Avaruusaseman teipit ja uteliaisuuden tarve

 Kävipä hassusti päivällä, kun huomasin somesyötteessäni pitkästä aikaa avaruusmatkustusdenialismia. Salaliittoteorioiden piirissä on oma sisäpiirinsä, jossa ei uskota ihmiskunnan kykenevän matkustamaan kiertoradalle. Taustalla on uskomuksia vaikkapa litteästä maasta ja/tai kuulentojen lavastuksista. Tällä kertaa lukijoille tarjoillaan kuvaa, jossa ei ole tuttuja punaisia ympyröitä ja nuolia. Niiden sijasta kuvaan on lisätty keltainen nuoli ja neliö. Joten kuvassa täytyy olla jotakin erikoista.

 

 

Kuvaa jakavat tahot kommentoivat, että avaruutta lavastavat näyttelijät unohtivat eväänsä esille pöydälle. Ne eivät leijaile pitkin moduulia kuten pitäisi tapahtua painovoimattomassa tilassa! NASA:n huijaus on paljastunut!

Josta pääsen minua eniten raivostuttavaan kohtaan. On täysin ennustettavissa, että kuvan hedelmille ja purkille löytyy selitys aivan alkeellisella google-fu taidon käytöllä. Pitää vain osata ja uskaltaa etsiä vastauksia. Valitettavan moni nettikäyttäjä jättää tämän vaiheen kokonaan pois elämästään. Älyllisen laiskuuden takia he vain jakavat salaliittoteoriaa eteenpäin.

Minulta kesti peräti 34 sekuntia löytää selitys sille miksi ruoka on tuolla tavalla pöydällä.

Euroopan avaruusjärjestön videolla näytetään miten avaruusaseman moduuleja ja hienouksia. Siinä samassa esitellään miten asemalla käytetään tarrapintoja nimenomaan pitämään sekalaista sälää paikallaan.

 

6:16 kohdasta eteenpäin voitte ihailla samaa ruokapöytää joka näkyy ylemmässä valokuvassa. Se on venäläisten Zvezda huoltomoduulin sisällä. Pintaan on kiinnitetty teippiä, jotta kamat pysyvät pöydällä. Tosin videolla jokin punainen kastikepussi on jäänyt leijailemaan pöydän päälle. 

Myöhemmin videolla on myös kohtia, joissa näkyy miten käytännöllisesti asukkaat ovat kiinnitelleet käyttötavaransa käden ulottuville. Samoin siellä näkyy millainen joulukuusi on hankittu avaruusasemalle. Jääköön niiden bongaaminen katsojan iloksi.

22:30 kohdalla astronautit päättävät myös tuhota erään salaliittoteorian jota on levitetty heidän pöydistään. Miksi avaruudessa muka tarvitaan pöytiä? Ja kas kummaa, avaruudessakin tarvitaan työskentelyä varten tasaisia työtasoja. Pöytiin on kiinnitetty tarroja joihin voi kiinnittää halumiaan kamoja. Tämä on aivan käsittämätön paljastus salaliittoteorioitsijoille. He ovat varmasti myös täysin tainnuksissa, kun näkevät avaruudessa viljellyt chilit.

Videolla on myös tahatonta huumoria. "There's not much space... in space" ESA:n astronautti Luca Parmitano sanoo esitellässään varastomoduulia.

Älä tuhlaa aikaasi salaliittoteorioitsijen kamoilla. Tutustu itse siihen miten avaruusasemalla eletään ja tehdään töitä. Pääset sivistämään itseäsi.

Lady of Heaven elokuva VS Sananvapaus

Sumuisen saaren syvyyksistä kuuluu mielenkiintoisia uutisia sananvapaudesta. Lady of Heaven elokuva herättää suuria tunteita ja saa väkeä protestoimaan. Onko tapaus tämän sukupolven Life of Brian?

Fatima Al-Zahran elämästä kertova tarina on arvostelujen mukaan ollut väkevä ja toiveikkaita tunteita herättävä. Sanoma on väkivaltaa ja terrorismia vastaan. Fatima tunnetaan profeetta Muhammadin tyttärenä. Tarina on yhdistelmä nykyaikaa ja menneisyyttä. Aikahyppelyä tapahtuu menneisyyden Fatiman ja nykypäivän Laithin välillä. Ruudulle saadaan kohtauksia Fatiman elämästä. Käsikirjoitus on šiia muslimi Yasser Al-Habibin kynästä. 

 

Elokuvan tekemisessä otettiin huomioon myös islamilaiset perinteet. Ovathan kirjoittaja Al-Habib ja tuottaja Malik Shlibak itse muslimeja.

In accordance with Islamic tradition, during the making of this film no individual represented a Holy Personality.

The performances of the Holy Personalities were achieved through a unique synthesis of actors, in-camera effects, lighting and visual effects.

 Elokuva-arvosteluissa kerrontaa kuvaillaan paikoitellen kliseiseksi eikä oikein vakuuttavaksi kokonaisuudeksi. Dialogi tökkii ja Fatiman rooli jää lopulta aika pieneksi. Eikä Fatiman kasvoja edes näytetä. Ei siis mitenkään erikoinen tai mullistava elokuva. Mutta elokuva muiden elokuvien joukossa.

Valitettavasti elokuvan aihe on uskonnollinen, joten se aiheuttaa uskonnollisia vastalauseita. Jo ennakkoesityksiä ennen esitettiin syytöksiä jumalanpilkasta. Bradford, Bolton, Birmingham, Blackburn ja Sheffield kaupungeissa elokuvateattereiden edessä osoitettiin mieltä. Tai oikeastaan uskonnollisia tunteita. Niitä oli onnistuttu loukkaamaan. Jotkut jopa väittivät elokuvan olevan vihapuhetta muslimeja kohtaan. Kirjallisissa vastalauseissa sentään kerrottiin tarinan olevan heidän mielestään historiallisesti epätarkka. 

Vastalauseissa on nostettu esiin sananvapauden ongelmallisuus.  Mielenosoituksia järjestäny Ali kommentoi brittien sanomalehdille:

"When someone openly expresses their views against, let's say, gay people, then it's homophobia, or someone openly expresses their views of negativity against Jewish people or their religion, it's antisemitism. When it's against Black people, it is racism. But when it comes to Muslims, it's freedom of speech. And Muslims are really fed up."

 

Minulle jäi epäselväksi, tietääkö Ali että elokuva on muslimien tekemä. Mistä pääsemmekin tilanteen solmukkaaseen kohtaan. Muslimeja on montaa sorttia. Lady of Heaven on enemmän šiia muslimien perinteitä mukaileva. Sunni muslimit ovat aivan toisesta koulukunnasta, ja tulkitsevat elokuvaa heidän oppejaan pilkkaavana. Profeetta Muhammadin kuoleman jälkeinen valtataistelu tuotti tämän kahtiajaon, kun seuraajille tuli erimielisyyttä johtajuuden periytymisestä.

Nykyisen Englanissa asuvan muslimiyhteisön aseman ja yhteisöllisyyden tähden muslimien neuvostot ovat vedonneet, ettei elokuvasta aleta tekemään vääriä johtopäätöksiä. Ja samalla he ovat todenneet, että olisi parempi jos elokuvaa ei esitettäisi. Jotta rauha säilyy yhteisössä. Sensuuria rauhan tähden.

 Onneksi mielenosoitukset ovat olleet rauhallisia. Britannialainen elokuvaketju UK Cinema päätti poistaa uuden Lady of Heaven elokuvan esityksistään. Firma vetosi työntekijöidensä turvallisuuteen. Kilpaileva Vue Cinemas pitää elokuvan esityslistallaan. Lady of Heaven elokuvan esittäminen on kielletty Egyptissä, Iranissa ja Pakistanissa.

Tämän vuosikymmenen kulttuuripaniikkia näyttääkin olevan uskonnollisten islamia käsittelevien elokuvien asema eurooppalaisessa kulttuurissa. Olin vielä nuori poika kun VHS-kauden kauhuelokuvien paniikki ja sensuurivoimat olivat valloillaan. Pääsemme seuraamaan toistuuko sama ilmiö muslimiyhteisöjen sisällä.

Huumekeskustelun aloittamista harkitsevan lautakunnan saunavuoron suunnittelu saatiin loppuun

Ihmeiden aika ei ole alkanut. Eduskunnassa käsitellään kannabiksen dekriminalisointia vaativaa kansalaisaloitetta. Valiokunta julkaisi mietintönsä huhtikuussa (pdf). Valiokunta hylkää kansalaisaloitteen. Lakivaliokunnan asiantuntijoiden lausunnoissa otettiin esiin huumausainelain puutteita. Valiokunnan mietinnössä huumepolitiikan linjauksia pidetään suhteellisen onnistuneina, joten muutoksille ei nähty olevan mitään tarvetta. Asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta.

Kansalaisaloite ei sellaisenaan ole toteuttamiskelpoinen. Se sentään nosti pinnalla kotimaisen huumausainepolitiikan nykytilan. Sekä sen toimivuuden tarkastelun. Tätä keskustelua käytiin 10.5. eduskunnan salissa. Kuuntelin sitä muistiinpanoja rustaten, jotta sinun ei tarvitsisi tuhlata aikaasi. Minulla ei ole elämää ja kuten kaikki muitamme, bloggaaminen on parasta huumetta!

Valiokunnan enemmistön kantaan esitettiin vastalause. Vihreiden Saara Hyrkkö avaa keskustelun. 

"Yksimielisyyttä ei sen sijaan ollut siitä, mitä suomalaisessa päihdepolitiikassa pitäisi seuraavaksi tapahtua. Viime kädessä erimielisyys kiteytyi nähdäkseni yhteen isoon kysymykseen: pidetäänkö Suomen nykyisiä huumausainepolitiikan linjauksia ja rikoslainsäädäntöä toimivana ja onnistuneena, vai olisiko tarpeen toteuttaa laaja-alainen tutkittuun tietoon perustuva arviointi ja selvitys tarvittavista kehitystoimista? Koetimme valiokunnassa hakea tukea lukuisten asiantuntijoiden kannattamalle näkemykselle, mutta valiokunnan enemmistö päätyi kuitenkin toiselle kannalle. Teen nyt siis vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että oikeusministeriö asettaa laajapohjaisen työryhmän laatimaan kokonaisarvioinnin huumausainepolitiikan kehittämisestä ja tarkastelemaan myös huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamisen vaikutuksia laaja-alaisesti.”

Vastalause voi johtaa ajankohtaisen huumekeskustelun alkamiseen Suomessa! Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Kokoomuksen Pihla Keto-Vuorinen kertoi miten nykyinen laki toimii koronarajoitusten aikana:

"Korona-aika aiheutti matalan kynnyksen päihdepalveluiden ollessa suljettuina hoitovelkaa ja myöskin monien hoitojaksojen lykkääntymisiä. Samanaikaisesti meidän jätevesitutkimusten mukaan huumausaineiden käyttö kasvoi monissa kaupungeissamme. Koronatilanteen vuoksi asetetuista poikkeustoimista huolimatta — poliisin takavarikoidessa isojakin huumausaine-eriä korona-aikana — näillä toimilla ei juurikaan ollut vaikutusta huumausaineiden saatavuuteen. Esimerkiksi amfetamiinin käytön kasvu jatkui korona-aikana."

Laittomuus ei poista huumeita Suomesta. Tästä kaikki osapuolet ovat samaa mieltä. Samoin kaikki ovat tietoisia siitä, että huumeiden käyttö lisääntyy. Kaikki osapuolet ovat myös täysin tietoisia siitä, että huumeet aiheuttavat kuolemia ja valtavia ongelmia ongelmakäyttäjille. 

Illan kiistaksi tuntui jäävän vain erimielisyys siitä olisiko laittomuuden poisto pahempaa kuin nykyinen kasvavien kuolemien ja käytön todellisuus. Laillistamisen/dekriminalisoinnin vastustajien piirissä sanotaan, että siitä seuraisi käytön lisääntymistä. Lisääntynyt käyttö johtaisi lisääntyneisiin ongelmiin. Joten on parempaa antaa käytön kasvun tapahtua vain nykyisellä tahdilla.

Keto-Vuorisen suosittelema päihdehoitoon lisätty hoitotakuu olisi selkeä keino ratkaista ongelmaa. Mutta toisissa puheenvuoroissa toiset kansanedustajat sanovat miksi se ei vaan toimi. Suomella ei ole tarpeeksi resursseja tarjota sellaista päihdehoitoa. Ja siksi huumeet on vielä pidettävä laittomina päihteinä.

Yleisesti salissa kommentoitiin pariinkin otteeseen päihdepalvelun tilaa. Kynnys päihdepalveluihin pääsemiseen on huono. Hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia. Ehtona oleva viikon pituinen päihteetön aika ei onnistu, kun elämä on muutenkin retuperällä. Siksi moni kansanedustaja kehoitti helpottamaan päihdehoitoon pääsemistä.

Keskustan Hannu Hoskonen tarjoili illan setämies setit.

"Ensinnäkin jos kannabiksen käyttö vapautettaisiin, se johtaisi välittömästi siihen seuraukseen, että poliisiviranomaisilta menisivät käytännöllisesti katsoen kaikki keinot, millä voidaan huumeiden käytön kieltoa valvoa. Jokainen, joka vaikka pysäytettäisiin ja jota epäiltäisiin huumeiden käytöstä, sanoisi, että minulla on laillisia aineita mukana, ei mitään. Ja sitten se johtaisi semmoiseen oheiskauppaan, joka sitten johtaisi yhä kovempiin huumeisiin."

Luultavasti Hoskonen pitää kaikkia huumeita aivan samanlaisia ja niiden käyttöä tehdään aivan samalla tavalla. Jos kannabis laillisestaan mutta muut huumeet jätetään laittomiksi, niin ne laittomat olisivat erotettavissa laittomista. Näissä Hoskosen visoissa ei myöskään oteta huomioon, että jos sen kaipaamansa kaman saisi ostettua laillisesti ja valvotuista liikkeistä (kuten nyt tapahtuu tietyissä valtoissa ja valtoiden osavaltioissa), niin oheiskauppaa ei pääsisi tapahtumaan.

Hoskonen esitti myös vertauksen laittomien aseiden aiheuttamista ongelmista.

 "En jaksa ymmärtää sitä perustelua, että tällä voitaisiin ongelmia hoitaa, kun se huume itsessään on ongelma, että vapauttamalla sen huumeen markkina, siitä ongelmasta vapauduttaisiin. Vähän samanlainen periaate, että jos Suomessa liikkuu markkinoilla laittomia aseita ja todettaisiin, että nämä laittomat aseethan ovat Suomessa ongelma, niin sitten poistettaisiin niiden aseiden laittomuus, niitä annettaisiin sen jälkeen vapaasti hankkia mistä vaan. Poistuisiko se ongelma? Tuskinpa vain."

 

Siinäpä paha arvoitus dekriminalisointia ajaville tahoille. Olisi mielenkiintoista kuulla millä tavalla Hoskonen tulkitsee alkoholin kohdalla kieltolain historiaa ja kieltolain lopettamiseen käytettyjä argumentteja. Vaikuttaa nimittäin siltä, ettei hän ole tietoinen tästä vaiheesta historiaamme.

Hoskonen oli myös aivan ihmeissään siitä, että Keskustan nuorisojärjestö oli ilmoittanut kannattavansa kannabiksen dekriminalisointia.

"Olin ihmeissäni, kun erilaiset nuorisojärjestöt ovat olleet tällä asialla. Omankin puolueen nuorisojärjestö esitti kokouksessa, että tämä kannabiksen käyttö pitäisi vapauttaa. Ymmärrän sen, että nuoruuteen kuuluu intoja erilaisten rajujenkin esitysten tekemiseen, mutta kyllä jossakin pitää raja mennä. Pitää ainakin kansanedustajan tietää, mikä on laitonta ja mikä on laillista. Jos sitä ei tiedä, niin eipä siinä sitten paljon ole enää lisättävää tuollaiseen kommenttiin."

Hän ei kommentoi itse ehdotuksen sisältöä. Olen itse aivan samaa mieltä nuorisojärjestön kanssa.

Kokoomuksen Marko Kilpi puhuu ns. kompromissiratkaisujen, tai puoleksi tehtyjen, lainmuutosten tyhmyydestä:

Nyt jos meillä hallussapitoa ei rangaista, mutta esimerkiksi välittäminen on rangaistavaa, niin tämmöisen tilanteen valvominen tosiasiallisesti on hyvin haastavaa, että yhdessä kädessä se on laitonta, ja kun se siirtyy toiseen käteen, se muuttuu kuin taikaiskusta sitten lailliseksi, niin eihän tätä voi millään tavalla käytännössä valvoa. Ja kun me ei voida mitään tämmöistä asiaa valvoa, niin sitä ei kannata silloin myöskään säädellä, koska se vie pohjan pois koko järjestelmältä ja ihmisten uskolta sitten tähän järjestelmään ja oikeuden toteutumiseen.

Todellakin! Tämän ongelman takia laillistaminen on toiminut parhaiten niissä valtioissa, joissa ei jätetä turhia välivaiheita. Jättämällä markkinarakoa auki laittomille kauppiaille, jätetään laittoman huumekaupan ongelmat pyörimään. Siksi laillinen ja valvottu myynti omissa kannabiskaupoissa onkin ollut se kannattavin ratkaisu.

Kilpi on erittäin hyvin perillä siitä, ettei nykyinen huumausainepolitiikka ole sieltä parhaimmasta päästä:

Se on myönnettävä, että huumauspolitiikkahan meillä ei ole toimivaa. Meillä esimerkiksi ei ole päihdeohjelmaa lapsille ja nuorille edelleenkään, mikä on aika selkeä osoitus siitä, että tämä meidän päihdeohjelma ei todellakaan toimi. Ja toisaalta sitten rangaistuksistakinhan luovutaan tälläkin hetkellä, että kun poliisi tarjoaa hoitoonohjausta, niin jos ihminen siihen suostuu, niin ei rangaistusta, alaikäiselle ei rangaistusta ja niin poispäin.

Seppo Eskelinen (Sd) kommentoi huumeiden lisääntyneen käytön jälkiä.

Ovathan nämä aika huikeita lukuja, että liikennevalvonnassa lähes puolet on jo rattijuopumuksissa tai puhalluksissa huumeidenkäyttäjiä. Se luku on kolminkertaistunut kymmeneen vuoteen. Tämä kertoo, mikä tilanne tällä hetkellä on, siis ihan arjen käytössäkin.

40‑vuotiaitten miesten kuolemansyistä se on toiseksi suurin tällä hetkellä — 40‑vuotiaitten miesten kuolemansyistä.

 

Hurjia lukuja.

Lisäpuheenvuoroillaan Hoskonen vielä esitti esimerkin siitä miksi huumelaki voi olla vaarallisempaa käyttäjälleen kuin kannabis. Hyvin luultavasti hän ei itse tajunnut minkälaisen argumentin meni sanomaan ääneen:

Semmoinen asia, että kun näillä huumausaineilla tällä keinoin kevytmielisesti leikitään ja heitellään asioita ilmaan, niin sehän käytännössä tarkoittaa esimerkiksi nuorelle ihmiselle, joka jää huumausaineiden käytöstä kiinni, että hän sulkee itseltään silloin elämästään pois monta, monta asiaa. Ei varmasti pääse sen jälkeen mihinkään valtion virkaan tai kunnan tehtäviin. Ja sitten, jos on työssäkäyvä ihminen, niin välittömästi tulee lopputili. Jos on valtion tehtävissä tai kunnan tehtävissä taikka sosiaalihuollon tehtävissä tai terveydenhuollon tehtävissä, niin välittömästi tuli lähtö työpaikalta. Sen jälkeen hänestä tulee työtön silmänräpäyksessä.

Eikös ongelma tuollaisessa tapauksessa ole potkuihin johtava laki?

Keskustan Anne Kalmari puhui Kanadaan tekemästään tutustumisreissustaan. Kanadassa käyttö on vapautettu. Siellä hän oppi, että koronavuosien aikana maan suurimmaksi kuolinsyyksi nousi porttiteorian varoittama asia!

Ja kaiken hyvän päälle suurin kuolinsyy esimerkiksi joissakin osavaltioissa, missä tämä on nyt entistäkin yleisempää, ei ollut korona-ajasta huolimatta korona, vaan suurin syy kuolevuuteen oli opiaattiriippuvaisten räjähdysmäinen nousu. Eli jos porttiteoriaa joku ei usko, niin kannattaa mennä Kanadaan keskustelemaan paikallisten kanssa, mihin tämä heidän vapauttamisensa on johtanut.

 

Aihe on varmasti mielenkiintoinen tutkijoille. Nimittäin Yhdysvalloissa ne laillistetut myyntipaikat näyttivät johtaneen opioidiriippuvaisten kuolemien vähentymiseen. Toki luvut ovat ajalta ennen koronapandemiaa. Vertailu Kanadaan ja tuoreisiin lukuun on varmasti meneillään jossain tutkijaryhmässä.

Association between county level cannabis dispensary counts and opioid related mortality rates in the United States: panel data study

Juuri tällaista tutkimusta valiokunnan mietintöön vastalauseen tehneet kansanedustajat haluavat.

En jaksa kirjoitella sen enempää tuosta illasta. Väittäisin, ettei salissa kuultu yhtään mitään mitä ei olisi aikaisemmin sanottu. Kaikki ovat siis tietoisia, että käyttö lisääntyy. Samoin kansanedustajat puhuivat kaikilta laidoilta siitä, että päihdehoito on vajaata. Joten millaisilla toimenpiteillä sivistysvaltion sitten pitäisi reagoida käyttäjäjien määrän kasvuun?

Jatko ei siis lupaa hyvää Suomelle. Huumekeskustelu on uriutumassa ennen starttia niille ennustettaville urille. Lainsäädäntöä ei haluta muuttaa. Joten eduskunta on valinnut huumekuolemien kasvun ja käytön lisääntymisen. Ehkä tästä 10.5. pidetystä keskustelusta edes jotakin kautta saadaan se ajankohtainen selvitys tutkimusperusteisen huumepolitiikan pohjaksi.

Tai sitten se samat jutut kiertää ja kaikuu vielä seuraavankin eduskuntavaalin jälkeen. Ja huumelakiin ollaan valmiita tekemään muutoksia vasta sitten, kun ne ongelmakäyttäjien ongelmat ovat liian näkyvästi katukuvassa ja huumeisiin liittyvä omaisuusrikollisuus haittaa jossain paremmissa lähiöissä elävien elämää. Eli tilanne päästetään tarkoituksella erittäin huonoksi ennen tilanteen korjaamista. Väitän, että pahimmillaan Suomi toistaa Sveitsin huumepolitiikan tekemät virheet, eikä ota käyttöön sitä Sveitsin löytämää ratkaisua, jolla ongelmia supisteen ratkaisevalla tavalla.

Deepfakes and the Infocalypse

Deepfakes and the Infocalypse, kirjoittanut Nina Schick

Hybridivaikuttaminen ja infosota riehuvat joka vuosi entistä suuremmalla liekillä. Teknologian kehitys ja ulkopoliittisesti huijauksilla vaikuttaminen ovat vieneet tiedonvälityksen ja lähdekriittisyyden kovien haasteiden äärelle. Toimittaja Nina Schick esittää aiheesta relevantteja kysymyksiä ja vastauksia.

Voitko luottaa, että se video jota kauhistelet TikTokissa on oikeasti tapahtunut eikä digitaalisesti muokattu? 

Voitko luottaa, että se haastattelu jossa ministeri vaatii venäläisten murhaamista on oikeasti ministerillä omat sanat hänen suussaan?

Voitko luottaa, että ennen rokotteiden käyttöä puoltava lääkäri puhuukin nettiradiossa nyt rokotteita vastaan?

Vastaus kaikkiin näihin on: et voi.

 Tai voit luottaa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Se on harmi, sillä ihmisten päätöksien manipuloitniin tuotettu somemateriaali voi johtaa sekä äänestyskäyttäytymisen sekä elintärkeiden terveyspäätösten muutoksiin. Mikä sinällään ei olisi väärin, jos ihmisten kyky tunnistaa, tarkastella ja arvioida materiaalin sisältöä olisi ajantasalla heihin kohdistetuista keinoista. Valtavirta ei näytä olevan tietoisia siitä miten paljon teknologia on kehittynyt.

John F. Kennedy lausumassa internetin kuuluisaa Navy Seals Copypaste meemiä.

Tarpeeksi aikaa ja resursseja tarpeeksi innokkaissa ryhmissä, niin he pystyvät tuottamaan vaikka minkälaisen puheen kenen tahansa äänellä. Samoin voidaan luodaa deepfake videoita, joissa kasvot on luotu digitaalisesti keinoälyn voimalla. Kuka tahansa saadaan liikkumaan ja puhumaan videoilla mitä tahansa. Kaukana ei ole se todellisuus jotta et enää omista kasvojasi. Et enää omista ääntäsi.

Tästä kaikesta Nina Schick yrittää varoittaa kirjassaan. Infocalypse on käsite, jonka Aviv Ovadya laati vuonna 2016. Sosiaalisen median huomiotalouden ytimenä toimivat algoritmit suosivat ns. fakenews kamaa uutisten sijaan. Samoin yhteiskunta ei enää jaksa tai välitä siitä ovatko uutisoinnit tarkkoja ja luotettavia. Käsite totuudesta on sumentunut, koska niin harva enää välittää siitä mikä on totta. On addiktiivisempaa klikata eteenpäin kamaa josta tykkää. Tämä yhdistettynä tiettyjen digitaalisten editointityökalujen yleistymiseen. Huijauksia ja petkutusta tultaisiin käyttämään tavoilla joihin perinteinen tiedonvälitys ei ole valmistautunut. Potaska on entistä helpompaa naamioida oikeilta uutisilta näyttäväksi. Ovadyan mukaan olemme pian apaattisia todellisuutta kohtaan.

Ongelmia aiheuttavat digitaaliset editointiohjelmat ovat kehittyneet nopeammin kuin niitä säätelevät lait. Tämä todellisuus johtaa suuriin ongelmiin niin yksittäisten ihmisten elämässä, kuin kansainvälisessä politiikassa. Sekä sotatilanteissa. Ja pornossa. Valtava enemmistö deepfake videoista on pornoa.

Videoiden valmistamisessa sekä niiden tunnistamisessa käytetään koneoppimista. Tekoäly suorittaa laskentaa molempiin suuntiin. Tätä prosessia hiotaan yhtä nopeasti kuin tietokoneiden prosessit jaksavat raksuttaa. Nopeuden takia poliitikkojen julistamat tekijänoikeuslain pykälät jäävät helposti vanhanaikaiseksi.

Schick käy läpi useita tapauksia, jotka olivat varoittavia esimerkkejä siitä mitä koemme nyt informaatiosodan rintamilla. Sodan välineet ovat muuttuneet vain hieman vuosikymmenien aikana.

Neuvostoliiton aikana suoritettiin Operaatio Infektion. Monipuolisen operaation jujuna oli vihjailla, että Yhdysvallat oli luonut HI-viruksen. Ensimmäinen operaation artikkeli laitettiin intialaiseen Patriot sanomalehteen vuonna 1983. Siinä väitettiin AIDS-taudin olevan Fort Derrick tukikohdassa valmistettu tauti, osana Pentagonin salaista biologista sodankäyntiä. Kerrottiin, että Pentagon jatkaa näitä kokeita Intian naapurissa, Pakistanissa.

Pari vuotta myöhemmin tätä intialaista artikkelia käytettiin lähteenä ja perusteluna venäläisessä Literaturnaya Gazeta lehdessä. Tarinaan lisättiin uusia maita, joissa Pentagon teki salaisia kokeitaan köyhillä. Tätä uudempaa artikkelia AIDS-bioaseesta toisteltiin Suomessakin asti. Ja sitten sitä toistettiin kommunistien julkaisuissa ympäri maailmaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Nykyiset puheet Ukrainaan piilotetuista bioaseprojekteista ovat siis vain saman levyn pyörittämistä. Levyn pyörittämiselle on selkeitä tavoitteita: demokraattisen keskustelun vääristäminen, vaalien manipulointi, kansalaisluottamuksen heikentäminen, sosiaalisten jakolinjojen syventäminen, journalistisen työn vaikeuttaminen.

Venäjä on tällaisessa informaatiosodassa suurvalta. Todellisuuden taivuttelulla (ja deletoinnilla) on pitkät perinteet Venäjällä. Valtio kykenee Internet Research Agencyn nimellä vaikuttamaan missä tahansa missä on nettiyhteys. Eli se kuuluisa Pietarin trollitehdas. Temppuja ja tekniikka on kehitetty useamman vuosikymmenen ajan.

Nämä tahot pitävät tietenkin faktantarkistus sivustoja pahimpina vihollisinaan. Siksi niitä vastaan yritetään hyökätä. Milloin syyttämällä CIA:n tai MI6:n rahoittamiksi laitoksiksi. Tietenkään kommentoimatta mikä niissä debunkkaus artikkeleiden sisällöissä olisi väärässä.

Deepfake videoiden vaarat tulevat ilmi yhä tiheämpään tahtiin. Edellisinä vuosina näillä videoilla on kiristetty ja pyritty vaientamaan niin poliitikkoja, toimittajia kuin ihmisoikeusaktivisteja. Intiassa toimittaja Rana Ayyub sai kokea internetissä tehdyn koston voiman. Maan ihmisoikeusrikkomuksista kirjoittaminen sai Intian kansanpuolueen (BJP) kannattajat vihaiseksi. Ayyubin Twitter-tilistä tehtiin alkeellisesti väärennettyjä kuvakaappauksia, joissa hän muka toivoi huonoja asioita BJP:n kannattajille ja vihaavansa Intiaa sekä intialaisia. Näitä väitteitä oli vielä melko helppo oikoa, vaikka jotkut eivät millään uskoneet kuvia tekaistuiksi. 

Sitten Ayyubista tehtiin deepfake video. Hänen kasvonsa oli siirretty nuoren naisen kasvojen tilalle eräässä pornovideossa. Videota levitettiin vauhdilla. Sekä avoimesti BJP puolueen monissa keskusteluryhmissä. Yhdessä päivässä se oli levinnyt satoihin miljooniin kännykköihin. Vihapostin tulva iski kaikilta kanavilta toimittajan suuntaan. Poliisit eivät tehneet asialle mitään, sillä jäljet olisivat liian todennäköisesti johtaneet BJP puolueen isoihin nimiin.

 Maaliskuun alkupuolella Ukrainan presidentti Zelenskin antautumispuhe lähti kiertoon sosiaalisessa mediassa. Poikkeuksellisen vähäeleinen presidentti puhui hieman erikoisella äänellä julistaessaan maansa antautuneen. Videota tyrkytettiin varsinkin Telegram ja VKontakte palveluissa. Tällä kertaa video oli helposti tunnistettavissa huonosti tehdyksi deepfake videoksi.

Lisäksi Ukrainan hallinnolla on oma informaatiosodan keskus Center for Strategic Communication, joka osasi valmistautua tällaiseen yritykseen. Videota poistettiin ripeään tahtiin ja Zelenskiltä tuli nopea vastausvideo. Jos antautumisvideo olisi tehty paremmalla ammattitaidolla, niin se olisi ehkä tepsinyt paremmin. Aivan varmasti ei jäänyt viimeiseksi yritykseksi.

Schick muistuttaa, että vastatoimet ovat mahdollisia. Kansalaisten on luotettava lukemiinsa uutisiin. Epävarmissa tapauksissa uutislähteiden luotettavuuden arviointia voi tehdä NewsGuard kaltaisilla palvelulla. Uutissivuston luotettavuuden tarkistaa algoritmin sijasta toimittaja. Uutisten ja sosiaalisessa mediassa kiertävien artikkelien faktantarkistus on loputon suo, mutta sekin on löytänyt tarpojia. Faktantarkistussivut PolitiFact, Snopes, AP Fact Check, Agence Presse France Fact Check, FullFact, ja BBC:n Reality Check tekevät tärkeää työtä virheellisten väitteiden oikomisessa. Kunpa vaan tarpeeksi moni vaivautuisi aina tarkistamaan onko heidän eteenpäin jakamansa kama potaskaa vai ei.

 Deepfakes and Infocalypse on oiva opaskirja huijausvideoiden vaaroista. Sekä varoitus siitä mitä voi tapahtua jos ongelman annetaan paisua. Mitä enemmän olet tietoinen erilaisten huijausmenetelmien salaisuuksista sitä todennäköisemmin osaat tunnistaa huijausvideoita. Muista vain, että kaikki tekevät virheitä.

Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat

Vuoen ensimmäinen Skeptikko-lehti sisältää Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat kirja-arvosteluni. Kaikki fiksut, upeat, kauniit ja ihanat ihmiset ovat jo varmasti saaneet lehden postiluukkuihinsta. Mutta täällä internetissä on joitain kurjia olentoja, jotka eivät tilaa kyseistä lehteä. Ei hätää. En ole unohtanut teitä. Suoritin tarpeeksi uhrilahjoja lehden päätoimittajalla ja hän lupasi, etteivät lakimiehet pilko oveani päreksi, jos julkaisen saman tekstin blogissani.

Luominen ja evoluutio – miten usko ja tiede kohtaavat, E.V. Rope Kojonen, Gaudeamus, 2021

https://www.gaudeamus.fi/teos/luominen-ja-evoluutio/

Erkki Vesa Rope Kojonen, Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta on onnistunut keräämään luomisopin ja evoluutioteorian välisen keskustelun merkkiteoksen.

Luominen ja evoluutio sisältää lähes kaikki keskustelupalstoilta tutut kiistakapulat. Piltdownin mies sekä Paluxin jalanjäljet ovat varmasti tuttuja kiihkeistä nettikeskusteluista. Sekä myös aiheeseen liittyvät teologisten ja filosofisten argumentaatioiden kiemurat. Niin perisynti kuin pahan ongelma ovat osa evoluutioteoriasta käytyä keskustelua. Ne käydään läpi selkokielisesti. Se onkin tarpeen, sillä keskustelua on käyty sukupolvien ajan. Äänessä ovat olleet luonnontieteilijät, piispat ja filosofit. Charles Darwin, William Paley ja David Hume sekä useat muut tunnetut nimet ovat kantaneet kortensa kekoon. Kädenvääntöä on tehty niin kosmologian, biologian kuin eksegetiikan kautta. Joillekin keskusteluun osallistuneille kyseessä ei ole pelkästään luonnontieteellisten teorioiden testaaminen, vaan ihmisten sielujen kohtalo. Vastauksilla on siis merkitystä usealla eri tavalla. Siksi uskon, että Kojosen kirjaan tartutaan niin luomisopin kannattajien kuin sen vastustajien parissa. Voin suositella kirjaa kaikille.

Luomisuskon asema kotimaisessa keskustelussa ei ole hääppöinen. Vain kourallinen alan harrastajia kirjoittaa tai luennoi aktiivisesti aiheesta. Eniten tuotoksia ilmestyy uskovaisten näkökulmasta. Luomisuskon vaikutukset akateemiseen maailmaan ovat jääneet vähäisiksi. Kirjoituksia löytyy enemmän itse luomisuskon ja tiedemaailman välisestä kiistasta, kuin luomisopin tieteellisistä saavutuksista.

Osapuolten luokittelu on selkeää. Raamatuntulkintoja voi olla monia, mutta pääpiirteittäin leirit ovat helposti tunnistettavissa.

Nuoren Maan kreationismi. Raamattu on ylin auktoriteetti tutkimuksessa. Maa on vain 6000 10 000 vuotta vanha. Maailmanlaajuinen vedenpaisumus.

Vanhan Maan kreationismi. Raamattu ja tiede puhuvat samasta todellisuudesta, mutta niitä tulkinnat ovat epävarmoja. Maa on n. 4,5 miljardia vuotta vanha. Vedenpaisumus oli paikallinen ilmiö.

Teistinen evolutionismi. Evoluutio ja luomisnäkemys ovat yhteensopivia. Evoluutio nähdään osana Jumalan luomissuunnitelmaa. Luonnontiede ja uskonto eivät ole suorassa ristiriidassa keskenään.

Nuoren Maan kreationismi, eli se jyrkin tulkinta Raamatun sisällöstä, joutuu kaikkein kovimmille. Uskomus maailmanhistorian supistamisesta vain muutamiin tuhansiin vuosiin on räikeässä ristiriidassa lukemattomien luonnontieteellisten ilmiöiden kohdalla.

Kojonen osoittaa nuoren Maan luomisopin olevan heikosti perusteltu tulkinta myös teologiselta näkökannalta. Jyrkän kirjaimellinen tulkinta johtaa ongelmiin vertauskuvallisten tekstien kohdalla. Luomispäivien kirjaimellinen tulkinta yhden vuorokauden pituisiksi jaksoiksi johtaa ristiriitoihin muiden Raamatun kirjojen kanssa. Varsinkin sukuluetteloiden perusteella lasketut suuret iät nostavat hikeä otsalle kirjaimellisen tulkinnan parissa. Nooan olisi sukuluettoloiden mukaan pitänyt olla vielä elossa, kun Abraham täytti 50-vuotta. Mutta ihmiskunnan kannalta tärkeää miestä ei mainita Abrahamin tarinoissa. Symbolismin käyttö on selkeää useissa Raamatun teksteissä. Tämä huomattiin vuosisatoja sitten. Nuoren Maan kreationismi onkin nuorempaa perua. Kristityt geologit olivat hyväksyneet Maan vanhan iän kauan ennen Charles Darwin ilmestymistä.

Alussa kerrataan miten geosentrinen tulkinta syrjäytettiin heliosentrisellä. Korvaaminen uudelle selityksellä ei tapahtunut yhden yön aikana. Geosentrismiä puolustettiin yhä monimutkaisemmaksi muuttuvilla malleilla. Myös teologisten argumenttien soveltuvuudesta kiisteltiin. Aineiston kasaantuessa oli pakko myöntää, että heliosentrinen malli oli johdonmukaisempi ja parempi selitysvoimaltaan. Kojonen tekee oivan tempun, sillä kaikkea tuota lukiessa on vain pakko nyökkäillä.

Uusimpana tulokkaana on Yhdysvalloissa aloitettu älykkään suunnitelman idea. Siinä ei oteta kantaa Maan ikään eikä vedenpaisumuksiin. Tärkeimpänä on osoittaa, että evoluutiomekanismit ovat puuttellisia. Tuota puutetta täydentää suunnitelmallisuus. Kuka tai mikä tuo suunnittelun on tehnyt on myös tarkoituksella avoimeksi jätetty kysymys.

Eri tulkintojen taustat käydään lävitse valistavalla tavalla. Itselleni läheisimpänä oli älykkään suunnittelun ilmestyminen. Kojonen kertaa kyseisen liikkeen motivaatiot ja puolestapuhujat. Niin William Dembski, Michael Behe kuin kotimainen Matti Leisola saavat maininnan suunnitteluargumentin tarkastelussa.

Liikkeen viisi olennaista pilaria ovat:

1. Mutaatiot eivät rakenna mitään vaan aiheuttavat vahinkoa.

2. Ohjaamattomat ja satunnaiset prosessit eivät voi tuottaa solujen monimutkaisuutta.

3. Välimuotojen fossiilit puuttuvat.

4. Biologit eivät ole onnistuneet Darwinin ”elämän sukupuun” rakentamisessa.

5. Elämän kemiallinen alkusynty säilyy ratkaisemattomana arvoituksena.

Eli liike pyrkii olemaan aktiivinen genetiikan, biokemian, paleontologian, taksonomian sekä kemian areenoilla.

Kivana huomiona Kojonen muistuttaa, että älykkään suunnitelman teltan sisään mahtuu myös ajatus elämän yhteisestä polveutumisesta. Mm. Michael Behe hyväksyy lajien yhteisen polveutumisen. Hän uskoo elämän olevan luotua, mutta geneettinen informaatio on vain rappeutunut sukupolvesta toiseen. Useat älykkään suunnittelman kannattajat hyväksyvät myös vanhan Maan iän, mutta sitä pyritään pitämään puhumattomana aiheena teltan sisällä. Iästä puhuminen johtaa teologiseen kiistelyyn, joka puolestaan on loputon suo.

Mutta Kojonen ei jätä darwinistien tuotoksiakaan kritiikittä. Richard Dawkinsin kirjoitukset silmien huonosta suunnittelusta eivät ole yksioikoisia. Näköhermojen fotoreseptorisolut voivat olla väärin päin, mutta siitä ei pystytä päättelemään ovat ne huonoa suunnittelua. On nimittäin havaittu, että se on optimaalinen järjestys solujen lämpöominaisuuksien vuoksi. Eikä pidä unohtaa, että huonosti suunniteltu olisi kuitenkin vielä suunniteltu.

Michael Behen Darwin's Black Box kirjassa lanseeraama palautumaton monimutkaisuus oli suosittu väittelyn aihe. Uudeksi evoluutiokritiikiksi tarkoitettu argumentti on sopivasti yksinkertainen. Tarkasti yhteensopivista osista koostuva järjestelmä, jonka toiminto syntyy vasta osien yhteistoiminnasta. Behen esimerkkinä oli tavallinen hiirenloukku. Se ei toimi, jos jokin sen olennaisista osista poistetaan. Eikä sitä voi rakentaa sopimattomilla ominaisuuksilla varustetuilla osilla. Biologian puolelta biokemiallisten järjestelmien suosituimmaksi esimerksi nousi bakteerimoottori. Bakteerimoottori liikuttaa bakteerin siimaa ja saa sen liikkumaan solunesteessä. Tällaisten järjestelmien kehittyminen suoralla kehitysreitillä ei ole mahdollista.

Paitsi että evoluutio ei vaadi suoria kehitysreittejä. Nykyinen toiminto voi perustua erilaisesta toiminnosta poimitun komponentin varaan. Tällainen epäsuora kehitysreitti mahdollistaa monimutkaisten järjestelmien kasaantumista edellisten päälle. Ja juuri niin näyttää käyneen, kun tarkastelemme biokemiellisten järjestelmien osia. Behe on itse tiedostanut tällaisen vaihtoehdon, mutta toteaa sen olevan aivan liian epätodennäköistä. Vuoropuhelu kriitikoiden kanssa johtaakin lopulta epätodennäköisyyslaskelmiin. Argumentti on lopulta vain erittäin monimutkainen aukkojen jumala.

Kojonen onnistuu mielestäni kiteyttämään viiteen sivuun koko bakteerimoottorista käydyn taiston. Behen argumentin rakenne, soveltavuus ja sen saama kritiikki on helppo sisäistää. Uusille tulokkailla kirja antaa mahdollisuuden sisäistää vuosikausia käydyn väittelyn yhdessä illassa.

Kojosen pyrkimyksenä on esitellä kunkin osapuolen näkemyksiä sillä tavalla, että he tunnistavat omat ajatuksensa. Siinä hän on onnistunut.

”Keskustelussa luomisesta ja evoluutiosta on kuitenkin paljastunut myös paljon ongelmia. Sen kiivauden vuoksi eri osapuolten on esimerkiksi ollut vaikeaa tunnistaa vastakkaisen osapuolen hyviä ajatuksia sekä tunnistaa ”oman puolen” tekemiä virheitä. Liiallinen keskittyminen yksityiskohtiin uhkaa usein hämärtää kokonaiskuvan, kuten esimerkiksi silloin, kun luomisoppi ymmärretään liian kapeasti. Toisaalta myös keskittyminen kokonaiskuvaan on usein johtanut yksityiskohtia koskeviin massiivisiin virheisiin ja väärintulkintoihin. Näin on käynyt silloin, kun tieteellistä todistusaineistoa on yritetty väkisin saada sopimaan johonkin etukäteen valittuun lopputulokseen.”

- E.V. Rope Kojonen.

 

Infosota: Butšan joukkosurmat

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu. Uhreja kertyy molemmin puolin. Kiovan ympäristö häädetyt venäläiset joukot jättivät jälkeensä hävitystä. Useampi lähiökaupunki oli heidän miehittämänsä. Ensimmäiset kuvat tuon miehityksen seuraamuksista ilmestyivät nettiin, kun ukrainan joukot pääsivät kaupunkiin.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä Twitteriin ladattiin videoita ja kuvia Butšasta. Kaduilla ja tienvarsilla oli ruumiita. Useita ruumiita. Ihmisiä jotka on ammuttu teloitustyyliin kädet sidottuina. Viktoriaa latasi veljensä lähettämän videon maailman katseltavaksi. Tuota videota ennen netissä kiersi 25.3. tehty teloitus samalta kadulla. Huomaa taustalla olevat harmaat kuutiot. Niiden avulla on helppo yhdistää missä kohtaa katua kamera milloinkin on. Toinen yleisesti jaettu video oli tämä 2. huhtikuuta Twitteriin ladattu video.

Venäjän puolustuspuheissa ei jostain syystä oltu tietoisia näistä huhtikuun ensimmäisen päivän videoista. Venäjän suunnalta puhuttiin aivan kun kuvia ja videoita olisi tullut internettiin vasta neljä päivää Venäjän sotilaiden lähdettyä.

Lisäksi Maxar Technologies yhtiön satelliitit julkaisivat kuvia joukkohaudoista. Butšan ortodoksisen kirkon pihalle oltiin kaivettu useampana päivänä maaliskuun aikana kuoppia, esim. 21. maaliskuuta. Tuoreimmat kuvat ovat 31. maaliskuuta päivältä. Hyvin suurella todennäköisyydellä täytettiin jollain muulla kuin sekajätteillä.

3. huhtikuuta saatiin kuvaa siitä mitä kirkon pihalle oli haudattu. Tuskin tarvitsee kertoa mitä mustista jätesäkeistä löytyi.

Kaiken tämän lisäksi New York Times julkaisi 4. huhtikuuta artikkelin, jossa on satelliittikuvia maaliskuulta. Kadulla oli jo silloin ruumiita juuri niillä kohdilla joita nähtiin huhtikuun videoissa.

Tästä seurasi informaatiosodalle tuttu tykitys sosiaalisessa mediassa. Venäjämyönteisten tilien täytyi miettiä miten selittää videoilla näkyvät sotarikokset. Metodit olivat tuttuja. Heitetään keskusteluun mukaan sekalainen kokoelma toistensa kanssa ristiriitaisia väitteitä ja vihjailuja.

Venäjän ulkoministeri Lavrov väitti ruumiiden olevan lavastusta. Fiksuna miehenä hän ei täsmennä minkälainen lavastus on muka tehty. Tällä tavalla ei joudu niin helposti nalkkiin. Epämääräisillä puheilla pystyy kiertelemään ja kaartelemaan tarinassa esiin nousevia faktoja.

Onneksi Leyawiin of Siberia kokosi kätevän aikajanan. Se näyttää milloin ja millaisilla puolustuksilla Venäjä yritti selitellä Butšan kuolleita.

Ruumiit eivät ole ruumiita vaan näyttelijöitä. Tätä väitettä yritettiin perustella yhdellä videolla näkyvillä asioilla.

Esimerkkinä toimikoon yksi aktiivisimmista Pietariboteista nimeltään MirKHe. Hän kyllä lopulta myönsi, että ruumiit ovat ruumiita. Sain kuitenkin estot kun erehdyin kysymään miten hän päätteli ruumiit natsien tappamiksi.

Yhden ruumiin käsi liikkuu, joten hän ei voi olla kuollut!

Paitsi että alkuperäisellä videolla on selkeästi nähtävissä, että ainoa mikä liikkuu on auton tuulilasissa liukuva vesi.

Ruumis nousee istumaan. 

Samalla videolla on auton sivupeilistä nähtävissä pikselimössö, jota väitettiin istumaan nousevaksi ruumiiksi.  Se olkoon esimerkki pareidoliasta, sillä minä en onnistu pikseleistä näkemään sitä. Sen sijaan tiedän miten autojen sivupeilien reunat voivat vääristää sitä mitä näkee peilissä. Toimittaja Sardarizadeh teki hidastetun videon, josta näkee miten myös taustalla näkyvät talot vääntyvät peilissä.

Lisäksi samat "liikkuvat" ruumiit olivat samoilla paikoilla samoissa asennoissa kuvattavissa seuraavina päivinä, esim Sergei Supinskyn Associated Free Press valokuvissa.

Nämä faktat johtavat nettikinastelussa heti seuraavaan vaiheeseen. "Kyllä, ne olivatkin oikeasti kuolleita ihmisiä, mutta ei Venäjän tappamia!"

Ruumiit ovat ruumiita, mutta he kuolivat Ukrainan joukkojen tulituksessa.

Väitettä voi käyttää pelkästään kadulla näkyviin ruumiisiin, sillä kirkon pihaan haudattiin ihmisiä venäläisten vallan alaisuudessa. Se miten tätä kohtaa voi perustalla riippuu täysin siitä mitä ruumita valitaan tarkasteltavaksi. Selvyyttä saadaan vasta ruumiinavausten ja vammojen selvittämisen jälkeen.

 Ruumiit ovat ruumiita, mutta ne siirrettiin tuonne kadulle.

Näissä puheissa todisteet siirtämisestä jätetään mainitsematta. Sen vain oletetaan tapahtuneen jossain välissä venäläisten lähdettyä.

Ruumiit olivat liian maatuneita ollakseen tuolla kadulla tuohon aikaan, joten Ukrainan joukot olivat kaivaneet ne esiin haudoista.

"Не исключено, что украинские военные специально их выкопали из могил и разложили на улицах к приезду западных репортеров."

Suomennettuna: "On mahdollista, että Ukrainan armeija kaivoi ruumiit ulos haudoista ja asetti ne kaduilla länsimaisten toimittajien saapumista varten."

Ria Fan sivusto.

Selittämättä jää miksi Ukrainan joukot olisivat tehneet sellaista, sillä ruumita löytyy asuintalojen pihoista ja sisältä taloista. 

Venäjä ei ole vielä yrittänyt selittää milloin ja miten ne joukkohaudat ilmestyivät kirkon pihalle.

Butšan tapahtumat ovat vain ensimmäinen isompi paljastunut siviilien joukkosurma. Tulemme näkemään vastaavia näkyjä myös muista Venäjän valtaamista kaupungeista.

Infosota: Venäjän valheet ja Mariupolin synnytyssairaalan uhrit

 

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu. Siviiliuhrien määrä kasvaa. Uutisiin toistaiseksi näkyvimpänä iskuna nousi piiritetyn Mariupolin kaupungin synnytys- ja lastensairaalan kohtaama tuho 9. maaliskuuta. Kuvaaja Evgeniy Maloletkan kamera oli taltioinut ennen iskua sairalaan tunnelmia. Maloletka on seurannut kotimaansa tilannetta monta vuotta. Lastensairaalaan oli tuotu sodassa haavoittuneita joita hoidettiin synnytysten ohella. Kuvien perusteella leikkausalit olivat aina käytössä. Katso läpi kaikki Maloletkan kuvat tämän Suddeutsche Zeitung artikkelin kautta. Sekä tämä Associated Press videoklippi.

 

Sen jälkeen alka tulikiven katkuinen debunkkaus venäläisten toistaiseksi törkeimmästä valehtelusta.

Katsoit kuvat läpi?

Hyvä.

Tapahtui nimittäin sillä tavalla, että Venäjän edustajat huomasivat synnytyssairalaan tehdyn iskun olevan huonoa mainosta heidän sodalleen. Kansainvälisiin uutisiin levinneet kuvat Venäjän suorittamasta sotarikoksesta eivät ilahduta Kremliä. Alkoi tuttu PR-härdelli, jolla yritettiin saada tilanne näyttämään joltain aivan muulta. Valheiden valtakunnasta tuotiin esiin koordinoitu vastakampanja loukaantuneiden naisten valokuville.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin johdolla alettiin venäläisten diplomaattijoukkojen kollektiivisella suulla puhua kriisinäyttelijöiden käytöstä. YK:n turvallisuusneuvoston edessä, sekä useissa diplomaattien haastatteluissa toisteltiin ja esiteltiin tiettyjä valokuvia. Vielä tänään maantaina illalla Venäjän lähetystön twittertili yritti toistella näitä juttuja, mutta ne poistettiin ripeästi.

Tässä vain yksi esimerkki siitä mitä Venäjä yritti pestä käsiään sotkusta. Venäjän lähestystö esitti Twitterissä, että yksi uhreista oli kriisinäyttelijä nimeltään Mariana Vishegirskaya. Mariana on suosittu Mariupolissa asuva kauneusbloggaaja. Lavrov ja kumppanit väittivät, että tämän takia hän ei voinut olla oikeasti raskaana sairaalassa, joka ei edes ollut sairaala vaan Ukrainan armeijan tukikohta. Marianan väitettiin näytelleen kahta eri naista valokuvissa. 

Mm. Alankomaalaisessa Buitenhof ajankohtaisohjelmassa Venäjän diplomaatti Alexander Shulgin esitteli vielä eilen näitä kuvia ja toisti salaliittoteoriat. Yksi ja sama nainen on muka vain vaihtanut kuvaussessioiden välillä vaatteita ja saanut meikkiä.

 

 

Venäläisten valheiden kannalta on harmillista, että ne valokuvat ovat katseltavissa erittäin suurella tarkkuudella. Videoilla on myös nähtävissä muita naisia näiden kahden lisäksi. Paareilla makaavan naisen kasvojen muodot ovat erilaiset kuin Marianalla. Makaavalla naisella on luomi kulmakarvojensa välissä, joka puuttuu Marianalta. Samoin hiusrajojen linjat ovat erilaiset. Koska he ovat kaksi eri naista.

 Marianan raskauden etenemistä oli esitelty hänen Instagram-tilillään. Kaikki nämä faktat olivat esillä ennen kuin Venäjän lähetystö alkoi levittämään valheitaan.

Venäjän lähetystö tietää kyllä, että heidän valheensa ovat helposti todettavissa potaskaksi. Kuten informaatiosodan alkeista muistamme, tärkeintä ei ole totuus tai vale. Tärkeintä on saada yleisö epävarmaksi siitä mikä on totta tai valetta. Näin voi ainakin yrittää välttää isoimpia otsikoita armeijasi tekemistä sotarikoksista, kun väki jää väittelemään siitä oliko sairaalassa uhreja vai kriisinäyttelijöitä. Juuri näin Venäjä toimi Krimin valloituksesa, kun heidän sotajoukkonsa saapuivat rajan yli ilman armeijan tunnuksia. Parin päivän ajan Putin väitti, ettei tiennyt keitä sotilaat olivat. Räikeä valehtelu on osa toimintatapaa.

Eli jos ei tässä vaiheessa ole vielä tullut selväksi: ei ole mitään syytä ottaa mitään venäläisten diplomaattien puheita totena tämän sodan kohdalla. Rationaalisin oletus on kohdella heidän puheitaan epätosina, kunnes kolmas, neljäs ja viides osapuoli ovat riippumattomasti todenneet puheet jollakin tapaa totuudenmukaiseksi.

"We had learned from Him to hold to truth with every breath." 

- Rylanor the Ancient of Rites

Infosota: väärennösten väärentämistä

Informaatiosodan keskellä räiskitään sarjatulta. Sosiaalinen media täytyy mitä erikoisimmista väitteistä, kun meneillään on oikea sota valtioiden välillä. Venäjän armeijan kokemat tappiot ovat näkyvästi esillä. Kalustoa ja miestä makaa palaneena maastossa. Se on erittäin haitallista Putinin puheille pelkästä "erikoisoperaatiosta". Virallisesti Kreml ei vielä myönnä sotivansa Ukrainassa. Tykistö, raketit, risteilyohjukset ja pommituslennot pauhavat päivittäin kaikesta salailusta huolimatta.

Yksi monista keinoista yrittää hallita informaation kulkua on nostaa epäilyjä informaatiota kohtaan. Ei tarvitse osoittaa väitteitä vääriksi tai kuvia oikeiksi. Informaatiosodassa riittää jos kohteen saa epäilemään mikä on väärää tai oikeaa informaatiota sodan kulusta. Tavoitteena on, että kohde luottaa vähemmän saamaansa tietoon. Siksi on sekä hyökkääjän että puolustajan kannalta täysin loogista yrittää vaikuttaa siihen miten sodan kulkua tulkitaan. Hyökkääjä halua minimoida kokemansa häviön näkyvyyttä. Puolustaja haluaa maksimoida hyökkääjän kokemien tappioiden näkyvyyttä.

Hyökkääjällä on selkeä motivaatio kyseenalaistaa materiaalia jossa näkyy heidän tuhoutuneita  varusteita.

Craig Silverman ja Jeff Kao käyvät läpi tätä taktiikkaa In the Ukraine Conflict, Fake Fact-Checks Are Being Used to Spread Disinformation artikkelissaan. Väärennettyjä väärennöksiä on tehtailtu urakalla. Periaate on yksinkertainen.

Väitä Ukrainan väärentävän videoita venäläisten kokemista tappioista. 

Tee itse huolimattomasti tällainen väärennös. 

Esittele väärentämäsi video esimerkkinä ukrainan levittämästä propagandasta. 

Otetaan käsittelyyn se tapaus, jonka satuin huomaamaan maaliskuun 1. päivä. Videossa esiteltiin manipuloitua materiaalia. Toden totta. Videolla on tuhoutunut panssarivaunu. Jossa on selkeästi esillä valkoinen Z-kirjain, jolla Venäjä merkitsi joitain ajoneuvojaan lähtiessään rajan yli Ukrainaan.

Mutta alkuperäinen video on vuodelta 2015! Eikä siinä näy tuota Z-kirjainta!

Manipulointia! Väärennöksiä! HUIJAUSTA!

Kyllä. Kysymys onkin kenen toimesta?

Ensimmäiseksi on aivan liian helppoa huomata, että Z-kirjain on lisätty jälkikäteen. Se on palaneen pinnan kohdalla. Punertavat vaaleat kohdat ovat niitä, joista maali on palanut pois. Samalla olisi palanut pois Z-kirjain. Feikki on tehty naurettavan helposti huomattavaksi. Ihan tarkoituksella.

Toiseksi vielä tärkeämpi kohta. Näitä paljastuneita huijausvideoita ei pystytä osoittamaan ukrainalaisten viestinnässä pyörineiksi. Sen sijaan niitä nähdään venäläisten omissa viestimissä esimerkkeinä ukrainalaisten epärehellisyydestä. Yritä vaikka itse etsiä ukrainalaisten sosiaalisesta mediasta tuota palaneen panssarivaunun videota.

Toinen vastaava tapaus väärennetystä väärennöksestä tehtiin tästä videosta. Helmikuussa Itävallassa järjestettiin ilmastonmuutoksen vastainen mielenosoitus. Siinä ihmiset osallistuivat makaamalla aukiolla ruumissäkeissä. Kylttien tekstit ovat tietenkin saksaksi kirjoitettuja. Videolla on aivan selkeästi nähtävillä miten muut kansalaiset seuraavat mieleosoitusta. Muutama maassa makaava mielenosoittaja liikkuu erittäin näkyvästi. Ei sinällään mitenkään erikoinen uutinen.

Kun ensimmäiset kuvat ja videot Venäjän armeijan siviiliuhreista ilmestyivät nettiin, alkoi myös infosota uhrien määrän vähättelyksi. Pian ilmestyi itävaltalaisen mielenosoituksen kierrätystä. Videota käänneltiin ja reunoja rajattiin. Joskus juontajan puhe mykistettiin, sillä eihän Ukrainassa puhuta saksaa. Videon saatetekstiksi laitettiin ihmettelyä ns. kriisinäyttelijöiden käytöstä. Sekä pyydettiin kiinnittämään huomiota ruumissäkkiään säätävään "ruumiseen"! Tuuli liikuttaa säkkiä ja mies korjaa sen asentoa! Ei ollutkaan kuollut! Selkeä ukrainalaisten lavastus! Kuoleeko Ukrainassa oikeasti ketään? Ja niin edelleen.

 Näin helposti saatiin lähdekritiikittömät somettajat jakamaan väärennettyä väärennöstä eteenpäin.

Casus belli, Casus Putin

Sotaharjoitukset Ukrainen rajan tuntumassa eskaloituivat nopeammin mitä osasin odottaa. Minun piti alunperin blogata venäläisten selkeistä false flag tempuista siellä rajan tuntumassa. Meno oli joissain tapauksissa lähes kesäteatterin tasoa. Kirjaan tänne muistiin vain muutaman niistä. Kaikki illat ja yöt ovat menneet sotauutisten seuraamisessa n. 10 välilehden voimin ja kolmea striimiä samanaikaisesti kuunnellen.

Venäjällä on kokemusta informaatiosodan suorittamisesta ihan käytännön tasolla. Se tuli erittäin hyvin ilmi, kun Ukrainan taivaalta ammuttiin Buk-ohjuslavetilla alas Malayasia Airlines MH-17 lento. Venäjän suunnalta alkoi valtava käsien heiluttelu. Näitä käänteitä käytiin silloin läpi blogissani.

Tarkastellaan tämän vuoden tapauksia Ukrainan rajalla.

Tammikuussa kuului useita varoituksia venäläisten tempuista. Pentagon ilmoitti ihan julkisesti, että Ukrainaa yritetään lavastaa jonkinlaisten iskujen tekijöiksi Ukraina-Venäjä rajalla tai Ukrainan sisällä olevien separatistialueiden venäläisväestön kimppuun. Kaupunkisotaan koulutetut sabotöörit olisivat hyökkäämässä venäjämielisten päälle, jolloin väkivallasta voitaisiin syyttää Ukrainaa. Aivan kuin joku valtio hakisi oikeutusta laajentaa sotaansa Ukrainaa vastaan avoimeksi sodaksi. Tuo ns. proxy sota Venäjän ja Ukrainan välillä oli jatkunut vuodesta 2014 lähtien, joten varmuutta isommista sotatoimista ei saatu. Kreml tuomitsi tuollaiset puheet Pentagonin suunnalta "varmistamattomiksi" höpinöiksi.

Tuolloin spekulaatiot mahdollisesta hyökkäyksestä Ukrainaan vain kiihtyivät. 

Helmikuussa Venäjä aloitti valtavan sotaharjoituksensa. 10. -20. päivien aikana suoritettu harjoitus herätti runsaasti huolta. Harjoitus suoritettiin Venäjällä sekä Valko-Venäjän rajojen sisällä. Yli 100 000 sotilasta aloitti treenaamisen. Lopulta sinne oli kärrätty ainakin n. 150 000 sotilasta ja käsittämätön määrä kalustoa.

Olisiko sotaharjoitus vain Venäjän lihasten pullistelua, jolla pyritään painostamaan Ukrainaa muuttamaan kantaansa Donetskin ja Luhanskin alueisiin? Spekulaatiot kiersivät. Ei pidetty kovin realistisena, että Venäjä sentään lähtisi avoimeen sotaan kokonaista valtiota vastaan. Ukrainalla oli erittäin hyvä syy pitää rajaseutunsa mahdollisimman ei-uhkaavana harjoitusten ajan, jotta Venäjä ei saisi tekosyitä isommille toimille.

Sitten alettiin huomaamaan yhä huolestuttavampia asioita.

Venäjän sotajoukot siirtyivät päivä toisensa jälkeen vain lähemmäksi Ukrainan rajaa. TikTok ja Twitter saivat jatkuvasti tuoreita kuvia joukoista, jotka olivat katutietojen mukaan liikkumassa kohti rajaa. Googlemaps-palvelu ilmoitti kovista ruuhkista rajalle vievillä teillä Venäjän puolella. Algoritmit näkivät, että jotain poikkeuksellista oli tapahtumassa.

Millä perusteelle ne voisivat mennä rajan yli?

18. helmikuuta Donetskissa räjähti autopommi. Venäjä tiesi sen olleen Denis Sinenkoviin kohdistunut salamurhayritys. Hän on paikallisen separatistimilitian (tjsp. en jaksa välittää) päällikkö. Kerrassaan katala attentaatti temppu ukrainalaisilta! Varmasti oli vain hiuskarvan varassa, ettei mies itse ollut autonsa sisällä kun se räjähti. Kunnes huomaa, että Denisin auton rekisterinumero oli jostain syystä vaihdettu tähän vanhaan räjähtäneeseen kaaraan. Edeltävinä päivinä Denis oli ajellut hieman arvokkaammalla versiolla UAZ-merkkisistä autoista. Oikea Putinin lykky, että hän oli sattumalta vaihtanut autonsa halvempaan ennen pommia!

18. helmikuuta julkaistiin myös video, joka näytti sabotöörien iskevän Donetskissa sijaitsevien kloorisäiliöiden kimppuun. Puolaksi puhuvat sotilaat yrittivät aiheuttaa siviilikuolemia! Onneksi valppaat kansanmiliisin miehet estivät katalan juonen. He pelastivat useita viattomia henkiä. Sabotöörien ruumista kaivettin esiin nauhoite, joka oli todiste tapahtumista. Näin siis separatistit kertoivat tapahtuneen. Video julkaistiin Telegram-palvelussa. Josta se ladattiin tarkistettavaksi. Heti huomattiin, etteivät videon tekijät vaivautuneet poistamaan sen metatietoja. Eli digitaalisia "sormenjälkiä". Videota oli alettu tekemään helmikuun 4. päivä. Muokkauksia tehty myös 8. päivä. Muokkaustiedoista näkyi myös "M72A5 LAW and AIPLAS live fire.mp4" niminen tiedosto. Ja kas kummaa. YouTubessa on katseltavissa suomalainen video, jonka nimi on M72A5 LAW and AIPLAS live fire. Tästä videoista oli poimittu räjähdysääniä sabotööreiltä napattuun videoon. Tietenkin suomalaisten sotilaiden mölinät oli leikattu pois.

21. helmikuuta nostettiin panoksia. Venäjän tiedotusvälineissä kauhisteltiin ukrainalaista ohjusiskua Venäjän puolelle rajaa. Ukraina oli lähettänyt ohjuksen venäläisen Rostovin seudun raja-aseman tuhoamiseksi. Tuhoja esittelevästä videosta selviää, että taitavat ukrainalaiset olivat jotenkin onnistuneet jopa pystyttämään talon raunioihin Ukrainan lipun. Talon ympäristön perusteella se näytti olevan ajat sitten hylätty tönö. Kukaan ei näyttänyt tietävän miten lippu oli ilmestynyt paikalle. Onko Ukrainalla ninjoja?

21. helmikuuta Donetskin separatistit latasivat nettiin videon, jossa esitellään Ukrainalaisen tykistön uhriksi joutunutta siviiliä. Mies on menettänyt jalkansa! Karmeaa katsel... hetkinen? Miestä siirrettäessä ja puristussidettä sitoessa hänen revennyt ja verinen punttinsa nousee ylemmäksi. Sieltä pilkottaa valmiiksi amputoitu jalka jossa on jalkaproteesille tarkoitettu sukka valmiina kiinni.

 

 Ukrainalainen tykistö on todella kehittynyttä teknologiaa! Tai ehkä False flag lavastajat eivät tajunneet, että housut asettuvat seistessä ja maassa maatessa erilailla.

Seuraavana päivänä tehtiin makaaberein lavastus. Esiin oli kaivettu ruumiita, joita oli aseteltu romuttamolta poimitun auton kyytiin. Autosta oli irrotettu rekisterikilvet. Ruumiiden kalloista näki, että niille oli tehty ruumiinavaukset. Siisti sahausjälki oli selkeästi nähtävissä videolla, jolla yritettiin kertoa Ukrainan räjäyttäneen auton. Takapenkillä makaava melkein kokonaan palanut ruumis oli palamatta jääneen penkin päällä. Eikä auton rikkoutuneista ikkunoista ole nähtävissä ollenkaan sirpaleita. Ei maassa eikä auton sisällä. Sirpaleet jäivit siis sinne romuttamoon mistä auto poimitiin. Autossa olevat sirpaleen jäljet näyttivät enemmän luodin aiheuttamilta. Tämä operaatio oli laitettu moottoritielle asennetun pommin syyksi.

Niin tai näin, kaikki nämä amatöörimäiset lavastusoperaatiot jäivät turhiksi. Eivätkä ne edes olleet ainoita tuolta ajalta. Ukrainaa ei pystytty osoittamaan aggression alkulähteeksi. Sotaharjoituksen päättymistä siirrettiin parilla päivällä. Lopulta Venäjän kärsivällisyys loppui. Putin komensi joukkonsa valtaamaan Ukrainaa 24. helmikuuta. Avoin sota alkoi. Tänään, yli viikko sen alkamisen jälkeen, Venäjän armeija ampuu raketeilla, tykeillä ja rypälepommeilla ukrainalaisiin kaupunkeihin.

Lopuksi totean vain, että tällä hetkellä Suomella on rajanaapuri, joka käy sotaa Ukrainaa vastaan. Ja tuo naapuri yrittää lavastaa muita maita erittäin vaarallisella tavalla. Onneksi Suomi muistaa Mainilan laukaukset.

Slava Ukraini!

ConvoyFinland eli saako farssille nauraa?

Kansalaisten tuskastuminen näinä aikoina on täysin ymmärrettävää. Koronarajoitukset ovat vieneet monelta yrittäjältä leivän pöydältä. Rajoitukset tuntuvat epäreiluilta, koska ne ovat epäreiluja. Liiketoimintaan laitetut sulkumääräykset eivät kohdistu tasapuolisesti. Ravintolat, kuntosalit ja taksit päätyivät yrittäjinä erittäin synkkien ja kylmäävien tiliotteiden äärelle. Palkansaajien reaaliansiot ovat myös laskeneet. Eikä Suomessa ole edes tapahtunut sairaaloiden romahtamista valtavien potilasmäärien takia (koska tarpeeksi iso osa kansasta osaa käyttäytyä fiksusti tartuntataudin suhteen) ja toisaalta rajoitukset ovat turhia koska tartuntatapaukset jatkavat nousuaan. Vähemmästäkin pakataan autot täyteen ja lähdetään torille tuuttaamaan vihaisena torvea.

Tarve lähteä protestoimaan on siis täysin ymmärrettävää. Kansalaisilla on täysi laillinen oikeus mielenosoituksiin. Se miten tätä tarvetta mielenosoitukseen toteutetaan oikeassa maailmassa onkin eri asia kuin sen suunnittelu. Tässä kohtaa ConvoyFinland näytti kompastuvan heti kättelyssä omiin kenkiinsä. Kenkiä kun tuli niin monelta suunnalta ja jopa ulkomailta asti. Erilaiset laitasiivet näyttivät suuntaavan samaan suuntaan, mutta jokaisella oli eri reittiohjeet. 

Suunnittelua tehtiin muutamissa keskusteluryhmissä pitkin somealustoja. Kun mukana on Janus Putkosen kaltaisia salaliittoteorioitsijoita, niin luvassa ei ole osallistujien kannalta mitään hyvää. Putkonen on varmasti isänmaallinen, mutta mitä maata kohtaan onkin oma arvoituksensa. Minulle ja muille absurdista huumorista tykkääville luvassa on vain mainiota materiaalia. 

ConvoyFinlandin vaatimukset julkaistiin.

Helsingin sulku kuulostaa hurjalta. Keskusta tulisi olemaan täysin jumissa. Teoriassa täysin mahdollista, jos suunnitelma on hyvä ja mukana on tarpeeksi oikeanlaista kalustoa.

Kuinkas sitten kävikään?

Sain vinkkejä ja kuvakaappauksia muutamalta PA-agentilta, jotka olivat soluttautuneet seuraamaan hirvikärpäsenä katossa ryhmien rupattelua. Suuri kiitos kaikille teille! 

Varsinaisesta suunnitelmasta ei helposti saatu yhteisymmärrystä. Osallistujissa oli selkeästi seurakunta-aktiiveja varoittamassa Jumalan kunnoittamisesta. Sekä ne muut tutut suuntaukset joissa virkavalta on kaiken pahan alku ja juuri. Enemmistö oli sitä mieltä, että vapautta on varjeltava. Siitä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

H-hetken lähestyessä kulkueeseen oli ryhmien sisäisissä gallupeissa ilmoittautunut n. 2000 henkeä. Näistä mukaan pääsi ajopeleillä vain hieman yli puolet osallistujista. Rekkoja ilmoittautui 72 kpl. Busseja oli luvassa 23 kpl. Pakettiautoja 93 kpl. Henkilöautoja 705 kpl. 

Kyllä näillä yksi keskusta saataisiin tukkoon! Jos ne osattaisiin laittaa oikeisiin paikkoihin. Kriittiset pullonkaulat on helposti pääteltävissä kartalta.Väittäisin, että jopa minä osaisin laatia mahdollisimman suurta haittaa aiheuttavat tukokset oikeille kaduille ja kiskoille. 

Moni ei näyttänyt vielä tuossa vaiheessa epäilevän, että ovatko ne kaikki ajoneuvot oikeasti olemassa. Eikä ryhmässä trollaavien tekemiä ilmoituksia.

 Kulkueiden lähestyessä pääkaupunkia kuuntelin Convoyn radiopuhelinta, joka oli kaikille avoin. Täysin ennustettavasti mukaan liittyi hupimielellä trolleja, jotka tekivät kanavasta vuosikymmenen huumoripläjäyksen. Ala-arvoista huumoria, mutta huumoria kuitenkin. Adminien tuskan parahdus oli melkein käsinkosketeltavaa. 

 

Kun radiossa ilmoitettiin hinureiden saapuvan noutamaan sulkuautoja, niin siitä seurasi tuttua menoa.

"Ymmärsinkö siis oikein, että eduskuntatalon edusta on täynnä hinureita? Onko turvallista tulla sisään Börjen kanssa? Kuitti."

Näistä kommenteista seurasi lupauksia tehdä trolleista rikosilmoituksia. Tietoliikenteen häirintä on vakava asia. Samalla kun he itse olivat matkalla Helsingin sulkemiseen ja hallituksen kaatamiseen. Kunhan lakia kunnioitetaan.

Lopulta autoja saapui sovituille paik.... Hetkinen. Autoja saapui vain yhdelle kadulle. Hieman myöhässä koska huono keli ja epävarmuus siitä mitä tehdään hidasti menoa. Eduskuntatalon edustalle leviteltiin muutama rekka ja pari linja-autoa sekä joukko pakettiautoja. Kansalaistorille pystytettiin teltat joista sai ruokaa ja nesteytystä. Eli kaikkein pahimmillaan ConvoyFinland tukki lyhyen osuuden Mannerheimintiestä. Kaikki autot pystyivät kiertämään sen ajamalla muutaman korttelin verran vierestä. Joukko- ja tavaraliikenne jatkuivat Helsingissä.

Lumisaateessa kulkueen väki juhli, saunoi ja muutamat nahistelivat poliisin kanssa. Ei mitään vakavalta näyttävää. Rauhanomainen mielenosoitus. Väki hyytyi kylmässä ja jotkut ottivat ns. sisäistä villapaitaa. Sitten väki meni nukkumaan. Olihan takana pitkä ajoreissu ja vilkas ilta.

Valitettavasti protestoijat edes jääneet päivystämään autoihinsa. Yön aikana ne hinattiin talteen varikolle. Varikko aukeaa vasta maanantaina, jolloin menopelinsä saa lunastaa takaisin. Maksamalla siitä joitain satoja euroja.

Myös kulkueen sisäinen kommunikaatio koki kolauksen. Trollauksen sekä yleisen väsymyksen takia keskusteluryhmiä suljettiin yön ajaksi. Lauantain valjetessa valkeni myös monelle osallistujalle mitä yön aikana tapahtui. Keskusteluryhmissä alettiin purkamaan tunteita. Jotkut kommentit eivät ole lainauskelposia. Moni ilmoitti lähtevänsä pettyneenä pois.

Seuraavalla kerralla sitten paremmalla kupletin juonella. Ehkä jopa jonkinlaisella organisoinilla?

 

Luvattu Helsingin sulku oli vain illan kestänyt katutapahtuma yhdellä kadulla. Lienee turvallista olettaa, ettei hallitus ole eroamassa tai taipumassa kulkueen vaatimuksiin. Mielenilmauksia luvataan lisää myös lauantaille ja sunnuntaille. Huomaako niitä kukaan onkin aivan eri juttu.

Kansalaisten pahoinvoinnin helpottamiseksi pitäisi tehdä jotain. Köyhyyttä, työttömyyttä ja matalapalkkaisuutta löytyy aivan liikaa. ConvoyFinlandin kaltainen tempaus ei taida olla sellainen muutos, jolla Suomi muuttaa kurssiaan parempaan suuntaan.

Tunnustan, että nauroin ääneen moneen kertaan kun kuuntelin ja luin kulkueen menoa. Teen niin myös jatkossa, jos Putkonen & Kumppanit jatkavat samanlaisella tasolla. En naura niille tavallisille kansalaisille joita käytettin hyväksi kulkueen täyttämisessä. Kiitos kaikille osallistuneille!