrainian delegation, Mykhailo Podoliak, had to openly admit that it was "not the time" for the meeting of the presidents. 

The first thing was the revelation of the atrocities, rapes, murders, massacres, looting, indiscriminate bombings and hundreds and thousands of other war crimes committed by Russian troops in the temporarily occupied Ukrainian territories…

 

Sama valikoiva esittely toistuu aina, kun Borista syyttävät tahot esittelevät Israelin Bennettin puheita. He toistelevat alle kahden minuutin pituista videopätkää, jossa Bennett kertoo länsimaiden edustajien ajatusmaailmoista neuvotteluissa. Se mitä nämä lyhyttä pätkää levittävät tahot aina jättävät mainitsematta on mitä Bennett kertoi samassa haastattelussa neuvottelujen päättymisen syyksi. 

Varmaan arvaatkin tässä vaiheessa mitä hän sanoi? Kun Butshan kauheudet tulivat julki, niin Bennettin mielestä neuvottelut eivät olisi enää mahdollisia. Haastattelun aikajanalta kannattaa kelata 2 tuntia 31 minuuttia kohdalle, jos ei jaksa kuunnella koko haastattelua. Hän kertoo neuvottelujen taustoista ja etenemisestä. Sekä siitä mitä tapahtui, kun Butsha tuli uutisiin.

 Israelin pääministeri Bennett tiesi miksi rauhanneuvottelut päättyivät.

Bennett myös täsmensi tätä asiaa myöhemmin. Twitterissä hän kirjoitti, ettei ollut mitenkään varmaa, että oli enää mitään sopimusta jota allekirjoittaa. Eikä ollut varmaa, että sellaisen tekeminen olisi ollut edes haluttavaa.

Istanbulin neuvotteluihin osallistunut poliitikko ja toimittaja Mykhailo Podolyak palasi myös Ukrainaan. Hän kommentoi Our enemies will vanish kirjassa tätä käännettä (sivu 161):

"In Istanbul we still didn't understand the type of war that Russia was waging, its genocidal intent," Mykhailo Podolyak explained. "Once we returned from Istanbul, and the Russians left the Kyiv region, we saw the beastly crimes they had committed there. And we understood that Russia will try to annihilate Ukraine no matter what. Negotiations are pointless for them."

Neuvottelut todettiin tästä vaiheesta eteenpäin hyödyttömiksi.

7. huhtikuuta Venäjän ulkoministeri Lavrov ilmoitti, ettei Ukrainan ehdotuksia voida hyväksyä neuvotteluissa. Sen sijaan olisi edettävä Venäjän laatiman listan ja alkuperäisen vaatimusten mukaisesti. Ukrainan olisi vieläkin vain antauduttava.

9. huhtikuuta Boris Johnson saapui Kiovaan puhumaan Zelenskyille.

Rauhanneuvottelut päättyivät ennen Boriksen saapumista.

Ukraina ymmärsi mitä varten Venäjä viivytteli ja jahkaili neuvotteluissa. Venäjä ei halunnut rauhaa. Tämä tuli ilmi yhä laajempien aluevaatimusten kautta. Venäjä halusi enemmän ukrainalaista lääniä itselleen. Donbassin lisäksi heidän pitäisi sallia liittää itseensä Hersonin ja Zaporižžjan alueita.

Syyskuussa 2022 Foreign Affairs julkaisi pitkän artikkelin Venäjän hyökkäyksestä. Se sisältää yhteenvedon käydyistä neuvotteluista:

According to multiple former senior U.S. officials we spoke with, in April 2022, Russian and Ukrainian negotiators appeared to have tentatively agreed on the outlines of a negotiated interim settlement: Russia would withdraw to its position on February 23, when it controlled part of the Donbas region and all of Crimea, and in exchange, Ukraine would promise not to seek NATO membership and instead receive security guarantees from a number of countries.

But as Russian Foreign Minister Sergey Lavrov stated in a July interview with his country’s state media, this compromise is no longer an option. Even giving Russia all of the Donbas is not enough. “Now the geography is different,” Lavrov asserted, in describing Russia’s short-term military aims. “It’s also Kherson and the Zaporizhzhya regions and a number of other territories.” The goal is not negotiation, but Ukrainian capitulation.

Tällainen ymmärrys Venäjän neuvotteluhaluista on nykyään laajemmin tiedossa. Kuitenkin vielä tietyissä piireissä puhutaan aivan kuin Putin olisi vastentahtoisesti ylläpitämässä sotaansa. Juuri tällaisissa piireissä toistellaan tätä väitettä Boris Johnsonista.

Nämä Borista syyttävät tahot siteeraavat usein myös Ukrainan kansanedustaja David Arakhamiyan puheita. Hän oli mukana Istanbulissa käydyissä neuvotteluissa. Eräs tällaisista siteerauksista poimitaan Moseychuk+ ohjelman haastattelusta, mutta koskaan ei anneta aikaleimaa tai suoraa lainausta. Koska silloin selviäisi mitä Arakhamiya oikeasti kertoo neuvottelujen etenemisestä.

Haastattelun 24 minuutin kohdalla keskustellaan näistä neuvotteluista. Ukraina olisi voinut taipua Venäjän vaatimukseen NATO-jäsenyydesta luopumisesta vain siinä tapauksessa, että heillä olisi muunlainen turvallisuustakuu. Sitä Venäjä ei myöntänyt. Sen lisäksi Ukrainalla ei enää ollut mitään syytä luottaa Venäjän sanaan sopimuksista. Arakhamiya sanoo, että mahdolliset sopimukset voisivat edetä vain siinä tapauksessa kun luottamus on palannut maiden välille (26min kohdalla). Eikä Istanbulissa neuvotteluihin osallistuneilla Ukrainan edustajilla edes ollut oikeuksia allekirjoittaa mitään sopimuksia.

Tämän jälkeen hän mainitsee Boris Johnsonin (27 minuuttia kohdalla). Toimittaja puhuu juuri tällaisista syytöksistä joiden mukaan Boris saapui estämään neuvottelut. Arakhamiya sanoo, ettei ollut mitään allekirjoitettavaa ja tuollaiset puheet ovat poliittista vääristelyä. Sellainen neuvottelu voisi tapahtua vain jos Putin ja Zelenskyi tapaisivat. Sen jälkeen toimittaja puhuu siitä, että Valkovenäjällä ja Istanbulissa käydyt neuvottelut olisivat olleet Washingtonin, Lontoon ja Berliinin valvomia. Arakhamiya tyrmää sellaiset puheet.

Usein myös Borista syyttävissä piireissä poimitaan sanoja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleban suusta. Näihin voitte aina vastata lainaamaalla sitä mitä hän vastasi Trofimoville Our enemies will vanish kirjassa (sivu 155) kun hänelle kerrotaan Venäjän väittävän, että Ukraina oli hyväksynyt Istanbulissa tehdyt tarjoukset rauhasta:

"Ukraine vehemently disputes that account. Neither side made binding commitments in Istanbul, Kuleba told me. "There was no deal," he said. "Under the friendly pressure of President Erdogan, both sides agreed to proceed to engage in serious discussions about how the end of the war may look like. Of couse, we tried to eganga them in a conversation. But to engage in a conversation and to commit yourself to something are completely different things."

On myös eräs toinen asia jota Borista syyttävät tahot eivät millään muista mainita. Ukraina ja Venäjä ovat neuvotelleet koko ajan. Maat ovat tehneet monta kertaa vankienvaihtoja. Ja neuvotelleet Ukrainan satamien viljakuljetuksista. Maiden edustajat tapaavat ja neuvottelevat. Mutta kumpikin osapuoli tietää, ettei Venäjän lupauksiin voi luottaa.

Boris ei lopettanut rauhanneuvotteluja. Ukraina lopetti ne vastauksena Venäjän armeijan sotarikoksiin.