Huijaus: Suomalainen Metodi (päivitetty)

Joku voi tänä vuonna tuoda eteesi tällaisen sivuston: Suomalainen Metodi

Kyseessä on huijaus. Tulet vain menettämään rahasi sen parissa. Se on yksi monista eri tavoista, joilla ihmisiä yritetään rahastaa netin kautta. Jos yritit googlailla sivun nimellä tietoja palvelusta ja rikastumisesta, niin et varmaankaan vielä löytänyt muita sivuja kuin tämän vaatimattoman blogini.

Mistä tuossa huijauksessa on kyse?

Lyhyesti: Joudut tekemään sijoistustilin, jota kautta palvelu sijoittaa sinne laittamasi summan. Tästä saat vain muutaman tunnin kuluttua ekat voitot sijoitustilillesi. Kuukauden aikana saat jo kymmeniä tuhansia dollareita. Huijarit toistavat kyllästymiseen asti etten voi muka mitenkään hävitä rahojasi.

Jep jep. Muuten vaan he tarjoavat aivan ilmaiseksi sinulle mahdollisuutta saada kymmeniä tuhansia euroja vain muutamassa viikossa.

Toimintaa edustaa Jaakko Perttula. Komia on miäs!

Kuin sattumalta sama Jaakko on kuvan perusteella monimiljonäärisijoitustensa lisäksi myös kuvamallina Shutterstock-kuvapankin mallipärstä espanjalaisen valokuvaajan valikoimissa. Jaakko kerkiää moneen paikkaan, mutta onhan hänellä pakko olla aikaa. Töissä ei tarvitse käydä, kun tilille tulee itsestään kymmeniä tuhansia dollareita viikossa!

 En haluaisi vaikuttaa rasistilta, mutta en millään heti usko, että Vilperi Kamunen edustaa itseään aidolla valokuvalla.

AussieMethod sivulla samaa valokuvaa käytetään toiseen kertaan, mutta eri nimellä.

Aivan. Näit huijaussivustoja tehdään samoilla sapluunoilla eri kansalaisuuksille. Tai ehkä nämä miljonäärit haluavat pitää aidon pärstänsä piilossa? Silloin siinä ei ole mitään epäilyttävää. Toisaalta, sivustolla käytetään järjestelmää kehuvia Facebook- ja Twitter-viestejä, joissa ei valitettavasti ole linkkejä itse viesteihin. Ja nimet eivät täsmää kuvien kanssa, sillä samoja ihmisten naamakuvia käytetään eri nimillä myös ulkomailla mainostettavien AussieMethod ja BritMethod sivujen vastaavissa Facebook- ja Twitter-kehuissa. Ehkä nämä kehuja kirjoittavat ihmiset ovat myös mieluummin anonyymejä ihmisiä?

Miten systeemiä kuvaillaan tuolla kotimaisella sivulla?

Järjestelmää kutsutaan huijauksen sijasta binäärioptiokaupaksi. Suomalainen Metodi on löytänyt aivan uskomattoman hienon sijoitustavan. He haluavat tarjota sitä vain 20 nopeimmalle suomalaiselle sijoittajalle. Siksi et löydä heidän sivustoaan hakukoneilla.

Esittelyvideolla on äänessä Mikko Nieminen nimellä itsensä esittelevä mies. Hän näyttää verkkotiliotteestaan, että pätäkkää on tullut runsaasti. Hieman outona asiana verkkotiliotteessa Mikon etunimi on kirjoitettu väärin, mutta ei takerruta yksityiskohtiin. Tuskin kukaan sentään tekaisisi verkkotiliotetta? Tekisikö joku niin? Menisi internettiin ja valehtelisi?

Toisin kuin ne muut sijoitusgurut ja nettihuijarit, Mikko kertoo ettei ole huijari. Hän haluaa vain auttaa sinua. Hän on niin kiitollinen saamastaan Suomalaisen Metodin avusta. Mikko ei ole opiskellut yliopistossa. Eikä hän tiedä miten finanssimarkkinat toimivat. Mutta rahantulo on varmaa. Miten se on mahdollista?

Ainakin touhu kuulostaa äärimmäisen helpolta.

Rahat tulevat tilillesi vain parin klikkauksen jälkeen. Viikko viikolta. Kuukausien ajan. Satoja tuhansia dollareita. Mikko on jo monimiljonääri. Monet hänen kanssaan työskentelevät ovat yhtä rikkaita. Monet ovat tulossa yhtä rikkaiksi parhaillaan. Se on vähintä mitä Mikko voi tehdä puolestasi.


Sivu on yksityinen. Sinne päästään vain muka kutsulla. Ennen kaikkea tämä rikastumismahdollisuus on haaste. Jos rahoja ei jostain käsittämättömästä syystä tulekaan, niin saat korvaukseksi Mikolta 10 000 dollaria. Et voi siis mitenkään hävitä!

Jos kaikki tämä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin aivan varmasti olet väärässä. Nimittäin tämä uskomaton mahdollisuus on mahdollista vain 20 nopeimmalle mukaan hyppäävälle. Mikolla ei  ole aikaa auttaa sen enempää rikastumaan. Valitettavasti heillä ei näköjään ole yhtään enempää väkeä palkattuna auttamaan kansalaisia. Vaikka luulisi rahaa löytyvän toiminnan laajentamiseen. Äh, nyt eksyin liian rationaalisille vesille.

Ainoa ehto osallistumisesta on tämä: kuukauden kuluttua teet videon, jossa kerrot kuinka paljon olet saanut voittoja! Kuulostaa helpolta!

Toisin kuin ne muut sijoitusgurut ja nettihuijarit, Mikko ei ole huijari. Hän haluaa vain auttaa sinua, sillä hän on niin kiitollinen saamastaan avusta


Mikä se järjestelmä on? Miten ansaitset lopulta satoja tuhansia euroja? Valitettavasti Mikko ei kerkiä sitä kertomaan, sillä juuri sinulla on kiire päästä niiden 20 vapaan paikan joukkoon. Syötä tietosi tuolla sivulla nyt heti! Ei maksuja! Ei temppuja! Satoja tuhansia dollareita tilillesi kuukauden kuluttua, tai saat Mikolta sen kymmenen tuhatta dollaria. Muutaman tunnin kuluttua saat ensimmäiset tonnit tilillesi.

Suomalainen metodi ei sisällä mitään pykälähuijauksia. Ei pientä printtiä jolla kieroilla takanasi. Sivu ei nimittäin tarjoa yhtään mitään tekstiä käyttöehdoista.

Et pääse mistään lukemaan ehtoja

 Ei minkäänlaista sopimustekstiä. Sivu vain toistuvasti kerjää sinua täyttämään tietosi ja avamaan sijoitustilin. Tietenkin tuon tilin avaamisessa sinä laitat sinne sen sijoitussumman. Sillä Mikko alkaa (pelkästään hyvyyttään) tienaamaan sinulle niitä tuhansia ja tuhansia ja tuhansia ja tuhansia euroja. Aivan varmasti. Kukapa ei luottaisi Mikkoon?

Tai saman huijauksen tanskalaiseen versioon? Tai ruotsalaiseen versioon?

UPDATE!

Sain sähköpostia! Rekisteröityminen tuotti tulosta. Sain viestissä linkin sivulle, josta voin aloittaa viimeisen askeleeni köyhänä miehenä kohti tulevaisuuden rikkauksia. Linkin takaa löytyy The Amissio Formula. Mainoksen mukaan se on internetin AINOA 100% varmuudella aina ja ikuisesti tuottoa tuottava valuuttakauppaohjelma. Ohjelmaa kutsutaan Amissio Formulaksi. Se toimii automaattisesti, kunhan ensin laitat sijoitustilille jonkin summan. Esittelyvideolla ohjelma käyttää alkusummana 250 dollarin sijoitusta. Ohjelma raksuttaa itsestään neljä tuntia. Tilille on kertynyt yli 8000 dollaria! Mies esittelee omia voittojaan eri viikoilta. Niitä on kertynyt 50 000 - 200 000 dollarin verran. Voitot ovat varmoja. Et voi hävitä. Voit vain voittaa.

Tosin jostain syystä sivuston käyttöehdoissa on tämä klassikko, jonka varjolla sijoitushuijarit vipeltävät karkuun, kun uhrin tilit on tyhjennetty:

YOU UNDERSTAND AND AGREE TO ASSUME TOTAL RESPONSIBILITY AND RISK FOR YOUR USE OF THE SITE. Amissio Formula PROVIDES THE SITE AND RELATED INFORMATION "AS IS" AND DOES NOT MAKE ANY EXPRESS OR IMPLIED WARRANTIES, REPRESENTATIONS OR ENDORSEMENTS WHATSOEVER. Amissio Formula SPECIFICALLY DISCLAIMS ANY IMPLIED WARRANTIES OF TITLE, MERCHANTABILITY, FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE AND NON-INFRINGEMENT. WITH REGARD TO THE SITE OR ANY INFORMATION OR THIRD-PARTY INFORMATION OR LINKS PROVIDED THEREON, Amissio Formula SHALL NOT BE LIABLE FOR ANY COST OR DAMAGE ARISING EITHER DIRECTLY OR INDIRECTLY FROM ANY SUCH TRANSACTION. IT IS SOLELY YOUR RESPONSIBILITY TO EVALUATE THE ACCURACY, COMPLETENESS AND USEFULNESS OF ALL OPINIONS, ADVICE, SERVICES, MERCHANDISE AND OTHER INFORMATION PROVIDED THROUGH THE SERVICE. Amissio Formula DOES NOT WARRANT THAT THE SERVICE WILL BE UNINTERRUPTED OR ERROR-FREE OR THAT DEFECTS IN THE SERVICE WILL BE CORRECTED.

Ja

MOREOVER, IN NO EVENT WILL Amissio Formula BE LIABLE FOR ANY INCIDENTAL, CONSEQUENTIAL, INDIRECT, PUNITIVE, OR SPECIAL DAMAGES (INCLUDING, BUT NOT LIMITED TO, DAMAGES FOR LOSS OF PROFITS, BUSINESS INTERRUPTION, LOSS OF PROGRAMS OR INFORMATION, AND THE LIKE) ARISING OUT OF OR IN ANY WAY CONNECTED WITH THE USE OF OR INABILITY TO USE THE SITE’S SERVICE, OR ANY INFORMATION, OR TRANSACTIONS PROVIDED OR DOWNLOADED FROM THE SITE, OR ANY DELAY OF SUCH INFORMATION OR SERVICE, EVEN IF Amissio Formula HAS BEEN ADVISED OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES, OR ANY CLAIM ATTRIBUTABLE TO ERRORS, OMISSIONS, OR OTHER INACCURACIES IN THE SITE AND/OR MATERIALS OR INFORMATION DOWNLOADED THROUGH THE SITE.

Sekä

13. NO ADVICE. You acknowledge that neither the Site or Amissio Formula is providing, nor are they authorized to offer any legal, tax, accounting advice, or recommendation regarding suitability, profitability, investment strategy or other matter.

Suomeksi: ymmärrät palvelua käyttäessäsi, että Amissio ei missään muodossa oikeasti lupaa toimivansa tai koskaan tuottavansa sinulle minkäänlaista voittoa. Eikä Amissio ole mitenkään vastuussa, kun menetät sijoitusrahasi.

Ohjelma antaa sijoitusvinkit valuuttakauppaan. Ja kuin sattumalta ohjelma menee pieleen ja sijoittaja menettää rahansa. Mutta käyttöehtojen mukaan et voi valittaa tappioistasi.

Mutta jos jostain käsittämättömästä syystä olet vielä halukas heittämään rahojasi Amission suuntaan, niin katso ensin huolella läpi se heidän esittelyvideonsa. Siinä firman pääjehuksi esittäytyvä Craig Phillips haluaa näyttä tämän päivän tuottonsa. Se varmistetaan näyttämällä tämän päivän etusivua New York Timesin kotisivulta. Ja sehän meni tänään (30.3.2016) aivan oikein! Videolla näkyy tämän päivän New York Timesin etusivu. Tosin skeptikkosauvani kovettui heti, kun tajusin, ettei Craig sanonut ääneen päiväystä. Se vain luki ruudulla videon alussa. Ja kuinkas ollakaan, aivan sama video pyöri samalla puheella 26. helmikuuta. Amissio käyttää vain yksinkertaista ohjelmaa, joka päivittää videolle joka päivä New York Timesin ja muuttaa siinä näkyvän päiväyksen.



Sama pätkä löytyy myös Amissiota tyrkyttävien fanien videoilla helmikuun 24. päivä.(2min59s).

Eli miehen omin sanoin:

"Just so we know that everything is real and current. Ant that the video is not faked in any way."

- Craig Phillips, väärennetyllä ja tekaistulla videolla.

 Herra Phillips, jos se on oikea nimenne, voitte pakata kamanne ja painua helvettiin.

Kaikesta netissä saatavilla olevasta informaatiosta huolimatta ihmiset kokeilevat näitä treidausohjelmia. Ihmisten himo sijoittaa rahojaan netistä ladattaviin ohjelmiin on käsittämätöntä. Mutta sitä tulee tapahtumaan niin kauan kun ihmisillä on internet ja rahaa. Ja siksi jotkut ovelat ihmiset ovat laatineet näistä treidausohjelmista varoittavia videoita, joissa he kuitenkin ohjaavat ihmisiä omien sijoitusohjelmiensa pariin. Koska ne muut (kilpailijat) ovat huijareita. Ei se joka varoittaa huijareista (kilpailijoista). Ilmiö on lähes yhtä laaja kuin alkuperäisten huijareiden kehuvideot. Nyt myös huijareiden kritiikkivideot ovat vain mainoksia eri nimellä toimivien huijausohjelmien pariin.

Ei hätää. En anna sinulle mitään sijoitusvinkkejä.

Islam on ongelma, islam on ratkaisu, osa 1

Islam on pitkään ollut räjähdysherkkä aihe myös internetin puolella. Siihen liittyvät kommentit ovat enimmäkseen suurta tunteiden paloa islamin lähestyvästä maailmanvalloituksesta ja sen uhasta länsimaiselle demokratialle. Loistava esimerkki tällaisesta paniikista on Terhi Kiemunkin Kun ”unelma” on saavutettu, on myöhäistä katua -kirjoitus. Siinä islam on monoliitti, joka murskaa alleen kaiken muun.

Kun Suomeen on tunkeuduttu ja kansa alistettu - kun vääräuskoiset on tapettu - naiset ja lapset raiskattu, moskeijat on pystytetty ja demokratia kukistettu, kysyn teiltä jotka tämän halusitte, samoilla sanoilla joilla minulta on tivattu: ”Hävettääkö? Pyydättekö anteeksi?” Olen pahoillani, silloin se on myöhäistä.

Itse olen mielelläni juuri näitä paheksuttuja mädättäjäsuvakkeja JA olen valmis vastustamaan vääräuskoisten tappamista sekä demokratian kukistamista. Joten näillä näkymin Kiemunkilla on hieman harhaanjohtava kysymystenasettelu.

Yhdessä kohtaa Kiemunki on oikeassa eräässä asiassa kirjoituksessaan. Toisin kuin moni twiittaaja ja nettikommentaattori on viime aikoina kirjoitellut, mielestäni islam liittyy terrori-iskuihin. Se ei ole ainoa tekijä niiden taustalla, mutta se on merkittävä tekijä. Uskonto voi toimia verhona kaikelle sille raivolle, epätoivolle ja halulla satuttaa muita ihmisiä. Siellä koraanilainausten ja Muhammedin ylistämisen seassa ovat myös ne sosiopoliittiset tekijät, jotka ovat lopulta ajaneet muslimin tekemään terrori-iskuja.

Mitä niin kovin moni nettikirjoittaja ei näytä ymmärtävän on se, että islam on sekä ongelma että ratkaisu. Tuon ratkaisun löytäminen ja soveltaminen vaatii meitä näkemään islamin monipuolisempana kuin sitä nykyään esitellään. Meidän ei sovi pyyhkäistä pöydän alle jihadistien kirjoituksia ja propagandavideoita, aivan kuin niitä ei olisi olemassa. Näin jätämme radikalisaation kohteet vaille aineistoa, jolla he voisivat nähdä jihadistien virheet.

Tarkastelen ensin tapauksia, joissa uskonto on erottamaton tekijä jossain vahingollisessa ilmiössä.

Islam sanan taakse asettuvat niin nykyisen terrorismin kannattajat kuin sen vastustajat sekä sen uhrit. Uskontona islamista saadaan yhtä monia suuntauksia ja tulkintoja kuin kristinuskon variaatioista. Tämän monipuolisuuden ansiosta/takia maailmalla onkin toistuvasti surullisia uutisia siitä miten muslimi teloittaa muslimia, kun toinen tuomitaan väärällä tavalla uskovaksi tai palvontaa on tehty jostain perimätiedosta poiketen. Näissä kohdin tuomioita perustellaan nimenomaan uskonnollisin puhein ja tekstein. Teloitusten kohteita haetaan ja perustellaan kohteiden uskonnollisella vakaumuksella. Eikä siis pelkän kansalaisuuden perusteella.

Jumalanpilkka liittyy olennaisena osana sitä ongelmaa joka voi nousta islamista. Siinä missä länsimaissa jumalanpilkasta on hiljalleen päästy eroon uhrittomana rikoksena on tilanne aivan eri vaikkapa Pakistanissa. Siellä on Allahia puolustamaan noussut konservatiivisten lakimiesten joukko nimeltään Khatm-e-Nubuwwat. Seuraukset ovat karmeita ihmisoikeuksien kannalta. Reutersin FaithWorld kertoo tarkemmin miten tilanne on muuttunut pahaksi. Väki on huomannut miten helppoa on syyttää naapuria, sillä todistusaineistoksi ei vaadita sormenjälkiä, nauhoitteita, kirjoituksia. Riittää että tarpeeksi moni todistaja väittää syytetyn sanoneen jotain pahaa profeetasta.

Jumalanpilkkasyytteet ovat nousseet hurjasti. Rangaistusta kovennettiin entisestä vankeudesta ja mahdollisesta kuolemantuomiosta pelkkään kuolemantuomioon.  Eikä syytteeseen käytännössä enää vaadita Allahin tai profeetan känsävarpaista vitsailua. Lakimiehet tulevat paikalle pelkästä jumalanpilkkalain kritisoimisesta. Kuin Kafkan painajainen, mutta tappavampi. Poliisien kädet ovat täynnä, joten he ovat vaatimassa tutkinnan suorittajaksi vain vanhempia konstaapeleita. Näin kynnys viedä tapauksia eteenpäin nousisi. Ja muutenkin he ovat toitottamassa kansalaisille, ettei itse jumalanpilkkalain kritisoiminen ole laitonta.

Pakistanin vankilat ovat täyttymässä kuolemantuomioitaan odottavista vangeista. Tuomio on tullut jumalanpilkasta. Khatm-e-Nubuwwat toiminnan aloittamisen jälkeen 15 vuotta sitten tapausten vuosittainen määrä on kolminkertaistunut. Vuonna 2014 niitä oli 336. 1946 - 1987 vuosina jumalanpilkasta murhattiin tavallisen kansan käsissä vain kaksi ihmistä. Kovemman lain astuttua voimaan vuonna 1987 nousi joukkohysterian aiheuttamien uhrien määrä. Siitä lähtien vuoteen 2014 asti on lakitupien ulottumattomissa teloitettu jo 57 ihmistä jumalanpilkasta.

Ja pienenä kuriositeettina Pakistanin virallisen linjauksen mukaan jumalanpilkka on rikos, josta ei voi edes saada armahdusta. Mikä onkin aiheuttanut hämmennystä uskonoppineiden kesken kulissien takana, sillä arvovaltainen mufti oli linjannut vuonna 2003 askeleet joita pitkin jumalanpilkasta tuomittu saa itselleen armahduksen.

Jumalanpilkka on lakina sieltä huonoimmasta päästä lakeja. Vielä karmeampaa on se, että aikuiset ihmiset ovat oikeasti antamassa siitä kuolemantuomioita. Pakistanissa se on vyyhti poliitikkojen ja uskonoppineiden (usein sama asia) valtapeliä, mutta jälleen olennaisena osana palapeliä on islam.


Pakistanista pääsemmekin Skotlantiin. Glasgowin kaupungissa tapahtui kauheita pääsiäisen alkupuolella. Muslimi joutui uskonnollisen hyökkäyksen kohteeksi. 40-vuotias Asad Shah oli muuttanut Skotlantiin Pakistanista. Hän oli sieltä syvästi uskonnollisesta päästä muslimispektriä, mutta sieltä hyväksyvästä ja yhteiseloa korostavasta päästä, eli Ahmadiyya -islamliikeen suunnalta. Heitä vainotaan Pakistanissa ja muuallakin muslimimaailmassa. Vainoajina ovat ne äärilinjan jihadistit ja islamistit. Amhadiyya kun korostaa rauhanomaista eloa ja islamkritiikkiin on vastattava kynällä, eikä rynnäkkökivääreillä. Vääräuskoisuuteen perustuvaa vainoa tehdään, koska he uskovat liikkeen aloittaja Mirza Ghulam Ahmad olevan profeetta. Koska profeetta Muhammedin pitää olla se viimeinen profeetta eivät Ahmadiyya-liikkeen uskovaiset voi olla heidän silmissään aitoja muslimeita.

Asad Shah toivotti asiakkailleen hyvää pääsiäistä. Jopa facebook-sivullaan hän kirjoitti vain hyviä asioita kristikunnan suuntaan. Shah oli pidetty ja arvostettu hahmo lähiössään, jossa hän pyöritti kulmakauppaansa. Kunnes 32-vuotias muslimi puukotti ja talloi hänen päänsä liikkeen lattialle. Epäilty pidätettiin nopeasti ja on kuulusteltavana. Poliisi neuvoi Shahin perhettä pysymään poissa julkisuudesta, sillä he voivat olla uusien iskujen kohteena.


Poliisin tulevat lausunnot paljastavat lopulta oliko Shahin kuolema uskonnollisen vainon syytä. Alustavien tietojen mukaan murhaaja matkusti pitkän matkan päästääkseen Shahin luo. Kyseessä ei siis ollut satunnainen kohtaaminen tai tavallinen pieleen mennyt kaupan ryöstö.

Skotlannissa on menossa valtataistelu vanhoillisten änkyämuslimien ja modernissa maailmassa elävien muslimien välillä, kertoo The Herald lehti. Kiistan kohteena on Skotlannin suurimman moskeijan imaami Habib ur Rehman.

Rehman kehui murhaaja Mumtaz Qadrin olevan "aito muslimi" ja vertasi häntä ranskalaiseen vastarintaliikkeeseen toisen maailmansodan aikana. Pakistanilainen Qadrin tappoi kuvernööri Salman Taseerin, joka oli argumentoinut jumalanpilkasta syytettyjen kristittyjen oikeuksien puolesta. Qadrin oli Taseerin henkivartija. Hänen pidätettiin ja sadat pakistanilaiset uskonoppineet ylistivät kuvernöörin murhaa. Qadri on kertonut vankeudessaan miksi tappoi kuvernöörin. Perusteluna oli jumalanpilkkalain kritisoiminen ja kristittyjen puolustaminen. Qadri teloitettiin helmikuussa 2016. Hautajaisiin saapuineiden määrän arvioitiin liikkuvan kymmenissä tuhansissa. Jonkinlaisen käsityksen miestä ylistävien määrästä saat tämän googlekuvahaun kautta.

Takaisin Skotlantiin. Imaami Rehmanin kommentit Qadrista tulivat muidenkin tietoisuuteen. Ja siitäkös alkoi kohu. Tavalliset skotlantilaiset muslimit ovat tuomitsemassa imaamin kirjoittelun. Heille hiljaisuus ei ole vaihtoehto, sillä imaamin kirjoittelun hyväksyntä on merkki radikalisaation hyväksymisestä. Sitä ei haluta tapahtuvan yhteisössä.

Viimeisenä esimerkkinä Kanadassa Quebecin provinssissa käyty keskustelu sananvapauden ja uskonnon suhteesta. Kyseessä on Quebecissä säädetty ja melkein voimaan äänestetty laki 59. Siinä suojellaan ihmisiä vihapuheelta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli säätää työkalut, joilla ihmisoikeusjärjestöt (varsinkin Quebecin ihmisoikeuskomissio) voisivat tehdä rikosilmoituksia ihmisten sortamiseen käytettyä vihapuhetta vastaan. Sitä edeltävä laki kun sallii vastaavan vain yksityishenkilöille. Eli periaatteessa ihan jees, kunhan sananvapautta ei lähdetä rajoittamaan laajentamalla käsityksiä siitä mikä on vihapuhetta. Eli vihapuheena pysyy väkivaltaan yllyttäminen.

Tosin käsittelyn aikana lainsäätäjät saivat kuulla joidenkin muslimiyhteisöjen edustajilta, että vihapuheeksi pitäisi sisältyä myös uskontojen kritisoiminen. Imaami Salam Elmenyawi edusti Montrealin muslimeja. Hän argumentoi parlamentaarikoille, että uskonnon kritisoiminen ja pilkkaaminen oli samalla hyökkäys muslimeja vastaan yksilöinä. Puheenvuoro aiheutti reaktoita parlamentaarikoissa, sillä he luulivat jonkinlaisen käännösvirheen olevan kommunikaation este.



Onneksi lopullinen kaneetti imaamilta oli se, ettei ehdotettua lakia 59 tarvita, sillä nykyinen lainsäädäntö riittää.

Imaamin puheet kuultiin myös muslimiyhteisöissä. Ja sieltä kuului muslimien vastalauseita jumalanpilkkaan liittyen. Professori Salim Mansur huomautti monien muslimien tulleen Kanadaan pakoon sananvapauden rajoituksia.

As a Canadian, I know the values of freedom and democracy are indispensable for the world of Islam if it eventually makes the transition from closed to open society. These values, especially freedom of speech, have to be vigorously defended and taught to immigrants from Muslim countries to embrace as citizens of a liberal democracy.

Seuraavassa osassa pohdintoja ratkaisuista.

Kun huuhaa tappaa: Caroline Lovell

Näitä uutisia alkaa tulemaan liian usein. Ehkä se johtuu tiedonvälityksen lisääntymisestä. Ehkä toimittajat alkavat mainita homeopatian useammin uutisissaan. Mutta uutiset ovat aina yhtä surullisia. Niin sanottu vaihtoehtohoito, eli suomeksi huuhaa, on vaatinut jälleen yhden hengen lisää.

Uutinen saapui Australiasta. Kotisynnytykseen turvautunut Caroline Lovell kuoli synnytyksen jälkeen. Verenvuoto oli runsasta. Kohtalokkaaksi tekijäksi osoittautui kätilö Gaye Demanuelen uskomukset. Gaye vannoo homeopatian nimeen eikä muutenkaan tykkää lääkkeistä.  Kätilö ei tarkistanut naisen kuntoa tuntiin, sillä äidin ja vauvan kuului sitoutua toisiinsa rauhassa. Vasta tunti synnytyksen jälkeen Gaye sytytti valot huoneeseen ja huomasi punertavan veden altaassa. Yrittäessään nousta Caroline pyörtyi altaaseen. Caroline pyysi kätilöä soittamaan ambulanssin. Kätilö antoi sen sijaan hänelle homeopaattisen lääkkeen ahdistukseen, vaikka naisen kroppa oli jo sammumassa verenpuutteen takia. Caroline pyörtyi uudelleen. Elvytystä annettiin. Silloin kätilö soitti ambulanssin. 12 tuntia myöhemmin Caroline kuoli sairaalassa. Aikaisemmalla lääketieteellisellä interventiolla Caroline olisi hengissä.

Tuo kaikki tapahtui tammikuussa vuonna 2012. Tuoreimmassa uutisessa ollaan jo oikeudenkäynnin parissa. Siellä kuolinsyyntutkija kertoi monta kohtaa, joissa kätilö laiminlöi velvollisuuksiaan.

• failed to conduct a proper risk analysis before deciding to approve a home birth for Ms Lovell
• failed to consult Ms Lovell's GP throughout her antenatal care
• failed to provide a safe environment for her to give birth, which made it difficult to observe the complications unfolding
• failed to call for an ambulance when Ms Lovell needed one; and
• failed to provide paramedics and Austin hospital staff with adequate information.

Kuolinsyyntutkija huomautta myös siitä mitä kätilö oli tehnyt, kun hän palasi sairaalasta Carolinen kotiin. Hän oli poistanut synnytysaltaan sisällön ja puhdistanut jälkensä. Vaikka siinä tilanteessa hänen olisi pitänyt ymmärtää, että ne olivat todistusaineistoa.

Onko valitettava tapaus kuitenkin vain vahinko? Liittyykö tähän oikeasti huuhaa juttuja? Eikö tämä ole pelkkä hoitotoimenpiteiden laiminlyönti? Noh, kyllä ja ei. Tässä tapauksessa huuhaa on toimivasta hoidosta kieltäytymistä. Kuoleman jälkeen kätilö kerkisi käärimään uhriviittaa harteilleen.

At the time of Ms Lovell's death, Ms Demanuele was registered, but four months later, she wrote to the Australian Health Practitioner Regulation Agency to say that she was forfeiting her registration because she did not want to work in a system that coerced women into receiving medical treatment during birth. She has since continued to offer her services.

Gaye ei halunnut työskennellä systeemissä, jossa naisia pakotetaan käyttämään lääkkeitä tai lääketieteen hoitoja. Hän jatkaa työskentelyään kätilönä/tukihenkilönä. Voimme vain pähkäillä tilannetta, mutta näissä tilanteissa todennäköisyydet henkiinjäämiseen ovat sitä korkeammat mitä paremmin sairaalan tarjoamat keinot ovat saatavilla. Gayen periaatteellinen lääketiedevastaisuus ei auta hänen hoitamieen ihmisiä.

Gaye Demanuelen ura kätilönä on ollut - näin kiltisti sanottuna - sieltä haastavimmasta päästä: kolme kuolemaa kahdessa vuodessa. Hän on aikaisemminkin kieltäytynyt soittamasta ambulanssia paikalle. Siihen on syynsä miksei paikalle koskaan soiteta kriisihomeopaatteja.

Wakefieldin paluu parrasvaloihin

Luulit sen olevan ohitse! Luulit taistelun olevan voitettu! Luulit väärin! Rokotepelottelulla maineeseen noussut ex-lääkäri Andrew Wakefield on palannut! Jos nimi ei ole sinulle tuttu, niin tässä nopea kertaus merkittävimmistä käänteistä:

Hän kehitteli kilpailevaa rokotetta MPR-rokotteelle
Hän keksi kehittää epäilyksiä MPR-rokotteen turvallisuudesta
Hänet palkattiin kirjoittamaan rokotteen ja autismin välisestä yhteydestä
Tarpeeksi monta kohuotsikkoa ja hän oli kansainvälisesti tunnettu nimi
Mutta voih! Miehen kirjoittelut rokotteen ja autismin yhteydestä olivat hömpsönpömpsön tasoa
Hän menetti maineensa ja kohun jatkuessa lopulta toimilupansa Britanniassa
Hän vetäytyi Yhdysvaltoihin
Hän luennoi Conspira-Sea Cruise tasolla rokotteiden vaaroista

Wakefieldin ura vakavasti otettavana tekijänä näytti olleen menneen talven loskakasoja. Mutta! Edessä on kiipeäminen pois ojasta. Koko saagasta kun on tehty Vaxxed: From Cover-Up to Catastrophe dokumenttielokuva. Se julkaistaan Tribeca elokuvafestivaalilla tänä vuonna. Tässä lyhyt kuvaus tuotoksesta, joka on Wakefieldin ohjaama ja käsikirjoittama:

Digging into the long-debated link between autism and vaccines, Vaxxed: From Cover-Up to Catastrophe features revealing and emotional interviews with pharmaceutical insiders, doctors, politicians, parents, and one whistleblower to understand what's behind the skyrocketing increase of autism diagnoses today.

Vaxxed julkaistaan huhtikuun 24. päivä. Luvassa on sosiaalisessa mediassa tapahtuva rokotekriitikoiden ylösnousemus, kun Wakefieldin fanit nostavat aiheet taas esiin. Keskeisenä uutena asiana on väitetty megapaljastus autismin ja rokotteen yhteydestä, joka saatiin (mainospuheiden mukaan) CDC:n sisältä tietovuotona. CDC ja muut viranomaiset ovat tienneet rokotteiden olevan vaarallisia. Ja tehneet niillä vaarallisia rokotetutkimuksia!

 Se on tohtori William Thompsonin kirjoituksiin liittyvä kohu, jossa ei lopulta saatu edes näyttöä väitetystä yhteydestä. Tai saatiin siinä mielessä, että yhteys oli tilastollisesti merkittävä pelkästään alle 36 kk ikäisten mustien poikien kohdalla. Muut tutkittavana olleet segmentit rokotetuista lapsista eri ikärymistä eivät näyttäneet vastaavaa yhteyttä. Kohu perustuu kökköön kohorttitutkimukseen, jonka teki Brian Hooker.

Hieman yllättäen Tribeca ei aluksi edes halunnut kertoa lehdistölle Wakefieldin ohjanneen tuon elokuvan. Festari haluaa vain tarjota foorumin erilaisille näkemyksille. Mikäpä siinä. Kunhan näkemyksissä käydään läpi mikä on huonoa tiedettä. Sekä selitetään miksi Wakefieldin ja kumppanien tuotoksissa on menty niin paljon pieleen. Vetoamalla uuteen CDC -tietovuotoon voidaan samalla jättää välittämättä Wakefieldin edellisistä mokista. Toisaalta se voi pitää keskustelun tuoreempana, kun tänä vuonna väännetään verbaalista kättä uusista asioista.

Vaxxed elokuvan julkaisun jälkeen saamme varmasti varautua rokotuspelottelijoiden paluuseen myös täällä Suomessa. Yritän nähdä kyseisen elokuvan mahdollisimman pian ja jopa laillisuutta hipovalla tavalla.

Brysselin false flagit

Uusi terrori-isku. Uusi automaattinen false flag huutelu. Uusi kooste siitä miten niitä salaliittoteorioita yritetään väsätä Belgian tapahtumista. Ilmiö on toistanut itseään yllättävän tarkasti tragediasta toiseen. Vaihtoehtomedioiden maailmassa maailmalla ei näyttäisi enää tapahtuvan mitään muuta kuin lavastettuja räjähdyksiä. Valtamedian uutisointi on muuttunut entistä nopeammaksi, mikä lisää uutisoinnissa olevia virheitä entisestään. Nämä virheet tulkitaan lavastusoperaation elkeiksi.

Esim. nettiuutisoinnissa kiersi Moskovassa vuonna 2011 tapahtunut terroristi-iskun kuvamateriaali, jota väitettiin taltioinniksi Brysselin lentokentältä. Väärää versiosta esittivät belgialainen Dernière Heure ja La Libre. Ne uutiset poistettiin nopeasti, kun moka tuli ilmi. Siitä ei kuitenkaan vielä saa todistetta salaliitosta, sillä todennäköisin selitys on klikkejä kerjäävät kiireiset nettitoimittajat.

Eikä sovi unohtaa numerologian ja esoteeristen uskomusten käyttöä sapluunana salaliittoteorioille. Iskun päiväys kun sopii yhteen epäilyttävien asioiden kanssa, koska kuinkas muuten asiat voisivat olla. Päiväys 22.3. on jenkkilätyylillä merkittynä 3/22. Ja sehän on Skull and Bones salaseuran numero 322! Todisteena tämä numeroiden pyörittely ei ole sieltä vakuuttavimmasta päästä.

Suosittu tyyli on myös vihjailla joidenkin tienneen etukäteen iskuista. Varsinaisen todistusaineiston puuttuessa Brysselin kohdalla on ihmetelty joidenkin europarlamentaarikkojen kommentteja päivän tapahtumista. Liisa Jaakonsaari kommentoi Iltasanomat -lehdelle havaintojaan näin:

JAAKONSAARI kuvailee tunnelman parlamentissa olevan levoton ja liikkeellä olevan paljon huhuja.

– Joka paikassa on poliiseja. Kun lähdin Joséphine-Charlotten metroasemalta aamulla Maalbeekiin, oli tuolla pienellä metroasemalla jo paljon poliiseja koirien kanssa, vaikka metroräjähdyksiä ei vielä ollut tapahtunut. Selvästi tiedettiin, että jotain on tapahtumassa, Jaakonsaari sanoo.

Siinähän on se savuava ase! Poliisi tiesi, että iskut tapahtuisivat sinä päivänä! Tosin jäljelle jää se mahdollisuus, että poliisit olivat liikenteessä ja oikeasti odottivat jonkinlaista iskau, koska olivat saaneet vinkin tiedustelupalvelulta. Tiedustelupalvelu puolestaan saanut vihiä terroristien suunnitelmista jotain kautta. Joko kuulusteluissa tai signaalitiedustelun kautta. Skenaario ei ole mitenkään mahdoton selitys. Eli tästäkään ei saada näillä eväillä todistetta salaliitosta.  Poliisi oli muutenkin erittäin aktiivisella tuulella, sillä he olivat ratsanneet terroristiepäiltyjen asuntoja edellisinä päivinä. Poliiseilla oli ns. tilanne päällä viikkokausia Brysselissä. Salah Abdeslamin pidätyksen jälkeen viranomaiset eivät lyöneet hanskojaan naulaan, vaan muiden epäiltyjen etsintä jatkui.

Toinen "ennustaja" false flag kirjoituksissa oli Turkin presidentti Erdogan, joka puhui 18. päivä marraskuuta näin:

Turkish President Recep Tayyip Erdogan on Friday warned Europe that it, too, could fall victim to attacks by Kurdish militants following a terror attack in Ankara that killed 37 people.

Speaking at ceremony to commemorate the 101st anniversary of the Battle of Gallipoli in the coastal town of Canakkale, Erdogan said, "there is no reason why the bomb that exploded in Ankara cannot explode in Brussels, in any other European city." 

"The snakes you are sleeping with can bite you any time," he added.

Siis ouuu maiii lack of god. Brysseli mainittu! Sattumaako vai ennakkotietoa? No sattumaa, sillä Brysseli oli jo pitkään kärkisijoilla tuollaisella iskulistalla. Salah Abdeslamia etsittiin Brysselissä heti Pariisin iskujen jälkeen jo viime vuoden puolella. Kaupungilla on muutenkin suuri symbolinen status EU:n pääkaupunkina. Tämä fakta vaan tuntuu unohtuvan Brysselin ulkopuolella, kun valtiot keskittyvät omiin pääkaupunkeihinsa.

Pienenä edistysaskeleena salaliittoteorioissa ei tällä kertaa vihjailla, että uhrit olivat näyttelijöitä. Eli lentokentällä ja metrossa räjähti oikeita pommeja ja valokuvissa näkyy oikeasti siviiliuhreja. Toistaiseksi vastaani on tullut vain väite vauvanuken käytöstä, mutta senkin lähteenä on video josta ei voi päätellä onko miehen sylissä vauva vai nukke. Iskuista on kuitenkin kulunut vasta reilu vuorokausi, joten salaliittoteoreetikoilla on vielä aikaa etsiä todisteita.

Liikkeellä on myös ne tutut kysymykset, joissa ihmetellään miksi tapahtui näin eikä jotenkin muuten. Niitä onkin vaikeampi kommentoida, sillä ne eivät itsessään vielä edes väitä olevansa muuta kuin epämääräisiä vihjailija vilunkipelistä.

Brysselin ja edellisen Pariisissa tehtyjen terrori-iskujen väliin mahtuu useampi Isis-järjestön suorittama terrori-isku. Pommeja räjähteli Jemenissä, Afganistanissa ja Ankarassa. Kuolleita kertyi yhteensä yli 300 ja loukkaantuneita huomattavasti enemmän. Uhrien harmiksi he eivät kuitenkaan olleet eurooppalaisia uhreja, joten heidän kärsimyksensä ei ylittänyt vastaavalla tavalla uutiskynnystä. Eikä heistä täten vaivauduttu tekemään salaliittoteorioita.

Verta pakkiin, Theranos

Theranos on mullistava edistysaskel verinäytteiden jännittävässä maailmassa. Firma lupaa pelkkiä parannuksia verrattuna perinteisiin laboratorioissa tehtyihin verianalyyseihin. Tulokset tulevat nopeammin, testit maksavat vähemmän ja verinäytettä tarvitaan vain tippa sormenpäästä. Ei enää neuloja käsivarteen! Eikä testeihin edellytetä lääkärien lähetteitä. Tulokset tulevat suoraan asiakkaan kännykkään. Se jos mikä on modernin maailman menoa.

Theranos nousi nopeasti muutaman miljardin arvoiseksi yhtiöksi, vain alkutaipaleen n. 400 miljoonan dollarin sijoituspläjäyksellä. Verinäytteiden voimalla pyörivä bisness on arvioitu 75 miljardin dollarin suuruiseksi Yhdysvalloissa. Ei siis ihme, että mahdollinen markkinanmurtajateknologia kerää sijoittajia heti ensimmäisten askelien aikana.

Kaikki alkoi nuoren naisen ideasta. Elizabeth Holmes aloitti Theranos startup-yrityksensä 19-vuotiaana vuonna 2003. Vuonna 2005 hän kertoi ideoistaan biokemisti Ian Gibbonsille. Aloitettiin uuden verianalyysimenetelmän kehittäminen. Tulos päätyi nopeasti kuluttajien saataville. Vuonna 2015 Holmes sai lobattua Arizonan osavaltioon ainoana osavaltiona USA:ssa lain, joka salli yksityishenkilöiden ostavan Theranosin palveluja ilman lääkärikäyntejä. Perusteluna oli ihmisten oikeus tietää terveydentilansa ilman lääkäreiden edellyttämää lupaa. Theranos sai testinsä Walgreens -hyvinvointikeskusten tiloihin. Asiakaskunta laajeni valtavaan tahtiin.

Testin teknologia on toistaiseksi täysin tuntematon. Firma vetoaa liikesalaisuuksiin. Tekniikkaa ei saa paljastaa vielä, jotta kilpailijat eivät varasta menestysreseptiä itselleen. Kunnes ongelmat alkoivat kasaantua. Clinical Chemistry and Laboratory Medicine julkaisussa esitettiin kritiikkiä, joiden perusteella Theranos ei ole niin vallankumouksellinen kuin osakeomistajat antavat ymmärtää.

Nopeus. Firma korostaa testien kestävän vain joitain tunteja. Mutta nykyään keskitetyt laboratoriot pystyvät suorittamaan testinsä (joitan poikkeuksia lukuun ottamatta) myös parissa tunnissa. Itse analyysi ei siis olisi perinteisiä laitteita nopeampi, mutta Theranos saa tulokset nopeammin suoraan potilaalle.

Hinta. Theranosin testien hinta ei välttämättä ole edullisempi kuin perinteiset testit. Samoissa keskitetyissä laboratorioissa suosituimpien testien hinnaksi tulee alle sentti per kappale. Theranosin palvelun viimeinen hinta kuluttajalle on tietenkin alhaisempi kuin laboratorioiden, sillä välikäsiä on vähemmän.

Kipu. Theranosin palvelussa verinäyte otetaan sillä nopealla tavalla sormenpäästä. Ei pelottavia neuloja jotka imevät elinvoimaasi loputtomiin muoviputkiin. Mutta tuollainen pienempi pisto tarkoittaa myös suurempaa riskiä saada huono verinäyte. Jos pisto ei ole tarpeeksi syvä, niin näyte on epäsopivaa nestettä. Sormen kudoksissa liikkuu enemmän nesteitä, jotka sekoittuvat sieltä otettuun verinäytteeseen. Tätä ongelmaa ei ole suoraan suonesta otetuissa näytteissä. Kipu voi olla pienempää, mutta samalla näytteen laatu kärsii.


Toistaiseksi ei siis ole selvinnyt millä tavalla Theranosin teknologia olisi mullistavaa verrattuna yleisesti käytössä oleviin analyysilaitteisiin. Oikeastaan selvityksissä on selvinnyt, että usein käytössä on ollut se perinteinen tapa, eli neula käsivarteen.

Ongelmia ilmestyi lisää, kun arvostettu Wall Street Journal kertoi Theranosin käyttävän veritesteissä muiden firmojen laitteita. Ei toki kaikissa, mutta erittäin suuressa osissa töitään. Firman sisältä saatiin tietovuotoja, joiden mukaan jauhot eivät ole sieltä puhtaimmasta pussista.

Vuonna 2014 suoritettiin mittauksia Theranosin verianalyysien tarkkuudesta. Mittaukset olivat tärkeitä, sillä tavallista pienempi verimäärä tarkoitti myös entistä suurempia vaihteluita mittauksissa. Näytteet mitattiin kahden eri firman kautta. Eri firmat antoivat erilaisia arvoja. Edison palvelun kautta tehdyt mittaukset heittivät eniten siitä mitä arvojen pitäisi olla. Kun tämä tulosten heitto tuotiin Theranosin silloin pomon tietoon, hän käski lopettaa Edisonin käytön. Alaiset ymmärsivät yskän. Eräs heistä tiedusteli sähköpostilla pomolta minkälaiset tulokset saisi enää jatkossa lähettää eteenpäin.

Tuota päätöstä ennen Theranos oli säännöllisesti käyttänyt Edisonin palveluja tarkistaessaan omien mittaustensa luotettavuuden. Puolustuspuheissaan Theranos muistuttaa Nokian renkaita. Firman mittausten toimintatapojen kritisoiminen on vaikeaa, sillä jopa menetelmät pidetään piilossa liikesalaisuuspykälän takana. Theranos ei vahvista tai kiellä sitä laimentavatko he verinäytteitä mittauksia varten.

Sairaaloissa on huomatti miten potilaiden Theranos-veritulokset eroavat sairaalassa suoritettuihin testeihin. Jotkut ovat saaneet arvoja, joita yleensä havaitaan vain kuolleilla tai erittäin kriittisessä tilassa olevilla potilailla. Sairaalan laboratorioissa suoritetut mittaukset antoivat samoille potilaille normaalit arvot.

Entä mitä nykyään kuuluu sille vallankumoukselliselle sormipistolla tehtävällä verianalyysille? Financial Times lehden toimittaja teki koekäynnin Theranosin toimipisteellä helmikuussa kuluvaa vuotta. Hän sai kuulla, että firma oli lopettanut kyseisen mittaustavan käytön. Hänestä otettiin verta perinteisellä tavalla.

Emme ehkä koskaan saa tietää minkälaisen teknologian Elizabeth Holmes loihti. Hänellä ei ole lääketieteen tai muuta alan koulutusta. Siksi menetelmän täytyy olla jollakin tapaa nerokas. Tai bluffia. Holmes on luvannut julkaisevansa salassapidettyjä mittaustuloksia, mutta toistaiseksi niitä ei ole julkaistu missään.

Theranosin saaga on esimerkki siitä miten vaikeaa lääketieteeseen tehtävät läpimurrot voivat olla. Tämä vuosi kertoo meille hautautuuko Holmesin ideoima verianalyysi historian romukoppaan. Toivottavasti saamme jossain vaiheessa nähdä mikä se idea edes oli.

Ai niin, alussa mukaan palkattu biokemian tohtori Ian Gibbons kertoi vaimolleen, ettei mikään keksinnöistä toiminut kunnolla. Nykyään vaimo on leski, sillä Ian teki itsemurhan vuonna 2013. Lesken ei kannata valehdella miehensä kommentista, sillä hän peri Theranosin osakkeita.

Theranos kiistää Gibbonsin kommentin toimimattomasta teknologiasta. Kun WSJ:n toimittaja oli haastatellut leskeä sai leski postia firman lakimieheltä. Häntä suositeltiin jättämään puheet miehensä kommenteista. Tai muuten tulee haaste oikeuteen. Ihan normi menoa.

Moskeijat hunnun takana

Tanskanmaalla tapahtui jänniä. Pakolaisvirran jatkuessa kansalaisia luonnollisesti huolestuttaa miten integraatio onnistuu pienessä pohjoismaassa. Pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on yhteisiä ongelmia. Uuteen kotimaahan on vaikea tottua, jos vastaan kävelee Odinin tarkkailuluokan kaltaisia kansalaisia. 

Integraatio on entistä vaikeampaa, kun maahan saapuneet ihmiset eivät halua kotoutua uuteen kotimaahansa. Juuri näin on käynyt Tanskassa. Siellä on ihmisiä, jotka näkevät itsensä ensin muslimeina ja sitten ehkä tanskalaisina. He haluaisivat sekulaarien lakien tilalle Koraaniin perustuvia lakeja. Viime vuoden tammikuussa oli kohua moskeijasta, jossa julistettiin voittoa ISIS-kusipäille, kalifaatin perustamista Tanskaan ja tietenkin he nyrpistivät nenäänsä demokratialle. Äänessä oli Oussama El-Saadi.  Juuri sellaista puhetta, joka saa minut rapisuttamaan sanomalehteä tuohtuneena teekupposen äärellä.

Oikeasti hyvää elämää tanskalaisittain viettävät muslimit joutuvat heidän takiaan entistä ahtaammalle, kun yleistäjät näkevät heidätkin islamisteina. Vaikka he oikeasti haluavat elää hyvää elämää perheensä kanssa ja osaavat arvostaa demokratiaa, sananvapautta ja turvallisuutta. Vaikka nämä ns. maltilliset muslimit joutuvat islamistien hampaisiin. Kotouttamisen solmu muuttuu vain entistä hankalammaksi avata mitä enemmän islamistit saarnaavat.

Mitä sitten äskettäin tapahtui Tanskassa?

Televisiokanava TV2 teki soluttautumistyötä moskeijoihin. He palkkasivat kaksi eurooppalaista muslimia. Miehen ja naisen. Heidät varustettiin piilokameroilla ja mikrofoneilla. Kohteiksi valittiin kahdeksan suosittua moskeijaa kolmessa eri kaupungissa. Tavoitteena oli selvittää minkälaisia neuvoja muslimit antavat muslimeille. Olisiko moskeijoissa niitä ääritulkintoja oikeutetuista teloituksista, naisten aseman alentamisesta, suvaitsematonta lasten kasvatusta, tai peräti jonkinlaista sharialain käyttämistä? Julkisuudessa moni imaami on puhunut moderni maailman hyväksymisestä, tanskalaisten kanssa elämisestä ja muutenkin asennoitunut leppoisasti.

Katsoin kolme jaksoa YouTubesta. Kolmisen tuntia siinä meni. Ja löytyihän sieltä suljettujen ovien takaa karmeaa seurattavaa. Tuttu Oussama El-Saadi on vieläkin Tanskassa julistamassa Tanskan syntisyyttä. Myös pari muuta yhteisöjen arvostettua miestä opettaa muslimeja elämään heidän mielestään ainoalla oikealla tavalla. Näihin oppeihin lukeutuvat juuri ne asiat joiden takia islamistit ovat uhka sanan- ja uskonnonvapaudelle sekä ihmisoikeuksille.

Puheissa on mukana tietenkin järjestäytyneille uskonnoille tunnusomainen kestämätön moraalioppi. Miehet valistavat moraalisista ohjenuorista. He puhuvat siitä mitä Koraani opettaa ja miten vääristä teoista pitäisi rankaista, mutta näin ei saa tehdä Tanskan lakien mukaan. Uskostaan luopunut muslimi kuuluu tappaa, mutta ei Tanskassa. Aviorikoksen tehnyt nainen kuuluu kivittää, mutta ei Tanskassa. 10-vuotias lapsi ei rukoile? Hakkaa kunnes oppii rukoilemaan. Miehesi pahoinpitelee sinua? Älä mene poliisin puheille. Miehesi haluaa lisää vaimoja? Siihen hänellä on oikeus, mutta et saa kertoa tästä viranomaisille.

 Lapsille annetaan oppikirjoja, joissa on Najasat/Njassa-oppia. Siihen lukeutuvat eritteiden syntisyys, sekä tietenkin vääräuskoisten ja ateistien välttäminen. Taputtaminen ja musiikin kuuntelu on kiellettyä. 4 -5-vuotiaita tyttöjä puetaan koraanikouluissa kaapuihin.

Yhteiskuntaan sopeutumisesta annetaan myös vinkkejä. Kuffareista on pysyttävä erossa. Muslimien eristetty yhteistö on se paikka josta haetaan tuki, ystävät ja elämä. Ei ei-muslimien parista. Integraatiota vastustetaan näiden muslimien suunnalta. Tanskan yhteiskunnasta halutaan kuitenkin ottaa kaikki hyöty irti. Soluttauneet muslimit tekeytyivät tuoreiksi pakolaisiksi. He pyytävät neuvoa siitä miten pärjätä uudessa maassa. Heitä neuvotaan antamaan vääriä tietoja ja menemään mahdollisimman pian naimisiin. He saavat kuulla millä puheilla kunta saadaan maksamaan aviopareille asunnot.

Kolmannen jakson lopussa näytetään miten sharia-paneelit toimivat. Käytäntö näyttäisi olevan vakiintunut moskeijoissa. Avioparit tulevat puhumaan ongelmistaan. Paneelin miehet neuvovat islamin mukaisin neuvoin. Soluttautunut nainen kertoo aviomiehensä pahoinpitelevän häntä. Nainen haluaa avioeron. Miehet kertovat, ettei hänellä ole oikeutta avioeroon. Yhteisössä avioerot myönnetään vain sharia-paneelin päätöksellä.

Jaksoja on esitetty Tanskan televisiossa. Ohjelmien seuraukset olivat radikaaleja ja ripeitä. Tilanne oli PR-katastrofi näille moskeijoille. Poliitikot suuttuivat, sillä videoilla näkyvät imaamit olivat puhuneet julkisissa tilaisuuksissa aivan toisenlaisesta asenteesta Tanskaan. Varsinkin sosiaalietujen väärinkäyttöön neuvominen herätti suuria tunteita. Pääministeri Lars Løkke Rasmussen  ilmoitti hallituksen etsivän keinoja radikalismin kitkemiseksi Tanskasta. Aarhusin pormestari Jacob Bundsgaard ilmoitti, ettei kaupunki enää tue sinne suunniteltua megamoskeijaa.

Ehkä kaikkein merkittävin muutos oli ohjelmassa paljastuneen sharia-neuvoston kohtalo. Imaamit ilmoittivat lopettavansa sharia-paneelin toiminnan, kunnioituksesta tanskalaisia arvoja kohtaan. Se on hyvä juttu, sillä sellainen meno ei kuulu sivistysvaltioon. Toisaalta on erittäin todennäköistä, että samat partamiehet jatkavat saarnojaan entiseen tahtiin. Mutta useamman suljetun oven takana.

Kohu jatkuu vieläkin Tanskassa. Ehkä tilanteesta saadaan apua niille muslimeille ja entisille muslimeille, jotka haluavat elää tällä vuosituhannella. Nyt he ovat jäämässä islamisaation, radikalisaation, muukalaisvihan, poliittisten palopuheiden ja yleistyksien jyräämäksi. Toisaalta tilanne tarjoaa tilaisuuden mm. Kööpenhaminassa avatun naisten johtaman moskeijan nousulle. Valtion pitäisi tukea vain  niitä moskeijoita, joissa tehdään työtä integraation eteen.

Kiropraktikko vauvan kimpussa

Kiropraktiikka. Tuo niveleitä naksautteleva tapa hoitaa asiakkaiden kankeita paikkoja ja avata jumiin jääneet lompakot. Hartiat. Tarkoitin hartioita. Toki aikuiset saavat käydä heillä rentoutumassa, mutta itse en antaisi heidän koskea niskaani. En mielellään päästäisi heitä koskemaan lapsia tai vauvoja. Jotkut vanhemmat eivät kuitenkaan näe mitään väärää sellaisessa menossa. Sellaisessa menossa jota näkyy tällä videolla. Varsinkin kohdassa 3 min 10 sekuntia eteenpäin.



Vauvalla väitetään olevan koliikki. Vaikka ikää on vasta neljä päivää, joten koliikin diagnoosi olisi vielä mahdotonta tehdä.

Kiropraktiikka on vain niin suurta huuhaata kuin kiropraktikkojen esittämät terveysväittämät. Yleensä Suomessa ollaan melko epämääräisen yleispäteviä. Tässä näyte Kiropraktikkoklinikan kuvauksesta:

Kiropraktiikka on luonnollinen terveydenhuollon ala, joka tutkii, hoitaa ja ehkäisee ihmisen tuki- ja liikuntaelimistöön, sekä hermostoon liittyviä toimintahäiriöitä. Keskeisenä kohteena kiropraktiikassa on selkärangan ja hermoston yhteys. Selkäranka kehittyy jo kohdussa täyttämään kaksi päätehtäväänsä: liikkeen sallimisen sekä selkärangan sisällä olevan selkäytimen suojaamisen. Selkärangan nivelistöön ja lihaksistoon liittyvät ongelmat ovat hyvin arkisia syitä erinäisille oireille/kiputiloille, ja nämä ongelmat voivat usein aiheuttaa häiriöitä selkärangan hermoston toiminnassa. Kiropraktisella hoidolla pyrimme poistamaan näitä häiriötiloja, jotta koko keho ja hermosto voisivat toimia optimaalisesti. Hoidolla pyrimme tietenkin ensisijaisesti lievittämään oireita, joiden kanssa suurin osa potilaista saapuu vastaanotollemme. Perimmäinen tarkoitus kuitenkin on etsiä oireen aiheuttaja, hoitaa itse ongelmaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, ja näin saada aikaan tilanne, jossa oma kehomme pystyy parantamaan kivun.

Mihin vaivoihin kiropraktiikka sitten auttaa tuollaisen kuvauksen perusteella? Mitään yksittäistä tautia, vaivaa tai oiretta ei kuvailla. Ja siksi kiropraktikon luokse mennään monipuolisten vaivojen takia.

Ehkä jatkossa osallistun myös homeopaattien kokousten lisäksi kiropraktikkojen palavereihin. Yleensä siellä kuulee avoimempaa puhetta siitä mihin kaikkeen heidän käyttämänsä hoito pystyy. Tosin minun pitää ilmestyä paikalle valeidentiteetillä varustettuna. Olen se tavattoman komea ja salaperäisen charmantti tekoviiksiltä vaikuttavien viiksien taakse naamioitunut herrasmies takarivissä.

Tapsan tahdit ja Sensuuri-jenkka

Professori Tapio Puolimatka ei luovuta helpolla. Uusi Suomi sivusto on pitänyt tämän perusarvopuolustajan kirjoituksia piilossa niistä tehtyjen valitusten jälkeen.

En lähtenyt kirjoittelemaan US -blogeihin, vaikka sieltä tulikin kutsu. Käyttöehdoissa olevat rajoitukset kirjoitusteni sisällöstä eivät innostaneet minua. Haluan olla vapaa kuin taivaalla liitävä töyhtölunni. Puolimatka kokee juuri niitä ongelmia joita tuollainen suosittu yhteisö välttämättä kohtaa. En hyväksy professorin kirjoituksista tehtyjä valituksia. En niinkään Puolimatkalle aiheutuvien ongelmian takia. Vaan paljon tärkeämmän syyn: niiden MINÄ takia en päässyt heti lukemaan Puolimatkan kirjoituksia. Jos et diggaa Tapsan tuotoksista, niin älä lue niitä. Moni muukin jättää ne lukematta.

Tapsan tuorein tarina kertoo miten perusarvofanien sananvapautta on kavennettu. Heidän puheensa ja kirjoituksensa tasa-arvoisesta avioliittolaista ovat joutuneet vähättelyn, vaimentamisen ja sensuroinnin kohteeksi.

Uusi Suomi on ollut yksi kaikkein vapaimmista medioista Suomessa, joten täällä toteutuvat ilmaisun vapauden rajoitukset antanevat kuvaa yleisestä kehityssuuntauksesta. Yhtenä pienenä konkreettisena esimerkkinä vallitsevasta kehityssuunnasta voi ehkä olla sekin, että blogini ”Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: riskinottoa lasten kustannuksella” on edelleen toimituksen tarkastelussa kolme päivää sen jälkeen kun se poistettiin lukijoiden ulottuvilta. 

 En voi puhua toimituksen puolesta, mutta tiedän Puolimatkalla olevan useampia kanavia kirjoitustensa levittämiseen. Mielipidekirjoitukset sanomalehtiin, haastattelut kristillisiin tv-ohjelmiin, blogikirjoitukset Patmos, Seurakuntalainen ja miehen omalle kotisivulle ovat ne helposti löydettävät paikat. Nobody puts Tapio in the corner!

Blogini ideana oli pohtia niitä yhteiskunnallisia seuraamuksia, joita olemassa olevan tietämyksen valossa voimme olettaa sukupuolineutraalilla avioliittolailla olevan. Jos tällainen pohdinta kielletään tai sitä olennaisesti rajoitetaan, joudumme yhteiskunnallisesti ongelmalliseen tilanteeseen. 

Onneksi sellaista tilannetta ei ole vielä tapahtunut Suomessa. Jopa minä - toistuvasti Puolimatkan tuotoksia kritisoinut homosaatio-advokaatti - olen valmis puolustamaan Tapsan soidintanssin jatkumista.

Avioliittolaki ja sen liitännäislait ovat ihmisten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Jos näiden lakien epäkohdista ei saa julkisesti keskustella, epäkohtia ei ole mahdollista korjata. Tällaisen keskustelun rajoittaminen lienee täysin demokratian hengen vastaista.

Ja niinhän se olisi. Jos sellaista tapahtuisi Suomessa. Mutta toistaiseksi Puolimatkan kirjoja julkaistaan ja myydään ihan avoimesti. Kirjoituksia voi lukea ympäri kotimaisia nettisivuja ja jopa paperisina sanomalehtien sivuilla. Puolimatkan lausunnot kelpasivat ihan eduskuntaan asti oikeina asiantuntijalausuntoina. Aito avioliitto -yhdistys saa jatkaa toimintaansa ja peräti tehdä kansalaisaloitteen loppuun asti. Mutta jostain kumman syystä he ovat jälleen lämäisseet uhriutumisvaihteen ääriasentoon.

Miksi poikkeavia mielipiteitä sensuroidaan?

Miksi poikkeavien mielipiteiden ilmaisua rajoitetaan huolimatta siitä, että valtamedioiden lähes yksituumaisen kannan pitäisi taata ”oikean opin” valta-asema? Yksi syy voi olla se, että tehokaskaan propaganda ei poista sitä, että isän ja äidin merkitys lapselle on osa jokaisen ihmisen peruskokemusta. Koska tämä biologinen tosiasia on osa ihmisluontoa, tulee tärkeäksi eliminoida äänet, jotka kyseenalaistavat vallitsevan aikuiskeskeisen ajattelun.

Näitä ääniä on kyllä käsitelty julkisessa keskustelussa. Ja ne äänet on päätelty huonoiksi vastalauseiksi. Lapsia ei ole unohdettu minnekään. Ei ole sattumaa, että tasa-arvoisen avioliittolain puolesta annettiin asiantuntijalausuntoja lastensuojelujärjestöiltä. Kättä on väännetty niin aikuisten kuin lastenkin oikeuksien suhteen. Jostain syystä tämä kiistaton fakta näyttää unohtuvan joka ikinen kerta Tapsan tahtien tansseissa.

Jotta voitaisiin puolustaa ihmisen perustavan moraalitajun vastaista käsitystä aikuisten oikeuksien asettamisesta lasten oikeuksien edelle, itse keskustelun reunaehtoja ja mielipiteen vapautta on alettu rajoittaa. Tunneperäisessä ilmapiirissä kieltäydytään käsittelemästä vastapuolen järkeviä perusteluja ja ne sivuutetaan vähätellen

Ainakin omasta puolestani olen parhaani mukaan yrittänyt kantaa kritiikkikorteni kekoon. Puolimatkan asiantuntijalausunto lakivaliokunnalle ja muut pro-AA tuotokset saivat nyrkkeilysäkkikohtelua useaan otteeseen blogissani. Puolimatkan esittämät avioliittolain haittavaikutukset eivät ole mielestäni millään tavalla realistisia. Ne jäivät toistuvasti vaille perusteluja. Hän esitti useita väittämiä haittavaikutuksista, mutta ei vaivautunut selittämään miten ne olisivat edes mahdollisia toteutumaan.

Muistellaan mitä Tapsa kirjoitti asiantuntijalausunnossaan:

Taloustieteen professori Douglas Allen (2010) argumentoi, että jos laitamme heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen samaan juridiseen viitekehykseen olettaen, että niissä vallitsee sama dynamiikka, emme pysty tekemään oikeutta kummallekaan.  Tällöin avioliiton ympärille kehittyvät juridiset ja sosiaaliset normit suosivat tai syrjivät yhtä näistä parisuhteen muodoista.

 Miten ja missä nämä syrjinnät sitten ilmenesivät Suomessa? Ketkä kärsisivät ja miten? Aivan, Puolimatkan tekstissä ei löydy vastausta. Päättely jää tasolle: Se nyt vain olisi niin.

Ja niin edelleen aivan liian monen sanan verran.

  En ole ainoa tasa-arvoisen avioliittolain puolustaja. Voin melko suurella varmuudella kirjoittaa, ettei Puolimatkan ja kumppaneiden perusteluja ole sivuutettu heppoisasti.

Palaan aiheeseen seuraavan kerran, kun se AA-väen kansalaisaloite on eduskunnan käsittelyssä.

ClinicalTrials ja luotettavampi lääketutkimus, osa 2

Viime vuonna saimme hämmästellä lääketutkimuksen ripeää edistystä. Edistystä ei tapahtunut tutkimusmetodologian saralla. Se tapahtui niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tutkimusten ennakkorekisteröinnissä.

ClinicalTrials.gov sivusto tarjoaa mahdollisuuden rekisteröidä tutkimus ja siinä käytettävät tutkimusmenetelmät ennen tutkimuksen aloittamista. Miksi niin kannattaa tehdä? No siksi, ettei tuhma ja paha sekä korruptoinut tutkijaryhmä pääse tutkimuksen jälkeen valikoimaan mittaustuloksista jotain sopivampaa tulosta. Näin tehtäisiin, jos alkuperäinen mittauskohde ei tuotakaan sitä psykologisesti merkittäväksi miellettyä positiivista tulosta.

Esim. testataan lääke X:n vaikutusta verenpaineeseen. Tutkimuksen mukaan lääke ei vaikuta mitenkään verenpaineeseen. Mutta se näyttäisi vaikuttavan verensokeriin. Joten lääke X mainitaan tutkimuspaperissa oivana keinona verensokerin säätelyyn. Alkuperäinen negatiivinen tulos verenpaineen suhteen unohdetaan.

Yleensä vaihdetaan tutkimuksessa arvioitavia oireita tai veriarvoja. Tällainen mittauskohteen vaihto jälkeenpäin ei ehkä heti vaikuta pahalta teolta. Siinähän pelastetaan edes jotain mainitsemisen arvoista jo tehdystä tutkimuksesta! Mutta samalla unohtuu se negatiivinen tai muuten vähemmän huomionarvoinen alkuperäinen tulos. Ja kun nämä vaihdetut maalilinjat laitetaan siihen julkaistavaksi lähetettyyn paperiin, niin joskus tulevaisuudessa tehtävä alkuperäisen mittauksen kannalta relevantti meta-analyysi antaa vääristetyn tuloksen. Tieteessä negatiiviset tulokset ovat nääs yhtä tärkeitä kuin positiiviset tulokset.

Tutkimustulosten muutoksia ennen ja jälkeen rekisteröinnin käyttöönottamista onkin vertailtu eri tavoilla. ClinicalTrials otettiin julkiseen käyttöön helmikuussa 2000. Tässä näyte merkittävästä erosta tuolta vuoden takaisesta kirjoituksestani:

Vertailuun otettiin 55 sydäntautien hoitoon keskittyvän tutkimuksen edistyminen ja tulokset. Ennen vuotta 2000 julkaistuista tutkimuksista 57 % ilmoittivat positiivisia tuloksia hoidolle. Vuoden 2000 jälkeen aloitettujen tutkimusten kohdalla positiiviset tulokset romahtivat 8 % paikkeille. Ja ilmestyipä kokoelmaan myös ensimmäinen hoitomuodon haitallisuudesta kertova tutkimus. Tämä jos mikä on hieno esimerkki siitä miten tutkimusta voidaan muuttaa paremmaksi.

Siinä ongelma hieman mutkia suoristaen ja yksinkertaisena. Voimme melko suurella varmuudella todeta, että ennen julkista tutkimusrekisteriä julkaistavaksi pääsi runsaasti kökköjä positiivisia tuloksia. Tätä ennakkorekisteröinnin tärkeyttä on toitotettu monta vuotta. ClinicalTrials on ollut käytössä monta vuotta.

Miten hyvin sitä sitten noudatetaan alusta loppuun asti? Helmikuussa Nature kertoi huonoista luvuista. Tuoreessa arviossa vain hieman yli kolmannes rekisteröidyistä tutkimuksista ilmoitti tuloksensa ClinicalTrials -tutkimusrekisteriin. Tutkijat tarkastivat yli 4300 ClinicalTrials -tutkimusrekisteriin rekisteröidyn tutkimuksen edistymistä vuodesta 2007 vuoteen 2010. Vain 29 % niistä julkaisi tuloksensa tieteellisissä julkaisuissa kahden vuoden aikarajan sisällä. Ja vain 13 % ilmoitti tuloksensa ClinicalTrials -rekisteriin.

Overall, by July 2014, two-thirds of the results of trials completed between 2007 and 2010 had been published or reported online. Previous research has found similar problems with clinical-trial reporting, the team says; studies have variously reported that 25–50% of clinical-trial results remain unpublished several years after the trials' completion.

Tutkimusprosessin jättäminen kesken tuolla tavalla on tietenkin tieteen ajantuhlausta. Sekä tutkimusrahojen kaivoon lapioimista.

WHO ja pari akateemistä järjestöä hoksasivat hyvän keinon vääntää tutkiryhmiä tutkimusrekisterin pariin. He vaativat tieteellisiä julkaisuja julkaisemaan vain sellaisia kliinisiä tutkimuksia, jotka on rekisteröity.

Suomessa on onneksi myös muistutuksia julkisen tutkimusrekisterin käytöstä. ClinicalTrials on Yhdysvalloissa, mutta se on avoin kansainvälisesti kaikille. Yli puolet rekisteröinneistä tehdäänkin USA:n ulkopuolelta. Esim. Turun kliininen tutkimuskeskus kertoo sivullaan rekisteröinnistä näin:

WHO:n ja lääketieteellisten aikakauslehtien päätoimittajien järjestön ICMJE:n (International Committee of Medical Journal Editors) aloitteesta on sovittu yhteisistä periaatteista, joiden mukaan lehdet ottavat julkaistavaksi vain sellaisia kliinisiä, ihmisillä tehtäviä vaikuttavuus- ja interventiotutkimuksia, jotka on rekisteröity julkiseen tutkimusrekisteriin. Rekisteröinnin tavoitteena on saada kaikki tutkimukset tuloksineen julkisiksi, lisätä yleistä luottamusta tutkimustoimintaan ja välttää päällekkäisiä tutkimuksia eettisyyden nimissä.

ICMJE:n kriteerien mukaan rekisteröitäviksi kliinisiksi tutkimuksiksi katsotaan kaikki interventiotutkimukset. Interventioita ovat mm. lääkkeet, laitteet, kirurgiset toimenpiteet sekä behavioraaliset ja muut hoitomenetelmät. Puhtaasti havainnoivia tutkimuksia ei tarvitse rekisteröidä.

Tutkimuksen rahoituslähde ei vaikuta rekisteröintivelvoitteeseen; myös ns. tutkijalähtöiset hankkeet on rekisteröitävä ennen ensimmäisen potilaan ottamista mukaan tutkimukseen. Lehtien päätoimittajat voivat tutkijoiden pyynnöstä ottaa kantaa siihen, milloin rekisteröinti on tarpeen.

On olemassa useita ICMJE-kriteerit täyttäviä julkisia rekistereitä, esim. NIH:in, US National Institute of Healthin ylläpitämä Clinical Trials tai WHO:n ICTRP-rekisteri. Rekisterin tulee olla julkinen, maksuton ja kaikkien tavoitettavissa, ja ei-kaupallisen tahon ylläpitämä. Elektronisessa rekisterissä tulee olla mekanismi, jonka avulla rekisteröidyn tiedon luotettavuus voidaan varmistaa.

Tutkimusrekisterin edut ovat kiistattomat. Tutkijat on vain saatava noudattamaan käytännön periaatteita loppuun asti. Rekisteröinti ei poista kaikkia tieteelliseen tutkimukseen liittyviä ongelmia. Mutta se on iso harppaus, loikka ja tasahyppy oikeaan suuntaan. Kunhan tutkijat opetetaan tekemään tuo pomppiminen tutkimusrekistereiden suuntaan.

Tapsan tahdit ja 404-humppa

Professori Tapio Puolimatkan edellinen kirjoitus koki kummia netissä. Kirjoitus häipyi miehen UusiSuomi -blogista, mutta ilmestyi Seurakuntalainen.fi sivustolle. Sen loppuun hän kirjoitti lisäyksen, jossa selittää miksi Loren Marksin paperia esiteltiin kuten sitä esiteltiin Tapsan ensimmäisessä versiossa. Suosittelen lukaisemaan kirjoituksen kommenteista miten Matti Virtanen ja Tapio käyvät lyhyen vuoropuhelun.

Mutta sitten siihen tuoreimpaan versioon Puolimatkan kirjoituksesta. Se julkaistiin tänään UusiSuomi -blogissa. Siinä yritetään muotoilla koherenttiin muotoon uuden avioliittolain haittavaikutuksia. Kokeilen siis jälleen selvittää miten realistisia uhkia Puolimatka saa maalailtua.

Millä tavalla uusi avioliittolaki merkitsee riskinottoa lasten kannalta? Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna:

1. Laki muokkaa uskomuksia.
2. Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.
3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

 Se toimii myös toiseen suuntaan. Kansakuntamme uskomukset muuttuivat merkittävällä tavalla viime vuosikymmenien aikana. Uskoimme entistä useammin, ettei lasten kasvattamiseen tai molempia osapuolia kunnioittavaan ja rakastavaan parisuhteeseen tarvita eriparia olevia sukupuolielimiä. Tämä yleistynyt uskomus vaikutti kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Joka puolestaan vaikutti kansanedustajien nappien paineluun eduskunnassa. Ja sen takia meillä on uusi avioliittolaki. Eli uskomukset voivat myös muokata lakeja.

Mitä ovat nuo vaaralliset uskomukset? Miten ne uskomukset vaikuttavat avioliittoon?

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja jättää lapsen isä- ja äiti-suhteen vaille juridista suojaa.

Tuo on ollut realiteetti kansakunnassamme jo ennen tasa-arvoista avioliittolakia. Lasten biologinen side alkuperäisiin biologisiin vanhempiin on laillisesti purettu usealla eri tavalla. Yhteiskuntamme on hyväksynyt sen. Avioliittolaki ei siis tuo pöytään mitään uutta lain kannalta. Siksi Puolimatka kirjoittaakin "yhteiskunnallisesta viestistä".

Seuraavaksi Puolimatka paljastaa verhon takaa viisi esimerkkiä.

(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä ja äitinsä kanssa, koska uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti tekee avioeron ottamisen psykologisesti ja sosiaalisesti helpommaksi ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa.

Eli suomeksi: heterot eivät enää välitä avioliitoistaan tai lapsistaan, koska homot pääsevät naimisiin. Puolimatkan maailmassa heterot ovat oikeasti noin helposti vietävissä. Heterot, kertokaa kommenteissa onko Puolimatka oikeassa!

(2) Kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.

 Hetkinen! Jos avoperheet hajoavat helpommin kuin avioperheet, niin eikö silloin nimenomaan kannata taata avioperheiden status myös sateenkaariperheille? Sillä tavalla edistettäisiin sitä avioperheiden tuomaa bonusta useammille perheille. Motivaatio pysyvään parisuhteeseen on entistä korkeammalla, koska seksuaalivähemmistöille on Suomessa ensimmäistä kertaa edes mahdollista mennä naimisiin.

(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmissa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.

En nyt oikein ymmärtänyt tätä kolmatta kohtaa. Olisin todella yllättynyt, jos heterosuhteet katoaisivat julkisuudesta. Toki Tapsa jätti väittämästä, että ne katoavat. Hän vihjailee, että ongelmia ilmaantuu, jos jotkut eivät saa enää väittää avioliiton olevan pelkästään naisen ja miehen välinen liitto. Mutta se olisi ongelma vain siinä tapauksessa, jos nuoret eivät muka ymmärrä seuraavaa ajatusta: avioliitto on sukupuolineutraali. Naimisiin pääsee niin eri kuin samaa sukupuolta olevan puolison kanssa. En usko, että nuoriso ei muka kykenisi käsittelemään näin helppoa ideaa. Puolimatka näyttäisi jäävän vaille vastaavaa uskoa.

(4) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.

 En sinällään näe moniavioisuuden hyväksymistä huonona asiana. Edellytyksenä tietenkin se, että kaikki suhteeseen osallisena olevat aikuiset ovat siinä omasta tahdostaan, ilman painostusta. Palataan asiaan sitten joskus, kun asiaa oikeasti yritetään viedä jotenkin eteenpäin.

(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.

 Sanoisin, että tässä kohtaa Puolimatkan tarina menee pitkälti savuverhon sumuttamiseksi. Yhteyttä avioliittolakiin tehtyihin muutoksiin saa etsiä kissojen, koirien ja marsujen kanssa.

Mistä sitten johtuu, että eduskunnan enemmistö oli valmis vuonna 2014 tekemään lapsen perusoikeuksia loukkaavan ja lapsen hyvinvoinnin kannalta riskialttiin päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista sen sijaan, että se olisi odottanut pitkittäistutkimuksen varmentamaa tietoa niistä maista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty?

 Koska Puolimatkan kuvailemat riskit ovat noinkin epäselviä ja irrallaan realistisista syy-seuraus suhteista, niin voimme kai ohittaa ladatun kysymyksen.

Yksi vastaus lienee se, että avioliittolakia koskevan päätöksen riski ei kohdistu kansanedustajiin itseensä vaan lapsiin. Jos kansanedustajat olisivat vastustaneet ”tasa-arvoista” avioliittolakia, he olisivat saaneet kielteistä julkisuutta, koska lähes kaikki valtamediat ajoivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen näytti kansanedustajan poliittisen tulevaisuuden kannalta turvalliselta vaihtoehdolta, koska se takasi hänelle myönteistä huomiota valtamedioissa. Kaikki riskit ja kielteiset seuraukset jäävät lasten kannettaviksi.

Aivan kuin samaa sukupuolta olevien parien lapsille ei tulisi lisää suojaa, oikeuksia ja turvaa vanhemmille suotavan avioliitto-statuksen myötä. Aivan kuin lakivaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa ei olisi suositeltu tasa-arvoista avioliittolakia lasten oikeuksien lisäämisen takia.

Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Mutta Tapsa ei valitettavasti ole vielä kyennyt osoittamaan onko tuollainen riski missään muodossa realistinen uhka. Varsinkin kun laajentamalla avioliitto samaa sukupuolta oleville pareilla ratkaistaan ihan oikeita lakiteknisiä ongelmia, joita sellaiset perheet ovat kohdanneet Suomessa. Esim. Suomen Asianajajaliitto ry antoi asiantuntijalausunnon lakivaliokunnalle, jossa todetaan:

Mitä mitä mitäääh? Lapsen oikeuksista huolissaan oleva asiantuntijalausunto väittää tasa-arvoistavan lainsäädännön olevan lapsen edun kannalta hyvä asia.

 

 Ihmisillä tehtäviä kokeita koskevat eettiset ohjeet pyrkivät kaikkein tiukimmin suojelemaan niitä henkilöitä, jotka eivät joko pysty itse antamaan informoitua hyväksyntäänsä kokeeseen osallistumiseensa tai jotka ovat haavoittuvan väestönosan jäseniä. Lapset kuuluvat näihin molempiin kategorioihin, joten heille tulisi suoda korkea suojelun aste. Niinpä niiden, jotka altistavat lapsia tällaiselle kokeelle pitäisi osoittaa, että he ovat selvästi oikeutettuja niin tekemään. Mitään tällaista oikeutusta ei kuitenkaan ole esitetty suhteessa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Viimeistään tässä vaiheessa viivytystaisteluaan Puolimatkan kannattaisi ilmoittaa tärkeä asia. Kuinka monta vuotta hän vaatii tämän kokeen tarkkailua muissa tasa-arvoisen avioliiton hyväksyneissä maissa? Puheet ja vaatimukset kun alkavat haiskahtamaan epäilyttävän paljon kreationistien vaatimuksilta todistaa evoluutio. Merkkipaalua heitellään sinne sun tänne.

Ja kappas. Tapsan tahdit tyssäsivät kesken bloggaukseni. Illan aikana Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: riskinottoa lasten kustannuksella teksti nimittäin poistettiin netistä. Argh! Siellä oli yli 80 kommenttia ja keskustelua Tapsan tuotoksesta. Taas kriittiset kommentit katosivat digieetteriin. Googlen avulla on sentään itse Tapsan teksti luettavissa arkistoversiona.

Kirjoitusten digihaihtuminen muistuttaa minua siitä miten IDeistit kirjoittelivat ja deletoivat kirjoituksiaan Uncommon Descent -blogissa. ID-fanit muistavat 404 -ilmiön. Ainakin Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -FB-ryhmässä kuvitellaan, että Tapsan kirjoituksia poistetaan jonkun muun kuin Tapsan toimesta. Olisi kiva saada tietää, onko kirjoitusten poistaja itse kirjoittaja vai onko Uusi Suomi jostain syystä sensuroimassa Puolimatkaan.

Tapsan tahdit ja tuleva perheiden mureneminen

Edit: Puolimatkan kirjoitus on poistettu Uusi Suomi -sivulta, mutta se on luettavissa Seurakuntalainen.fi sivulla.

Professori Tapio Puolimatka purkautui tunteistaan Uusi Suomi -blogissaan. Tuo tunne on huolestuminen. Huolestuminen lasten tulevaisuudesta. Avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi tuhoaa niin monta asiaa heidän elämässään. Seuraavan sukupolven on vartuttava yhteiskunnassa, jossa ei enää välitetä perheen yhtenäisyydestä. Puolimatka luettelee useita uhkakuvia uuden avioliittolain tuomasta heikommasta tilanteesta. Tuttuun tyyliin Tapsa turvautuu tutkittuun tietoon:

Yhteiskuntatieteen tutkimustulokset antavat aihetta uskoa, että lasten pahoinvointi tulee lisääntymään lain seurauksena. Yksi yhteiskuntatieteen kaikkein vahvimmin todistetuista tosiasioista on, että lapsen paras koti on biologisen äitinsä ja isänsä eheässä avioliitossa. Biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvaneilla nuorilla aikuisilla on vähiten ongelmia ainakin seuraavilla ulottuvuuksilla: (a) terveys, kuolleisuus ja itsemurhariski, (b) tunne-elämän terveys (ahdistuneisuus, masennus), (c) huumeiden ja alkoholin käyttö, (d) rikollisuus ja pidätykset, (e) köyhyys, (f) koulutus ja työelämään osallistuminen, (g) seksuaalisen identiteetin kehitys, teiniraskaudet, avioliiton ulkopuoliset raskaudet, altistuminen seksuaaliselle hyväksikäytölle, (h) avioerojen määrä. (Marks 2012: 735−736.)

 Viitteenä se tuttu Loren Marksin Same-sex parenting and children’s outcomes: A closer examination of the American psychological association’s brief on lesbian and gay parenting paperi.

 Tapsan tulkinta on hieman outo. Lasten pahoinvointi tulisi muka lisääntymään siitä, että samaa sukupuolta oleville pareille tarjotaan mahdollisuus yhtä hyvään turvaan ja oikeuksiin yhteiskunnan lakipykälissä kuin muille heteropareille. Marksin vertailussa selvisi, että parasta lapsille olisivat vanhemmat, joilla on vakaa ja eheä avioliitto. Ja tuollaista vaihtoehtoa ei ole aikaisemmin tarjottu sateenkaariperheille. Yhteiskuntaamme muutetaan kohti tuota parempaa tilannetta tällä uudella avioliittolailla. Joten miten ihmeessä nais- ja miesparien lapsien elämä hankaloituu siitä, että heidän vanhempiensa elämä helpottuu Suomessa? Tähän en sitten millään kirveellä, sorkkaraudalla tai vainukoiralla saa vastausta Aito Avioliitto -väen suunnalta.

Kaikkein olennaisinta Marksin paperissa on kuitenkin se mitä paperista ei voi päätellä. Perheiden vertailusta ei voida vielä päätellä toisten perhemuotojen paremmuutta. Kuten Ilkka Salo muistuttaa blogissaa; Marks itse toteaa sen siellä paperissa:

We now return to the overarching question of this paper: Are we witnessing the emergence of a new family form that provides a context for children that is equivalent to the traditional marriage-based family? Even after an extensive reading of the same-sex parenting literature, the author cannot offer a high confidence, data-based “yes” or “no” response to this question. To restate, not one of the 59 studies referenced in the 2005 APA Brief (pp. 23–45; see Table 1) compares a large, random, representative sample of lesbian or gay parents and their children with a large, random, representative sample of married parents and their children. The available data, which are drawn primarily from small convenience samples, are insufficient to support a strong generalizable claim either way. Such a statement would not be grounded in science. To make a generalizable claim, representative, large-sample studies are needed—many of them (e.g., Table 2).

Ehkä paremmalla ja kattavammalla jatkotutkimuksella tuollaista voidaan vihdoinkin päätellä. Mutta toistaiseksi tutkimuksen valossa ei voida julistaa sitä mitä Puolimatka on niin useasti vihjaillut kirjoituksissaan.

Miten Tapsa sitten kuvittelee tuon perheiden pahoinvoinnin lisääntyvän sukupuolineutraalin avioliittolain aikana?

Miten sitten uusi avioliittolaki vaikuttaa lapsen asemaan?

No niin! Nyt päästään asiaan!

Määrittelemällä avioliitoksi samaa sukupuolta olevan parisuhteen, jonka rakenne aina erottaa lapsen joko biologisesta isästään tai äidistään, uusi avioliittolaki lähettää perheen yhtenäisyyttä hajottavan viestin, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä.

Välittämättä avioliittolaista se laki on kuitenkin tarkoitettu aikuisille, jotka ehkä voivat myös hankkia lapsia avioparina. Suomen lait ovat jo sallineet lapset samaa sukupuolta oleville pareille (jopa ennen rekisteröityjä parisuhteita), joten Puolimatkan ja matkakumppaneiden varoituksien olisi pitänyt toteutua jo ennen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Yhteiskuntamme on jo hyväksynyt vuosien ajan, ettei lapsi tarvitse isää tai äitiä. Olen melko varma siitä, että AA-väki ymmärtää tämän, mutta kamppailussa on keskityttävä nykyiseen viholliseen. Korjaan. He keskittyivät siihen viholliseen, mutta hävisivät kamppailun. Kuten vuoden kuluttua tapahtuu uuden avioliittolain astuessa voimaan.

Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan sukupuolten toisiaan täydentävyydellä ei ole merkitystä, vaan mies ja nainen − isä ja äiti − ovat korvattavissa. Riskinä on se, että kun yhä useammat ihmiset omaksuvat nämä epätodet käsitykset, heidän sitoutumisensa lastensa kasvattamiseen heikkenee ja perheitä hajoaa. Perhe-elämän yhtenäisyyden ja vakauden heiketessä lasten pahoinvointi lisääntyy.

Tämä on siis se suuri yhteiskuntakoe, joka uhkaa lapsiperheitä. Vanhemmat eivät enää välitä lapsistaan, koska homot pääsevät naimisiin. Jätän lukijan omien synapsien pääteltäväksi onko uhka millään tapaa realistinen. Itse en onnistunut näkemään sitä sellaisena.

Mitäpä olisi Tapsan teksti ilman veikeää vertausta. Naimisiin menevät parit eivät enää elä entiseen tapaan sitovassa suhteessa, koska:

Avioliitosta tuli tämän lain myötä sitovuudeltaan muita yhteiskunnallisia sopimuksia heikompi: putkimiehen kanssa tehtyä sopimusta ei voida purkaa ilman perusteita, avioliiton sen sijaan voi.

Voiko pelkkä lain muuttaminen oikeasti muuttaa perheiden haluja pysyä yhdessä tuolla tavalla? Puolimatkan mukaan voi. Avioliittolain muutoksien huonot seuraamukset nostetaan pöydälle avioerojen helpottamisen muodossa.

Tämän takia avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi on myös erittäin haitallista.

Avioliittolain eroamista koskevan muutoksen ajateltiin helpottavan vaikeiden, usein väkivaltaisten avioliittojen purkamista ja jättävän muut avioliitot ennalleen. Toisin kuitenkin kävi. Kun puolison hylkääminen lainmuutoksen myötä tuli juridisesti helpommaksi, tuli eroaminen lain opetusvaikutuksen seurauksena myös psykologisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi.

Puolimatka päättää kirjoituksensa näiden neljän uhkakuvan muodossa:

Sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa pohjaa ainakin neljältä keskeiseltä avioliittonormilta:
(1) Uusi avioliittolaki murentaa pohjaa periaatteelta, että avioliiton tehtävänä on suojella äidin, isän ja lasten kolmoissidosta ja tehdä lapselle mahdolliseksi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa.
(2) Sukupuolineutraali avioliitto murentaa sukupuolten toisiaan täydentävyyden periaatetta sekä puolisoiden että heidän hoidossaan kasvavien lasten kannalta.
(3) Uusi avioliittolaki vie pohjaa moraaliselta vakaumukselta, että lapset ovat itseisarvoisia olentoja. He eivät ole vanhempiensa tarpeita palvelevia keinotekoisia tuotteita, joihin vanhemmilla on oikeus. 
(4) Sukupuolineutraali avioliittoajattelu murentaa pohjaa normilta, jonka mukaan avioliitossa on keskeisesti kyse lasten hyvinvoinnista ja vasta toissijaisesti aikuisten haluista ja tarpeista.
Näin sukupuolineutraali avioliittolaki vie pidemmälle sitä avioliittokäsityksen muutosta, joka alustavasti näkyi jo avioerolain muutoksessa. Heikentämällä avioliiton vakautta se lisää lasten pahoinvointia.

Jäämme odottamaan tuota luvattua perheiden pahoinvoinnin lisääntymistä. Onneksi meillä on vuosi vuodelta lisää yhteiskuntakokeita tuolla maailmalla, kun avioliittolakeja muutetaan eri valtioissa sukupuolineutraaliksi.

Uskonnollisten tunteiden loukkaamisessa

Maailmalta kantautuu kummallisia uutisia tunteiden loukkaamisesta. Käyn läpi kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen tapaus tulee itänaapurimme puolelta.

Venäläinen ateisti Viktor Krasnov kirjoitti internetin verbaalisissa väänneissä uskonnosta vuonna 2014. Krasnov kirjoitti Raamatun olevan kokoelma juutalaisten taruja ja kokonaan potaskaa. Hän totesi loppuun, ettei Jumalaa ole. Nettikirjoittelun vastapuoli ei tykännyt lukemastaan. Eikä se kirjoittelu minunkaan mielestä ollut edes keskitasoa.

Hieman myöhemmin Krasnov löysi itsensä odottamassa tuomiotaan oikeussalissa. Häntä syytetään ortodoksiuskovaisten tunteiden loukkaamisesta. Rikoksesta jäi selkeät jäljet internettiin. Kovin mahdollinen rangaistus on peräti vuoden verran vankeutta. Ennen oikeudenkäynnin aloittamista Krasnov lukittiin kuukaudeksi psykiatriselle osastolle, jotta hänen mielenterveyttä päästiin arvioimaan. Hänet todettiin täysjärkiseksi. Toisin kuin Venäjän oikeuslaitos.

Krasnovin tapaus todistaa miten vaarallista uskonnollisten tunteiden suojelu on. Paperilla se voi vaikuttaa olevan hyvä laki. Ymmärrän kyllä, jos väki kokee tulleensa loukatuksi uskontonsa vastaisen tekstin lukemisesta. Mutta pelkän nettikirjoittelun, joka ei edes kohdistunut suoraan yksityishenkilöön, tuomitseminen oikeusasteissa asti ei mitenkään sovi oikeustajuuni. Tuomarien aikaa ei saisi tuhlata tapahtumilla, joista ihminen selviää jättämällä lukematta joitain netin kommenttipalstoja. Tiedän, että netti on pullollaan kirjoituksia joissa minut tuomitaan ateistina epäkelvoksi, moraalittomaksi, huonoksi ihmiseksi. Se ei loukkaa minua. Joitain toisia ateisteja voisivat loukata tuollaiset kirjoittelut. Mutta ymmärtääkseni he eivät ole vaivautuneet ilmoittelemaan niistä tutkintapyyntöjä poliiseille. Ja hyvä niin.

Sananvapaus on kuitenkin niin tärkeä elementti toimivassa demokratiassa. Meidän on siedettävä myös vastapuolen kirjoituksia. Ja oltava valmiita sekä kykeneviä argumentoimaan mikä niissä kirjoituksissa on pielessä.

Toinen esimerkki on vastaava tunteisiin kohdistunut kirjoittelu, mutta siinä ei edes ole vielä loukattu kenenkään yksilön tunteita. Ennakoiva rangaistus nettikirjoittelusta kohtasi Felix Ngolea Sheffieldin yliopistossa. Yksityisellä facebooktilillä tehty nettikirjoittelu oli tarpeeksi olennainen syy pyytää Ngole puhutteluun. Opiskelijatoveri oli tehnyt nettikirjoittelusta kantelun yliopistolle. Miehen kirjoittelusta huolestunut kurinpitopaneeli totesi, että Ngolellla oli oikeus uskoa siihen mitä hän kirjoitti. Sen julkinen kirjoittaminen oli kuitenkin vastoin sosiaalityötä opiskelevan Ngolen tulevan uran periaatteita. Ngole ei voisi toimia ammatissaan tuollaisella ajattelulla varustettuna. Kirjoittelu toisi huonoa mainetta ammattikunnalle.



Ngole sai lähtöpassit yliopistosta.

Mikä oli se kirjoitus, joka aiheutti kaiken tämän? Hän jakoi facebookissa Kim Davisia tukevan viestin "I stand with Kim Davis" ja lainasi myöhemmin otteita Vanhasta testamentista, joissa homoseksuaalisuus tuomitaan kammotukseksi.  Ngole on kristitty.

Eli kaikki kamaa jota kuvailisin tutuksi hömpsönpömpsöksi. Mutta samalla Ngolella on mielestäni kaikki oikeus kirjoitella niitä yksityishenkilönä pitkin poikin internetin käytäviä. Vastaavia kirjoituksia ilmestyy eri ihmisten kirjoittamina n. tuhat kappaletta minuutissa eri keskustelupalstoille, uutisten kommentteihin ja sosiaalisessa mediassa näkyviin viesteihin.

Sananvapauden piiriin kuuluu myös uskonnollinen paatos muiden ihmisten syntisyydestä. Aivan kuten sinne samaan piiriin kuuluu oikeus kuvailla uskonnollista paatosta paskapuheeksi.

Ngole oli työskennellyt samaa sukupuolta olevien parien kanssa, eikä vastaanottanut heiltä valituksia itse harjoittelun tai opiskelun aikana. Toivottavasti hänen valitusprosessi yliopistoa vastaan tuottaa tulosta.