Puolustusvoimien työryhmäraportti ei käsittele suvivirttä

Maanantaina saimme ihmetellä kirkkohallituksen kansliapäällikön puheita. Jukka Keskitalon mukaan Puolustusvoimille tarjotut ehdotukset eettisen opetuksen ja sotilasparaatien uskonnollisista aspekteista ovat uhka uskonnonvapaudelle.

Näin Keskitalo kuvaili tilannetta Facebook-seinällään:

Puolustusministeriön työryhmäraportti linjaa puolustusvoimien eettistä opetusta ja mm. sotilasparaatikäytäntöjä sekä uskonnon näkymistä niissä. Raportissa lähdetään selkeästi negatiivisen uskonnovapauden korostuksesta (vapaus uskonnosta). Tämä ei ole aivan yllättävää, koska ainoa puolustusvoimien ulkopuolinen taho, jota raporttia tehtäessä kuultiin oli Vapaa-ajattelijoiden liitto. Erikoista ja huolestuttavaakin sinänänsä. Uskonnottomuus-käsitettä käytetään raportissa ikään kuin se olisi neutraali positio. Sitä se ei ole, vaan ideologinen lähtökohta. Raportissa on myös joitakin hyviä ehdotuksia, mutta kokonaisuutena ajatellen, jos sen toimenpide-ehdotukset toteutuvat, kaventuu varusmiesten positiivinen uskonnonvapaus (vapaus uskontoon). Tämän huolen toin esille Keskisuomalaisen haastattelussa. Todettakoon vielä se, että varusmiehistä lähes 90 % kuuluu kirkkoon eli suurempi osuus kuin kansasta keskimäärin.

Valitettavasti en saanut vielä kyseistä haastattelua kokonaisuudessaan luettavaksi, joten luin läpi kohua aiheuttavan 11-sivuisen työryhmäraportin. Keskitalon sanomisia valinnanvapaudesta ja uhkasta uskonnonvapaudelle on ihmetelty. Suosittelen jättämään kansliapäällikön murheet omaan arvoonsa ja keskittymään asiapitoisemman paperin sisältöön. Raportin ehdotukset ovat tällaisen klooripesunkestävän sekularistin näkökulmasta erittäin hyviä. Ymmärrän miksi kirkon edustajalla on kahvikuppi tärissyt kädessä lukiessaan samaa raporttia. Jos et jaksa lukea koko läpyskää lävitse, niin Puolustusministeriön sivuilla on yhteenveto:

Opetuksen osalta työryhmä esittää, että perusyksiköiden päälliköiden ja vääpeleiden, sotilaspappien, sosiaalikuraattorien ja lääkäreiden nykyisistä oppitunneista muodostetaan kaikille palvelusta suorittaville tarkoitettu moniammatillinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus, joka tukee palvelusta, elämänhallintaa sekä sodan ajan eettistä toimintakykyä. Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnustuksettomia, jolloin niille osallistuisivat niin uskontokuntiin kuuluvat kuin kuulumattomatkin asevelvolliset.

Varusmieskoulutukseen kuuluu kirkollista opetusta yhteensä kymmenen tuntia. Johtajakoulutukseen sisältyy viisi tuntia kirkollista opetusta. Opetuksen tarkoituksena on valistaa varusmiestä kirkollisen työn perussisällöstä, antaa aineksia persoonallisuutensa ja elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, ymmärtää yksilöllisen ja yhteisöllisen vastuunsa, tuntea johtamisen ja alaisten kohtelemisen eettiset perusteet, sekä kaatuneiden huollon järjestelyt. Erittäin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta siis helposti täysin uskonnottomaksi muutettavissa olevaa sisältöä. Eettisyyttä kun löytyy myös uskontojen ulkopuolelta. Työryhmäraportissa on erikseen oikein alleviivattu tämä kohta:

Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnuksettomia, jolloin niiden sijasta ei ole tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta.

Tällaisen opetuksen pystyy tarjoamaan sotilaspappi, sillä sotilaspappi ei virkapukunsa puolesta ole kelvoton opettamaan sitä mitä he osaavat. Työryhmä totesi, ettei pedagoginen muutos olisi mahdotonta.

Ehdotuksen mukaan ihmisiä ei enää opetuksessa jaoteltaisi eri ryhmiin heidän uskontonsa kannalta. Nykyinen jako elämänkatsomustiedon opetusryhmiin on resurssien haaskausta, joten ymmärrän ehdotuksen idean opetuksen selkeyttämisestä. Toisaalta. Kuinka sitten voit enää tietää keille kuuluu kertoa evankeliumista ja ketkä päätyvät helvettiin?

Ja kristinuskon lopullisen aseman automaattisena itsestäänselvyytenä veisi tämä ehdotus:

Uskonnonvapauden toteutumiseksi uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset ovat vapaaehtoista toimintaa. Niiden osalta työryhmä esittää, että tilaisuudet merkitään palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma.

Vapaaehtoista palvontamenoa? Silloin muille näkyvän uskonnollisen käytöksen ylläpitämiseksi jäisi enää sotilaan uskonnollisen vakaumuksen tuoma into, eikä marssikäsky kappeliin.

Työryhmä esittää monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi myös enemmän yhteistyötä sotilaspappien ja eri uskontokuntien sekä jopa vapaa-ajattelijoiden edustajien kanssa.

Kenttäparaatien osana olevan kenttähartauden vapaaehtoisuutta testattiin viime vuonna Karjalan prikaatissa. Paraatin vastaanottajan puheen jälkeen järjestetty hartaus oli vapaaehtoinen. Parisenkymmentä varusmiestä jäi pois noin 1500 varusmiehen vahvuudesta. Ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Siirtymiset ja ryhmittyminen paraatissa tapahtuivat sujuvasti. Erottelu eri ryhmiin ei myöskään paljasta hartauteen osallistumattomien uskonnollista vakaumusta. Vapaaehtoisuutensa takia osallistuminen on täysin riippumatonta osallistujan uskonnollisesta vakaumuksesta.

Selkein ongelma uudelle käytännölle olisi se, etteivät paraatia seuraajat välttämättä tunne uskonnonvapautta ja sen toteuttamista palveluksessa. Yleisö voi aluksi hämmästellä uutta käytäntöä.

En tiedä herättääkö tämä työryhmän raportti mitään isompia otsikoita lööpistössä. Raportissa ei erikseen mainita uutiskynnystä kutittelevaa suvivirttä vaan yleisesti virret. Toistaiseksi emme tiedä aiheuttavatko raportin suositukset oikeasti muutoksia Puolustusvoimissa.