Ahvio strikes back with a vengeance, osa 2

Dosentti Juha Ahvion asiantuntijalausunto on vieläkin to do -listallani. Viimeksi jäin jännään paikkaan, kun Ahvion esittämät haittavaikutusskenaariot altistuivat aivolleni. Siinä missä professori Tapio Puolimatka onnistui vain epämääräisten uhkakuvien maalailussa, unohtaen laittaa perusteluja haittojen todellisuudelle, Ahvio on kirjoittanut huomattavasti pitempiä varoituksia.

Mitä kaikkea tapahtuisi, jos sukupuolineutraali avioliittolaki tulisi voimaan?

Ensimmäisenä huolenaan Ahviolla on avioliittolain muuttamisesta johtuvat kasvavat julkiset menot sekä muuttuvat viranomaisten toiminnat. Sinällään huoli on asiallinen, mutta lähes kaikilla lakimuutoksilla tulee aina olemaan muutoksia näihin asioihin. Tärkeintä olisi päätellä ovatko kasvavat julkiset menot kasvun arvoisia. Muutenhan Ahvio olisi vaatimassa, että vain kustannuksia vähentävät lakimuutokset olisivat hyväksyttäviä.

Miten Ahvio sitten arvoi näiden kustannusten nousevan?

Sitä onkin melko vaikea selvittää, sillä mitä seuraava lainaus kohdasta 6.1 a) tarkoittaa suomeksi:

Avioliiton sukupuolineutraali uudelleenmäärittely heikentäisi tämän erityisinstituution perusmääritelmällisiä yksiavioisuuden, toiset pois sulkevuuden ja elinikäisyyden ominaisuuksia eli juuri niitä avaintekijöitä, joiden myötä avioliitto on perinteisesti koko yhteiskuntaa hyödyttänyt ja jotka perustuvat avioliiton heteronormatiiviseen ja biologisten jälkeläisten hankkimiseen ja pitkäjänteiseen hoitamiseen liittyvään perusluonteeseen. 

 Ahvio näyttäisi uskovan, etteivät kaikki heterot haluaisi enää hankkia lapsia yhteiskunnan hyödyksi, jos sukupuolineutraali määritelmä uhkaisi heidän avioliittoaan. Tai jotain. Ei vielä selitystä siitä mikä nostaa kustannuksia. Onneksi seuraava lainaus pääsee lähemmäksi asiasisältöä.

Kansalaisaloitteen esittämä lakimuutos merkitsisi toteutuessaan sitä, että valtio säätäisi normiksi sen yhteiskuntatieteellisesti virheellisen näkemyksen, jonka mukaan lapsi ei mitenkään erityisesti tarvitse isää ja äitiä ja että vanhempien sukupuolella ei ole oleellista merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Mutta mikäli näkemys avioliitossa elävien biologisen isän ja äidin muodostamasta ehyestä perheestä parhaana kasvuympäristönä lapsille lainsäädännöllisellä arvovallalla ja velvoittavuudella lopullisesti hylätään ideaalina, tulee tästä seuraamaan lisääntyvää asosiaalisuutta. Tämän seuraukset päätyvät suurelta osin valtion maksettavaksi ja merkitsevät julkisten menojen kasvua, kaikkia veronmaksajia yhä raskaammin rasittaen.

 Ahvio esittää, että sukupuolineutraalien perheiden aikana ihmisten asosiaalisuus tulee lisääntymään. Miksi asosiaalisuus lisääntyisi? Mistä ne kustannukset tulisivat? Ahvio ei täsmennä tätä, mutta todennäköisin perustelu olisi se, että samaa sukupuolta olevien parien lapsilla ei olisi kasvattajina sitä hänen haikailemaansa isää ja äitiä. Siksi tällaiset sateenkaariperheiden lapset eivät enää haluaisi olla sosiaalisesti aktiivisia. Eristäytyminen toisi kustannuksia, kun ihmiset jättäisivät elämättä elämäänsä ahkerina veronmaksajina. Hikkikomoroitunut Suomi, siinä sukupuolineutraalin avioliiton tulevaisuus? Valitettavasti joudumme spekuloimaan minkälainen uhkakuva Ahviolla oli tässä kohtaa mielessään, sillä hän ei vaivautunut selittämään sen sisältöä informatiivisella tavalla. Eikä hän vaivautunut selittämään miten erottaisimme nykyisten sateenkaariperheiden asosiaalisuuden näistä avioliitossa elävien samaa sukupuolta olevien perheiden asosiaalisuudesta. Ehkä seuraava kohta sisältää vakavasti otettavan vastalauseen.

Kohta 6.1 b) varoittaa meitä homoseksin lisääntymisestä. Jos luulit, että nykyään täällä Suomessa homostellaan, niin olit todella väärässä. Sukupuolineutraalin avioliiton tuoma yhteiskunnallinen hyväksynnän lisääntyminen saisi homot aivan villeiksi!

Kansanterveydelliset haitat kasvavat julkista terveydenhuoltoa entisestään kuormittaen

 Avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi merkitsisi entistä arvovaltaisempaa homoseksuaalisen käyttäytymisen julkista hyväksymistä ja sitoutumista myönteisyyteen tällaista käyttäytymistä kohtaan. Tämän seurauksena homoseksuaalista käyttäytymistä – jonka useimmat homotutkijat tulkitsevat konstruktivistisista ja omaa valintaa ja tietoista suuntautumista painottavista lähtökohdista, eivät essentialistisista – alkaisi ilmetä enemmän ja tällöin myös homoseksin harjoittamisen heteroseksistä epidemiologisesti poikkeavat haitalliset lääketieteelliset seuraukset alkaisivat ilmetä entistä laajamittaisemmin. Tällöin julkinen terveydenhuolto kuormittuisi entistäkin enemmän. Yhteiskunnan julkisen edun mukaista ei – ei sen paremmin taloudellisen kuin sosiaalisenkaan edun – ole erityisesti suosia kansalaisten terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä.

 Terveyskeskukset ja apteekit ruuhkautuisivat entisestään, kun sukupuolitautien riivaamat sukupuolineutraalissa avioliitossa elävät homot ja lesbot tukkisivat käytävät. Toisaalta, kaikki heivät eivät olisi naimisissa. He olisivat muuten vaan extra himokkaita ja välittämättä kondomeista, kun tietävät joidenkin heistä pääsevän halutessaan naimisiin. Se että avioliitto suosisi sitä yhteen pariin sitoutumista ja vastuullista käyttäytymistä VS villinä panokoneena ihmisestä ihmiseen holtittomasti ryntäämistä ei näköjään edes harkita. Tässä tapauksessa Ahvion uhkakuvaksi näyttäisi jäävän huoli siitä, että jostakin syystä homot vaan nyt villiintyisivät vastuuttomiin orgioihin. Arvioita kustannusten nousun määrästä ei esitetä. Ehkä silloin selviäisi miten olemattomista oljenkorsista mies on uhkakuvaansa punonut.

Kohta 6.1 c) on Ahvion mielestä uhkakuva, mutta itse näen sen erinomaisena edistysaskeleena. Niin se maailma muuttu.

Paine julkisrahoitteisten lisääntymisteknologioiden saatavuudelle kasvaa

 Paine valtiorahoitteisten keinotekoisten lisääntymisteknologioiden kehittämiselle ja niiden julkiselle saatavuudelle hyvinvointipalveluina kasvaa entisestään: jos biologinen isyys ja äitiys eivät ole oleellisia seikkoja ja jos jokaisella aikuisella on oikeus lasten hankkimiseen, tulee teknomekaaninen ja futuristis - tieteisuskoinen utopiapyrkimys – jota esimerkiksi Vasemmistonuoret pitävät myönteisessä mielessä esillä feminismiä käsittelevässä ohjelmassaan – ihmisen biologian ylittämiseksi lastenhankinnassa vahvistumaan ratkaisevasti entisestään.

You had me at "tieteisuskoinen". Tieteen kehitystä? KYLLÄ KIITOS! Ja päälle vielä varmistus siitä, ettei kansakuntamme päädy sukupuuttoon, kun vauvoja pystytään tuottamaan myös niiden perinteisten biologisten vanhempien tuotantolinjojen rinnalla. Näyttäisi olevan win-win tilanne. Ahvio saa itkeä kaikessa rauhassa uhkakuvansa kanssa.

Uhka 6.1 d)  sisältää täyskäännöksen, sillä Ahvio onkin nyt huolissaan väestömme sukupuutosta. Jouduin lukemaan sen läpi parikin kertaa, ja sitten vertaamaan edelliseen uhkakuvaan. Eikö Ahvio välitä siitä minkälaista argumentaatiota hän tuottaa?

Huoltosuhde heikkenee ja kestävyysvaje pahenee entisestään

 Kansallisen suomalaisen ja eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta tuhoisa lisääntymättömyyskulttuuri vahvistuisi tavoiteltavana ideaalina entisestään, jos lasten hankkimisen ja lisääntymisen ideaalit erotetaan lainvoimaisen käsitteellisesti avioliittoinstituution määritelmästä. Väestö vähenee ja ikääntyy ja samanaikaisesti hyvinvointivaltion yhäti paisuvia menoja – varsinkin sosiaalimenoja – yritetään kattaa valtion jatkuvasti kasvavalla työntekoa rankaisevalla verotuksella ja lisävelanotolla, jonka takaisinmaksu sälytetään tulevien sukupolvien – joiden tulevaisuus on kuitenkin haluttu ja halutaan asettaa kokonaan kyseenalaiseksi sallivaa aborttikulttuuria ja nyt sukupuolisuudesta ja orgaanisesta lisääntymisestä täysin pois riisuttua avioliitto - ja perhekäsitystä edistämällä – rasitteeksi.

Kovin on monisanainen selostus siitä mikä on meno jo NYKYISEN avioliittolain aikana. Eläkkeet jäävät maksamatta, kun tuorein sukupolvi on edellistä pienempi. Ahvion huoli olisi ehkä ollut aavistuksen verran vakavasti otettava, ellei hän olisi juuri ennen tätä ollut huolissaan siitä, että (väärät) ihmiset aikovat lisääntyä. Jostain syystä heterot sitten eivät enää halua vauvoja.

Tekisi jo mieleni heittää hanskat rukkasten sisään ja naulata santa seinälle, mutta mennään eteenpäin.

Ahvio pääsee lakialoitteen poliittisten seurauksien pariin. Avioliittoinstituutio menettää erityismerkityksensä. Se kuulostaa pahalta Ahvion muotoilemana. Heteroiden avioliitot määriteltäisiin homoseksuaalisuuden kautta! Hyi.

Lakimuutoksen myötä kaikki avioliitot muuttuisivat juridisessa mielessä uuden lainsäädännön määritelmän mukaisiksi. Homoseksuaalisuudesta muodostuisi normatiivinen perusta ja yleispätevästi kaikkia avioliittoja muodollisesti ehdollistava malli sille, miten avioliiton julkista statusta ja tarkoitusperiä tulkitaan. Tällä olisi merkittävä vaikutus siihen, millaisen viestin avioliittolainsäädäntö moraalis-pedagogisesti kansalaisille välittää.

Sanoma kansalaisille olisi selkeä: Nyt jumalauta tajuatte, että homot ja lesbot ovat myös ihmisiä, perkele! Ahviolle ja kumppaneille tämä sanoma on tietenkin itse saatanan tunkkaisesta takapuolesta kaikuva rienaus. Itse tulkitsen Ahvion uhkakuvaa näin: avioliittoa ei määriteltäisi homostelun ja heteroilun kautta, sillä seksuaalinen suuntaus olisi yhdentekevää. Joko Ahvio ei ymmärtänyt mitä lakialoitteella pyritään saamaan aikaan (=tasa-arvoa heteroille ja homoille), tai sitten minä en ymmärrä miten hento ja heikko heteroidentiteetti voi olla.

Avioliittolaki opettaisi vastedes, että avioliitto on mikä hyvänsä sellainen tunnesuhde, jonka valtio eli poliitikot ja juristit avioliitoksi määrittelee. Avioliitto olisi tällöin vain tunnepohjainen kumppanuus - ja ystävyysliitto, jollaisilla ei tarvitse olla minkäänlaisia pysyvyys - eikä lukumäärärajoitteita. Tämä tarkoittaisi koko avioliittoinstituution yhteiskunnallisen erityismerkityksen tyhjäksi tekemistä.

Tässä kohtaa pitäisi varmaan poimia satunnaisesti heteropareja katugalluppiin. Heiltä kysyttäisiin miksi ihmiset haluavat mennä naimisiin. Vastauksia tulisi varmasti monenlaisia. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, jo nykyisen avioliittolain aikana ihan pelkät ystävätkin pääsevät naimisiin keskenään. Avioliittolaki kun ei määrittele, että naimisiin haluavien täytyy hankkia lapsia ja rakastaa toisiaan. Ahvion uhkakuva on yhtä realistinen sukupuolineutraalin avioliittolain aikana kuin sitä ennen.

6.2 b) uhkailee meitä luonnollisen vanhemman käsitteellä. Se kun poistuisi kokonaan eikä kukaan enää tietäisi kuka on kenenkin lapsi.

Tällöin ei enää kenenkään lapsen kohdalla käytettäisi virallisina termeinä isää ja äitiä, vaan käytettäisiin sukupuolineutraalia termiä ”vanhempi/huoltaja 1” ja ”vanhempi/huoltaja 2”. Kukaan ei myöskään olisi enää aviomies eikä aviovaimo, vaan avioliiton osapuolet olisivat vain ”puolisoita”. Ja koska sukupuolisuus ei enää liittyisi mitenkään vanhemmuuden käsitteeseen ja koska vanhemmuus olisi pelkästään keinotekoinen juridinen luomus, voivat oikeusistuimet säätää – ja erilaisiin monimuotoisiin perheisiin liittyvien huoltajuuskiistojen ratkaisuiden osalta joutuisivat säätämään – lapselle useitakin vanhempia, kuten esimerkiksi Kanadassa , Britanniassa ja USA:ssa on jo tapahtunut.

Hetkinen. Onko nykyinen avioliittolaki jokin uskonnollinen sakramentti? Luulin sen olleen eduskunnan säätämä laki, jolla on selkeitä juridisia piirteitä, koska se on ihmisten säätämä laki. Mikä sitten ei olisi "keinotekoinen juridinen luomus"? Jotkut eduskunnan lait ovat aidompia kuin toiset. Ahvion määritelmät ovat jälleen niin ympäripyöreitä, etten edes kykene muodostamaan vastalausetta. Sukupuolineutraali avioliittolaki olisi yhtä keinotekoinen luomus kuin nykyinen avioliittolaki. Avioliittolakia on muokattu ja muovailtu. Ja tullaan aivan varmasti muokkamaan myös sukupuolineutraalin aikakautensa aikana.

Sateenkaariperheisiin tulee avioeroja siinä missä heterojen avioliittoihinkin. Molempiin tulee huoltajuuskiistoja. Ahvion varoitukset monimutkaisista huoltajuuskiistoista homoperheissä ovat varmasti paikallaan. Mutta se ei tee siitä perustelua, etteikö huoltajuuskiistoista selvittäisi. Meidän heteroiden huoltajuuskiistat kun ovat aina olleet niin helppoja, nopeita ja suorasukaisia <---sarkasmia b="">.

Viitteessään Ahvio linkkaa Jennifer Morsen kirjoitukseen. Tämä Ruth Instituten asiantuntija mainitsee useita ongelmallisia yksittäistapauksia ympäri maailmaa. Jos näitä ilmenisi Suomessa, niitä voitaisiin kuitenkin ratkaista kotimaisella lainsäädännöllä.

6.2. c) onkin vaihteeksi realistinen uhka. Se on samalla yhdentekevä uhka.

 Paine polygamian ja polyamorian hyväksymiseksi kasvaa

 Paine sekä polygamian että polyamorian yhteiskunnalliselle hyväksymiselle kasvaisi ratkaisevasti. Hyväksyttäessä Kansalaisaloitteenkin kannattamat LGBT-liikkeen edustamat käsitykset seksuaalisen orientaation ja identiteetin käsitteistä avioliiton rakennetta ja olemusta sääteleviksi julkis-juridisiksi periaatteiksi hyväksytään samalla se, että homoseksuaalinen orientaatio ylläpitää sukupuolineutraaliuden elementin oleellisuutta lainsäädännössä ja johdonmukaisesti myös se, että biseksuaalisen orientaation tunnustaminen tulee puolestaan väistämättä painostamaan lainsäädäntöä kohti lukumääräneutraalien ryhmäavioliittojen hyväksymistä.

Ahvio tietenkin tarkoitti tuon huonoksi ilmiöksi. Polyamorian yhteiskunnallinen hyväksyminen yhteiskunnassamme ei olisi ongelma. Kaikkea muuta! Se olisi askel oikeaan suuntaan, sillä näin vältettäisiin polyperheiden nykyisin kohtaamaa ahdistelua, syrjintää ja ventovieraiden ihmisten tollottelua. Kestihän siinä useampi sukupolvi, että heteroille ominainen sarjamonogamia saatiin itsestäänselvyydeksi. Eli avioerojen sosiaalinen stigma ei ole ollenkaan sitä mitä se oli aikaisemmin. Jos joku väittää tätä käännettä huonoksi, niin tarjoan hänelle menolipun takaisin 50-luvulle.

Jos polyelämän osapuolet ovat siinä yhteisessä tahdossa ja ymmärryksessä, niin jättebra. Tässä kohtaa voimme kelata taaksepäin Ahvion asiantuntijalausuntoa. 5.2 kohdalla hän kirjoitti

Millä perusteella esitys privilegioi juuri pari suhteen?

Kansalaisaloite ilmoittaa haluavansa pyrkiä lisäämään erilaisten parisuhdemuotojen juridista tasa-arvoisuutta entisestään. Mutta miksi parisuhdemuodon pitäisi olla privilegioidussa asemassa, jos kahden normatiivisen sukupuolen kriteeriä pidetään pois suljettuna? Uudenkin lain voimassa ollessa biseksuaalit, monisuhteiset, ryhmäavioliitot, ei-seksuaaliset suhteet ja muut erilaiset suhdemuodot olisivat edelleen mielivaltaisen syrjityssä juridisessa asemassa. Tämä on jo koettu yhdenvertaisuuden kannalta aidoksi ongelmaksi, johon puuttumista vaatii esimerkiksi hallituspuolue Vihreiden nuorisojärjestö ViNO virallisessa ohjelmassaan.

Unohdin viimeksi moittia Ahviota siitä, ettei hän ole perillä biseksuaalisuudesta. Bisset eivät välttämättä halua olla molempien sukupuolien kanssa samanaikaisesti. Ainakaan sen enempää kuin heterot haluavat olla useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa samanaikaisesti.

6.2 d) ennustaa loppua uskon- ja sananvapaudelle. Ehkä ensimmäistä kertaa Ahvion sanoma on hollillaan.

Kansalaisaloitteen mukaisella lainmuutoksella olisi sananvapautta ja uskonnonvapautta rajoittavia vaikutuksia. Kansalaisaloitteen mukaan kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat saisivat edelleen itse päättää, miten suhtautuvat samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Mutta mikäli avioliittoinstituution tulkinta mies/nainen - sukupuolikriteeriä edellyttäväksi on jo määritelmällisesti epätasa-arvoisen syrjivää ja heteronormatiivisen avioliittoinstituution puolesta puhuminen jopa vihapuheeseen verrattavaa, on varsin harhaanjohtavaa luvata, että esimerkiksi kristilliset kirkot ja yhteisöt saavat puhua julkisen vapaasti kirkkolain ja tunnustustensa mukaisen hetero normatiivisen avioliittokäsityksen puolesta ja toimia tämän vakaumuksensa mukaisesti.

Ei ole kansalaisaloitteen vika, jos kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat lipeävät opeistaan. Ahvion pitäisi ravistella sormeaan kirkkojen suuntaan, ei lakialoitteen suuntaan. Olen aina puolustanut kirkkojen oikeutta syrjiä ihmisiä. Mitä enemmän ne paikat saarnaavat sanomaansa, sitä helpommin se vanhoillinen siipi menettää kannatustaan. Jäljelle jäävät ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta nyökkäilevät uskovaiset. Miten tahansa käy, on tilanne minun kannaltani ihan ok. Ahvio on uhkakuvallaan sanomassa, että olisi kiva jos uskontojen ei tarvitsisi sopeutua nykyiseen aikakauteensa.

Jos voisin esittää yhteenvedon Ahvion asiantuntijalausunnosta, niin se olisi tämä:

Ahvio strikes back with a vengeance, osa 1

Dosentti ja teologian tohtori Juha Ahvio on palannut sukupuolineutraalin keskustelun parrasvaloihin. Aikaisemmin hän oli lavalla Sukupuolineutraali avioliitto - Miksi ei? kirjoituksensa ansiosta. Silloinen kirjoitus Ahviolta oli toistaiseksi parasta mitä lakialoitteen vastustajilta oli kuultu. Vaikka ydinargumentiksi jäi ihmisten sukuelinten toiminnan asettaminen parisuhteiden ytimeksi. Hänen mukaansa avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto (asian tiimoilta on kiellettyä pohtia avioliiton polygaamista historiaa), koska ihmisten lisääntyminen onnistuu (melkein pelkästään) silloin kun penis laukeaa vaginan sisään. Jos luulet tuon olevan vain höyryävän homoagitaattorin propagandaversio Ahvion argumentista, niin suosittelen sinua lukaisemaan sen itse läpi.

Eduskunnan lakivaliokunnalle tehty tuoreempi Ahvion asiantuntijalausunto(pdf) on täydentävää materiaalia professori Tapio Puolimatkan lausuntoon (osa 1 ja osa 2). Pääsin lukaisemaan sitä läpi tänään. Sieltä löytyy ainakin pari kohtaa jotka nostattavat erilaisia hämmästelyjä pääkoppaani. Ahvio on aikamoinen taikuri, sillä hän saa tasa-arvon lisäämisen näyttämään tasa-arvon vähentämiseltä. Eli nykyinen avioliittolaki ei ole syrjivä, mutta sukupuolineutraali avioliittolaki syrjisi joitain ihmisryhmiä. Se miten tähän päättelyyn päädytään on tarkastelun arvoinen asia.

Luonnollisesti Ahvio toistaa (ala)pääargumenttinsa. Avioliiton heteronormatiiviset edellytykset löydetään jälleen lisääntymisen biologiasta. Tämä onkin Ahvion vahvin perustelu, sillä kukapa meistä pystyisi kumoamaan sen miten ihmisten lisääntyminen toimii. Sitomalla sen osaksi avioliiton perimmäistä merkitystä (ja unohtaen kaiken sen muun mitä ihmisten välisissä parisuhteissa tapahtuu) Ahvio on rakentanut hienon argumentin.

Biologista elämää ei ole eikä se säily ilman lisääntymistä, jälkeläisten syntymää. Tämä puolestaan edellyttää kahden vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen seksuaalista yhteenliittymistä. Avioliitto on aina muodostunut miehen ja naisen kokonaisvaltaisen persoonallisesta ja siten myös ruumiillis - seksuaalisesta yhteenliittymisestä mieheksi ja vaimoksi, jotta miehen ja vaimon olisi mahdollista tulla isäksi ja äidiksi lapsille, joita heidän liittonsa hedelmänä voi syntyä. 

Seksin harjoittaminen tuottaa lapsia, yhteiskunta tarvitsee lapsia ja lapset puolestaan tarvitsevat kestävässä parisuhteessa elävää äitiä ja isää. Avioliitto on se parisuhdemuoto, jossa tällainen vahvasti yhteiskunnallisia ulottuvuuksia sisältävä keskinäisriippuvuus voi toteutua. Siksi avioliitto on ainutlaatuinen ja sosiobiologisesti annettuihin edellytyksiin perustuva yhteiskunnallinen parisuhdeinstituutio.

Todellakin, juuri noin ihmiset ovat lisääntyneet lukemattomien sukupolvien ajan. Mutta miten tästä biologisesta faktasta päästiin siihen, että avioliitto määritellään pelkästään ihmisten lisääntymisen perusteella? Lapsiahan on pukattu ilmoille kautta aikain ilman avioliittoja tai pappien aamenia. Ahvio pystyttelee hieman lisää tukipilareita ympärilleen.

Avioliitto yhdistää sukupolvet toisiinsa ja avioliiton julkissosiaalinen funktio perustuu siihen, että avioliitto yhdistää isän ja äidin lapsiinsa ja toinen toiseensa luoden yhteiskunnan sosiaalis - taloudellisen perusyksikön, perheen. Jokaisella lapsella on vanhemmat ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, isään ja äitiin. 

Nykyisen avioliittolain kannalta tuo toteutuu yhtä merkittävällä tavalla jopa niiden heteroiden kanssa jotka eivät jostain syystä saisi biologisesti omia lapsia. Niin kauan kun lapsettoman elämän valinneet heterot pääsevät keskenään naimisiin, ei tilanne muutu filosofiselta kannalta sukupuolineutraalin avioliittolain aikana. Yhteiskunnan perusyksikkö, perhe, on nykyäänkin sellaista jossa lasten huoltajina voi toimia sellaiset ihmiset joilla on samanlaiset värkit jalkoväleissään. Tehdessään Argumentum ad Antiquitatem Ahvio on varmasti monen silmissä vakuuttavan oloinen mies:

Avioliitto on spontaanin orgaaninen kulttuurillinen instituutio, joka lepää ihmisluonnon biologisen ohjelman varassa. Avioliitto miehen ja naisen yhteenliittymisenä on ollut ja on todellisuutta yli kulttuurirajojen, uskontojen ja aikakausien.

Tuo on tietenkin vain osa Ahvion argumenttikokonaisuutta, mutta sellaisenaan se ei ole sen kummempi kuin orjuuden puolustaminen sillä, että ihmiset ovat orjuuttaneet toisiaan tuhansia vuosia. Orjuus oli olennainen osa yhteiskunnan taloutta, kestävyyttä ja jatkuvuutta. Ja näytti toistuvan ihmisten yhteisöissä aikakaudesta toiseen, kuin biologisena vahvemman vakiona.

Ahvio myös murentaa tasa-arvon nimessä marssivat homosaattorit nerokkaalla tavalla. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat ovat moraalisesti tyhjän päällä.

On myös huomattava, että velvoittavasta tasa-arvosta yhteiskunnallisena perusnormina voivat oikeutetusti puhua vain ne, jotka sitoutuvat sosiobiologisen luonnolliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja päämäärähakuisuuteen ja käsitykseen siitä, että on olemassa yleinen ihmisluonto, josta kaikki ihmiset ovat osallisia.

Sen sijaan ne – kuten Kansalaisaloitteen edustamaa sukupuolineutraalia avioliittolakia tasa-arvon nimessä ajavat–, jotka sitoutuvat niin kutsuttuun konstruktivistiseen ihmiskäsitykseen ja jotka korostavat avioliitonkin olevan kulttuurisidonnaisen ja muutettavissa olevan ihmisen rakentaman sosiaalisen rakennelman, eivät usko universaalin eivätkä muuttumattoman ihmisolemuksen olemassaoloon. Mutta tällaisesta asenteellisuudesta seuraa puolestaan se, että myös kaikki oikeudelliset käsitteemme ovat väistämättä vain tilanne- ja aikasidonnaisia kulttuurillisia rakennelmia, joilla ei ole mitään olemuksellista eikä kaikkia sitovaa velvoittavuutta. Siinä tapauksessa tämä koskee myös ihmisoikeuksien ja tasa-arvon käsiteitä: nekin ovat tällöin vain konstruktioita, joita ei voida pitää mitenkään pakottavina normeina nykyisen lainsäädännön muuttamiselle.

Jos tulkitsin tekstiä oikein, niin Ahvio on toteamassa etteivät tasa-arvon kannattajat voi kannattaa tasa-arvoa, sillä pelkästään perinteisen avioliittokäsityksen kannattajilla on kestävät perustelut tasa-arvolle. Perinteisen käsityksen kannattajien arvomaailma kun nyt vaan sattuu olemaan kestävämpi, koska he uskovat arvojensa olevan kestävämpiä. Tällöin ne ovat kestävämpiä kuin ne arvot, joiden tiedostetaan olevan ihmisten määrittelemiä. Tasa-arvo ja yhdenmukaisuus ovat vain käsitteitä, jotka voivat muuttua yhtä helposti kuin vuosittaiset Oscar-voittajat.

Ahvio kaivaa esiin myös lasten ideaalin kasvuympäristön, joka sattumoisin on parasta kun vanhempien sukupuolet ovat erilaisia ja he ovat pitkässä vakaassa suhteessa. Pienenä kompastuksena hän käyttää viitteessään näyttävästi Mark Regneruksen kuuluisaa tutkimusta. Regneruksen paperin vaiheita käydään siellä kiitettävästi läpi, mutta Ahvio ei tee selväksi sitä mihin se tutkimus lopulta riittää. Tutkimusta käytetään poliittisessa kinastelussa juuri Ahvion käyttämällä tavalla, vaikka itse paperista ei voida vetää johtopäätöksiä samaa sukupuolta olevien vanhempien pätevyydestä lasten kasvattajina. Asiaa on vatvottu kunnolla tuolla Jenkkilän kulttuurisodissa, ja jopa tutkimuksen alkuperäisissä hurraajissa on sittemmin todettu, ettei sitä kannata mainostaa hutiloiden. Esim. Utahin piirioikeudessa homoliittojen vastustajat totesivat näin:

Second, on the limited issue addressed by the Regnerus study, the State wishes to be clear about what that study (in the State’s view) does and does not establish. The Regnerus study did not examine as its sole focus the outcomes of children raised in same-sex households but, because of sample limitations inherent in the field of study at this point, examined primarily children who acknowledged having a parent who had engaged in a same-sex relationship. Thus, the Regnerus study cannot be viewed as conclusively establishing that raising a child in a same-sex household produces outcomes that are inferior to those produced by man-woman parenting arrangements.

Regneruksen paperia käytetään vuonna 2014 täällä Suomessa Puolimatkan ja Ahvion kirjoituksissa. Se kertoo siitä miten konservatiivien tuotokset matkustavat lätäkön yli lähetyssaarnaajien matkassa.

Samanlaista lähdeviitteiden huolimatonta käyttöä Ahviolta havaittiin Skeptics United-blogin puolella. Suosittelen lukemaan sen huolella läpi.

Sitten Ahvio alkaa vertailemaan heteropareja homo- ja lesbopareihin. Jälleen kerran avioliiton merkitys sidotaan ihmisten lisääntymiseen.

Mutta miesten ja naisten väliset seksuaalisuhteet ja niiden julkinen säätely kuuluvat valtion ja lainsäädännön alaan, koska vain tällaiset suhteet tuottavat uusia ihmisolentoja, lapsia. Lapset ovat – nisäkkäiksi huomattavan pitkään – kauan riippuvaisia hoivaajistaan ja heidän fyysinen, moraalinen ja kulttuurillinen kypsymisensä persoonallisesti yhteisvastuullisiksi toimijoiksi edellyttää pitkää ja jatkuvaa huolenpitoa ja ohjausta. Tähän kehitysprosessiin oma äiti ja isä tuovat ainutlaatuiset panoksensa.

Se olennainen asia jää jostain syystä aina huomioimatta. Olennaista ei ole se miten ihmiset syntyvät (se luonnontieteellinen fakta jota Ahvio ja kumppanit painottavat) vaan se onnistuuko näiden uusien ihmisolentojen kasvattaminen ja kypsyminen myös samaa sukupuolta olevien parien hoivassa. Näin osapuolet riitelevät toistensa ohi vuodesta toiseen, kun Ahvio sanoo "ihmiset lisääntyvät näin"  (aivan kuin siitä kiisteltäisin) ja toiset puhuvat lasten kasvattamisesta.

Avioliitto on persoonallinen ihmissuhde, joka palvelee julkista yhteiskunnallista päämäärää. Vaikka avioliiton solmimiseen ja siinä tyydyttävästi elämiseen vaikuttavat liiton solmivien aikuisten tarpeet, halut ja mielihyvän tunteet, eivät nämä silti muodosta avioliiton yhteiskunnallista perustaa. Avioliitto perustuu lasten kokonaisvaltaisiin tarpeisiin.

Julkisen yhteiskunnan päämäärää, eli uusien ihmisten tuottaminen ja kasvattaminen, onnistuu myös niissä samaa sukupuolta olevien parien parissa. Tällaisia sateenkaariperheitä kun on parhaillaan täällä Suomessa, mutta heille ja heidän lapsilleen ei olla suomassa tätä Ahvion ja kumppaneiden ylistämää yhteiskunnallista asemaa.

Ahvio pääsee maalailemaan niitä samanlaisia uhkakuvia joista saimme nauttia Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnossa. Mitä kamalaa tapahtuisi jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttäisiin?

Kansalaisaloitteen esityksen mukainen avioliiton valtiojohtoinen poliittis-juridinen uudelleenmäärittely säätäisi voimaan huonoja kannustimia, jotka heikentäisivät avioliittoa sosiaalisena perusinstituutiona entisestään ja heikentäisivät ennen kaikkea lasten – eli yhteiskunnan tulevaisuuden – kannalta parhaan mahdollisen sosiologisen kehitys- ja kasvuympäristön ja psykososiaalisen suojaverkoston kykyä toimia koko yhteiskunnan hyväksi.

Sukupuolineutraalin avioliiton solmineet heterotkin olisivat kärsimässä, sillä lasten asema heikentyisi. Mutta miten tuo heikentyminen ilmenisi? Samaa jäimme ihmettelemään tyhjin metaforisin käsin Puolimatkan lausunnossa. Puolimatka lupasi kymmenen hirveää ja yhdeksän kauhiaa, mutta ei sitten vaivautunut kertomaan mitä ne olivat ja miten ne muka toteutuisivat. Saako Ahvio enemmän sisältöä uhkakuvaansa?

Avioliiton uudelleen määrittely johtaisi siihen, että seuraavat kolme perusperiaatetta , jotka nykyinen avioliittolaki tunnustaa, kumottaisiin valtiovallan poliittisella päätöksellä:

•          laillisen vanhemmuuden tulee lähtökohtaisesti perustua biologiseen vanhemmuuteen

• valtio tunnustaa biologisesti jo olemassa olevan vanhemmuuden, ei luo vanhemmuutta ja

• lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa, isään ja äitiin.

Eikö heteroparien vanhemmuutta enää tiedostettaisi entiseen tahtiin? Miksi ei?

Näiden kumoaminen johtaisi siihen, että nimenomaan isät marginalisoituisivat biologisten lastensa elämästä ja perheestä muutenkin, jolloin isyyden merkitys muuttuisi ja menettäisi ratkaisevasti arvoaan. Tällä seikalla olisi puolestaan vakavia seurauksia varsinkin poikien kasvamisen ja kehittymisen kannalta

Mitä vakavia seurauksia ja miten ne ilmenisivät sukupuolineutraalin avioliittolain aikana?

Vielä viimeinen rutistus parisuhteiden vastakkainasettelulle Ahvion lausunnossa:

Sosiologinen tosiasia kuitenkin on, että kaikki erilaiset suhdemuodot eivät ole yhteiskunnallisten vaikutustensa kannalta yhtä hyviä eikä millainen hyvänsä ihmissuhde ole määriteltävissä avioliitoksi. Monogaamisen ehyet ja virallisesti toisiinsa kestävästi sitoutuneet vastakkaissukupuoliset parit ovat perhesosiologisen perustellusti eri asemassa kuin esimerkiksi avoparit tai samasukupuoliset parit.

Ideaalimaailmassa tilanne on kai Ahvioin ihannoimalla tavalla. Täällä oikeassa maailmassa voimme havaita, että nykyinen avioliittolaki mahdollistaa avioliiton sellaisille ihmisille, jotka voivat olla mitä monipuolisemmilla tavoilla erittäin epäkelpoja vanhempia omille lapsilleen. Samat kriteerit yhteiskunnallisista vaikutuksista olisivat voimassa myös sukupuolineutraalin avioliittolain pykälissä. Uhka on sama ennen ja jälkeen avioliittolain muuttamista.

Lopulta Ahvio pääsee kritisoimaan itse kansalaisaloitteen sisältöä!

5.1. Millä perusteella esitys asettaa avioliitolle lukumäärä kriteerin?

Miksi esitys puhuu kahdesta henkilöstä? Millä perusteella on päädytty tällaiseen mielivaltaiseen määrälliseen kriteeriin? Sukupuolikriteerin kokonaisuudessaan hylkäävän Kansalaisaloitteen kannalta on perustelemattoman mielivaltaista puhua kahdesta henkilöstä aviopuolisoiden lakisääteisenä lukumääränä. Miksi lukumääräkriteeriä ylipäätään tarvitaan? 

Ahvio nostaa ongelmaksi sen, ettei aloitteessa muuteta tarpeeksi monta avioliittolain kohtaa. Le fuck? Onko tarkoituksena nyt vain varoittaa siitä, miten moniavioisuus on seuraavaksi kolkuttamassa ovelle? Ehkä aloitteen tekijät ovat salakavalan tietoisia nykypäivän poliittisista realiteeteista, eivätkä vielä tässä vaiheessa puske polyamoriaa barrikadeille.

Ja kansalaisaloite loisi yhteiskuntaan eriarvoisuutta, jota ei tällä hetkellä ole olemassa. Se loisi erityisoikeuden homoille!

5.2. Millä perusteella esitys privilegioi juuri parisuhteen?

Kansalaisaloite ilmoittaa haluavansa pyrkiä lisäämään erilaisten parisuhdemuotojen juridista tasa-arvoisuutta entisestään. Mutta miksi parisuhdemuodon pitäisi olla privilegioidussa asemassa, jos kahden normatiivisen sukupuolen kriteeriä pidetään pois suljettuna? Uudenkin lain voimassa ollessa biseksuaalit, monisuhteiset, ryhmäavioliitot, ei-seksuaaliset suhteet ja muut erilaiset suhdemuodot olisivat edelleen mielivaltaisen syrjityssä juridisessa asemassa. Tämä on jo koettu yhdenvertaisuuden kannalta aidoksi ongelmaksi, johon puuttumista vaatii esimerkiksi hallituspuolue Vihreiden nuorisojärjestö ViNO virallisessa ohjelmassaan.

Kauhistus. Antamalla tällainen erityisoikeus avioliittoon samaa sukupuolta oleville pareille vähennetään yhteiskunnan tasa-arvoa. Ahviohan on aivan oikeassa.

5.3. Millä perusteella esitys privilegioi homoseksuaalisen suhteen?

 Kansalaisaloitteen mukaan lain tulisi olla eettisesti neutraali, mutta tästä huolimatta aloite mielivaltaisen ristiriitaisesti katsoo, että yhteiskunnan tulisi antaa erityinen positiivinen viesti homoseksuaalisten suhteiden arvostettavuuden puolesta. Mutta miksi avioliittolain pitäisi olla väline homoseksuaalisten suhteiden arvostuksen nostamiseksi?

Onko sitten nykyinen tilanne eettisesti neutraali, kun homosuhteet asetaan toisenluokan parisuhdestatukseen rekisteröidyllä parisuhteella? Kampanjoidessaan ajamansa asian puolesta kansalaisaloitteen tekijät ovat ajamassa yhteiskuntaa eettisesti neutraalimpaan suuntaan, mutta Ahvio onnistui kääntämään tämänkin kohdan päälaelleen.

Eikä siinäkään vielä kaikki! Tiesitkö, että kansalaisaloite syrjii heteroja?

5.4. Millä perusteella esitys haluaa syrjiä heteroseksuaalista enemmistöä ?

Jos avioliittoinstituutio määritellään juridisesti uudelleen homoseksuaalisten suhteiden edellytysten ja näiden erityissuosimisen mukaisesti, muodostuu homoseksuaalisesta kokemuksesta normatiivinen kriteeri julkiselle avioliiton määrittelylle. Tämä olisi syrjivää heteroseksuaalisen enemmistön kannalta ja mielivaltaisen perusteetonta avioliiton heteronormatiivisuutta puoltavien perhesosioloisten tutkimustulosten valossa.

Ladattu kysymys on ladattu. Erityissuosiminen olisi siis sitä, että homoseksuaaleja kohdeltaisiin kuin he olisivat ihmisiä siinä missä heterot. Tämä on karmea ajatus Ahviolle. Periaate on sama kuin vastustaisi rotusyrjinnän poistamista avioliittolaista, koska silloin vähemmistö pääsisi samalle linjalle enemmistön kanssa.
Tutkimustulosten konsensus on tällä hetkellä Ahviota ja kumppaneita vastaan olennaisella tavalla, sillä samaa sukupuolta olevien parien perheet ovat käytännössä samalla tasolla kuin ne heteroparien perheet.

Vihdoinkin kuvioihin astuvat myös ne sukupuolineutraalin avioliiton haitalliset vaikutukset yhteiskunnassa. Julkiset menot nousevat ja viranomaisille tulisi enemmän paperihommia. Arvomaailma muuttuu ja sana- sekä uskonnonvapaus joutuvat uhatuiksi. Kohdat ovat niin hauskoja, että haluan käsitellä niitä tarkemmin. Kaikki tämä ja paljon muuta tulossa seuraavassa osassa!

Jatko-osaa odotellessa voit perehtyä homosaation etenemiseen Floridassa: mies haluaa naimisiin tietokoneensa kanssa.