Tiistaina
Ylen Aamu-tv:n studiossa keskusteltiin
Aito avioliitto -yhdistyksen toimista. 12 minuutin pituinen pätkä on katseltavissa tuolla linkin takana. Kansalaisaloite wanhan avioliittolain palauttamiseksi sai sen 50K ääntä. Studiossa kansalaisaloitetta puolustaa
Aito avioliitto -yhdistyksen esitaistelijana Jukka-Pekka Rahkonen. Vastapuolella ääneen pääsee Setan Panu Mäenpää.
Oli ilo huomata, että keskustelu oli erittäin hyvää tasoa, jos vertaamme sitä internetin ihmeellisillä digikäytävillä käytyyn keskusteluun. Vielä suurempi ilo oli huomata, että netti on täynnä kirjoittajia, jotka osasivat viipaloida Rahkosen puheita heti eilisen aikana.
Puhuiko Rahkonen jostain, joka sattuisi kiinnostamaan myös minua? Puhui.
YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa ei erikseen määritellä, että perheen täytyy koostua yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta plus kakarat. Paperissa puhutaan vanhemmista ja perheestä. Rahkonen huomauttaa, että asiakirjaa laadittaessa on ilman muuta tarkoitettu isää ja äitiä. Pointti onkin ihan hyvä. 50- ja 80-luvulla ei yleisesti mielletty ydinperheeksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin isää ja äitiä.
"Tätä on ruvettu vasta myöhemmin kyseenalaistamaan, että mitä vanhemmuus tarkoittaa."
- Rahkonen
Josta pääsenkin jälleen erittäin epäreilulla ja -soveliaalla tavalla Yhdysvaltojen historiassa tapahtuneeseen rotuerotteluun. Havainnollistan sillä Rahkosen vastalauseen huonoa puolta. Tulkintamme lakipykälistä ja sopimuksista muuttuvat sukupolvesta toiseen. Ehkä huonoon suuntaan. Toivottavasti hyvään suuntaan. Ne kuitenkin muuttuvat. Sille ei voi mitään.
Kävipä niin hassusti, että tuon valtion itsenäisyysjulistuksessa seisoi:
We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal,
that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights,
that among these are Life, Liberty and the Pursuit of Happiness. That to secure these rights, Governments are instituted among Men, deriving their just powers from the consent of the governed.
Samalla näitä asiakirjoja kirjoittaneet miehet omistivat orjia. No mutta, Rahkosen tavoin voimme todeta, että itsenäisyysjulistusta kirjoittaessa on ilman muuta tarkoitettu vain valkoihoisia miehiä. Ja olisimme täysin oikeassa. Sukupolvien vaihtuessa tuon tekstin tulkintaan on sitten lisätty vivahteita, joissa ihmisoikeuksia olisi myös muilla kuin valkoisilla miehillä. Jopa naisetkin saivat äänioikeuden ja muita liberaaleja hapatuksia. O tempora, o mores!
Tämän vinkkelin suunnasta katsottuna ei ole mitään ihmeteltävä siinä miten tulkitsemme tällä vuosituhannella YK:n lasten oikeuksien sopimuksia. Minulle ja monelle muulle äänioikeutetulle ei ole mitään ihmeellistä, jos lapsen vanhempina on kaksi naista tai kaksi miestä.
Rahkonen myös mainitsee uuden avioliittolain tuovan
paljon vaurioita ja vahinkoa, jos sen sallitaan astuvan voimaan vuonna 2017. Minkälaisia vauroita ja vahinkoja? Sitä ei valitettavasti kuulla, joten olemme yhtä tuskastuttavien ja ympäripyöreiden uhkakuvien äärellä kuin
professori Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnossa.
Vihdoinkin pääsemme tieteeseen. Rahkonen otti puheeksi
isyys ja äityys -pointin tieteellisen pohjan.
Psykologien kesken on vahva konsensus siitä, mitä isättömyys tai äidittömyys tarkoittaa lapselle, ja se on aina haitallista.
Todellakin tässä kohtaa Rahkonen on tavallaan pyöristäen oikeassa. Jos isättömyys tai äidittömyys tarkoittavat (yleistäen) sitä, että lapsi on yksinhuoltajaperheessä. Tilanne ei kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ovat samaa sukupuolta.
Onko kahdesta äidistä tai kahdestä isästä koostuva vanhemmuus haitallista?
Ylen uutisessakin nostetaan esille
Psykologiliiton suositus sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisestä. Suosittelen lukemaan läpi tuon lausunnon ja sitten nyrpistämään nenääsi Rahkosen suuntaan. Asiantuntijalausunnon laati psykologian professori Jarl Wahlström Jyväskylän yliopistosta. Mahdollisesti Puolimatkan tuttuja, nudge nudge wink wink. Perusteluna avioliittolain päivittämiselle oli alan tieteellisen tutkimuksen läpikäyminen. Samanlaista positiivista kantaa annetaan myös vastaavan Yhdysvaltalaisen liiton suunnalta. Mutta sehän vain tarkoittaa, että psykologit ovat homosaation pauloihin joutunut liitto!
Rahkonen ei kuitenkaan jättänyt asiaa puolitiehen. Hän vetoaa tutkimusaineistoon, joka osoittaa samaa sukupuolta olevien vanhempien haitallisuuden. Aloituksena on anekdootteihin vetoamista. Hän mainitsee joitain lapsia, jotka ovat kaivanneet isää tai äitiä juuri tällaisessa sateenkaariperheessä, jossa puuttuu toinen sukupuoli.
Skippaan anekdootit ja keskityn mielenkiintoisempaan kamaan.
Rahkonen vetosi
Regneruksen ja Sullinsin tekemiin tutkimuksiin. Ne on tehty isommalla otoksella. Jopa yli 200 000 perheen otoksella. Valitettavasti pelkkä iso otos ei takaa tutkimuksen kertovan sitä mitä Rahkonen väittää sen kertovan.
Regnerus ei vertaillut sateenkaariperheissä varttuneita lapsia heteroperheissä varttuneisiin lapsiin. Regneruksen paperia on pyöritelty blogissani
vuodesta 2013 lähtien. Siihen minulla ei ole kauheasti lisättävää, joten lainaan itseäni:
Regneruksen tutkimuksessa selvisi, että vanhempien pitkäkestoisessa suhteessa
kasvaneet lapset ovat kautta linjan paremmassa jamassa, kuin
rikkinäisissä perheissä eläneet lapset. Kertoessaan vakaiden perheiden
eduista tutkimus oikeastaan on samaa sukupuolta olevien parien
avioliittojen puolella. Sateenkaariperheille annetut tuet ja oikeudet
laissa antaisivat entistä paremmat edellytykset lasten elämänlaadun
parantamiseen. Josta voidaankin miettiä miksi sellaisia muutoksia sitten
vastustetaan.
Rahkonen mainitsi myös lapsille olleen kaksi - neljä kertaa enemmän ongelmia, jos he ovat varttuneet sateenkaariperheissä. Tämä tieto on peräisin
Donald Paul Sullinsin paperista, joka tuli ensimmäistä kertaa esiin kotimaisissa puheissa
Aito avioliitto -seminaarissa Heurekassa. Lukaisin paperin silloin läpi, mutta jätin laajemman kommentoinnin tekemättä. Paperia kun ei julkaistu akateemisessa julkaisussa, vaan
Beallin pseudojulkaisujen listalle joutuneen
ScienceDomain internationalin ylläpitämässä julkaisussa.
Jos kuitenkin vaivaudumme perehtymään itse Sullinsin tutkimusmenetelmään, niin näemme ettei Rahkosen tulkinta kestä neurologista aktiviteettia. Sullinsin
Emotional Problems among Children with Same-Sex Parents: Difference by Definition paperi kertoo otannan sisältäneen 207 007 lasta. Heistä 512 lasta oli varttunut samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä. Tiedot on poimittu
National Health Interview Survey (NHIS) tietokantaan lisätyistä kyselykaavakkeista vuosilta 1997-2013. Jujuna onkin selvittää
minkälaisissa samaa sukupuolta olevissa perheissä nämä 512 varttuivat.
Tutkimusdatan vähäisyys on yleinen ongelma kyseisen tutkimusalan
kentällä. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat kun ovat suhteellisen tuore
ilmiö. Avioliitossa eläviä samaa sukupuolta olevia pareja on ollut vasta
tämän sukupolven aikana. Siksi heitä ei ole toistaiseksi kertynyt
runsaasti tuoreisiinkaan tilastoihin.
Olivatko nämä 512 lasta vertailukelpoisia parhaimpia tuloksia antaneisiin perinteisiin heteroydinperheisiin? Sepäs on vaikeaa selvittää itse paperin perusteella.
Tässä Sullins selittää miten perheitä jaettiin eri kategorioihin:
Five types of parenting families are distinguished
for analysis. The opposite-sex family structures
replicate definitions used in a series of CDC
reports of NHIS findings on family structure and
health [90–92]: 1) Nuclear families, defined as
“one or more children living with two parents who
are married to one another and are each
biological or adoptive parents to all children in
the family” [90]. This is the reference category.
2) Any other married parent families, including
step-parenting, adoptive and extended families.
This category would include same-sex parents
reporting as spouses if they were not broken out
for comparison purposes. 3) Unmarried
cohabiting partners with child (ren). The child
may be the biological child of both partners, one
of the parents may be a step-parent, or an
adoptive child of one or both partners. This
category would include same-sex parents
reporting as unmarried partners if these were not
broken out for comparison purposes. 4) Single
parent families consisting of “one or more
children living with a single adult” [90]. The adult
may be of either sex, with a biological or adoptive
child. Since NHIS did not ask about sexual
orientation, this category probably includes an
unknown number of same-sex oriented persons.
5) Same-sex parent couples
Valitettavasti lukuja selaamalla ei selviä olivatko sateenkaariperheiden lapset varttuneet koko elämänsä näissä perheissä, vai ehkä eläneet heterovanhempien kanssa ennen avioeroa ja uutta perhettä, tai ehkä yksinhuoltajan kanssa jolla on ollut useita kumppaneita lapsen elämän aikana. Taulukko numero 3 sisältää
same sex ja
opposite sex erottelun, mutta itse perhemuodot ja perheiden historiat eivät ole jaoteltuna taulukossa.
Ongelma on käytännössä sama kuin Regneruksen paperissa. Vertailuun otetut heteroparien lapset olivat lähes poikkeuksetta alusta loppuun asti yhdessä eläneiden biologisten vanhempien hoivassa. Samaa sukupuolta olevia pareja ei sitten tahtonut vielä löytyä tuolta aikaväliltä. Sullins on tietoinen ongelmasta:
Almost all opposite-sex parents who are raising
joint biological offspring are in intact marriages,
but very few, if any, same-sex parents were
married during the period under observation.
(Same-sex partners were not permitted to marry
anywhere in the United States prior to 2004 and
in only a small minority of states in the U.S. after
that. All same-sex partners on NHIS are coded
as “cohabiting”, although some, both before and
after 2004, report their partner as “spouse” rather
than “cohabiting partner”.)
Ryhmien väliltä löytyy tietenkin merkittäviä eroja. Sitä ei voi kukaan kieltää. Sullins muistuttaa paperinsa loppupuolella, että enemmistö kaikkien ryhmien lapsista ei kokenut vakavia tunneongelmia.
It is worth noting that, even in the worst case
conditions examined in this study, the large
majority of children did not experience emotional
problems. Although children fare worse in some
family settings than others, to an extent that well
justifies social and policy concerns about
differences between family structures, including
between opposite-sex and same-sex families,
most children in most families achieve a level of
psychosocial function that is not characterized by
serious emotional problems.
Regneruksen ja Sullinsin paperit ovat vastakkain alan konsensuksen kanssa. Kuten kotimainen Psykologiliitto totesi. Myös rapakon toisella puolella
sanoo samaa Stanfordin yliopiston sosiologi Michael Rosenfeld. Hän kävi läpi alan kirjallisuutta. Jokaista Sullinsin tuotosta kohti löytyy laajoja vertailuja, jotka kertovat toisenlaista tarinaa. Rosenfeld kiteyttää:
In 45 empirical studies of outcomes of children of same-sex couples—including all studies listed in Tasker’s (2005) comprehensive survey that examined childhood outcomes, several more recent studies listed by Wald (2006), all four studies listed by Meezan and Rauch (2005) as the highest-quality studies in this field, 1 and all the more recent studies that cite the earlier ones—none found statistically significant disadvantages for children raised by gay and lesbian parents compared with other children.
Asiasta voidaan/tullaan vääntämään kättä varmasti monta kertaa tänä vuonna. Mutta Rahkosen ja Aitojen kumppaneiden ei kannata väittää tieteen olevan selkeästi heidän puolellaan. Varsinkin Regneruksen paperia heilutellessaan heidän kannattaa olla erityisen tarkkana väitteissään.
