Sana sunnuntaille: Häpeä

Bwana joen varrella ei järjestetä Pride-marsseja. Joel Kontinen muistuttaa hartaita suomalaisia siitä, ettei kyseisessä marssissa ole mitään mistä olla ylpeä. Onhan Suuri Kirja kertonut ihmiskunnalle, että:

Pride tarkoittaa kirjaimellisesti ylpeyttä, mutta Raamatun näkemys homoseksuaalisuudesta on jyrkän tuomitseva. Synti on aina häpeän (shame) aihe. Paavali esimerkiksi kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä, että miesten kanssa makaavat miehet eivät voi päästä Jumalan valtakuntaan.

Synti ei kristinuskon mukaan voi koskaan olla ylpeyden aihe. Edes siunaus ei koskaan voi tehdä synnistä hyväksyttävää. Pride-marssi on oikeasti Shame-marssi.

Häpeä on vaihdettu ylpeyteen. Ovela orwellimainen taktiikka aivopesee ihmisiä näkemään homoseksuaalisuuden hyväksyttävänä asiana. Eihän Prideä muuten kuvailtaisi ylpeys-sanalla.

Kontinen on kuitenkin armollinen. Hän ei nosta pöydälle homomafian kaikkia salakavalia temppuja. Haluan viedä hänen aloittaman työn kunnialla loppuun, sillä en tykkää siitä miten lupaavalta vaikuttanut fundissaarna jää alkutekijöihinsä.

Aloitetaan vaikkapa suurimmasta pr-katastrofista, joka runteli homoseksuaalien poliittista liikettä Yhdysvalloissa seksuaalivallankumouksen jälkeen. AIDS. Acquired immune deficiency syndrome. Tuo lyhennelmä tunnetaan kaikkialla. Kovin moni ei kuitenkaan tiedä mitä nimitystä siitä käytettiin ensimmäisenä. GRID, eli Gay-related immune deficiency. Kutsuttiin myös homorutoksi. Mutta sitten homomafian propagangakoneisto lahjoi/kiristi lääketieteen käyttämään nykyistä AIDS-nimeä.

Negatiiviset assosiaatiot muutetaan positiiviksi muuttamalla ne termit, joita ihmiset käyttävät puheissaan. Siksi homomafia markkinoi gay rights, eli homoseksuaalien oikeuksia. Oikeuksia on helpompi myydä kuin syntiä. Oikeuksien vastustajat nähdään helposti huonossa valossa.

Entäs gay? Ennen se tarkoitti pelkästään iloista tai hilpeää. Kunnes homomafia nappasi sanan itselleen. Näin saatiin seksuaalisuutta painottava homosexual taka-alalle.

Median tekemissä haastatteluissa annetaan tasapainoa molemmille puolille. Jälleen kierot homoseksuaalit ovat ovelasti muuttamassa pelisääntöjä. Aivan kuin niissä olisi jotain säädettävää. Sananvapautta rajoitetaan ihmettelemällä miksi seksuaaliseen tasa-arvoon tai homoseksuaalisuuteen keskittyvissä aiheissa studioon päästetään homofoobikkoja. Eihän juutalaisten elämästä kertovissa ohjelmissa anneta vuoroa uusnatseille, tai mustien kohdalla kameran eteen raahata klaanilainen. Eihän toimittaja halua edistää kiihkoilua? Eihän toimittaja halua antaa ääntä pro-vihaan keskittyvälle kielle?

Näin homoseksuaalit turmelevat äidinkielemme ja varastavat itselleen oikeuksia. Eli pakottavat meidät hyväksymään synnin. Ja se jos mikä olisi häpeällistä.