Globaalitalous hikoilee ja istahtaa levähtämään. Lama iskee moneen maahan. Väkeä lähtee kilometritehtaalle, mutta kilometrit eivät työllistä tarpeeksi. Tämän takia moni joutuu työttömäksi. Mistä kaikki johtuu? Miksi maailmanlaajuinen taantuma matelee ympäriinsä?
Ehkä osaksi siitä, että talous on pyörinyt vuosikymmeniä valheellisten ajatusten varassa.
Tänään Kauppalehden paperiversiossa esiteltiin autoteollisuuden ongelmiin keskittyvä artikkeli. Eurooppalaiset autovalmistajat ovat enimmäkseen alamäessä. Keskimäärin valmistajien kauppa pieneni melkein parikymmentä prosenttia.
Tulokset ovat laskussa kaikilla muilla paitsi parilla automerkillä.
Valmistajien on pyrittävä yhä suurempiin ja suurempiin nousuihin. Vain kaupan kasvulla on väliä. Jos kvartaalitalouden maailmassa sanotaan, että uuden mallin takia myynnissä on odotettavissa pieni notkahdus, niin pörssikurssi sukeltaa. Vaikka firman liikevaihto pysyisi sadoissa miljoonissa. Vaikka firman finassit olisivat vakaat. Vaikka se työllistäisi satoja tuhansia. Jos lehdistölle ja osakeomistajille ei levitellä
kasvukäyrää, niin yhtiön arvo laskee. "Riittävän hyvä" tulos on yhtä kuin konkurssin partaalla.
Tämän takia firmat ovat valmiita joustamaan käyrien perusteissa. Eurooppalaiset autovalmistajat säätelivät lukuja. Valmistus viriteltiin ylituotantoon. Suuret tuotantoluvut tarkoittivat paperilla suurta menekkiä. Suuret valmistusluvut varmistivat nousevat pörssikurssit.
Paitsi että valmistajat ovat
varastoineet läjäpäin autoja pitkin Eurooppaa. Ne kirjataan jälleenmyyjien nimiin, vaikka mistään ostajista ei ole tietoa. Ylituotannon ongelmat ovat nyt kaikkien tiedossa, mutta joitain vuosia sitten asiaa tietenkin
seliteltiin olemattomaksi ongelmaksi. Nyt satamien varastoalueet ovat tiivistä peltilehmien laidunmaata. Valmistajat tiesivät, että he tekevät enemmän kuin mitä saataisiin myydyksi. Hinnat olivat siis tarkoituksella liian korkealla, mutta eihän se haitannut shoppailijoita.
Autovalmistajat ovat paisuneet isoiksi pitääkseen kasvukäyrät esillä. Kun todellisuus vihdoinkin iskee pinnalle, niin romahdus on entistä järkyttävämpi. Hallittu laskukiito on olisi tyhmien hommaa. Tuotannon sovittaminen aitoon kysyntään ei olisi jatkuvaa kasvua, mutta se olisi vakaata.
Mutta tällainen varovainen asenne ei saa hyväksyntää viisailta miehiltä. Talouden täytyy kasvaa. Talouskasvu on koko modernin yhteiskunnan elinvoima. Bruttokansantuote kertoo mikä maa on parempi kuin naapurinsa. Lisääntyvä kulutus määrittelee ovatko asiat hyvin. Tietenkin talouskasvu on tuottanut runsaasti hyvää ja nostanut kansojen elintasoa. Samalla on kuitenkin unohdettu kasvun vastuullinen valvonta ja ohjaus. Elinympäristön resurssien rajallisuus tulee pakostakin laittamaan stopin kasvulle.
Hillitymmän talouskasvun ja kestävän kehityksen advokaatit ovat yleisessä puheessa viherpipertäjiä. Parhaiten asian esittää Lasse Lehtinen Ilta-sanomien "Vihreiden paratiisi"-pakinassa:
"Suurin osa suomalaisista kantaa muun ihmiskunnan tapaan huolta ja murhetta maailmanlaajuisesta talouden taantumasta. Mutta on sentään yksi porukka, jolla on paljon aihetta juhlaan.
Tarkoitan tietenkin vihreitä, joille talouskasvu on aina ollut kaiken pahan ilmentymä. Kasvu on aikaansaanut ennennäkemättömän kansainvälisen kaupan, jota nykyään kutsutaan globalisaatioksi. Kasvun myötä maailman luonnonvaroja on tuhlattu anteeksiantamattomalla tavalla."
Kun kulutus on muuttunut laskevaksi, ovat vihreät tietenkin karnevaalitunnelmissa. Luonnonvarat eivät kulu loppuun aivan niin nopeasti kuin ennen globaalia lamaa. Lehtinen voivottelee menetettyjä työpaikkoja ja kutistuvaa teollisuutta. Onneksi liito-oravat saavat enemmän elintilaa.
Me tarvitsemme miniläppäreitä, uuden mp3-soittimen, sen uuden kännykän jossa on stereokaiuttimet, laimennettua jogurttia, kaksi puhelinluetteloa, suosikkisarjasi dvd-boksin, ja ja ja. Ainoa vaihtoehto on yhteiskunnan romahtaminen.