16.8.18

Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa

Suomalaisia kulttijohtajia, uskolla kiristämistä, ihmetekoja ja tuhottuja elämiä. Jopa nykyaikana. Kaikesta tästä kertoo ex helluntailaisen Terho Miettisen ja rikostoimittaja Raija Pellin kirjoittama Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa kirja. Ehdottomasti ostamisen/lainaamisen/varastamien arvoinen kuvaus siitä miten uskovia hyväksikäytetään. Ei siis opaskirjana vaan varoittavana tietokirjana.

Näitä sivuja kääntelin suurella innolla. Aiheet kiinnostavat minua täysillä. Kulttijohtajia löytyy myös Suomen maaperältä. He ovat aktiivisia jopa herran vuonna 2018. Uskon voimalla luvataan parantaa sairaita, oikoa raajoja, eheyttää ei-heteroseksuaaliset halut pois, sekä antaa elämälle elämää suuremman tarkoituksen. Aikuiset ihmiset uppoavat menoon mukaan. Elämää halutaan rajoittaa johtajan sanelemilla säännöillä, sillä joukkoon kuulumisella voidaan saada merkitystä elämään, yhteisöllisyyttä sekä toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Ihmeitä tapahtuu sitä enemmän mitä kauempana ne ovat tapahtuneet kertojasta. Lähetyskentillä Afrikassa kuolleita herää rukousten voimalla henkiin siihen tahtiin, että hautausmailla joudutaan hakkamaan lapiolla ylimääräiset takaisin arkkuihin. Mutta sitten Taka-Ryvättylän kirkonkylän nuorisotiloissa parhaimmillaan enää puhutaan kielillä. Kuolleiden herättämistä yrittävät rukoushetket eivät epäonnistuessaan ole suuri tappio. Ne vain osoittavat, että rukoilijoilla on väkevä usko Jumalan voimaan. Ihmeparantumisia luvataan ja niillä leveillään. Varsinaisia taltioituja tapauksia ei vaan tahdo löytyä, kun parantumisia halutaan tutkia.

Maallisista laeista ei tarvitse välittää, jos uskoo olevansa Herran valittuna niiden yläpuolella. Verojen maksaminen, kirjanpidon pätevyys tai totuuden sanominen eivät ole niin olennaisia asioita kun taistellaan sielujen puolesta. Vielä kun saa seuraajansa uskomaan samaa, niin heidät saa taivuteltua uhkailemaan johtajan kriitikoita, varastamaan rahaa tai työskentelemään orjapalkalla. Seuraajien kärsimys itsessään todistaa, että he tekevät jotakin henkisesti arvokasta. Hyväpalkkaisen työn ja ns. normaalin elämän hylkääminen ovat uskon todistavia uhrauksia.

Kulttijohtajien kääneistä kerrotaan kohokohdat. Tai oikeastaan karmeimmat kohdat. Mukana ovat nykyiset Markku "ei seitsemän kertaa vielä homoa tee" Koivisto, Pirkko "massit talteen" Jalovaara ja Patmos-lähetyssäätiön veteraani Leo "nuorten neitojen neitsyydet minulle" Meller. Sekä pari vanhempaa jo edesmennyttä sankaria. Kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa jos et vielä tiedä millainen olento Leo Meller on. Ja millaisista teoista hänet on oikeudessa asti tuomittu. Toisaalta mitä isompi synti annetaan anteeksi sitä merkittävämpi kristillinen teko se on syntisen johtajan seuraajille. Ylistys ja ilovirret seuraavat nopeasti.

Kulttien vaiheet eivät sinällään olleet minulle se kiinnostavin kohta. Harhaanjohtajat kirjan suurin saavutus on mielestäni se miten hyvin se kuvailee näihin kultteihin sotkeutuvien uskovaisten elämää. Raivostuttavaa lukuelämyksessä oli lapsiasiavaltuutettu Tuoma Kurttilan toteamus siitä miten huonosti uskonyhteisöjä valvotaan Suomessa. Rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen toimintaan ei enää voi puuttua rekisteröitymisen jälkeen. Sellaiset asiat kuten lasten asema ja turvallisuus yhteisössä kun käydään läpi pelkästään rekisteröinnin hakuvaiheessa. Sen jälkeen lasten oikeudet yhteisössä... noh, jätetään Herran haltuun. Kurttila on jättänyt aloitteen uskonvapauslain päivittämisestä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Johtaako se parannuksiin onkin eri asia.

Harhaanjohtajat jaksaa kertoa myös ihmeparantumisiin uskovien ajatusmaailmaa. Sekä sitä miten karismaattiset kaatajat saavat aikaan niitä mukamas-ihmeitä seurakuntalaisten edessä. Eikä niihin vaikuttavimpiin ihmeisiin edes tarvitse yliluonnolisuuden uskomista. Derren Brown kopio samat ihmeparantumiset ja -teot ihan sekulaaristi esityksissään.

Nämä mekanismit uskon suojelemiseksi ja karismaattisten yhteisöjen kasassa pitämiseksi selitetään hyvin kirjassa. Varsinkin seksuaalisuuden kietominen ahdasmielisyyden kahleisiin (joihin johtajalla on avain). Psykologiset tekijät ja taitava manipulointi karsivat jäljelle ne ohjaukselle herkimmät ihmiset. Älykkäät ihmiset päätyvät myös seuraajiksi kultteihin, sillä he ovat taitavia perustelemaan itselleen miksi heidän kannattaa olla mukana kultissa. Minun pitäisi ottaa niistä vaari, jotta osaisin hyödyntää paremmin Pahislaisten voimaa omassa elämässäni. Toisaalta olen niin antisosiaalinen, että en kestäisi kulttilaisia. Mutta jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa muistellaan leinivaaralaisten hirmutekoja, niin tiedätte kaiken alkaneen Harhaanjohtajat kirjan lukemisesta.

15.8.18

Tapaus Dewayne Johnson v Monsanto, osa 1

Dewayne Johnson kuolee syöpään. Lääkärien mukaan se tappaa miehen alle vuodessa. Sitä ennen hänen tapaustaan käytettiin merkittävässä oikeudenkäynnissä Kaliforniassa. Lakimiehet riitelivät siitä aiheutuiko Johnsonin syöpä hänen käyttämästään rikkaruohomyrkystä. Vastakkain ovat pahuuden korporaatiomaisena ruumiillistumana tunnettu Monsanto ja syöpää sairastava mies. Mielikuvat ovat erittäin helppo asetella Johnsonin puolelle.

Ylen uutisessa kerrotaan perusasiat käänteistä. Valamiehet päättivät, että Johnsonin esittämät vaatimukset ovat paikallaan. Monsanto määrättiin maksamaan 289 miljoonan dollarin suuruisen korvauksen. Monsanto valittaa päätöksestä. Edessä on vielä vuosikausia kestävä kädenvääntö. Johnsonin tapaus on juuri se ennakkotapaus, jonka perusteella aletaan ajamaan eteenpäin jonossa odottavia yli 5000 oikeusjuttua Monsantoa vastaan.

Täytyy olla tarkkana myös siitä mistä oikeudessa oikein väännettiin kättä. Johnsonin sekä Monsanton lakimiehet tietävät, että glyfosaatin turvallisuudelle on kertynyt valtavasti näyttöä. Mutta glyfosaatti on vain yksi ainesosa Monsanton rikkamyrkyssä. Siksi heidän argumentoinnissa painotetaan enemmän Roundupissa käytettävien aineiden yhteisvaikutusta glyfosaatin kanssa. Tämä sekoitus on mahdolliseti vaarallisempaa kuin pelkkä glyfosaatti. Ja tätä vaarallisuutta Monsanto yritti salata firman ulkopuolisilta, lakimiehet väittävät. Ne kuuluisat Monsanton salaiset sähköpostit tuosta salailusta ovat myös kaikkien luettavissa. Sähköpostit saatiin todisteiksi oikeidenkäyntiä varten.

Johnsonin työskenteli koulun piha-alueiden hoitajana. Työhön kuului rikkakasvien tuhoamista. Siihen oli ostettu ammattikäyttöön tarkoitettua Roundupin tujumpaa versiota Ranger Pro:ta. Ranger Pro:ta ruiskutettiin 20 - 40 kertaa vuodessa koulun tontilla. Ruiskutus kesti 2 - 5 tuntiin päivässä. Johnson käytti sitä vuodesta 2012 vuoteen 2015. Ruiskutusta tehtiin isolla säiliöllä, joten kyseessä ei ollut mikään kotipuutarhurin pieni taistelu rikkaruohoja vastaan.

 Johnson ei altistunut pelkästään ruiskutuksessa myrkyille. Vuonna 2014 (tai 2013) työpaikalla tapahtui onnettomuus. Säiliön letku irtosi. Kasvimyrkkyä kaatui suoraan miehen päälle. Suoja-asusta huolimatta kasvot, kädet ja vartalo kastuivat Ranger Pro nesteestä. Hänelle ilmestyi iho-oireita. Ihottuma alkoi polvesta ja levisi kasvoihin asti. Diagnoosi: Hodgkinin lymfooman

Sitten se olennaisin kysymys. Miten Johnsonin lakimiehet perustelivat syövän ja Roundupin/Ranger Pro:n yhteyttä?

Sen tarkka selvittäminen vaatii oikeudessa annettujen lausuntojen läpikäymistä. Johnsonin lakimiehet ovat ystävällisesti ladanneet materiaalit kaikkien luettavaksi. Luettavaa riittää useammaksi illaksi. Mutta eikö noiden vapaaehtoinen lukeminen ilmaiseksi vapaa-ajalla tarkoita olematonta sosiaalista elämää ja onttouden täyttämiä arki-iltoja?

Kyllä.

Olen vasta päässyt aloituspuheen vuorojen läpi. Ja selannut satunnaisesti joitain asiantuntijatodistajien lausuntoja. Mutta luinhan myös Kitzmiller v Dover oikeudenkäynnin asiantuntijalausunnot läpi.

Se että Monsanto on vehkeillyt kulisseissa ei tarkoita, etteikö Johnsonin lakimiehet olisi (kiltisti sanottuna) vähemmän täsmällisiä perusteluissaan syövän ja Roundupin yhteydestä. Samoin se, ettei glyfosaatin karsinogeenisyydelle löydy vahvaa tieteellistä näyttöä ei tarkoita, etteikö Monsanto voisi olla vilpillinen ja kliseinen Pahuuden Yhtiö. Molemmat voivat olla totta. Sähköpostien mukaan Monsanto oli ainakin oikeasti keskustellut aavekirjoittajien käyttämisestä, jotta glyfosaatille saataisiin suotuisia lausuntoja. Firma kirjoittaisi tekstin ja sille pyydettäisiin joku arvovaltainen nimi allekirjoittamaan se johonkin julkaisuun. Aavekirjoittaminen on vastenmielinen ilmiö tieteellisten papereiden tuottamisessa. Se tapahtuiko Monsanton kohdalla aavekirjoittamista vai jäikö se suunnittelutasolle on vielä epäselvää minulle.

Toksikologi William Sawyerin lausunto hyvää luettavaa. Hän on perehtynyt tutkimuksiin ja toteaa glyfosaatin voivan olla karsinogeenistä, varsinkin kun mukana muut vaikutusaineet Roundupissa. Ja samalla toteaa, ettei Rounduppia ja vastaavia tuotteita tarvitse kieltää. Niihin olisi vain lisättävä tarvittavat varoitukset. Sawyer käyttää itsekin Rounduppia.

Bayer osti jokin aika sitten Monsanton itselleen 63 miljardilla dollarilla. Oikeudenkäynnin tulos pudotti maanantaina Bayerin osakkeiden arvoa n. 14 %. Pudotuksessa yhtiön arvo laski n. 14 miljardia. Toisaalta kyse on vain osakkeiden arvosta, joten käytännössä vain mielikuvat ja arviot arvosta heilahtelevat.

Jatkan lakimiesten aineiston lukemista. Palaan joskus kaukaisen sumuisessa tulevaisuudessa aiheeseen, kun minulle on selvinnyt miten valamiehet saatiin tekemään sellainen päätös jonka he tekivät. Periaatteessa tuollainen oikeussalissa tehty päättely siitä mitä pitäisi päättä kattavilla ja laadukkailla meta-analyyseilla saa minut huonolle tuulelle. Meno on kuin kuuluisassa Scopesin apinaoikeudenkäynnissä.

Sosiaalisessa mediassa oikeuden päätöstä julistetaan todisteena sille, että glyfosaatti tai Roundup on nyt todistettu aiheuttavan syöpää.

Until next time, Space Cowboy!

10.8.18

Alex Jonesin alkutaival eli Bohemian jekutus

Alex Jones on ollut otsikoissa rasittavuuteen asti. Miehen puheet, eli huutamiset, ohjelmassaan pääsivät jo siihen pisteeseen jossa hän epäsuorasti toivoi kuolemaa Robert Muellerille. Jopa aseen ampumista elehtien. Jonka jälkeen se vertauskuvallinen kamelin selkä lähti kiropraktikolle, eli Alex Jones sai häädön usealta Facebookin, Applen, Spotifyn, ja YouTuben palveluista. Jonesin InfoWars sivusto saa tietenkin jatkaa. Kuten sen kuuluukin saada jatkaa. Taitavana median pyörittäjänä Jones lypsää ohjelmissaan kaiken irti uhriutumisestaan. InfoWars App saa valtavasti uusia käyttäjiä.

Mutta kaiken tuon kohun ja uutisoinnin kohdalla päädyin muistelemaan mikä alunperin edes nosti Jonesin tuntemattomasta teksasilaisesta outojen juttujen radio- ja tv-juontajasta nykyiseksi kymmeniä miljoonia kuulijoita kerääväksi mediapersoonaksi.

Se oli Bohemian Club salaseurasta kertovan Dark Secrets: Inside Bohemian Grove dokumenttielokuva. Seura viettää kesäisin kahden viikon pituisen biletyksen Sonoma piirikunnan metsässä. Jäseniä on parisen tuhatta. He ovat taiteilijoita, poliitikkoja, kirjailijoita, toimitusjohtajia. Jäseneksi pääsee vain peniksellä varustettuja ihmisiä. Alkoholi virtaa ja verkostoitumista tehdään äijämäisen menon seassa.

Jones oli ensimmäinen joka sai salakuvattua videokameralla seuran kesäjuhlien avajaisrituaalia, joka suoritetaan Cremation of Care -seremonian aikana. Jones oli tuon kaksi tuntisen elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja. Se julkaistiin vuonna 2000, mutta on vieläkin ahkerasti jaossa huuhaa sivuilla. Sillä perusteellaan salaisen maailmaneliitin todellisuutta.

Jones esittää videossaan useita väitteitä. Hän väittää paljastavansa uutta tietoa Bohemian Grovesta. Hän väittää seuran palvovan Moolok jumalaa, jota edustaa metsässä sijaitseva valtava pöllöpatsas. Hän väittää rituaalissa poltettavan hahmon olevan lapsi. Bohemian Club oli vastuussa ja johti Manhattan-projektia. Seuran turvajärjestelyt ovat hurjia. Mm. Bill Clinton on seuran jäsen. Ja niin edelleen.

Väitteet eivät vaan pidä paikkaansa. Tai sitten ns. paljastukset olivat jo tiedossa kauan ennen Jonesin elokuvaa.

Pöllö ei ole symbolisoinut Moolok jumalaa. Jones teki Bohemian Clubin symbolista Moolokin, koska se sopi paremmin miehen narratiiviin lapsiuhreista. Metsässä oli ennen nykyistä pöllöpatsasta mm. Daibutsu Buddha patsas ja pelkkä puinen alttari.

Kuvissa ja silminnäköijöiden kuvauksissa rituaalissa poltetaan aikuisen kokoinen puu-ukko. Missään Creamation of Care rituaalista paljastuneista teksteistä ja valokuvasta ei  mainita, että lavalla poltetaan lapsi.

Bohemian Club oli aivan liian pieni 1930-luvulla voidakseen vaikuttaa useissa osavaltioissa toimivien Manhattan-projektin tutkimus- ja kehityslaistosten toimintaan.

 Bohemian Groven turvajärjestelyt ovat olleet jopa hellyyttävän huonoja. Sanomalehtien toimittajat ovat päässeet paikalle pelkästään kävelemällä sinne konservatiivisen rikkaan miehen rennolla kesäpukeutumisella varustautuneina. Ajotiellä on tarkastuspiste, jossa yksi sheriffi tarkistaa saapuvien tiedot. Ei aitoja. Ei kameravalvontaa. Vasta salaliittoteorioiden riehuessa netissä ja illuminaatteja jahtaavien protestoijien ilmestyessä seura on joutunut palkkamaan oikeita turvamiehiä.

Bill Clinton ei ole Bohemian Clubin jäsen.

Alex Jonesin temppuna on esittää jokin väite samalla esittäen kameralle jotakin printattua nettiartikkelia tai kuvia kirjan sivuista. Mutta kyseisissä artikkeleissa tai kirjoissa ei ole sitä väitettä jonka Jones esitti. Videoita katseleva ei välttämättä vaivaudu ja jaksa tarkistaa lukeeko Jonesin esittämissä papereissa sitä mistä Jones puhuu. Tällä taktiikalla hän on saanut puheilleen painoarvoa.

Ne asiat joita videolla näytetään rituaalista vahvistavat vain sen mikä oli jo julkista tietoa. Rituaaliin osallistuvien kaapujen värit ja kuviot oli tiedossa. Rituaalissa käytettävät sanat olivat luettavissa. Tapahtumat täsmäsivät kuvauksiin siitä mitä rituaalissa tapahtuu. Jones onnistui vain vahvistamaan sen mitä Bohemian Clubista tietäneet tiesivät.

Mutta sellaisella sanomalla ei saisi samalla tavalla katsojia. Siksi oli mediaseksikkäämpi salaseuran pimeitä voimia palvova uhrijuhla sopi paremmin Jonesin uran alkuvaiheisiin. Varsinkin kun väitteiden tarkastamiseen menisi valtavasti aikaa ja energiaa. Se vaatisi vanhojen sanomalehtien selaamista ja useiden aiheeseen liittyvien kirjojen lukemista.

Onneksi yksi mies jaksoi tehdä tuon urotyön, jota vertaisin Augeiaan tallit puhtaaksi kiillottavan talonmiehen minimipalkkaiseen työhön.

YouTubettaja NumberOneSon on jaksanut käydä  Dark Secrets: Inside Bohemian Grove sisältämät väitteet. Hän perehtyi aiheesta aikaisemmin kirjoitettuihin uutisiin ja kirjoihin. Sekä Bohemian Clubin vaiheisiin ennen salaliittoteorioiden ilmestymistä. Video osoittaa millaisilla tempuilla Alex Jones loihti uransa ensimmäisen tarkoitusperäisen kohun. Siitä lähtien Jones on vain hionut esiintymistaitojaan ja ottanut entistä suurempia vihjailuja osaksi repertuaariaan.



4.8.18

Tapio Puolimatka ja Pedofilian laillistaminen




Professori Tapio Puolimatka on kirjoitellut kotisivulleen mielipidekirjoituksiaan. Se ei tosin kiinnosta juuri ketään. Mutta saatuaan erään kirjoituksensa OikeaMedia-sivuston vieraskynään alkoi tapahtua. Aihe herättää tunteita kaikilla rintamilla. Myöhästyin tuosta keskustelusta. Keskityn niihin asioihin jotka vielä jaksavat kiinnostaa Puolimatkassa.

Mutta mistä Puolimatkan kirjoituksessa oikein on kyse?

Professori Puolimatka varoittaa aikuisten ja lasten välisten seksisuhteiden laillistamisen olevan lähellä. Se temppu onnistuu soveltamalla samoja keinoja joilla saavutettiin tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo.

Tapsan tuorein kirjoitus on pullollaan kaikuja tasa-arvoista avioliittoa käydystä tappiosta. Kuten varmasti muistat, siihen aikaan yksi suosituimmista varoituksista konservatiivien tuuteista oli slippery slope, kalteva pinta tai fiinimmältä nimeltään parade of horribles. Periaate oli yksinkertainen. Jos homot ja lesbot pääsevät naimisiin, niin siitä seuraa jotain aivan kamalaa. Perheyksikkö rappeutuu eivätkä lapset saa enää vanhempia tai jotain sinnepäin mutta tarpeeksi epämääräisesti vihjaillen.

Poikkeuksellisesti professorimme on tällä kertaa vähemmän väärässä kuin evoluutiosta ja avioliittolaista kirjoittaessaan. Professori on kehittynyt tuotannossaan. Uhkakuvat vain vaihtuvat toisiin vuosien vieriessä professorin ohitse. Tämä uusin uhkakuva on pedofilian laillistamiseen tähtäävä kampanja.

Missä sitä tehdään ja millä keinoilla?

Annetaan Tapsan kertoa.

 Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi. Kun pedofilia aletaan medioissa esittää synnynnäisenä ja muuttumattomana seksuaalisena suuntautumisena ja tähän yhdistetään aikamme seksologian käsitys lapsesta seksuaalista nautintoa etsivänä ja tarvitsevana olentona, jolla on seksuaalioikeuksia, luodaan perusta prosessille, joka voi vähitellen johtaa ensin pederastian ja sitten pedofilian hyväksymiseen ja laillistamiseen.

Rakenne on häpeilemättä kaltevaa pintaa. Kalteva pinta ei kuitenkaan automaattisesti ole virhepäätelmä, joten olkaamme kärsivällisiä Tapsan kanssa.

Tapsa esittää, että tämä pedofilian normalisoinitprosessi tehdään viihdeteollisuuden kautta. Aivan kuten homoseksuaalisuus saatiin sosiaalisesti hyväksytymmäksi lukemattomien televisiosarjojen ja elokuvan positiivisten homo- ja lesbohahmojen kautta. Tapsa siteeraa LifeSiteNews sivuston Doug Mainwaringia. Mainwaring on päässyt selville siitä miten tämä prosessi etenee.

Ensivaiheessa on tarkoitus normalisoida aikuisten ja teininuorten väliset seksuaalisuhteet (pederastia), josta sitten edetään aikuisten ja lasten välisten seksuaalisuhteiden normalisoimiseen. Tällainen normalisoimisprosessi toteutetaan elokuvien, TV-sarjojen, dokumenttien ja lehtikirjoitusten avulla, joissa nämä suhteet kuvataan myönteisessä tai ainakin harmittomassa valossa.

Kolme miestä ja baby voi siis saada järkyttyvyyttä hipovan jatko-osan! Mutta onko tuollaisia propagandapätkiä jo keritty tekemään ihmisten katseltavaksi? On! Nimittäin uutukaisen tuore draama Call Me by Your Name. Siinä 25-vuotias mies ja 17-vuotias poika päätyvät romanttiseen suhteeseen jossa on myös fyysistä kontaktia.

Esimerkkinä tämän strategian ensivaiheesta Mainwaring mainitsee Hollywoodin marraskuussa 2017 julkaiseman elokuvan "Call Me by Your Name", joka käsittelee aikuisen miehen seksuaalisuhdetta 17-vuotiaan pojan kanssa eli pederastiaa. Se on saanut ylistäviä arvosteluja useissa amerikkalaisissa lehdissä ja elokuva-arvostelijat ehdottavat sille jo Oscaria. Elokuvassa ei kuvata tavallista tilannetta, jossa aikuinen mies pyrkii viettelemään nuoremman pojan. Sen sijaan elokuva kuvaa pojan etsivän seksuaalisuhdetta aikuiseen mieheen.

En ole nähnyt elokuvaa. Ihmissuhdedraamat eivät jaksa kiinnostaa minua. Edes elokuvissa. Mutta arvostelujen perusteella se on sitä samaa teemallista jatkumoa Lolita, American Beauty, Leon (leikkaamaton versio), Paljastavat merkinnät, Jo joutui armas aika ja muiden vastaavien elokuvien kanssa. Tällaisia elokuvia on tehty useissa valtioissa useiden vuosikymmenten aikana. Kaikissa näissä (tai lähes kaikissa) tuo kielletty suhde on tapahtunut heteroparien välillä, joten niiden tuomitsevuus on kristilliseltä kantilta vaikeampaa. Hetkinen! Tarkoittaako se sitä, että tuo pedofilian normalisointiprosessi on pyörinyt edessämme kaikki nämä vuosikymmenet? Valitettavasti Mainwaring tai Tapsa eivät esitä yhtä elokuvaa enempää esimerkkejä.

Siihen nimittäin ne esimerkit normalisointiprosessista jäivät. Olin odottanut lisää. Onhan aihe niin raflaava. Loput Puolimatkan seinätekstistä keskittyy professorin entisten tekstien toistamiseen. Ennustan, että Tapsa pyrkii pitämään itsensä relevanttina kirjoittamalla myöhemmin lisää nimenomaan tästä normalisointiprosessista.

Käyn kuitenkin hieman läpi sitä mitä muuta tekstiseinästä löytyi. Tapsa kertoo asiallisesti siitä mikä on ongelma näissä alaikäisten ja aikuisten seksuaalisuhteissa.


Se, että nuoret voivat kokea nautintoa seksuaalisuhteissa aikuisten kanssa, ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö seksi aikuisen kanssa vahingoittaisi nuoria. Vahingoittuminen voi tapahtua, vaikkei hän olisi tietoinen kokemastaan vahingosta. Nuori helposti erehtyy sen osalta, mikä hänen ihmisyydelleen on pitkällä tähtäimellä arvokasta ja tärkeää. Seksuaalisen nautinnon kokemus vääristyy suhteessa, jossa nuori ei ole tasavertainen osapuoli, mikä johtaa eroottisen halun kehitystä epäterveeseen suuntaan. Niinpä Regnerus (2017) luonnehtiikin tällaista nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä "pirulliseksi" (diabolical), koska nuori ei välttämättä edes tiedosta omaa vahingoittumistaan eikä siksi pysty etsimään keinoja oman seksuaalisen halunsa kehityssuunnan tervehdyttämiseksi esimerkiksi terapiassa.

Osapuolten valtasuhde on kaikkea muuta kuin tasapuolinen. Juuri se mahdollistaa väärinkäytön ja toisen satuttamisen ilman, että toinen osapuoli edes osaa puolustautua sitä vastaan. Aivan samalla logiikalla myös seksuaalivähemmistöjen järjestöt ovat argumentoineet lapsien rauhaan jättämisen puolesta.

Tapsa kirjoittaa pitkän pätkän siitä miten Alfred Kinseyn kuuluisa raportti sai sisältöään pedofiileiltä. He kuvailivat Kinseylle mitä kaikkea olivat tehneet lapsille ja miten lapset olivat reagoineet. Tapsa toistaa tässä sitä mitä kirjoitti viime vuonna Seurakuntalainen sivustolle.

Lisäksi professori on huolissaan lapsille annettavan valistuksen muuttumisesta entistä avomielisemmäksi. Seksuaalisuus ei olekaan enää automaattisesti kauhistava kammotus, vaan peräti asia josta alaikäiset voivat nauttia tietyissä muodoissa. Jopa Maailman terveysjärjestö WHO on mennyt kampanjoimaan lasten seksuaalioikeuksien puolesta. Eli lapsille pitäisi antaa seksuaalikasvatusta. Eli tietoa seksuaaliterveydestä.

Tapsa on niitä uskovaisia miehiä jotka tulkitsevat itsetyydytyksen synniksi. Siksi on tärkeää ylläpitää seksuaaliseen nautintoon liittyvää häpeää, jotta Jeesus ei itke kun alaikäisen peitto heiluu yöllä. Mutkat suoriksi rukoillen Tapsa sanoo, että jos lapset eivät häpeä seksuaalisia ajatuksiaan, niin he ovat helpompaa saalistajien saalista.

Seksuaalisuutta aktivoiva ja herättävä seksuaalikasvatus poistaa seksuaalisia estoja ja siten altistaa lasten seksuaalisille yllykkeille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Häpeän tunteen kadottaminen tekee lapselle vaikeammaksi vastustaa seksuaalista hyväksikäyttöä, koska hänen luontainen tunneperäinen vastareaktionsa heikkenee. Samalla häpeän tunteen katoaminen tai estyminen heikentää hänen kykyään vastustaa omia primitiivisiä yllykkeitään.

Ratkaisu on kertoa lapsille hänen oikeuksistaan. Myös siitä mystisestä asiasta nimeltään suostumus, joka on tuntematonta myös valitettavan useille aikuisille.

Ehkä kovin pala nieltäväksi Tapsalle ja kumppaneille on se miten kouluissa annetaan tietoa, joka olisi ristiriidassa konservatiivisten vanhempien puheiden kanssa.

WHO:n oppaassa käytetty lasten seksuaalioikeuksien käsite irrottaa lapset vanhempiensa auktoriteetista vetoamalla ”yksilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen”, joka ”auttaa yksilöä torjumaan perheen tai yhteiskunnan tunkeilua.” (SSE 18.) Kuitenkin tutkimusten mukaan lapsen läheinen yhteys vanhempiinsa suojelee lasta epäkypsiltä seksuaalisilta ratkaisuilta. Juuri seksuaalikasvatuksen alueella nuoret tarvitsisivat vanhempien tukea voidakseen toimia viisaasti tulevaisuuden ihmissuhteita ajatellen.

Tapsa osaa loihtia kyllä taitavasti haluamansa palapelimosaiikin. Hän kirjoittaa aivan kuin läheiset vanhemmat ja lapsen seksuaalinen itsemääräämisoikeus olisivat ristiriidassa keskenään.  Hän kirjoittaa aivan kuin WHO:n suosittelema opas olisi haitallista vanhempien ja lasten suhteelle.

Vielä kovempi pala Tapsalle taitaa olla se, että jopa kirkot ovat mukana tukemassa WHO:n kantaa. Luonnollisesti kaikki tämä valistus ja lasten oikeuksien huomiointi nähdään Tapsan silmissä pedofilian vahvistamisena. Kuin huomaamatta Tapsa livautti WHO:n toimet lasten oikeuksien parantamiseksi osaksi pedofilian laillistamista. Ehkä vahingossa. Ehkä tarkoituksella. Vain Tapsa tietää.

Jos Tapsa ei sitä itse osaa/uskalla tehdä, niin voin kirjoittaa tuosta pedofilian normalisoinnista hänen puolestaan. On nimittäin aivan totta, että tietyt ryhmät pyrkivät brändäämään pedofiileja positiivisemmilla leimoilla. Populaarikulttuuriin asti päässyt lyhenne NAMBLA (North American Man/Boy Love Association) on poliittinen itsemurha kaikille poliitikoille jotka edes leikillä esittäytyvät sen tukijana.

Yksi ryhmä tekee sitä saadakseen itsensä hyväksytymmäksi, eli itse ne pedofiilit. Brändäämisessä käytetään neutraalimpaa termiä Minor Attracted Persons, eli alaikäisiin vetoa tunteva persoona. Tarkoituksena on myös taata tällaisille henkilöille heidän pyytämäänsä terapiaa ja tukea. Pienemmällä stigmalla saa helpommin apua eikä pelkästään toivotuksia saunan taakse kävelemisestä. Juuri tägän pyrkii The Prevention Project. Tapsan ja Doug Mainwaringin mielestä tuo projekti on yhtä kuin pedofilian laillistamista. Mistä tietenkin päästään siihen, että seksuaaliset halut lapsia kohtaan eivät ole laittomia, mutta seksi lasten kanssa on laitonta. Tämän eron sekoittamisella saadaan propagandapuheissa pedofiilien auttamiseen pyrkivät toimet näyttämään laittomien toimien edistämisenä

 Toinen ryhmä on niitä tyyppejä, jotka pyrkivät väärennetyillä kampanjoillaan brändäämään LGBT+ ryhmiä pedofiliamyönteiseksi. Heitä löytyy 4chanista ja muista vastaavista trollaushermokeskuksista. Snopes jaksaa käydä läpi näitä trollauskampanjoita sitä mukaa kun niitä järjestetään. Pride-kulkueisiin liimataan Lapsirakas tarroja tai muita keksittyjä versioita sateenkaarilipuista, joilla yritetään saada kulkueet näyttämään pedofilian laillistamista haluavina kulkueina. Jekut toimivat somen aikakautena, kun sadat tuhannet jakajat eivät enää välitä lähdekritiikistä tai faktojen tarkistamisesta.

Ehkä Tapio Puolimatka kirjoittaa nimenomaan näistä tulevissa kirjoituksissaan. Jäämme odottamaan, mutta ei jännittyneessä tilassa. Kohua herättänyt kirjoitus ei vielä ollut sieltä iskevimmästä päästä professorin sulkakynää. Voisin jopa veikata, että uskovaisille yleisöille Puolimatka käyttää livenä uhkaavampia ja kärkevämpiä sanavalintoja.

26.7.18

Delta Lambda ja Pakkaamisen sietämätön keveys

IndieGoGo:n monissa ja monipuolisissa aloitusprojekteissa on Delta Lambda. Delta Lambda lupaa jotain aivan uskomatonta. He ovat keksineet tavan pakata digitaalista informaatiota kaikkia tunnettuja periaatteita rikkovalla tavalla.



Jopa tuhat kertaa enemmän kuvia, musiikkia ja aikuisv... luontodokumentteja tallennettuna kännykällesi tai tietokoneellesi! TUHAT KERTAA! Pelkästään tallennusten kymmenkertainen määrä olisi fantastinen taikatemppu! Eikä digitaalisten tiedostojen pakkaamisessa pienempään tilaan ja purkamisessa katseltavaksi tapahdu tietohävikkiä, joka on aina nakertanut niiden valokuvien ja äänitiedostojen laatua. Tämä on ikuinen ongelma Delta Lambdan ulkopuolisille ammattilaisille. Ongelma on tietenkin sellainen jota vastaan taistellaan tuotekehityksellä ja informaatioteorian hienouksilla. Jos se on oikeasti ratkaistu jopa tuhat kertaa paremmalla tiedon pakkaamisella ja ilman informaatiohävikkiä, niin ratkaisu mullistaa koko digitaalisen maailman. Se olisi harppaus aivan uuteen teknologian maailmaan. Informaatioteorian periaatteita voitaisiin kirjoittaa uusiksi. Teoreettisesti kun tiedostot voidaan pakata vain tiettyyn rajaan asti, mutta Delta Lambda ajaa hyperavaruuteen tuon rajan yli. Netflix ja muut vastaavat palvelut voisivat lähettää HD-ohjelmia aivan naurettavan nopeilla latausajoilla ilman valokaapeleita. Ja vaikka mitä muuta.

Jos Delta Lambda ei olisi pelkkää kusetusta.

Delta Lambda tekee pakkauksen puristamalla tiedostojen tiedot "binäärikoodiin" ja täten pienimpään mahdolliseen pakettiin. Jotenkin. Projektin ulkopuolisille ei vielä paljasteta hienouksia. Delta Lambda on sentään julkaissut esittelypaperin. Esittelyvideolla tai IndieGoGo sivulla ei kerrota sen tarkemmin tuon periaatteen toimintaa. Kiinnostuneita varmasti riittää, sillä nykyisillä väitteillään Delta Lambda väittää käytännössä keksineensä ikiliikkujan, Valkee-korvavalon ja syöpälääkkeen yhdistelmän.

Sijoittajilla on mahdollisuus heittää Delta Lambdan tilille rahaa erilaisilla paketeilla. Pienin summa on kymmenen dollaria, jolla saat kymmenen lisenssiä tuolle hämmästyttävälle pakkausohjelmalle. Ne luvataan toimittaa joulukuussa 2018. Innokkaimmat tukijat voivat maksaa kertamaksuna vain 1,5 miljoonan dollarin summan. Sillä "vallankumouksellisen teknologian" tunnistanut sijoittaja saa elinikäisen ja rajoittamattoman lisenssin Delta Lambdan tuotteisiin.

Metabunk foorumilla on käyty läpi Delta Lambdan lupausten teknologisia mahdottomuuksia. Pakattujen tietojen avaamiseen Delta Lambdan sovelluksella luvataan nopeuksia, jotka ylittävät moninkertaisesti nykyisten SSD-kovalevyjen nopeudet. Sellaisella lupauksella ei ole mitään järkeä, jos sovellusta käytetään SSD-kovalevyllä varustetuissa tietokoneissa. Sellaisella lupauksella olisi järkeä, jos sillä halutaan houkutella teknologiasta tietämättömiä sijoittajia.
Suosittelen seuraamaan miten keskustelu etenee tuolla Metabunkissa, jos haluat tietää miten Delta Lambdan tarina etenee. Ja päättyy.

Toistaiseksi firma on onnistunut (klo 01:08 26.7.2018) keräämään 1270 dollaria. Kampanjan rahoitukselle on keräysaikaa vielä kaksi kuukautta.

21.7.18

Emerituskirurgiylilääkäri Vastamäki ei tarkenna vaan vihjailee

Moni on huomannut tänä kesänä kansakunnan sanomalehtien mielipidepalstoilla kopioituneen kirjoituksen. Kyseisessä kirjoituksessa emerituskirurgiylilääkäri Martti Vastamäki esittää negatiivisia tuhahduksia THL:n suuntaan. THL kun on avoimesti suositellut nykyisen huumepolitiikan vaihtamista toimivaan huumepolitiikkaan. Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua kannanotto aiheutti varmasti epätietoista panikointia monessa kahvipöydässä. Jos et ole vielä lukenut sitä, niin klikkaa itsesi välittömästi tuonne THL:n sivuston puolella. Palaa sitten takaisin, niin näet miten kirurgiylilääkäri onnistuu kompastumaan omiin vihjailuihinsa.

Humaania Päihdepolitiikkaa ry on jo kerinnyt kommentoimaan Vastamäen kirjoitusta. Se ei estä minua starttaamasta sarkasmimoottoriani uuden kirjoitusinnon pauloissa.

Otan näyteeksi Ilkka-lehdessä julkaistun version Vastamäen mielipidekirjoituksesta.

THL:n pääjohtaja Juhani Eskola esittää kummia. Helsingin Uutiset 12.6.2018: ”THL:n pääjohtaja räväyttää: huumeidenkäyttö lailliseksi – nostaa esiin Suomen karut huumekuolematilastot.”
THL on jo nimensäkin perusteella se linnake, johon on totuttu Suomessa luottamaan, kun kysytään tilastoja kansalaistemme terveydestä ja sairauksista tai esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käytöstä.

Sitähän se on. THL tarjoaa lausuntoja ja tietoa huumeiden terveysvaaroista, sekä tietenkin siitä miten erilaiset huumepolitiikat toimivat. Se miten tätä tietoa käytetään lainsäädännössä jää poliitikkojen harteille. En heti keksi milloin viimeksi eduskunnassa on julkisesti pohdittu miksi nykyinen lailliseti myynnissä oleva ja vaarallisempi päihde saa olla myynnissä, mutta terveysvaikutuksiltaan haitattomampi päihde pysyy kiellettynä.

Äskettäin THL:n kaksi asiantuntijaa ehdotti huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumista Suomessa eli toisin sanoen käytännössä huumeiden käytön laillistamista. Nyt on pääjohtaja Eskola ilmeisesti taipunut samalle kannalle. Vaikka hän blogissaan ei ihan kuvatuilla sanoilla asiaa esitäkään (https://blogi.thl.fi/huumepolitiikka-uudistettava-vastaamaan-ajan-tarpeita). Mutta media on asian näin ymmärtänyt.

 Alan asiantuntijat ovat ymmärtäneet, että tietyillä huumepolitiikan hienosäädöillä pystytään vähentämään huumeiden aiheuttamia ongelmia. On jokaisen kansakunnan päätös haluaako kyseinen kansakunta vähentää tuollaisia ongelmia. Minkään valtion ei ole pakko vähentää huumeista johtuvia kuolemia. Ehkä jostain syistä valtio haluaa, että sen kansalaisista kuolee enemmän ihmisiä huumeisiin. Maailma on ihmeellinen paikka.

Tilastot osoittavat mm. Portugalista, miten tilanne siellä on parantunut. Huumekuolemat vähenivät alle puoleen välillä 2008–2015, 5.8 kuolemaa per miljoona asukasta, kun koko Euroopassa sama luku on 20,3.

Tilastot ovat olleet erittäin lupaavia. Monen valtion terveysviranomaiset seuraavat suurella mielenkiinnolla Portugalin tilanteen paranemista.

Tilastojen mukaan Portugalissa 15–34-vuotiaista 5 prosenttia käyttää kannabista. Miten on käynyt huumeista aiheutuville sairauksille ja sairaalahoitojaksoille? Todennäköisesti ne ovat lisääntyneet, kun arkkuun ei ole mennyt ihan niin moni.

Ylikirurgimme sananvalinnat ovat aiheuttaneet ihmettelyä. Yrittääkö hän vihjailla, että huumepolitiikan muutos toi enemmän ihmisiä hoitoon, koska käyttäjät eivät enää kuole? Sehän on hyvä asia. Hoito ja lääkärin luokse uskaltaminen ovat parempia vaihtoehtoja kuin kuoleminen. Mutta Vastamäen liturgiassa on sellainen sävy kuin se olisi huono asia, että ihmisiä kuolee vähemmän. Toivottavasti väki on tulkitsemassa häntä väärin. Sillä tuollaisessa tapauksessa ylikirurgimme olisi ns. paska ihminen.

On kuitenkin kysyttävä, tulkitseeko THL käytössään olevia tilastoja ”virheellisesti” esimerkiksi ottamatta huomioon pidempiä trendejä.

Niin? Millä tavalla THL tulkitsee tilastoja väärin? Vastamäki ei tarkenna. Hän pelkästään vihjailee.

Ja tekeekö se ehkä julkilausumia, joissa ei oteta huomioon Suomen kansan ”ei-eurooppalaista” luonnetta?

Mitä helv-, anteeksi, mitä haadesta tarkoittaa ei-eurooppalainen luonne? Vastamäki ei tarkenna. Hän pelkästään vihjailee, että jokin mystinen ominaisuus tekee suomalaisista merkittävällä tavalla ongelmatapauksia päihteiden kohdalla.

Tässä taannoin THL:n Pekka Hakkarainen ja kansanedustaja, poliisi Kari Tolvanen keskustelivat televisiossa asiasta. Tolvanen esitti erittäin hyvin perusteltuna näkemyksenään, että Suomen nykyinen lainsäädäntö on huumeasioiden suhteen oikeassa linjassa ja ajan tasalla.

Ok. Mitä hyviä perusteluja Tolvanen esitti? Vastamäki ei tarkenna. Hän pelkästään vihjailee. Havaitsen trendin ylikirurgin metodissa. Lukijan vastuulle jää jäljittää se keskustelu Maikkarin sivuilta. Tolvanen on myös minun mielestäni hyvillä laduilla, sillä käytöstä ei välttämättä saa enää rangaistuksia, vaan hoitoon ohjaamista. Eli lähestytään sitä KAUHEAA SKANDAALIMAISTA Portugalin mallia. Suomen rikoslaki ei onneksi ole sieltä huonoimmaista päästä, verrattuna moniin muihin maihin.

 Mutta vastaavasti voisimme vihjailla Keskusrikospoliisissa työskentelevän rikosylikomissario Thomas Elfgrenin perustelleen hyvin "miksi nykyisen muotoinen huumepolitiikka on toivotonta sotaa addiktioita vastaan."

Jo nykyisellään huumeiden vähäisestä käytöstä, johon liittyy hoitoon ohjautuminen, ei rangaista.
Depenalisaatiota tai jopa dekriminalisaatiota vaativien tahojen, joihin THL:kin nyt valitettavasti näyttäisi liittyneen, yhtenä pontena on ollut se, että nykyisin huumeiden käyttäjät voivat saada merkinnän rikosrekisteriin, joka saattaa vaikeuttaa opiskelemaan pääsyä tai työn saantia.

Tässä ylikirurgi on ompelemassa parempia tikkejä. Hän on tietoinen siitä, ettei Suomen rikoslaki ole huumeiden kohdalla niin huono kuin se voisi olla. Suomella olisi mahdollisuus kuitenkin ottaa askeleita vielä parempaan suuntaan. Nykyisen huumepolitiikan aikana ongelmakäyttäjien aiheuttamat kustannukset maksetaan verovaroista. Tuolla isossa maailmassa on käytössä tapoja, joissa käyttäjät ostavat tuotteensa ihan laillisesti kaupasta, jolloin kaupankäynnistä saatavat verotulot kilahtavat ongelmakäyttäjien aiheuttamien kustannusten maksuun. Eikä kuten nykyisessä systeemissä, jossa rahat kilahtavat piiloon harmaiden taskujen pohjalle. Voisimme siirtyä huumepolitiikkaan, joka ei tuhlaa valtion resursseja.

Esimerkiksi poliisiksi ei pääsisi, ennen kuin merkintä on vanhentunut eli poistuu itsestään muutaman vuoden kuluttua. Itse en ainakaan kaipaa huumeita käyttäviä linja-autonkuljettajia, rekkakuskeja tai poliiseja.

Samaa mieltä. Aivan kuten emme kaipaa kännissä ajavia kuljettajia ja poliiseja tai hiprakasti äänestäviä ja nipistäviä kansanedustajia.

Tuoreet poliisin tilastot osoittavat, että Suomessa huumekuskit saattavat pian ohittaa tilastossa alkoholirattijuopot.

 Se on huolestuttavaa. Osoittaa, että nykyiseen menoon on saatava muutoksia. Valistusta ei saa unohtaa minnekään edes sallivamman huumepolitiikan aikakautena.

Tällaistako haluamme? Suomeen ei sovi ainakaan tällä hetkellä sama kuin Portugaliin, USA:han tai Kanadaan, joissa tilanne oli jo ryöstäytynyt käsistä, eikä muita mahdollisuuksia kuin tiettyjen huumeiden vapauttaminen ollut enää näköpiirissä. Meillä ei vielä ole sellaista tilannetta.

Kanadassa ja Yhdysvalloissa on huomattu, että vuosikymmeniä jatkunut sota huumeita vastaan ei ole poistanut huumeita. Käyttö on jatkunut eri muodoissa lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Koko huumesodan ajan yhteiskunta on kuitenkin maksanut ongelmakäyttäjien aiheuttamat laskut. 

Kanada laillistaa kannabiksen viihdekäytön, koska päättäjät uskalsivat vihdoinkin tarkistaa kuinka haitallista ainetta se on. Samoin he ottivat selvää minkälaisia seuraamuksia Saksassa, Belgiassa, Italiassa ja Hollannissa tapahtui huumepolitiikan muuttamisen jälkeen. Suomalaisten poliitikkojen tulevaisuuden kannalta heidän kannattaa tarkistaa millaisia äänisaaliita laillistamista puoltavat puolueet saivat.

Miten Yhdysvalloissa tilanne on riistäytynyt käsistä vapauttavan huumelainsäädännön kohdalla?  Coloradon osavaltio hautautunut kannabisturistien painon alle ja päättäjät eivät tiedä minne laittavat kaikki ylimääräiset verovaransa? Vastamäki ei tarkenna. Hän pelkästään vihjailee.

Lisäksi on perusteltua kysyä, johtavatko depenalisaatiota vaativat kannanotot ennen pitkää Suomen lainsäädännön muuttamiseen.

Toivottavasti johtavat. Siihen ainakin pyritään. Juuri sen takia THL antaa niitä lausuntoja. Voimme tehdä lisää töitä huumeiden aiheuttamien ongelmien vähentämisessä. Kannanotot vaikuttavat enemmän, jos ne sisältävät perusteltuja argumentteja sekä ne pohjautuvat tutkimusnäyttöön. Näin ainakin haluaisin uskoa.

Liiallinen huumeiden käyttäjien pään silittäminen muun yhteiskunnan kustannuksella ei sovi maahamme!

Vaudeville sentään! Hieman yllättäen Vastamäki on nyt huolissaan yhteiskunnalle koituvista kustannuksista. Eli myynti lailliseksi ja valvotusti valmistettuja ja tarkistettuja tuotteita niille omistetuille kaupoille, kuten esim. Coloradossa tehdään? Näin Vastamäki saisi sen haluansa, eli taakkaa pois yhteiskunnan harteilta.

Paitsi että voimme melko varmasti olettaa hänen väittävän, että tässä kohtaa se on eri asia. Ei toimi Suomessa. Mutta Vastamäki ei tarkenna. Hän pelkästään vihjailee.

19.7.18

Kääntyneet eli miten ex-muslimeja vainotaan

Turvapaikanhakijoita pahoinpidellään Suomessa. Tähän karmeaan todellisuuteen liittyy monta tekijää. Yksi niistä tekijöistä on uskonnonvapaus. Tai tarkemmin sanottuna uskonnonvapauden unohtaminen.

Teologian maisteri ja toimittaja Mari Turunen perehtyi huolestuttavaan ilmiöön Suomessa. Kääntyneet - ex-musliem painostus Suomessa kirja kertoo miten yksi valtiomme vapauden pilareista joutuu nakerruksen kohteeksi. Uskonnonvapaus on uhattuna, kun uskontoaan vaihtavat ihmiset joutuvat pahoinpitelyn, tappouhkausten, kiusaamisen ja ahdistelun uhreiksi. Eivätkä pelkästään uskontoaan vaihtaneet vaan myös heidän sukulaisensa altistuvat samanlaiselle käytökselle. Nämä uhrit ovat Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita, jotka ovat luopuneet islamista. Enemmistö heistä kääntyy kristityiksi Suomen kirkoissa.

Turunen on haastatellut ja ottanut yhteyttä luterilaisen seurakunnan työntekijöihin. Heihin, jotka ovat aktiivisesti työskennelleet vastaanottokeskusten ja turvapaikanhakijoiden parissa. Hän haastatteli turvapaikanhakijoita. Samoin myös maassa pitempään asuneita maahanmuuttajia, joilla on kokemuksia painostuksen kohteeksi joutumisesta.

Eristäminen on yleisin ex-muslimeihin kohdistettu vainon muoto. Kristityksi kääntyneen seurassa ei enää olla vastaanottokeskuksen tiloissa. Hänen pöytäänsä ei istuta enää syömään. Tervehdyksiin ei vastata. Turusen kuulemissa vastauksissa on kerrottu, etteivät ex-muslimit enää saaneet edes kokata ruokaa keittiössä, jotta ruoka olisi rituaalisesti puhdasta. Eristäminen on yhtä kuin sosiaalinen kuolema yhteisössä. Samaa periaatetta käytetään monissa uskonoissa, sillä riski uskonyhteisöön jääneille on selkeä. Jos yksi on vaihtanut uskontoaan pois toiseen uskontoon, niin puhumalla hänelle yhteisöön jäänyt altistuu samoille perusteluilla joilla ex-muslimi lähti islamista. Tämän takia skientologeilla on disconnect käytäntö, hardcore ordotokseilla samankaltaista sosiaalista eristämistä ja jehovan todistajille ex-jäsenten karttamista. Muuten aivovirus voi levitä jäljelle jääneiden parissa.

Vainoamisen muodoista siirrytään uhkailuun. Niin yleisesti väkivallalla uhkaamiseen kuin lopulta tappouhkauksiin. Näitä esitetään vastaanottokeskusten sisällä kuin kadulla kävellessä.  Joskus joka vuosikausia Suomessa asuneet muslimit tietävät, että keskuksessa asuu ex-muslimi. He antavat samanlaisen vastaanoton kuin muut vainoajat. Sosiaalisen median kautta tieto kristityksi kääntymisestä kulkee myös pakolaisten kotimaahan.

Ex-muslimin vanhemmat saavat yhteisöltä kuulla olleensa huonoja vanhempia. Eihän lapsi olisi muuten hylännyt uskontoaan. Usein vanhemmat ilmoittivat suoraan, etteivät ole enää yhteydessä lapseensa. Eikä muukaan suvusta enää vastaa pakolaisen yhteydenottoihin. Ne harvat jotka vielä jatkavat keskustelua riskeeraavat painostusta siltä yhteisöltä jonka parissa vielä elävät.

Suomalaiset eivät välttämättä osaa edes reagoida siihen mitä vastaanottokeskuksissa tapahtuu. Me pidämme uskonnonvapautta niin itsestäänselvänä asiana. Kun vastaanottokeskuksista ilmoitetaan tappeluista, niin yksi syy tappelulle voi yksinkertaisesti olla kristityn joutuminen hakkauksen kohteeksi. Koska on nykyään kristitty eikä enää muslimi.

Poliisi ei voi tehdä mitään, jos heille ilmoitetaan uhkauksista. Se on vain sana sanaa vastaan, kuten pakolaisten parissa avustustyötä tehneet kertovat. Samoin vainottu voi kokea, että poliisille puhuminen pelkästään pahentaa hänen tilannettaan.

Pahimmillaan poliisin reaktiot ovat välinpitämättömiä. Näkökanta on nettikeskusteluista tuttu "antaa niiden tapella keskenään", kunhan eivät tappele suomalaisten kanssa. Seurakunnan työntekijöiden turhautuminen on selkeää, kun he kommentoivat miten joillakin paikkakunnilla on muita haastavampaa saada apua.

Kirjassa on mukana telkusta tuttu Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar, jolta Turunen pyytää kirjeellä vastauksia ilmiöstä. Miten muslimin tulee suhtautua luopioon, eli murtädiin, joka on hylännyt islamin? Miksi muslimiyhteisö Suomessa hylkää islamin jättäneitä ja esittää tappouhkauksia? Tuleeko luopio tuomita jo tässä ajassa (eikä sitten joskus tuomiopäivänä)?  Kenelle tuomiovalta kuuluu, ja miten muslimin tulee suhtautua henkilöön, joka on jättänyt islamin ja kääntynyt kristityksi?

Kaikkeen tähän vastatakseen Hajjar pyysi aikaa. Hänen vastauksensa on pitkä. Se on lähetetty sillä vaatimuksella, että se on julkaistava kokonaisuudessaan. En kirjoita sitä tänne blogiin kokonaisuudessaan. Totean vain sen mitä Turunenkin toteaa Hajjarin vastauksesta:

"Hänen kommenttinsa vahvistavat haastateltujen kokemukset, ja samalla hän tulee paljastaneeksi, että Suomessa toimii jo yhteisön sisäinen laki, kun muslimiyhteisö ratkaisee islamin hylänneen kohtalon."

Hajjar nimittäin toteaa, että lopullinen päätös siitä miten luopiota kohdellaan tehdään "johtajuuden säännöksillä". Johtajuuden säännökset eroavat ilmoituksen säännöksistä, jotka ovat selkeämmin johdettavissa profeetan ohjeista. Johtajuuden säännöksissä on enemmän vapautta erilaisiin tulkintoihin tilanteen mukaan. Tässä tilanteessa muslimien täytyy tehdä selkeä ero sellaisen apostasian kanssa, joka on henkilökohtaisen pohdinnan tulos eikä johda sotaan muslimihallintoa vastaan. Sellainen apostasia on hyväksyttävää. Hajjar kirjoittaa, etteivät sellaiset apostasiat ole johtaneet kuolemantuomioihin.

 Hajjar muistuttaa islamin historiasta, jossa apostasia on ollut keino salata sodanjulistukseen liittyviä tavoitteita. Se oli aikaa jolloin heimot sotivat aktiivisesti keskenään myös uskonyhteisön sisällä.

 Kokonaisuudessaan Hajjarin vastausta vaivaa sama ongelma kuin siinä miten hän ei kyennyt toteamaan, ettei vaimoja saa hakata.  Missään tuossa pitkässä apostasiaan liittyvässä vastauksessaan hän ei totea, ettei uskontonsa vaihtamisessa ole mitään väärää. Eikä hän tietenkään voi kirjoittaa sellaista, koska hänen on yritettävä perustella oman uskontonsa paremmuttaa verrattuna muihin uskontoihin. Samalla pitäisi kuulostaa tasapainoiselta henkilöltä.

Itse koin pienen naurun pyrskähdyksen, kun Hajjar perustelee miksi uskonnon hylkääminen on ns. vakava asia.

"Jos henkilö on kääntynyt kristityksi tai juutalaiseksi, hän on jättänyt islamin viimeisen ilmoituksen ja valinnut aiemman ilmoituksen. Tämän vuoksi häneen eivät päde ne säännöt ja erityisasema, jotka kuuluvat syntyperäisille kristityille tai juutalaisille, kirjan saaneina kansoina. Tästä myös johtuu asian vakavuus ja se, että uskonnon valinta ei ole leikin asia."

s. 41

Hajjar kehottaa keskusteluun ja dialogiin ex-muslimin kanssa. Toivottavasti Hajjar pitää itsestäänselvyytenä sitä, että ex-muslimin vainoaminen on moraalisesti väärin. Sillä vastauksissaan hän erikseen sanoo, ettei uskossa saa olla pakkoa. Islamissa on oikeus olla uskomatta. Kunhan on pohtinut sitä miksei usko islamiin. Hajjar ei erikseen tuomitse ex-muslimien vainoamista. Sopuisalla lukemisella se johtunee siitä, ettei hänen tarvitse tuomita sitä erikseen. Koska uskossa ei ole pakkoa. Vaikka toisaalta tietystä uskosta luopuminenhan on teoriassa eri asia kuin johonkin uskominen.

Uskontonsa jättävä muslimi kokee välittömästi selkeitä haittoja. Jos hän on naimisissa muslimin kanssa, niin voimaan asti heti avioero, olkoon aviopari halukkaita olemaan vielä yhdessä. Samoin perintöoikeudet muuttuvat. Ex-muslimi ei saa periä vanhemmiltaan. Eikä häntä peritä. Kaikki tuo tapahtuu uskonnollisen yhteisön sisällä. Ne ovat yhteensopivia maallistuneen yhteiskunnan lakien kanssa, jos kaikki osapuoluet suostuvat sellaiseen. Jos eivät suostu, niin maallistuneen yhteiskunnan lait tietenkin vetävät pitemmän korren.

Toivottavasti.

Ainakin lasten huoltajuus säilyy ex-muslimilla. Tai pitäisi säilyä, mutta Turunen on kirjaan materiaalia kerätessään kuullut tapauksista joissa Suomessa asuva ex-muslimi on menettänyt lapsensa muulle suvulleen. Kaikissa näissä tapauksissa lapsensa menettäneet olivat naisia. Useat ovat joutuneet hankkimaan uuden identiteetin ja muuttamaan toisille paikkakunnille. Yhteisön silmissä lasten vieminen äideiltään on lasten sielujen pelastamista. Lapset eivät altistu vääränlaisille puheille ex-muslimina elämisestä.

Kirkkohallituksen Marja-Liisa Laihia (maahanmuuttotyön ja monikulttuurisuuden asiantuntija) kertoo kirjassa järkyttyneensä siitä mitä kaikkea paikallisseurakuntien työntekijät ovat kertoneet turvapaikanhakijoiden kokeneen. Suomalaiset papit ovat päässeet todistamaan miten vainoaminen tapahtuu. Kristityksi kääntyminen ei ole h Sen takia henkilöllisyyden salaamista tapahtuu myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Se tehdään kristityksi kastetun ex-muslimin kohdalla. Heidän nimiään ei tallenneta kasterekisteriin. Kastetodistus annetaan vain kastetulle. Näin varmistetaan, ettei tieto kristinuskoon kääntyneestä leviä niin helposti. Kirkkohallitus päätti tehdä näin, jotta turvallisuusriskit otetaan huomioon.

Uskonnonvapauden ansiosta minä ja muut ateistit pääsevät elämään jumatonta elämää kaikessa rauhassa. Sama uskonnonvapaus antaa ihmisille oikeuden vaihtaa uskontoaan NIIN MONTA KERTAA KUIN HÄN HALUAA. Ja siinä on sen vapauden hienous. Se suojelee kaikkia uskovaisia ja uskonnottomia. Ja juuri sen takia uskonnonvapautta ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Sen takia niin maahan saapuville ihmisille kuin Sipilän hallitukselle on muistutettava, että Suomessa on noudatettava Suomen lakia.

Maailmalla on seurattu ja tutkittu pitkään sitä miten kristittyjä vainotaan. Yksi kattavimmista tuoreista tutkimuksista on Notre Damen yliopiston projekti Under Ceasar's Sword. Suosittelen sitä jatkolukemiseksi.

5.7.18

Viikon viraali: Kummitusautot

Viikon viraalissa tartumme teiden kauhuun nimeltään kummitusauto. Se on näkymätön voima, joka näyttää iskevän teillä normaalisti ajaviin autoihin. Miten kukaan kuljettaja uskaltaa enää lähteä maitokauppaa kohti?

Viraalilla tavalla kiertoon lähtevä video jaetaan yleensä niillä tyypillisillä saatevalheilla; "Selittämätön ilmiö" tai "yliluonnollinen tapahtuma". Videolla nähdään 11 kolaria (jotkut sivustot jakavat lyhyempää 10 kolarin videota), joissa henkilöautot näyttävät törmäävään näkymättömään esteeseen tai voimaan. Törmäykset tallentuivat liikennevalvontakameroille, joten ne eivät voi olla väärennöksiä!

Paitsi että tietenkin ne ovat. Mutta viraalivideoiden muodossa kummitusautojen kohtaamisia levittävät sivustot eivät mainitse mistä alkuperäinen video ilmaantui internettiin.

Onneksi on Social Media Hoax Slayer (laitathan sivuston suosikkeihisi talteen), joka osasi hakea kummistusautojen alkupäräisen valmistajan. 

Italialainen Donato Sansone päätti tehdä valvontakameroiden materiaalista lyhyen ghostCRASH elokuvan. Kameroiden alkuperäinen taltointi on valmiiksi huonolaatuista, joten se sopii mainioisti hyvän editoinnin uhriksi. Jos tarkoituksena on tehdä jekkuiluvideo. Kun autokolarista poistetaan editoinnilla toinen autoista, niin jäljelle jää pelottava ja hämmästyttävä kolari.




In a particularly weird demonstration of what can be done with a bit of imagination and some video editing software, ghostCRASH is a short video project by director and visual effects artist Donato Sansone, in which he has gone through security camera footage of road traffic collisions and digitally removed one of the cars involved. The result is a compilation of accidents in which it appears that the cars are crashing into absolutely nothing, something that we’re unsure whether is supposed to be amusing or not, but doesn’t half look weird at least…

SMHoaxSlayer löysi myös pari niistä alkuperäisistä kolareista joita Sansone käytti omassa videossaan. Näet millaisen auton Sansone poisti videolta.



Nyt osaat olla valppaasti valmiina, jos joku tuttavasi jakaa tuota kummituskolarivideota. Valmistaudu siihen, että seuraavaksi jokin Sansonen vastaavista lyhyistä pätkistä lähtee viraalisti kiertoon.

2.7.18

Kreationistien meemi: 90% maailman lajeista ilmestyi samaan aikaan

Aina silloin tällöin jokin jännittävä uusi tieteellinen tutkimus kiinnittää tieteestä kiinnostuneet toimittajan/toimittajaksi haluavat mielenkiinnon. Näin tapahtui Nicole Arcelle, joka kirjoitti Tech Times sivustolle oman tulkintansa siitä mitä eräs tutkimus tarkoittaa. Arcellen tulkinta mäjähtää täysillä päin metsään syöksyvän auton tuulilasia.

In a massive genetic study, senior research associate at the Program for the Human Environment at Rockefeller University Mark Stoeckle and University of Basel geneticist David Thaler discovered that virtually 90 percent of all animals on Earth appeared at right around the same time.

90% kaikista maailman eläimistä ilmestyi samaan aikaan? Tutkimus ei päätynyt tuollaiseen.

More specifically, they found out that 9 out of 10 animal species on the planet came to being at the same time as humans did some 100,000 to 200,000 years ago.

Yhdeksän kymmenestä eläinlajista ilmestyi samaan aikaan ihmisten kanssa jossain 100 000 ja 200 000 vuoden välimaastossa? Tutkimus ei päätynyt tuollaiseen.

In analyzing the COI of 100,000 species, Stoeckle and Thaler arrived at the conclusion that most animals appeared simultaneously. 

Tutkijat päätyivät johtopäätökseen jonka mukaan melkein kaikki lajit ilmestyivät samanaikaisesti? Ei.

Huimia väitteitä. Evoluution peruskäsitteiden romuttamista. Tieteellisen tutkimuksen väärinkäsitystä.

Tämä on varmasti houkutellut kreationistit pörräämään tutkimuksen päälle. Ja niin se onkin. Sitä ennen käydään läpi mistä tutkijat oikeasti ovat kirjoitelleet.

Kyseessä on Rockefeller yliopiston Mark Stoecklen ja Baselin yliopiston  David Thalerin yhteistyö. He perehtyivät mitokondriosta saatavan DNA-viivakoodin voimaan lajien tunnistamisessa. Paperissa riittää luettavaa yli 20 sivun verran.

Miksi mitokondrion pitäisi määritellä laji?

DNA-viivakoodit ovat edellisiin perimään perustuvien lajien tunnistustapoihin verrattuna halvempia ja nopeampia. Se on myös uudempi, joten alalla on skeptisyyttä sen soveltamisen luotettavuudesta. Periaate on onneksi yksinkertainen. Tässä tapauksessa lajien tunnistaminen saadaan DNA-viivakoodeilla mitokondriossa piilevän COI-pätkän ( sytokromi c oxidaasigeenin) perusteella.

Sytokromioksidaasigeeni löytyy kaikilta eukaryoottisilta (aitotumallisilta) eliöiltä, koska se koodaa soluhengityksessä välttämätöntä proteiinia. Sittemmin COI-geenin soveltuvuus lajien erottamiseksi on saanut tukea lukuisissa tutkimuksissa eri eläinryhmillä. Nyt tiedetään, että eläinlajit voidaan sen perusteella erotella yleisesti ottaen erittäin tehokkaasti (vaikka joillakin lähisukuisilla lajeilla DNA-viivakoodit voivat olla myös identtiset), mutta sama geenijakso ei sovellu sienten eikä kasvien tunnistamiseen.

Taksonomia ottaa harppauksia eteenpäin myös rajavalvonnossa ja ruokateollisuudessa, kun tunnistaminen on entistä nopeampaa ja edullisempaa. Entäpä jos viivakoodeja otetaan 100 000 eri eläinlajista ja niiden perusteella laaditaan valtava taksonominen kartta? Juuri näin tutkijat tekivät.

Se oli tärkeä ja iso urakka, joten on sääli miten kreationistit laskivat ja tulevat jatkossakin laskemaan löysät löyhkät paperin päälle.

Stoeckle ja Thaler käyvät läpi paperissaan lajimääritelmän monimuotoisuutta (n. 30 määritelmää), ja sitä miten DNA-viivakoodeilla tehtyä tunnistamista saadaan johdonmukaisesti sovitettua näihin määritelmiin. He pohtivat miten viivakoodeista saatu valtava data voidaan tulkita. He pohtivat monta eri hypoteesia genetiikan saralta, jotka liittyvät mitokondrion variaation selittämiseen.  Paperi on raskasta luettavaa.

Kreationistien harmiksi mikään paperissa ei kumoa evoluutioteoriaa.

Mikään tuosta työstä ei tarkoita, että nykyinen elämän monimuotoisuus olisi ilmestynyt vain jotain satoja tuhansia vuosia sitten. Se tarkoittaa sitä, että nykyisin elävät lajit ovat enimmäkseen kehittyneet joidenkin satojen tuhansien vuosien aikana. Se tarkoittaa sitä, että nykyisin elävien eläinlajien perimässä oleva variaatio on ilmestynyt joitain satoja tuhansia vuosia sitten.  Vieläkin enemmistö koskaan eläneistä eläimistä ja lajeista on kuollut sukupuuttoon kauan kauan kauan ennen kuin nykyisin elävät lajit ovat eläneet ja ilmestyneet.

Nykyiset lajit ovat nuorempia kuin max 200 000 vuotta. Mikä ei mitenkään tarkoita, etteikö nykyisiä lajeja ennen olisi ollut muita lajeja. Lajiutumista tapahtuu jatkuvasti. Tai kuten Pharyngulassa PZ Myers muistuttaa:

It’s a bit like reading a statement that almost all people are less than 100 years old, and then wondering, publicly and in print, about what happened in 1918 to cause every human being on Earth to have been suddenly born in that year.

Stoeckle ja Thaler ovat tietoisia, että valtavalla DNA-viivakoodien aineistolla he ovat tarkastelleet vain yhtä hetkeä elämän historiasta.
The characteristics of contemporary mitochondrial variance may represent a rare snapshot of animal life evolving during a special period. Alternatively, the similarity in variance within species could be a sign or a consequence of  coevolution.

Jos kelaisimme elämän suurta dvd-levyä taaksepäin kymmenen miljoonaa vuotta, ja ottaisimme silloin elävistä eläimistä samanlaisen otanan mitokondrion DNA-viivakoodeista, niin kaikella todennäköisyydellä silloinkin saadaan aivan samalla tavalla havainto silloisten eläinten perimän "ilmestymisestä" 100 000 - 200 000 vuoden aikakaudella ennen otantaa.

Ai niin, ne kreationistien reaktiot tuohon paperiin?

Joel Kontinen Bwanajoelta on kirjoittanut lyhyesti tästä tutkimuksesta: Eläinlajit ovat paljon nuorempia kuin mitä niiden evoluution mukaan pitäisi olla, uusi sekulaarinen tutkimus kertoo

IDeistien viimeinen linnake Evolution News & Science Today raapii leukaansa, mutta kauttaaltaan ottaa rauhallisen otteen paperista:

Could it be that animals were designed together with humans and instantiated at the same time too? Or did they get off the same spaceship? Or off the same boat?

ja myöhemmin:

I am intrigued, but to be honest, I don’t quite know what to make of it just yet, and don’t want to jump to any conclusions. This kind of inference is complicated; the paper does not explain where they sourced estimates of mutation rate and effective population size.

Lukemattomat häröilevät luomisopin kannattajat tulkitsevat paperia tähän tapaan:

DNA NEWS THAT VERIFY CREATION  AND CRUCIFY EVOLUTION THEORY

Kunhan tietoisuus tästä paperista leviää laajemmin kreationistien parissa, niin saamme varmasti lisää jännittäviä tulkintoja siitä mitä paperi muka kertoo evoluutiosta.

30.6.18

Päivi Räsänen vs Pride

Kaikkien rakastama (huom. sarkasmi) poliitikko ja kristinuskon jälkitaistelija Päivi Räsänen naputteli viestiä Twitteriin. Se liittyy hänen uuteen kirjoitukseensa, joka ruoskii Pride-tapahtumaa. Eikä sellaisella tavalla kuin jotkut tapahtumaan osallistuvat haluavat tulla ruoskituksi.

Pride-tapahtuman ympärillä suuri harha

Kuten Päivistä jo tiedämme, ei hän ole tapahtuman suurin fani.Voisin jopa uhkarohkeasti väittää, että hän pikkuriikkisen vastustaa sitä.

Pridetapahtumasta on kehittynyt merkillinen moraalinen linjanjakaja. Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. Jos joku asettuu poikkiteloin, Setan joukot painostavat nopeasti polvilleen, perumaan puheet ja pyytelemään anteeksi.

Ai kuten silloin joskus ne tietyt moraalinvartijat pakottivat syntiset ihmiset polvilleen perumaan puheitaan ja pyytämän anteeksiantoa heidän jumalolennoltaan? Ympäri mennään, yhteen tullaan. Tosin toistaiseksi nämä sateenkaarisotilaat tyytyvät kirjoittamaan julkisuuteen tekstejä. Radikaalit tasa-arvoterroristit ottavat jopa yhteyttä poikkitelaksi muuttuneen työnantajaan.  Ehkä Päivi yrittää vihjailla äskettäisen Pori Jazz järjestäjien päätökseen laittaa eheytyshoitoja kehuneen miehen sivuun.

Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha. Todellisuudessa sateenkaaripolitiikka pyrkii askel askeleelta vaientamaan biologiseen todellisuuteen perustuvan näkemyksen naisena ja miehenä elämisestä. Se tavoittelee tilannetta, jossa sukupuoliperusteiseen avioliittoon pohjaavat näkemykset leimataan poliittisesti epäkorrekteiksi ja syrjiviksi. Tästä leimasta on kieltäydyttävä! 

Väkevä väite. Joka varmasti uppoaa Päivin seurakuntaan kuin... jokin kuuma ja terävä uppoaa pehmeään ja sulavaan materiaaliin. Väite vain edellyttäisi sitä, ettemme me heterot (kyllä, minä olen hetero) saisi enää puhua heterosuhteistamme ja kävellä kadulla miehen käsi naisen kädessä. Tai jotain sinnepäin. Päivi ei valitettavasti levittele sen tarkemmin mitä hän tarkoitti tuolla "leimalla". Tai tarkenna minkälaiset puheet oikeasti joutuvat vaimentamisen kohteiksi.

Se mitä Päivi Räsänen ja Tapio Puolimatka sekä kristuksen steppitanssijat eivät millään tunnu ymmärtävän on heterojen ja ei-heterojen samanarvoinen rinnakkaiselämä valtion lainsäädännössä. Ja jopa kansakunnan mielikuvissa. He eivät tunnu käsittävän, että Suomessa niin mies-nainen parit kuin mies-mies ja nainen-nainen parit saavat elää kuten elävät. Tasa-arvoisina.

He eivät tunnu käsittävän, että epäkorrektiksi ja syrjiväksi leimataan ne näkemykset, jotka yrittävät väittää etteivät mies-mies ja nainen-nainen parit ole tasa-arvoisia parisuhteita mies-nainen suhteiden rinnalla. Voiko tuollainen ajatus edes tupsahtaa Päivin pääkopan sisään? Vai jääkö tämäkin selittäminen Päivin uhriutumismankumisen peittoon?

Pride-tapahtuman täytyy varmasti satuttaa henkisesti Päiviä. Se on osoitus siitä miten pahasti, useasti ja kriittisiin kohtiin Päivin ja kristuskomppanian tappiot kertyivät. Se on osoitus heidän kokemistaan tappioiden sarjoista. Moderni Pride-tapahtuma on saavuttanut modernin yhteiskunnan ultimaalisen voiton. Se on muuttunut kapitalistiseksi kulutusjuhlaksi. Tavarataloketjut, olutpanimot, bensa-asemat, Paulig-kahvi ja jopa valtion rautatiet sekä posti koristelevat itsensä sateenkaarilipuin. Oikeastaan on vaikeampaa löytää isoja firmoja, jotka eivät ole mukana tukemassa menoa. Useampi pappi marssii mukana kulkueessa tukemassa tapahtumaa. Setalaiset ja monet muut vähemmistöjen aktivistit voivat kauhistella kaupallistumista, mutta se on menestyksen hinta tässä rahan hallitsemassa maailmassa.

Silloin tällöin kannattaa myös kuunnella niitä nuoria, jotka varttuivat sateenkaariperheissä. Heilläkin on äänens, kuten tämä Ylen julkaisema juttu kertoo.