Homeopaatti Guy Wurman ja Fantastiset fotonit homeopatiassa

Hieman nopeaa kertausta homeopatian yhdestä oudoimmasta piirteestä. Kuten kaikki tiedämme, niin homeopaattisia valmisteita tehdään mitä erikoisimmista ainesosista. Kunnes niiden molekyylit laimennetaan potensoinnissa olemattomiin. Homeopaatin myymissä valmisteissa ei välttämättä ole enää jäljellä niitä ainesosien molekyylejä, joista se alunperin alettiin valmistamaan. Mutta entäpä jos ainesosalla ei sinällään ole molekyyliä?

Tässä kohtaa homeopaatit vetäytyvät nanopartikkelipuolustuksen taakse. Yleensä Intiassa suoritetuissa kokeissa on löydetty nanopartikkeleita. Vaikkapa tällaisen linkin sisältämän materiaalin voimin. Jos valmisteista voidaan havaita kokonaisten molekyylien sijasta joitain nanotason partikkeleita, niin homeopatia voi teoriassa toimia!

Skeptikot servattu!

Tosin tuo jättää tietyt homeopaattiset valmisteet kävelemään vieläkin olemattomille jäille.

Entäpä jos homeopaatin valitsema ainesosa ei edes alunperin sisällä molekyylejä?
Entäpä jos ainesosaksi on valittu vaikkapa Kuun heijastama valo?

Sellaisen homeopaattisen valmisteen nimi on tietenkin Luna. Yleensä se valmistetaan altistamalla vettä tai laktoosia Kuun säteille. Tämä lataa nesteen Kuun mystisellä voimalla.

Entäpä jos ainesosaksi on valittu vaikkapa Saturnuksen valo, joka kohdistetaan veteen kaukoputken välityksellä? Sama on tehty myös Venukseen päin tiirailulla, kun kyseessä on Venus Stella Errans.

Valosta ei jää tietenkään jää molekyylejä nesteeseen. Fotoni ei nyt vaan satu käyttäytymään sellaisella tavalla. Eikä sen ominaisuuksien vuoksi veteen edes jaa nanopartikkeleita. Pruuvauksen, potensoinnin ja annostelun aikana homeopaattinen valmiste altistuu jatkuvasti sille samalle valolle, jota tulee Kuusta ja Saturnuksesta. Joten on megolodonttinen luonnontieteellinen ihme, jos fotonit eivät muka mene sekaisin keskenään homeopaattisessa vedessä.

Jos homeopaateille riittää valmisteaineelle vilautettu Saturnuksen valo, niin samalla logiikalla myös valmisteelle näytetyt valokuvat aiheuttaisivat erilaisia reaktioita homeopaatin asiakkaissa.

Niin selkeää hömppää, ettei edes modernin vuosituhannen tietokoneita käyttävä homeopaatti vaivautuisi puolustamaan sellaista? Sellaista hömppää jonka esille tuominen osoittaa, ettei skeptikko ole vaivautunut selvittämään mihin modernit homeopaatit oikeasti uskovat?

Ei.

Vanha tuttumme homeopaatti Guy Wurman mainitsee asiaan liittyvässä keskustelussa:

Muistetaan nyt kuitenkin että valo on energiaa. Energia ei häviä. Vesi on homeopaattisissa lääkeaineissa välittäjä.

 Wurman on energeettisten homeopatiavalmisteiden puolestapuhuja. Homeopaattien maailmassa vesimolekyylit todellakin voivat muistaa jopa saaneensa vilkaisun Kuun tai Saturnuksen valoa. Ja tällaisten fotonien ominaisuudet ovat tarpeeksi erilaisia aiheuttaakseen erilaisia terveysvaikutuksia ihmisissä. Vesi taltioi valon täsmällisen Saturnus-energian, joka välittyy ja jopa vahvistuu valmisteen potensoinnissa.

Homeopaatti Wurmanilla on asiaa: Rokottaminen

Muistatko vielä homeopaatti Guy Wurmanin ja hänen hämmästyttävät kirjoituksensa? Wurman aloittaa uuden vuoden melko pitkällä tuotoksella. Aiheena on rokottaminen, joka on homeopatian näkövinkkelistä täysin turhaa touhua, kun tarjolla on homeopatian kaltainen ihmelääke. Kirjoitus julkaistiin alunperin avoimesti Facebookissa, joten lainaan sen tänne talteen kokonaisuudessaan.

Rokottamisen sietämätön keveys

Kansalaisista ja tiedemiehistä yhä useampi on alkanut kyseenalaistaa rokotteiden turvallisuutta. Terveydenhuollon piirissä samaa suuntausta saa yhä odottaa lasten vanhempien pyrkimyksistä tehdä haittavaikutusilmoitus ja yhä lisääntyvistä lasten ja nuorten kroonisten tautien määrän kasvusta huolimatta.

 Näin Wurman liittää kroonisten tautien määrän lasten saamiin rokotteisiin. Toivottavasti miehellä on tarjolla jotain tutkimustietoa tuollaisesta yhteydestä.

Mikään muu lääketieteellinen toimenpide ei aiheuta lapsille yhtä paljon haittavaikutuksia kuin rokottaminen. Lista sairauksista, joiden katsotaan juontuvan rokottamisen aiheuttamista häiriöistä on todella pitkä eikä kysymys sinällään olekaan yksittäisistä sairauksista vaan siitä, miten rokottaminen loppujen lopuksi vaikuttaa keskeneräiseen ja vasta kehittymässä olevaan immuunijärjestelmään.

Jälleen Wurman lämäisee tiskiin vihjauksen yhteydestä, mutta ei vielä paljasta miten yhteys on päätelty. Sen sijaan saamme toistaiseksi tyytyä "katsotaan juontuvan" tasoiseen tekstiin. Voimme melkein kääntäen ihmetellä, jos rokotteessa olevat kamat ovat uhka lasten terveydelle, niin kuinka paha uhka lapsen elimistölle on elävän viruksen tai bakteerin tuomat kamat?

Rokotteiden annostaminen periaatteella “yksi koko sopii kaikille” on jo erittäin huomioitava seikka toimenpiteen arvioinniksi, varsinkin rokotteiden sisältäessä terveyden kannalta kyseenalaisia ainesosia, kuten elohopeaa ja alumiinia.

 Määrä tekee myrkyn, joten pääseekö Wurman jonkin lähteen äärelle jossa rokotteen ainesosien on osoitettu olevan määrältään haitallisia?

 Rokotteen antama vaikutus on viisikiloiselle lapselle omaa luokkaansa verrattuna 80-kiloiseen mieheen, mikä ei silti tee rokottamisesta yhtään sen haitattomampaa tai vaarattomampaa. 

Ero on tietenkin selvä. Onneksi Wurman ei ole kuitenkaan väittämässä, että rokotteita kehittävät tahot eivät tiedä lasten ja aikuisten olevan erikokoisia ihmisiä. 

Valmistusprosessin monimutkaisuudesta ja pituudesta johtuen valmistajan ei tarvitse ilmoittaa tuoteselosteessa kuin viimeisimmässä valmistusprosessissa käytetyt ainesosat, mikä ei kerro koko totuuttaa rokotteen mahdollisesta sisällöstä. Rokotevalmistuksessa puhdistusmekanismien läpi pääsee monia viruksia. Lisäksi rokotteet sisältävät jääminä rokotemikrobien kasvatusalustoista (kananalkiot, ihmissikiösolut) elimistölle vieraita proteiineja esimerkiksi syöpä- ja muista eläinsoluista; pieniä määriä antibiootteja sekä kemikaaleja, kuten jäänestoainetta ja stabilointiaineita, jotka kuuluvat niinikään rokoteannoksen vakiokoostumukseen. 

Ällötys-efektin hakemisen lisäksi pitäisi tietenkin osoittaa, että nämä vastenmieliseltä vaikuttavat asiat olisivat rokotteissa annettuina (jos niitä siellä oikeasti on) terveydelle haitallisia.  Tämä jäi Wurmanilta osoittamatta.

Kriittiset tahot katsovat näiden olevan eräs syy lisääntyviin allergioihin mm. kananmunalle. 

 Yx ja sama hei, jos nämä kriittiset tahot eivät ole osoitttaneet edes alkeellisella tutkimuksella onko rokotteilla ja allergioiden yleisyydellä jotain yhteyttä.

Nykyisin rahan hallitsemassa maailmassa rokoteteollisuus on lääkevalmistajille niin tuottoisa sampo, ettei sen kyseenalaistaminen muulla kuin yhtäläisellä aseella eli rahalla, ole mahdollista. Toistaiseksi ei ole vielä yhtä rikasta ja halukasta vastapoolia siihen monopolipeliin löytynyt.

Tämä rokotemonopolin tahkoaman raha on melko yleinen vihjailu siitä, ettei rokotteiden turvallisuudesta välitetä. Kunhan pätäkkää putoaa valmistajan laareihin. Ahneus voittaisi siis viattomien lasten elämästä välittämisen, mutta jostain oudosta syystä samaa lääketeollisuus ei sitten hanki itselleen vielä suurempia rahallisia megavoittoja jättämällä rokotteet valmistamatta.

Ai mitä tarkoitan? Yksinkertaistan periaatteen, jotta hitaimmillakin on mahdollisuus pysyä kelkassa. Kumpi maksaa veronmaksajille enemmän: rokotteiden antamiset lapselle VS lasten sairastuminen rokotteilla estettäviin tautehin. Eli kummassa skenaariossa lääketeollisuuden tuotteille tulisi suurempi kysyntä?

Kokeile arvata. Arvaa!

Kerro kommenteissa kumman valitsit ja miksi valitsit sen.

Uskaltaisin väittää, että tauteja sairastavat lapset tuottaisivat lisääntyneinä sairaalakäynteinä ja kasvavien lääkekustannusten kautta aivan käsittämättömän suurta lisäystä lääketeollisuuden kassaan. Kuitenkin hyvää hyvyyttään lääketeollisuus näyttäisi jättävän tämän entistä suuremman rahasammon hyödyntämättä.

Pian jo sadan vuoden ajan rokotevalmistajat, viranomaiset ja terveydenhuolto ovat suorilta käsin kiistäneet rokotteiden ja erinäisten sairauksien välisen syy- ja seuraussuhteen.

Aikas viisas periaate, sillä rokotteiden poistot käytöstä (rokotteita on poistettu käytöstä, koska niiden turvallisuutta valvotaan) pitäisi suorittaa johonkin muuhun kuin mutuun, somekiihkoon ja epämääräiseen vihjailuun. Eli jonkinlaiseen lääketieteelliseen tutkimukseen ja valvontaan rokotteista. Tiedän, tiedän. Kuinka kenelläkään voisi olla sellaiseen aikaa?

Tilanne ei ole muuttunut varhemmista ajoista, vaikka nykyisin tiettyjen yhdisteiden myrkyllisyys ja niiden negatiiviset vaikutukset jopa ihmisen DNA:han ovat tiedossa. Miten lujille otti myöntää sikainfluenssan aiheuttama narkolepsia!

Narkolepsia on hyvä esimerkki siitä miten rokotteiden haittavaikutusten seurannan pitääkin mennä. Alkupanikoinnin sijaan lääkärit ja tutkijat selvittivät asiaa ihan potilastietojen kautta.

Vaikka erilaiset neurologiset ja immunologiset ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti samalla aikajänteellä kuin lasten rokottaminen on yhä kiihtyvällä vauhdilla lisääntynyt, ei virallinen linja niiden yhteydestä toisiinsa ole muuttunut.

Eipä ole muuttunut, sillä nykyisen pätevän tutkimustiedon valossa rokotteiden ja immunologisten ongelmien yhteydelle löytyy parhaimmillaan pelkkää korrelaatiota. Korrelaatio ei ole sama asia kuin kausaatio. Muuten voisimme päätellä, että luomuravinnon suosion lisääntyminen teollisuusmaissa on johtanut autismin lisääntymiseen.

 

 Sensijaan virallinen linja pitää autismiakin geneettisenä sairautena, mikä on sikäli outoa, sillä geneettiset sairaudet eivät lisäänny epidemian lailla eksponentiaalisesti vuosi vuodelta. 

Se on varmasti outoa niille, jotka eivät tiedä autismin diagnoosikriteerien muuttuneen, ja näin autusmin kirjo on päivitetty laajemmaksi. Sekin on vain yksi tekijä muiden joukossa, sillä autismi ei automaattisesti liity mitenkään geeneihin. Ympäristötekijät yhdessä geneettisen riskitekijöiden kanssa tekevät tästä erittäin monimutkaisen asian.

Kriittiset tahot pitävätkin kehitystä epigeneettisenä sairautena, jossa geenien toiminta muuttuu. Mutta toki siihen voivat vaikuttaa rokotteiden lisäksi monet muutkin vahingolliset ja myrkylliset aineet ympäristössämme.

Aivan varmasti voivat vaikuttaa. Se riippuu täysin altistumisen ja myrkyn laadusta. Esim. ilmansaasteet tai ravinnossa piileskelevät myrkyt voivat olla teoreettinen syntipukki siinä missä rokotteetkin. Ratkaisu löytyy kuitenkin taas vain pätevän tutkimustyön kautta. Jota muuten vielä kärsivälllisesti odotan löytäväni Wurmanin kirjoituksesta.

Alumiinikäytön lisääntyminen on altistanut ihmiset sille monin eri tavoin. Rokotteissa aluminihydroksidia käytetään adjuvanttina eli tehosteaineena immuunivasteen luomiseksi. Närästyslääkkeet ja antiperspirantit ovat paljon käytettyjä tuotteita, jotka altistavat elimistön alumiinille. Huono puoli asiassa on, ettei elimistöllä ole kyllin tehokkaita keinoja pilkkoa tai eliminoida raskasmetalleja, vaan niitä keräytyy kehoon. Biologisista tai geneettisistä syistä, joita ei vielä ymmärretä, joidenkin ihmisten elimistö puhdistaa itseään vieläkin huonommin raskasmetalleista.

Alumiinia ei kannata popsia kuin popcornia, siinä Wurman on aivan oikeilla jäljillä. Mutta osaako hän kertoa miten ja miksi rokotteissa oleva jäännösmäärä on haitallista?

Alumiinin tehtävä on siis voimistaa immuunivasteen tehoa, mutta metallin jäädessä kehoon ja lihaksiin, puolustusjärjestelmän mekanismit hyökkäävätkin kehoa vastaan ja syntyy autoimmuunireaktio. Alumiini siirtyy helposti kehon eri osiin läpäisten elimistön suojajärjestelmät mm. aivoveriesteen ja voi siten helposti kerääntyä aivoihin vaikuttaen keskushermoston toimintaan.

Ei vielä selvitystä miten rokotteet liittyvät tähän, joten jatkan matkaa. Wurmanin kirjoitus muuttuu tekniseksi.

Neuroimmunologia on suhteellisen nuori tieteenala, joka tutkii mm. raskasmetallien vaikutusta aivoihin. Aivoissa toimii samantyyppinen oma immunijärjestelmän osa-alue kuin muuallakin kehossa. Tätä puolustussolukkoa kutsutaan mikrogliaksi ja sitä on aivoissa yhtä paljon kuin hermosolukkoakin. Toimiessaan aivojen immuunivasteen päätekijöinä, se tuottaa myös joukon tulehdusmolekyylejä. Toisinaan jokin saa mikrogliasolut yliaktiivisiksi ja ne alkavat hyökätä kaikkea vastaan, mistä voi seurata mm. kognitiivisia häiriöitä ja myeliinituhoa, pahimmillaan kuolema. Rokotteiden lisäaineet voivat olla osallisena tähän kaikkeen. 

Ehkä voivat, mutta olisiko jossain osoitettu, että ne osallistuvat tähän kaikkeen? Onnistuuko Wurman vihdoinkin tuomaan jotain relevanttia pöytään? Spoilers: ei onnistu.

Haittavaikutusten syy-yhteyden todentaminen on vaikeaa, johtuen mm. terveydenhuollon usein vähättelevästä asenteesta ilmoitetun vaurion todennäköisestä suhteesta saatuun rokotteesseen. Vain milloin haitta on äärimmäisen voimakas ja vakava, asiaan saatetaan puuttua todenteolla. Suomalaisilla on tuoreessa muistissa sikainfluenssarokotteen tuomat korvaustaistelut, jotka jatkuvat yhä. 

Joitakin lääkäreitä pitäisi valistaa paremmin siitä mitä ne haittavaikutusten seuratalaput oikein ovat ja miksi niitä annetaan ihmisille.

Rokottaminen on yhtä vapaaehtoista kuin lapasten käyttäminen pakkasella. Kukin toimii sen suhteen itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Paitsi että lapasten käyttämättömyys ei välttämättä johda tautiepidemioiden lisääntymiseen. Ja vaaranna toisten perheiden lasten terveyttä. Mut siis muuten ihan kliffa vertaus.

 Elämässä on monia valintoja, jotka vaativat pohdintaa ennen lopullista päätöksentekoa. Kannattaa tehdä tiedonhankinta ja pohdiskelu ensin huolella, jotta tietää mihin ryhtyy, olipa valinta mikä hyvänsä. Rokoteinjektiota ei voi imeä enää takaisin ruiskuun.

Siinä se oli. Vihjailua rokotteiden vaarallisuudesta. Vihjailua siitä ettei Iso Rokote välitä ihmisten terveydestä. Tärkein jäi puuttumaan. Wurman ei tarjoile edes linkkiä relevantteihin tutkimuksiin.