Mitä moraaliton ja rasavilli ateisti tekee lauantaina Helsingissä? No tietenkin juo teetä ja popsii keksejä katolisen kirkon seurakuntakerhon tiloissa. Tapio Puolimatka oli paikalla
puhumassa tieteestä ja uskonnosta. Otin mukaan
Tiedekeskustelun avoimuuskoe kirjan ihan siltä varalta että onnistuisin saamaan siihen jonkinlaisen omistuskirjoituksen. Kyllä kannatti! Tämän bloggauksen lopussa jymy paljastus.
Paikalle ilmestyi about 20 ihmistä. Mukana viisi jumalatonta sielua. Ohjelma alkoi vartin verran myöhässä, sillä kerhotiloihin siirtyi väkeä vasta kello 18:00 alkaneen messun jälkeen. Projektorin ja tietsikan asentamisen jälkeen ohjelma pääsi vauhtiin.
Aiheena oli enemmänkin Raamatun tutkiminen ja tutkimisen kritiikki. Sinällään ihan oolrait asiaa, varsinkin niiltä osin joissa kerrottiin miten historiatutkimus on paljastanut joitakin Vanhan testamentin tietoja entisen kansakuntien hallitsijoista ja sijainneista todeksi. Eli Raamatusta löytyy luotettavaa historiallista tietoa. Mikä ei sinällään ole dramaattista, mutta osoitti miten Raamattua voi tulkita kuin piru... Ikea-katalogia. Eli raamattukritiikkiä voi tehdä huonosti. Vaikka Vanhasta testamentista löytyy historiatutkimuksen varmentamaa tietoa kadonneista kuningaskunnista, niin se ei itsessään tarkoita, että kaikki tiedot muinaisista tapahtumista olisivat oikeasti tapahtuneet. Esim. Karen Armstrongin
The Case for God kirjan alussa selvitetään miten juutalaiset opettivat ja uskoivat muinaisiin tarinoihin. Genesiksen tapahtumia ei otettu kirjaimellisesti totena, vaan myytteinä jotka kertoivat ihmisille oikeita vastauksia siihen mistä ihmiskunnan kärsimykset johtuvat. Tarinoiden avulla selitettiin miettijöille ihmisyyden perusteita. Kirjaimelliset tulkinnat ilmestyivät myöhemmin.
Raamattukritiikin esittely oli valitettavasti minulle (toistaiseksi) tutkimatonta maastoa. Olen tutustunut vain
pariin populaarijulkaisuun tuolla saralla. Koen eksegetiikkaan tutustumien tarpeelliseksi vasta sitten, kun eteen tulee näyttöä Jumalan olemassaolosta. Toki laitoin muistiin tutkijoiden nimiä, jos heidän tekeleitä sattuisi tulemaan vastaan oikeissa kirjakaupoissa tai divareissa. Esim. C. B. Caird, Martin Hengel ja Richard Bauckham.
Puolimatka tiesi aloittaessaan, että yleisön seassa istuu ateisteja. Siksi hän ilmoittikin heti, että kritiikkia saa ja pitää esittää. Olisi huonoa ateistien maineelle, jos ei sanoisi vastaan. Hiljaisuus tulkitaan myöntymisen merkiksi (to which I could reply; or
not giving a single f%¤k) . Ei Puolimatkan puheissa ollutkaan kauheasti protestoimista aiheuttavaa.
Tiedekeskustelun avoimuuskokeesta oli jo selvinnyt naturalismin luotettavuuden kritiikki, joka ei mielestäni edes ole väärin. Ainoastaan lopulta
yhdentekevä, sillä niin teisti kuin naturalisti tekee käytännön tiedettä samoilla periaatteilla. Puolimatka sanoikin, ettei teismin päästäminen luonnontieteeseen muuttaisi sitä miten tiedettä tehdään. Juuri tuon kohdan selvittäminen ajoi minua lukemaan hänen kirjaansa. Jenkkilän IDeistit ovat niin monta vuotta valittaneet siitä, etteivät tutkijat päästä älykkään suunnitelman teoriaa luonnontieteisiin. Eikä minua haittaa jos luonnontieteen perustat valettiin kristittyjen toimesta. Pragmaattinen suhtautuminen mahdollistaa toimivan metodologian nappaamisen myös ateististen tutkijoiden työkaluksi. Ja näinhän se menee. Kristityt, muslimit, buddhalaiset, shintolaiset, agnostikot ja ateistit pystyvät yhdessä tutkimaan geenisekvenssejä ja fysiikanlakien hienouksia.
Puolessa välissä puhe siirtyi yleisön kanssa keskusteluksi. Psykologian ja filosofian erot uskomisen kokemisessa. Pahuuden ja hyvyyden olemuksesta, jne. Teehetki pakotti pitämään paussia muistiinpanojen tekemisestä.
Lopun lähestyessä saimme sentään kuulla ateistien vahvimman argumentin sille, ettei Jumalaa ole. Ready? Se on kärsimyksen/pahuuden ongelma.
Mutta itse näen tuon argumentin tähtäävän vain tietynlaisia jumalolentoja kohti, joten sillä voisi parhaimmillaan vain osoittavan ettei kaikkihyvää (miten se hyvä sitten määritellään) jumalolentoa ole olemassa. Tai sitten hyvyyden määritelmä on jollakin tapaa vajaa.
Sanoin olevani
agnostinen ateisti. Sen tarkka määrittely kattaa ehkä parhaiten näkemykseni uskonnottomuudestani. En usko jumaliin ja syy siihen on näytön puute. Riippuen siitä miten jumaluus määritellään voidaan joitakin jumalolentoja todeta olemattomiksi (kuten pyöreät neliöt), mutta toisaalta joitakin jumalolentoja ei voitaisi millään tavalla kumota. Niiden olevuuteen kuuluu vapaa tahto + kaikkivoipaisuus + arvaamattomuus, joten minkälainen maailma sitten onkin sopii siihen sellaisen jumaluuden lorvailu.
Puolimatka totesi myös, että nykyinen uskontokritiikki on kovin solvaavaa. Johon eräs sanavalmis ateisti selkäni takana vastasi: "Koska siitä ei joudu enää linnaan." Voi napsaus sentään.
Sitten olikin loppukeskustelun aika. Puolimatka tuli rupattelemaan.
Jymy paljastus: Ennen luennon alkua Puolimatka kätteli läpi paikalle saapuneet. Tutustumien aikana esittelimme tietenkin itsemme. Ja kappas vain. En olisi uskonut sitä todeksi, mutta Puolimatka tunnisti nimeni. Kertoi lukeneensa Paholaisen Asianajajan kirjoituksia netissä. Ja printanneensa
kirjoituksiani ja lukeeneensa niitä junamatkan aikana. Puolimatka mainosti kirjoituksiani muille. Onneksi oli penkki valmiiksi alla kun kuulin kaiken tämän.
Esitin lopussa kolme kohtaa joihin halusin jotain vastauksia.
Kuinka vanha Maa on?
Hän totesi olevansa vanhan maailman puolella. Eli vuosimiljardit ovat jees. Noin minä hieman arvelinkin. Eräällä videotaltioinnilla eteen tullut kommentti maailman iästä oli niin avoin kaikille iänmäärityksille, että Puolimatka luennoi yleisön edessä aivan kuten William Dembski. Yleisön keskuuteen ei tuoteta kinastelua asiasta, joka johtaa loputtomaan suohon. Esim. ID-liikkeen isänäkin tunnettu lakimies Phillip E. Johnson on todennut, ettei luennoilla kannata ottaa esiin vedenpaisumusta. Keskustelu halvaantuu fundamentalismin uriin.
Toinen pointti oli professori
Eric Piankan luento kansanmurhan suorittamisesta lentokoneista levitetyllä ebolaviruksella. Mistä Puolimatka oli oikein lukenut tuosta aiheesta?
Hän kertoi tutustuvansa tarkemmin siihen miten kohua aiheuttanut luento on tulkittu toisaalla. Eli ehkä kanta massamurhalle aplodeeraamisesta tiedeyhteisön sisällä saa jotain lievennystä.
Kolmas viimeinen kysymys koski
surkastumien määritelmää. Kirjassaan Puolimatka alkoi ymmärtää, että Jerry Coyne oli kuin pakon edessä turvautunut määrittelemään surkastumat aivan uudella tavalla. Vaikka sama määritelmä oli pitkien perustelun kera Charles Darwinin
Lajien synty kirjassa.
Puolimatka kertoi lukeneensa lainaaminia kohtia ja "minulla oli hyvä pointti". Mutta darwinistien määritelmän kehäpäätelmä oli vielä jäljellä. Se sama kehäpäätelmä joka mahdollistaa määritelmän käytön eläinten historian tutkimisessa...
Tyttöystäväni tarjosi ennen lähtöä karkkia professori Puolimatkalle. Lähtiessä eräs nainen kysyi meiltä olimmeko kastettuja. Olimme, johon hän ilmoitti, että vanhempamme olivat olleet kaukaa viisaita. En keksinyt mitään nasevaa vastattavaa. Lähdimme pois. Vasta junassa keksin, että olisi pitänyt vasta "Kyllä, kävin suihkussa aamulla."
Kannatti mennä kuuntelemaan. Nyt olen käynyt livenä läpi Suomen pyhän kolminaisuuden: Pekka Reinikainen, Matti Leisola ja Tapio Puolimatka.