26.2.23

Graham Hancock ja muinaiset vihjailut mysteerien salaperäisistä arvoituksista

 Aina silloin tällöin minulle tulee ikävä kreationistejä. Se tuotantokoneisto jolla he tekivät niitä dokumenttielokuviaan oli joskus ihan ok. Ohjelmien sisältö oli potaskaa, mutta niitä kuvattiin kauniissa maisemissa ja silloin tällöin sekaan lipsahti ihan oikeaa tiedettä.

Näihin nostalgisiin tunnelmiin tupsahti Netflixin uusin pseudohistoriasarja Sivilisaatiot ennen ihmistä. Sarja saavutti isoja katselulukuja ympäri maailmaa. Netflixin Top-10 listalle pääseminen joulukuun aikana on upea saavutus. 

Ohjelma on tehty kunnon budjetilla. Kamera kiertää ympäri maailmaa. Myös lennokkien kantamana, joten katsojat pääsevät nauttimaan kauniista luonnosta ja henkeäsalpaavan komeista vuoristoista. Kuumat aavikot, tiheät viidakot ja muinaiset merenrannat eivät ole esteenä kuvausryhmälle. Muinaisia raunioita ja rakennelmia esitellään tyylikkäämmin kuin lehtien sivuilta koskaan voisi kokea. Juontaja Graham Hancock seisoo usein samoissa kuvissa pohdiskelevan näköisenä, kun kamera kiertää hänen ympärillään.

Kyseessä on kirjailija/toimittaja Hancockin kirjoihin perustuva projekti. Mies nousi kuuluisuuteen 90-luvulla, kun kirjoja osteltiin huuhaa-messuilla suurella innolla. Jopa yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Hancockista muovautui uuden sukupolven Charles Berlitz. Netflix-sarjan kahdeksan jaksoa esittelevät Hancockin perusidean: ihmiskunnan sivilisaatio onkin paljon vanhempi ja edistyneempi kuin uskomme. Useita tuhansia vuosia vanhempia. Noin 12 000 vuotta sitten kadonnut sivilisaatio oli meitä edistyneempi kosmisella tietoisuuden tasolla, jolla muovataan materiaa mielen voimalla. 

Skeptikon kannalta on aina lannistavan masentavaa, että Hancockin kaltaiset tyypit saavat rahoitusta ja mainetta, mutta oikeaa historiantutkimusta tekevät tieteen popularisoijat jäävät keräämään pölyä. Sattumalta Hancockin poika Sean Hancock työskentelee Netflixillä. Toisaalta, tällainen mielikuvitusta kutitteleva spekulatiivinen ajatusleikki muinaisista ihmisistä on varmasti viihdyttävämpää kuin kuiva luento jostain Apenniinien niemimaan syötävien hedelmien historiasta.

Hancockin ideat ovat myös ristiriidassa raamatullisen luomisopin kanssa, joten jopa kreationistit ovat kirjoitelleet debunkkausta muinaisista sivilisaatioista. Se miten kreationistit kritisoivat pseudohistorioitsijan ajatuksenkulkua on kutkuttavan herkullista.


What I will say is that Hancock’s approach will interpret any piece of data through his (materialistic, but ‘anti-establishment’) worldview, much the same way as a ‘mainstream’ evolutionist will do. In one sense, he is following the ‘evidentialist approach’, but he goes too far in that all his evidence is ‘cherry picked’ to support his theory. At CMI we are presuppositional, meaning we start with the Bible and treat it as the only filter with which to interpret historical data. Having said that, it will appear to outsiders that we are evidentialists also, meaning we actively look for evidence that supports the Bible. But unlike Hancock, we are upfront about our ‘bias’, which is for the Bible and its inerrant teaching on earth history (Creation, Flood, Babel, etc.).

 

Eli kreationistit sentään avoimesti myöntävät ennakko-oletuksena toimivan suodattimensa. Hancock ei näytä näkevän omaa viitekehystään historian tulkitsemisessa.

Hancockin puheet omista ideoistaan jäävät sinne hillitympään päähän Sivilisaatiot ennen ihmistä sarjassa. Hän kuvailee katsojille tuntemamme ihmiskunnan edelläkävijöitä ympäripyöreästi erittäin viisaiksi. He osasivat monimutkaisia arkitehtuurisia periaatteita. He kykenivät kohdistamaan rakennelmiaan tähtien mukaan. Vain Hancockin kirjoja lukeneet tietävät kuinka paljon villimpiä vihjailut muinaisten kyvyistä ovat.

Eikä enää kannata edes mainita The Mars Mystery: A Tale of the End of Two Worlds kirjaa vuodelta 1998, jossa Hancock argumentoi muinaisten sivilisaatioiden asuttaneen myös Mars planeettaa. Hän ei enää kannata tällaisia ideoita. Tuolloin hän heristeli verbaalista nyrkkiään NASA:n suuntaa, joka muka halusi salata todisteet punaisen planeetan rakennuksista. Eikä koskaan selittänyt mikä logiikka olisi salata asioita jotka julkaisemalla rahoitus Mars-matkoille räjähtäisi stratosfääreihin asti. Nyt heristelyn kohteena ovat arkeologit.

Hancockilla ei ole alan koulutusta. Se tulee ilmi usein eri tavoin. Tavallinen pulliainen huomaa tämän, kun haastaa itseään juomapelin kautta. Ota aina ryyppy, kun Hancock esittää todisteita muinaista kadonneista sivilisaatioita. Eikä siis vain puhu sellaisista ja vihjaile sellaisten olleen tietämiemme sivilisaatioiden taustalla. Päätät maratoonikatselusi kuivin suin.

Huomion arvoista on myös se, että hän rakentaa väitteensä oikeiden tutkijoiden tekemälle työlle. Näen siinä toistoa kreationistien tuotoksille, joissa evoluutioteoria muka kumotaan aina ja ikuisesti biologien tai paleontologien omalla tutkimustyöllä.

Takaisin Sivilisaatiot ennen ihmistä sarjan pariin. Arkeologien ahkeran työn tuloksista kerrotaan jokaisessa jaksossa. Tutkijaryhmät ja heidän käyttämänsä menetelmät esitellään helposti ymmärrettävillä tavoilla. Aloitusjaksossa esitelty Gunung Padang on Kaakkois-Aasian suurimpia megaliittisia rakennelmia. Vasta viime vuosikymmenien aikana tutkat ja seismiset tomografiat ovat paljastaneet kummun sisältä uusia kammioita. Gunung Padang on rakennettu vanhempien ja vanhempien kerrosten päälle. Kummun sisällä on pyramidimainen kokonaisuus. Alueen sivilisaation ikää on löytöjen perusteella arvioitu huomattavasti vanhemmaksi, Hancock kertoo katsojille.

Loppupuolella jaksoja vieraillaan Pohjois-Amerikassa Serpent Mound kummuilla. Niiden piirteistä voidaan päätellä, että kumpuja on rakennettu taivaankappaleiden liikkeitä mukaileviksi. Kesäpäivänseisauksen aikana auringonlasku kohdistuu käärmekuvion pään kohdalle. Hancock väittää, että arkeologit eivät halua myöntää tällaista yhteyttä. Johon arkeologit ovat pettyneen huokeilevasti vastailleet, että he itse löysivät ne yhteydet. Hancock ei mainitse nimeltä Clark ja Marjorie Hardmanin tekemää havaintoa. Ohjelman narratiiviin ei sovi puhe arkeologeista, jotka tekevät juuri sitä jota Hancock väittää heidän välttävän.

Samanlainen valikoitu puhe ja olkiukkojen rakentelu toistuvat jokaisessa jaksossa. Kokonaisuutena katsojille jää vaikutelma arkeologeista, jotka ovat jumittuneet omiin kuoppiinsa. Siis vertauskuvauksellisiin kuoppiin, ei niihin oikeisiin kaiva.... noh, tajuatte varmasti mitä tarkoitin. 

Tarjolla olisi poikkitieteellisiä keinoja tutkija ja saada tietoa, kuten Hancock jokaisessa jaksossa esittelee. Valitettavasti jääräpäiset akateemikot eivät vaan halua oppia uusia temppuja. Tätä jääräpäisyyttä havainnoidaan Hancockiin kohdistuneilla, vähemmän kohteliailla, reaktioilla eri arkeologissa kohteissa. Hänestä ei tykätä arkeologien parissa. Valitettavasti pelkät käytöstavat eivät kerro onko esitetty argumentti totta vai potaskaa. Kohtelias mies voi valehdella. Kiroileva mies voi puhua totta. Hancock haluaa selkeästi esiintyä tarinan uhrina.

Hancock kuvailee arkeologien vähättelevän kivikautisten ihmisten älykkyyttä. Löydetyt maalaukset, työkalut ja rakennelmat tuottavat vain pettyneitä tuhahduksia arkeologien kahvipöydissä! Kulttuurin monimuotoisuutta ei kuulemma osata arvostaa valtavirran piirissä. Onneksi Hancockin kaltaiset avoimet mielet ovat valmiina puolustamaan menneisyyden arvoa. Toisin kuin menneiden sukupolvien kasvoille sylkevä akateeminen maailma.

Ohjelman ensi-illasta seurasi useita reaktiovideoita, joissa hämmästeltiin ihmiskunnan erikoisempaa historiaa. Pseudohistorian suosio ryöpsähti aiheeksi jopa minun seuraamillani videopelikanavilla. Onneksi Youtubesta löytyy runsaasti arkeologeja, jotka erehtyivät katsomaan samaa ohjelmaa. Archeologist reacts to Hancock -hakusanoilla löydät varmasti runsaasti kuunneltavaa.

Suosittelen Stefan Milon kaksi tuntia kestävää sessiota sohvalla. Milon käy läpi jokaisen jakson ja osaa puhua Hancockin ongelmista selkeään tyyliin.

 




10.2.23

Retropläjäys: Australian metsäpalojen huuhaa

Australian lämpötilat, metsäpalot ja reagointi ilmastonmuutokseen kiinnostava monia. Valtio joutui valtavan puskapalokriisin kouriin 2019-2020 vuodenvaihteessa. Lämpötilapoikkeamat ovat vieläkin plussan puolella. Luvassa on myös vielä lämpimämpiä vuosia, kun El Niño/La Niña ilmiö vaihtuu nykyisestä viilentävästä La Niñasta kuumemman El Niñon suuntaan. Jolloin metsäpalojen riski nousee entisestään Australiassa. Nature julkaisi myös tekstiä 2019-2020 palojen seurauksista, kun savua nousi stratosfääriin asti.

Siksi kertauksena julkaisen myös täällä kolme vuotta vanha kirjoitukseni Skeptikko-lehdestä.

Australian metsäpalojen huuhaa, Skeptikko-lehti, Juha Leinivaara, 2020

Vuoden vaihtuessa saimme todistaa suurta surua aiheuttavaa tuhoa. Australian valtavat maastopalot olivat maailmanlaajuisen uutisoinnin kohteena useita kuukausia. Niistä syttynyt keskustelu ilmastonmuutoksen vaikutuksista osoittivat, että tiedotusvälineissä ei aina turvauduta oikeisiin asiantuntijoihin.

Australian luontoon on aina kuulunut maastopalojen säännöllinen rytmi. Metsiin ja tasangoille on kehittynyt puita ja puskia, joiden kuuluukin palaa jossain vaiheessa kasvuaan. Näin taataan entistä vihreämpi kausi palojen jälkeen. Kasviston kuuluu palaa Australiassa. Luonnon kiertokulkuun kuuluva tulen ja jälleenkasvun vuorottelu on kuitenkin muuttumassa entistä rankemmaksi. Ilmastonmuutoksen myötä kiertokulun toinen osapuoli yleistyy.

Tutkijat ennustivat olosuhteiden muuttuvat entistä vaikeammaksi. Kuivat kaudet pitenesivät. Sateet vähenesivät. Valtiolla oli edessään suuria haasteita. Silloiset palotorjunnan resurssit eivät tulisi riittämään.

Australian mittaushistorian kuumin ja kuivin vuosi oli 2019. Kuivan kauden koittaessa lämpötilat kohosivat kaupungeissa yli 40 asteeseen, paikoin jopa 45 asteeseen. Viimeisen 30 vuoden aikana vuosittaiset syyskauden sateet ovat vähentyneet n. 15 %. Vuoden loppupuoliskolla syttyi useita maastopaloja. Helleaalto vain jatkui. Kovat tuulet levittivät kekäleitä pitkälle. Maastopalot laajenivat ja yhtyivät toisiinsa. Lopulta savupilvet peittivät joissakin osavaltioissa koko taivaan aamusta iltaan. Savu kantautui Uuden-Seelannin jäätiköille asti. Ne värjäytyivät noesta ruskeiksi.

Tammikuun alussa useissa kaupungeissa suoritettiin joukkoevakuointeja. Armeija kutsuttiin apuun sammutustöihin. Uuden Etelä-Walesin osavaltio julisti seitsemän päivän pituisen hätätilan. Tammikuun loppupuolella tulipaloihin oli kuollut vähintään 29 henkeä. Yli 2500 kotia oli tuhoutunut. Tuhkaksi palaneista sademetsistä jotkut alueet eivät välttämättä toivu ollenkaan. Lehdistö käytti yhteensä yli neljä miljoonaa hehtaaria kattavista paloista nimeä 'megatulipalo'.

Kansainväliset uutiset käsittelivät tätä suurta tuhoa monta viikkoa. Aihe oli suosittu myös sosiaalisessa mediassa. Kaiken kommunikaation seassa oli valheita, väärää tietoa sekä salaliittoteorioita. Toimittajat sekä viranomaiset joutuivat oikomaan huhuja.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset oli ennakoitu asiantuntijoiden parissa. Valitettavasti he eivät päättäneet miten ja millä resursseilla Australia reagoisi tuleviin maastopaloihin. Varoituksia ei otettu vakavasti. Vaikka Australian parlamentti itse tilasi arvion maastopalojen tilasta vuonna 2003. Arviossa selvitettiin miten 2002-2003 kuivien kausien maastopalojen tuhoja olisi voitu pienentää. Yksi tärkeimmistä keinoista olisi polttaa puiden alle kertyneitä kuivuneita oksia ja lehtiä. Tämä ennakoiva poltto olisikin ollut laajemmin käytössä, mutta metsänhoidon polttotyöt vaativat tietynlaisia olosuhteita. Muuten tällainen kulotus ei olisi hallittavissa. Pitenevät kuivat kaudet vähentävät kulotukseen sopivia päiviä. Metsiin ja ryteikköihin pääsee kerääntymään entistä enemmän luonnon omia sytykkeitä.

Vuonna 2008 osattiin laskea ilmastonmuutoksen tuomia ongelmia. Professori Ross Garnautin arviossa kerrottiin, että viimeistään vuonna 2020 huomattaisiin erittäin vaikeiden maastopalojen vaarat. Metsäpalojen yleisyydessä nähtiin yli kymmenen vuotta sitten kasvava trendi. Kuivuuden lisääntymisestä ja keskilämpötilojen noususta osattiin varoittaa monta vuotta ennen 2019 ennätys kuivuuksia. Näitä tietoja oli useissa Australian hallitukselle annetuissa raporteissa. Samoin hallituksen itse tilaamissa raporteissa. Mutta tietoihin ei reagoitu.

Palomiehet ja palotorjujat olivat vaatineet uudempaa ja isompaa kalustoa. Palojen vaarallisuus ja yleisyys olivat ajaneet palokuntien resurssit äärirajoille. Sammutustöihin tarkoitettuja sammutuslentokoneita vaadittiin lisää. Niille ei myönnetty rahoitusta. Ne olisivat olleet parhain ja nopein keino aloittaa kaukana metsäteistä tehtävät sammutustyöt.

Kansallispuistojen metsänhoidossa suoritettujen kulotusten määrärahoihin ei myöskään tehty lisäyksiä. Vuonna 2012-13 polttoja tehtiin 208 000 hehtaarin verran. Vuosina 2017-18 niitä tehtiin enää 95 000 hehtaaria.

Virheelliset juorut: Maastopalot johtuivat tuhopolttajista, joten ei voida puhua ilmastokriisistä. Tässä narratiivissa ilmastonmuutoksen vaikutuksia yritetään vähätellä. He väittivät, että ilman tuhopolttoja Australiassa ei olisi ollut ennätyslaajoja paloja.

Maastopaloja kyllä syttyi kuukausien aikana myös tuhopolttajien toimesta. Uuden Etelä-Walesin poliisin mukaan tuona kautena oli nostettu 24 syytettä tahallisesta palojen syttämisestä. Yhteensä poliiseilla oli tilastoissa 207 maastopaloihin liittyvää tapausta. Eli tahallisia tuhopolttoja oli pieni vähemmistö. Kuitenkin jotkut päättelivät näistä luvuista, ettei ilmastonmuutos voi liittyä isoihin maastopaloihin. Väitteissä käytettiin jopa 200 tuhopolttajat aiheuttamia massatuhoja. Jostain syystä suosittua oli myös väittää tuhopolttajia olleen 180 kappaletta.

Enemmistö isoista maastopaloista oli salamien sytyttämiä. Kaukana teistä ja kulkureiteistä iskevä salama sytyttää palon, jota ei pääse nopeasti sammuttamaan. Tästä seuraa laajalle alueelle leviävä maastopalo. Ihmisten sytyttämät palot ovat useimmiten asutusten läheisyydessä, joten palokunta pääsee reagoimaan nopeammin. Siksi suurimmat tuhot aiheutuvat luonnon sytyttämist paloista.

Toinen yleinen narratiivi oli väittää, ettei kamala kuivuus johtunut ilmastonmuutoksesta. Kuivuus johtui merivirtojen muutoksista.

Väite onkin ovelasti valikoitu. On nimittäin totta, että merivirtaukset olivat muuttuneet. Ne oli lämmenneet. Australian sateisiin vaikuttavien merivirtausten muutokset olivat ratkaisevassa asemassa. Meriveden lämpötilan noustessa sateet tulisivat alas ennen mantereelle saapumistaan. Kolmesta merkittävästä merivirtauksien kiertokulusta tämä sadeveden vähyys sattui samaan aikaan kahteen virtaukseen.

Kolmas yleinen väite asetteli syyn poliittisen puolueen harteille. Vihreät olivat ajattelemattomasti aiheuttaneet tuhot vaikeuttaessaan metsien kulotusta.

Syy palojen laajuudelle olisi Vihreiden aikaansaamista rajoituksista metsänhoidossa. Metsänhoitajat eivät enää saaneet tehdä tarvittavia kulotuksia näiden uusien poliittisten rajoitusten takia. Lähde näille väitteille oli David Packmanin kirjoitus The Age lehdessä vuodelta 2015. Siinä Packman syyttää Vihreitä metsiin kerääntyneistä polttoaineista. Valitettavasti kirjoituksessa ei selitetä sen tarkemmin miten Vihreät olivat onnistuneet rajoituksissa.

Vastauksia ei kuulunut, kun väitettä toistavilta kysyttäessä missä ja milloin Vihreä puolue oli muka saanut aikaan noin rajuja rajoituksia metsänhoitoon. Kukaan heistä ei ollut vaivautunut lukemaan Vihreiden puolueohjelmaa. Sieltä löytyi metsänhoitoon liittyviä kohtia, joissa oli mukana tarvittavina keinoina kulotukset ja hallitut palot.

Australian palo- ja pelastuskomission edustajat joutuivat erikseen huomauttamaan, etteivät minkään puolueen edustajat pääse vaikuttamaan milloin ja miten metsänhoidossa tehdään polttotöitä. Kulottamista on yritetty tehdä myös uusien määräysten alla, mutta siihen sopivia päiviä ei enää tarpeeksi. Professori David Bowan Tasmanian yliopistosta kommentoi lehdistölle, että liian kuivina päivinä tehty kulotus on aivan liian vaarallista. Silloin tulipalot ovat karanneet hallinnasta. Ihmisiä on kuollut tällaisten kulotusten seurauksena.

 Skeptikko-lehti, 2020-1


Sen pituinen tarina tällä kertaa. Toivottavasti aiheen pariin ei tarvitse tulevaisuudessa palata. Varmasti metsäpalot pysyvät normaalin hillittyinä ympäri maailmaa, ihmiskunta oppii muuttamaan tapojaan, reagoi vihdoinkin vakavasti teollisuuden ja päästöjen seurauksiin ilmaston kannalta, ja tulevat sukupolvet vain ihmettelevät miksi tämä nykyinen sukupolvi oikein jaksoi panikoida jostain täysin turhasta ilmastonmuutoksesta.

3.2.23

Aikamatkustavat rokotteet

 Rokotepelottelijan työkalupakissa on useita meisseleitä. Yksi niistä yhtäläisyysmerkkileimasin, jolla pyritään yhdistämään havaittuja terveysongelmia rokotteisiin. Yleensä yhteyttä saadaan leimattua ajallisen yhteyden perusteella. Rokotettu pyörtyy rokottamisen jälkeen? Se johtuu rokotteesta. Rokotettu kompastuu rappusissa rokottamisen jälkeen? Se johtuu rokotteesta. Rokotettu kuoli rokottamisen jälkeen? Se johtuu rokotteesta.

Perin yksinkertainen työkalu. Mutta mitä pitäisi tehdä jos havaittu haitta onkin ilmestynyt ennen rokottamista? Suomessa havaittu ylikuolleisuuden lisääntyminen on otettu ilolla vastaan rokotepelottelijoiden parissa. Heidän nenänsä haistavat, että ylikuolleisuus johtuu rokotteista. Mitään muuta selitystä ei kelpuuteta. Suomen tilannetta edellisiin vuosiin on helppo verrata Euroopan kuolleisuustilasto EuroMOMO:n käyristä.


Rokotepelottelijoiden puheissa unohtuukin tehdä vertauksia myös muihin maihin. Ranskassa ja Ruotsissa on parhaillaan menossa samanlainen kohoaminen ylikuolleisuudessa. Mutta niissä oli samanlainen piikki myös ennen rokotteiden ilmestymistä. Monessa muussa maassa toistui sama ilmiö ylikuolleisuuden kohdalla. Väkeä kaatui tautiin ennen ensimmäistäkään mRNA-rokotteen valmistamista. Rokotepelottelijat ovat usein olleet sitä samaa porukkaa, joka vähätteli taudin vaarallisuutta. Covid-19 ilmestyessä moni heistä oli vielä väittämässä sitä tavalliseksi pikku flunssaksi. Silloin millään haluttu tiedostaa näitä samoja EuroMOMO:n käyriä.



Rokotehaittoja ennen rokotteiden ilmestymistä? Olisiko se edes mahdollista? Sehän edellyttäisi, että rokotteen ainesosat matkustavat ajassa taaksepäin. Vitsailin siitä juuri tällä tavalla parisen kertaan facebookissa koronarokotekeskusteluissa, kun jotkut eivät itse huomanneet kronologian olevan väärinpäin. Vitsit vitsinä. Varmasti kaikki ymmärtäisivät miksi se ei ole realistinen yhtäläisyys haitan ja rokotteen välillä. Eihän kukaan rokotepelottelija olisi niin tyhm-

 Olin väärässä. Melkein. Naomi Wolf on kirjailija ja salaliittoteoreetikko. Koronapandemian alkaessa hän siirtyi sujuvasti uuden aiheen pariin. Kaksi vuotta sitten Wolf osasi yhdistää uuden rokotteen nanopartikkeleihin, ja nanopartikkelit salaiseen bio-ohjelmointiin, ja bio-ohjelmoinnin ihmiskehon historian selaamiseen rokotteen kautta. Hänellä sattui olemaan toistaiseksi salattua tietoa tuollaisesta Applen suunnittelemasta ohjelmasta. Wolfin Twitter-viestien lukeminen pakottaa silmämunat pyörimään.

Tästä ei ole pitkä matka siihen, että joku oikeasti väittää rokotteiden matkustavan ajassa taaksepäin. Se ei edes olisi oudointa kamaa mitä koronarokotteista on levitelty sosiaalisessa mediassa. Mitä tahansa ollaan valmiita heittämää kehään, jotta ei yhdistetä ylikuolleisuuden nousua tautiin.