Tänään törmäsin salaliittoteoriaan, jonka hahmottamisessa minulla kesti aivan liian kauan. En osannut käsitellä aivossani, että maailmasta löytyy kerosiinidenialismia. Kyseessä on ns. Jet Fuel Hoax. Salaliittoteoria on yksinkertainen: lentokoneiden tankkaamisoperaatiot lentokentillä ovat vain teatteria! Niissä ei oikeasti pumpata polttoainetta matkustajakoneiden siipien sisään. Se on pelkästään turhaa näyttelemistä, jossa lentokenttien väkeä aivopestään uskomaan, että lentokoneisiin pumpataan lentopetrolia. Salaliittoteoria on kiertänyt netissä ainakin kuusi vuotta. Sitä perustellaan väärinkäsitysten sarjoina sekä tietenkin meemeinä.
Jotkut eivät ymmärrä, että valtavien siipien sisällä on polttoainetankkien lisäksi laskusiivekkeiden ja spoilerien käyttöön vaadittavat järjestelmät. He luulevat että näiden järjestelmien takia siipien sisällä ei muka olisi polttoainesäiliöitä.
Salaliittoteorioiden vastapainoksi tiedonhaluiset ja valppaat nettiasukkaat ovat uskaltaneet etsiä tietoa näistä salaperäisistä lentokoneiden polttoainesäiliöistä. Säästän teiltä tylsän lukukokemuksen jonka koin eri konetyyppien technical manual tiedostoja selaten. Kannattaa katsoa miltä siellä säiliöiden sisällä näyttää. Tässä Boeing 747-400 koneen siiven sisällä konttaamista Delta Flight Museum Youtube-kanavalla.
Siipiin siis oikeasti mahtuu se määrä nestettä, jota koneen valmistajien tietojen mukaan sinne mahtuisi. Jet fuel hoaxerin kyvyttömyys litramäärien hahmottamisessa ei tietenkään tarkoita etteikö ne olisi siellä siipien sisällä.
Siksi toistavat samoja argumentteja sosiaalisen median kommenteissa. Kerosiinia ei voi mitenkään olla tarpeeksi siivissä, koska siivet näyttävät heidän mielestään liian ohuilta. Heillä ei ole hahmotuskykyä laskemaan, miten säiliön tilavuuteen vaikuttavat myös siiven leveys ja syvyys. Tekemällä meemejä polttoainerekoista kasattuna lentokoneiden siipien päälle he eivät ymmärrä, etteivät ne rekkojen kantamat säiliöt ole tappiinsa asti täynnä nestettä. Niissä täytyy olla tilaa lämpölaajenemiselle ja höyrystymiselle. Et tule koskaan näkemään jet fuel hoax meemiä, jossa käytettäisiin pelkästään rekkojen säiliöitä kokonaisten rekkojen sijaan.
Siivet eivät mitenkään kestäisi sitä polttoaineen painoa! Lienee turha selittää, että se polttoaineen paino on laskettu mukaan lentokoneen lento-ominaisuuksiin. Jos siipien sisällä ei olisi painona polttoainetta, niin siiven aerodynaaminen ominaisuus vääntäisi lentäessä siipiä ylöspäin mutkalle. Näin estetään siipiä taipumasta liikaa ylöspäin. Polttoaineen paino lisää siiven rakenteellista kestävyyttä. Samasta syystä polttoaine jaetaan eri säilöihin tasaisesti pitkin siipiä. Lentokoneen painopisteen ei kannata vaihtaa rajusti paikkaansa sitä mukaan kun lentopetrolia kuluu.
He voivat ihmetellä miksi lentokentillä ei edes näy polttoainerekkoja. Eivätkö lavastajat enää edes vaivaudu palkkaamaan rekkakuskeja huijaukseensa? He eivät tiedä, että lentokenttillä on omat maanalaiset putket ja säiliöt. Niiden kautta polttoaine pumpataan lentokoneisiin.
He eivät ymmärrä miten paljon ja millä paineella polttoainetta pumpataan lentokoneisiin. He eivät ymmärrä miten isoja lentokoneita voidaan tankata joko muutaman minuutin verran tai peräti puolisen tuntia. On aivan turhaa latoa teknistä tietoa näistä operaatioista heidän eteensä.
Jotkut voivat ihmetellä miksi näkivät lentokentällä tankkauksen, joka kesti vain muutamia minuutteja. Vastaus: kapteeni on saanut tiedon matkan mahdollisesta viivästymisestä lennon loppupuoliskolla (esim. sään takia) ja päättää ottaa hieman extraa sen varalle. Koneet kun eivät lähde jokaiselle lennolle polttoainetankit täynnä.
Kaikki tämä teorisointi johtaa mielenkiintoiseen kysymykseen. Miten lentokoneet sitten oikeasti lentävät?
Salaamista tehdään jotta ihmiset pidetään kahlittuina öljyteollisuuden hinnoissa. Lentolippujen hinnasta kun iso osuus tulee polttoaineen hinnasta. Lentoyhtiöt valehtelevat lentokoneiden tankkaamisesta, jotta voivat repiä korkeampaa hintaa matkustajilta! Mikä röyhkeys!
Jet fuel hoax tulee varmasti säilymään internetin ihmeellisessä maailmassa. Sen kannattajat ovat aggressiivisesti vastustamassa itseään aiheeseen perehtymisessä.
Törmäsin netissä alkuaikain Atlas-raketteihin, ne oli niin ohuesta teräksestä (pellistä) ettei pysyisi kasassa jollei pidettäisi typellä paineistettuina. Eli olivat vähän kuin ilmapallot, ne pitkulaiset. Ja painavan maalin sijasta pintaan voideltiin hyvin ohut kerros ruosteensuojaksi öljyisellä ihmeaineella nimeltä WD-40, josta tuli sitten menestyslitku ruosteenestoon ja irrotukseen ym. Koostumus on vieläkin salaisuus.
ReplyDeleteMatematiikka, fysiikka ja logiikka ei yleensä taitane olla salkkarien leipälajeja.