Australian lämpötilat, metsäpalot ja reagointi ilmastonmuutokseen kiinnostava monia. Valtio joutui valtavan puskapalokriisin kouriin 2019-2020 vuodenvaihteessa. Lämpötilapoikkeamat ovat vieläkin plussan puolella. Luvassa on myös vielä lämpimämpiä vuosia, kun El Niño/La Niña ilmiö vaihtuu nykyisestä viilentävästä La Niñasta kuumemman El Niñon suuntaan. Jolloin metsäpalojen riski nousee entisestään Australiassa. Nature julkaisi myös tekstiä 2019-2020 palojen seurauksista, kun savua nousi stratosfääriin asti.
Siksi kertauksena julkaisen myös täällä kolme vuotta vanha kirjoitukseni Skeptikko-lehdestä.
Australian metsäpalojen huuhaa, Skeptikko-lehti, Juha Leinivaara,
2020
Vuoden vaihtuessa saimme todistaa
suurta surua aiheuttavaa tuhoa. Australian valtavat maastopalot
olivat maailmanlaajuisen uutisoinnin kohteena useita kuukausia.
Niistä syttynyt keskustelu ilmastonmuutoksen vaikutuksista
osoittivat, että tiedotusvälineissä ei aina turvauduta oikeisiin
asiantuntijoihin.
Australian luontoon on aina kuulunut
maastopalojen säännöllinen rytmi. Metsiin ja tasangoille on
kehittynyt puita ja puskia, joiden kuuluukin palaa jossain vaiheessa
kasvuaan. Näin taataan entistä vihreämpi kausi palojen jälkeen.
Kasviston kuuluu palaa Australiassa. Luonnon kiertokulkuun kuuluva
tulen ja jälleenkasvun vuorottelu on kuitenkin muuttumassa entistä
rankemmaksi. Ilmastonmuutoksen myötä kiertokulun toinen osapuoli
yleistyy.
Tutkijat ennustivat olosuhteiden
muuttuvat entistä vaikeammaksi. Kuivat kaudet pitenesivät. Sateet
vähenesivät. Valtiolla oli edessään suuria haasteita. Silloiset
palotorjunnan resurssit eivät tulisi riittämään.
Australian mittaushistorian kuumin ja
kuivin vuosi oli 2019. Kuivan kauden koittaessa lämpötilat
kohosivat kaupungeissa yli 40 asteeseen, paikoin jopa 45 asteeseen.
Viimeisen 30 vuoden aikana vuosittaiset syyskauden sateet ovat
vähentyneet n. 15 %. Vuoden loppupuoliskolla syttyi useita
maastopaloja. Helleaalto vain jatkui. Kovat tuulet levittivät
kekäleitä pitkälle. Maastopalot laajenivat ja yhtyivät toisiinsa.
Lopulta savupilvet peittivät joissakin osavaltioissa koko taivaan
aamusta iltaan. Savu kantautui Uuden-Seelannin jäätiköille asti.
Ne värjäytyivät noesta ruskeiksi.
Tammikuun alussa useissa kaupungeissa
suoritettiin joukkoevakuointeja. Armeija kutsuttiin apuun
sammutustöihin. Uuden Etelä-Walesin osavaltio julisti seitsemän
päivän pituisen hätätilan. Tammikuun loppupuolella tulipaloihin
oli kuollut vähintään 29 henkeä. Yli 2500 kotia oli tuhoutunut.
Tuhkaksi palaneista sademetsistä jotkut alueet eivät välttämättä
toivu ollenkaan. Lehdistö käytti yhteensä yli neljä miljoonaa
hehtaaria kattavista paloista nimeä 'megatulipalo'.
Kansainväliset uutiset käsittelivät
tätä suurta tuhoa monta viikkoa. Aihe oli suosittu myös
sosiaalisessa mediassa. Kaiken kommunikaation seassa oli valheita,
väärää tietoa sekä salaliittoteorioita. Toimittajat sekä
viranomaiset joutuivat oikomaan huhuja.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset oli
ennakoitu asiantuntijoiden parissa. Valitettavasti he eivät
päättäneet miten ja millä resursseilla Australia reagoisi
tuleviin maastopaloihin. Varoituksia ei otettu vakavasti. Vaikka
Australian parlamentti itse tilasi arvion maastopalojen tilasta
vuonna 2003. Arviossa selvitettiin miten 2002-2003 kuivien kausien
maastopalojen tuhoja olisi voitu pienentää. Yksi tärkeimmistä
keinoista olisi polttaa puiden alle kertyneitä kuivuneita oksia ja
lehtiä. Tämä ennakoiva poltto olisikin ollut laajemmin käytössä,
mutta metsänhoidon polttotyöt vaativat tietynlaisia olosuhteita.
Muuten tällainen kulotus ei olisi hallittavissa. Pitenevät kuivat
kaudet vähentävät kulotukseen sopivia päiviä. Metsiin ja
ryteikköihin pääsee kerääntymään entistä enemmän luonnon
omia sytykkeitä.
Vuonna 2008 osattiin laskea
ilmastonmuutoksen tuomia ongelmia. Professori Ross Garnautin arviossa
kerrottiin, että viimeistään vuonna 2020 huomattaisiin erittäin
vaikeiden maastopalojen vaarat. Metsäpalojen yleisyydessä nähtiin
yli kymmenen vuotta sitten kasvava trendi. Kuivuuden lisääntymisestä
ja keskilämpötilojen noususta osattiin varoittaa monta vuotta ennen
2019 ennätys kuivuuksia. Näitä tietoja oli useissa Australian
hallitukselle annetuissa raporteissa. Samoin hallituksen itse
tilaamissa raporteissa. Mutta tietoihin ei reagoitu.
Palomiehet ja palotorjujat olivat
vaatineet uudempaa ja isompaa kalustoa. Palojen vaarallisuus ja
yleisyys olivat ajaneet palokuntien resurssit äärirajoille.
Sammutustöihin tarkoitettuja sammutuslentokoneita vaadittiin lisää.
Niille ei myönnetty rahoitusta. Ne olisivat olleet parhain ja nopein
keino aloittaa kaukana metsäteistä tehtävät sammutustyöt.
Kansallispuistojen metsänhoidossa
suoritettujen kulotusten määrärahoihin ei myöskään tehty
lisäyksiä. Vuonna 2012-13 polttoja tehtiin 208 000 hehtaarin
verran. Vuosina 2017-18 niitä tehtiin enää 95 000 hehtaaria.
Virheelliset juorut: Maastopalot
johtuivat tuhopolttajista, joten ei voida puhua ilmastokriisistä.
Tässä narratiivissa ilmastonmuutoksen vaikutuksia yritetään
vähätellä. He väittivät, että ilman tuhopolttoja Australiassa
ei olisi ollut ennätyslaajoja paloja.
Maastopaloja kyllä syttyi kuukausien
aikana myös tuhopolttajien toimesta. Uuden Etelä-Walesin poliisin
mukaan tuona kautena oli nostettu 24 syytettä tahallisesta palojen
syttämisestä. Yhteensä poliiseilla oli tilastoissa 207
maastopaloihin liittyvää tapausta. Eli tahallisia tuhopolttoja oli
pieni vähemmistö. Kuitenkin jotkut päättelivät näistä
luvuista, ettei ilmastonmuutos voi liittyä isoihin maastopaloihin.
Väitteissä käytettiin jopa 200 tuhopolttajat aiheuttamia
massatuhoja. Jostain syystä suosittua oli myös väittää
tuhopolttajia olleen 180 kappaletta.
Enemmistö isoista maastopaloista oli
salamien sytyttämiä. Kaukana teistä ja kulkureiteistä iskevä
salama sytyttää palon, jota ei pääse nopeasti sammuttamaan. Tästä
seuraa laajalle alueelle leviävä maastopalo. Ihmisten sytyttämät
palot ovat useimmiten asutusten läheisyydessä, joten palokunta
pääsee reagoimaan nopeammin. Siksi suurimmat tuhot aiheutuvat
luonnon sytyttämist paloista.
Toinen yleinen narratiivi oli väittää,
ettei kamala kuivuus johtunut ilmastonmuutoksesta. Kuivuus johtui
merivirtojen muutoksista.
Väite onkin ovelasti valikoitu. On
nimittäin totta, että merivirtaukset olivat muuttuneet. Ne oli
lämmenneet. Australian sateisiin vaikuttavien merivirtausten
muutokset olivat ratkaisevassa asemassa. Meriveden lämpötilan
noustessa sateet tulisivat alas ennen mantereelle saapumistaan.
Kolmesta merkittävästä merivirtauksien kiertokulusta tämä
sadeveden vähyys sattui samaan aikaan kahteen virtaukseen.
Kolmas yleinen väite asetteli syyn
poliittisen puolueen harteille. Vihreät olivat ajattelemattomasti
aiheuttaneet tuhot vaikeuttaessaan metsien kulotusta.
Syy palojen laajuudelle olisi Vihreiden
aikaansaamista rajoituksista metsänhoidossa. Metsänhoitajat eivät
enää saaneet tehdä tarvittavia kulotuksia näiden uusien
poliittisten rajoitusten takia. Lähde näille väitteille oli David
Packmanin kirjoitus The Age lehdessä vuodelta 2015. Siinä
Packman syyttää Vihreitä metsiin kerääntyneistä polttoaineista.
Valitettavasti kirjoituksessa ei selitetä sen tarkemmin miten
Vihreät olivat onnistuneet rajoituksissa.
Vastauksia ei kuulunut, kun väitettä
toistavilta kysyttäessä missä ja milloin Vihreä puolue oli muka
saanut aikaan noin rajuja rajoituksia metsänhoitoon. Kukaan heistä
ei ollut vaivautunut lukemaan Vihreiden puolueohjelmaa. Sieltä
löytyi metsänhoitoon liittyviä kohtia, joissa oli mukana
tarvittavina keinoina kulotukset ja hallitut palot.
Australian palo- ja pelastuskomission
edustajat joutuivat erikseen huomauttamaan, etteivät minkään
puolueen edustajat pääse vaikuttamaan milloin ja miten
metsänhoidossa tehdään polttotöitä. Kulottamista on yritetty
tehdä myös uusien määräysten alla, mutta siihen sopivia päiviä
ei enää tarpeeksi. Professori David Bowan Tasmanian yliopistosta
kommentoi lehdistölle, että liian kuivina päivinä tehty kulotus
on aivan liian vaarallista. Silloin tulipalot ovat karanneet
hallinnasta. Ihmisiä on kuollut tällaisten kulotusten seurauksena.
Skeptikko-lehti, 2020-1.
Sen pituinen tarina tällä kertaa. Toivottavasti aiheen pariin ei tarvitse tulevaisuudessa palata. Varmasti metsäpalot pysyvät normaalin hillittyinä ympäri maailmaa, ihmiskunta oppii muuttamaan tapojaan, reagoi vihdoinkin vakavasti teollisuuden ja päästöjen seurauksiin ilmaston kannalta, ja tulevat sukupolvet vain ihmettelevät miksi tämä nykyinen sukupolvi oikein jaksoi panikoida jostain täysin turhasta ilmastonmuutoksesta.