RFK juniorin sota rokotteita vastaan kiihtyy

Rokotevastustajien vaikutusvallan nousua on odotettu siitä lähtien, kun Yhdysvaltain uudeksi terveysministeriksi nimitettiin Robert F. Kennedy Jr. Kiista rokotteiden turvallisuudesta ja tehosta on hautunut vuosikausia ruohonjuuritasolla eri kansalaisjärjestöjen voimalla. Nyt nuo puheet saavat virallisempaa äänensävyä, kun maailman vaikutusvaltaisimpiin terveysviranomaisiin lukeutuva taho on alkanut toistamaan rokotevastaisia puheita.

Rokotteet eivät aiheuta autimista. Kiista ratkaistiin vuosikymmeniä sitten useilla laadukkailla tutkimuksella. Ratkaisua ei myönnetä rokotevastaisissa piireissä, vaikka autismin ja rokotteiden välistä yhteyttä seurataan vieläkin eri tutkimuksissa ympäri maailmaa. Se ei ole aatteellisesti poissuljettu mahdollisuus. Tutkijayhteisö on ottanut sen oikeana vaihtoehtona. Tieteelliseen näyttöön perustuvana tekijänä rokotteet eivät kuitenkaan pääse geneettisiä tekijöitä merkittävämmäksi.

RFK Jr. on toistuvasti sanonut haastatteluissa, ettei tiedä yhtäkään oikeasti turvallista ja tehokasta rokotetta. Samalla diplomaattisesti todeten, ettei tietenkään vastusta rokotteita. Hän ainoastaan haluaa niiden olevan turvallisia. Terveysministeriksi helmikuussa päästyään edessä olisi muutosten tuulet useammassa terveysviranomaisten virastoissa.

Rokotevastaiset toimet alkoivat näkyvästi kesällä. Kaikki liittovaltion rokotekomitean (ACIP) 17 jäsentä erotettiin. Rokotekomitean vastuulla on päättää mille rokotteille myönnetään myyntiluvat kansallisen rokoteohjelman rokotteina. RFK Jr. vetosi heidän eturistiriitoihinsa erottamisen syynä. Haastatteluissa perusteltiin toimia luottamuksen palauttamisena viranomaisiin ja rokotteisiin.

Yleisesti aiheesta kiinnostuneet kommentaattorit olivat helmikuussa ennustaneet, että hän todennäköisesti korvaisi jäsenet rokotekriittisillä vasta heidän komiteakautensa päättymisen jälkeen vuonna 2028. Kukaan ei olisi arvannut, että kaikki erotetaan kerralla.

Hänen nimittämänsä korvaavat jäsenet ovat olleet jollakin tapaa joko mukana rokotekriittisten riveissä. Tai rokotekriittisten siteeraamia henkilöitä. Selkein esimerkki tuollaisesta nimityksestä on Barbara Loe Fisher, joka on rokotevastaisen National Vaccine Information Center järjestön perustajajäsen. Fisher on amerikkalaisen rokotevastaisen liikkeen näkyvimpiä nimiä.

Syyskuun 22. päivä presidentti Donald Trump ja RFK junior pitivät tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitettiin autismin todennäköisin aiheuttaja. Rokotevastustajien yllätykseksi tilaisuudessa ei syytetty rokotteita, vaan kuumetta alentavaa särkylääkettä. Moni koki helpotusta siitä, ettei Yhdyvaltain rokotuskampanja näillä näkymin saanutkaan näkyvää vastustusta uuden terveysministeriön johdon alaisuudessa. Helpotus jäi lyhytaikaiseksi.

Yhdysvaltain tautien torjuntavirasto CDC:n sivuille ilmestyi rokotteiden ja autismin yhteyteen liittyvä uusi tiedote 19. marraskuuta. Se on RFK Juniorin johtaman viraston ensimmäinen julkinen askel kohti rokotevastustajien vuosikausia käyttämää taktiikkaa. He väittävät, että rokotteiden ja autismin yhteys on salattu. Tutkijayhteisö on tarkoituksella jättänyt pois arvioinneistaan tutkimuspaperit, jotka yhdistivät rokotteet autismitapausten määrään lisääntymiseen.

Sivun ensimmäinen avainkohta kiteyttää lukijoille CDC:n uuden tulkinnan:

”Väite että ’rokotteet eivät aiheuta autismia’ ei ole näyttöön perustuva väite, koska tutkimukset eivät ole sulkeneet pois mahdollisuutta jossa lasten rokotteet aiheuttavat autismia.”

Seuraava avainkohta jatkaa:

”Yhteyttä tukevat tutkimukset on jätetty huomioimatta terveysviranomaisten parissa.”

Näitä tutkimuksia ja salattuja yhteyksiä on alettu metsästämään terveysministeriön uuden projektin voimin. Mahdolliset kausaaliset yhteydet ja biologiset mekanismit autismin taustalla tullaan selvittämään. Tällä kertaa ilman rokoteollisuuden korruptoivaa vaikutusta.

Huomioitavaa tuoreessa tiedotteessa on se millaista tutkimusta tällä hetkellä tarjotaan. Mikään niistä ei nimittäin näytä tarjoavan näyttöä rokotteista autismin aiheuttajana. Ensimmäinen tueksi tarjottava paperi on autististen lasten vanhemmille annettu mielipidekysely vuodelta 2006. Yksikään tutkimuspapereista tai analyyseistä ei ole uusi.

Merkki terveysministeriön ja poliitikkojen kulissien takaisesta valtataistelusta näkyy tiedotteen otsikossa: Rokotteet eivät aiheuta autismia*.

Asteriskin selitys on tekstin lopussa. Otsikkoa ei luultavasti muutettu sellaiseksi kuin RFK Jr. olisi halunnut, koska CDC:llä ja Yhdysvaltain senaatin terveys-, opetus-, työ- ja eläkekomitealla on sopimus sen säilymisestä CDC:n verkkosivulla. Näitä sopimuksia tullaan varmasti poistamaan, jotta rokotevastainen viestintä pääsee jatkossa näkyvämmin esille terveysministeriön tulevissa tiedotteissa. 

Julkaistu Skeptiko-2025-4 lehdessä. 

CDC:n salailu ja autismin yhteys rokotteeseen

Center for Disease Control and Prevention liittyy olennaisesti parhaillaan vellovaan salaliittoteoriaan. Laitoksen väitetään salailleen tieteellistä tietoa siitä, että rokotteet voivat lisätä autismin riskiä. Tämä järkyttävä tieto pääsi julkisuuteen rohkean tietovuotajan kautta. Yksityiskohtia löytyy mm. CNN-uutiskanavan kansalaisjournalismia harrastavasta iCNN julkaisusta. CDC:n työntekijä William Thompson tunnustaa jotain kamalaa jostain kamalasta salailusta yli kymmenen vuotta sitten. Sosiaalisessa mediassa asiaa kauhistellaan myös jyrkin sanoin. Jotain kamalaa on tapahtunut.

Mistä oikein on kyse?

Keskeisin väite on tämä: MPR-rokote on aiheuttanut jopa 340% suuremman riskin lapselle saada autismi. CDC tiesi tästä järkyttävästä tuloksesta, mutta Ison Rokotteen nimessä salasi tiedot tutkimuspaperista. 
Itse MPR-rokotekohusta kolhiintunut Andrew Wakefield esittelee asian hillitysti Tuskegee-tutkimukseen verrattavana eettisenä rikoksena. Jostain syystä Yhdysvaltojen ulkopuolelle tehdyissä autismi-MPR tutkimuksissa, jotka ovat rahoitettu joko yliopistojen tai lääketeollisuuden rahoilla, eivät ole onnistuneet löytämään vastaavia riskejä. Vaikka kansainvälinen työ tämän yhteyden löytämisessä ei siinä onnistnut, niin jotenkin CDC onnistui siinä. Ja onnistui sitten salaamaan löytönsä. Näin ainakin väitetään.

Mutta mihin väite autismin yleistymisestä näin suurella kertoimella perustuu?

William Thompson otti alunperin yhteyttä Brian Hookeriin, joka kävi läpi hänelle annetun vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen papereita. Hookerin analyysin jälkeen näyttäisi siltä, että autismi olisi yleisempää erittäin rajatulla joukolla lapsia. Tarkemmin sanottuna 340 % lisääntynyt riski olisi pelkästään mustaihoisilla pojilla, jos he ovat saaneet MPR-rokotteen ennen 36 kk ikää. Vielä tarkemmin sanottuna Hookerin tulkinnassa oli 3,4 kertainen kasvu riskissä, joka tarkoittaisi 240 % lisääntynyttä riskiä.

Eli käytännössä Hooker on osoittanut Andrew Wakefieldin väitteet autismin ja rokotteen yhteydestä vääriksi kaikilla muilla kuin alle 36 kk ikäisillä mustaihoisilla pojilla. Jos havaittu yhteys on rajattu näinkin pienelle ryhmälle, niin todennäköisempi selitys poikkeukselliselle 240 % riskille on jossain muualla kuin rokotteessa. Ymmärrettävistä syistä tätä tietovuotoa ei toistella rokotepanikoitsijoiden parissa.

Hookerin tarkastelema alkuperäinen CDC:n tutkimus oli tapaus-verrokkitutkimus. Autististen lasten tietoja verrattiin mahdollisimman sopivaan vertailuryhmään muita lapsia. Ikäluokat jaettiin ryhmiin: 0-11 kk, 12-17 kk, 18-23 kk, 24-29 kk, 30-35 kk ja 36+ kk. Ei selkeää eroa rokotettujen ja rokottamattomien välillä, eikä rokotuksen aikataululla. Hooker väänsi näistä tiedoista kohorttitutkimuksen. Tällaisen muutoksen seurauksena on alttius väärille positiivisille tuloksille, jos tekijöitä valitaan huolimattomasti. Tai jos osallistujien määrä oli liian pieni tilastollisesti merkittävän eron löytämiseksi. Juuri näin näyttäisi käyneen Hookerille, sillä juuri mustaihoisten lasten kohdalla hän joutui pyöristelemään lasten ikälukuja. Esim. 36 kk ikäluokan kohdalla oli vain viisi lasta. Pienistä numeroista ei valitettavasti voi vetää suuria johtopäätöksiä.

Pitempi selvitys Hookerin ongelmista on luettavissa ScienceBasedMedicinen sivulla.

Hookerin analyysi julkaistiin alunperin Translational Neurogeneration julkaisussa. Kuten arvata saattaa, on pieni julkaisu hieman huolissaan maineestaan. Harva vakavasti itseään ottava julkaisu haluaa pitää roskaa sivuillaan:

This article has been removed from the public domain because of serious concerns about the validity of its conclusions. The journal and publisher believe that its continued availability may not be in the public interest. Definitive editorial action will be pending further investigation.

Autismin ja MRP-rokotteen yhteydestä on tehty laajempia ja monipuolisempia tutkimuksia. Vaikka jollain ihmeen ilveellä Hookerin analyysistä löytyisikin jotain huomioimisen arvoista, niin se tarkoittaisi on vain yhden julkaistun paperin poisvetoa. Vaikka Hookerin analyysi olisi kaikinpuolin oikein, niin se kumoaisi Wakefieldin ja kumppaneiden varoitukset MPR-rokotteen aiheuttamasta autismista, kunhan lapsi ei ole mustaihoinen poika. Joten kaukaasialaiset vanhemmat voivat huoletta rokotuttaa lapsiaan. Jäämme jännittyneenä odottamaan miten rokotepanikoitsijat valikoivat ja levittävät tulkintoja paperista.

Toistaiseksi ei ole selvinnyt mitä kaikkea CDC:n tohtori Thompson alunperin puhui  Brian Hookerille. Ehkä miehen motiivit ja tarkemmat tutkimustiedot oletetuista rokotteiden vaaroista pääsevät päivänvaloon. Jos CDC on muka oikeasti salannut jotain. Paras selvitys Thompsonilta toistaiseksi on hänen avoimessa kirjeessään, joka julkaistiin eilen:

I regret that my coauthors and I omitted statistically significant information  in our 2004 article published in the journal Pediatrics. The omitted data suggested that African American males who received the MMR vaccine before age 36 months were at increased  risk for autism. Decisions were made regarding which findings to report after the data were collected, and I believe that the final study protocol was not followed.

I want to be absolutely clear that I believe vaccines have saved and continue  to save countless lives.  I would never suggest that any parent avoid vaccinating children of any race. Vaccines prevent serious diseases, and the risks associated  with their administration are vastly outweighed  by their individual and societal benefits.

My concern has been the decision to omit relevant findings in a particular study for a particular sub­ group for a particular  vaccine. There have always been recognized risks for vaccination and I believe it is the responsibility of the CDC to properly  convey the risks associated  with receipt of those vaccines.

Kiista kiteytyy siis siihen miten tuon yhden tutkimuksen yhtä rokotettujen ryhmää yhden rokotteen kohdalla on pyöritelty. Oliko lisääntynyt riski oikeasti olemassa noin rajatulla alueella, ja CDC jätti sen mainitsematta rokottamisen maineen takia? Vai onko riski tilastollinen harha yhdessä tutkimuksessa, ja CDC jätti sen mainitsematta turhana pelotteluna?

Thompson ei tiennyt, että Brian Hooker nauhoittaa heidän puheitaan. Eikä hänelle annettu valinnanvaraa siitä tuleeko hänen nimensä julkisuuteen.

Seuraan tilanteen kehittymistä.

Tutkimus rokotteiden ja autismin yhteydestä

Uusi tutkimus rokotteiden ja autismin välisestä yhteydestä nostatti tunteita rokotevastaisten parissa. Center for Disease Control and Prevention:n ryhmä keräsi rokotetietoja 250 autististen lasten ja 750 verrokkiryhmäksi tarkoitettujen lasten parista. He halusivat selvittää löytyisikö rokotteissa olevien antigeenien määrällä jokin tilastollinen yhteys autismin yleisyyteen. Taustalla oli siis rokotevastustajien argumentti siitä, että "liian moni rokote liian aikaisin" haittaisi lasten kehitystä. Jos rokotetiedoista näkyisi, että useamman rokotteen ottanut lapsi olisi myös todennäköisemmin autistinen, niin argumentilla olisi jotakin perää. Toistaiseksi sellaiset löydökset ovat olleet harvinaisia. Useammin tulee esiin negatiivinen tulos.

Ja niin kävi tälläkin kertaa. Tapaus-verrokkitutkimuksessa ei löydetty yhteyttä. Paperin nimi spoilaa koko juonen:

Increasing Exposure to Antibody-Stimulating Proteins and Polysaccharides in Vaccines Is Not Associated with Risk of Autism

Rokotteissa olevien antigeenien määrä ei vaikuta autismin yleisyyteen lapsissa. Eli useamman rokotemyrkyn saaneet lapset ovat yhtä todennäköisesti autistisia kuin vähemmän rokotteita saaneet lapset. Tulos ei yllätä tutkijoita, sillä lasten immuunijärjestelmä altistuu sadoille erilaisille antigeeneillä elämän ensimmäisinä päivinä. Ja sitten vielä lisää toisena, jne. Rokotusohjelmassa olevissa rokotteissa on erilaisia antigeenejä murto-osa verrattuna lapsen elämän aikana luonnollisesti altistuneille antigeeneihin. Rokotteissa olevien erilaisten antigeenien määrä on pienentynyt viimeisen vuosikymmen aikana. Kehittyneemmät rokotteet tarvitsevat pienemmän määrän, sillä immuunivasteen saamiseen tarvittavien osien selvittäminen on kehittynyt.

Respectful Insolence-blogin Orac on tarkkaillut rokotevastustajien reaktoita. Miten he saavat niin rakkaan argumentin autismin ja rokotteiden yhteydestä kasaan tämän tutkimuksen varjossa? Tutkimuksesta kaikkea muuta kuin ilahtunut tohtori Bob Sears otti aiheen käsittelyyn facebookprofiilissaan. Samalla hän melkein vahingossa hautaa rokotevastustajien argumentin.

Virtually all kids WITH autism have had the same shots as kids WITHOUT autism. So, why would it even be useful to study this? You’ll get the same results every time, whether you study 1000 kids or 100,000 kids.

Todellakin. Sama tulos tulisikin vielä suuremmilla ryhmillä, mutta Sears myös toteaa sen mitä kovin moni ei tahdo ymmärtää rokotevastustajien parissa. Autistisilla lapsissa on yhtä paljon rokotuksia kuin lapsilla joilla ei ole autismia. Lopulta Sears näyttäisi olevan hämillään siitä mikä on tapaus-verrokkitutkimuksen ja kohorttitutkimuksen ero ja miten ne suoritetaan. Vastaasta aiheesta tehty kohorttitutkimus Searsin ehdottamalla tavalla vaatisi useita tuhansia lapsia, ja samalla tutkimusmenetelmän takia hinta olisi aivan eri luokkaa kuin tapaus-verrokkitutkimuksessa. Molemmilla tutkimustavoilla on etunsa ja haittansa.

Tohtori Sears tietää miksi autismin ja rokotteiden yhteyttä ei havaittu. Tutkimuksen tulos oli ennalta selvä, sillä se oli Viranomaisten suorittama.

So, is anyone really surprised to see the Journal of Pediatrics study? What were you expecting? CDC researchers to publish as study that actually showed an increased risk of autism related to vaccines? The CDC would NEVER simply publish such a study. I doubt anyone would. Anyone at the CDC who published such a study would be fired faster than they could sell their Pharma stock.

 Big Pharma ja salaliitto pimittävät tuloksia!

Oracin tuorein tarkastelu tästä aiheesta onkin kaikkein hauskin. Pitkä kirjoitus on lukemisen arvoinen. Hän käy läpi Brian Hookerin esittämät vastalauseet. Olennainen argumentti tuloksia vastaan näyttäisi jälleen olevan se, että tutkimus ei ollut kohorttitutkimus, vaan tapaus-verrokkitutkimus.

Here’s how case-control studies work. (Hint: They don’t work the way Hooker seems to think they work.) You take a population and identify the cases. Take a random subset of cases if you can’t examine all the cases. Then you look at the rest of the population and randomly select people who do not have the condition that you are studying. You match them for as many relevant demographic parameters as you can that could potentially confound any correlations that might be observed. Then you look for differences between the groups. If the cases, for instance, have a higher exposure to the substance under study, then the conclusion is that exposure to the substance is associated with the condition and therefore the substance might cause or contribute to the studied condition. If the exposure to the substance under study is lower in the case group than in controls, then the conclusion is that that substance might be protective. If the exposure is the same between the groups, then the conclusion is that that substance probably has no relationship to the condition under study, which is what this case-control study more or less concluded. Hooker looks at an observation that is a conclusion of the study and appears to misunderstand that a failure to find a difference does not mean that the groups were chosen that way, which is what was implied.

Hooker näyttäisi kritiikissään vaativan, että autismitapaukset ladottaisiin vierekkäin verrokkien kanssa tutkimuksen muuttujien mukaan.

Myöhemmin Hooker esittää, että rokottamattomat lapset olisivat terveempiä kuin rokotetut, ja kuinkas sellainen on päätelty Hookerin siteeraamassa lähteessä? Siinäkin on tarkasteltu rokotettujen lasten rokotetietoja. Siinäkin lasten tiedot aseteltiin eri ryhmiin heidän terveydentilojen perusteella. Kun CDC tekee samaa, niin Hooker vastustaa menetelmää. Kun Hookeria tukeva paperi tekee samaa, niin Hooker hyväksyy menetelmän.

Jos rokotteet aiheuttaisivat autismia, niin se mekanismi ei näyttäisi liittyvän rokotteiden määrään tai laatuun.

Ryan Mojab ja mukamas rokotekorvaus autismista

Daily Mail uutisoi tärkeästä päätöksestä Yhdysvalloissa. Rokotevahingoista korvauksia hakenut perhe sai vuosien kamppailun jälkeen korvauksia. Otsikkoon on muotoiltu populaaritulkinta tapahtumista:

American parents awarded £600,000 in compensation after their son developed autism as a result of MMR vaccine

Koko artikkelin luettuani selkisi, että Ryan Mojabin vanhemmat kuvailivat hänen saaneen aivovaurion ja sen kautta autismin rokottamisen jälkeen 2003. Autismin ja rokotteen yhteys on uutisen yleisvaikutelman mukaan selviä Mojabin tapauksessa, vaikka itse tekstissä ilmiö laitetaan enemmän she said, he said journalismin tasolle. Hieman enemmän taustoja selviää Huffington Postin kautta, kun rokotteita vastustava David Kirby kuvailee oikeudenkäyntiä.

In the first case, involving a 10-year-old boy from Northern California named Ryan Mojabi, the parents allege that "all the vaccinations" received from 2003-2005, and "more specifically, measles-mumps-rubella (MMR) vaccinations," caused a "severe and debilitating injury to his brain, described as Autism Spectrum Disorder ('ASD')."
The parents, who did not want to be interviewed, specifically asserted that Ryan "suffered a Vaccine Table Injury, namely, an encephalopathy" as a result of his MMR vaccination on December 19, 2003." ("Table injuries" are known, compensable adverse reactions to immunizations.)

Asiaa on vatvottu puolin jos toisinkin pari vuotta. Perhe on väittämässä, että Ryanille kehittyi autismi. Lääkärien vastaanotoilla tehdyt havainnot (Checklist for Autism in Toddlers, CHAT) eivät havainneet hänessä autismia 16 kk vanhassa Ryanissa vuonna 2004. Tammikuussa 2005 sama testi ei havainnut autismia.  Vuoden lopulla hänen sanavalikoima oli kuitenkin suppea ja käytös paikoitellen aggressiivista.

Aikajana on selattavissa oikeudenkäynnissä julkaistussa listassa.

2003 hän sai eri aikoina yhdistelmärokotteita (toukokuussa ja heinäkuussa). Lokakuussa lääkäri ei havainnut mitään poikkeuksellista Ryanissa. Joulukuun 10 päivä hänelle annettiin MPR-rokote. Joulukuun 27 päivä perhe lähti matkoille Iraniin ja Ranskaan kolmeksi kuukaudeksi. Ennen tuota matkaa perhe oli hakemassa täydennystä Ryanin resepteihin. Apteekista soitettiin lääkärille, sillä vitamiinit tarvitsivat täydennystä ja lentomatkaa varten lapselle haluttiin antaa unilääkettä. Apteekkari ei välittänyt tietoa lapsen oireilusta. Tammikuun 6 päivä 2004 Ryan vietiin Iranissa lääkäriin. Hänellä oli kuumetta ja ihottumaa. Lääkärin mielestä se liittyi MPR-rokotteeseen. Helmikuun 28. Ryan palasi Yhdysvaltoihin.
Maaliskuussa perhe yritti varata aikaa perheen lääkärille. Puhelimessa taltioitiin tiedot rokotereaktiosta, eli tuhkarokon ilmestymisestä matkan aikana. Puhelimeen vastannut terveyskeskuksen henkilö tiedusteli Ryanin terveydestä, mutta äidin mukaan hän ei ollut ärtynyt tai unelia vaan käyttäytyi normaalisti.


 Tarkastelun jälkeen oikeuden asiantuntijat päättivät, että Ryan oli todellakin saanut aivokalvotulehduksen rokotteesta. Se on korvauslistalla lueteltu haittavaikutus. Siksi hänelle myönnettiin korvaus. Päätöksessä ei Noin yksi miljoonasta MPR-rokotteesta voi aiheuttaa aivokalvontulehduksen. Vastaava suhde tuhkarokon sairastamisen kohdalla on tuhat miljoonasta ihmisestä.

Oikeuden päätös aivokalvontulehduksesta ei liity autismiin, joten rokotteiden ja autismin välisen yhteyden puolesta kampanjoivat tahot ovatkin vihjailemassa salaliitosta. Kunhan he onnistuvat puheissaan yhdistämään autismin ja Ryanin tapauksen, niin joku toimittajakin voi alkaa kertoa siitä autismiin liittyvänä rokotekorvauksena.

Orac käy läpi molemmat korvaustapaukset Respectful Insolence -blogissaan.

Thorsenin petokset ja tanskalainen autismitutkimus

Magneettimedia muistuttaa meitä viime vuoden suurimmasta rokotetutkimusskandaalista. Tanskalainen Poul Thorsen meni varastamaan yli miljoona dollaria CDC:n autismitutkimukseen tarkoitettuja rahoja. Petosten sarja mahdollisti uuden asunnon ostamisen ja hienoihin Harley Davidson -prätkiin sijoittamisen.

Thorsen työskenteli Århusin yliopistolla ja häntä arvostettiin tutkijana. Thorsenin työtä on mm. The Danish Study, laajalti siteerattu teelmä vuodelta 2003, jossa kiistetään rokotteiden ja autismin välinen yhteys. Thorsenin tutkimusta on käytetty todistamaan, että elohopeaa sisältävät rokotteet ovat turvallisia: tutkimus todisti, että autismitapaukset olivat lisääntyneet 20-kertaiseksi sen jälkeen kun Tanskassa kiellettin elohopea rokotteissa. Tätä pidettiin todisteena siitä, että elohopea on turvallista.

Pienenä huomautuksena sanoisin, että Thorsen oli toki mukana tanskalaisen tutkimuksen tekemisessä, mutta paperin päätutkija Kreesten Meldgaard Madsen on kertonut Thorsenin osuudesta. Rahojen varastamisesta narahtaneella Thorsenilla ei ollut pääsyä potilastietoihin tai niiden analysointiin.

Myös edeltävän tutkimuksen (julkaistiin New England Journal of Medicine -julkaisussa) epidemiologista osuutta johtanut kööpenhaminalainen Mads Melbye toteaa, ettei Thorsen ollut mukana tutkimusmateriaalin analysoimisessa. Thorsenin nimi ei ole tutkimuspaperin tekijälistalla ensimmäisenä tai viimeisenä. Ne ovat paikkoja joissa ilmoitetaan päätekijät.

Sitten itse tutkimusten pätevyyttä kyseenalaistavien faktojen pariin.

Sittemmin on käynyt ilmi, että Thorsen jätti mainitsematta tutkimuksessaan sen, että samana vuonna tuli voimaan laki, joka määräsi autismitapaukset rekisteröitäviksi kansallisella, ei pelkästään paikallisella tasolla. Samana vuonna avattiin myös autismitapauksiin erikoistunut klinikka.

Tuo voimaan tullut laki rekisteröinneistä tuli voimaan 1994. Potilastietoja kerättiin vuosilta 1971 - 2000. En millään pysty ymmärtämään, miten Riikka Söyring saa väännettyä tuon jollakin tapaa paljastukseksi, joka ei muka ollut tiedossa tutkimusta tehtäessä. Nääs, tutkimuspaperissa selitetään suoraan, että tuo kyseinen muutos tekee analysoimisesta hankalampaa. Siksi tutkimusryhmä pyrki käyttämään rajattua otantaa, joka muistuttaisi muutosta edeltävää otantaa. Jos lakimuutos muka väänsi tuloksia vinoon, niin se tapahtui aikamatkustavalla tavalla n. kolme vuotta ennen lain muuttamista, sillä lasten autismitapaukset lähtivät nousuun jo 1991. Tiomersaalia sisältävät rokotteet poistettiin lasten rokoteohjelmasta vuonna 1992. Autismin diagnoosikriteerien muutos aiheutti myös rekisteröityjen tapausten lisäystä.

Jopa rokotekriittisessä Whale.to sivustossa ollaan tietoisia siitä, että tanskalainen tutkimus oli tietoinen muutetusta laista. Ehkä Riikka Söyring ajatteli, että tekstistä saa salaperäisemmän käyttämällä "mainitsematta jättämisiä" ja "on käynyt ilmi" sanontoja.

Vaikka Madsenin tutkimus olisikin epäpätevästi laskettu, eli potilastietojen muutos vuonna 1994 aiheutti autismitapausten lisäyksen, eikä se liity rokotteisiin, niin jäljelle jää rokotepeloittelijoiden kannalta huono mysteeri: Miksi tiomersaalin poisto rokotteista ei laittanut autismitapausten käyriä alamäkeen? Vastauksen takia tiomersaali ei ole enää suurin uhkatekijä, vaan rokotteiden raaka-aineiden tuntematon yhdistelmä.

Voimme myös unohtaa kaiken mitä tapahtui vuoden 1990 jälkeen, ja tarkkailla sitä edeltävien vuosikymmenten tietoja. Orac selittää miksi ennen vuotta 1990 tapahtuneet muutokset rokoteohjelmassa osoittavat, ettei autismilla ja tiomersaalilla ole yhteyttä:

This would seem consistent with both the thimerosal-autism link and the lack of same. However, as the study makes clear (but doesn't otherwise focus on), there was a change in the vaccination program in 1970. The changes was both in the number of vaccinations, which went from 4 to 3, and in the amount of thimerosal/ethyl mercury, which went from 400 μg/200 μg to 250 μg/125 μg. In other words, a drop of 25% of the vaccinations and 37,5% of the thimerosal and ethyl mercury. If there is any kind of link between thimerosal and autism, one would expect this change to be reflected in the numbers in figure 1. In other words, we would expect a drop in the 2-4 year age bracket in 1972-1974, in the 5-6 year age bracket in 1975-1976 and the 7-9 year age bracket in 1977-1979. As we can see on the figure this is not the case in either age bracket.

Vaikka Thorsenin nimiä sisältävät kaksi tutkimuspaperia paljastuisivatkin jollakin ihmeellä huijauksiksi, niin se ei vielä tarkoita, että nämä muut tutkimukset ovat huijauksia. Tai tämä tanskalainen tutkimus, jossa myös tarkasteltiin tiomersaalin ja autismin yhteyttä.

Tuhkarokon paluu ja autismiepidemiasta

Rokotepelottelun seuraamukset alkavat tuntua myös Suomessa. Ensin Yhdysvalloisa alkoivat paikalliset purkaukset, kun rokotekattavuus romahteli paikoitellen. Kokonaisia kouluja täytettiin oppilailla, joita ei rokotettu yhdistelmärokotteilla. Tulevaisuus oli ennakoitavissa. Epidemioita putkahtelee siellä täällä. Tautitapaukset yleistyvät vuosi vuodelta lisää. Wired -lehden Maryn McKenna kertoo asiasta kansantajuisesti. Tuhkarokko oli jo käytännössä kadonnut Yhdysvalloista vuonna 2000.

Nyt tilanne on erilainen. Helposti tarttuva tauti leviää nopeasti. Lääkäreillä on täysi työ tartuntatapausten jäljittämisessä. Rahaa ja aikaa tuhlaantuu, kuten myös sitä potilaiden laadukasta elinaikaa. Sairaaloiden vastaanotoilla jonottavat (tietämättömät) tuhkarokkopotilaat tartuttavat tautinsa valmiiksi heikkoihin ihmisiin. Teho-osastoille päätyviä tapauksia karsittaisiin huomattavasti, jos rokotekattavuus, eli laumaimmuniteetti, tuhkarokkoa vastaan olisi kunnossa.

Noh, sama ilmiö on toistunut Jenkkilän lisäksi Euroopassa. Tietenkin tänä vuonna sama tapahtuu myös Suomessa.

Jo lähes kokonaan hävinnyt tuhkarokko on sairastuttanut tänä vuonna useita suomalaisia. Ylilääkäri Markku Kuusi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että sairastuneita on poikkeuksellisen paljon. Tilanteesta tekee poikkeuksellisen myös se, että tartunnan saaneet ovat suomalaisia ja saaneet tartunnan Suomesta.

- Aikaisemmin tartuntoja on ollut muutama per vuosi ja ne ovat olleet matkailuun liittyviä tapauksia, Kuusi kertoi torstaina Iltalehdelle.

Luonnollisen viruksen aiheuttamat luonnolliset komplikaatiot ovat mm. välikorvatulehdus, keuhkokuume tai aivotulehdus.

Rokotepeloittelun paras tuote on ollut MPR-rokotteen ja autismin välisten linkkien levittely. Autismitapausten yleistymistä yritetään selittää sillä, että rokotamme entistä enemmän lapsia, joten tietenkin luonnollisen immuniteetin sotkevat rokotteet aiheuttavat myös aivovaurioita lapsissa. Eri teorioita siitä miten rokote aiheuttaa autismia on runsaasti liikkeellä. Nykyään ei enää vedota rokotteissa olevaan tiomersaaliin, sillä se poistettiin useammasta rokotteesta. Mutta autismitapaukset eivät kääntyneetkään parin vuoden kuluttua laskuun. Moderni peloittelijat puhuvat rokotteen aineosien yhdistelmistä, jotka aiheuttavat monimutkaisen reaktion lasten kehityksessä. Monimutkaisen teorian testaaminen on lähes mahdotonta, ellei sitten jätetä rokotuksia kokonaan antamatta joillekin lapsille.

Entäpä jos paisuvaa autismiepidemiaa ei oikeasti olekaan? Entäpä jos lisääntyneet autismitapaukset johtuvat laajennetusta autismidiagnoosin määritelmästä? Näin näyttäisi käyneen ainakin Britanniassa. Kun tutkijat selasivat läpi eri ikäluokkien terveystietoja ja autismitapausten (modernin määritelmän mukaan) määrää, niin autismin yleisyys ei muuttunut ikäluokkien välillä. Noin yksi sadasta ihmisestä oli autistinen. Tutkimus pitäisi toistaa vielä suuremmalla otannalla.

Opetus rokotuspeloittelijalle: Sana pitää

Age of Autism -blogiin kirjoittava J.B. Handley yllätti. Hän oli useamman kuukauden verran jäljittänyt Sullivan nimimerkin takana piileskelevän kriitikon identiteettiä. Tarinan lyhyt kertaus:

Handley julisti Sullivanin olevan rokotetutkija Paul Offitin vaimo Bonnie Offit.

Handley haastoi Bonnien/Sullivanin päivänvaloon. Jos hän sattuisi olemaan väärässä, Handley lupasi lopettavansa Paul Offitin nimen mainitsemisen ja antavansa Offitin kritiikkiä sisältävän Pauloffit.com verkkosivunsa pois.

Sullivan ilmestyi ja paljasti olevansa aivan joku muu kuin Paul Offitin vaimo.

Handley vastasi paljastukseen: Olin väärässä.

In a previous post, I speculated that Sullivan was actually Bonnie Offit, wife of a not-to-be-mentioned vaccine millionaire. Mr. Carey’s personal outing of himself renders my speculation incorrect.

As many ravenous members of the dark side I’m sure have mentioned, I also made a simple promise that if Sullivan was NOT Bonnie Offit, I would not utter said name of said leader of the Dark Side.

Handley ei mainitse Paul Offitin nimeä, vaan käyttää kiertoilmaisuja "nimeltä mainitsematon rokotemiljonääri" ja "Pimeän puolen johtaja". Neutraaleja termejä. Handley ei millään ymmärrä miten yksikään autisten lapsen vanhempi voi puolustaa rokoteteollisuuden kätyreitä.

If I live 5 lifetimes, I will never understand where your reverence for not to be named profiteer of vaccines comes from, or why you choose to use your precious time to defend him.

Kaikesta huolimatta Handley on kirjoituksensa mittainen mies. Hän lupaa noudattaa asettamiaan ehtoja.

‘Nuff said, in the world I live in, a deal’s a deal, even if you took five months to get here. Just email me, plenty on the dark side know how to find me, and we can work out the details.

Hienoa, Handley!

Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin melko varmaa, että hän jatkaa Paul Offitista kirjoittelua. Nimen sijasta hän tulee käyttämään noita kiertoilmaisuja. Handleyn tekstin kommenteissa Age of Autism -blogin vakioväki jo pohtiikin miten sopimuksesta pääsee livahtamaan irti.

www.pauloffit.com is listed near the top of page one when "paul offit" is typed into the google search. That's worth a lot of hits as you know if you follow the stats on the site.

When you weigh the morality of breaking a deal with the devil vs. the morality of allowing many, many more parents to be given Paul Offit's propaganda, what's more moral? Proving to a scoundrel you're good on your word or protecting children?

Using the truth about Paul Offit as a bargaining chip seems immoral to me. It's too late to undo that decision, but it's not too late to do the right thing by the people visiting your website.

In fairness to the thousands who will continue to go to www.pauloffit.com, you should renege on the deal and face the music of another angry article from Matt Carey calling you a liar. Better that than even one child's brain being damaged (or life ended) as the result of a parent being propagandized on the website that you started.

Opetus rokotepeloittelijalle: älä uhoa netissä

Rokotepelottelun ja autismin ihmelääkkeiden erikoisasiantuntija J.B. Handley on kirjoitellut ahkerasti Ison Rokoteteollisuuden pahuudesta. Age of Autism -blogissa vaikuttava Handleyllä on piikki (hohhoo) lihassaan. Anonyymi nimimerkki Sullivan on kritisoinut milloin missäkin Handleyn tekstejä. Sullivan on ilmaantunut moneen paikkaan ja bloggaa aktiivisesti autismi/rokotteet/rokotepeloitteluun keskittyvässä Left Brain Right Brain -blogissaan (varmasti löytyy jo suosikeistasi).

Noh, Sullivanin ja Handleyn sanaharkka on kipinöinyt pitkään. Kun Handley esitti esim. Paul Offitin kritiikkiä, oli Sullivan paikalla puolustamassa rokotetutkijaa. Sehän ei sovi ollenkaan Age of Autism -blogin menoon. Handley sai tarpeekseen. Tekemällä tarkkaa ja vaativaa etsivätyötä hän päätteli kuka on tuon salaperäisen nimimerkin takana. Sullivan väittää olevansa mies ja autistisen lapsen isä. Tässä lainaus Sullivanin nettiprofiilista:

“I am the parent of a child with autism. I follow autism science and politics closely, and have spent many long hours looking into claims about what causes autism and what can treat autism. As a parent, I have to look at these claims very seriously and with an open mind--my kid depends on it.

Unfortunately, the autism world is filled with people with false claims of causes and treatments.

While much of my blogging time is taken up combatting false claims about causes and treatments, my main concern is to create a better world for all people, but especially for people with disabilities. Autism is a great challenge. People with autism deserve respect and support.”

Mutta Handley on skeptinen skeptikko! Hän epäilee Sullivanin olevan oikeasti aivan joku muu. Tarkemmin sanottuna Handley väittää Sullivanin olevan Paul Offitin vaimo, Bonnie Offit.

WTF?

Onneksi Handley levittää päättelyketjunsa kaiken kansan nähtäväksi. Selitys on pitkä, mutta lukemisen arvoinen - ainakin kerran.

Conclusion

AoA’ers, please look into this, do your own research, and share it. I believe there is compelling evidence to implicate Bonnie Offit as the blogger known as Sullivan. If true, then Bonnie Offit:

* Is posing as a parent of a child with autism to engender sympathy and credibility for her point of view. This is dishonest and, well, absolutely reprehensible. In fact, I’d even call it disgusting--Offit’s wife is pretending to be one of us!

* Is writing under false pretenses to provide support for topics that protect her husband’s legacy, confusing the reader who is unaware of the biases and conflicts she is bringing to her writing.

* Wagging the dog, if you will, by trying to steer the debate on the Web as a neutral party when, in fact, she and her husband are major players in the whole debate – it is wildly fraudulent. Recently, she is spending her blogging time attempting to declare that this debate is over, perhaps hoping it will be if she says it enough times.

So many questions emerge if Bonnie Offit is Sullivan. How much of Paul Offit’s upcoming book is written by Paul Offit? As an inside joke, does he thank “Sullivan” in his acknowledgements? Will the book’s writing style and Sullivan’s writing style be eerily similar? Is Sullivan the thoughts and words of Bonnie Offit, Paul Offit, or both?

Handley on niin varma johtopäätöksestään, että esittää haasteen Sullivanille/Bonnielle.

Bonnie Offit, or Sullivan for that matter, I have a simple offer:

If you can produce a dad with a child with autism with a remarkable grasp of the medical and scientific literature who blogs under the name Sullivan, a man who has an inordinate grasp of the details of your husband’s patents, lawsuits, published studies, and web habits, I will make sure that the pauloffit.com website is given to you and your husband for good.

In fact, if you can produce this father, I promise to never, ever publicly write about or utter the name “Paul Offit” again.

I’m waiting, Bonnie, and I have a funny feeling I will be waiting a very long time.

Author’s Note: I emailed Sullivan to ask him/her to respond to this story and/or call me on my cell. I have not heard back.

Eli, Handley esitti selvän haasteen. Jos jostain löytyy Sullivanin nettiprofiiliin sopiva mieshenkilö, eli Sullivan ei olekaan muka Bonnie Offit, niin Handley luovuttaa Paul Offitin kritisoimiseen käyttämänsä verkkosivun Offittien käyttöön. Eikä siinä vielä kaikki! Handley lupaa myös olla aivan hiljaa Paul Offitista.

Uskaltaisiko kukaan vastata haasteeseen?

Sullivan uskalsi tulla ulos kaapistaan. Hän ei ole Bonnie Offit. Sullivan -nimimerkin takana kirjoittelee Matt Carey. Hän on kuin onkin sellainen mies kuin Sullivanin nettiprofiilissa luki. Carey ilmestyi myös Oracin blogiin.

Miten Handley vastaa/kiemurtelee pois lupauksestaan? Seuraan tilanteen kehittymistä.

Kaikki eivät kestä kritiikkiä, eli asianajajat vauhdissa

Autismin parantamiseen tarkoitetut puoskarihoidot houkuttelevat lasten vanhempia. Rajuimmasta päästä on kelaatioterapia, jolla pyritään kemiallisesti imaisemaan elohopeaa lapsista. Teorian mukaan autismi johtuu aivovammasta, joka taas johtuu elimistöön kertyneestä elohopeasta, joka on päätynyt lapsiin rokotteista. Miten vanhemmat tietävät onko lapsessa elohopeaa? Virtsanäytteillä. Rokotepelottelijoiden suosima laboratorio on nimeltään Doctor's Data. Kyseisen labran luotettavuus ei ole parhaimmasta päästä. Näytteissä näkyy elohopeaa, vaikka tarkistuskokeella varmistettiin ettei laboratorioon lähetetyssä näytteessä ollut elohopeaa. Doctor's Data tarjoaa tuloksia, jotka varmistavat kelaatioterapian tarpeellisuuden. Kritiikkiä on esitetty usean vuoden ajan. Tohtori Stephen Barrettin Quackwatch-sivustolla on kritisoitu kyseistä laboratoriota. Joku olisi voinut odottaa ajatustenvaihtoa, kritiikin asiallista käsittelyä tai pätevän tutkimuksen tekemistä kiistan ratkaisemiseksi. Doctor's Data haastoi Quackwatch-sivun oikeuteen. Asianajaja lähetti Barrettille kirjeen:

Dear Dr. Barrett:

It has recently come to the attention of our client, Doctor's Data, Inc., an Illinois corporation, that you have, on a continuing basis, harmed Doctor's Data by transmitting false, fraudulent and defamatory information about this company in a variety of ways, including on the internet and in other publications. Doctor's Data is shocked that you would intentionally try to harm its business and its relationship not only with doctors but also with the public. Doctor's Data has also learned that you have apparently conspired with and encouraged individuals to seek litigation against it, and have filed false complaints at various government and regulatory agencies against Doctor's Data.

Barrett on siis muka panetellut ja tahallaan levittänyt väärää tietoa Doctor's Data-laboratoriosta. Quackwatch-sivulta pitäisi poistaa nämä valheelliset kritiikit. Tohtori Barrett on kuitenkin valpas. Hän kirjoitti asianajajalle ja pyysi tätä täsmentämään sanomaa. Mitkä Quackwatch-sivun väittämistä olivat virheellisiä ja valheellisia? Asianajaja ei osannut tarkentaa.

Sittemmin Doctor's Data on haastanut oikeuteen useamman kritisoijan. Vaadittava korvaussumma on vaatimaton kymmenen miljoonaa dollaria.

Orac huomauttaa, että Doctor's Data on ollut ihan syystä ollut viranomaisten tutkittavana. Labra on haastettu oikeuteen mm. petoksesta.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Doctor's Data pyrkii vaimentamaan kriitikot, eikä edes vaivaudu puolustamaan omia toimenpiteitä laboratoriossa. Sama periaate kuin British Chiropractic Associationin lakitoimissa Simon Singhiä vastaan. En ole vielä ollenkaan menestyvä skeptikko, sillä vain yksi homeopaatti reilu vuosi sitten sähköpostissa ilmoitti, että jos en poista tiettyä bloggausta vuodelta 2008, niin hän "vie asiaa eteenpäin."

En poistanut bloggausta. En ole tietoinen siitä minne asiaa vietiin eteenpäin.

Toivoa autismia vastaan

Autism's False Prophets alkaa vauhdikkaasti. Paul A. Offit kertaa autismin historian. Heti perään esitellään ne kaksi toivoa antanutta tapausta, jotka saivat autististen vanhemmat iloisiksi. Autistinen lapsi ei kommunikoi kuten lapsen pitäisi kommunikoida. Hän on sulkeutunut kuoreensa. Amerikkalainen Douglas Biklen kehitti kommunikointikeinon, jolla lapsi saatiin avautumaan. Fasiloitu kommunikointi yhdisti vanhemmat lapseensa. Autistinen lapsi saattoi kertoa uskomattomia asioita.

"Olen vankina häkissä ja haluan ulos."

"Autismi piti minua panttivankina seitsemäntoista vuotta, mutta ei enää, sillä nyt minä pystyn puhumaan."

"Olen demokraatti ja mielestäni Anita Hill puhui totta."

Autistinen lapsi voi siis olla yllättävän hyvin selvillä maailman tapahtumista, vaikka aikaisemmin hän ei välittänyt huoneessa olevista ihmisistä. Vanhemmat olivat onnellisia. Fasilitointikoulutusta alettiin tarjoamaan ympäri Yhdysvaltoja. Autistiset lapset kirjoittivat runoja, tarinoita ja kertoivat avoimesti tunteistaan. Nyt vanhemmilla oli älykkäitä ja luovia lapsia. Useampi äiti purskahti kyyneliin, kun lapsi kirjoitti "Rakastan sinua, äiti." Lapset eivät olleetkaan henkisesti jälkeenjääneitä.

Mutta.

Jotkut lapset kirjoittivat fasiloidun kommunikaation kautta joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. [fuks me witha dilldo] Tekijänä isä, tai peräti koko suku. Aluksi poliisi uskoi kommunikoitua informaatiota. Pari isää joutui syytteeseen. Asiaa alettiin tutkimaan enemmän. Tuomari vaati, että joku todistaa syytöksen tulevan lapselta, eikä kommunikoijalta. Tehtiin yksinkertainen teksti. Lapsi ja kommunikaattori istuvat siten, että väliseinä erottaa heidän näkökentän. Molemmille esitettiin kuvaa avaimesta. Fasiloitu kommunikaatio tuotti sanan avain. Lapselle näytetään kuvaa kupista. Kommunikaattorille esitettiin kuvaa hatusta. Fasiloitu kommunikaatio tuotti sanan hattu. Vastaavia testejä alettiin tekemään sadoilla eri lapsilla. Tulokset olivat samoja. Kaksitoista tutkimusta kolmessa eri maassa vahvisti asian. Fasiloitu kommunikaatio tuotti runoja ja tekstejä, mutta ne tulivat kommunikoijan päästä, eivät lapsen.

Koko autismiyhteisön villinnyt ilmiö olikin harhaa. Perheet olivat saaneet turhaa toivoa, joka mureni dramaattisella tavalla.

90-luvulla alkoi toinen villitys. Kolme vuotias Parker Beck oli autistinen. Hänellä oli vatsakipuja. Lääkäri Karoly Horvath antoi pojalle sekretiiniä, erästä ruuansulatukseen liittyvää hormonia. Kymmenen päivää myöhemmin Parker äiti koki yllätyksen. Poika puhui kokonaisia sanoja. Aikaisemmin Parker oli käyttänyt sanan kaltaisia ääniä vain mehua ja keksiä varten.
Victoria Beck otti yhteyttä autismitutkimuskeskukseen San Diegossa. Tuloksen olivat niin kiehtovia, että toisille autistisille lapsille annettiin myös sekretiiniä. Ja kas. Hekin muuttuivat avoimemmiksi. Vuoteen 1998 mennessä sekretiiniterapia oli levinnyt ympäri Yhdysvaltoja. Sitä kutsuttiin merkittävimmäksi kehitysaskeleeksi autismin parantamisessa. Hormonin kysyntä kasvoi rajusti. Sitä tuotettiin kuitenkin vain Ruotsissa.

Hinta nousi pilviin.

Biokemisti Martin Herlihy astui esiin. Hän alkoi valmistamaan sekretiiniä puhtaammassa muodossa, synteettisesti. Herlihyllä oli myös autistinen lapsi. Hänkin oli kokenut sekretiivin positiivisen vaikutuksen. Jotta synteettinen sekretiini saisi luvan tulla markkinoille autismilääkkenä, pitäisi sen turvallisuus ja toimivuus testata.

56 lasta osallistui ensimmäiseen kokeeseen. Puolelle annettiin sekretiiniä. Puolelle annettiin suolaliuosta. Neljän viikon ajan lapsia arvioivat niin vanhemmat, opettajat kuin tutkijat. Kukaan ei tiennyt ketkä lapsista olivat saaneet sekretiiniä ja ketkä suolavettä. Toden totta, arvioiden mukaan sekretiiniä saaneet lapset olivat aikaisempaa parempia käytöksessään ja kommunikaatiossa.

Mutta suolaliuosta saaneet olivat vielä parempia.

Vanhemmat itse olivat halunneet suuria parannuksia lapsissaan, ja täten näkivät sitä. Toivo toimivasta lääkkeestä toi myös illuusion toimivasta lääkkeestä. Vaikka toistuvat koetulokset osoittivat, ettei sekretiini auta autismin hoitamisessa, niin yli puolet vanhemmista halusi kuitenkin antaa sitä lapsilleen. Dramaattiset tarinat olivat lupaavampia kuin tieteellinen tutkimus. Olihan hoitoon laitettu energiaa ja rahaa.

Autism's False Prophets-kirjan selaaminen jatkuu.