28.10.21

Virusdenialismin alkeet osa 2: psykiatri Andrew Kaufmanin eksosomit

Edellisessä osassa teimme nopean katsauksen virusdenialismin lähtölaukauksiin.

Vuosikymmeniä jatkunut virustutkimus on tuonut esiin valtavan määrän tietoa siitä miten virukset toimivat, miten ne reagoivat soluissa ja miten monipuolista virusten perimä voi olla. SARS-CoV-2 viruksen kohdalla virusdenialismi on uusimpien argumenttiensa parissa.Virusdenialismin on vastattava valtavalla rintamalla kerättyyn tutkimusaineistoon. Vain yksi monista denialisten taktiikoista on keskittyä yhteen tiettyyn asiaan, joka on tietenkin vain yksi viipale kokonaisuudesta. Tällä yhdellä asialla yritetään sitten kumota koko virologia.

Elektronimikroskooppien taltioinneissa näkyvät virukset ovat vaikea pala denialisteille. Laitteiden avulla nähdään viruksia juuri niistä näytteistä, joista viruksia pitäisi nähdä. Luonnollinen vastareaktio denialismin kannalta onkin vain väittää, ettei elektronimikroskoopin kuvissa näkyvät virukset ole viruksia. Vaan jotain aivan muuta.

 Juuri tällaisena vastarannan kiiskenä tuli koronapandemian alkutaipaleella esiin psykiatrian tohtori Andrew Kaufman. Kaufman sai uusia seuraajia erittäin ripeällä tahdilla. Virusdenialismin pienissä piireissä oli pitkään kaivattu uutta kasvoa, jolla oli jonkinlaista akateemista taustaa partansa takana. Sekä osaisi puhua aivan kuin tietäisi mistä puhuu.

Kaufmanin puheita on taltioitu Youtubeen. Niissä hän osoittaa selkeästi olevansa tautiopin suhteen siellä Pasteuria edeltävällä aikakaudella. Kaufman ei hyväksy esim. tuhkarokko, hepatiitti-, polio-, HI-viruksia tautien aiheuttajiksi. Tältä pohjalta hän tulkitsee koronaviruksiin keskittyvää tutkimusta. Kun tutkijat näkevät kuvissa viruksia, niin Kaufman näkee niissä eksosomeja. Eli solun ulkoisia vesikkeleitä.  Tuo on vain tylsä Wiki-artikkeli, mutta lisää seksikästä kamaa löytyy Duodecim-julkaisusta.

Kertauksena:

Eksosomit ovat solujen välisen kommunikoinnin osia. Eli solujen välillä liikkuvia "kirjekuoria" jotka voivat sisältää proteiineja, mRNA:ta ja muita molekyylejä. Eksosomien tutkimista on suoritettu 1980-luvulta lähtien. Eksosomeja on valtavasti erilaisia, sillä erityyppiset solut voivat tuottaa erilaisia eksosomeja erilaisten sairauksien takia. Niiden alkuperäsoluja voidaan tunnistaa vaikka hermosoluista peräisin oleviksi. Tätä solujen välistä viestittelyä tapahtuu jatkuvasti ja juuri nyt siellä verenkierrossasi! Jos eksosomit eivät liikkuisi sisälläsi, niin hyvin todennäköisesti et ole tarpeeksi eloisa lukeaksi tätä bloggausta.

Sitten pääsemme Kaufmanin luentoon. SPECIAL REPORT: Humanity is NOT a virus! videollaan Kaufman tuli tunnetuksi virusdenialisten parissa. Mm. salaliittoteorioistaan tuttu David "Liskomiehet!" Icke jakoi sitä seuraajilleen. Kaufman väittää, ettei lääketieteellinen yhteisö ole nähnyt, eristänyt tai tutkinut yhtäkään koronavirusta. Sen sijaan he ovatkin koko ajan tarkkailleet pelkästään eksosomeja! Ovatpas virologit huolimattomia.

Tarkastellaan siis videon sisältöä. 

Kaufmanin ensimmäisiä vastalauseita olivat Kochin postulaatit. Hän väitti, ettei SARS-CoV-2 täyttänyt Kochin asettamia kriteerejä tartuntataudin tunnistamiseksi. Tämä kohta on helppo pikakelata, sillä Robert Koch itsekin huomasi etteivät hänen postulaattinsa toimi kaikissa tapauksissa. Kolera ja lavantauti eivät täyttäneet postulaatteja. Eikä viruksia oltu edes löydetty, kun hän laati postulaattejaan. Postulaatteja onkin lisätty ja muokattu, jotta ne olisivat käyttökelpoisia myös tällä vuosituhannella.

Virusdenialismin suhteen diagnoosityössä käytetyt postulaatit ovat myös sieltä epäolennaisesta päästä. Jopa niillä päivitetyillä Kochin postulaateilla pyritään ainoastaan selvittämään aiheuttaako jokin mikrobi jotain tiettyä sairausta. Eikä siis sitä onko jokin mikrobi olemassa. 

 Useat virusdenialistit kyllä ymmärtävät tämän eron. Se ei estä heitä käyttämästä sitä semanttisena sumuverhona. On kuitenkin aivan turhaa jauhaa niistä heidän kanssaan.

18:50 kohdalla Kaufman ottaa esiin elektronimikroskooppien kuvia. Niistä hän esittelee kohtia, jotka ovat hänen mielestään eksosomeja. Jos seuraat mitä kohtaa hän ympyröi hiirellään, niin huomaat jotain outoa.

19:01 "You can see here an exosome budding out of the cell" ja hän pyörittää hiirtä tämän lisäämäni punaisen ympyrän kohdalla. Hän ei väitä, että siinä olisi valtava kokoelma eksosomeja, vaan yksi eksosomi. Se johtaa eksosomien ja virusten kokojen väliseen mokaan miehen puheissa. Kaufman vertailee eksosomiaan oikealla olevaan SARS-CoV-2 virukseen, joka on myös juuri työntynyt ulos solusta.

 

Mutta Kaufman ei tunnistanut vasemman puoleisesta kuvasta eksosomeja. Kuvan hän löysi James Edgarin Q&A: What are exosomes, exactly? artikkelista. Hän ei tainnut lukea artikkelia. Jos olisi lukenut, niin olisi ehkä huomannut tietopläjäyksen eksosomien kokoluokasta:

There are other types of microvesicle, including apoptotic bodies and ectosomes, which are derived from cells undergoing apoptosis and plasma membrane shedding, respectively. Although apoptotic bodies, ectosomes and exosomes are all roughly the same size (typically 40–100 nm) and all also contain ‘gulps’ of cytosol, they are different species of vesicles and understanding differences between them is of paramount importance but has too often been overlooked.

Kaufmanin eksosomiksi luuleva kohta on kuvan mittakaavan mukaan n. 400 nanometriä leveä. Eksosomit olivat niitä pienempiä palloja solun pinnalla.

Koronavirusten koko on n. 100 nanometriä.

Eksosomien tunnistamisessa Kaufmanilla on selkeitä ongelmia.

Videollaan Kaufman myös misquottaa professori James Hildrethiä (24:08), kun hän yrittää kasata argumenttiaan tukevaa materiaalia:

I happened to look into the virology literature and actually they also think that viruses and exosomes are possibly the same thing. This is James Hildreth, a very famous researcher and academic physician in the field of virology and HIV research [lists his many other credentials] and he wrote this paper with two of his colleages [sic] there, and what he said, and I quote, “the virus is fully an exosome in every sense of the word.” Now this was just a great confirmation of what I was already thinking. I was kind of blown away when I read this in a paper. Because this was one of the last papers I looked at. To find that they have come to the same conclusion really helped validate my opinion.” 

Hildrethin kirjoituksista diakuvaan valitaan: "...the virus is fully an exosome in every sense of the word." Hälytyskellojan kannattaa aina kilistä, kun näet lainauksissa noita "..." kohtia. Tälläkin kertaa hälytykseen oli hyvä syy.

Lainaus ei ole Hildrethin kirjoituksista, vaan William A. Wellsin kirjoittamasta When is virus an exosome? artikkelista. Wells kirjoittaa HIV:in toiminnasta eksosomien parissa. On nimittäin tutkittu retrovirusten replikaation eri vaiheita, ja eräässä vaiheessa eksosomien sisään voi päätyä myös virusten perimää ja proteiineja. Sieltä Kaufman on poiminut yhden lauseen. Välittämättä siitä, että aiheena oli viruspartikkelien leviäminen eksosomien muodossa. Hildreth ei ollut sanomassa, ettei HI-viruksia ole olemassa. 

Ehkä Kaufman ei vaan ollut skarppina miehenä, kun selaili Hildrethin tutkimustyötä Wellsin artikkelissa. Ehkä hän ei vaan välittänyt kontekstista, kun huomasi omaan ajatusmaailmaansa sopivan sanaparin. 

Jos haluat tietää tästä virusten ja eksosomien kontekstista tarkemmin, niin lue "Trojan exosome hypothesis" artikkeli. Käytin kokonaisen illan vapaapäivistäni sen lukemiseen, joten SINUNKIN TÄYTYY TUHLATA AIKAASI SIIHEN! Siinä ollaan aivan selkeästi eroteltu virusten toiminta eksosomien toiminnasta. Mutta hypoteesin mukaan tietyissä tilanteissa eksosomi voisi toimia viruksen leviämisen edistäjänä.

Kaufman ei ollut edes poiminut rusinoita pullasta, vaan luullut pöydälle kuollutta kärpästä rusinaksi. Tärkeintä oli saada kuuntelijat uskomaan, että immunologi oli samaa mieltä Kaufmanin kanssa siitä että eksosomit ja virukset ovat samoja asioita.

Hildreth ei ollut samaa mieltä Kaufmanin kanssa. Hildreth sai useamman tiedustelun Twitterin kautta, että onko hän oikeasti samaa mieltä Kaufmanin kanssa. Hildreth teki selväksi, ettei ole samaa mieltä.


Kohteliaana herrasmiehenä hän ei suoraan kommentoinut mitä ajattelee Kaufmanista.

Tällainen sekaantuminen eksosomien ja virusten yhteistyöstä oli ehkä alunperin taustalla, kun Kaufman erehtyi luulemaan eksosomeja viruksiksi. Se selittäisi miksi hän näkee kuvissa eksosomeja, kun virologit tunnistavat niistä erilaisia viruksia. Ja tunnistavat myös koronaviruksille ominaisia piikkiproteiineja koronavirusten pinnalla. Joita ei olisi eksosomeissa.

Mutta Kaufmanin reaktio siihen kun oli lukenut tuon yhden lauseen Hildrethiltä oli vain Kaufmanin ajatusmaailmaa vahvistava (24:44):

"This was just a great confirmation for what I was already thinking. I was kind of blown away when I read this in the paper, because this was one of the last papers I looked at. To find this after I've already come to the same conclusion, it really helped validate my opinion."

- Andrew Kaufman

Tuo olkoon oiva varoittava esimerkki siitä miten helposti me sorrumme vahvistusharhan ansaan. Jos Kaufman olisi vaivautunut lukemaan suoraan Hildrethin tutkimuspapereita (eikä vain yhtä lyhyttä artikkelia tutkimuksesta), niin ehkä hän olisi huomannut oman ajatusvirheensä.

28 minuutin kohdalla Kaufman ottaa esiin kahden kuvan vertailun. Vasemmalla oleva kuva on peräisin kiinalaisesta tutkimuspaperista. Kaufmanin mukaan kiinalaisesta paperista poimitussa kuvassa väitetään olevan koronavirus, eikä eksosomi (kuten Kaufman uskoo). Sen vastapuolelle Kaufman laittoi toisen kuvan, jossa hänen mukaansa on eksosomi. Hän kysyy pystyykö kukaan luentoa seuraavista huomaamaan niiden välillä eroja. 

Ero on selkeä. Vasemmalla puolella olevassa kuvassa on nähtävissä piikkiproteiinit, joista koronavirus on saanut nimensä. Sellaisia ei näy oikealla puolella olevassa kuvassa.

Mikä sitten on näiden eksosomien funktio, jos ne eivät liity Covid-19 tautiin? Kaufmanin mielestä emme näe sairastuneiden ihmisten näytteissä otetuissa elektronimikroskooppien kuvissa koronaviruksia, vaan eksosomeja. Kaufmanin ajatusmaailmassa se tarkoittaa sitä, että eksosomit toimivat solun puhdistamisprosessina. Sairastuneen solut tuottavat viruksilta näyttäviä eksosomeja, kun ne poistavat "toksiineja" soluista. Eli eksosomit/virukset olisivat sairauden seurausta, eivät sairauden syy. Aivan kuten Antoine Béchamp selitti mikrobien ja sairauksien yhteyttä! Siihen oli syynsä miksi aloitin tämän Virusdenialismin alkeet -sarjan Béchampista kertomalla.

 Seuraava ei enää liity viruksiin. Kirjoitan vain siitä miksi Kaufmanin ajatusmaailma on ajautunut noille raitelle missä hän tällä hetkellä kurvailee.

 Andrew Kaufmanin kirjoittama kuvaus itsestään:

I am a natural healing consultant, inventor, public speaker, forensic psychiatrist, and expert witness. I completed my psychiatric training at Duke University Medical Center after graduating from the Medical University of South Carolina, and I have a B.S. from M.I.T. in Molecular Biology. I have conducted and published original research and lectured, supervised, and mentored medical students, residents, and fellows in all psychiatric specialties. I have been qualified as an expert witness in local, state, and federal courts. I have held leadership positions in academic medicine and professional organizations. I ran a start-up company to develop a medical device I invented and patented.

Kotisivullaan Kaufman tarjoilee erihintaisia kursseja:

Natural Healing Consultation
Dr. Andy can assess any health issue you might be experiencing. This includes physical and psychological issues of any kind. You will learn how to heal yourself the natural way.

Health Advocacy
If you or your loved one is not sure about alternative or natural healing strategies, Dr. Andy can help teach you the risks and benefits of different approaches and will provide objective, scientific information to assist you in your most important decisions.

Cancer Advocacy
Dr. Andy will educate you and your loved ones on the risks and benefits of standard vs. alternative treatment for cancer. Dr. Andy is familiar with many different approaches to cancer and will make sure you know what’s out there.

 Näiden kurssien lisäksi Kaufman myy "luonnollisia hoivatuotteita" jotka hän on valinnut ayurvedan monipuolisesta valikoimasta. Menestystuotteenaan hän markkinoi Shijalit-pikitahnaa. Tuttu tuote monista luontaistuotekaupoista, joten on ymmärrettävää että Kaufman haluaa viipaleensa sen myymisestä. Kaufman on siis avoimesti ns. holistisen hoitomuodon kannattaja.

 Youtube kanavallaan hän toteaa jättäneensä tuottoisan lääkäriuransa, jotta voisi keskittyä tähän luonnonmukaisempaan tapaan auttaa ihmisiä.

"One year ago, I quit my lucrative Medical Career to blow the whistle on the fake Covid-19 Virus and Plandemic."

 Olisikin todella mielenkiintoista nähdä Kaufmanin tulojen muuttumisen ennen ja jälkeen koronapandemian alkamista. Miehen nimi kun levisi pandemian ansiosta ympäri maailmaa, joten verkkokurssien kassakilinä on varmasti tuttu ääni Kaufmanin kotikoneella.

 Kaikki tämä selittää sitä miksi Kaufmanin versiot ihmisten terveydestä ja sairauksien alkuperästä menevät niin paljon eri suuntaan lääketieteellisistä selityksistä. Tartuntatautien syiksi tarjoillaan virusten sijaan "toksiineille altistumista" tai "aliravitsemusta" tai "kehon oman uusiutumisen prosessia" tai "stressiä" tai "sähkömagneettista säteilyä" jotain muuta vastaavaa. Mitä tahansa muuta kuin sitä, että virus tarttuu ihmisistä toiseen ja aiheuttaa heissä oireita.

Jos kuuntelet Kaufmanin useita luentoja, niin huomaat miten varovasti ja kierrellen hän kohtelee tätä aihetta. Kaufman selkeästi ymmärtää miten lääkärit reagoisivat, jos hän kertoisi suoraan mitä ajattelee virusten vaihtoehtoiseksi selitykseksi.

Kaufmanin vakiokalustoon kuuluvat tutut puheet kehon yleisterveyden tärkeydestä. Jos se on kunnossa, niin ei tarvitse murehtia Covid-19 taudista. Eikä muistakaan tartuntataudeista. Tällainen yleinen terveyden edistämiseen keskittyvä puhe korvaa selitykset siitä mikä aiheuttaa Covid-19 oireet sadoissa miljoonissa ihmisissä ympäri maailmaa.

22.10.21

Maria Nordin VS Turvavyöt

Eräs maailmankaikkeuden suurimpia mysteerejä on Maria Nordinin suosio. Jotkut aikuiset ottavat hänen kirjoituksensa ihan vakavasti. Jopa terveysneuvoina. Viime aikoina Nordinin kirjoittelussa on otettu vahvasti kantaa ihmisten immuniteetin toiminnasta. Siinä samassa hän esitti vertauksen turvavöistä.


Tuollainen vertaus on tullut minulle vastaan muuallakin sosiaalisessa mediassa näissä Covid-19 kinasteluissa. Siinä ei ymmärretä miten turvavöiden (ja rokotteiden) suojavaikutusta lasketaan, vaan nähdään pelkästään kuolleet. En haaskaa kenenkään aikaa selittämällä suojavaikutuksen laskentaa tai Nordinin käsityksiä immuniteetista. On paljon tärkeämmän aiheen vuoro.

Nordin on nimittäin vain huono jäljitelmä minun neroudestani! Osasin vuonna 2009 ennakoida turvavöiden käytön vähäksyntää sekä toimintaperiaatteiden väärinymmärtämistä huuhaapiirien parissa. 

Sana sunnuntaille: Turvavyö

Sen piti olla parodiaa!

 Vitsi!

13.10.21

Spiritistinen istunto - Marjo Kaartinen


 

 Viime vuonna kotimaisen tietokirjallisuuden saralla ilmestyi skeptikoita juuri oikealla tavalla kutittava Spiritistinen istunto. Se on kulttuurihistoriallinen katsaus eräästä okkultismin vaiheesta Suomessa. Kirjan punainen lanka on meedio Madame d'Esperancen vierailu Helsingissä vuonna 1893. Mainetta oli hankittu Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Belgiassa, Sakassa ja Ranskassa  Huomiota herättänyt visiitti sai paikallisen kulttuuriväen osallistumaan sekä väittelemään seansseista. Oliko niissä oikeasti otettu yhteyttä edesmenneisiin ihmisiin vai oliko nainen onnistunut petkuttamaan osallistuneita vieraita?

Kaartisen kuvaukset istunnoista ovat sopivan hämyisiä. Ne luovat niihin kuuluneen tunnelman.  Sessiot järjestettiin poikkeuksellisen pienessä salissa, sillä Suomessa kaikki tuntui olevan pienempää verrattuna isompien eurooppalaisten valtioiden menoon. Sitä pidettiin d'Esperancen kykyjä arvioivien mielestä erittäin otollisena, sillä pakostakin lähekkäin asetetut tuolit johtivat tarkastelijoiden läheisyyteen. Mahdollisuudet huijaukseen oli täten minimoitu. Mutta henkien kutsumiselle tyypilliseen tapaan sielut ilmestyvät vain äärimmäisessä hämärässä, ellei täydellisessä pimeydessä. Tietenkin ihmisten on luotava henkiolennoille suotuisat olosuhteen laulamalla virsiä tai muita toimiviksi todettua hengellisiä lauluja. Skeptikoiden mielestä nämä laulut sopivat meedion mahdollisten pimeässä tehtyjen liikkeiden äänien peittämiseksi.

Kuuluisin ilmiö tehtiin Suomessa tapahtuneiden seanssien aikana. Se oli meedion jalkojen dematerialisaatio. Käsillä tunnistellen huomattiin, että naisen jalat olivat kadonneet. Soveliaisuuden nimessä tunnustelua ei tehty muualta, mutta meedio ilmoitti olevansa erittäin heikossa kunnossa. Ihmisen jalkojen katoamiselle oli selkeä spiritualistinen selitys. Henkiolentojen ilmestyminen edellytti materian siirtymistä meediosta henkiolentoihin. Meedion suureksi helpotukseksi jalat ilmestyivät takaisin session aikana. Tällainen meedion ja henkien välinen linkki oli tärkeä selitys lähes kaikille yliluonnollisille ilmiöille.

Jalat katoavat tuolilla istumisen aikana. Vasta meedion jo poistuttua maasta alettiin pohtimaan saisiko nainen taivutettua jalkojaan tuolilla sellaisalla tavalla, että näyttisivät katoavan hamekankaan alla. Jälkeenpäin todettiin, että se olisi ollut mahdollista. Joten joko jalat katosivat eetteriin, tai meedio vain taivutteli itseään pimeässä ja vaatteidensa alla.

Madame d'Esperance jäikin kirjaimellisesti kiinni pari kertaa uransa aikana. Kerran joku osallistujista tarttui huoneessa liikkuvaan henkiolentoon kiinni ranteesta. Meedion piti olla sermin takana kanavoimassa näitä voimia. Mutta kädestä tartuttu olento paljastui paljaana käveleväksi meedioksi. Tätä selitettiin jälkeenpäin sillä, että tietenkin meedio muuttuu pimeässä tuonpuoleisten henkien välittäjäksi omalla kehollaan. Tapaus vei meedion pitkälle sairaslomalle toipumaan. Eli odottamaan kohun laantumista otsikoista.

Suoritettiin myös useita testejä, joilla pyrittiin selvittämään minkälaista tietoa sieltä tuonpuoleisesta saataisiin. Mm. automaatiokirjoituksella saatiin vastauksia luonnontieteilijöiden ja insinöörien esittämiin kysymyksiin. Vastaukset olivat tietenkin oikein, mutta eivät mitään uutta ja todettavalla tavalla paljastavaa. Tai täysin turhaksi osoittautuvaa höpinää. Mutta näissä testeissä psyykkisten ilmiöiden tutkijat (kaikki miehiä) huomauttivat, että selkeästi vastausten täytyi tulla jostain mysteerisestä lähteestä. Sillä eihän hyvänen aika joku NAINEN voinut tietää niin paljon teknologiasta ja luonnontieteistä. Nainen muka pystyisi lukemaan omalla ajallaan tieteellisiä tekstejä? Oli helpompaa uskoa, että oikeita vastauksia tuli tuonpuoleista.

Paljastumisen ja kiinni jäämiset eivät lopettaneet meedion uraa. Alan perinteisiin kuului vain vaihtaa nimeä ja kokeilla uudelleen jossain toisessa valtiossa. Juuri näin Esperance oli tehnytkin. Kaartinen jäljitti naisen elämää syntymäkaupunkiin asti. Alkuperäiseltä nimeltään hän oli Elizabeth Jane Puttock. Hän meni naimisiin Thomas Reedin kanssa, jolloin nimeksi tuli Elizabeth Reed. Tällä nimellä hän aloitti meedion uransa.

Ilmiöstä väiteltiin kiivaasti sanomalehtien kirjepalstoilla. Nimimerkkien takaa. Meno vaikutti olevan lähellä samaa kuin nykyisen sosiaalisen median hieman laadukkaimmilla palstoilla. Kaartinen on selannut läpi valtavan määrä vanhojen lehtien sivuja. Hän tunnistaa joitakin nimimerkkejä seansseihin osallistujiksi. 

Naisten todistusarvo oli ajan kulttuurille omaisesti aivan erilainen kuin miehillä. Istunnoissa tarkkailutehtäviä suorittanut neiti Vera Hjelt (myöhemmin kansanedustaa Hjelt) sai ylistystä usealta suunnalta. Pidettiin nimittäin poikkeuksellisena, että NAINEN teki niin yksityiskohtaisia, hyödyllisiä ja täsmällisiä muistiinpanoja. Ellei peräti silloisen paranormaalin tutkimuksen parhaita muistiinpanoja. Niitä kerättiin venäläiselle Aleksandr Aksakoville, joka oli pietarilaisen psyykkisen tutkimuksen iso nimi.

Kirja on myös oiva muistutus siitä, että maailma ei muutu. Seansseja ja henkimaailman palveluksia myyvät meediot vastapainoina toimivine antispiritualisteineen ovat jossain muodossa läsnä myös tänä vuonna. Kilpajuoksu meedioiden temppujen paljastamiseksi on jatkunut sukupolvesta toiseen. Ehkä pienenä onnenpilkahduksena uskallan varovasti sanoa, etteivät meediot ole tällä hetkellä yhtä isoja median suosikkeja kuin yli kymmenen vuotta sitten. Okkultismi ei ole ihan niin suosittua lehtien sivuilla tai viihdeohjelmissa kuin muistan sen olleen, kun vietin teinivuosiani. Ehkä muistan väärin.

Modernin maailman mentalistit ja alan viihdetaiteilijat eivät ehkä enää ole niin selkeänä vastapainona spiritistisiä istuntoja tarjoaville henkilöille. Mentalisteina tunnetut Pete Poskiparta, Jose Ahonen ja Noora Karma ovat selkeästi tämän päivän antispiritualisteja. Tosin meedioiden näkyvyyden puuttuessa heidät tunnetaan enemmän muistitekniikoistaan, ajatuksenlukunäytöksistä sekä muista hämmästyttävistä tempuistaan. Derren Brown suorittaa uskomattomia näytöksiä, jotka saavat monet helposti uskomaan, että niissä käytetään jotain yliluonnollista kykyä. 

Juuri siinä on se ratkaiseva ero meedioihin verrattuna. Toisen osapuoli kertoo aivan suoraan, ettei viihteeseen liity luonnonlakeja rikkovaa magiaa. Toinen väittää tai vihjailee yliluonnollisen tulevan paikalle.

Kirjan toinen puoli esittelee tanskalaisen taikurin, joka oli oman aikansa Derren Brown. Ainakin tietyissä Euroopan valtioissa. Faustinus Pedersenin ura kohti tunnetumpaa Faustinus Capriellon nimeä oli kiehtovaa luettavaa. Hänellä oli sopiva yhdistelmä lavakarismaa, taikurien taitoja ja älyä. Meedioiden tempuista tehtiin teatteriyleisöille sopivat versiot, jotka olivat yhtä ällistyttäviä kuin seansseihin osallistuneet olivat kuvailleet. Mutta esityksen aikana Faustinus onnistui esittelemään yleisöä viihdyttävillä tavoilla mitä oikeasti tapahtui magian takana. Jättäen sopivasti mysteeriä seuraavaan esityskertaan.Yleisöa huijataan, mutta se kuuluu esitykseen. Siksi yleisö ei pettynyt petetyksi tulemisesta.

Faustinus mainosti olevansa vain taikuri, joka sattumalta osasi tehdä samat ilmiön joita meediot olivat tehneet psyykkisten ilmiöiden tutkijoille. Suosio vei antispiritistiä myös laajoille kiertueille Suomeen useampana vuonna. Sekä luennoille puhumaan spiritismistä. Viihdealalla oli useita vastaavia esiintyjiä, mutta Faustinus oli sukupolvensa parhaimmistoa. Ainakin lehtiarvostelujen mukaan. Faustinut oli enemmänkin viihdyttäjä kuin valistaja. Toki hän tuki rahallisesti parapsykologisia tutkimusseuroja ja oli mukana huijareiden paljastamisissa.

Yhteys Suomeen pysyi kiertueiden lisäksi myös suomalaisesta  Dagmar Elisabeth Edelberg vaimosta. Joka oli yksi monista miehen suhteista.

Taikureiden ja meedioiden historia on selkeästi aihe, josta haluan lukea lisää. Suosittelen lämpimästi Marjo Kaartisen Spiritistinen istunto -kirjaa. Kiehtova yhdistelmä kadonnutta maailmaa ja samalla osoitus siitä miten vähän maailma on muuttunut.

5.10.21

Virusdenialismin alkeet osa 1: mikrobiteorian unohtaminen

Virusdenialismia käsittelevän tekstini luonnos on venynyt niin pitkätksi, että päätin jakaa sen kolmeen osaan. Tässä aloituksessa kertaamme hieman virusdenialismin alkuaikoja. Sitä kautta päädymme tänä vuonna toisteltaviin argumentteihin virusten olemattomuutta vastaan.

Mikrobit, nuo elimistömme pienet vekkulit. Ne ovat olennaisia elintoimintojesi jatkumiselle tuolla suolistosi sisällä. Mikrobeilla valmistetaan mm. ruokatuotteita. Tietyt mikrobit voivat myös aiheuttaa suurta vahinkoa. Viruksilla on luonnollisten olotilojensa lisäksi monta erilaista käyttötarkoitusta myös lääketieteessä. Arkipäiväisenä työnä laboratorioissa ympäri maailmaa niillä siirrellään geeninpätkiä koe-eläimiin tai koemaljoissa oleviin soluihin.

Samoin armeijoiden salaisissa viruslaboratorioissa on tehty ihmisoikeuksien vastaisuutta hipovia kokeita. Samaan sfääriin mahtuvat ne puheet siitä kuuluisan Wuhanin viruslaboratorion mahdollisista vuodoista.  Kaikissa tapauksissa on kyse viruksiin tehtävistä muutoksista. Niiden ominaisuuksia ohjataan tiettyihiin suuntiin. Se on sitä vähemmän mairittelevaa työtä tieteen maailmassa, jos tarkoituksena on rakentaa entistä tappavampia viruksia biologiseen sodankäyntiin.

Olisi paljon opettavaisempaa käydä läpi sitä miten monilla eri tavoilla virukset ja virusten tutkiminen ovat edistäneet tiedettä. Emme kuitenkaan tee sellaista projektia. Sen sijaan kirjoitan jostain, joka on lähempänä blogini teemoja.

Joukossamme elää erittäin mielenkiintoisia olentoja. He ovat virusdenialisteja. Heidän mielestään laboratorioissa ei sovelleta viruksia biotieteiden tai geeniterapian työkaluina. Sen sijaan nämä laborantin tekevät plaseboeleitä plasebolaitteillaan siellä viruslabroissa. Virusdenialistit eivät usko, että viruksia on olemassa. Virologian perusteet ovat heidän silmissään pelkkää silmänlumetta ja sepitettä. Virusten käyttö ja havaitseminen ovat vain osa uskomattoman laajaa bioteknologista salaliittoa. Tänään syöksymme tällaisten olioiden kiehtovaan maailmaan. Maailmaan, jossa ei osata selittää antibioottien toimintaperiaatteita, eikä välitetä siitä mitä solujen vasta-aineet ovat. 

Kyllä, saavumme virologian maailman nuoren maailman kreationistien leiriin. Yhtäläisyydet argumentaatiossa ja muissa menettelytavoissa menevät usein aivan samalla tavalla. Mutta siinä missä kreationistien touhut johtavat vain huonoon käsitykseen luonnon historiasta, virusdenialistien touhut johtavat turhiin kuolemiin. Ja jopa kreationistit tietävät mitä virukset ovat ja miten ne toimivat soluissa, koska niitä käytetään evoluution vastaisina todisteina luonnon hämmästyttävästä monimutkaisuudesta. Sokea evoluutio kun ei voi kehittää niin monimutkaisia olioita!

Mistä virusdenialismi sitten alkoi?

Sen alku tarvitsi tietenkin teorian siitä, että viruksia on olemassa. Ja idean jonka mukaan virukset voivat aiheuttavaa ihmisten terveydelle haitallisia asioita. Tuollaisten ajatusten kieltäminen on virusdenialismin ydin. Se mitä ytimen ympärille lisätään vaihtelee kunkin virusdenialistin ajatusmaailman mukaan.

Eli aloitamme kuuluisan Louis Pasteurin ja vähemmän kuuluisan Antoine Béchampin välisestä ideoiden kädenväännöstä. Ideoiden riita johtuu tulkintojen erilaisuudesta. Molemmat osapuolet tekivät lähes identtisiä havaintoja. Ihmisten sairastumisella ja mikrobeilla näytti olevan jonkinlainen yhteys.

Pasteur piti havaittuja mikrobeja tautien aiheuttajana. Béchamp piti niitä tautien tuotoksina. Vain toisen osapuolen teoriat onnistuivat kuitenkin selittämään useampia havaintoja johdonmukaisesti. Béchamp oli oikeilla jäljillä siinä, että sairastuneen ihmisen heikko kunto altistaa muillekin taudeille. Hän ei vain hyväksynyt, että terveisiin ihmisiin ja koe-eläimiin laitetut bakteerit ja muut pöpöt pystyivät aiheuttamaan heissä tauteja. Eikä Béchampin aikakaudella vielä tiedetty miten immuunijärjestelmän muutokset iän myötä tarkoittavat eri tautien olevan joko heikompia tai vahvempia. Nuorten ihmisten aktiivisempi immuunijärjestelmä tekee influenssataudeista heissä vahingollisempia.

 Tästä tulee se nykyäänkin tuttu tuulahdus terveestä vastustuskyvystä ja peruskunnosta, kun näitä painotetaan rautapunnusten kera rokotevastaisissa keskusteluissa. Olet varmasti huomannut joissain rokotekeskusteluissa jonkun kirjoittavan, ettei rokotteita tarvita jos peruskunto on... noh, kunnossa. He ovat Béchampin koulukunnan kannattajia.

Pasteurin ja kumppaneiden havainnot ja testit vakauttivat mikrobiteorian tautioppien perustaksi. Kilpailevat ideat miasmoista ja muista selityksistä jäivät asteittain unholaan, kun mikrobien vaikutuksia ja tautien yhteyksiä selvitettiin. 

Virusdenialismin maailmassa Pasteur oli kuitenkin kaikin tavoin väärässä. Sen sijaan hänen kilpailijansa Antoine Béchamp oli oikeilla jäljillä vaihtoehtoisella "pleomorfismin" teoriallaan. Kehon ja kaikkien elinten pH-arvot yhdistettynä immuunijärjestelmän monimutkaisuuteen selittäisivät tautien ilmestymisen. Tauteja ilmestyy vasta kehon päätyessä epäterveelliseen tilaan. Pasteur keskittyi mikrobien aiheuttamiin ongelmiin. Béchamp puhui sitä vastaan, koska mikrobit olivat edellytys terveelle keholle. Mikä olikin totta, koska kehomme tarvitsevat bakteerien yhteistyötä pysyäkseen hengissä. Tauteja tuli vasta silloin kun mikrobit ja keho eivät olleet tasapainossa, Béchamp sanoi. 

Erittäin karkeasti yksinkertaistaen:

Bechampin versiossa huonoon tilaan päätyneet solut houkuttelivat tai tuottivat pahoja mikrobeja.

Pasteurin versiossa pahat mikrobit aiheuttivat huonoon tilaan päätyviä soluja

Ja molemmat olivatkin tavallaan oikeassa, sillä ideat eivät sulje toisiaan pois. Koska biologia on vitun monimutkaista. Näistä ideoiden kaksintaisteluista virusdenialistit kirjoittavat ja luennoivat omia tulkintojaan kyllästymiseen asti. Mikä tahansa vuosisatoja vanha oljenkorsi kelpaa heille. Siinä samassa he unohtavat yhden asiana. Béchamp EI ollut väittämässä ettei mikrobeja ole olemassa

Béchampin ideoissa ei selitetä toistuvasti tehtyä havaintoa, jossa tauti leviää ja tarttuu ihmisestä toiseen, monella erilaisella tavalla. Miten tartuntataudit voisivat levitä, jos ne eivät leviä mikrobien kautta? Vastausta pohtiessaan hän kuitenkin kerkisi toteamaan, etteivät rokotteet ole hyväksi ihmisille. Verenkiertoon laitetut elävät organismit voisivat aiheuttaa pahoja vaivoja. Tämän ja usean muun puutteen takia Pasteurin ideat kestivät paremmin tieteellisen testaamisen ja kritiikin.

Virusdenialismin maailmassa Pasteurin voitto Béchampista tarkoitti ahneen lääketeollisuuden voittoa. Béchampin ideoilla olisi painotettu ihmisten tervettä elämäntapaa, ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja vältetty medikalisaatio. Hardcore denialistit eivät pidä mahdollisena käyttää näitä keinoja yhdessä rokotteiden ja lääkkeiden kanssa. Mikrobiteorian voittokulku on heidän silmissään johtanut ihmiskunnan kärsimykseen.

Jokainen varmasti muistaa ne kuuluisat tuhkarokkojuhlat lapsille. Ne samat joita rokotevastaiset perheet tekevät vieläkin. Miten ne selittyvät, jos mikrobit eivät olekaan olennaista tartuntataudeille? Ihmisestä ihmiseen tarttuvat virustaudit eivät tartu virusdenialistien maailmassa. Vaihtoehtoiseksi selitykseksi voidaan tarjota moninaisia selityksiä, joille on yhteistä vain se, että ne häviävät selitysvoimaltaan mikrobiteorialle. Jätetään ne tällä kertaa väliin.

Tästä alkaa virusdenialistien modernien perusväittämien tarkastelu. Näitä väitteitä on viljelty ja leviltelty koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa. 

Argumentaatio voi muuttua lennosta. Yleensä sen mukaan mikä sattuu olemaan keskustelun aiheena. Jos denialisti vaatii kuvia viruksesta ja sellaisia tarjotaan hänelle, niin alkaa vääntö siitä miten tiedämme kuvassa näkyvän viruksen aiheuttavan sairauksia. Kun tarjotaan eristetyn viruksen sekvensoituja pätkiä, niin alkaa vääntö siitä onko sekvensoitu pätkä alunperin viruksesta vai ihmisten soluista. Eikä tietenkään täsmennetä mitkä ihmisten perimästä alunperin noudetut kohdat ovat muka viruksen perimässä. Tämä ailahteleva argumentaatio on usein seurattavissa, kun lukee pitkiä somessa käytyjä väittelyitä. Argumenttien käsittely on yhtä helppoa kuin sumun naulaaminen kiinni seinään. Meno on kuin kreationistien pyöriessä välimuotofossiilien ympärillä.

 Aivan kuten kreationisti voi myöntää että evoluutiota tapahtuu "mikro" tasolla, jotkut virusdenialistit hyväksyvät mikrobien aiheuttavan joitain sairauksia. Mutta näissä tapauksissa sen väitetään johtuvan pelkästään ihmisessä jo tapahtuneesta sairastumisesta tai heikentymisestä. Jolloin olisi parempaa välttää rokotteita ja lääkkeitä. Sen sijaan pitäisi suosia ravinnelisiä ja oikeanlaista kuntoilua sekä ravintoa. Joita sattumalta usein myydään näiden virusdenialistien siteeramien tahojen verkkokaupoista. Toinen selkeä yhtäläisyys on silloin tällöin toisteltu valhe kuolinvuoteella tehdystä katumuksesta. Siinä missä Charles Darwinin väitetään kääntäneen päänsä evoluutioteoriasta juuri ennen kuukahtamistaan, myös Pasteurin väitetään myöntäneen olleensa täysin väärässä juuri ennen viimeistä henkäystään.

Toisessa osassa otamme leikkelyalustalle Andrew Kaufmanin puheet ja videot. Eli ne modernit puheet eksosomeista.

Kolmannessa osassa on Stefan Lankan vuoro. Se on herkullisin osa.

Ensi kertaan, rakkaat lukijani!