Mikäpä olisi komeampaa koristetta kotiseinälle kuin uusi fantasiakartta. Skyrim kartta ja Tähtien Sota maailman galaksikartta ovat samalla tavalla mielenkiintoisia koristeita. Minulla on Warhammer40K pelimaailman toiseksi kuuluisimman piiristystaistelun (Vraksin piiritys) printattu kartta, mutta en ole laittanut sitä makuuhuoneeni seinälle. Sen lisäksi minulla on kangaskartta Terran piirityksen alkuvaiheista, kun Horuksen laivasto aloitti hyökkäyksensä tähtijärjestelmäämme.
Nuorempana sällinä minäkin piirtelin monenlaisia seikkailukarttoja ja scifi-sotaa selittäviä kuvia. Onneksi kaikki aikuiset ymmärtävät, että paperille piirretty kartta ei tietenkään itsessään tarkoita, että piirtämisen myötä todellisuus muovautuu kuvaamaan kartan todellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole littarien jännittävässä todellisuudessa. Litteän Maan todisteet ovat aina jääneet puuttumaan, vajaiksi tai tekaistuiksi. Merillä pääsee seilaamaan aivan eri tavalla kuin litteä Maa sallisi. Taivaalla lennetään oikeassa maailmassa aivan eri etäisyyksiä ja aikatauluja kuin litteä Maa mahdollistaisi. Yksikään littarien tarjoama kartta ei sovi yhteen ihmiskunnan päivittäisten matkustamistapejan kanssa.
Siksi epätoivon vimmalla tartutaan kaikkeen mahdolliseen materiaaliin, jota voidaan tulkita mitä erikoisimmilla tavoilla kaikkena muuna kuin pyöreän planeetan malleina. Yksi tällaisista ikuisuusaiheista on ns. litteän Maan Kuu kartta. Ideana on erikoinen piirretty kartta, joka näyttäisi olevan Kuun pinnalla oleva heijastettu versio Maasta, jos Maa olisi litteä. Tai jotain sinnepäin. Kyseessä on tämä kartta.
Erittäin hienoa jälkeä. S. Bini signeeraus on ainoa vinkki kuvan piirtäjästä. Alkuperäistä ei löydy internetistä. Senkin edestä löytyy erilaisia väitteitä siitä mistä kuva on tullut. Yleisimmässä versiossa väitetään kartan olleen YK:n arkistoissa, kunnes nettiin vuotamisen jälkeen YK poisti sen. Koska jostain syystä YK ei halua säilyttää erilaisia kuvia arkistoissaan.
Sitä väitetään saksalaiseksi kartaksi, vaikka ei ole mitään varmuutta minkämaalainen henkilö piirsi kartan, joten käytän siitä samaa nimeä. Hienosti mustekynällä tehdyt piirrokset ovat hyviä ja kartta on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Saksalaista karttaa myydään hiirimattoina, julisteina ja varmasti myös t-paitoina. En vaan ymmärrä miksi karttaa fanittavien joukossa on selkeästi ihmisiä, jotka uskovat kartan olevan jotain muuta kuin mielikuvituksen tuotetta. Vinkit mielikuvituksesta ovat selkeästi esillä itse kartassa.
Natsien sukellusvenetukikohtia tunnetun maailmamme ulkopuolella? Natsien UFO-tukikohtia samoilla tuntemattomilla saarilla? Iron Sky elokuvalla on paljon faneja maailmalla! Tuo asettaisi kartan ajankohdan jonnekin 1930-1940 lukujen paikkeille. Jolloin nousee vieläkin suurempi ongelma niille jotka uskovat kartan kertovan oikeasta todellisuudesta. Tyynimeri kun ei ole se sama meri kuin täällä oikeassa maailmassa.
Saksalaisen kartan mukaan Australian ja Etelä-Amerikan välillä oli vielä alle sata vuotta sitten valtava Lemurian manner. Kukaan natseja edeltävä purjehtija ei vaan koskaan onnistunut löytämään sitä.
Vielä vuosien kuluttua tuota samaa karttaa tullaan esittelemään littarien meemeissä jonain esoteerisenä paljastuksena ja salattuna historiana.
Suurta kohtua littarien parissa aiheuttanut Viimeinen Koe aka The Final Experiment tuli finaaliinsa joulukuun 15. päivä. Coloradossa asuvan pastori Will Duffyn kustantamalle reissulle kutsuttiin littarijoukkion tunnetuimpia edustajia. Heistä vain muutama suostui ottamaan kutsun vastaan. Kokeessa seurattaisiin nähtäisiinkö Etelämantereella se kuuluisa 24 tunnin pituinen päivä, kun Aurinko ei laske horisontin taakse. Tuttu ilmiö täällä pohjoisessa Suomessa. Eikä mitenkään ihmeellistä eteläisellä pallonpuoliskolla. Littareille tämä joka vuosi toistuva ilmiö on kuitenkin vaikea ja kuivunut joululimppu nieltäväksi. Heidän yleisimmissä karttamalleissaan ei nimittäin sallita yötöntä yötä Etelämantereelle. Se on kuitenkin mahdollista täällä pohjoisessa, koska karttamalleissa pohjoisnapa on littarikarttojen keskipiste. Tästä keskipisteestä säteillään ulkoreunalle, joka on valtava kiertävä jääseinä. Ympyrän muotoisen kartan päällä leijailee ja vaeltaa Aurinko ja Kuu. Littarien malleista riippuen vähän eri logiikalla ja etäisyyksillä, mutta aina lähempänä kuin oikeassa maailmassa. Yhteistä malleille on auringonvalon puuttuminen "reunan" jääseinillä. Mallissa ei ole Etelämannerta. Siksi 24 tunnin pituinen päivä on täysin sopimaton havainto ja littarimallien kumoaja. Siksi moni littari on argumentoinut, ettei kukaan ole oikeasti havainnut yötöntä yötä Etelämantereella.
Vastaväitteistä sitkeinpiä oli ettei Etelämantereelle edes pääse lentämällä. Maailmanhallituksen salainen armeija estää sellaiset reissut. Väite oli aina täysin väärin ja todisteita vailla, mutta siitä huolimatta sitä toistellaan sitkeästi littarien parissa. The Final Experiment joukkio pääsi etelän lumille Antarctic Logistics & Expeditions firman lennolla. Kuten kuka tahansa muu pääsee myös, kunhan maksaa tarvittavat massit.
Ryhmän jäsenet olivat littarien puolelta Jeran Campanella, Austin Whitsitt, Jonathan Mariande, Lisbeth Acosta. Mukana oli myös konservatiivikommentaattori Candace Owensin tuottaja/ohjaaja Mark Herman, jolta tulee reissusta jonkinlainen dokumentti.
Ryhmä pääse perille Union Glacier Camp leirintäalueelle. Leirintäalue on aivan Mount Vinsonin vierellä. Kunhan sää suosisi heitä, niin pystytetyt kamerat pääsisivät kuvaamaan sen kuuluisan 24 tuntia kestävän päivänpaisteen. Union Glacier Camp kun on aina mainostanut sellaisen valon pitävän alueen teltat lämpimänä. Matkaajat ovat joka vuosi päässeet näkemään ja kuvaamaan sen Auringon jota littarit väittävät mahdottomaksi. Ja kuvanneet yöttömän yöt sekä ladanneet ne nettiin vuosia ennen tätä koetta.
Littarien tekemät ennustukset Auringon mahdollisesta reitistä taivaalla katsojien näkövinkkelistä olivat melkein loogisia. Aurinko joutuisi tekemään reissunsa littarien kartalla esim. Chilen, Australian, Kiinan, Intian, Afrikan ja taas Chilen päällä. Siksi sen koko tulisi selkeästi vaihtelemaan, koska Aurinko olisi kauempana joskus Australian jälkeen ja lähimpänä Chilen kohdalla. Ja tietenkin Aurinko olisi piilossa, koska eihän Etelämantereella voi olla yötöntä yötä.
Ryhmän tekemät havainnot eivät luonnollisesti yllättäneet ketään. Aurinko lorvaili taivaalla 24 tuntia. Eikä muuttanut kokoaan millään havaittavalla tavalla, koska oikeasti sen etäisyys planeettaan ei vaihdellut niin paljon vuorokauden aikana. Aurinko ei kiemurrellut taivaalla. Se kiersi tylsän tavallisesti matalalla horisontin päällä. Aivan kuten planeetan akselin kallistuminen ja planeetan pyöriminen akselinsa ympärillä aiheuttaisivat Auringon liikkeet taivaalla. Mikä tahansa littarimalli jota tarjottiin ennen koetta ei täsmännyt havaintojen kanssa. Kuten kaikki tiesivät etukäteen.
Ainoa mysteeri ja jännityksen paikka olikin se miten littarit selittävät epäonnistumisensa. Ja juuri sitä minä tarkkailin heidän lähetyksissään ja keskusteluissaan. Alusta lähtien oli selvää, etteivät littarit kannattaneet mallejaan siksi että ne selittäisivät tai sopisivat havaintoihin. Siksi etukäteen pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisimman monta vastalausetta. Lennot Etelämantereelle kuvattiin pitkillä videoilla. Leirintäalueelle pystytettiin useampi Aurinkoa automaattisesti seuraava kamera. Näitä pyöriviä kameroita vahtimaan pystytettiin muita kameroita. Sekä tietenkin aurinkokello, jonka avulla nähtiin miten varjot liikkuvat ja niiden pituudet vaihtelevat.
Will Duffyn live-lähetyksessä suoritettiin vaaka-testi. Critical Think kanavan tarkkuusvaaka nähdään 23 minuutin kohdalla. Etelämantereella painojen painon pitäisi olla n. 3,8 grammaa enemmän kuin Brisbanen kohdalla Australiassa. Kuten kaikki geoidilaskentaa suorittaneet tai GOCE-satelliiteista lukeneet muistavat: leveysasteilla kun eri painovoimakenttä riippuen siitä missä päin maailmaa se mitataan. Critical Think teki ensimmäistä kertaa kokeen, jossa Etelämantereelle tuodaan kalibroitu tarkkuusvaaka jolla mitataan tällainen ero.
Mutta voih! Eih! Mitä kamalan katalaa huijausta paljastuikaan LIVE-lähetyksessä!
Vaaka ei näytäkään mittaustulosta kameralle. Sen sijaan vaa'an ruudulla nähdään mustaa taustaa ja valkoista tekstiä. The Final Experiment youtube-kanavan taustakuva toimittaa greenscreen-taustakankaan roolia! HUIJAUS! PETOS! SKANDAALI! LITTEÄ MAA VARMISTETTU!
Tai sitten vain Will Duffy oli jättänyt kameraansa päälle greenscreen-filtterin. Jolloin samalla todistettiin LIVE-lähetyksessä, että kaikki ovat oikeasti valtavalla lumikentällä. Sillä jos greenscreen filtteri oli päällä, niin kamerassa ei näkyisi lumikenttiä ja vuoristoa taustalla. Vaan yksivärinen kangastausta. Jopa useampi lähetystä seurannut littari (esim. FlatEarthDave) selitti miksi tuollainen musta tausta valkoisella tekstillä näkyy muillakin kohdilla lähetyksessä. Will Duffy havainnollisti mistä sekaannus johtui.
Eli tuon greenscreen mokan ansiosta tiedämme, ettei lähetystä kuvattu studiossa. Se ei tietenkään estä littareita väittämästä, että lähetykset kuvattiin studiossa. He eivät vain mitenkään osaa selittää miten se olisi mahdollista.
Kaikki kokeeseen osallistuneet littarit tuomittiin kerettiläisiksi. He olivat vain littarien joukkoon soluttautuneita huijareita, koska olivat myöntäneet yöttömän yön kameran edessä. Auringon kiertoa kuvanneet kamerat olivat näyttäneet vain tekaistua kuvaa, koska... Noh, ne nyt vaan olivat feikkiä! Joillakin seurantavideoilla havaittiin, että jäädessään jonkun leirintäalueen tangon tai tuulennopeusmittarin taakse Aurinko muka katosi kokonaan. He eivät ymmärrä miten Auringon loisto kamerassa muuttuu kun se on jonkin kohteen takana. Toistaiseksi littarit eivät ole tarjoneet todisteita huijauksesta. Pelkästään väitteitä.
Aidot ja oikeasti litteää Maata kannattavat littarit olivat mielestään vielä oikeassa. Kunhan he jotenkin keksivät mallin, jossa myös Etelämantereella nähdään yötön yö. Sellaisen mallin kehittäminen on varmasti prioriteetti littarien leirissä tällä hetkellä. Tällä hetkellä tuo leiri on vielä paniikissa ja toipumassa.
Mikään havainto tai testi ei tule kumoamaan littarien ajatusmaailmaa. Se on jo valmiiksi perustettu ajatuksille, jotka eivät perustu havaintoihin. Vaan havaintojen väärin ymmärtämiselle.
Mielestäni kaikkein loogisin selitys Viimeisen Kokeen onnistumiselle on, että koeryhmä lennätettiin täältä meidän litteältä Maalta toiselle pyöreällä Maalle kuvattavaksi.
Tuhlaan
vapaa-aikaani seuraamalla täysin turhanpäiväisiä väittelyjä.
Yksi monista suosikkiaiheistani on tarkkailla riitelyä litteän Maan kannattajien ja koko muun maailman välillä. Maan kaarevuus pääteltiin yli tuhat vuotta sitten tähdistä
ja Auringon tekemistä varjoista eri leveysasteilla. Havainnot ja
päättelyt Maan muodosta olivat toimivia ennen kuin edes tiesimme
mitään aurinkokeskeisestä maailmankuvasta. Sen jälkeen aihe jäi
itsestäänselvyytensä takia käytännössä unohduksiin. Vasta
viime vuosikymmeninä myytti litteästä Maasta on saavuttanut
jonkinlaista suosiota. Kiitos internetin useat salaliittofoorumit. Ajatuksena se on onneksi vaaraton.
Juuri litteän Maan
erikoisuus ja keino sovitella täysin päinvastaisia selityksiä
keskenään kiehtoo minua. Erilaiset selitykset Maan muodoille ja
niiden toimiminen ovat oivia aivopähkinöitä. Samalla oppii
kertauksena paljon geometriasta, matematiikasta ja tähtitieteestä.
Ne asiat joiden kohdalla ajattelin – arvosanojeni perusteella -
aivan muita asioita pulpetin äärellä. Ehkä piirtelin liikaa manga-pimuja vihkooni.
Eräs väittelyn
suurista aiheista on hauska. Lapissa havaitaan kesäisin keskiyön
aurinko. Vastaava ilmiö on nähtävissä myös Etelänavalla, kun
Suomessa on talvi. Tutkimusmatkailija Roald Amundsen kirjoitti siitä
päiväkirjaansa. Samoin Etelänavalla työskentelevät duunarit ovat huomanneet ilmiön. Jos kiireiltään kerkiävät katselemaan ikkunasta ulos.
Pannukakun muotoinen Maa edellyttäisi näin toimivan tähtitaivaan näkemisessä toinen
toistaan monimutkaisempia selitysmalleja. Jotka ovat ristiriidassa
keskenään. Litteän Maan kannattajat ovat enimmäkseen yhtä mieltä
siitä, ettei Etelämantereella tapahdu yötöntä yötä. Aurinko ei
heidän malleissaan koskaan jää yöksi horisontin päälle, koska
heidän mielestään Etelämannerta ei ole olemassa. Se mitä me
luulemme Etelämantereeksi onkin valtava jääseinä pannukakun
piirinä. Pohjoisnapa on pannukakun keskipiste. Aivot menevät
helposti mutkalla, kun miettii miten Auringon liikkeet saadaan
sovitettua tällaisiin malleihin.
Pallouden kieltäjät
ovat yhtä mieltä siitä, että Etelämantereella havaittu 24 tuntia
kestävä kirkas päivä romahduttaisi yleisimmät litteän Maan
mallit.
Tänä vuonna
tapahtuu järisyttävin koe. Dramaattisesti nimetty Viimeinen Koe eli The Final Experiment on
mahdollisuus ratkaista ainakin juuri tämä kiista. Amerikkalainen
Will Duffy tarjoaa ilmaisen matkan Etelämantereelle joulukuussa
neljäksi päiväksi. Hänellä on mahdollisuus itse havaita ja
testata jääkö Aurinko yöksi horisontin päälle vai ei. Mukaan
pääsee myös muita osallistujia, mutta heidän on maksettava omat
lentonsa.
Etelämantereelle
lähtevillä on mahdollisuus tarkkailla päivän pituutta. Ainakin
kolme litteän Maan kannattajaa on ilmoittautunut retkelle. Useampi
retkelle vartavasten kutsuttu on kieltäytynyt. Vaikka tarjolla on
mahdollisuus mullistaa omaa maailmankuvaansa. Nousta litteän Maan yhteisön ikimuistoiseksi merkkihenkilöksi. Jostain syystä sellainen maine ei kiinnosta heitä.
Odotan retken tuloksia
enemmän kuin joulupukin saapumista. Vielä suuremmalla innolla
odotan sitä miten osallistujat selittävät pois havaitsemansa
keskiyön auringon. Ennakkoon puolustuspuheiksi on keksitty retken
olevan alusta loppuun huijausta.
SpaceX (Space Exploration Technologies Corp.) kehitti ja rakensi Falcon 9 kantoraketin. Tämän raketin avulla voidaan laukaista kamaa planeettamme kiertoradalle JA sitten kantoraketti palautuu takaisin uusiokäyttöä varten.
Aivan kuten ennenkin, littari reagoi omaa maailmankatsomustaan uhkaavaan materiaaliin denialismilla. Satelliitin ottama toistuva kuva, jossa näemme planeettamme pyörivät akselinsa ympäri? Väärennöksiä! Videostriimi suoraan avaruusasemalta, jossa astronautit pyörivät ja kieppuvat painottomassa tilassa? Tietokone-efektejä! Miten ne painottomuutta feikkaavat kaapelit sitten muka toimivat, kun useampi astronautti tai esine "leikkaa" kaapeleiden lävitse toistuvasti? Ei tarvitse selittää! Littarille riittää vain väittää, että ne ovat efektejä. Perustelut ja todisteet väärennöksistä ovat heille turhia. Kaikki edeltävätkin todisteet on ohitettu samalla taktiikalla. Miksi ei kaikkein tuoreimpiakin todisteita ohitettaisi samalla tavalla?
Littarien ajattelumaailmassa ei hyväksytä avaruusasemia tai satelliitteja. Sellaisia rakennelmia ei saa kiertää heidän kiekkoaan, sillä näillä aparaateilla todetaan jatkuvasti kiekon olevankin planeetta. Siksi matkustaminen avaruuteen on todettava mahdottomaksi. Kiertoradalle asti päätyvät avaruusraketit ovat heidän mielestään lavastuksia, huijauksia ja erikoisefektejä. Ne eivät sovi litteän maan mallien mittakaavoihin. Aurinko ja Kuu ovat vain muutaman sadan mailin päässä heidän kiekostaan. Riippuen mitä litteän maan teoriaa he käyttävät.
Lopulta ihan jokaiselle halukkaalle littarille ilmestyi mahdollisuus nähdä kantorakettien toiminta omin silmin. SpaceX julkaisee aina etukäteen laukaisujen aikataulut ja sijainnit. Samoin Falcon 9 kantorakettien laskeutuminen tapahtuu etukäteen sovittujen aikataulujen mukaisesti. Raketteja ihailevat yleisöt lataavat kännykkävideoitaan koko maailman katseltaviksi. Korkeuksista laskeutuu kirkkaalla liekillä vauhtiaan hidastava kantoraketti. Se rikkoo laskeutuessaan myös äänivallin. Sen pamaus kuuluu kauas. Ongelmana onkin enää se, etteivät littarit halua nähdä raketteja omin silmin. Halu suojella omaa maailmankuvaa ylittää halun selvittää pitääkö maailmankuva paikkansa. Selitykset sille miten nämä julkiset tapahtuvat ovat jotain muuta mitä SpaceX ja Nasa väittävät jäävät uupumaan.
Joko tuhannet ihmiset ovat mukana salaliitossa lataamassa näitä laskeutumisvideoita sosiaaliseen mediaan, tai ehkä raketit eivät olekaan tietokoneella tehtyjä efektejä.
Litteän maan kannattajan psykologinen suojamuuri joutuu kovalle rasitukselle. Kuka tahansa heistä pystyisi näkemään kantorakettien laukaisun kiertoradalle. Sekä rakettien paluun avaruudesta maankamaralle. Sekä kuulemaan rakettien päästämät äänet. Sitä varten tarvitsee vain matkustaa laukaisupäivänä paikalle ja kohdistaa laadukas kamera nousua ja laskua kohden.
Miksi edes vaivautua kirjoittamaan littareista? Koska he ovat hyvä osoitus siitä miten huonoon kognitiiviseen jamaan ihmiset voivat lopulta jumittua. Tämä on se huuhaa-maailman likakaivon pohja, jonne päädytään kuulentojen lavastamiseen uskomisen ja aggressiivisen tiedevastaisuuden kautta. Lähdekriittisyyden puute on olennainen osa tätä matkaa. Tärkeimpänä puutteena on kuitenkin halu oikeasti kyseenalaistaa omia uskomuksiaan. Jos tämä askel jätetään tekemättä, niin ihminen jää jumiin sinne litteän maan piiriin.
Behind the Curve elokuvasta vielä vähän lisää. Dokumenttielokuva kertoo litteän Maan kannattajista. Suosittelen sen katsomista. Jos et itse viitsi katsoa sitä koskaan, niin tässä mielestäni sen mielenkiintoisimmat tieteeseen liittyvät palat. Ne liittyvät testeihin. Kyllä! Litteän Maan kannattajat uskaltavat testata ideoitaan ihan oleellisilla testeillä. Tässä he ovat edistyksellisempiä kuin homeopaatit ja nuoren maailman kreationistit.
Litteän Maan kannattajien teorioita lähdetään testaamaan. Aloitteellinen porukka sijoitti 20 000 dollarin arvoiseen lasergyroskooppiin. He tiesivät, että jos planeettamme onkin pallomainen ja pyörii akselinsa ympäri 24 tunnissa, kuten NASA väittää, niin gyroskoopilla havaittaisiin 15 asteen liike tunnissa. He mittaavat gyroskoopilla havaitaanko sellaista liikettä. Tulos on: 15 astetta tunnissa. Reaktio tulokseen on yllättävän tieteellinen. Tulos oli ongelma litteän Maan kannalta, mutta testaamista kehitettiin entistä tarkemmaksi. Se yllätti minut positiivisesti.
He päättivät karsia mahdollisia häiriötekijöitä pois. Ehkä havaittu liike ei johdukaan planeetan pyörimisestä, vaan ns. taivaallisesta säteilystä. Ehkä gyroskooppi mittasikin tähtitaivaan liikettä.
He eristävät gyroskoopin nollan gaussin kammioon. Näin gyroskoopin ulkopuolinen säteily ei vaikuta mittaukseen. Kun mittaus suoritettiin kammiossa, niin havaittiin jälleen sama 15 asteen liike tunnissa.
Tulokset kertovat vahvasti siitä, että planeetta pyörii akselinsa ympäri kuten tiede väittääkin sen pyörivän. Liikettä ei pystytä sovittamaan pyörivän litteän Maan malliin. Litteän Maan kannattajat eivät tietenkään hyväksy tulosta, mutta tiedostavat sen ongelmaksi omille malleilleen. Seuraavaa gyroskoopin käyttöä varten he aikovat suunnitella paremmin eristetyn kammion.
Toinen testi suoritetaan valon avulla kanaalin vieressä. Näin vältetään mahdolliset maanpinnan nousut ja laskut, kun vedenpintaa voidaan käyttää hyvänä vertauskohtana. Kamera kuvaa kahden styroksilevyn läpi. Niissä on kummassakin reikä, joka on 5 metrin korkeudella merenpinnasta. 4,8 km päässä kohdistetaan valo kameraa kohti. Styroksilevyt ovat matkan varrella siten, että jos maanpinta kaareutuisi, niin molemmista rei'istä näkyäkseen valoa jouduttaisiin nostamaan 7 metrin korkeudelle merenpinnasta. Litteän Maan mallissa valoa tarvitsisi pitää siinä saman 5 metrin korkeudella, jotta se näkyy kamerassa reikiän läpi.
Jännistys tiivistyy. Valo laitetaan päälle. Valo näy reikien läpi tasaisen pinnan vaatiman 5 metrin korkeudella. Eli valo on ns. horisontin takana. Kameraan katsova valoa etsivä litteän Maan kannattaja pyytää nostamaan valoa korkeammalle. Valo tulee näkyviin.
"Mielenkiintoista" vastaa litteän Maan kannattaja.
Hän on oikeassa. He ovat ihan fiksua porukkaa kehittäessään näitä testejä. Niiden tuloksia ei vain hyväksytä. Ideologinen sitoutuminen estää tulosten hyväksymisen.
Litteään Maahan harhautuneet ihmiset ovat oikea ilmiö vuonna 2019. Heillä on keskustelupalstoja ja säännölliseen tahtiin sisältöä tuottavia YouTube-kanavia. Mikä oikein saa peruskouluja käyneet kansalaiset uskomaan planeetan muodon olevan jotain aivan muuta mitä havainnot, logiikka, tiede ja tutkimus ovat osoittaneet?
Merkittävä tekijä on ja yhteys kaikelle tuolle on YouTube. Guardian -lehti kertoo yhteydestä.
Believing in A Flat Earth esitelmässään Asheley Landrum Teksasin teknillisestä yliopistosta kertoo millaisia vastauksia hän sai litteän Maan konferenssiin osallistuneilta ihmisiltä. Landrum haastatteli 30 osallistujaa, jotka olivat osallistuneet kahteen tuollaiseen International Flat Earth tapahtumaan kahtena edellisenä vuotena. Yhtenäistä osallistujille oli se, että he olivat katselleet ahkerasti litteän Maan puolestapuhujien videoita sekä muita salaliittoteorioitsijoiden tuotteita. Vastaajista vain yksi oli ollut yli kaksi vuotta litteään Maahan uskova. Eli käännynnäisyys pois geometrian ja matematiikan maailmasta tapahtui enemmistön kohdalla äskettäin.
Landrumilla on vastaus siihen miten ihmisiä saataisiin hoksaaman miten geometria oikeasti toimii ja miten planeettamme muodot on havaittu. Se vaatii vain lisää osallistumista tutkijoiden suunnalta. Heidän pitäisi luoda lisää YouTube-videoita, joissa taistellaan salaliittoteorioita vastaan. Eikä pelkästään luennoivaan tyyliin, vaan katsojia osallistumaan kannustavalla esityksellä. Kun katsoja saadaan itse pohtimaan arvoitusta, sekä onnistuu itse löytämään vastauksen, niin selitys planeetan muodosta on helpompi hyväksyä.
Landrum:
“We don’t want
YouTube to be full of videos saying here are all these reasons the Earth
is flat. We need other videos saying here’s why those reasons aren’t
real and here’s a bunch of ways you can research it for yourself.”
Yksi suosituimmista litteän Maan puolestapuhuvia videoita on Eric Dubay: 200 Proofs Earth is Not a Spinning Ball. YouTuben algoritmit takaavat, että katsottuasi yhden litteän Maan puolesta argumentoivan videon YouTube suosittelee sinulle niitä lisää. Mikä on ihan toimiva ratkaisu katsojan mielenkiinnon tyydyttämiseksi.
Videot toimivat siinä mihin ne on tarkoitettu. Ei nimittäin ole yksinkertaista osoittaa miten ja miksi tiedämme planeettamme olevan jotain aivan muuta kuin litteä kiekko. Ei ole helppoa ja nopeaa oikoa perinpohjaisesti jokaisen litteän Maan kannattajan väärinkäsitystä. Suosittelen seuraamaan Rhetoric&Discourse:n kanavaa, jos tuollainen työ kiinnostaa.
On helpompaa esittää väärinkäsitys siitä miltä horisontti muka näyttää "jos planeetta on pyöreä." Tämä on yleinen temppu litteän Maan kannatusvideoissa. Eli kysytään missä on horisontin kaareutuminen. Ja eihän sellaista ole nähtävissä, sillä horisontti pysyy planeetan kokoisella kohteella tasaisena horisontaalisena viivana jopa suurilla korkeuksilla. Aivan kuten pitäisikin, sillä mullantasolla tallatessamme katsojan vinkkelistä pinta kaareutuu horisonttia kohti. Eikä siis horisontti vielä kaareudu helposti silmin nähtävällä tavalla. Tai sitten aletaan kinastelemaan siitä mikä ero on horisontin kaareutumisella ja pyöreän planeetan kaareutumisella. Mutta näinkin yksinkertaista asiaa kierretään kuin Sipilän hallitus Suomen perustuslakia. Vai olisko se kissa kiertää gluteenitonta puuroa?
Kun litteän Maan kannattaja vihdoin saadaan litteyden kumoavan materiaalin äärelle, niin alkaa omien uskomusta puolustaminen, eli pinnan kaareutumisen kieltäminen. Havainnot tarpeeksi korkealta osoittavatkin horisontin kaareutuvan? Korkeat tornit, pilvenpiirtäjät ja laivat sekä voimalinjat katoavat horisontin taakse? Ne havainnot ovat väärennöksiä.
Eikä muuten Suezin kanavaa kaivettaessa insinöörien papereissa otettu huomioon maan kaareutumista, joten onhan se maa oikeasti litteä. Vaikka voimme löytää maanmittareiden omista laskelmista eri vuosisadoilta kaavoja, joissa otetaan planeetan kaareutuminen huomioon. Se vain osoittaa heidän olleen mukana salaliittossa.
Kun nuo Pontchartrain järven voimalinjojen tornit osoittavat järven pinnan kaareutuvan horisontin yli, niin litteän Maan puolustaja ehdottaa järven jostain syystä vain pullistuvan ylöspäin voimalinjojen kohdalla.
Ja niin edelleen loputtomassa karusellissa.
Kognitiivinen dissonassi on kietoutunut tiukasti aivojen ympärille. Keskusteluissa on useita eri aiheita, kun väännetään kättä mm. siitä miltä tähtitaivas näyttäisi ja toimisi litteän Maan mallissa. Väittely on menee yllättävän paljon aivan samoilla kiskoilla kuin nuoren maailman kreationistin kanssa väitellessä. Siihen kannattaa osallistua vain jos sinulla on oikeasti runsaasti ylimääräistä aikaa kalenterissasi.
Jos haluat yrittää ymmärtää miksi littarit uskovat siihen mitä uskovat, niin katso Netflixistä Flat Earth, Behind the Curve. Siinä kerrotaan mm. Mark Sargentin päätyminen litteän Maan kannattajaksi. Sekä heidän suurimmaksi nimeksi julkisuudessa. Littarit ovat oikeasti uteliaita ja ajattelevia ihmisiä. Heidän kuvioistaan vaan jää pois olennaisia asioita. Tai jätetään aktiivisesti pois. Litteän Maan kannattajat uskovat, ettei heidän kysymyksiinsä ole esitetty vastauksia tiedemaailman suunnalta. Behind the Curve kertoo myös millaisia leirejä littareiden pariin on kehittynyt. Ihan katsomisen arvoinen ohjelma.
Litteän maan kannattajista löytyy varmasti useita tyyppejä, jotka ilmoittavat kannattavansa sitä ihan vaan huumorimielellä. Mike Hughes ei ole yksi heistä. Hän ottaa planeetan litteyden vakavasti. Erittäin vakavasti. Niin vakavasti, että rakensi miehitetyn raketin jolla lentää ylös todistamaan Maan pannukakkumuotoa. Laukaisu tapahtuu suunnitelmien mukaan lauantaina. Mike aikoo napsia valokuvia, kun raketti on noussut tarpeeksi korkealle. Nämä valokuvat tulevat vihdoinkin todistamaan hänet ja muut littarit voittajiksi. Vapaamuurarien ja muiden epäilyttävien putkimiesten kepposet totuuden salailusta päättyvät.
Tosin Mike on rakettien suhteen amatööri. Hän on kerännyt materiaalit ja työkalut itse. Väline rakennetaan autotallissa. Mistä hän mahtoi saada rahoitusta raketin rakentamiseen? Washington Post lehden artikkeli sisältää vinkin:
Hughes only recently converted to flat-Eartherism, after struggling for
months to raise funds for his follow-up flight over the Mojave.
Aivan kuin hänellä olisi pelkästään mielessä PR-stuntti, jolla saada huomiota stuntmiehen uran loppupuoliskoon. Ja pääsihän mies jo Washington Post lehteen asti. Lauantaina tempaus saa varmasti vielä enemmän huomiota, tapahtui mitä tahansa. Jos laukaisu epäonnistuu, niin littarit syyttävät siitä pallofanien sabotaasia.
Alkuperäisen rakettiprojektin joukkorahoitus jäi täysin alkutekijöihinsä. Projektiin kertyi vain 310 dollaria. Heti kun mukaan otettiin puheet litteän maan kannattamisesta, niin Miken tilille ropisi kolikoita jopa 8 000 dollarin verran.
I'm back. Olin pienellä vaellusretkellä tavallista oudompaan vaihtoehtotodellisuusmaahan. Ei niinkään ristiretki vaan tutkimusmatka ihmisten maailmankatsomusten ihmeelliseen maailmaan. Se vei voimani. Se horjutti jo valmiiksi murentunutta ja heikkoa uskoani ihmiskunnan tulevaisuuteen. Jopa minun kaltaiseni melkein kaiken netin huuhaan nähnyt masokisti joutui istahtamaan entistä syvemmälle ja pudistelemaan päätäni. Vaikka olen vapaaehtoisesti altistanut itseäni säännöllisesti homeopaateille, nuoren maailman kreationisteille ja kuulentoihin kieltäytyvästi suhtautuville ihmisille. Tämä viimeisin patikointi otti liika voimille. Katselin useita videoita, useiden tuntien ajan. Niiden sisältö peittosi denialismillaan kaikki edeltävät huuhaat, joita olen kohdannut skeptikon urallani Minun täytyi toipua kuuntelemalla hyvää musiikkia ja lukemalla rentouttavia Warhammer-kirjoja.
Luulin sen olevan vain vitsiksi tarkoitettu jekku. Jekku jolla saadaan mahdollisimman paljon vitsipiirin ulkopuolisia tunteelliselle tuulelle. Jekku joka on tarkoituksella pahasti ja monipuolisesti sekä selkeästi ristiriidassa havaitun maailman kanssa. En millään uskonut, että nämä ihmiset voivat olla tosissaan.
Olin väärässä.
Maailmassa on oikeasti väkeä, joka esittää ihan vakavissaan seuraavanlaista argumentaatiota.
Jos planeetta pyörisi akselinsa ympäri, niin ilmakehä ja meret linkoutuisivat pois. Samoin jos planeetta pyörii kuten tiedemiehet väittävät, niin mikseivät vatupassit heilu kun ne jätetään tasaiselle pinnalle päiväksi?
Jos planeettamme olisi pyöreä, niin pohjoisnavalta etelänavalle lentävä pilotti saapuisi perille ylösalaisin. Selittääkäpäs se, globalistit!
Meteoriitit iskevät Maahan aina 90 asteen kulmassa. Miten se on mahdollista jos planeetta on pyöreä? Missä ovat kanjonimaiset iskeytymisien arvet?
Vaikka teleskoopilla katsottuna muut planeetat näyttävät palloilta, niin siitä ei voida päätellä Maan olevan myös pyöreä.
Painovoimaa ei ole todistettu.
Vesi löytää aina tasonsa. Vaikka vesi olisi uima-altaassa, järvessä tai meressä, niin sen pinta on tasainen rannasta rantaan. Miten planeetta voi olla pallo, jos sitä muka peittää valtavat meret?
Kuunpimennyksestä ei vielä tiedetä mikä oikeasti aiheuttaa sen varjon Kuun pinnalla.
Planeetastamme ei ole otettu yhtäkään yhtä valokuvaa, joka näyttäisi planeettamme kokonaisuudessaan. Ei ole otettu! Ei! Kaikki tähän asti julkaistut kuvat ovat väärennöksiä.
Ja niin edelleen. Väitteet litteydestä tulevat vastaan mitä erikoisimmista asioista. Näitä asioita puhutaan ääneen, omalla nimellä ja omilla kasvoilla varustetuissa videoissa. Maailmasta oikeasti löytyy ihmisiä, jotka oikeasti uskovat Maan olevan pannukakku. Pannukakku jonka keskellä on isona jäävuorena pohjoisnapa. Litteän maan reunaa reunustaa valtavana jääseinänä etelämanner, joka pitää valtameret kiekon sisällä.
Mutta osaavatko flatulistit selittää miksi maapallon pohjois- ja eteläpuoliskolla tähtitaivaalla napatähtien Pohjantähti ja Oktantti ympärillä tähdet pyörivät eri suuntiin? Siis, osaavatko selittää vaatimatta sarjaa perustelemattomia lisäolettamuksia? Miksi kopernikaaninen maailmankuva mahdollistaa tarkasti ennustettavat auringon- ja kuunpimennykset, mutta litteän maailmankuvan kannattajat eivät osaa ennustaa niitä malleillaan?
Pannaristit väittävät lähes ihailtavalla sitkeydellä, että emme pysty näkemään miten maa kaareutuu horisonttia kohden. Paitsi tietenkin silloin kun näemme miten maa kaareutuu horisonttia kohden.
Onneksi sentään löysin uusia seuraamisen arvoisia YouTube-kanavia, kuten Martymer81 ja CoolHardLogic.