Seminaarissa nainen oli puhunut profeetta Muhammedin ja Aishan välisestä avioliitosta. Islamilaisen perimätiedon mukaan profeetta Muhammed avioitui Aishan kanssa tämän ollessa kuusi- tai seitsemänvuotias. Pari oli perimätiedon mukaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa yhdeksän- tai kymmenenvuotias.
Ja:
Nainen oli seminaarissa sanonut muun muassa, että profeettaa Muhammed ”tykkäsi tehdä sitä lasten kanssa” ja jatkanut: ”Millä nimellä kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?”
Pedofiiliksi nimittäminen onkin sinällään väärin, sillä nykyisessä kontekstissa Muhammed eli arabiyhteisön normien mukaisesti. Hänellä oli myös aikuisia naisia vaimoina. Eikä voida sanoa, että hän erityisesti himoitsi lapsia, mikä olisi lähempänä nykyistä pedofiilin määritelmää. Lapsiavioliitot olivat hyväksyttyjä. Ne samat lapsiavioliitot joita yritetään vieläkin erikseen kieltää lain voimin jopa Suomessa. Siksi aikuinen mies panemassa alaikäistä tyttöä ei silloin ollut moraalisesti tuomittavaa. Nykyään se on. Ainakin useimmissa valtioissa. Siksi muslimiyhteisössä on erilaisia tulkintoja perimätiedosta.
Hadith kirjoituksissa kuvaillaan miten, missä ja minkä ikäisenä Muhammed pyysi Aishaa vaimokseen Abu Bakrilta. Avioliitto oli tuossa mielessä poliittisesti merkittävä liitto, kun kasvava muslimiyhteisö haki tukiverkkoja muslimeiksi kääntyvistä heimojohtajista.
Niiden aitoudesta on kiistely vuosisatoja. Siksi niistä on olemassa eri koulukuntia. Jotkut tulkitsevat, että Aisha oli modernin moraalin suhteen tarpeeksi vanhassa iässä (eli huomattavasti vanhempi kuin 9 vuotta), kun Muhammed ensimmäisen kerran yhtyi häneen. Toisissa tulkinnoissa Aishan nuori ikä otetaan totena, mutta sitä ei nähdä moraalisesti tuomittavana asiana. Se vain oli silloinen arabilainen tapa. Samoin ympäri maailmaa on ajateltu, että tyttö on valmis sex bätängiin heti kun kuukautiset ovat alkaneet.
Islamissa profeetta Muhammed ei tehnyt mitään moraalisesti väärin. Joten tästä johdonmukaisesti ajatellen alaikäisen kanssa köyriminen ei voinut olla moraalisesti väärin. Tällaista apologiaa kaikista näistä tulkinnoista löytyy pätevistä ja arvostetuista lähteistä. Niistä on käyty ja käydään väittelyitä uskonoppineiden kesken. Aishan nuorella iällä on myös perusteltu lapsiavioliittojen jatkamista. Kaikilla tulkinnoilla pyritään pitämään profeetan maine puhtoisena. Vaikka mukaan astuisi relativistinen moraali. Mikä on aivan ymmärrettävää toimintaa uskovaisilta.
Mikä ei tietenkään vaikuta nykyisenä vuonna lasten oikeuksia ajavien tulkintoihin siitä mitä Muhammed teki. Samalla tavalla kun tuomitsemme orjuuden, vaikka sitä ei erikseen kielletty Raamatussa (jossa orjien pitämisestä ja kurittamisesta annettiin omat ohjeensa), niin voimme tuomita modernista näkökulmasta Muhammedin tekoja. Niin valloitussodista joissa tapetaan siviilejä, tai yllätyshyökkäyksistä kaupunkeihin, viholliskansojen orjuuttamisesta aina siihen millaisiin avioliittoihin profeetta astui. Modernista näkökulmasta profeetta oli kaikkea muuta kuin moraalisesti täydellinen mies. Mikä ei tietenkään ole mikään yllätys tai poikkeuksellista uskonnollisten johtohahmojen kohdalla. Sen toteamisessa ei ole mitään skandaalimaista.
Kokonaisuuden kannalta uutisoinnissa ei muisteta painottaa, että Euroopan ihmisoikeusistuin käytännössä vain toteaa päätöksessään Itävallan tuomioistuimen päätöksen olleen oikea. Muissa Euroopan maissa ei välttämättä edes lähdettäisi vastaavaan taisteluun oikeudessa aivan samoista puheista. Joissain lähdettäisiin. Itävaltalaiset tuomarit halusivat suojella maan uskonnollista rauhaa.
The Court found in conclusion that in the instant case the domestic courts carefully balanced the applicant’s right to freedom of expression with the rights of others to have their religious feelings protected, and to have religious peace preserved in Austrian society.
Uskontoja kritisoivien kannalta päätös oli erittäin huolestuttava. Päätös nimittäin toteaa, ettei saisi pyhien hahmojen pyhyyttä saisi kyseenalaistaa.
The Court noted that the domestic courts comprehensively explained why they considered that the applicant’s statements had been capable of arousing justified indignation; specifically, they had not been made in an objective manner contributing to a debate of public interest (e.g. on child marriage), but could only be understood as having been aimed at demonstrating that Muhammad was not worthy of worship.
Koko vapaa-ajattelun, kritiikin ja kyseenalaistamisen tarkoitus on osoittaa, ettei joku pyhäksi ja palvonnan arvoiseksi mielletty henkilö ole pyhä ja palvomisen arvoinen. Euroopan ihmisoikeusistuin kirjoitti, ettei sellaista saisi tehdä. Mielestäni Muhammed ei ole palvomisen arvoinen arvojohtaja.
