Itseoppinut akupunktion avulla parantava mies on aiheuttanut kohua Sveitsissä. Asiakkaittaan pistelevä 54-vuotias mies ei muistanut pestä työvälineitään kunnolla. HIV-positiivinen potilas oli jäljittänyt tartuntansa lähteen akupunktioterapeutin luokse. Mies kiistää syytteet. Hän ei ilmaantunut oikeudenkäyntiin, joten poliisi kävi noutamassa syytetyn kotoaan. Toistaiseksi uskotaan, että 16 ihmistä on saanut HIV-tartunnan miehen luona käytyään. He opiskelivat miehen ylläpitämässä musiikkikoulussa.
Oikeudenkäynti alkoi viime vuonna, mutta tutkintapyyntö tehtiin jo 2005. Tartunnat olisivat tapahtuneet 2001 - 2005 välillä. Mies ei itse ole HIV-positiivinen. Netissä ei ole vielä tietoa siitä millä menetelmällä poliisi yhdisti nuo 16 ihmistä miehen klinikalle. Kaikilla on sama HIV kanta, mutta miten virus pääsi säilymään akupuntioneuloissa noinkin monta vuotta?
Toisissa uutisissa kerrotaan miehen antaneen veridopingia. Se selittäisi paremmin miten noin moni sai saman viruskannan. Mies olisi vetänyt verta HIV-positiivisesta ja pumpannut toisiin sitä suoristusta parantavana hoitona.
Miehen tumpelointi ei sinällään liity akupunktion lääketieteellisen pätevyyteen (tai sen puutteeseen), mutta on aivan liian karmaiseva esimerkki siitä miksi uskomushoidot tarvitsevat sen valvonnan ja puoskarilainsäädännön.
Kiitos vinkistä herra Unholalle.
Showing posts with label akupunktio. Show all posts
Showing posts with label akupunktio. Show all posts
13.9.12
Akupunktio taas uutisissa
Vinkkilaatikkoon on viikolla ropissut akupunktioneuloja. Se on melkein suoraa jatkoa vuoden 2009 akupunktiouutisointiin.
Tuore Acupuncture for Chronic Pain meta-analyysi eri akupunktio-tutkimuksista julkaistiin, ja se päätyi yllättävän moneen lehteen maailmalla. Tässä näyte kotimaisesta uutisoinnista Terve.fi sivustolla:
Tavalliselle tallaajalle on luettavissa vain lyhennelmä tuosta tutkimuksesta.
Onneksi Orac on perehtynyt meta-analyysin yksityiskohtiin. Esille tuodaan tutkimuksen heikkoudet. Meta-analyysistä vedettävät johtopäätökset ovat lopulta niin luotettavia kuin raaka-aineena käytettyjen tutkimusten taso on ollut. Kaikissa tutkimuksissa ei käytetty valeakupunktiota erottelemaan plasebo-vaikutusta aidosta akupunktiosta. Joissain oli siis vain akupunktioryhmiä, joita vertailtiin ilman akupunktiokontrollia. Näistä eroista on erittäin haastavaa vetää hyviä johtopäätöksiä, jos tarkoituksena on mitata miten akupunktio tepsii kipuun.
Ratkaiseva ero löytyy siitä miten potilaiden kipua on mitattu tutkimuksissa. Kipuasteikolla tehdyt mittaukset ovat numeroiden perusteella tietenkin tärkeitä, mutta saadut tulokset täytyy suhteuttaa kliiniseen merkitykseen. Eli ns. minimally clinically important difference (MCID), jonka perusteella yritetään päätellä milloin potilaan kiputila on helpottunut merkittävällä tavalla. Jotta saataisiin selville onko akupunktiolla kliinisesti merkittävää hyötyä pitäisi tutkimuksissa verrata akupunktiota ei-akupunktio kivunlievityksiin.
Numerot voivat olla paperilla akupunktion tehon puolella, mutta käytännön tasolla kivunlievityksen eroja ei huomata. Akupunktiolle saadut hienot tulokset täytyy myös suhtauttaa siihen tosiasiaan, että kaikissa tutkimuksissa ei tehty sokkoutusta. Tutkijaryhmä toteaakin, että tämä vetää välttämättä tuloksia akupunktion suuntaan.
Orac kävi myös läpi noita meta-analyysissä käytettyjä tutkimuksia.
Tuloksia vääntää akupunktion puolelle myös julkaisuvinouma, eli lääketieteelliset julkaisut printtaavat mieluummin positiivisia tuloksia kuin negatiivisia. Vaikka molemmilla on yhtä olennainen osa tutkimustiedon kasaamisessa.
Kaiken kaikkiaan Acupuncture for Chronic Pain näyttäisi liioittelevan akupunktion tehoa.
Tuore Acupuncture for Chronic Pain meta-analyysi eri akupunktio-tutkimuksista julkaistiin, ja se päätyi yllättävän moneen lehteen maailmalla. Tässä näyte kotimaisesta uutisoinnista Terve.fi sivustolla:
Akupunktion tehosta on kiistelty vuosikausia, mutta vakuuttava näyttö suuntaan tai toiseen on jäänyt saamatta. Nyt julkaistu suuri ja laadukas tutkimuskatsaus viittaa kuitenkin siihen, että akupunktiolla on muutakin kuin vain lumevaikutus kroonisista selkä- ja muista kivuista kärsiville.Ja hieman tarkkemmin:
Tutkimusten yhteysanalyysi osoitti akupunktion lievittävän kipuja paremmin kuin lumehoitojen ja joidenkin tavallisten hoitojen, joita käytetään kroonisten kipujen hoidossa. Erot eivät kuitenkaan olleet kovin suuria. Akupunktio auttoi potilaita, jotka potivat pitkittyneitä selkä-, niska-, nivelrikko- tai pääkipuja.
Meta-analyysi on ainakin suuri, sillä 29 tutkimuksen (jostain syystä Terve.fi väittää niitä olleen 28, mutta sillä ei ole väliä) ja melkein 18 000 potilaan tietojen vertailu on iso työ. Joissakin tapauksissa havaittiin, että akupunktio olisi pätevä vaihtoehto kroonista kipua kärsiville. Aidon akupunktion ja tutkimuksissa käytettävän valeakupunktion välillä havaittiin selkeä ero kivunlievityksessä.
Tavalliselle tallaajalle on luettavissa vain lyhennelmä tuosta tutkimuksesta.
Onneksi Orac on perehtynyt meta-analyysin yksityiskohtiin. Esille tuodaan tutkimuksen heikkoudet. Meta-analyysistä vedettävät johtopäätökset ovat lopulta niin luotettavia kuin raaka-aineena käytettyjen tutkimusten taso on ollut. Kaikissa tutkimuksissa ei käytetty valeakupunktiota erottelemaan plasebo-vaikutusta aidosta akupunktiosta. Joissain oli siis vain akupunktioryhmiä, joita vertailtiin ilman akupunktiokontrollia. Näistä eroista on erittäin haastavaa vetää hyviä johtopäätöksiä, jos tarkoituksena on mitata miten akupunktio tepsii kipuun.
Ratkaiseva ero löytyy siitä miten potilaiden kipua on mitattu tutkimuksissa. Kipuasteikolla tehdyt mittaukset ovat numeroiden perusteella tietenkin tärkeitä, mutta saadut tulokset täytyy suhteuttaa kliiniseen merkitykseen. Eli ns. minimally clinically important difference (MCID), jonka perusteella yritetään päätellä milloin potilaan kiputila on helpottunut merkittävällä tavalla. Jotta saataisiin selville onko akupunktiolla kliinisesti merkittävää hyötyä pitäisi tutkimuksissa verrata akupunktiota ei-akupunktio kivunlievityksiin.
Numerot voivat olla paperilla akupunktion tehon puolella, mutta käytännön tasolla kivunlievityksen eroja ei huomata. Akupunktiolle saadut hienot tulokset täytyy myös suhtauttaa siihen tosiasiaan, että kaikissa tutkimuksissa ei tehty sokkoutusta. Tutkijaryhmä toteaakin, että tämä vetää välttämättä tuloksia akupunktion suuntaan.
Orac kävi myös läpi noita meta-analyysissä käytettyjä tutkimuksia.
None of the studies included that I perused were double blind, which means that there was the potential for observational bias to creep into the study. While I concede that the authors did a pretty good job of making sure that studies in which there was a possibility of what is known in the biz as unconcealed allocation; i.e., failure to protect the randomization process to guarantee that the treatment to be allocated is not known before a subject is enrolled in the study (in studies with subjective outcomes, like pain, unclear allocation concealment is associated with bias towards beneficial effects), no attempt was made that I could identify to make sure included trials were double blind. In studies of subjective outcomes, blinding is almost certainly as important or more important than allocation concealment, and double blinding is essential.
Tuloksia vääntää akupunktion puolelle myös julkaisuvinouma, eli lääketieteelliset julkaisut printtaavat mieluummin positiivisia tuloksia kuin negatiivisia. Vaikka molemmilla on yhtä olennainen osa tutkimustiedon kasaamisessa.
Kaiken kaikkiaan Acupuncture for Chronic Pain näyttäisi liioittelevan akupunktion tehoa.
9.9.11
2 miljoonaa euroa homeopatian tutkimiseen
Euroopan parlamentissa tehdään taas tärkeitä päätöksiä. Politiikan tekoon on sekaantunut myös rahakasoissa pyörivä Iso Homeopatia, jonka lobbaajat ovat olleet ahkeria. EU:n yliopistoihin suunniteltavia tutkimusohjelmia pohditaan parlamentissa. Jostain aivan käsittämättömästä syystä on joku haluaa tietää miten hyvin homeopatia tepsii lehmien täydentävänä hoitomuotona. Tai tarkemmin sanottuna, miten hyvin homeopatia toimii antibioottien korvikkeena. Tutkimuksiin varataan noin kaksi miljoonaa euroa. Ben Goldacre huomauttaa, että kaksi miljoonaa euroa on melko paljon pelkästä karjalle jaeltavien pillereiden esitutkimuksesta. Varsinkin kun ottaa huomioon miten selkeästi homeopatia on asettunut lumevaikutuksen tasolle.
Etuna on tietenkin se, että liiallinen antibioottien käyttö jää vähemmälle. Bakteerikantojen resistenssi ei pääse kehittymään niin helposti tappajatasolle.
Toisaalla ollaan hiljalleen jättämässä vaihtoehtohoitojen opettamista vähemmälle. DC's Impropable Science on huomannut miten Westminsterin yliopistolla on jätetty naturopatia ja ravintoterapia pois kurssilistalta. Akupunktuuri ja yrttilääkintä jatkavat listalla.
David Colquhoun jatkaa kirjoituksessaan yrttilääkinnän heikkouksista. Kritiikki on lukemisen arvoista. Näyttöä ei tahdo kertyä yrttien teholle.
Etuna on tietenkin se, että liiallinen antibioottien käyttö jää vähemmälle. Bakteerikantojen resistenssi ei pääse kehittymään niin helposti tappajatasolle.
Toisaalla ollaan hiljalleen jättämässä vaihtoehtohoitojen opettamista vähemmälle. DC's Impropable Science on huomannut miten Westminsterin yliopistolla on jätetty naturopatia ja ravintoterapia pois kurssilistalta. Akupunktuuri ja yrttilääkintä jatkavat listalla.
David Colquhoun jatkaa kirjoituksessaan yrttilääkinnän heikkouksista. Kritiikki on lukemisen arvoista. Näyttöä ei tahdo kertyä yrttien teholle.
8.6.11
Akupunktio toimii, akupunktio ei toimi
Britannian lehdistössä on hehkutettu uusinta akupunktiotutkimusta. The Telegraph ja Daily Mail sanovat, että akupunktio hyvä ratkaisu salaperäisten kipuoireiden hoidossa.
Exeterin yliopistossa haalittiin kasaan 80 hengen ryhmä, joka jaettiin kahteen osaan. Toinen puolisko sai epämääräisten kipujen hoidoon akupunktiota 12 kertaa. Toinen puolisko jäi kipuineen ilman akupunktiota.
Laitoksen lehdistötiedote ilmoittaa, että tulokset ovat selkeästi akupunktion toimimisen puolella.
Akupunktiota saaneet ihmiset voivat paremmin kokeen jälkeen kuin ennen sen aloittamista. Tutkimusta ei tehty turhaan. Akupunktio toimii!
Vai toimiiko?
Laadukkaimman lääketieteellisen tutkimuksen kriteereitä ovat mm.
1) Potilasryhmät on satunnaistettu ja mukana on luotettava plaseboryhmä.
2) Tutkimuksessa on vähintään 50 potilasta per ryhmä.
3) Tutkimus ei menetä yli 25 % osallistujistaan sen aikana.
4) Tutkimus julkaistu arvostetussa, korkealaatuisessa ja vertaisarvioidussa julkaisussa.
Aina nämä eivät pääse toteutumaan, ihan hoitomuodon aiheuttamien rajoitusten takia, tai tarvittavia potilaita ei vain ole olemassa tarpeeksi, tai rahat eivät riitä, jne. Patersonin ja kump. tutkimuksessa potilaita oli 40 per ryhmä. Ryhmät oli satunnaistettu, which was nice. Sokkouttamista ei tehty. Eikä plaseboryhmää ollut. Eli potilaat, lääkärit ja tutkijat tiesivät kuka saa akupunktiota ja kuka ei saa. Samoin tutkimusta tehneet henkilöt olivat jollakin tapaa sitoutuneet akupunktion edistämiseen. Yksi on London Institute of Five-Element Acupuncture -laitoksen johtaja.
Pelkästään nämä puutteet takaavat, että loppulaskelmiin pääsee sujahtamaan lumevaikutusta melko reippaalla otteella (kuten tahtoo käydä kaikissa tutkimuksissa). Joten käyrissä näkyi melko varmasti akupunktion kannalta suotuisampia lukuja.
Ei näkynyt.
Kaikista tutkimuksen heikkouksista huolimatta akupunktio pääsi parissa kohtaa parhaimmillaan juuri ja juuri tilastollisesti merkittävälle tasolla. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että akupunktion teho on - miten sen sanoisi kiltisti - olematonta. Miten tutkimusryhmä sitten päätyi akupunktion toimimiseen? Se ei ole vielä selvinnyt. Toisaalta, onko sillä väliä? Lehdistössä toistetaan otsikon ja ensimmäisten lauseiden pääpointit. Kukapa sitä jaksaa lukea pitkiä lurituksia loppuun asti. Ennustan, että lähipäivinä jossain Suomen uutispalveluissa kehutaan tätä samaa tutkimusta.
Exeterin yliopistossa haalittiin kasaan 80 hengen ryhmä, joka jaettiin kahteen osaan. Toinen puolisko sai epämääräisten kipujen hoidoon akupunktiota 12 kertaa. Toinen puolisko jäi kipuineen ilman akupunktiota.
Laitoksen lehdistötiedote ilmoittaa, että tulokset ovat selkeästi akupunktion toimimisen puolella.
Dr. Charlotte Paterson, who managed the randomised control trial and the longitudinal study of patients’ experiences, commented: “Our research indicates that the addition of up to 12 five-element acupuncture consultations to the usual care experienced by the patients in the trial was feasible and acceptable and resulted in improved overall well-being that was sustained for up to a year.
Akupunktiota saaneet ihmiset voivat paremmin kokeen jälkeen kuin ennen sen aloittamista. Tutkimusta ei tehty turhaan. Akupunktio toimii!
Vai toimiiko?
Laadukkaimman lääketieteellisen tutkimuksen kriteereitä ovat mm.
1) Potilasryhmät on satunnaistettu ja mukana on luotettava plaseboryhmä.
2) Tutkimuksessa on vähintään 50 potilasta per ryhmä.
3) Tutkimus ei menetä yli 25 % osallistujistaan sen aikana.
4) Tutkimus julkaistu arvostetussa, korkealaatuisessa ja vertaisarvioidussa julkaisussa.
Aina nämä eivät pääse toteutumaan, ihan hoitomuodon aiheuttamien rajoitusten takia, tai tarvittavia potilaita ei vain ole olemassa tarpeeksi, tai rahat eivät riitä, jne. Patersonin ja kump. tutkimuksessa potilaita oli 40 per ryhmä. Ryhmät oli satunnaistettu, which was nice. Sokkouttamista ei tehty. Eikä plaseboryhmää ollut. Eli potilaat, lääkärit ja tutkijat tiesivät kuka saa akupunktiota ja kuka ei saa. Samoin tutkimusta tehneet henkilöt olivat jollakin tapaa sitoutuneet akupunktion edistämiseen. Yksi on London Institute of Five-Element Acupuncture -laitoksen johtaja.
Pelkästään nämä puutteet takaavat, että loppulaskelmiin pääsee sujahtamaan lumevaikutusta melko reippaalla otteella (kuten tahtoo käydä kaikissa tutkimuksissa). Joten käyrissä näkyi melko varmasti akupunktion kannalta suotuisampia lukuja.
Ei näkynyt.
Kaikista tutkimuksen heikkouksista huolimatta akupunktio pääsi parissa kohtaa parhaimmillaan juuri ja juuri tilastollisesti merkittävälle tasolla. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että akupunktion teho on - miten sen sanoisi kiltisti - olematonta. Miten tutkimusryhmä sitten päätyi akupunktion toimimiseen? Se ei ole vielä selvinnyt. Toisaalta, onko sillä väliä? Lehdistössä toistetaan otsikon ja ensimmäisten lauseiden pääpointit. Kukapa sitä jaksaa lukea pitkiä lurituksia loppuun asti. Ennustan, että lähipäivinä jossain Suomen uutispalveluissa kehutaan tätä samaa tutkimusta.
4.8.10
Akupunktio työntyy syvemmälle lääketieteeseen
Kävisin loman aikana Helsingin Aneemisessa kirjakaupassa. Siellä eksyin vaihtoehtohoitojen osastolle (hyllylle). Huomasin vaikuttavan opuksen. Paksu ja valkokantinen kirja akupunktiosta komeili aurahierontojen välissä. Selasin sitä. Ohuet sivut, pieni printti, kaavakuvia & taulukoita, akateeminen vaikutelma. Jos en tietäisi aihetta, niin olisin luullut kirjaa oikeaksi lääketieteen oppikirjaksi. Siinä selitettiin tarkasti meridiaaneja ja Ki-virtauksia. Seuraavalla kerralla selaan sitä kirjaa pidemmän tovin.
Akupunktio on livahtanut viralliseksi osaksi lääketiedettä monessa maassa. Respectful Insolence-blogin Orac kauhistelee uusinta vertaisarvioitua paperia, jossa ylistetään akupunktiota. New England Journal of Medicine julkaisi Acupuncture for Chronic Low Back Pain-paperin. Alaselän kiputiloihin keskittyvässä paperissa käydään läpi aikaisempaa tutkimusta, joka värvättiin perusteetta akupunktion tueksi. Vaikka se ei kertonut juuri mitään akupunktiosta.
NEJM:n uusin paperi käy läpi tutuksi tulleet akupunktiofanien temput. Kun tutkimus osoittaa akupunktion ja valeakupunktion toimivan samalla teholla, niin johtopäätös ei pääty loogiselle pysäkille. Siinä missä lääkkeiden tutkimisessa lumekontrollin tasolle jäänyt hoito tuomitaan epäonnistuneeksi, niin akupunktiossa vastaavassa tilanteessa ylistetään valeakupunktion (lumekontrollin) toimivuutta. Valeakupunktio toimii yhtä hyvin kuin aito akupunktio.
Samoin julkaistussa paperissa myönnetään, ettei akupisteillä ole väliä. Vaikka neuloja pistellään ihoon sattumanvaraisesti, niin kivunlievitys on samalla tasolla koulutettujen akupunktioterapeuttien suorittamien pistelyjen kanssa.
Mutta lopulta lumevaikutus on parempaa kuin ei mitään lievitystä kipuun, joten NEJM:n paperissa suositellaan akupunktiota niille potilaille, jotka toivovat sitä. Tietenkin akupunktiosivuilla kerrotaan, että NJEM:n paperi osoittaa akupunktion tehoavan selkäkipujen hoidossa.
Akupunktio on livahtanut viralliseksi osaksi lääketiedettä monessa maassa. Respectful Insolence-blogin Orac kauhistelee uusinta vertaisarvioitua paperia, jossa ylistetään akupunktiota. New England Journal of Medicine julkaisi Acupuncture for Chronic Low Back Pain-paperin. Alaselän kiputiloihin keskittyvässä paperissa käydään läpi aikaisempaa tutkimusta, joka värvättiin perusteetta akupunktion tueksi. Vaikka se ei kertonut juuri mitään akupunktiosta.
NEJM:n uusin paperi käy läpi tutuksi tulleet akupunktiofanien temput. Kun tutkimus osoittaa akupunktion ja valeakupunktion toimivan samalla teholla, niin johtopäätös ei pääty loogiselle pysäkille. Siinä missä lääkkeiden tutkimisessa lumekontrollin tasolle jäänyt hoito tuomitaan epäonnistuneeksi, niin akupunktiossa vastaavassa tilanteessa ylistetään valeakupunktion (lumekontrollin) toimivuutta. Valeakupunktio toimii yhtä hyvin kuin aito akupunktio.
Samoin julkaistussa paperissa myönnetään, ettei akupisteillä ole väliä. Vaikka neuloja pistellään ihoon sattumanvaraisesti, niin kivunlievitys on samalla tasolla koulutettujen akupunktioterapeuttien suorittamien pistelyjen kanssa.
Mutta lopulta lumevaikutus on parempaa kuin ei mitään lievitystä kipuun, joten NEJM:n paperissa suositellaan akupunktiota niille potilaille, jotka toivovat sitä. Tietenkin akupunktiosivuilla kerrotaan, että NJEM:n paperi osoittaa akupunktion tehoavan selkäkipujen hoidossa.
19.6.10
Kesäkilpailun voittaja selvisi
Kesäkilpailun voittajaksi selviytyi karmaisevien karsintataisteluiden jälkeen AquaFortis. Osallistujia oli kaksi kappaletta. Voittopokaaliksi valittiin Trick or Treatment-kirja. Kilpailun tarkoituksena oli tarkastella miten uusin akupunktion ylistämiseen käytetty tutkimus oikein toimii akupunktion tukena.
The Curious Case of Auspicious Acupunture
Onnittelut voittajalle. Laitan kirjan maanantaina postiin.
The Curious Case of Auspicious Acupunture
Onnittelut voittajalle. Laitan kirjan maanantaina postiin.
11.6.10
Poikuuden varmistaminen Vietnamissa
Akupunktio on hivuttautunut osaksi virallista lääketiedettä täällä länsimaissa. Idässä sillä on vielä suurempi merkitys. Akupuntiota tarjoavat terapeutit otetaan hieman vakavammmin jopa oikeussaleissa. Pham Thi Hong on vietnamilaisen vankilan virallinen akupunktioterapeutti. Hong huolestui, sillä hänen tietotaito kertoi parin vangin olevan syyttömiä. Kolme miestä oli tuomittu naisen raiskaamisesta. He olivat viruneet kymmenisen vuotta vankilassa, kunnes Hong tarkasteli heidän akupisteitä korvien alapuolella. Hong kauhistui. Hän huomasi etteivät miehet ole voineet raiskata naista. Kyseiset kolme miestä olivat neitsyitä, eli poikuus tallella. Tietyt korvan alla olevat hiussuonet olivat ehjiä. Tätä pidetään perinteisessä vietnamilaisessa lääketieteessä merkkinä makuumambon harrastamattomuudesta. Johtopäätös oli selvä: Miehet eivät olleet harrastaneet seksiä naisten kanssa, joten he eivät voineet olla raiskaajia.
Akupunktioterapeutti ja pari muuta vankilan viranomaista kirjoittivat kirjeitä eteenpäin. Raiskaustapaus avattiin uudelleen. Poliisi havaitsi, että alkuperäiset tutkijat olivat tehneet vakavia virheitä. He olivat tunnistaneet väärän veitsen ja väärän kaulakorun pidätetyillä miehillä.
Kolme miestä vapautettiin.
Nyt Hong saa kirjeitä vangittujen raiskaajien sukulaisilta, jotka haluavat tietää totuuden.
Neitsyyshiussuonten löytäminen on varmasti hieno lisäys ihmisen anatomiaan. Naisilla tuon mysteerisen neitsyyden löytäminen on melko varmaa immenkalvon ansiosta.
Kiitos vinkistä V. Aarnikolle.
Oikeuden toteutuminen ei ole koskaan helppo ja nopea prosessi. Varsinkaan jos oikeudenkäynnissä päivystävät valamiehet kiihottuvat seksuaalisesti todistusaineistosta.
Akupunktioterapeutti ja pari muuta vankilan viranomaista kirjoittivat kirjeitä eteenpäin. Raiskaustapaus avattiin uudelleen. Poliisi havaitsi, että alkuperäiset tutkijat olivat tehneet vakavia virheitä. He olivat tunnistaneet väärän veitsen ja väärän kaulakorun pidätetyillä miehillä.
Kolme miestä vapautettiin.
Nyt Hong saa kirjeitä vangittujen raiskaajien sukulaisilta, jotka haluavat tietää totuuden.
Neitsyyshiussuonten löytäminen on varmasti hieno lisäys ihmisen anatomiaan. Naisilla tuon mysteerisen neitsyyden löytäminen on melko varmaa immenkalvon ansiosta.
Kiitos vinkistä V. Aarnikolle.
Oikeuden toteutuminen ei ole koskaan helppo ja nopea prosessi. Varsinkaan jos oikeudenkäynnissä päivystävät valamiehet kiihottuvat seksuaalisesti todistusaineistosta.
4.6.10
Kesäkilpailu: Neuloja tassuihin!
Kesäloma lähestyy uhkaavasti. Bloggailun sijaan yritän keskittyä toisiin harrastuksiin ainakin viikon verran. Siksi laitan pienen kilpailun pystyyn.
Voittaja pääsee valitsemaan omaksi yhden seuraavista kirjoista:
Kaikki skeptikot kuolaavat tässä vaiheessa.
Palkintokirjat peilaavat kilpailun aihetta. Uutisissa esitellään uusinta tutkimusta, jossa on hämmästyttävää tietoa akupunktiosta: Akupunktion mysteeri avautumassa.
Your mission, if you choose to accept it:
Ilmoittaudu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen diabolieh AT yahoo.com, otsikoksi "Kilpailu". Viestiin tietenkin kirjoittamasi teksti. Kilpailu päättyy 19.6.2010.
Voittaja pääsee valitsemaan omaksi yhden seuraavista kirjoista:
Trick or Treatment?
Snake Oil Science
Bad Science
Snake Oil Science
Bad Science
Kaikki skeptikot kuolaavat tässä vaiheessa.
Palkintokirjat peilaavat kilpailun aihetta. Uutisissa esitellään uusinta tutkimusta, jossa on hämmästyttävää tietoa akupunktiosta: Akupunktion mysteeri avautumassa.
Tutkijat testasivat akupunktiohoitoja hiirillä, joilla oli tulehtunut käpälä. Neulat pistettiin eläinten polven tuntumassa sijaitseviin akupunktiopisteisiin perinteisellä akupunktiotekniikalla, pyörittäen. Koe toistettiin siten, että akupunktioneulat painettiin samoihin pisteisiin neulaa pyörittämättä.
Tulosten mukaan pyörittäen pistetyn neulat nostivat adenosiinin määrän 24-kertaiseksi akupunktiopisteiden tuntumassa ja hiirten tuntema kipu väheni kolmasosaan. Kun neulat pistettuun pyörittämättä, hiirten adenosiinin tuotannossa ei havaittu muutosta, eikä neulojen todettu lievittävän kipua. Akupunktio ei tehonnut myöskään hiiriin, joilta adenosiinireseptorin toiminta oli estetty.
Your mission, if you choose to accept it:
Selvitä miten tutkimus tehtiin ja onko siitä mahdollista vetää lööppien veroisia lauseita. Kirjoita omin sanoin tai tuntemuksin asiasta. Opettavaisin teksti pääsee voittajaksi.
Ilmoittaudu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen diabolieh AT yahoo.com, otsikoksi "Kilpailu". Viestiin tietenkin kirjoittamasi teksti. Kilpailu päättyy 19.6.2010.
25.5.10
Positiivisen vaihtoehtohoitotutkimuksen metsästys
Snake Oil Science-kirjan arvostelussa kävin läpi erittäin yksinkertaistetun kuvauksen R. Barker Bausellin matkasta vaihtoehtohoitojen arviointiin. Johtopäätös vaihtoehtohoitojen tehosta oli siis se, että ne ovat yhtä tehokkaita kuin lumevaikutus. Mutta mitä tutkimuksia Bausell kävi läpi? Miten ne valittiin arvioitavaksi? Mitä tutkimuksissa havaittiin?
Bausell perusteli kirjan alkupuolella tutkimusten luotettavuuteen liittyviä eroja. Tutkimusmetodologia on ratkaiseva, sillä asioita voidaan selvittää hyvin tai huonosti. Varsinkin lääketieteellisten tutkimusten luotettavuus nousee selvästi lumekontrollin lisäyksellä. Muistutuksena mainitaan tieteellisten julkaisujen puolueellisuus, joka ei aina ole tietoista. Julkaisut suosivat positiviisista tuloksista kertovia tutkimuksia. Varsinkin sen omaan alaan liittyvistä. Siksi akupunktio- ja homeopatiajulkaisut suosivat positiivisia tutkimuksia negatiivisten kustannuksella. Ongelma on oikea ja vaikuttaa samalla tavalla perinteisen lääketieteen julkaisuissa. Kaksi tutkimusmetodologiaan perehtynyttä tutkijaa laati kaksi keinotekoista koetta. Toiseen laadittiin positiiviset tulokset, toiseen negatiiviset. Molemmissa tutkittiin samaa asiaa samoilla menetelmillä. Ne olivat identtiset vain lopputulosta lukuun ottamatta. Kuitenkin vain positiivinen versio pääsi julkaisuprosessista läpi. Ongelma vaivaa kaikkia julkaisuja.
Kun tämä yhdistetään kokemuksiin vajaalla menetelmällä suoritettuihin vaihtoehtohoitotutkimuksiin (ei plasebokontrollia, pienet ryhmät, jne), niin välttämättä julkaisujen arkistoihin kertyy positiivisten tulosten röykkiö. Mutta se on välttämättä tilastollinen harha.
Siksi Bausell laati seuraavanlaiset kriteerit vaihtoehtohoitojen selaamiseen julkaisujen arkistoista:
1) Plaseboryhmä
2) Tuplasokko ja satunnaistettu
3) Tarpeeksi suuret ryhmät (100 per ryhmä)
4) Riippumaton julkaisu
Bausell ymmärtää, että tuo on aivan liian tiukka määritelmä vaihtoehtohoitojen arviointiin. Enemmistö niistä tutkimuksista on liian vanhoja, pieniä, ilman pätevää tutkimusmenetelmää ja julkaistu vain kunkin vaihtoehtohoidon julkaisuissa. Siksi hän muuttaa seulaa isoreikäisemmäksi.
1) Potilasryhmät on satunnaistettu ja mukana on luotettava plaseboryhmä.
2) Tutkimuksessa on vähintään 50 potilasta per ryhmä.
3) Tutkimus ei menetä yli 25 % osallistujistaan sen aikana.
4) Tutkimus julkaistu arvostetussa, korkealaatuisessa ja vertaisarvioidussa julkaisussa.
Näiden muutosten jälkeen Bausellin seulaan pitäisi jäädä hieman tavallista enemmän positiivisia tutkimustuloksia, mutta se on hyväksyttävää. Positiivinen tulos olisi lumehoitoa merkittävästi suurempi vaikutus. Pakostakin yksi tutkimus kahdestakymmenestä on positiivinen, sillä tutkimuksissa haetaan tilastollisesti merkittävää eroa.
Bausell aloitti tutkimusten tarkastelun vuodesta 2000. Perusteluna mm. yleinen tutkimusten laadun paraneminen CONSORT-lausuman takia. Sillä laadittiin yhteiset säännöt RCT-tutkimusten suorittamiseen. Lausumaa noudattavat julkaisut ymmärtävät tarpeellisten kontrollien päälle. Kaksi arvostetuinta lääketieteellistä julkaisua pääsi Bausellin selattavaksi: Journal of American Medical Association ja New England Journal of Medicine. Ne ovat lääketieteen Science ja Nature.
Julkaistuja tutkimuspapereita selattaisiin aikaväliltä 2000 - 2007. Bausell selasi kaikki läpi. Kriteerien läpi tulisi varmasti jotain tutkimuksia.
JAMA:n arkistosta löytyi kymmenen tutkimusta. Niissä tutkittiin mm. akupunktion käyttöä kokaiiniriippuvuuden hoidossa, mäkikuismaa masennukseen, Ginkgo-yrttiä muistin parantamiseen, Echinacea lasten flunssan oireisiin. magneetteja kantapääkipuun, akupunktiota migreenin hoidossa.
NEJM julkaisi vain neljä tutkimusta.
Echinacea rinoviruksen hoitoon, kelaatioterapiaa lapsille, Saw Palmetto-yrttiä eturauhasen hoitoon ja glukosamiini-ravintolisää polven nivelrikkoon.
Lopputulos oli melko selvä. Kaikki neljätoista tutkimusta olivat negatiivisia.
Bausell oli ehkä valinnut liian kriittiset julkaisut. Hän päätti hakea vielä kolmannesta julkaisusta tarpeeksi hyvin tehtyjä tutkimuksia. Se oli Annals of Internal Medicine. Annals on korkealaatuinen ja kolmanneksi arvostetuin lääketieteellinen julkaisu. Se on myös julkaissut omassa osiossa vaihtoehtohoitoihin keskittyviä artikkeleita. Annals on ilmoittanut käsittelevänsä lääketiedettä mahdollisimman laajalla näkökulmalla. Samalta 2000-2007 aikaväliltä löytyi vain neljä tutkimusta. Kaikissa muissa oli unohdettu laatia plasebokontrolli.
Echinacea flunssaan, akupunktiota krooniseen niskakipuun, akupunktiota polven nivelrikkoon ja viimeisenä Black Cohosh-yrttiä (Tähkäkimikki) vaihdevuosien oireiden hoitoon.
Tulos: kaikki negatiivisia.
Bausell alkoi huolestua. Jos hän ei löytäisi yhtään positiivista tutkimusta, niin häntä väitettäisiin ennakkoluuloiseksi. Archives of Internal Medicinen arkistoa joutui pengottavaksi. Archives on joustava kriteereissään. Eräässä vaihtoehtohoitotutkimuksessa ei tarvinnut mainita, ettei sen CAM vs CAM vs ei mitään menetelmässä ollut plasebokontrollia. Onneksi Bausell löysi neljä tarpeeksi hyvää tutkimusta.
Echinacea flunssan oireiden hoitoon, akupunktiota alaselän krooniseen kipuun, akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona, vihreä tee kolesterolilääkkeenä.
Löytyikö nyt positiivinen tulos? LÖYTYI! Vihreän teen parantava voima nousi pinnalle.
Tässä vaiheessa ei kannata kiinnittää huomiota siihen, että päätutkija on Nashai Biotechin konsultti, toinen tutkimuksen kirjoittaneista on Nashai Biotechin varajohtaja, ja kolmas on saman firman tutkimusyksikön johtaja. Kyseinen firma myy testattua teetä.
22 tutkimusta myöhemmin peli oli 21-1 vaihtoehtohoitojen harmiksi. Pelkkä sattuma antaisi meidän odottaa yhtä positiivista tulosta 20:stä. Arvioitavien tutkimusten määrä oli kuitenkin todella pieni. Mitä erikoisimpien julkaisujen arkistoissa pölyttyy yhteensä satoja tuhansia vaihtoehtohoitoihin keskittyviä tutkimuksia, joissa on todella vaihtelevia tutkimusmenetelmiä. Bausell tiesi ettei hän voisi millään käydä niitä kaikkia läpi.
Niiden arviointiin tarvitaan meta-analyysejä. Se onkin oma seikkailu. Bausell kävi läpi 98 Cochrane Collaborationin meta-analyysiä.
Siitä lisää sitten joskus. Sitä ennen ladon tähän (yleisön pyynnöstä) viitteet niistä laadukkaista akupunktiotutkimuksista jotka Bausell löysi.
Akupunktiota kokaiiniriippuuvuuteen.
Akupunktiota migreeniin.
Akupunktiota krooniseen niskakipuun.
Akupunktiota polven nivelrikkoon.
Akupunktiota krooniseen alaselän särkyyn.
Akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona.
Bausell perusteli kirjan alkupuolella tutkimusten luotettavuuteen liittyviä eroja. Tutkimusmetodologia on ratkaiseva, sillä asioita voidaan selvittää hyvin tai huonosti. Varsinkin lääketieteellisten tutkimusten luotettavuus nousee selvästi lumekontrollin lisäyksellä. Muistutuksena mainitaan tieteellisten julkaisujen puolueellisuus, joka ei aina ole tietoista. Julkaisut suosivat positiviisista tuloksista kertovia tutkimuksia. Varsinkin sen omaan alaan liittyvistä. Siksi akupunktio- ja homeopatiajulkaisut suosivat positiivisia tutkimuksia negatiivisten kustannuksella. Ongelma on oikea ja vaikuttaa samalla tavalla perinteisen lääketieteen julkaisuissa. Kaksi tutkimusmetodologiaan perehtynyttä tutkijaa laati kaksi keinotekoista koetta. Toiseen laadittiin positiiviset tulokset, toiseen negatiiviset. Molemmissa tutkittiin samaa asiaa samoilla menetelmillä. Ne olivat identtiset vain lopputulosta lukuun ottamatta. Kuitenkin vain positiivinen versio pääsi julkaisuprosessista läpi. Ongelma vaivaa kaikkia julkaisuja.
Kun tämä yhdistetään kokemuksiin vajaalla menetelmällä suoritettuihin vaihtoehtohoitotutkimuksiin (ei plasebokontrollia, pienet ryhmät, jne), niin välttämättä julkaisujen arkistoihin kertyy positiivisten tulosten röykkiö. Mutta se on välttämättä tilastollinen harha.
Siksi Bausell laati seuraavanlaiset kriteerit vaihtoehtohoitojen selaamiseen julkaisujen arkistoista:
High-quality, large (involving more than one research site if possible, which helps reduce experimenter bias), placebo-controlled RCTs verified by independent investigators (which is far and away our best protection against bias).
1) Plaseboryhmä
2) Tuplasokko ja satunnaistettu
3) Tarpeeksi suuret ryhmät (100 per ryhmä)
4) Riippumaton julkaisu
Bausell ymmärtää, että tuo on aivan liian tiukka määritelmä vaihtoehtohoitojen arviointiin. Enemmistö niistä tutkimuksista on liian vanhoja, pieniä, ilman pätevää tutkimusmenetelmää ja julkaistu vain kunkin vaihtoehtohoidon julkaisuissa. Siksi hän muuttaa seulaa isoreikäisemmäksi.
1) Potilasryhmät on satunnaistettu ja mukana on luotettava plaseboryhmä.
2) Tutkimuksessa on vähintään 50 potilasta per ryhmä.
3) Tutkimus ei menetä yli 25 % osallistujistaan sen aikana.
4) Tutkimus julkaistu arvostetussa, korkealaatuisessa ja vertaisarvioidussa julkaisussa.
Näiden muutosten jälkeen Bausellin seulaan pitäisi jäädä hieman tavallista enemmän positiivisia tutkimustuloksia, mutta se on hyväksyttävää. Positiivinen tulos olisi lumehoitoa merkittävästi suurempi vaikutus. Pakostakin yksi tutkimus kahdestakymmenestä on positiivinen, sillä tutkimuksissa haetaan tilastollisesti merkittävää eroa.
Bausell aloitti tutkimusten tarkastelun vuodesta 2000. Perusteluna mm. yleinen tutkimusten laadun paraneminen CONSORT-lausuman takia. Sillä laadittiin yhteiset säännöt RCT-tutkimusten suorittamiseen. Lausumaa noudattavat julkaisut ymmärtävät tarpeellisten kontrollien päälle. Kaksi arvostetuinta lääketieteellistä julkaisua pääsi Bausellin selattavaksi: Journal of American Medical Association ja New England Journal of Medicine. Ne ovat lääketieteen Science ja Nature.
Julkaistuja tutkimuspapereita selattaisiin aikaväliltä 2000 - 2007. Bausell selasi kaikki läpi. Kriteerien läpi tulisi varmasti jotain tutkimuksia.
JAMA:n arkistosta löytyi kymmenen tutkimusta. Niissä tutkittiin mm. akupunktion käyttöä kokaiiniriippuvuuden hoidossa, mäkikuismaa masennukseen, Ginkgo-yrttiä muistin parantamiseen, Echinacea lasten flunssan oireisiin. magneetteja kantapääkipuun, akupunktiota migreenin hoidossa.
NEJM julkaisi vain neljä tutkimusta.
Echinacea rinoviruksen hoitoon, kelaatioterapiaa lapsille, Saw Palmetto-yrttiä eturauhasen hoitoon ja glukosamiini-ravintolisää polven nivelrikkoon.
Lopputulos oli melko selvä. Kaikki neljätoista tutkimusta olivat negatiivisia.
Bausell oli ehkä valinnut liian kriittiset julkaisut. Hän päätti hakea vielä kolmannesta julkaisusta tarpeeksi hyvin tehtyjä tutkimuksia. Se oli Annals of Internal Medicine. Annals on korkealaatuinen ja kolmanneksi arvostetuin lääketieteellinen julkaisu. Se on myös julkaissut omassa osiossa vaihtoehtohoitoihin keskittyviä artikkeleita. Annals on ilmoittanut käsittelevänsä lääketiedettä mahdollisimman laajalla näkökulmalla. Samalta 2000-2007 aikaväliltä löytyi vain neljä tutkimusta. Kaikissa muissa oli unohdettu laatia plasebokontrolli.
Echinacea flunssaan, akupunktiota krooniseen niskakipuun, akupunktiota polven nivelrikkoon ja viimeisenä Black Cohosh-yrttiä (Tähkäkimikki) vaihdevuosien oireiden hoitoon.
Tulos: kaikki negatiivisia.
Bausell alkoi huolestua. Jos hän ei löytäisi yhtään positiivista tutkimusta, niin häntä väitettäisiin ennakkoluuloiseksi. Archives of Internal Medicinen arkistoa joutui pengottavaksi. Archives on joustava kriteereissään. Eräässä vaihtoehtohoitotutkimuksessa ei tarvinnut mainita, ettei sen CAM vs CAM vs ei mitään menetelmässä ollut plasebokontrollia. Onneksi Bausell löysi neljä tarpeeksi hyvää tutkimusta.
Echinacea flunssan oireiden hoitoon, akupunktiota alaselän krooniseen kipuun, akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona, vihreä tee kolesterolilääkkeenä.
Löytyikö nyt positiivinen tulos? LÖYTYI! Vihreän teen parantava voima nousi pinnalle.
Methods Double-blind, randomized, placebo-controlled, parallel-group trial set in outpatient clinics in 6 urban hospitals in China. A total of 240 men and women 18 years or older on a low-fat diet with mild to moderate hypercholesterolemia were randomly assigned to receive a daily capsule containing theaflavin-enriched green tea extract (375 mg) or placebo for 12 weeks.
Conclusion The theaflavin-enriched green tea extract we studied is an effective adjunct to a low-saturated-fat diet to reduce LDL-C in hypercholesterolemic adults and is well tolerated.
Tässä vaiheessa ei kannata kiinnittää huomiota siihen, että päätutkija on Nashai Biotechin konsultti, toinen tutkimuksen kirjoittaneista on Nashai Biotechin varajohtaja, ja kolmas on saman firman tutkimusyksikön johtaja. Kyseinen firma myy testattua teetä.
22 tutkimusta myöhemmin peli oli 21-1 vaihtoehtohoitojen harmiksi. Pelkkä sattuma antaisi meidän odottaa yhtä positiivista tulosta 20:stä. Arvioitavien tutkimusten määrä oli kuitenkin todella pieni. Mitä erikoisimpien julkaisujen arkistoissa pölyttyy yhteensä satoja tuhansia vaihtoehtohoitoihin keskittyviä tutkimuksia, joissa on todella vaihtelevia tutkimusmenetelmiä. Bausell tiesi ettei hän voisi millään käydä niitä kaikkia läpi.
Niiden arviointiin tarvitaan meta-analyysejä. Se onkin oma seikkailu. Bausell kävi läpi 98 Cochrane Collaborationin meta-analyysiä.
Siitä lisää sitten joskus. Sitä ennen ladon tähän (yleisön pyynnöstä) viitteet niistä laadukkaista akupunktiotutkimuksista jotka Bausell löysi.
Akupunktiota kokaiiniriippuuvuuteen.
Akupunktiota migreeniin.
Akupunktiota krooniseen niskakipuun.
Akupunktiota polven nivelrikkoon.
Akupunktiota krooniseen alaselän särkyyn.
Akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona.
21.5.10
Snake Oil Science
Snake Oil Science - The Truth about Complementary and Alternative Medicine, kirjoittanut R. Barker Bausell.
Biotilastotieteilijä. Siinäpä harvinaisempi ammatti. Tämä lähes ainutlaatuinen ura on R. Barker Bausellin elämän sisältö. Kovin moni ei tajua mitä mies tekee ammatikseen. Bausell on erikoistunut lääketieteellisten tutkimusten tarkkaan arviointiin. Tutkimuksia voi tehdä hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti. Siksi ei ole niin itsestään selvää, että jokin asia "on tutkittu juttu." Snake Oil Science-kirjaa voisi kutsua placebon raamatuksi. Bausell käy läpi eri tutkimusten pätevyydet, eli millä tavalla suoritettu koe on missäkin tapauksessa luotettava. Aina ei ole mahdollista tehdä täydellistä tutkimusta. Aina ei voi tehdä sokkona, tai kontrolliryhmällä. Vaikka päällisin puolin kaikki olisi kunnossa, niin tutkijoiden ja koehenkilöiden ennakkoluulot, mielikuvat ja päättelyt voivat muokata lopputulosta. Monet eri tekijät sujahtavat huomaamatta mukaan ja luovat vääriä positiivisia tuloksia. Bausell käy ne kaikki läpi. Arvostetussa julkaisussa julkaistu satunnaistettu, tuplasokko- ja placebokontrolloitu tutkimus tarpeeksi suurilla ryhmillä (joista ei häivy liikaa väkeä kesken tutkimuksen) on sieltä pätevimmästä päästä. Tätä faktaa vastaan ei kenenkään kannata ruinata. Jotkut kuitenkin nostavat henkilökohtaiset kokemukset tutkimuksia tärkeämmiksi.
Hyvää tarkoittavat lääkärit/vaihtoehtoterapeutit eivät ymmärrä miksi heidän keräämät positiiviset potilaskokemukset eivät ole merkittäviä.
Kun eritasoisten tutkimusten perusteet on tehty selviksi syventyy Bausell lumevaikutukseen. Erittäin perinpohjaisesti. Ilmiön historia ja nykyinen tietämys tulevat tutuiksi. Plaseboa voidaan mitata yllättävän tarkasti, kuten myös päätellä sen toimintamekanismeja (aivan älyttömän monimutkaisilla potilasryhmäjärjestelyillä). Rankan tieteellisen työn tuloksena on selvinnyt mm. että plasebon selvin biokemiallinen mekanismi on endogeenisten opioidien tuottaminen. Lumevaikutuksen vahvin tuotos onkin kivun lievitys.
Ilmiön lähtölaukaus on psykologinen. Ihminen on ehdollistettu odottamaan paranemista, kun hänelle annetaan hoitoa. Mitä vahvempi usko hoidon tehoon, sitä suurempi lumevaikutus. Ihmisten kipureaktioida voidaan ohjelmoida lumelääkkeiden avulla. Lumevaikutus ei toimi tajuttomilla ihmisillä.
Lumevaikutusta tarkastelemalla Bausell päätyy ennustamaan tiettyjä asioita.
Lisäksi toinen havainto lumevaikutuksesta:
Näyttää yksinkertaiselta noin kirjoitettuna, mutta Blausell käy perustelut läpi monen tutkimuksen ja loogisen johtopäätöksen kautta. Näin varustettuna lukija opastetaan vaihtoehtohoitojen arvioinnin sekaan.
Bausell toimi viiden vuoden ajan Center for Integrative Medicinen tutkimusjohtajana. Laitos perustettiin vaihtoehtohoitojen tieteellistä arviointia varten. Urakan aikana hän suunnitteli monta vaihtoehtohoitojen tutkimusta. Akupunktiotutkimukset olivat Bausellin alaisia. Siksi hän keskittyy kirjassa teoriansa testaamiseen enimmäkseen akupunktion avulla. Btw, 98 % Aasiassa ja 97 % Venäjällä tehdyistä akupunktiotutkimuksista on positiivisia, mutta luku on n. 30 % Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä akupunktiotutkimuksissa. Suomessa luku on 55 %.
Käytyään - jälleen perinpohjaisesti - läpi tasokkaimmat vaihtoehtohoitojen tutkimukset on tuomio tyly. Meta-analyysit ja laskelmat ovat armottomia. Summa summarum: Vaihtoehtohoidot toimivat samalla teholla kuin lumevaikutus.
- R. Barker Bausell.
Kirjan lukeminen vaatii keskittymistä. Onneksi Blausell osaa olla tarpeeksi kepeällä tuulella alustaessaan monimutkaisia selvityksiä. Snake Oil Science on pakollista luettavaa kaikille vaihtoehtohoidoista kiinnostuneille. Niin skeptikoille kuin vaihtoehtoterapeuteille.
Biotilastotieteilijä. Siinäpä harvinaisempi ammatti. Tämä lähes ainutlaatuinen ura on R. Barker Bausellin elämän sisältö. Kovin moni ei tajua mitä mies tekee ammatikseen. Bausell on erikoistunut lääketieteellisten tutkimusten tarkkaan arviointiin. Tutkimuksia voi tehdä hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti. Siksi ei ole niin itsestään selvää, että jokin asia "on tutkittu juttu." Snake Oil Science-kirjaa voisi kutsua placebon raamatuksi. Bausell käy läpi eri tutkimusten pätevyydet, eli millä tavalla suoritettu koe on missäkin tapauksessa luotettava. Aina ei ole mahdollista tehdä täydellistä tutkimusta. Aina ei voi tehdä sokkona, tai kontrolliryhmällä. Vaikka päällisin puolin kaikki olisi kunnossa, niin tutkijoiden ja koehenkilöiden ennakkoluulot, mielikuvat ja päättelyt voivat muokata lopputulosta. Monet eri tekijät sujahtavat huomaamatta mukaan ja luovat vääriä positiivisia tuloksia. Bausell käy ne kaikki läpi. Arvostetussa julkaisussa julkaistu satunnaistettu, tuplasokko- ja placebokontrolloitu tutkimus tarpeeksi suurilla ryhmillä (joista ei häivy liikaa väkeä kesken tutkimuksen) on sieltä pätevimmästä päästä. Tätä faktaa vastaan ei kenenkään kannata ruinata. Jotkut kuitenkin nostavat henkilökohtaiset kokemukset tutkimuksia tärkeämmiksi.
Hyvää tarkoittavat lääkärit/vaihtoehtoterapeutit eivät ymmärrä miksi heidän keräämät positiiviset potilaskokemukset eivät ole merkittäviä.
Kun eritasoisten tutkimusten perusteet on tehty selviksi syventyy Bausell lumevaikutukseen. Erittäin perinpohjaisesti. Ilmiön historia ja nykyinen tietämys tulevat tutuiksi. Plaseboa voidaan mitata yllättävän tarkasti, kuten myös päätellä sen toimintamekanismeja (aivan älyttömän monimutkaisilla potilasryhmäjärjestelyillä). Rankan tieteellisen työn tuloksena on selvinnyt mm. että plasebon selvin biokemiallinen mekanismi on endogeenisten opioidien tuottaminen. Lumevaikutuksen vahvin tuotos onkin kivun lievitys.
Ilmiön lähtölaukaus on psykologinen. Ihminen on ehdollistettu odottamaan paranemista, kun hänelle annetaan hoitoa. Mitä vahvempi usko hoidon tehoon, sitä suurempi lumevaikutus. Ihmisten kipureaktioida voidaan ohjelmoida lumelääkkeiden avulla. Lumevaikutus ei toimi tajuttomilla ihmisillä.
Lumevaikutusta tarkastelemalla Bausell päätyy ennustamaan tiettyjä asioita.
1) Plasebon selvin vaikutus on hyvä kivunlievitys (toisena masennuksen hoito).
2) Jos vaihtoehtohoidon selvin vaikutus on kivunlievitys (toisena masennuksen hoito), niin taustalla on todennäköisesti plasebo.
Lisäksi toinen havainto lumevaikutuksesta:
A) Potilaan muisti plasebosta antaa aina liioitellun kuvan sen tehosta.
A) Jos vaihtoehtohoidon tehoa muistetaan liian hyväksi kuin se oikeasti oli, niin taustalla on todennäköisesti plasebo.
Näyttää yksinkertaiselta noin kirjoitettuna, mutta Blausell käy perustelut läpi monen tutkimuksen ja loogisen johtopäätöksen kautta. Näin varustettuna lukija opastetaan vaihtoehtohoitojen arvioinnin sekaan.
Bausell toimi viiden vuoden ajan Center for Integrative Medicinen tutkimusjohtajana. Laitos perustettiin vaihtoehtohoitojen tieteellistä arviointia varten. Urakan aikana hän suunnitteli monta vaihtoehtohoitojen tutkimusta. Akupunktiotutkimukset olivat Bausellin alaisia. Siksi hän keskittyy kirjassa teoriansa testaamiseen enimmäkseen akupunktion avulla. Btw, 98 % Aasiassa ja 97 % Venäjällä tehdyistä akupunktiotutkimuksista on positiivisia, mutta luku on n. 30 % Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä akupunktiotutkimuksissa. Suomessa luku on 55 %.
Käytyään - jälleen perinpohjaisesti - läpi tasokkaimmat vaihtoehtohoitojen tutkimukset on tuomio tyly. Meta-analyysit ja laskelmat ovat armottomia. Summa summarum: Vaihtoehtohoidot toimivat samalla teholla kuin lumevaikutus.
CAM therapies are nothing more than cleverly packaged plasebos.
- R. Barker Bausell.
Kirjan lukeminen vaatii keskittymistä. Onneksi Blausell osaa olla tarpeeksi kepeällä tuulella alustaessaan monimutkaisia selvityksiä. Snake Oil Science on pakollista luettavaa kaikille vaihtoehtohoidoista kiinnostuneille. Niin skeptikoille kuin vaihtoehtoterapeuteille.
28.4.10
Akupunktio toimii, akupunktio ei toimi
New Scientistissa uutisoidaan uudesta akupunktiotutkimuksesta. Rottien vahingoittuneet selkärangat paranivat paremmin, kun jyrsijöitä pisteltiin akupunktioneuloilla. Yksi ryhmä ei saanut mitään hoitoa. Toinen ryhmä sai simuloitua akupunktiota. Kolmas aitoa akupunktiota.
35 päivän kuluttua akupunktioryhmä seisoi ja käveli parhaiten. Kontrolliryhmä laahasi jalkoja. Neuloilla pistely oli hillinnyt tulehduksia, joten hermosolujen tuhoutuminen oli vähäisempää. Tutkijat eivät tiedä mikä mekanismi vaikutti tulehduslääkkeenä. Tutkimuksen perusteella akupunktio näyttäisi auttaisi vain akuuttiin vaivaan.
Guardian-lehdessä uutisoidaan uudesta akupunktiotutkikuksesta. Synnytyskipujen lievennystä ei kannata hoitaa akupunktiolla. Äideillä verrattiin akupunktiota, valeakupunktiota, perinteistä puudutusainetta, sekä tietenkin rohkeimmille synnytystä ilman kipulääkkeitä. Aito akupunktio pärjäsi yhtä hyvin kuin lumehoito. Hyödyt olivat 11 % vähemmän kipua ja tarve pienempään kipulääkkeen popsimiseen.
35 päivän kuluttua akupunktioryhmä seisoi ja käveli parhaiten. Kontrolliryhmä laahasi jalkoja. Neuloilla pistely oli hillinnyt tulehduksia, joten hermosolujen tuhoutuminen oli vähäisempää. Tutkijat eivät tiedä mikä mekanismi vaikutti tulehduslääkkeenä. Tutkimuksen perusteella akupunktio näyttäisi auttaisi vain akuuttiin vaivaan.
Guardian-lehdessä uutisoidaan uudesta akupunktiotutkikuksesta. Synnytyskipujen lievennystä ei kannata hoitaa akupunktiolla. Äideillä verrattiin akupunktiota, valeakupunktiota, perinteistä puudutusainetta, sekä tietenkin rohkeimmille synnytystä ilman kipulääkkeitä. Aito akupunktio pärjäsi yhtä hyvin kuin lumehoito. Hyödyt olivat 11 % vähemmän kipua ja tarve pienempään kipulääkkeen popsimiseen.
19.10.09
Temppu vai Hoito?
Trick or Treatment? Alternative Medicine on Trial.
Kirjoittanut Edzard Ernst ja Simon Singh.
Lukemiseen meni pitkä tovi, mutta se johtui aikataulujen painosta. Kunhan pääsee vauhtiin, niin kirjaa on vaikea päästää pois käsistään. Singh ja Ernst ovat erikoistuneet tieteeseen ja tietenkin vaihtoehtohoitoihin, joita myös täydentäviksi halutaan kutsua. Aloituksessa perustellaan perinpohjaisesti miksi kliiniset kokeet ovat paras tapa saada tietoa siitä mikä hoito toimii ja mitkä kannattaa unohtaa. Ehdotettuja hoitomuotoja pitäisi ottaa käyttöön tieteellisen kokeen perusteella, eikä henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Kliinisen kokeen kehitys alkoi varsinaisesti James Lindin kokeesta. Britannian laivastoa vaivasi vuosisatojen ajan keripukki. Maailmanympärysmatkalla vihollisen tuleen saattoi kaatua kourallinen merimiehiä, mutta keripukki tappoi tuhansia. Arvioiden mukaan laivastoissa on kuollut yhteensä n. kaksi miljoonaa merimiestä keripukkiin. Ongelma oli vakava ja kallis. Ratkaisua haettiin monen kiven alta. C-vitamiinin puutostila oli kuitenkin vielä mysteeri 1700-luvulla. James Lind oli lukenut edellisistä hoitoyrityksistä ja joistain havaituista helpotuksista. Taudin oireet ilmenivät, kun mies ei saanut tuoreita hedelmiä. Lind ei ollut ensimmäinen joka ehdotti sitrushedelmiä, mutta hän oli ensimmäinen, joka testasi niiden tehoa.
Tätä ennen merimiehille oli syötetty lääkkeenä elohopeatahnaa, suolavettä, etikkaa, rikkihappoa ja punaviiniä. Nämä eivät sinällään auttaneet keripukkiin. Looginen lääke oli rankka ruummillinen työ, sillä havaintojen mukaan laiskat ihmiset sairastivat keripukkia. MOT. Ai mikä syy-seuraus?
Lindin kokeessa HMS Salisburyn merimiehet osallistuivat kontrolloituun kliiniseen kokeeseen vuonna 1747. Laiva matkusti Englannista Välimerelle. Merimiehet eivät olleet kaukana maasta, mutta joka kymmenes alkoi kärsiä keripukin oireista. Lindin rationaalisessa aivokopassa kolisi: Entäpä jos hän antaisi eri merimiehille eri hoitoja? Miesten kunnossa näkyvät muutokset kertoisivat mikä hoito tepsii. Omalle aikakaudelleen radikaali idea. Lind valitsi 12 merimiestä, joilla oli identtiset oireet. Hän varmisti, että kaikki saivat samanlaiset lepotilat ja dieetin. Siten hän jakoi tusinan kuuteen pariin. Jokainen pari sai oman hoidon. Hoitoja olivat tuoppi siideriä, rikkihappotippoja, lusikallinen etikkaa, kolpakko merivettä, mausteinen yrttitahna ja viimeinen pari sai pari appelsiinia ja sitruunaa. Näiden lisäksi oli yksi pari, joka noudatti tavallista merimiesten elämää. He olivat kontrolliryhmä.
Yksi sairas ryhmä joutui jättämään kokeen kesken, sillä appelsiinit ja sitruunat loppuivat kesken. Se ei kuitenkaan haitannut. Kyseiset merimiehet olivat toipuneet palveluskuntoon. Heidän lisäksi vain toinen ryhmä osoitti paranemisen merkkejä. He olivat siideriä hörppinyt parivaljakko. Siiderissä oli hieman c-vitamiinia, riippuen siitä kuinka se valmistetaan. Muut koehenkilöt jatkoivat keripukista kärsimistä.
Hedelmät olivat käytännössä epätoivoinen yritys. Silloin ajateltiin, että hedelmät olivat outo tapa hoitaa ihmisiä. Ne olisi nimetty vaihtoehtoisiksi hoidoiksi. Vaikka koeryhmä oli erittäin pieni, niin tulos oli melko selkeä. Vaikka Lind ei voinut tietää miksi sitruunat ja appelsiinit auttoivat keripukkia vastaan, niin tärkein tieto oli saatu. Ne auttoivat. Hoidon toimimisen todistaminen on tärkeämpää kuin sen toimimisen ymmärtäminen.
Lind ei levittänyt havaintoaan kovin suurella innolla. Hän päätyi kirjoittamaan ison opuksen, joka oli kuitenkin erittäin vaikeaselkoinen. Lisäksi Lind valmisti merimatkoille sopivan sitruunajuoman, jonka pitäisi tepsiä samalla tavalla kuin tuoreet hedelmät. Sen valmistusprosessi vain haihdutti tärkeimmän, eli c-vitamiinin, pois lopputuloksesta. Kun juoma ei tehonnutkaan luvatulla tavalla, niin Lindin vakuuttelut menettivät tehonsa. Onnistunut koe päätyi yhdentekeväksi. Keripukki jatkoi merimiesten piinaamista vielä vuosikaudet.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin lääkäri Gilbert Blane löysi Lindin tekstit. Hän vakuuttui uudesta tavasta tarkastella hoidon vaikutuksia. Blane alkoi pitämään kirjaa eri laivojen kuolleisuudesta Britannian laivastossa. Mitä tapahtuisi jos hän laittaisi laivojen menulle sitruunaa? Blanen kokeessa oli vähemmän kontrollia mutta paljon suurempi otanta. Tulokset olivat kuitenkin erittäin selviä. Ennen sitruunien jakelua miehistöä kuoli keripukkiin n. 12 000. Vuosi c-vitamiinipitoista ravintoa myöhemmin luku oli puolittunut. Myöhemmin sitruunat korvattiin limetillä. Siksi merimiehiä kutsutaan slangissa limeys sanalla.
Blane vakuuttui tuoreen hedelmän tärkeydestä. Viisitoista vuotta myöhemmin hän pääsi laivaston lääketieteellisiä päätöksiä tekevään lautakuntaan. 1795 määrättiin, että merimiehille pitää antaa tilkka sitruunamehua. Lind oli kuollut vuotta aikaisemmin. Puoli vuosisataa oli kulunut ensimmäisestä kokeesta. Britannian laivasto oli hidas ottaessaan sitruunan osaksi merimiesten ruokavaliota. Mutta kuitenkin nopeampi kuin muut maat. Brittien ei tarvinut enää keskeyttää kampanjoitaan keripukin takia, eikä etsiä tuoreita merimiehiä sairastuneiden tilalle. Kolonisaatio nopeutui ja taisteluissa heillä oli selvä taktinen etu.
Kontrolloidun kliinisen kokeen idea alkoi vaarallisesti levitä. Uhatuksi joutui perinteinen ja yleispätevä lääketieteellinen hoito: suoneniskentä. Sen keskeisen asema teki suoneniskennästä ensimmäisiä kokeen kohteita. Skotlantilainen kirurgi Alexander Hamilton pyrki testaamaan sen toimimista keskellä Portugalin sotakenttiä. Kokeeseen päätyi 366 sotilasta. Heitä hoidettiin sotilassairaalassa. Miehet jaettiin kolmeen ryhmään. Alexander ja hänen toveri hoitaisivat ilman suoneniskentää. Kolmas kirurgi hoitaisi verta pakkiin!-menetelmällä. Tulos oli selkeä:
Suoneniskentä tuotti kymmenkertaisesti raatoja. Hamilton pyrki laatimaan mahdollisimman samanlaiset ryhmät. He saisivat samanlaista hoitoa, mutta ainoa ero olisi suoneniskentä. Siksi kuolleisuudesta voitaisiin päätellä sen toimivuus. Koe oli kontrolloitu ja otanta satunnainen. Tuloksia ei kuitenkaan julkaistu missään merkittävässä julkaisussa. Hamiltonin paperit löydettiin sattumalta vuonna 1987. Pari vuotta Hamiltonin jälkeen ranskalainen Pierre Luis suoritti kliinisiä kokeita suoneniskennän tehosta. Ne päätyivät samoihin johtopäätöksiin. Suoneniskentä oli enemmänkin vaarallista potilaille. Johtopäätökset eivät olleet suosittuja. Ne kumoaisivat vuosisatoja vallinneita käsityksiä. Kokeiden arvovaltaa pyrittiin heikentämään meidän korvissa hassuilla argumenteilla. Koska Pierre Luisin tulokset oli saatu suurien potilasmäärien tarkastelulla, niin tuo hämmästyttävä "numeerinen menetelmä" ei ollenkaan soveltunut yksityisen potilaan hoitamiseen. Vain edessä oleva potilas ratkaisi tulokset, ei mikään joukko laskelmia. Tilastotiede oli vain hämäystä, jolla suoneniskennän teho pyyhittiin pois. Lääkärit tiesivät kokemuksesta, että veren vuodatus paransi potilaita.
Kun Alexander MacLean suositteli lääketieteellisten testien aloittamista Intiassa 1818, niin vastalauseet olivat vahvoja. Potilaiden terveydellä ei saanut leikkiä. Kokeet tulivat parantamisen tielle. MacLean vastasi, että ilman luotettavia kokeita lääketiede oli vain kokoelma testaamattomia temppuja, jotka voisivat olla toimivia tai täysin tehottomia. Lääketiede ilman evidenssiä oli "jatkuva sarja kokeita kanssaihmisten hengillä."
Vuosikymmenet vierivät. Kliiniset kokeet tulivat suositummaksi. Hiljalleen suoneniskentä menetti suosiotaan. Näyttöön perustuva lääketiede korvasi auktoriteettiin ja perinteeseen nojaavat hoitomuodot. Ihmisten keski-ikä kohosi ja elämänlaatu parani. Kaksoissokkoasetelma onkin toistaiseksi varmin tapa saada tietoa hoitomuodon toimivuudesta.
Huh. Takaisin Simon Singhin ja Edzard Ernstin kirjan pariin. Sivuilla käydään läpi myös epidemiologian kehitys nykyiseen miljoonien joukosta haittavaikutuksia havaitsevaan metodiin. Alku lähti liikkeelle ruton, koleran ja muiden kulkutautien sanelemana. Esim. John Snow jäljitti epidemiologian avulla Lontoon Sohossa olevan Broad streetin kaivon, joka levitti koleraa. Kaivo suljettiin välittömästi. Systemaattinen analyysi yhdistettynä tilastotieteeseen pelasti lukemattomia henkiä. Koleraepidemian jälkeen Snowin havaintoja vähäteltiin, sillä se olisi epäsuorasti tarkoittanut ihmisjätösten olevan vastuussa taudeista. Ajatus oli liian nolo tavallisen kansan ajatusmaailmassa.
Parivaljakko nostaa pöydälle neljä suosituinta vaihtoehtohoitoa; akupunktio, homeopatia, kiropraktiikka ja yrttihoidot. Jokaisen kohdalla käydään läpi hoitomuodon kehitys. Sitten selataan läpi löytyisikö hoitomuodon toimivuudelle tieteellistä näyttöä. Joillekin löytyy. Joillekin ei löydy. Esimerkkien avulla lukija oppii miten moderni lääketiede tutkii hoitomuotoja. Samalla tulee kuin vahingossa ymmärtäneeksi koemenettelyjen merkityksen ja luotettavuuden. Kuten myös plasebon yllättävän tehon.
Vaihtoehtohoidoista tehdyt kokeet on käyty läpi kampojen & föönien kera. Kliinisiä kokeita voidaan tehdä erilaisilla tavoilla. Joskus otanta on liian pientä. Joskus kontrolliryhmää ei ole. Joskus otanta ei ole satunnaista. Jne. Siksi kaikki kliiniset kokeet eivät ole yhdenvertaisia. Ja siksi tarvitaan meta-analyysejä, joissa tehdään yhteenvetoja useista tutkimuksista. Näitäkin voidaan tehdä hyvin tai huonosti. Luotettavimman tiedon saaminen on siis aina työn ja tuskan takana. Ne kuitenkin palkitsevat akupunkiota, kiropraktiikkaa ja joitain yrttihoitoja.
Lyhyesti:
Akupunktio näyttäisi tarjoavan helpotusta joihinkin alaselän kiputiloihin ja joihin pahoinvointoihin, mutta silloinkin saman verran kuin perinteisen lääketieteen hoidot. Todennäköisesti sen tuomat hyödyt ovat lumehoitoa.
Kiropraktiikka tepsii samalla teholla alaselkien kipuihin. Sen vastapainona on niskamanipulaation riskit. Niksauttelu ei tepsi astmaan, koliikkiin tai muihin kroonisiin tauteihin.
Homeopatia on pelkkää lumehoitoa.
Yrttihoidot ovat monimutkaisempi säkkärä. Esim. mäkikuisma tepsii todistetusti lievään masennukseen. Sen vastapainona on yrtin vaikutukset muuhun lääkitykseen. Kasvin entsyymit estävät joitakin lääkkeitä imeytymästä. Yrttien kirjo on valtava. Modernin lääketieteen pillerit ovat perintöä yrteistä. Tiedon kerääntyessä on opittu poiminaan ne kasvit joissa on vaikuttavia aineita. Näitä jalostetaan ja annostellaan kokeiden kautta. Lopputuloksena on tepsivä lääkeaine.
Trick or Treatment? on kaiken kaikkiaan kattava kirja vaihtoehtohoidoista. Tämä kannattaa kääntää suomen kielelle. Sanoisin jopa, että pakollista luettavaa kaikille jotka vähääkään keskustelevat vaihtoehtohoidoista.
Tänään sain sopivasti Ben Goldacren Bad Science-kirjan.
Kirjoittanut Edzard Ernst ja Simon Singh.
Lukemiseen meni pitkä tovi, mutta se johtui aikataulujen painosta. Kunhan pääsee vauhtiin, niin kirjaa on vaikea päästää pois käsistään. Singh ja Ernst ovat erikoistuneet tieteeseen ja tietenkin vaihtoehtohoitoihin, joita myös täydentäviksi halutaan kutsua. Aloituksessa perustellaan perinpohjaisesti miksi kliiniset kokeet ovat paras tapa saada tietoa siitä mikä hoito toimii ja mitkä kannattaa unohtaa. Ehdotettuja hoitomuotoja pitäisi ottaa käyttöön tieteellisen kokeen perusteella, eikä henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Kliinisen kokeen kehitys alkoi varsinaisesti James Lindin kokeesta. Britannian laivastoa vaivasi vuosisatojen ajan keripukki. Maailmanympärysmatkalla vihollisen tuleen saattoi kaatua kourallinen merimiehiä, mutta keripukki tappoi tuhansia. Arvioiden mukaan laivastoissa on kuollut yhteensä n. kaksi miljoonaa merimiestä keripukkiin. Ongelma oli vakava ja kallis. Ratkaisua haettiin monen kiven alta. C-vitamiinin puutostila oli kuitenkin vielä mysteeri 1700-luvulla. James Lind oli lukenut edellisistä hoitoyrityksistä ja joistain havaituista helpotuksista. Taudin oireet ilmenivät, kun mies ei saanut tuoreita hedelmiä. Lind ei ollut ensimmäinen joka ehdotti sitrushedelmiä, mutta hän oli ensimmäinen, joka testasi niiden tehoa.
Tätä ennen merimiehille oli syötetty lääkkeenä elohopeatahnaa, suolavettä, etikkaa, rikkihappoa ja punaviiniä. Nämä eivät sinällään auttaneet keripukkiin. Looginen lääke oli rankka ruummillinen työ, sillä havaintojen mukaan laiskat ihmiset sairastivat keripukkia. MOT. Ai mikä syy-seuraus?
Lindin kokeessa HMS Salisburyn merimiehet osallistuivat kontrolloituun kliiniseen kokeeseen vuonna 1747. Laiva matkusti Englannista Välimerelle. Merimiehet eivät olleet kaukana maasta, mutta joka kymmenes alkoi kärsiä keripukin oireista. Lindin rationaalisessa aivokopassa kolisi: Entäpä jos hän antaisi eri merimiehille eri hoitoja? Miesten kunnossa näkyvät muutokset kertoisivat mikä hoito tepsii. Omalle aikakaudelleen radikaali idea. Lind valitsi 12 merimiestä, joilla oli identtiset oireet. Hän varmisti, että kaikki saivat samanlaiset lepotilat ja dieetin. Siten hän jakoi tusinan kuuteen pariin. Jokainen pari sai oman hoidon. Hoitoja olivat tuoppi siideriä, rikkihappotippoja, lusikallinen etikkaa, kolpakko merivettä, mausteinen yrttitahna ja viimeinen pari sai pari appelsiinia ja sitruunaa. Näiden lisäksi oli yksi pari, joka noudatti tavallista merimiesten elämää. He olivat kontrolliryhmä.
Yksi sairas ryhmä joutui jättämään kokeen kesken, sillä appelsiinit ja sitruunat loppuivat kesken. Se ei kuitenkaan haitannut. Kyseiset merimiehet olivat toipuneet palveluskuntoon. Heidän lisäksi vain toinen ryhmä osoitti paranemisen merkkejä. He olivat siideriä hörppinyt parivaljakko. Siiderissä oli hieman c-vitamiinia, riippuen siitä kuinka se valmistetaan. Muut koehenkilöt jatkoivat keripukista kärsimistä.
Hedelmät olivat käytännössä epätoivoinen yritys. Silloin ajateltiin, että hedelmät olivat outo tapa hoitaa ihmisiä. Ne olisi nimetty vaihtoehtoisiksi hoidoiksi. Vaikka koeryhmä oli erittäin pieni, niin tulos oli melko selkeä. Vaikka Lind ei voinut tietää miksi sitruunat ja appelsiinit auttoivat keripukkia vastaan, niin tärkein tieto oli saatu. Ne auttoivat. Hoidon toimimisen todistaminen on tärkeämpää kuin sen toimimisen ymmärtäminen.
Lind ei levittänyt havaintoaan kovin suurella innolla. Hän päätyi kirjoittamaan ison opuksen, joka oli kuitenkin erittäin vaikeaselkoinen. Lisäksi Lind valmisti merimatkoille sopivan sitruunajuoman, jonka pitäisi tepsiä samalla tavalla kuin tuoreet hedelmät. Sen valmistusprosessi vain haihdutti tärkeimmän, eli c-vitamiinin, pois lopputuloksesta. Kun juoma ei tehonnutkaan luvatulla tavalla, niin Lindin vakuuttelut menettivät tehonsa. Onnistunut koe päätyi yhdentekeväksi. Keripukki jatkoi merimiesten piinaamista vielä vuosikaudet.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin lääkäri Gilbert Blane löysi Lindin tekstit. Hän vakuuttui uudesta tavasta tarkastella hoidon vaikutuksia. Blane alkoi pitämään kirjaa eri laivojen kuolleisuudesta Britannian laivastossa. Mitä tapahtuisi jos hän laittaisi laivojen menulle sitruunaa? Blanen kokeessa oli vähemmän kontrollia mutta paljon suurempi otanta. Tulokset olivat kuitenkin erittäin selviä. Ennen sitruunien jakelua miehistöä kuoli keripukkiin n. 12 000. Vuosi c-vitamiinipitoista ravintoa myöhemmin luku oli puolittunut. Myöhemmin sitruunat korvattiin limetillä. Siksi merimiehiä kutsutaan slangissa limeys sanalla.
Blane vakuuttui tuoreen hedelmän tärkeydestä. Viisitoista vuotta myöhemmin hän pääsi laivaston lääketieteellisiä päätöksiä tekevään lautakuntaan. 1795 määrättiin, että merimiehille pitää antaa tilkka sitruunamehua. Lind oli kuollut vuotta aikaisemmin. Puoli vuosisataa oli kulunut ensimmäisestä kokeesta. Britannian laivasto oli hidas ottaessaan sitruunan osaksi merimiesten ruokavaliota. Mutta kuitenkin nopeampi kuin muut maat. Brittien ei tarvinut enää keskeyttää kampanjoitaan keripukin takia, eikä etsiä tuoreita merimiehiä sairastuneiden tilalle. Kolonisaatio nopeutui ja taisteluissa heillä oli selvä taktinen etu.
Kontrolloidun kliinisen kokeen idea alkoi vaarallisesti levitä. Uhatuksi joutui perinteinen ja yleispätevä lääketieteellinen hoito: suoneniskentä. Sen keskeisen asema teki suoneniskennästä ensimmäisiä kokeen kohteita. Skotlantilainen kirurgi Alexander Hamilton pyrki testaamaan sen toimimista keskellä Portugalin sotakenttiä. Kokeeseen päätyi 366 sotilasta. Heitä hoidettiin sotilassairaalassa. Miehet jaettiin kolmeen ryhmään. Alexander ja hänen toveri hoitaisivat ilman suoneniskentää. Kolmas kirurgi hoitaisi verta pakkiin!-menetelmällä. Tulos oli selkeä:
"It had been so arranged, that this number was admitted, alternately, in such a manner that each of us had one third of the whole. The sick were indiscriminately received, and were attended as nearly as possible with the same care and accommodated with the same comforts. One third of the whole were soldiers of the 61st Regiment, the remainder of my own (the 42nd) Regiment. Neither Mr Anderson nor I ever once employed the lancet. He lost two, I four cases; whilst out of the other third [treated with bloodletting by the third surgeon] thirty five patients died."
Suoneniskentä tuotti kymmenkertaisesti raatoja. Hamilton pyrki laatimaan mahdollisimman samanlaiset ryhmät. He saisivat samanlaista hoitoa, mutta ainoa ero olisi suoneniskentä. Siksi kuolleisuudesta voitaisiin päätellä sen toimivuus. Koe oli kontrolloitu ja otanta satunnainen. Tuloksia ei kuitenkaan julkaistu missään merkittävässä julkaisussa. Hamiltonin paperit löydettiin sattumalta vuonna 1987. Pari vuotta Hamiltonin jälkeen ranskalainen Pierre Luis suoritti kliinisiä kokeita suoneniskennän tehosta. Ne päätyivät samoihin johtopäätöksiin. Suoneniskentä oli enemmänkin vaarallista potilaille. Johtopäätökset eivät olleet suosittuja. Ne kumoaisivat vuosisatoja vallinneita käsityksiä. Kokeiden arvovaltaa pyrittiin heikentämään meidän korvissa hassuilla argumenteilla. Koska Pierre Luisin tulokset oli saatu suurien potilasmäärien tarkastelulla, niin tuo hämmästyttävä "numeerinen menetelmä" ei ollenkaan soveltunut yksityisen potilaan hoitamiseen. Vain edessä oleva potilas ratkaisi tulokset, ei mikään joukko laskelmia. Tilastotiede oli vain hämäystä, jolla suoneniskennän teho pyyhittiin pois. Lääkärit tiesivät kokemuksesta, että veren vuodatus paransi potilaita.
Kun Alexander MacLean suositteli lääketieteellisten testien aloittamista Intiassa 1818, niin vastalauseet olivat vahvoja. Potilaiden terveydellä ei saanut leikkiä. Kokeet tulivat parantamisen tielle. MacLean vastasi, että ilman luotettavia kokeita lääketiede oli vain kokoelma testaamattomia temppuja, jotka voisivat olla toimivia tai täysin tehottomia. Lääketiede ilman evidenssiä oli "jatkuva sarja kokeita kanssaihmisten hengillä."
Vuosikymmenet vierivät. Kliiniset kokeet tulivat suositummaksi. Hiljalleen suoneniskentä menetti suosiotaan. Näyttöön perustuva lääketiede korvasi auktoriteettiin ja perinteeseen nojaavat hoitomuodot. Ihmisten keski-ikä kohosi ja elämänlaatu parani. Kaksoissokkoasetelma onkin toistaiseksi varmin tapa saada tietoa hoitomuodon toimivuudesta.
Huh. Takaisin Simon Singhin ja Edzard Ernstin kirjan pariin. Sivuilla käydään läpi myös epidemiologian kehitys nykyiseen miljoonien joukosta haittavaikutuksia havaitsevaan metodiin. Alku lähti liikkeelle ruton, koleran ja muiden kulkutautien sanelemana. Esim. John Snow jäljitti epidemiologian avulla Lontoon Sohossa olevan Broad streetin kaivon, joka levitti koleraa. Kaivo suljettiin välittömästi. Systemaattinen analyysi yhdistettynä tilastotieteeseen pelasti lukemattomia henkiä. Koleraepidemian jälkeen Snowin havaintoja vähäteltiin, sillä se olisi epäsuorasti tarkoittanut ihmisjätösten olevan vastuussa taudeista. Ajatus oli liian nolo tavallisen kansan ajatusmaailmassa.
Parivaljakko nostaa pöydälle neljä suosituinta vaihtoehtohoitoa; akupunktio, homeopatia, kiropraktiikka ja yrttihoidot. Jokaisen kohdalla käydään läpi hoitomuodon kehitys. Sitten selataan läpi löytyisikö hoitomuodon toimivuudelle tieteellistä näyttöä. Joillekin löytyy. Joillekin ei löydy. Esimerkkien avulla lukija oppii miten moderni lääketiede tutkii hoitomuotoja. Samalla tulee kuin vahingossa ymmärtäneeksi koemenettelyjen merkityksen ja luotettavuuden. Kuten myös plasebon yllättävän tehon.
Vaihtoehtohoidoista tehdyt kokeet on käyty läpi kampojen & föönien kera. Kliinisiä kokeita voidaan tehdä erilaisilla tavoilla. Joskus otanta on liian pientä. Joskus kontrolliryhmää ei ole. Joskus otanta ei ole satunnaista. Jne. Siksi kaikki kliiniset kokeet eivät ole yhdenvertaisia. Ja siksi tarvitaan meta-analyysejä, joissa tehdään yhteenvetoja useista tutkimuksista. Näitäkin voidaan tehdä hyvin tai huonosti. Luotettavimman tiedon saaminen on siis aina työn ja tuskan takana. Ne kuitenkin palkitsevat akupunkiota, kiropraktiikkaa ja joitain yrttihoitoja.
Lyhyesti:
Akupunktio näyttäisi tarjoavan helpotusta joihinkin alaselän kiputiloihin ja joihin pahoinvointoihin, mutta silloinkin saman verran kuin perinteisen lääketieteen hoidot. Todennäköisesti sen tuomat hyödyt ovat lumehoitoa.
Kiropraktiikka tepsii samalla teholla alaselkien kipuihin. Sen vastapainona on niskamanipulaation riskit. Niksauttelu ei tepsi astmaan, koliikkiin tai muihin kroonisiin tauteihin.
Homeopatia on pelkkää lumehoitoa.
Yrttihoidot ovat monimutkaisempi säkkärä. Esim. mäkikuisma tepsii todistetusti lievään masennukseen. Sen vastapainona on yrtin vaikutukset muuhun lääkitykseen. Kasvin entsyymit estävät joitakin lääkkeitä imeytymästä. Yrttien kirjo on valtava. Modernin lääketieteen pillerit ovat perintöä yrteistä. Tiedon kerääntyessä on opittu poiminaan ne kasvit joissa on vaikuttavia aineita. Näitä jalostetaan ja annostellaan kokeiden kautta. Lopputuloksena on tepsivä lääkeaine.
Trick or Treatment? on kaiken kaikkiaan kattava kirja vaihtoehtohoidoista. Tämä kannattaa kääntää suomen kielelle. Sanoisin jopa, että pakollista luettavaa kaikille jotka vähääkään keskustelevat vaihtoehtohoidoista.
Tänään sain sopivasti Ben Goldacren Bad Science-kirjan.
20.5.09
Väärää tietoa akupunktiosta
Kun toimittajat nukkuvat ja kesätyöntekijä kopioi lehdistötiedotteet suoraan lehtiin, niin seuraamukset ovat noloja. Näin on nähtävästi päässyt käymään useassa toimituksessa, sillä maailmalla leviävä jymypaljastus akupunktion yllättävästä tehosta ei ole saanut kenenkään kriittisyysviisaria värähtämään. Näin pääsi viimeksi käymään kun homeopatian kehuttiin auttavan syöpähoidoissa.
YLE uutisoi sitä jännällä otsikolla:
Hammastikkukin tavallista hoitoa parempi alaselkäkipuihin
Iltalehti revittelee:
Tutkimus: Akupunktio on parasta hoitoa selkäkipuihin
Varmasti uunituoreet lehtileikkeet koristavat useamman akupunktioklinikan vastaanottotilaa. Harmi vain että uutinen ei pidä paikkaansa ja akupunktion ylistys ei perustu kovin varmalle pohjalle. Vuosikymmenten ajan on toistuvasti havaittu, että akupunktio toimii lumelääkkeen teholla ja varmuudella. Akupunktio on todennäköisesti kaikkein eniten testattu vaihtoehtohoito. Simuloitu akupunktio tuottaa yhtä suuret paranemiset ja kivunlievitykset. Ei ole väliä lävistetäänkö ihoa vai ei. Eikä akupisteiden sijainnillakaan ole niin väliä, kuten viime vuonna selvisi. Akupunktio-oppeja on erilaisia. Akupisteiden paikat vaihtelevat oppisuuntien mukaan, joten huonolta näyttävät tulokset voi selittää väärällä akupistekartalla.
Kaiken tuon selvittäminen ei vaadi kovin suuria ponnisteluja. Lääketieteellisen kohulööpin takaa löytyy myös plasebota. Täytyy vain lukea alkuperäistä tutkimuspaperia.
Koeryhmän yli 600 jäsentä jaettiin neljään ryhmään.
1) Yksilöllistä akupunktiota, jossa henkilö kävi läpi kokonaisuudessaan perinteisen akupunktiohoidon. Neulojen määrällä ja paikalla ei ollut mitään rajoituksia, vaan asiantuntija määritteli juuri oikean akupunktioon perustuvan hoitotavan.
2) Standardisoitu akupunktio, jossa kahdeksan neulaa laitetaan vakiopaikoille. Kaikki saavat juuri samanlaista hoitoa.
3) Simuloitu akupunktio, eli hammastikkuterapiaa. Potilaan ihoa ei lävistetä, mutta tikkuja tökittiin akupunktiopisteisiin. Hoitaja teeskenteli koko hoidon ajan, että käytössä olisi ollut oikea neula.
4) Tavallinen hoito. Se tylsä länsimaalainen vaihtoehto. Kipulääkkeitä, fysioterapiaa, tai ehkä ei mitään. Lääkäri arvioi jokaisen tapauksen erikseen. Kaikki potilaat saivat kuitenkin kuntoutusohjeet ja vinkkejä elämäntapojen parantamiseen. Jos selkäkivut lähtisivät vaikka pienellä lenkillä.
Koeryhmiä seurattiin vuoden ajan. Edistymiset merkittiin 8 viikon, 26 viikon ja 53 viikon välein. Kun käyrät laitetaan vierekkäin, niin voi vain haukkoa henkeä. Akupunktio on huomattavasti parempaa kuin tavallinen hoito. Kaikki kolme akupunktioryhmää ovat käytännössä samalla tasolla.
Mistä tuo ero akupunktion ja tavallisen hoidon välille oikein tulee?
Akupunktioryhmien välillä oli sokkotesti, eli potilaat eivät tienneet saavatko he Aitoa akupunktiota vai simuloitua pistelyä. Mutta kaikkein olennaisin asia liittyy akupunktioryhmien ja tavallisen hoidon välille. Niiden eroa ei peitelty, eli sokkous oli poissa. Tavalliseen hoitoon määrätyt tiesivät olevansa ei-akupunktio ryhmässä. Lumekontrolli puuttui. Tämän takia vertailu toimii ainoastaan lumehoidon mittarina. Sokkoja ryhmiä ei kannata sekoittaa avoimien ryhmien kanssa, ja sitten odottaa vertailukelpoisia tuloksia. Kun kokeessa on ryhmä, joka ei ole sokkona, niin plasebo pääsee jylläämään.
Ongelmasta ei pääse helpolla eroon, sillä potilaan on vaikea olla huomaamatta, että nyt tulee akupunktiota. Science-Based Medicine kuvailee akupunktio-ongelmaa näin:
Takaisin tuoreeseen akupunktiotutkimukseen. Kaikki akupunktioryhmät saivat akupunktion lisäksi tavallista lääketieteellistä hoitoa. Samalla tutkimustavalla voitaisiin osoittaa, että minun BioQuantumVibrationPatch 2009 v. 2.0 laastari olisi parempaa kuin tavallinen hoito. Kun ihmiselle osoitetaan ylimääräistä huomiota, niin hän saa ylimääräisiä vaikutteita. Rentouttava ilmapiiri hoitoa annettaessa ja uuden hoidon aiheuttamat odotukset saavat ihmiset tarkkailemaan itseään eri tavalla. Olisi ollut peräti outoa, jos akupunktioryhmät eivät olisi mitenkään eronneet tavallisesta hoidosta.
Ei siis ihme, että paperin loppupäätelmässä seisoo tällaista:
Haastattelussa tutkimusta tehnyt tohtori Daniel Cherkin sanookin, että heillä on kaksi vaihtoehtoa. Akupunktio toimi kaikilla kolmella ryhmällä, eli jopa huijausakupunktio on yhtä hyvää kuin aito. Tai vaihtoehtoisesti potilaiden "uskomukset" laukaisivat parantumisia. Tai sitten voisimme miettiä muita johtopäätöksiä.
Yksilöllinen akupunktio on yhtä tehokasta kuin standardisoitu akupunktio. Jotkut vaihtoehtohoitajat ovat vedonneet hoitomuodon yksilöllisyyden tekevän niiden tieteellisestä testaamisesta mahdotonta hommaa. Liisa Sulkakoski taisi tokaista juuri näin siinä A-talkin kinastelussa. Nyt kuitenkin meillä on akupunktiotutkimus, joka osoittaa väittämän vääräksi.
Testaaminen on osoittanut kuinka turhauttavaa on olla skeptikko. Kun tulokset kertovat akupunktion olevan tehokkaampaa kuin kontrolli, niin akupunktio toimii. Mutta kun akupunktio on yhtä tehokasta kuin kontrolli, niin kontrolli toimii yhtä tehokkaasti kuin akupunktio.
Akupunktion kannalta ei ole väliä mihin neuloja pistetään, tai pistelläänkö niillä oikeasti. Siinä tämän uutisoidun paperin tarjoama tieto.
Rohkeat pioneerit voisivat testata miten selkäkivut lähtevät siiliterapialla. Pyörit alasti sängyssä siilien seassa. Varmasti joku tuntee saavansa siitä helpotusta kipuun.
Iltalehti ansaitsee kuitenkin kiitokset viime hetken lainauksesta:
Kiitos jälleen T. Myllyniemelle.
YLE uutisoi sitä jännällä otsikolla:
Hammastikkukin tavallista hoitoa parempi alaselkäkipuihin
Iltalehti revittelee:
Tutkimus: Akupunktio on parasta hoitoa selkäkipuihin
Varmasti uunituoreet lehtileikkeet koristavat useamman akupunktioklinikan vastaanottotilaa. Harmi vain että uutinen ei pidä paikkaansa ja akupunktion ylistys ei perustu kovin varmalle pohjalle. Vuosikymmenten ajan on toistuvasti havaittu, että akupunktio toimii lumelääkkeen teholla ja varmuudella. Akupunktio on todennäköisesti kaikkein eniten testattu vaihtoehtohoito. Simuloitu akupunktio tuottaa yhtä suuret paranemiset ja kivunlievitykset. Ei ole väliä lävistetäänkö ihoa vai ei. Eikä akupisteiden sijainnillakaan ole niin väliä, kuten viime vuonna selvisi. Akupunktio-oppeja on erilaisia. Akupisteiden paikat vaihtelevat oppisuuntien mukaan, joten huonolta näyttävät tulokset voi selittää väärällä akupistekartalla.
Kaiken tuon selvittäminen ei vaadi kovin suuria ponnisteluja. Lääketieteellisen kohulööpin takaa löytyy myös plasebota. Täytyy vain lukea alkuperäistä tutkimuspaperia.
Koeryhmän yli 600 jäsentä jaettiin neljään ryhmään.
1) Yksilöllistä akupunktiota, jossa henkilö kävi läpi kokonaisuudessaan perinteisen akupunktiohoidon. Neulojen määrällä ja paikalla ei ollut mitään rajoituksia, vaan asiantuntija määritteli juuri oikean akupunktioon perustuvan hoitotavan.
2) Standardisoitu akupunktio, jossa kahdeksan neulaa laitetaan vakiopaikoille. Kaikki saavat juuri samanlaista hoitoa.
3) Simuloitu akupunktio, eli hammastikkuterapiaa. Potilaan ihoa ei lävistetä, mutta tikkuja tökittiin akupunktiopisteisiin. Hoitaja teeskenteli koko hoidon ajan, että käytössä olisi ollut oikea neula.
4) Tavallinen hoito. Se tylsä länsimaalainen vaihtoehto. Kipulääkkeitä, fysioterapiaa, tai ehkä ei mitään. Lääkäri arvioi jokaisen tapauksen erikseen. Kaikki potilaat saivat kuitenkin kuntoutusohjeet ja vinkkejä elämäntapojen parantamiseen. Jos selkäkivut lähtisivät vaikka pienellä lenkillä.
Koeryhmiä seurattiin vuoden ajan. Edistymiset merkittiin 8 viikon, 26 viikon ja 53 viikon välein. Kun käyrät laitetaan vierekkäin, niin voi vain haukkoa henkeä. Akupunktio on huomattavasti parempaa kuin tavallinen hoito. Kaikki kolme akupunktioryhmää ovat käytännössä samalla tasolla.
Mistä tuo ero akupunktion ja tavallisen hoidon välille oikein tulee?
Akupunktioryhmien välillä oli sokkotesti, eli potilaat eivät tienneet saavatko he Aitoa akupunktiota vai simuloitua pistelyä. Mutta kaikkein olennaisin asia liittyy akupunktioryhmien ja tavallisen hoidon välille. Niiden eroa ei peitelty, eli sokkous oli poissa. Tavalliseen hoitoon määrätyt tiesivät olevansa ei-akupunktio ryhmässä. Lumekontrolli puuttui. Tämän takia vertailu toimii ainoastaan lumehoidon mittarina. Sokkoja ryhmiä ei kannata sekoittaa avoimien ryhmien kanssa, ja sitten odottaa vertailukelpoisia tuloksia. Kun kokeessa on ryhmä, joka ei ole sokkona, niin plasebo pääsee jylläämään.
Ongelmasta ei pääse helpolla eroon, sillä potilaan on vaikea olla huomaamatta, että nyt tulee akupunktiota. Science-Based Medicine kuvailee akupunktio-ongelmaa näin:
Imagine if we were evaluating the efficacy of a new pain drug. This drug, when tested in open trials (no blinding or control) has an effect on reducing pain - it is superior to no treatment. When compared to a placebo, however, the drug is no more effective than the placebo, although both are more effective than no treatment.
Now imagine that the pharmaceutical company who manufactures this drug sends out a press release declaring that their drug is effective for pain, but that their research shows that a placebo of their drug is also effective (FDA applications are pending). Therefore more research is needed to determine how their drug works. Would you buy it?
That is the exact situation we are facing with acupuncture research.
Takaisin tuoreeseen akupunktiotutkimukseen. Kaikki akupunktioryhmät saivat akupunktion lisäksi tavallista lääketieteellistä hoitoa. Samalla tutkimustavalla voitaisiin osoittaa, että minun BioQuantumVibrationPatch 2009 v. 2.0 laastari olisi parempaa kuin tavallinen hoito. Kun ihmiselle osoitetaan ylimääräistä huomiota, niin hän saa ylimääräisiä vaikutteita. Rentouttava ilmapiiri hoitoa annettaessa ja uuden hoidon aiheuttamat odotukset saavat ihmiset tarkkailemaan itseään eri tavalla. Olisi ollut peräti outoa, jos akupunktioryhmät eivät olisi mitenkään eronneet tavallisesta hoidosta.
Ei siis ihme, että paperin loppupäätelmässä seisoo tällaista:
Although acupuncture was found effective for chronic low back pain, tailoring needling sites to each patient and penetration of the skin appear to be unimportant in eliciting therapeutic benefits. These findings raise questions about acupuncture's purported mechanisms of action. It remains unclear whether acupuncture or our simulated method of acupuncture provide physiologically important stimulation or represent placebo or nonspecific effects.
Haastattelussa tutkimusta tehnyt tohtori Daniel Cherkin sanookin, että heillä on kaksi vaihtoehtoa. Akupunktio toimi kaikilla kolmella ryhmällä, eli jopa huijausakupunktio on yhtä hyvää kuin aito. Tai vaihtoehtoisesti potilaiden "uskomukset" laukaisivat parantumisia. Tai sitten voisimme miettiä muita johtopäätöksiä.
Yksilöllinen akupunktio on yhtä tehokasta kuin standardisoitu akupunktio. Jotkut vaihtoehtohoitajat ovat vedonneet hoitomuodon yksilöllisyyden tekevän niiden tieteellisestä testaamisesta mahdotonta hommaa. Liisa Sulkakoski taisi tokaista juuri näin siinä A-talkin kinastelussa. Nyt kuitenkin meillä on akupunktiotutkimus, joka osoittaa väittämän vääräksi.
Testaaminen on osoittanut kuinka turhauttavaa on olla skeptikko. Kun tulokset kertovat akupunktion olevan tehokkaampaa kuin kontrolli, niin akupunktio toimii. Mutta kun akupunktio on yhtä tehokasta kuin kontrolli, niin kontrolli toimii yhtä tehokkaasti kuin akupunktio.
Akupunktion kannalta ei ole väliä mihin neuloja pistetään, tai pistelläänkö niillä oikeasti. Siinä tämän uutisoidun paperin tarjoama tieto.
Rohkeat pioneerit voisivat testata miten selkäkivut lähtevät siiliterapialla. Pyörit alasti sängyssä siilien seassa. Varmasti joku tuntee saavansa siitä helpotusta kipuun.
Iltalehti ansaitsee kuitenkin kiitokset viime hetken lainauksesta:
Tutkija Daniel Cherkin kuitenkin huomauttaa, että kliinisiä todisteita paranemisesta ei ole, vaan tulokset perustuvat osallistujien omiin tuntemuksiin.
Kiitos jälleen T. Myllyniemelle.
Subscribe to:
Posts (Atom)