Ei ole validia syytä olla tappamatta tutkijaa.
Selvästikin psykopaatin viehättävillä ominaisuuksilla varustettu murhaaja antaa sähköshokin. Sillä osoitetaan, että nyt on tosi kyseessä. Miten jumalaton materialisti selviää pinteestä? Tutkijan vastalauseille annetaan tyynet vastaukset.
DNA määrittelee käytöksemme. DNAlla ei ole moraalia.
Epänormaalius on vain tilastollisesta keskiarvosta poikkeamista. Ei oikean tai väärän erottamista toisistaan.
Yhteisön sopimukset ovat vain tilastollisia keskiarvoja. Kaikki eivät ole geneettisesti samanlaisia.
Murhaajan DNA selviää, uhrin ei selviä.
Tappaminen on miehen geeneissä. Jos kaikki miehen ominaisuudet ovat geneettisesti päätetty, niin miksi mies ei saisi tappaa toista miestä?
Hän on luonnostaan saalistaja.
Miten pääsisin pois penkistä elävänä?
Todennäköisesti en mitenkään. Murhaaja on jo huumannut ja kaapannut minut syrjäiseen varastohuoneeseen. Hänellä on valmiina sähkölamautin, kumihanskat, suojalasit, puhalluslamppu. Ainoa keino olisi palata siihen miten murhaaja on määritellyt perustelujen pätevyyden.
Give me one good reason.
Toteaisin, että jos olisin väittänyt geenien perusteella jonkin asian olevan oikein tai väärin, niin olisin mielestäni väärässä. Geeneillä voidaan selittää vain sitä miksi rikollisuutta ilmenee eritavoilla, eikä sitä onko rikollisuus väärin vai oikein.
Kuitenkin murhaaja on saanut minut lukittua huoneeseensa. Ja vaatii jotakin perustelua. Alkuperäisessä videossa esitetyt syyt eivät vakuuta murhaajaa. Hän on psykopaatti, joka ei samaistu kärsimykseen. Hän ei tunne sääliä. Mikä pahinta, ymmärrän miksi murhaaja ei ole vakuuttunut tutkijan puheista. Videota levittävät tahot ovat vahvasti objektiivisen moraalin puolella. Ja minä en ole ollenkaan vakuuttunut objektiivisen moraalin pätevyydestä. Siis sillä tavalla kuin sitä markkinoivat puhemiehet ovat esitelleet objektiivista moraalia. Erehtyväisten ihmisten laatimat sosiaaliset säännöt ja sopimukset murhaamisen vääryydestä eivät vakuuttaneet murhaajaa (duh), ja se olisi ollut vahvin argumenttini (jota jaksaisin edes miettiä) elämäni puolesta. Geeneihin perustuva moraali on yhtä paha virhepäätelmä kuin homoseksuaalisuuden tuomitseminen/hyväksyminen sen luonnossa esiintymisen perusteella.
Murhaaja toteaa, ettei aio jäädä kiinni rikottuaan yhteisön sääntöjä. Johon toteasin, että juuri noin ne linnaan päätyneet murhaajatkin ovat ajatelleet. Eli murhaajan perustelu ei ole täysin varma. Jos murhaaja turvautuu epävarmaan perusteluun, niin miksi minun perusteluni pitäisi olla yhtään sen varmempi?
Sitten se karmea tunnustus. Absoluuttiset moraalipuheet kammoksuttavat minua. Objektiiviset moraaliperustelut eivät näytä toimivan - ainakaan minun moraalikompassilla - sillä niiden perusteella saadaan ne moraalisesti hyväksyttävät kansanmurhat ja jopa juutalaisten tapattamiset. Olen aina hairahdellut jossakin amoralismin ja relativismin välimaastossa. Amoristilina olen se turvallinen ja harmiton amoralisti, joka vain haluaa viettää rauhallista elämäänsä ja auttaa jos siitä ei ole liian suuri vaiva. Relativistina olen siirtynyt pohdintojen perusteella esim. eutanasian kannattajaksi, huumeiden dekriminalisoimisen puolelle, seksuaalisen tasa-arvon puolestapuhujaksi, sanon ei kuolemanrangaistukselle, jne. Olen yltiöliberaali. Pyrin elämään turvallisessa ympäristössä. Sen saavuttaminen edellyttää rauhallista ja avuliasta elämää toisten ihmisten kanssa. Ei mikään ongelma minulle. Perusteluni eivät ole objektiivisia, vaan perimmiltään hedonistisia. Olen ns. hyvä ihminen täysin itsekkäistä syistä. Elämäni on helpompaa näin. Nautin elämästäni. Toki tunnen omantunnon tuskia, kun olen mokannut tai loukannut jotakin (trollausta ei lasketa). Samoin muiden ihmisten kärsimyksen ja tuskan näkeminen ei tunnu hyvälle. Moraaliset pohdinnat suoritan tilanteen mukaan.
Takaisin Julma Logiikka -videoon. Mikään uskonnollinen perustelu murhaamatta jättämisen puolesta ei myöskään tulisi toimimaan. Puheet siitä miten Jumala on julistanut murhaamisen synniksi kumotaan toteamalla, että murhaajan Jumala haluaa hänen murhaavan. Pattitilanne. Murhaaja ei päästä sinua piinapenkistä hengissä, sanoisit mitä tahansa.
Moraalipohdintaa käytiin läpi Pasi Turusen blogissa. Kommenteissa nimimerkki Elfie (ihastuttava vaimoni) esitti tällaisen kysymyksen:
Miksi omilla moraaleillasi on sinulle itseisarvo. Herra Jumala tulee taivaasta tarjoamaan mahdollisuutta. Voit todellakin olla 100% varma, että kyseessä on herra Jumala, eikä herra Saatana. Olet voittanut universaalissa lotossa mahdollisuuden elää onnellisena paljon muille kärsimystä kylvävänä sarjamurhaajapsykopaattiina. Ei huolta. Omatunto ei vaivaa, et koskaan joudu kiinni, ja pääset myös takuuvarmasti taivaaseen. Tai tämän voi jättää käyttämättä, ja voit jatkaa elämääsi niinkuin ennenkin omatunto mukana. Jumala lupaa, ettei tämä ole koe tai kompa, voit vain valita mielesi mukaan. Sanoisitko ei? Miksi?
Kiehtovaa pohdintaa. Väistämättä tulee samoihin päättelyihin kuin sinä: moraalia ei loppujen lopuksi voi tyhjentävästi selittää. Ei se mistään DNA:sta tule eikä taatusti ainakaan Jumalalta. Se nyt vain on, hieman erilaisena jokaisella meistä.
ReplyDeleteTuli mieleen, mitä vikaa on Sam Harrisin määritelmässä? Sen mukaan ainoa kestävä tapa mitata tekojen moraalisuutta on se, miten ne vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.
ReplyDeleteTällä tavalla ei päästä varmaankaan määrittelemään kaikkien tekojen moraalista arvojärjestystä, mutta suuret linjat, kuten tuon murhaajan moraalittomuus ovat selviä. Jopa objektiivisia.
Kun sitä vastoin uskontojen moraalisäännöt näyttäytyvät minulle laajalta osaltaan subjektiivisena sääntökokoelmana.
Joten jonkin verran oudoksun tuota "uskontojen objektiivinen moraali vs. oma subjektiivinen moraali", kun kuitenkin sinä olet tässä kohtaa se, joka miettii seurauksia ja varmaan myös muustakin, kuin omasta näkökulmasta.
Vähän sama tilanne, kuin terveyden parissa: lääketieteen menetelmin on objektiivisia keinoja mitata asioden terveellisyyttä, mutta uskomusjärjestelmät, jotka joskus väittävät tietävänsä absoluuttisen totuuden ihmisen terveydestä voidaan objektiivisilla mittareilla osoittaa heikommiksi.
Kuitenkaan kukaan ei yritäkään keksiä yhtä ainoaa tapaa elää, joka olisi objektiivisesti maailman terveellisin. Silti ei ole mitään järkeä sanoa, että lääketide olisi puhtaasti subjektiivista.
"Ei ole validia syytä olla tappamatta tutkijaa."
ReplyDeletePaitsi se, että tutkija haluaa elää. Jos taas kyseessä olisi armomurha, tai itsemurhan avustaminen, tappaminen voisikin olla moraalinen teko.
Absoluuttinen moraali ei huomioi tilannetta, ihmisten tarpeita, tai valintoja. Moraali syntyy sääntöjen noudattamisesta. Tappaminen on väärin, mutta kuolemantuomio on hyväksyttävissä, samoin sodat. Ei tässä ole kyse edes moraalista, vaan motiivista. Jos on perusteltu syy, absoluuttisen moraalin sääntöjä saa taivuttaa.
Pari ajatusta:
ReplyDeleteEnsinnäkin on tavallaan aika outoa, että sieppaaja haluaa väitellä asiasta uhrin kanssa. Jos hänen DNA nyt kerran on määrännyt hänet tappamaan, niin pitäisi olla samantekevää, löytyykö mitään validia syytä olla tappamatta. Eihän DNA kuuntele tuollaisia argumentteja. Uhri kuolee kuitenkin.
Sitten, objektiivisesta näkökulmasta premissi "ei ole mitään validia syytä olla tappamatta" painaa tasan yhtä paljon kuin "ei ole mitään validia syytä tappaa". Näin ollen päästään 50/50-tilanteeseen, jossa toinen siis haluaa tappaa ja toinen elää. Miksi sieppaajan tahdolla olisi enemmän painoarvoa? Objektiivisesta näkökulmasta voidaan kuitenkin kastoa, että murhan seuraukset aiheuttaisivat tuskaa ja kärsimystä maailmalle (ja tästä olen siis eri mieltä videopätkän kanssa; mutta se on toinen aihe).
Moro taas,
ReplyDeleteoli vähän kiireinen kevät, enkä oo oikein ehtinyt seuraamaan blogia, mutta täältä löytää kyllä aina jännää luettavaa kunhan ehtii. :)
"Mikään uskonnollinen perustelu murhaamatta jättämisen puolesta ei myöskään tulisi toimimaan. Puheet siitä miten Jumala on julistanut murhaamisen synniksi kumotaan toteamalla, että murhaajan Jumala haluaa hänen murhaavan. Pattitilanne. Murhaaja ei päästä sinua piinapenkistä hengissä, sanoisit mitä tahansa."
Murhaajahan halusi nimenomaan debatoida "sinun" hypoteesistasi. Jos voitat debatin, saat sääntöjen mukaan mennä. Kriminaalibiologin hypoteesin premisseillä debatoiminen on väistämättä kohtalokasta.
Mutta jos siis sinun hypoteesisi olisi, että murhaaminen on syntiä = väärin = pitää olla tekemättä sellaista, niin sittenhän murhaajan potentiaalinen vastaväite olisi ilmeisesti hypoteesisi kanssa ristiriidassa. Ja kun pelin sääntöihin kuuluu että psykopaatti hyväksyy sinun hypoteesisi premissit, hänen esittämänsä väite täytyy todeta vääräksi.
Elfien kysymys:
"Miksi omilla moraaleillasi on sinulle itseisarvo. Herra Jumala tulee taivaasta tarjoamaan mahdollisuutta. Voit todellakin olla 100% varma, että kyseessä on herra Jumala, eikä herra Saatana. Olet voittanut universaalissa lotossa mahdollisuuden elää onnellisena paljon muille kärsimystä kylvävänä sarjamurhaajapsykopaattiina. Ei huolta. Omatunto ei vaivaa, et koskaan joudu kiinni, ja pääset myös takuuvarmasti taivaaseen. Tai tämän voi jättää käyttämättä, ja voit jatkaa elämääsi niinkuin ennenkin omatunto mukana. Jumala lupaa, ettei tämä ole koe tai kompa, voit vain valita mielesi mukaan. Sanoisitko ei? Miksi?"
Eli ilmeisesti homman pointtina olisi että Jumala kaikkivoipuudessaan poistaisi sinulta kaikki puhtaasti rationaaliset mahdollisuudet tehdä valinta? Eli ilmeisesti valinta tehtäisiin vielä nykyisellä omallatunnolla?
Jos se on moraalisesti neutraali asia ja tuntuu ikävältä, niin on tapana olla tekemättä niin.
Jos taas saisin päätöksen teon ajaksi jo sen potentiaalisesti uuden empatiattoman omantunnon, niin tilannehan olisi tämä: se tuntuu oikealta, eikä ole mitään järkisyitä olla tekemättä niin.
Vai oliko tarkoitus kysyä: Valitsisitko sen mikä on moraalisesti hyvää, jos se olisikin moraalisesti neutraalia, tai moraalisesti väärää?
(Vai ymmärsinkö väärin, ja tässä pitää yrittää löytää se porsaanreikä, jonka teismi mahdollisesti tarjoaa, mutta jota Elfie ei tullut huomioineeksi?)
PS. Onnea avioparille!