Ennustaminen ja henkimaailman yhteydenotot eivät ole pitkään aikaan päässeet massaviihteen keskelle. Tarkoitan siis oikeina ammatteina fiktiivisten tarinoiden sijasta. Viihdeteollisuudessa puhaltavat kierrätettyjen aiheiden tuulet. Käytän ennustajanvoimiani. Lähivuosina on tulossa tositelevisio-ohjelmia, joissa esitellään vuosisatoja vanhojen ennustamistapojen hienouksia.
Disney+ suoratoistoon ilmestyi helmikuussa uutuus nimeltään Battle of Fates. Ohjelma nousi katselulistojen kärkeen monessa maassa. Etelä-korealaisessa selviytymissarjassa 49 ennustajaa taistelee yksinkertaisessa ohjelmaformaatissa. Parhaiten ennustanut ja henkimaailmaan yhteyttä ottanut henkilö voittaa 100 miljoonan wonin palkinnon. Se on noin 95 tuhannen euron arvoinen potti. Yllättävän suuri suosio ja suhteellisen edulliset tuotantokulut takaavat vastaavien ohjelmien ilmestymisen.
Osallistujat tiedostavat näkyvyyden edut. Modernissa maailmassa myös vuosituhansia vanhojen perinteiden jatkajat käyttävät sosiaalista mediaa. Korkealaatuisen teknologian teollisuusmaassa samaanien käyttö on sekä arvostettua että vieroksuttua. Moni korealainen ei halua julkisesti myöntää käyttävänsä samaanien palveluja. Yleisimpien palvelujen joukossa on saju. Eli ihmisen syntymäajasta ennustaminen.
Samaanit nähdään osana arvokasta kulttuuriperintöä. Jumalat, henkiolennot ja esi-isät jakavat viisautta seuraavalle sukupolvelle näiden rituaalien välityksellä. Suosituimmilla samaaneilla on vaikutusvaltaa myös politiikassa ja rahamaailmassa. Ei ole sattumaa, että he asuvat kartanoissa ja kulkevat luksusautoilla.
Mutta miten Battle of Fates testaa ennustajien tarkkuutta?
Osallistujilla on erilaisia kykyjä ja taitoja. Sekaan mahtuu kasvojenlukija, jalkojenlukija, kaivonkatsoja, useita erilaisia samaaneja ja tarot-lukijoita. Useimmat saavat nopeasti tilaisuuden selittää metodinsa periaatteita.
Katsojille kerrotaan korealaisen samanismin historiasta ja menetelmistä. Suruvaatteiden solmimista, veitsen terän nuoleminen, kristallipalloja, viisiväristen viittojen valintaa, viuhkoja ja helistimiä, jne. Monen moista rekvisiitta vilahtaa kameroiden edessä. Visuaalisesti ohjelma on erittäin mielenkiintoinen.
Ensimmäinen koe on osallistujien intuitiokyvyn testaaminen. Ryhmälle näytetään kolmen ihmisen valokuva, nimi, syntymä- ja kuolinaika. Kilpailijoiden pitää kertoa heidän kuolinsyynsä. Mitä enemmän yksityiskohtia kuolemasta osuu kohdalleen sitä varmemmin pääsee jatkoon. Periaatteessa selkeä koemenettely osoittaa skeptisille katsojille heti heikkoutensa.
Kuolinsyyn luennan tarkuutta arvioivat viisi tuomaria ovat ennustajien nähtävillä. Tuomareilla on kansiot joissa on yksityiskohtaiset tiedot haasteen kohteista. Kun kameroille tehtävä luenta menee lähelle he näkevät silmäkulmastaan miten areenan ylätasanteella tuomarit hämmästelevät ja esittelevät kylmiä väreitään toisilleen.
Testiin valitut kolme kuolemaa saavatkin järkyttävän tarkkoja selostuksia luentaansa tarjoavilta osallistujilta. Ensimmäinen oli Himalajalla vuonna 2009 kuollut nainen Ko Mi-young. Hänen kuolemansa vuorelta pudoten alas rotkoon oli laajasti uutisoitu Etelä-Koreassa. Kohtalokas päätös elämälle oli uutiskuvissa, joten luennan tarkkuus on kiinni siitä tunnistiko naisen kasvot ja nimen.
Toisena luennan kohteena on Kim Cheol-hongin kuolma, josta esitetään samat tiedot kuin edeltävästä naisesta. Hän kuoli 2001. Kyseessä oli kuuden palomiehen hengen vaatinut kaksikerroksisen asuintalon tuhopoltto. Romahtamisen seurauksena palomiehiä jäi loukkuun. Heille myönnettiin kunniahautajaiset. Hongje-dong tuhopolttona tunnettu tragedia toi valtavasti näkyvyyttä palomiesten kurjista työolosuhteista ja alimiehitettyistä paloasemista.
Ohjelman testien heikkoudet ovat selkeitä. Kaikki tapaukset ovat suurta julkisuutta saaneita. 49 ennustajan joukosta nopeimmin luentansa valmiiksi ilmoittaneet olivat myös eniten oikeassa tapausten yksityiskohdissa. Juuri niin kävisi kun tunnistaa kuolleen ihmisen kuvan ja nimen. Olisivatko vastaukset ja tuomareiden reaktiot yhtä hyvää televisioviihdettä, jos kuolemat olisi valittu tuntemattomien ja yleisempien kuolintapojen joukosta?
Toisenlainen testi tulee yhdeksän jalkaparin kuvasarjana. Yksi jalkapareista kuuluu kodittomalle. Tuon kodittoman nopeimmin tunnistanut pääsee varmasti jatkoon. Ennustajat ja samaanit suorittavat rituaalejaan. Itse huomasin, että jalkapohjia tarkastelemalla näkyy selkein ero verratessa yhtä jalkaparia kaikkiin muihin. Varpaissa on arpia ja ihossa kolhuja. Visuaalisesti helpoiten havaitut signaalit kuuluvatkin kodittomalle miehelle. Kodittoman oikein tunnistaneet kertovat kaikkia muita tapoja kuin arpien havaitsemista selityksenä menestykselleen testissä.
Jokaisen jakson alkuteksteissä katsojille huomautetaan sisällön luotettavuudesta. Esitetyt ennustukset on tehty menetelmillä, jotka eivät ole tieteellisesti todistettuja. Eikä niitä pitäisi käyttää asiantuntijaneuvon korvikkeena. Ohjelman testien puutteiden huomaaminen jätetään kotiyleisön vastuulle.
Ohjelman suurin kohu tapahtui kuolleen palomiehen käytöstä. Kim Cheol-hongin omaisilta oli saatu suostumus ohjelmaan osallistumisesta. Jakson nähneet sukulaiset yllättyivät. Heille oli kerrottu samaanien kertovan miehen elämästä, millainen hän oli ihmisenä ja kunnioittavan palomiehen rohkeutta. Kuolinsyyn selvittäminen ja siitä seuranneet tuomarien huokailut ja ihaileva nauru eivät sopineet näiden katsojien ennakko-oletuksiin ohjelman sisällöstä. Tuotantoyhtiön vastineessa todettiin ohjelmaformaatin olleen selkeästi selitetty ennen suostumuksen saamista.
Vain kortit ja kahvinpurut tietävät ilmestyykö samanlainen realitysarja kotimaiseen televisiomaailmaan.
--------------------------------------------------------------------------
Kauden voittaja selvisi viimeiseen jaksoon pääseen kolmen samaanit kamppailussa. He joutuivat valitsemaan kolmesta valokuvasta itselleen henkilön, jonka kuolemasta he kertoisivat jotakin ja ratkaisisivat sielun henkisen hyvinvoinnin. Kuolleen muistoa edusti studioon saapuva kuolleen omainen. Luvassa oli hienoja rituaaleja, kun omaisten muistoihin kummittelemaan jäänyt kuollut henkilö sai vihdoinkin lopullisen rauhan. Vain yksi samaaneista kieltäytyi suorittamasta näyttävän rituaalin. Hänen valitsemansa omainen olikin yllättäen kuolleen riivaama! Samaani kertoi tilanteen olevan erittäin vaarallinen. Rituaali vain pahentaisi riivauksesta kärsivän naisen terveyttä. Omaisen epävakaa ja epäkohtelias käytös pelästyttää pari tuomaria. Arvokkaasti ja viisaasti samaani nöyrtyy ja suosittelee pidempää kahdenkeskistä keskustelutilaisuutta, jossa sukulaiseen jumiin jäänyt sielu voisi vihdoinkin vapautua taivaaseen.
Samaanin nöyrä ja vaatimaton asiantuntija-arvio tilanteesta saa kaikki tuomarit ylistämään valintaa. Hän saakin parhaat arviointipisteet tuomareilta ja yleisöltä.
Kaksi muuta samaania keskustelee vuorollaan valitsemansa omaisen kanssa. Havaitsen yhdistelmän kylmää lukemista ja tuotantoyhtiön tekemiä leikkauksia vuoropuhelussa. Samaani heittää melko yleispätevän kommentin kuolleesta ("tyttö oli ikäisekseen hyvin aikuismainen ja avulias"), josta on aluksi saanut vain nähdä valokuvan. Omainen reagoi siihen ja vastauksessaan kertoo enemmän poismenneestä. Näin samaani "onkii" lisää tietoa, joka on lopulta ristiriidassa sen kanssa mitä samaani puhui vuoropuhelun alussa. Joskus samaanin suusta sanotaan, että suvun isoäidin sielu on läsnä, mutta heti sen jälkeen omainen kertoo kyseessä olleen hänen siskonsa sielu. Kamerakulmien vaihtelu ja keskustelun eteneminen on nopeaa, mutta uskallan väittää monen vastauksen jääneen editointihuoneen lattialle. Koska samaanin saama "osuma" kommenteilleen on hienompaa katseltavaa.
Lopulta osallistujien pistepotti paljastetaan. Tuomarien, yleisön ja omaisen antamat pisteet yhdistetään. Rituaalin suorittamisesta kieltäytynyt samaani olisi voittanut, mutta riivattu omainen ei antanut hänelle yhtään pisteitä! Se vain todistaa omaisen olleen pahuuden pauloissa! Voittaja teki hieno suorituksen saattaessaan kuolleen sielun tuonpuoleiseen, omaisen itkiessä ja hyvästellessä menettämänsä rakkaan. Koskettava kohtaus.
Nyt odottamaan seuraavaa kautta.
Julkaistu lyhyempänä versiona Skeptikko-lehdessä 1/2026.
No comments:
Post a Comment