2.4.12

Iänmääritys tarkentuu = ongelma iänmääritykselle

Parisen vuotta sitten geologit alkoivat vaatimaan erään suositun radiometrisen iänmääritysmenetelmän tarkentamista. Uraani-238 isotooppia voi olla kivinäytteissä uraani-235:een verrattuna suhteessa 137,88:1. Tätä lukua on käytetty monta vuotta iänmäärityksia tehtäessä, kun vertaillaan uraanin hajoamista lyijyksi. Se perustuu geologien sopimaan keskiarvoon. Sittemmin on mittailtu tarkemmin useampaa näytettä. Uraanin isotoopeilla on eri puoliintumisajat. Mittauksissa isotooppien suhde on yhä useammin kauempana sovitusta keskivarvosta. Geologit ymmärsivät, että entistä luotettavammat mittaukset edellyttävät entistä tarkempia arvioita uraani-isotooppien suhteesta.

Nature -julkaisussa parisen päivää sitten päästiin eteenpäin tässä asiassa. 137,88:1 ei tarvitse olla pelkkä konsensus, jos mittauksilla on selvitetty siedettävä hajonta isotooppien suhteelle.

But when Condon and his colleagues measured the actual ratio in 58 samples of different minerals from around the world, they found that it varied from 137.743:1 to 138.490:1.



Ryhmä suosittelee uudeksi arvoksi laskuihin lukua 137.818 ± 0.045. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että monien n. 4,5 miljardin vuoden ikäisten kallioiden ikä nuorenee 800,000 vuodella. Kaiken kaikkiaan tapahtumaketju on hyvä esimerkki siitä miten geologit onnistuvat tekemään entistä täsmällisempiä mittauksia iänmäärityksissä.

Mutta miten uutiseen reagoidaan vuosimiljoonat hylänneiden kreationistien parissa?

Joel Kontinen on ainakin innoissaan. Hieman oudosti mittausmenetelmän kalibrointi entistä luotettavammaksi nähdään huonona asiana iänmäärityksen (eli vuosimiljoonien) kannalta. Puutteita on vieläkin, sillä geologiset tapahtumat ovat olleet monimutkaisia, kuten myös mittausmenetelmät. Tästä huolimatta tuoreimmat käänteet ovat pienentäneet noita puutteita. Useita miljardeja vuosia vanhat kivet eivät ole vieläkään muuttuneet joitakin tuhansia vuosia vanhoiksi, kuten nuoren maailman kreationismi edellyttäisi. Aivan ääripäässä eri näytteistä otetut mittaukset asettelisivat joitakin ikälaskelmia uusiin arvioihin jopa kymmenellä miljoonalla vuodella. Mutta se ei vielä muuta miljardeja tuhansiksi.

3 comments:

  1. Tämähän ei nyt sitten ota lainkaan kantaa muihin ajoitusmenetelmiin, kuten K-Ar, Pb-Pb tai Rb-Sr-hajoamispareihin (joista erityisesti viimeinen on oleellinen 4,5 Ga-ikämäärityksissä).

    U-Pb-määrityksillä ei olla voitu määrittää niitä vanhimpia kiviä, koska esimerkiksi kuukivissä ja meteoriiteissa ei juuri ole määritykseen sopivia mineraaleja. Rb-Sr menetelmä kehitettiin juuri kuukiviä varten, ja vaikka se ei olekaan aivan yhtä tarkka kuin U-Pb, heitot ovat kymmenien miljoonien vuosien luokkaa. Eli 4,5 Ga maapallon ikänä pitää yhä.

    Vanhimmat U-Pb-määritykset ovat kerrostuneista kivilajeista löytyneistä zirkonikiteistä, ja ovat 4 miljardin vuoden luokkaa. Ne kyllä nuorenevat kivasti, mikä tekeekin arkeeisen eonin tutkijoille paljon uutta tulkintatyötä.

    ReplyDelete
  2. Eli aikaisemmin arivoidut iät muuttuvat tällä tarkennuksella luokkaa pari kymmenesosapromillea.

    ReplyDelete
  3. Toki luvut muuttuvat vain pari kymmenesosapromillea mutta kreationisteille se on suurensuuri askel. Tämähän osoittaa kiistatta sen että ne ovat _nuorempia_ kuin aiemmin oletettu.

    Voitto se on pienikin voitto.

    ReplyDelete