30.6.07
Tänään haastateltavana: Jumala
Colin McKim on saanut ainutlaatuisen tilaisuuden haastatella itse Jumalaa. Hän julkaisee haastattelun Osprey Median sivuilla. McKim oli huolestunut ateismin noususta ja kaikista niistä ateistien kirjoista jotka ovat nykyään myyntimenestyksiä. Onneksi vuoropuhelu itse Jumalan kanssa sai rauhoitettua hänen mielensä.
HIV hyökkääkin eritavalla kuin on luultu
Seed-lehdessä esitetään tutkimus, jonka mukaan hallitseva teoria HI-viruksen leviämisestä ihmisten immuniteettijärjestelmää vastaan on väärä. On luultu, että HIV aiheuttaa valkosolujen - T-solujen - tuhoutumisen kun virus tartuttaa ja tuhoaa niitä. Tämä toistuu, kun uudet virukset tartuttavat uusia T-soluja. Tutkijat huomasivat, että tämä pitäisi paikkansa, niin T-solut tuhoutuisivat paljon nopeammin kuin mitä havaitsemme.
T-solujen tuhoutumisessa täytyy siis vaikuttaa jokin hitaampi prosessi. Sitä ei vielä tunneta.
T-solujen tuhoutumisessa täytyy siis vaikuttaa jokin hitaampi prosessi. Sitä ei vielä tunneta.
Matti Leisola vieraili Aamulehdessä
Tämä meinasi mennä melkein ohi suun. Aamulehden Alakerta-osiossa oli juttu otsikolla "Onko kaikki sallittua biotekniikassa?" Kirjoittajana oli itse Suomen tunnetuin IDeisti Matti Leisola. Aihe on tietenkin tärkeä. Biotekniikalla voidaan muuttaa luonnonlakeja. Kantasoluilla kyetään tulevaisuudessa ehkä parantamaan tauteja joiden suhteen nykyinen lääketiede on voimaton. Leisolan suurin huoli on siinä, että kuka tai ketkä määräävät mikä on sallittua tieteessä.
"Yhteiskunnassamme ei enää ajatella, että on absoluuttisia mittareita oikealla ja väärälle. Tuomioita niistä tehdään eri perustein. Yhteiskunnan eettinen tunto on kuin quattro stagioni-pitsa, jossa ensimmäinen neljännes on eudaimonismia (= kaikki, mikä lisää nautintoa ja mielihyvää), toinen hedonismia (= kaikki, mikä antaa onnen tunteita), kolmas utilitarismia (= kaikki, mikä on hyödyllistä tietylle ryhmälle) ja viimeinen tiede- ja yhteiskuntaguruismia (= kaikki, mitä tiedemiehet ja julkisuuden henkilöt sanovat)."
Yhteiskunnan eettinen kompassi pyörii villisti ja osoittaa heikosti. Eettisessä keskustelussa ei edes odoteta lopullisten vastausten löytämistä. Siinä Matin murheita. Jos perusteet ovat suhteellisia, myös oikea ja väärä muuttuvat vääjäämättä. Matti muistelee omaa nuoruuttaan. Silloin avioliiton rikkominen, abortti ja homoseksualismi olivat rikoksia. Nyt ne ovat melkein kaikkien hyväksymää käytäntöä. Matti huomauttaa, että Suomessa eutanasia on vielä kiellettyä, mutta laillistettua Hollannissa. Keskusteluissa sitä halutaan myös Suomeen. Myös kantasolujen tutkiminen tuomittiin aluksi, mutta nyt se on hyväksyttyä.
Leisola onkin oikeassa näiden muutosten suhteen. Kannattaa samalla muistaa, että yhteiskuntien arvot ovat muuttuneet aina. Emme enää salli orjuutta siinä muodossa kuin sitä harjoitettiin Rooman aikana. Yhteiskunta oli kuitenkin pitkään absoluuttisten arvojen alaisena. Eli jopa absoluuttinen arvomaailma muuttuu aikojen saatossa.
Sitten onkin aika tehdä vertauksia. Matti kirjoittaa seuraavaa:
"Periaatteessa on mahdoton antaa konkreettisia eettisiä normeja yhteiskunnalle, jonka perusvakaumus on yleinen normittomuus."
Vihjaileeko Matti, että Suomi olisi tällainen yhteiskunta?
"Kannibalistisessa yhteiskunnassa minua pidettäisiin idioottina, jos sanoisin: 'Älä tapa'. Yhteiskunnan odotushorisontti pitäisi tällaista moraalista väitettä mahdottomana.
Hitlerin Saksassa olisi perushorisontti estänyt minua sanomasta: 'Juutalaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ja siksi heille kuuluvat samat oikeudet'."
Matti on jälleen oikeassa. Yhteiskunnilla on omia moraaliarvoja. Tästä faktasta ei pääse yli eikä ympäri. Mutta muistellaan vielä menneitä. Jos minä, Paholaisen Asianajaja, olisin eksynyt muinaiseen Lähi-itään, ja näkisin kuinka ihmisiä kivitetään kuoliaaksi sapatin rikkomisesta, niin minuakin pidettäisiin täysin idioottina. Kokisin varmaan myös saman kivittämisen. Mutta kaikki tuo tapahtuisi yhteiskunnassa, jonka arvot olisivat absoluuttisia. Noh, ainakin heidän itsensä mukaan. Siinä onkin relativistisen ja absoluuttisen moraalin ongelma. Näin yksinkertaistettuna: Toinen osapuoli tietää ja hyväksyy, että "oikein" ja "väärä" voivat muuttua. Toinen osapuoli vaatii, että ne ovat juuri nämä tietyt asiat, aina ja ikuisesti, piste. Miten voimme tietää kumpi on oikeassa?
Suhteellisen mittarin käyttö on kuulemma helppo havaita. Kun kysytään mitä lukija odottaa biotekniikan oikeaa ja väärää koskevalta kirjoitukselta, niin joku haluaisi tietää mitä etuja ja haittoja, mitä hyötyä ja mitä vahinkoja biotekniikasta on odotettavissa. Tällöin ihmisellä on utilitaristinen mittari. Toinen voi miettiä nostaako biotekniikka länsimäistä elintasoa. Tämä olisi eudaimonismia. Kolmas haluaisi tietää mitä tiedemiehet ja julkut (varsinkin Matti Nykänen) pitävät oikeana. Eli guruismia.
"Ilman absoluuttisia mittareita voi kysymykseen antaa vain muotia ja trendiä kuvaavia vastauksia."
Totta maar, mutta miten ihmeessä absoluuttinen mittari sitten oikein toimisi? Valitettavasti Matilla ei ollut aikaa eikä tilaa kertoa meille. Pahus. Lienee paikallaan muistuttaa, että nämä "muodikkaat ja trendikkäät" vastaukset eivät perustu - ainakaan ne joihin olen tutustunut - hetken mielijohteeseen ja pelkkään kokeilunhaluun. Taustalla on ollut halu auttaa ja parantaa maailmaa, tavalla joka ei tuota harmia muille ihmisille. Poistaa sairauksia ja helpottaa tuskaa. Antaa ihmisoikeuksia niille, joilta ne on viety. Lisätä tietoa maailmankaikkeudesta. Rukoilkaamme, ettei absoluuttinen moraali kiellä näitä asioita.
Lopulta Matti pääsee modernin tieteen kimppuun. Relativistinen ajattelumaailma on saanut vaikutteita tieteestä. Moderni tiede on luonteeltaan "naturalistista ja materialistista."
Kyllä. Siihen on syy miksi keijukaiset, henkiolennot ja havaitsemattomat yksisarviset eivät kuulu tieteeseen. Ne ovat jotain paljon pahempaa kuin vääriä ajatuksia. Ne ovat toistaiseksi tieteellisesti hyödyttömiä.
Seuraa lainauksia tiedemiehiltä ja filosofeilta, joilla Matti huomauttaa tieteen olevan kaikkea muuta kuin moraalisesti absoluuttista.
"Tiede on ennalta sitoutunut materialismiin. ... ja tämä sitoutuminen on absoluuttista."
"Etiikka on illuusio, jonka geenimme aiheuttavat."
"Ajatus siitä, että yksi eliölaji on - päinvastoin kuin kaikki muut - suuntautunut oman lisääntyvän hyvinvointinsa lisäksi kohti Totuutta, on yhtä epädarvinistinen kuin ajatus, että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu moraalinen kompanssi - omatunto, joka on vapaa sekä yhteiskunnan historiasta että yksilöllisestä onnesta."
Ja nyt se tulee! Matti Leisola paljastaa mistä saamme absoluuttisen Totuuden.
"Totuus (isolla T:llä) on totuutta sellaisena kuin Jumala sen tuntee. Kun Jumala ei ole enää kuvassa, ei voi olla olemassa Totuutta; on vain ihmisten erilaisia mielipiteitä. Käsitys Totuudesta on hävinnyt kristillisen konsensuksen häviämisen myötä."
Absoluuttinen moraali tulee siis kristittyjen Jumalalta. Nyt alkoi pelottamaan. Kyseessä kun on se sama jumalolento, joka on määrännyt kansanmurhia ja murhannut ihmisiä hieman arveluttavista syistä, sekä määrännyt ja hyväksynyt orjuutta. Tästä lähteestä meidän pitäisi ammentaa moraalimme? Taidan jättää absoluuttisen moraalin ja pysyä relativismissa. Olenhan kuolemantuomiota, orjuutta, kansanmurhia ja murhaamista vastaan.
Suurin aivopieru on jätetty viimeiseksi. Leisola kirjoittaa seitsemästä kuoleman synnistä, joita käsiteltiin 1998 New Scientist-lehdessä. Siinä selitettiin kuinka mm. kateus on väistämätöntä, koska se on hyväksi geeneillemme. Joitain vuosia sitten ilmestynyt kirja piti raiskauksiakin luonnollisena evoluution tuottamana tapahtumana.
"Vaikka kateus ja raiskaus voivat olla loogisia johtopäätöksiä naturalistisesta näkökulmasta, ovat ne useimmille vaikeasti hyväksyttäviä asioita. Yhteiskunnassamme on yhä voimakas muisto kristillisestä etiikasta."
Voi [eufemismi]perhonen[/eufemismi]! Jos naturalistinen materialisti tutkii vaikkapa leijonien tapaa tappaa toisen uroksen siittämät poikaset, niin sama naturalisti ei ala sillä perustelemaan toisten ihmisten lasten tappamista. Tai jos hän tutkii skorpionin tai käärmeiden myrkytysvaistoja, niin hän ei ala myrkyttämään toisia ihmisiä. Leisola on nyt suoraan sanonut, että raiskausilmiön tieteellistä selitystä käytetään jotenkin sen "hyvyyden" ja hyväksymisen perusteluksi. Toivon tulkinneeni häntä aivan väärin. Eihän Leisola voi olla oikeasti noin... No, antaa olla.
Artikkelinsa lopussa Leisola mainostaa "rohkeita ajattelijoita", jotka haastavat modernin tieteen naturalistista perustaa. Alvin Platinga, Phillip E. Johnson, Michael Behe ja Siegfried Scherer saavat nimensä Aamulehteen.
"Yhteiskunnassamme ei enää ajatella, että on absoluuttisia mittareita oikealla ja väärälle. Tuomioita niistä tehdään eri perustein. Yhteiskunnan eettinen tunto on kuin quattro stagioni-pitsa, jossa ensimmäinen neljännes on eudaimonismia (= kaikki, mikä lisää nautintoa ja mielihyvää), toinen hedonismia (= kaikki, mikä antaa onnen tunteita), kolmas utilitarismia (= kaikki, mikä on hyödyllistä tietylle ryhmälle) ja viimeinen tiede- ja yhteiskuntaguruismia (= kaikki, mitä tiedemiehet ja julkisuuden henkilöt sanovat)."
Yhteiskunnan eettinen kompassi pyörii villisti ja osoittaa heikosti. Eettisessä keskustelussa ei edes odoteta lopullisten vastausten löytämistä. Siinä Matin murheita. Jos perusteet ovat suhteellisia, myös oikea ja väärä muuttuvat vääjäämättä. Matti muistelee omaa nuoruuttaan. Silloin avioliiton rikkominen, abortti ja homoseksualismi olivat rikoksia. Nyt ne ovat melkein kaikkien hyväksymää käytäntöä. Matti huomauttaa, että Suomessa eutanasia on vielä kiellettyä, mutta laillistettua Hollannissa. Keskusteluissa sitä halutaan myös Suomeen. Myös kantasolujen tutkiminen tuomittiin aluksi, mutta nyt se on hyväksyttyä.
Leisola onkin oikeassa näiden muutosten suhteen. Kannattaa samalla muistaa, että yhteiskuntien arvot ovat muuttuneet aina. Emme enää salli orjuutta siinä muodossa kuin sitä harjoitettiin Rooman aikana. Yhteiskunta oli kuitenkin pitkään absoluuttisten arvojen alaisena. Eli jopa absoluuttinen arvomaailma muuttuu aikojen saatossa.
Sitten onkin aika tehdä vertauksia. Matti kirjoittaa seuraavaa:
"Periaatteessa on mahdoton antaa konkreettisia eettisiä normeja yhteiskunnalle, jonka perusvakaumus on yleinen normittomuus."
Vihjaileeko Matti, että Suomi olisi tällainen yhteiskunta?
"Kannibalistisessa yhteiskunnassa minua pidettäisiin idioottina, jos sanoisin: 'Älä tapa'. Yhteiskunnan odotushorisontti pitäisi tällaista moraalista väitettä mahdottomana.
Hitlerin Saksassa olisi perushorisontti estänyt minua sanomasta: 'Juutalaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ja siksi heille kuuluvat samat oikeudet'."
Matti on jälleen oikeassa. Yhteiskunnilla on omia moraaliarvoja. Tästä faktasta ei pääse yli eikä ympäri. Mutta muistellaan vielä menneitä. Jos minä, Paholaisen Asianajaja, olisin eksynyt muinaiseen Lähi-itään, ja näkisin kuinka ihmisiä kivitetään kuoliaaksi sapatin rikkomisesta, niin minuakin pidettäisiin täysin idioottina. Kokisin varmaan myös saman kivittämisen. Mutta kaikki tuo tapahtuisi yhteiskunnassa, jonka arvot olisivat absoluuttisia. Noh, ainakin heidän itsensä mukaan. Siinä onkin relativistisen ja absoluuttisen moraalin ongelma. Näin yksinkertaistettuna: Toinen osapuoli tietää ja hyväksyy, että "oikein" ja "väärä" voivat muuttua. Toinen osapuoli vaatii, että ne ovat juuri nämä tietyt asiat, aina ja ikuisesti, piste. Miten voimme tietää kumpi on oikeassa?
Suhteellisen mittarin käyttö on kuulemma helppo havaita. Kun kysytään mitä lukija odottaa biotekniikan oikeaa ja väärää koskevalta kirjoitukselta, niin joku haluaisi tietää mitä etuja ja haittoja, mitä hyötyä ja mitä vahinkoja biotekniikasta on odotettavissa. Tällöin ihmisellä on utilitaristinen mittari. Toinen voi miettiä nostaako biotekniikka länsimäistä elintasoa. Tämä olisi eudaimonismia. Kolmas haluaisi tietää mitä tiedemiehet ja julkut (varsinkin Matti Nykänen) pitävät oikeana. Eli guruismia.
"Ilman absoluuttisia mittareita voi kysymykseen antaa vain muotia ja trendiä kuvaavia vastauksia."
Totta maar, mutta miten ihmeessä absoluuttinen mittari sitten oikein toimisi? Valitettavasti Matilla ei ollut aikaa eikä tilaa kertoa meille. Pahus. Lienee paikallaan muistuttaa, että nämä "muodikkaat ja trendikkäät" vastaukset eivät perustu - ainakaan ne joihin olen tutustunut - hetken mielijohteeseen ja pelkkään kokeilunhaluun. Taustalla on ollut halu auttaa ja parantaa maailmaa, tavalla joka ei tuota harmia muille ihmisille. Poistaa sairauksia ja helpottaa tuskaa. Antaa ihmisoikeuksia niille, joilta ne on viety. Lisätä tietoa maailmankaikkeudesta. Rukoilkaamme, ettei absoluuttinen moraali kiellä näitä asioita.
Lopulta Matti pääsee modernin tieteen kimppuun. Relativistinen ajattelumaailma on saanut vaikutteita tieteestä. Moderni tiede on luonteeltaan "naturalistista ja materialistista."
Kyllä. Siihen on syy miksi keijukaiset, henkiolennot ja havaitsemattomat yksisarviset eivät kuulu tieteeseen. Ne ovat jotain paljon pahempaa kuin vääriä ajatuksia. Ne ovat toistaiseksi tieteellisesti hyödyttömiä.
Seuraa lainauksia tiedemiehiltä ja filosofeilta, joilla Matti huomauttaa tieteen olevan kaikkea muuta kuin moraalisesti absoluuttista.
"Tiede on ennalta sitoutunut materialismiin. ... ja tämä sitoutuminen on absoluuttista."
"Etiikka on illuusio, jonka geenimme aiheuttavat."
"Ajatus siitä, että yksi eliölaji on - päinvastoin kuin kaikki muut - suuntautunut oman lisääntyvän hyvinvointinsa lisäksi kohti Totuutta, on yhtä epädarvinistinen kuin ajatus, että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu moraalinen kompanssi - omatunto, joka on vapaa sekä yhteiskunnan historiasta että yksilöllisestä onnesta."
Ja nyt se tulee! Matti Leisola paljastaa mistä saamme absoluuttisen Totuuden.
"Totuus (isolla T:llä) on totuutta sellaisena kuin Jumala sen tuntee. Kun Jumala ei ole enää kuvassa, ei voi olla olemassa Totuutta; on vain ihmisten erilaisia mielipiteitä. Käsitys Totuudesta on hävinnyt kristillisen konsensuksen häviämisen myötä."
Absoluuttinen moraali tulee siis kristittyjen Jumalalta. Nyt alkoi pelottamaan. Kyseessä kun on se sama jumalolento, joka on määrännyt kansanmurhia ja murhannut ihmisiä hieman arveluttavista syistä, sekä määrännyt ja hyväksynyt orjuutta. Tästä lähteestä meidän pitäisi ammentaa moraalimme? Taidan jättää absoluuttisen moraalin ja pysyä relativismissa. Olenhan kuolemantuomiota, orjuutta, kansanmurhia ja murhaamista vastaan.
Suurin aivopieru on jätetty viimeiseksi. Leisola kirjoittaa seitsemästä kuoleman synnistä, joita käsiteltiin 1998 New Scientist-lehdessä. Siinä selitettiin kuinka mm. kateus on väistämätöntä, koska se on hyväksi geeneillemme. Joitain vuosia sitten ilmestynyt kirja piti raiskauksiakin luonnollisena evoluution tuottamana tapahtumana.
"Vaikka kateus ja raiskaus voivat olla loogisia johtopäätöksiä naturalistisesta näkökulmasta, ovat ne useimmille vaikeasti hyväksyttäviä asioita. Yhteiskunnassamme on yhä voimakas muisto kristillisestä etiikasta."
Voi [eufemismi]perhonen[/eufemismi]! Jos naturalistinen materialisti tutkii vaikkapa leijonien tapaa tappaa toisen uroksen siittämät poikaset, niin sama naturalisti ei ala sillä perustelemaan toisten ihmisten lasten tappamista. Tai jos hän tutkii skorpionin tai käärmeiden myrkytysvaistoja, niin hän ei ala myrkyttämään toisia ihmisiä. Leisola on nyt suoraan sanonut, että raiskausilmiön tieteellistä selitystä käytetään jotenkin sen "hyvyyden" ja hyväksymisen perusteluksi. Toivon tulkinneeni häntä aivan väärin. Eihän Leisola voi olla oikeasti noin... No, antaa olla.
Artikkelinsa lopussa Leisola mainostaa "rohkeita ajattelijoita", jotka haastavat modernin tieteen naturalistista perustaa. Alvin Platinga, Phillip E. Johnson, Michael Behe ja Siegfried Scherer saavat nimensä Aamulehteen.
29.6.07
Grafologian perusteet, Pentti Vaarama, 1988
Ostin jokin aika sitten muutamalla eurolla grafologiasta kertovan kirjan. Grafologia on 1600-luvulla kehitetty pseudotiede, jonka avulla yritetään "selittää ihmisen käyttäytymistä niin pintapsykologisella, arkipäivän tiedostetulla tasolla, kuin myös syvyyspsykologisella, tiedostamattomalla tasolla." Käsiala kertoo ihmisestä enemmän kuin sen ajatuksen jonka hän on kirjoittanut paperille. Pentti Vaarama selittää lisää:
"Käsiala ei synny kädessä, käden liikkeen vaikutuksesta, eikä "käden käänteessä", vaan se on pitkäaikaisen kehitysprosessin tulos. Todellisuudessa käsiala syntyy aivoissa, aivojen kirjoituskeskuksissa; käsi vain välittää herkän aivokirjoituksen paperille. Käsialan sijasta voimme perustellusti puhua aivokirjoituksesta."
Ihmisen psyyke ja sielun liikkeet välittyvät siis raapustamisen myötä paperille. Samalla grafologi saa tietoa kirjoittajan fyysisestä hyvinvoinnista. Mikä parasta, grafologi voi tehdä nämä johtopäätökset pelkän tekstin perusteella, joten jopa kuolleiden ihmisten kirjeet ja tekstit mahdollistavat heidän ajatusmaailman tarkastelun. Tai kuten Vaarama sanoo:
"Tällainen taaksepäin suuntautuva, retrospektiivinen, tarkastelu antaa runsaasti uutta valaistusta esimerkiksi historiallisten vaikuttajayksilöiden käyttäytymiseen ja tekemisten motiiveihin."
Vaarama myös voivottelee sitä, ettei Suomen korkeakouluissa ja lääketieteellisessä opetuksessa ole ollut vakavaa suhtautumista grafologiaan. Harmi.
Hieman yllättäen hän kertoo jo sivulla kymmenen mistä grafologiasta on kyse, tavalla joka saa skeptikon nyökyttämään päätä. Grafologian kuvaa ihmisen luonnetta, ja tuo luonne voidaan kuvata Ludwig Klagesin ("tieteellisen grafologian perustaja") kehittämän luonneopin avulla. Valitettavasti samalla selviää, että ihmisen käyttäytyminen on ambivalenttia, kaksoismerkityksellistä.
"Jokainen ihmisen ilmaus (ilme, eleet yms.) voidaan selittää ainakin kahdella usein toisilleen vastakkaisella tavalla. Niinpä esim. rauhallinen ja hallittu käytös saattaa johtua joko erinomaisesta itsekurista tai kaikkien häiritsevien kiihokkeiden ja intohimojen puutteesta. Nopeus on toisella ihmiselle merkki nopeasta oivaltamiskyvystä, toisella taas levottomuudesta ja tasapainottomuudesta. Samankin henkilön jotkin ominaisuudet voidaan toisessa tilanteessa tulkita myönteisiksi, toisessa tilanteessa taas kielteisiksi."
Jos grafologille tarjotaan vain kirjettä, niin miten hän voi päätellä mikä on vaikuttanut kirjoittajaan kirjoituksen aikaisena päivänä? Vaartama myöntää jokaisella käsialan piirteellä olevan vähintään kahdenlainen merkitys.
"Jokainen kirjoitusmerkki voidaan selittää johtuvaksi joko kiihokkeen voimasta tai vastakkaisen voiman heikkouden aiheuttamaksi. Esim. nopea kirjoitus ilmaisee myönteisenä yritteliäisyyttä, ahkeruutta, vilkautta ja yleistä aktiivisuutta, mutta kielteisenä se ilmentää rauhattomuutta, hermostuneisuutta ja tasapainottomuutta."
Onneksi grafologeilla on keino tietää kumpi on kyseessä. Ratkaisu on nimeltään muototaso. Tällöin otetaan tarkasteluun kokonaisuus. Eli "käsialan symmetrisyys, tasapainoisuus ja harmonisuus sekä tilankäyttö (reunukset, rivinvälit, sananvälit, kirjainten välit, jne.) sekä käsialan itsenäisyys, persoonallisuus ja myös käsialan sopusuhtaisuus, kauneus esteettisenä elämyksenä."
Muototasolla voidaan tarkastella kirjoittajan persoonallisuuden kehitystasoa. Sen mittaamiseksi on myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia; käsiala on luontevaa tai luonnotonta, rytmi on eheä tai häiriintynyt, rivinvälit ovat selvä tai epäselvät, jne. Vaarama muistuttaa, että aloittelijoilla voi olla vaikeuksia saada näitä hienompia kohtia kohdalleen, mutta kokemuksen myötä ne voi listata heti yhdellä silmäyksellä.
Käsialan eri piirteet edustavat tiettyjä osia ihmisen tietoisuudesta. Näillä on symbolinen merkitys, mutta ainakin ne on helppo tajuta. "Käsialassa tunne näkyy symbolisesti pyöreytenä, kun taas tahto ilmenee kulmikkuutena ja järki esiityy käsialassa nimenomaan terävyytenä." Mutta jopa näillä hienouksilla on samat ambivalentit tulkinnat. Jokaiselle ominaisuudelle on kymmeniä tulkintatapoja. Otan esimerkiksi käsialan laajuuden, eli ahdas vs laaja. Laaja käsiala voi merkitä mm. hutilointia, mutta ahtaan käsialan voi tulkita myös hätääntyneessä tilassa kirjoitetuksi. Näitä vertailevia taulukoita on kirjassa monta, ja ne ovat yksinkertaistettuja. Vaartama sanoo, että tulkintatapoja on jopa satoja!
Kun vertaan kirjan oppeja omaan käsialaan, niin voin heti sanoa yhden kohdan joka menee pieleen. Monet ihmiset ovat kuvailleet minua (ja voin yhtyä heidän heidän kantaansa): tunteeton, analyyttinen ja enemmän "järki" ihmisiä. Grafologian perusteet-kirjassa kerrotaan käsialan kaltevuudesta:
"Kirjoituksen kaltevuus ilmaisee tunteen purkautumistavan, ei välttämättä sen voimaa. Voidaan sanoa kirjoituksen kaltevuuden myös kertovan erityisesti tunteen ja järjen - mutta jossain määrin myös tahdon - keskinäisistä voimasuhteista. Oikealle viisto käsiala edustaa "sydäntä", tunnetta ja pysty "järkeä", hallintaa. Vasenviistossa käsialassa järjen kontrollin lisäksi "tahto" - useimmiten tiedostamattomasti - tulee mukaan muuntamaan tunteet aivan toisiksi kuin miten ne on koettu ja eletty."
Oma käsialani on vahvasti viisto oikealle. Olisin siis tunteellinen ihminen. Eikä tätä ristiriitaa voi pelastaa vetoamalla "tahtoon", sillä sen pitäisi vaikuttaa vain vasemmalle viistossa käsialassa. Näin kirja kuvaa oikealle viistoa käsialaa:
"Oikealle viisto käsiala kertoo kirjoittajasta, jolle on luonteenomaista sydämellisyys, teeskentelemättömyys, syttyväisyys, innostumiskyky ja intomielisyys, jopa intohimoisuus. Hän on seurallinen, vaikutuksille altis ja kiinnostunut uusista, vaihtelevista näkymistä ja näkökohdista. Nämä ominaisuudet luovat pohjaa suurelle oppimisalttiudelle ja kiinnostukselle uusiin asioihin."
Hetkinen! Tuossahan on jotain tuttua. Olen oppimisaltis ja kiinnostunut uusista asioista. Ei kai tässä yritetä varmistaa kaikkia vaihtoehtoja monipuolisella tulkinnalla? Jatkuu...
"Oikealle viistoa kirjoittava on ulospäin suuntautuva, ekstrovertti, intomielinen rakkaudessa, teeskentelemätön ystävyydessä, luonnollinen ja luonteva seurustelussa."
Olen sisäänpäin suuntautuva, ujo ja hillitty rakkaudessa. Ehkä jokin muu ominaisuus käsialassa voi kuitenkin korjata tilanteen grafologian kannalta? Se on hyvinkin mahdollista, sillä vaihtoehtoja on loputon määrä. Kirjoituksen nopeus, viivan vahvuus, säännöllisyys, tilanjako, rivien muoto, t-kirjaimen poikkiviivat, pikku i-kirjaimen piste, sekä g:n, j:n, p:n ja y:n alasilmukat, nämä kaikki voidaan tulkita mitä moninaisilla tavoilla. Näitä alasilmukan tulkintoja on vähintään 50. Minun suosikkeja ovat nämä:
"19. Alapituus tai silmukka kaartuu vasemmalle: Erityistä seksuaalista herkkyyttä.Myös eroottis-lyyristä mieltä ja kiinnostusta. Saattaa ilmaista myös enemmän tai vähemmän tiedostettuja homoseksuaalisia taipumuksia."
ja numero
"28. Hyvin vaihtelevia alapituuksia samassa käsialassa: Polygaamisia, moniavioisia taipumuksia. Elostelijatyyppi. Moraalisen kontrollin puutetta."
Mutta eikös grafologi voi itse hienosäätää tulkintansa kohdalleen saamalla palautetta kirjoittajalta? Kyllä. Ja juuri tätä Pentti Vaarama haluaakin. Grafologin ja kirjoittajan pitäisi olla vuoropuhelussa, jotta luonteenkuvaus saadaan tarkennettua kohdalleen.
"Keskustelussa grafologisen kuvauksen ilmaisuja olisi mahdollista täsmentää, täydentää ja tulkita, jotta vastaanottaja-kirjoittajakin ymmärtäisi ne jota kuinkin samoin kuin tulkitsija-grafologi on tarkoittanut."
Voin kuvitella. Tarkoitinko, että olet tunteellinen? Kyllä, mutta suuntaat tunteet sisäiseen maailmaasi ja tämän takia ihmiset, ja sinä, voivat tulkita sinut tunteettomaksi. Ja kun sanoin sinun olevan impulsiivinen, niin tarkoitin, että ajatusmaailmassasi tapahtuu jatkuvasti, mutta et toteuta kaikkia ajatuksiasi. *pyyhkii hikeä otsalta*
"Vastuunsa tuntevalle ja kehityshaluiselle grafologille olisi mahdollisimman välittömän palautteen saaminen erittäin tärkeätä ja opettavaista. Hänelle selviäisi, missä suhteessa luonteenkuvaus on osunut oikeaan ja mistä seikoista vastaanottaja on eri mieltä. Kokemuksen mukaan useimmiten on kyseessä lähinnä kielellisen ilmaisun erilainen ymmärtäminen. Keskustelussa tällaiset tulkinnalliset epäselvyydet useimmiten selviävät ja selkiintyvät."
Suomeksi: pieleen mennyt tulkinta voidaan vielä kääntää tarkoittamaan päinvastaista.
Lopussa Vaarama esittelee eri mahdollisuuksia grafologian hyödyntämiseen. Kuulemma Sveitsissä ja Yhdysvalloissa grafologiaa käytetään yleisesti ammatinvalinnanohjauksessa ja nuorten opintojen ohjauksessa hyväksi. Lääketiede hyötyisi grafologiasta, sillä sen avulla voidaan havaita mm. syöpä, keuhkotuberkuloosi, sydän- ja aivoasairaudet. Käsialahan tulee aivoista, joten aivoon vaikuttavat sairaudet voidaan havaita helposti. Avioliittoneuvonta ja kasvatustiede hyötyisivät perusteellisen luonnetutkimuksen antamasta tiedosta. Ainakaan 1980-luvulla nämä asiat eivät olleet pop lääketieteessä, eivätkä näytä olevan vieläkään. Olkaamme siitä iloisia.
Ehkä grafologian jämähtäminen pseudotieteeksi johtuu siitä, että se ei kannusta edistykseen.
"Esim. erään grafologiayhdistyksen puheenjohtaja on todennut, ettei grafologian tieteellinen tutkimus ole tarpeen, koska käytännön työskentely opettaa. Hän on myös todennut, että grafologia oli valmis jo 1950- ja 1960-luvuilla, ja ettei hän ole kyseenalaistanut mitään grafologiaan liittyvää 30-vuotisen uransa aikana."
Ihmeellinen maailma - Skeptikon sanakirja, Ursa.
Lopuksi muistutus siitä, ettei kannata sekoittaa grafologiaa ja käsiala-analyysiä keskenään. Käsiala-analyysillä yritetään selvittää dokumenttien ja allekirjoitusten oikeellisuus, ei ihmisen luonteenpiirteitä.
"Käsiala ei synny kädessä, käden liikkeen vaikutuksesta, eikä "käden käänteessä", vaan se on pitkäaikaisen kehitysprosessin tulos. Todellisuudessa käsiala syntyy aivoissa, aivojen kirjoituskeskuksissa; käsi vain välittää herkän aivokirjoituksen paperille. Käsialan sijasta voimme perustellusti puhua aivokirjoituksesta."
Ihmisen psyyke ja sielun liikkeet välittyvät siis raapustamisen myötä paperille. Samalla grafologi saa tietoa kirjoittajan fyysisestä hyvinvoinnista. Mikä parasta, grafologi voi tehdä nämä johtopäätökset pelkän tekstin perusteella, joten jopa kuolleiden ihmisten kirjeet ja tekstit mahdollistavat heidän ajatusmaailman tarkastelun. Tai kuten Vaarama sanoo:
"Tällainen taaksepäin suuntautuva, retrospektiivinen, tarkastelu antaa runsaasti uutta valaistusta esimerkiksi historiallisten vaikuttajayksilöiden käyttäytymiseen ja tekemisten motiiveihin."
Vaarama myös voivottelee sitä, ettei Suomen korkeakouluissa ja lääketieteellisessä opetuksessa ole ollut vakavaa suhtautumista grafologiaan. Harmi.
Hieman yllättäen hän kertoo jo sivulla kymmenen mistä grafologiasta on kyse, tavalla joka saa skeptikon nyökyttämään päätä. Grafologian kuvaa ihmisen luonnetta, ja tuo luonne voidaan kuvata Ludwig Klagesin ("tieteellisen grafologian perustaja") kehittämän luonneopin avulla. Valitettavasti samalla selviää, että ihmisen käyttäytyminen on ambivalenttia, kaksoismerkityksellistä.
"Jokainen ihmisen ilmaus (ilme, eleet yms.) voidaan selittää ainakin kahdella usein toisilleen vastakkaisella tavalla. Niinpä esim. rauhallinen ja hallittu käytös saattaa johtua joko erinomaisesta itsekurista tai kaikkien häiritsevien kiihokkeiden ja intohimojen puutteesta. Nopeus on toisella ihmiselle merkki nopeasta oivaltamiskyvystä, toisella taas levottomuudesta ja tasapainottomuudesta. Samankin henkilön jotkin ominaisuudet voidaan toisessa tilanteessa tulkita myönteisiksi, toisessa tilanteessa taas kielteisiksi."
Jos grafologille tarjotaan vain kirjettä, niin miten hän voi päätellä mikä on vaikuttanut kirjoittajaan kirjoituksen aikaisena päivänä? Vaartama myöntää jokaisella käsialan piirteellä olevan vähintään kahdenlainen merkitys.
"Jokainen kirjoitusmerkki voidaan selittää johtuvaksi joko kiihokkeen voimasta tai vastakkaisen voiman heikkouden aiheuttamaksi. Esim. nopea kirjoitus ilmaisee myönteisenä yritteliäisyyttä, ahkeruutta, vilkautta ja yleistä aktiivisuutta, mutta kielteisenä se ilmentää rauhattomuutta, hermostuneisuutta ja tasapainottomuutta."
Onneksi grafologeilla on keino tietää kumpi on kyseessä. Ratkaisu on nimeltään muototaso. Tällöin otetaan tarkasteluun kokonaisuus. Eli "käsialan symmetrisyys, tasapainoisuus ja harmonisuus sekä tilankäyttö (reunukset, rivinvälit, sananvälit, kirjainten välit, jne.) sekä käsialan itsenäisyys, persoonallisuus ja myös käsialan sopusuhtaisuus, kauneus esteettisenä elämyksenä."
Muototasolla voidaan tarkastella kirjoittajan persoonallisuuden kehitystasoa. Sen mittaamiseksi on myönteisiä ja kielteisiä ominaisuuksia; käsiala on luontevaa tai luonnotonta, rytmi on eheä tai häiriintynyt, rivinvälit ovat selvä tai epäselvät, jne. Vaarama muistuttaa, että aloittelijoilla voi olla vaikeuksia saada näitä hienompia kohtia kohdalleen, mutta kokemuksen myötä ne voi listata heti yhdellä silmäyksellä.
Käsialan eri piirteet edustavat tiettyjä osia ihmisen tietoisuudesta. Näillä on symbolinen merkitys, mutta ainakin ne on helppo tajuta. "Käsialassa tunne näkyy symbolisesti pyöreytenä, kun taas tahto ilmenee kulmikkuutena ja järki esiityy käsialassa nimenomaan terävyytenä." Mutta jopa näillä hienouksilla on samat ambivalentit tulkinnat. Jokaiselle ominaisuudelle on kymmeniä tulkintatapoja. Otan esimerkiksi käsialan laajuuden, eli ahdas vs laaja. Laaja käsiala voi merkitä mm. hutilointia, mutta ahtaan käsialan voi tulkita myös hätääntyneessä tilassa kirjoitetuksi. Näitä vertailevia taulukoita on kirjassa monta, ja ne ovat yksinkertaistettuja. Vaartama sanoo, että tulkintatapoja on jopa satoja!
Kun vertaan kirjan oppeja omaan käsialaan, niin voin heti sanoa yhden kohdan joka menee pieleen. Monet ihmiset ovat kuvailleet minua (ja voin yhtyä heidän heidän kantaansa): tunteeton, analyyttinen ja enemmän "järki" ihmisiä. Grafologian perusteet-kirjassa kerrotaan käsialan kaltevuudesta:
"Kirjoituksen kaltevuus ilmaisee tunteen purkautumistavan, ei välttämättä sen voimaa. Voidaan sanoa kirjoituksen kaltevuuden myös kertovan erityisesti tunteen ja järjen - mutta jossain määrin myös tahdon - keskinäisistä voimasuhteista. Oikealle viisto käsiala edustaa "sydäntä", tunnetta ja pysty "järkeä", hallintaa. Vasenviistossa käsialassa järjen kontrollin lisäksi "tahto" - useimmiten tiedostamattomasti - tulee mukaan muuntamaan tunteet aivan toisiksi kuin miten ne on koettu ja eletty."
Oma käsialani on vahvasti viisto oikealle. Olisin siis tunteellinen ihminen. Eikä tätä ristiriitaa voi pelastaa vetoamalla "tahtoon", sillä sen pitäisi vaikuttaa vain vasemmalle viistossa käsialassa. Näin kirja kuvaa oikealle viistoa käsialaa:
"Oikealle viisto käsiala kertoo kirjoittajasta, jolle on luonteenomaista sydämellisyys, teeskentelemättömyys, syttyväisyys, innostumiskyky ja intomielisyys, jopa intohimoisuus. Hän on seurallinen, vaikutuksille altis ja kiinnostunut uusista, vaihtelevista näkymistä ja näkökohdista. Nämä ominaisuudet luovat pohjaa suurelle oppimisalttiudelle ja kiinnostukselle uusiin asioihin."
Hetkinen! Tuossahan on jotain tuttua. Olen oppimisaltis ja kiinnostunut uusista asioista. Ei kai tässä yritetä varmistaa kaikkia vaihtoehtoja monipuolisella tulkinnalla? Jatkuu...
"Oikealle viistoa kirjoittava on ulospäin suuntautuva, ekstrovertti, intomielinen rakkaudessa, teeskentelemätön ystävyydessä, luonnollinen ja luonteva seurustelussa."
Olen sisäänpäin suuntautuva, ujo ja hillitty rakkaudessa. Ehkä jokin muu ominaisuus käsialassa voi kuitenkin korjata tilanteen grafologian kannalta? Se on hyvinkin mahdollista, sillä vaihtoehtoja on loputon määrä. Kirjoituksen nopeus, viivan vahvuus, säännöllisyys, tilanjako, rivien muoto, t-kirjaimen poikkiviivat, pikku i-kirjaimen piste, sekä g:n, j:n, p:n ja y:n alasilmukat, nämä kaikki voidaan tulkita mitä moninaisilla tavoilla. Näitä alasilmukan tulkintoja on vähintään 50. Minun suosikkeja ovat nämä:
"19. Alapituus tai silmukka kaartuu vasemmalle: Erityistä seksuaalista herkkyyttä.Myös eroottis-lyyristä mieltä ja kiinnostusta. Saattaa ilmaista myös enemmän tai vähemmän tiedostettuja homoseksuaalisia taipumuksia."
ja numero
"28. Hyvin vaihtelevia alapituuksia samassa käsialassa: Polygaamisia, moniavioisia taipumuksia. Elostelijatyyppi. Moraalisen kontrollin puutetta."
Mutta eikös grafologi voi itse hienosäätää tulkintansa kohdalleen saamalla palautetta kirjoittajalta? Kyllä. Ja juuri tätä Pentti Vaarama haluaakin. Grafologin ja kirjoittajan pitäisi olla vuoropuhelussa, jotta luonteenkuvaus saadaan tarkennettua kohdalleen.
"Keskustelussa grafologisen kuvauksen ilmaisuja olisi mahdollista täsmentää, täydentää ja tulkita, jotta vastaanottaja-kirjoittajakin ymmärtäisi ne jota kuinkin samoin kuin tulkitsija-grafologi on tarkoittanut."
Voin kuvitella. Tarkoitinko, että olet tunteellinen? Kyllä, mutta suuntaat tunteet sisäiseen maailmaasi ja tämän takia ihmiset, ja sinä, voivat tulkita sinut tunteettomaksi. Ja kun sanoin sinun olevan impulsiivinen, niin tarkoitin, että ajatusmaailmassasi tapahtuu jatkuvasti, mutta et toteuta kaikkia ajatuksiasi. *pyyhkii hikeä otsalta*
"Vastuunsa tuntevalle ja kehityshaluiselle grafologille olisi mahdollisimman välittömän palautteen saaminen erittäin tärkeätä ja opettavaista. Hänelle selviäisi, missä suhteessa luonteenkuvaus on osunut oikeaan ja mistä seikoista vastaanottaja on eri mieltä. Kokemuksen mukaan useimmiten on kyseessä lähinnä kielellisen ilmaisun erilainen ymmärtäminen. Keskustelussa tällaiset tulkinnalliset epäselvyydet useimmiten selviävät ja selkiintyvät."
Suomeksi: pieleen mennyt tulkinta voidaan vielä kääntää tarkoittamaan päinvastaista.
Lopussa Vaarama esittelee eri mahdollisuuksia grafologian hyödyntämiseen. Kuulemma Sveitsissä ja Yhdysvalloissa grafologiaa käytetään yleisesti ammatinvalinnanohjauksessa ja nuorten opintojen ohjauksessa hyväksi. Lääketiede hyötyisi grafologiasta, sillä sen avulla voidaan havaita mm. syöpä, keuhkotuberkuloosi, sydän- ja aivoasairaudet. Käsialahan tulee aivoista, joten aivoon vaikuttavat sairaudet voidaan havaita helposti. Avioliittoneuvonta ja kasvatustiede hyötyisivät perusteellisen luonnetutkimuksen antamasta tiedosta. Ainakaan 1980-luvulla nämä asiat eivät olleet pop lääketieteessä, eivätkä näytä olevan vieläkään. Olkaamme siitä iloisia.
Ehkä grafologian jämähtäminen pseudotieteeksi johtuu siitä, että se ei kannusta edistykseen.
"Esim. erään grafologiayhdistyksen puheenjohtaja on todennut, ettei grafologian tieteellinen tutkimus ole tarpeen, koska käytännön työskentely opettaa. Hän on myös todennut, että grafologia oli valmis jo 1950- ja 1960-luvuilla, ja ettei hän ole kyseenalaistanut mitään grafologiaan liittyvää 30-vuotisen uransa aikana."
Ihmeellinen maailma - Skeptikon sanakirja, Ursa.
Lopuksi muistutus siitä, ettei kannata sekoittaa grafologiaa ja käsiala-analyysiä keskenään. Käsiala-analyysillä yritetään selvittää dokumenttien ja allekirjoitusten oikeellisuus, ei ihmisen luonteenpiirteitä.
28.6.07
Altruismia simpansseissa
Uudet havainnot näyttävät vahvistavan todellisen altruismin olevan totta simpansseilla. Simpanssi auttaa toista simpanssia vaikka ei saisi siitä palkkiota. Simpanssi voi myös auttaa ihmistä ilman palkkiota ja vaikka auttaminen vaatisi ponnistelua. Altruismin taustalla voi kuitenkin olla toive paremmasta asemasta silloisessa yhteisössä, tai ehkä simpanssi on yhdistänyt ihmisen auttamisen siihen, että ihmisiltä saa yleensä ruokaa. Jostain syystä spontaani altruismi on yleisempää, kun villissä luonnossa elämisen asettamat rajoitteet poistettu. Eli kun eläin on turvassa eläintarhassa. Ehkä taustalla on kuitenkin aito empatia.
NewScientist
NewScientist
Peltokuvioita, for Idiots
Kesä on taas täällä, ja pellot alkavat olla juuri oikessa kunnossa plasmapyörteille, UFOille ja ihmiskunnan tajunnan laajentumiselle. Tai sitten voit tehdä jotain vastaavaa itse.
Field Guide - The Art, History and Philosophy of Crop Circle Making
Eilen tuli JIMiltä uusintana "dokkari" peltokuvioista. Kokeilin seurata sitä parhaani mukaan, mutta heti ensimmäinen tutkija käsittely taikavarpua kävellessään kuvion sisällä. Sain ajatuksen, ja nyt suunnittelen jonkinlaisen peltokuvion tekemistä, jonnekin...
Field Guide - The Art, History and Philosophy of Crop Circle Making
Eilen tuli JIMiltä uusintana "dokkari" peltokuvioista. Kokeilin seurata sitä parhaani mukaan, mutta heti ensimmäinen tutkija käsittely taikavarpua kävellessään kuvion sisällä. Sain ajatuksen, ja nyt suunnittelen jonkinlaisen peltokuvion tekemistä, jonnekin...
27.6.07
Edge of Evolution, mistä siinä oikein on kyse?
Sitten onkin vuorossa syvällisempää tekstiä. Kokeilen keskittyä vain olennaiseen.
1) Mikä on Behen esittämä pääargumentti?
Darwin's Black Box-kirjassa Behe esitteli hiirenloukun ja IC:n (redusoimattoman monimutkaisuuden), tai ainakin niiden ensimmäisen version. Edge of Evolution tarjoaa CCC:n. Siitä kohta lisää. Jos edellisessä kirjassa käytettiin hiirenloukkua esimerkkinä argumentille, niin tällä kertaa käytössä on proteiini-proteiini sidos ja sellaisen muodostuminen sattumanvaraisella mutaatioilla.
Eräälle malariataudin haaralle on kehittynyt sattumanvaraisella mutaatiolla vastustuskyky erästä malarialääkettä [chloroquine] vastaan. Lääke ei enää toimi tällaista malariaa vastaan. Vastustuskyky ilmaantui kahdella pistemutaatiolla. Behe ilmoittaa tällaisen mutaation todennäköisyydeksi yhden suhde 10 ^ 20. Eli ykkönen jota seuraa kaksikymmentä nollaa. Aika suuri epätodennäköisyys. Kuitenkin jostain löytyy aina vähintään yksi sairastunut ihminen, jolla on parasiitti, jolla on vastustuskyky chloroquinea vastaan. Plasmodium falciparum parasiitteja on yhdessä sairastuneessa ihmisessä noin triljoona, ja sairastuneita ihmisiä on noin miljardi. Valtava populaatio mahdollistaa tajuttoman epätodennäköisyyden kiertämisen.
CCC, eli Chloroquine-complexity Clusters, on uusi IC. Jos jollekin mutaatioryhmän ilmestymiselle on yhden suhde 10 ^ 20 todennäköisyys, niin evoluutiolla on ongelmia.
"No complexity that is of the ame complexity as chloroquine resistance in malaria arose by Darwinian evolution in the line leading to humans in the past ten million years.
Instead of concentrating on us humans, we can look at the odds another way. There are about five thousand species of modern mammals. If each species had an average of a million members, and if a new generation appeared each year, and if this went on for two hundred million years, the likelihood of a single CCC appearing in the whole bunch over that entire time would be only about one in a hundred."
s. 61
Mutta entäpä jos jonkin mutaatioryhmän sattumanvarainen todennäköisyys olisikin tupla CCC? Tällainen tupla CCC on Behen mielestä evoluution raja. Ja tällainen todennäköisyys on kaikilla niillä muutoksilla joihin tarvitaan kahden uuden proteiini-proteiini sidoksen ilmestymistä. Siihen tarvitaan viittä tai kuutta pistemutaatiota, juuri tietyissä paikoissa. Todennäköisyys on tällöin yhden suhde 10 ^ 40. Maailmassa ei ole ollut edes 10^40 solua neljän miljardin vuoden aikana, joten todennäköisyys on ratkaisevasti evoluutiota vastaan.
"In short, complexes of just three or more different proteins are beyond the edge of evolution. [...] And the great majority of proteins in the cell work in complexes of six or more. Far beyond that edge."
s. 135
Behe käsittelee HI-virusta. Kyseisen viruksen perimä muuttuu nopeasti ja on ollut pitkään suuren mielenkiinnon kohde. Onhan kyseessä miljoonien ihmisten henki. Behen suureksi harmiksi kyseinen virus ei ole kokenut "merkittäviä" muutoksia, vaikka siinä on tapahtunut lukemattomia mutaatioita, mielettömien sukupolvien ajan. Johtopäätös: evoluutio ei luo mitään uutta ja monimutkaista.
2) Tarjoaako Behe selitystä sille miten elämä on sitten muka kehittynyt?
Ainakin yrittää. Hän kumoaa yksitellen sattumanvaraisten mutaatioiden naturalistiset vaihtoehdot pois, ja päätyy tähän:
"Instead, I conclude that another possibility is more likely: The elegant, coherent, functional systems upon which life depends are the result of deliberate intelligent design."
s. 166
3) Mutta antaako Behe mitään tarkempaa ja hyödyllisempää informaatio tästä "Älystä?"
Behe ilmoittaa, että "osien tarkoituksenmukainen järjestys" on merkki suunnittelusta. Hän kertoo autiosta saaresta, jolle haaksirikkoutunut mies rantautuu. Mies vaeltelee ja löytää kiviä. Ne ovat puoliympyrämuodostelmassa. Outoa. Myöhemmin mies löytää banaanipuita, jotka kasvavat kahdessa rivissä. Hämmästyttävää. Lopulta mies löytää rantautuneen laivan rauniot saaren toiselta puolen. Oudot ja merkittävät muodostelmat saavat selityksen. Ne ovatkin ihmisten asettamia ja rakentamia! Behe vertaa tätä biologisten löytöjen tekemiseen.
"If a cellular feature has some discernible (=havaittava) function, and if it seems to be beyond what is biologically reasonable to expect of chance, then with varying degrees of confidence we are justified in chalking it up to design."
s. 170
4) Eroaako tuo merkittävästi William Dembskin kannasta?
Hyvä kun kysyit. Dembski on vaatimattomasti todennut, että hänen väsäämä selityssuodatin havaitsee älyn vaikutukset 100% varmasti, mutta Behellä on paljon realistisempi kanta.
5) Hetkinen! Kertooko Behe kirjassaan miten elämä on kehittynyt älyn vaikutuksesta?
Ööö.
*selaa kirjaa*
Ei. Hän vain kritisoi mutaatiota ja luonnonvalintaa, joten joudumme vieläkin odottamaan testattavan ID-teorian ilmestymistä.
6) Muutoksia tekevät mutaatiot ovat siis niin harvinaisia, ettei evoluutio voi toimia?
Behen mielestä kyllä. Ja ei. Kirjassa kerrotaan molekyylivipujen rakenteesta. Molekyylivivut määrävät milloin tietyt DNA:n osuudet alkavat muodostaa proteiineja. Tämä on äärettömän tärkeää elämän kannalta. Koko kirjan ajan Behe on kertonut kuinka epätodennäköisiä uusia ominaisuuksia tuottavat mutaatiot oikein ovat. Nyt - yllättäen - asiat ovatkin toisinpäin. Todennäköisyys saada uusi "vipu" ovat paljon helpompaa kuin tupla CCC. Itseasiassa niin helppoa, että niitä kehittyy säätelyprotetiiniin sattumanvaraisesti todennäköisyydelllä 1:70. Yhden sukupolven aikana, joka koostuisi miljoonasta yksilöstä, yli kymmenen tuhatta yksilöä omistaisi aivan uuden säätelyproteiinin "vivun."
"You might object at this point that I seem to be impossible to please: Mutations are too rare, when we look at chloroquine resistance in malaria, but now they are too common, when we look at the theoretical possibilities for all these genetic switches. Here's the problem: So many kinds of switches are so common that, if they were the most important factor in determining whether a gene was turned on, the organism would be an incoherent mess. Instead of a fly or sea urchin or frog, a developmental program might at best produce a blob of tissue."
s. 185
Yhteenveto: Kahden proteiini-proteiini sidoksen ilmestyminen on tajuttoman epätodennäköistä, mutta uusia säätelyproteiineja ilmestyy jatkuvasti liian paljon.
Okei...
Hieman outoa, mutta heti perään Behe kyllä kertoo - aivan oikeasti - että kehityksessä on mukana muutakin kuin pelkkiä säätelyproteiineja, joten miksi kertoa uusien vipujen olevan potentiaalinen elämän "sotkija?" On päivänselvää, etteivät uuden vivut aiheuta eliön muuttumista mössöksi. Yksi vipu ei ratkaise peliä olemalla on/off vipu. Proteiinivivut hienosäätävät geenien toimintaa.
Edge of Evolutionissa esitetään monta monimutkaista biokemiallista systeemiä. DBB-kirjasta tutun flagellan tutkimus on edistynyt kymmenessä vuodessa, ja on paljastanut yhä monimutkaisempia systeemejä. Tämä on Behen mielestä osoitus siitä, että IC systeemeillä on taustalla vielä uusia IC systeemejä, joten evoluutio on vielä syvemmällä k¤&#"a.
Ensi kerralla listaan niitä parempia kritiikkejä joita on esitetty EoE-kirjan suuntaan.
1) Mikä on Behen esittämä pääargumentti?
Darwin's Black Box-kirjassa Behe esitteli hiirenloukun ja IC:n (redusoimattoman monimutkaisuuden), tai ainakin niiden ensimmäisen version. Edge of Evolution tarjoaa CCC:n. Siitä kohta lisää. Jos edellisessä kirjassa käytettiin hiirenloukkua esimerkkinä argumentille, niin tällä kertaa käytössä on proteiini-proteiini sidos ja sellaisen muodostuminen sattumanvaraisella mutaatioilla.
Eräälle malariataudin haaralle on kehittynyt sattumanvaraisella mutaatiolla vastustuskyky erästä malarialääkettä [chloroquine] vastaan. Lääke ei enää toimi tällaista malariaa vastaan. Vastustuskyky ilmaantui kahdella pistemutaatiolla. Behe ilmoittaa tällaisen mutaation todennäköisyydeksi yhden suhde 10 ^ 20. Eli ykkönen jota seuraa kaksikymmentä nollaa. Aika suuri epätodennäköisyys. Kuitenkin jostain löytyy aina vähintään yksi sairastunut ihminen, jolla on parasiitti, jolla on vastustuskyky chloroquinea vastaan. Plasmodium falciparum parasiitteja on yhdessä sairastuneessa ihmisessä noin triljoona, ja sairastuneita ihmisiä on noin miljardi. Valtava populaatio mahdollistaa tajuttoman epätodennäköisyyden kiertämisen.
CCC, eli Chloroquine-complexity Clusters, on uusi IC. Jos jollekin mutaatioryhmän ilmestymiselle on yhden suhde 10 ^ 20 todennäköisyys, niin evoluutiolla on ongelmia.
"No complexity that is of the ame complexity as chloroquine resistance in malaria arose by Darwinian evolution in the line leading to humans in the past ten million years.
Instead of concentrating on us humans, we can look at the odds another way. There are about five thousand species of modern mammals. If each species had an average of a million members, and if a new generation appeared each year, and if this went on for two hundred million years, the likelihood of a single CCC appearing in the whole bunch over that entire time would be only about one in a hundred."
s. 61
Mutta entäpä jos jonkin mutaatioryhmän sattumanvarainen todennäköisyys olisikin tupla CCC? Tällainen tupla CCC on Behen mielestä evoluution raja. Ja tällainen todennäköisyys on kaikilla niillä muutoksilla joihin tarvitaan kahden uuden proteiini-proteiini sidoksen ilmestymistä. Siihen tarvitaan viittä tai kuutta pistemutaatiota, juuri tietyissä paikoissa. Todennäköisyys on tällöin yhden suhde 10 ^ 40. Maailmassa ei ole ollut edes 10^40 solua neljän miljardin vuoden aikana, joten todennäköisyys on ratkaisevasti evoluutiota vastaan.
"In short, complexes of just three or more different proteins are beyond the edge of evolution. [...] And the great majority of proteins in the cell work in complexes of six or more. Far beyond that edge."
s. 135
Behe käsittelee HI-virusta. Kyseisen viruksen perimä muuttuu nopeasti ja on ollut pitkään suuren mielenkiinnon kohde. Onhan kyseessä miljoonien ihmisten henki. Behen suureksi harmiksi kyseinen virus ei ole kokenut "merkittäviä" muutoksia, vaikka siinä on tapahtunut lukemattomia mutaatioita, mielettömien sukupolvien ajan. Johtopäätös: evoluutio ei luo mitään uutta ja monimutkaista.
2) Tarjoaako Behe selitystä sille miten elämä on sitten muka kehittynyt?
Ainakin yrittää. Hän kumoaa yksitellen sattumanvaraisten mutaatioiden naturalistiset vaihtoehdot pois, ja päätyy tähän:
"Instead, I conclude that another possibility is more likely: The elegant, coherent, functional systems upon which life depends are the result of deliberate intelligent design."
s. 166
3) Mutta antaako Behe mitään tarkempaa ja hyödyllisempää informaatio tästä "Älystä?"
Behe ilmoittaa, että "osien tarkoituksenmukainen järjestys" on merkki suunnittelusta. Hän kertoo autiosta saaresta, jolle haaksirikkoutunut mies rantautuu. Mies vaeltelee ja löytää kiviä. Ne ovat puoliympyrämuodostelmassa. Outoa. Myöhemmin mies löytää banaanipuita, jotka kasvavat kahdessa rivissä. Hämmästyttävää. Lopulta mies löytää rantautuneen laivan rauniot saaren toiselta puolen. Oudot ja merkittävät muodostelmat saavat selityksen. Ne ovatkin ihmisten asettamia ja rakentamia! Behe vertaa tätä biologisten löytöjen tekemiseen.
"If a cellular feature has some discernible (=havaittava) function, and if it seems to be beyond what is biologically reasonable to expect of chance, then with varying degrees of confidence we are justified in chalking it up to design."
s. 170
4) Eroaako tuo merkittävästi William Dembskin kannasta?
Hyvä kun kysyit. Dembski on vaatimattomasti todennut, että hänen väsäämä selityssuodatin havaitsee älyn vaikutukset 100% varmasti, mutta Behellä on paljon realistisempi kanta.
5) Hetkinen! Kertooko Behe kirjassaan miten elämä on kehittynyt älyn vaikutuksesta?
Ööö.
*selaa kirjaa*
Ei. Hän vain kritisoi mutaatiota ja luonnonvalintaa, joten joudumme vieläkin odottamaan testattavan ID-teorian ilmestymistä.
6) Muutoksia tekevät mutaatiot ovat siis niin harvinaisia, ettei evoluutio voi toimia?
Behen mielestä kyllä. Ja ei. Kirjassa kerrotaan molekyylivipujen rakenteesta. Molekyylivivut määrävät milloin tietyt DNA:n osuudet alkavat muodostaa proteiineja. Tämä on äärettömän tärkeää elämän kannalta. Koko kirjan ajan Behe on kertonut kuinka epätodennäköisiä uusia ominaisuuksia tuottavat mutaatiot oikein ovat. Nyt - yllättäen - asiat ovatkin toisinpäin. Todennäköisyys saada uusi "vipu" ovat paljon helpompaa kuin tupla CCC. Itseasiassa niin helppoa, että niitä kehittyy säätelyprotetiiniin sattumanvaraisesti todennäköisyydelllä 1:70. Yhden sukupolven aikana, joka koostuisi miljoonasta yksilöstä, yli kymmenen tuhatta yksilöä omistaisi aivan uuden säätelyproteiinin "vivun."
"You might object at this point that I seem to be impossible to please: Mutations are too rare, when we look at chloroquine resistance in malaria, but now they are too common, when we look at the theoretical possibilities for all these genetic switches. Here's the problem: So many kinds of switches are so common that, if they were the most important factor in determining whether a gene was turned on, the organism would be an incoherent mess. Instead of a fly or sea urchin or frog, a developmental program might at best produce a blob of tissue."
s. 185
Yhteenveto: Kahden proteiini-proteiini sidoksen ilmestyminen on tajuttoman epätodennäköistä, mutta uusia säätelyproteiineja ilmestyy jatkuvasti liian paljon.
Okei...
Hieman outoa, mutta heti perään Behe kyllä kertoo - aivan oikeasti - että kehityksessä on mukana muutakin kuin pelkkiä säätelyproteiineja, joten miksi kertoa uusien vipujen olevan potentiaalinen elämän "sotkija?" On päivänselvää, etteivät uuden vivut aiheuta eliön muuttumista mössöksi. Yksi vipu ei ratkaise peliä olemalla on/off vipu. Proteiinivivut hienosäätävät geenien toimintaa.
Edge of Evolutionissa esitetään monta monimutkaista biokemiallista systeemiä. DBB-kirjasta tutun flagellan tutkimus on edistynyt kymmenessä vuodessa, ja on paljastanut yhä monimutkaisempia systeemejä. Tämä on Behen mielestä osoitus siitä, että IC systeemeillä on taustalla vielä uusia IC systeemejä, joten evoluutio on vielä syvemmällä k¤&#"a.
Ensi kerralla listaan niitä parempia kritiikkejä joita on esitetty EoE-kirjan suuntaan.
26.6.07
Pingviinien kehityshistoria luultua pidempi
Muutama uusi fossiililöytö on muuttanut käsitystä siitä, miten ja missä pingviinit ovat kehittyneet:
Pingviinit ovat kehittyneet huomattavasti tähän asti luultua varhaisemmin ja ne ovat myös eläneet selvästi arveltua lämpimämmissä oloissa, paljastavat äskettäin tehdyt fossiililöydöt.
Tiedot perustuvat kansainvälisen tutkijaryhmän Perusta löytämiin kahden aiemmin tuntemattoman pingviinilajin fossiileihin. Niistä suurempi eli noin 36 miljoonaa vuotta sitten Perun etelärannikolla ja oli peräti 150 senttimetrin korkuinen.
Pienemmän lajin yksilö oli kooltaan vain puolet tästä, mutta se eli jopa 42 miljoonaa vuotta sitten.
Aiemmin on arvioitu pingviinien kehittyneen vain noin 10 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella ja Uudessa-Seelannissa.
Löydöt ovat yllättäviä myös siksi, että lintujen elinaikana päiväntasaajan seudut olivat erittäin lämpimiä.
Verkkouutiset
Pingviinit ovat kehittyneet huomattavasti tähän asti luultua varhaisemmin ja ne ovat myös eläneet selvästi arveltua lämpimämmissä oloissa, paljastavat äskettäin tehdyt fossiililöydöt.
Tiedot perustuvat kansainvälisen tutkijaryhmän Perusta löytämiin kahden aiemmin tuntemattoman pingviinilajin fossiileihin. Niistä suurempi eli noin 36 miljoonaa vuotta sitten Perun etelärannikolla ja oli peräti 150 senttimetrin korkuinen.
Pienemmän lajin yksilö oli kooltaan vain puolet tästä, mutta se eli jopa 42 miljoonaa vuotta sitten.
Aiemmin on arvioitu pingviinien kehittyneen vain noin 10 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella ja Uudessa-Seelannissa.
Löydöt ovat yllättäviä myös siksi, että lintujen elinaikana päiväntasaajan seudut olivat erittäin lämpimiä.
Verkkouutiset
YLE2, tänään, klo 21:00
Muista katsoa Ajankohtainen kakkonen. Siellä pitäis olla osio siitä, voiko työpaikalla olla avoimen uskonnollinen ihminen. Liittynee siihen erotettuun pomoon, josta bloggasin aikaisemmin.
Britannian hallitus: ID ei ole tiedettä
Jotain hyvää Briteistä: Hallitus on vastannut erääseen adressiin, ja kertoo selkein termin määrittelevänsä Älykkään suunnittelun uskonnoksi, kreationismin kera. ID ei saa paikkaa koulujen opetussuunnitelmissa.
Jokaisella Behen kirjalla on hopeareunus
Aloitan kertomalla mitä kaikkea hyvää ja hyödyllistä sain irti Edge of Evolution-kirjasta.
1) Behe kirjoittaa selventävällä ja opettavaisella tavalla malariasta. Kirjassa kerrotaan selkeällä tavalla miten malaria tarttuu moskiittojen välityksellä, siirtyy maksaan, aloittaa lisääntymisen punasoluissa ja siirtyy eteenpäin kun moskiitto imee saastunutta verta. Tapahtumasarjaan mahtuu monta monimutkaista biokemiallista reaktiota, ja Behe saa muotoiltua ne luettavaan muotoon. Saman käsittelyn saavat myös malariaa vastaan taistelevat muutokset ihmisten geeneissä.
Kirjassa listataan jopa hyödyllisiä mutaatioita. Sirppisolu on tuttu esimerkki mutaatiosta, joka kuitenkin aiheuttaa pahoja vaikeuksia tarjoamansa immuniteetin ohella. On kuitenkin olemassa mutaatio (oikeastaan kaksi pistemutaatiota) nimeltään C-Harlem, joka on sirppisolumutaation kaltainen. C-Harlem havaittiin New Yorkissa. Se tarjoaa immuniteetin malariaa vastaan, eikä aiheuta negatiivisia oireita, kuten Afrikassa oleva variaatio.
Myös kaloissa oleva "pakkasneste" on aivottoman evoluution tulos. Yksinkertainen muutos ruoansulatusentsyymissä, kopioituminen, ja alkuperäisen kontrolliosion deleetio on mahdollistanut tiettyjen kalalajien elämisen kylmässä meressä. pakkasestoproteiinit estävät kalassa olevan veden kiteytymisen, ja täten jäätymisen. Tutkijat kehittivät mahdollisen kehitysreitin ja ennustivat, että tietynlainen välimuoto olisi olemassa. Myöhemmin tällainen välimuoto löydettiin. Sillä on "pakkasnestettä" ja alkuperäinen ruoansulatusentsyymi. Behen mielestä tällainen hyödyllinen, uusi, ominaisuus on luonnonvalinnan tuottama.
2) Kreationisteja vastaan on nyt tarjolla hyvää materiaalia. Behe on vieläkin lajien yhteisen polveutumisen kannalla. Ja kukapa rationaalinen ihminen ei olisi. Behe perustelee yhteistä polveutumista mm. sillä, että jos kahdelta eläimeltä löydetään samoja piirteitä, mutta niillä ei ole funktiota, niin piirre on peritty yhteiseltä esi-isältä. Hän kertoo erään vakuuttavimman esimerkin; pseudogeenit. Simpanssien ja ihmisten geeneissä on erään rikkoutuneen hemoglobiinigeenin jäänne. Siinä on täsmälleen samat muutokset - samoissa kohdissa - verrattuna toimivaan versioon. Ja nuo muutokset estävät proteiinin tuottamisen.
Lajien yhteinen polveutuminen on fakta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei ole ylimielisyyttä todeta asia näin, sillä perustelut ovat samaa luokkaa kuin Maan kiertäminen Auringon ympäri, DNA:n rakenne on kaksoiskierre tai mannerlaatat ovat olleet joskus yhdessä. Nappaan tähän vielä herkullisimmat palat:
"Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory - common descent - is correct."
s. 65
"Strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles, there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
s. 72
Käännetään nuo vielä siten, että kreationistikin ymmärtää mitä Behe on kirjoittanut: Iso-isäsi pani apinaa.
Jos löydät kreationistin joka rakastaa lainauksia ja auktoriteettejä, niin näillä paloilla saa mukavasti sekoitettua pakkaa. Mitä hän voisi vastata, kun lähteenä on eräs tunnetuin kristitty IDeisti?
Lisäksi sivulla 233 Behe perustelee mikä on tiedettä:
"For many years philosophers have struggled to come up with an airtight definition of science, without much luck. But as a rough-and-ready definition, I count as "scientific" any conclusion that relies heavily and exclusively on detailed physical evidence, plus standard logic. No relying on holy books or prophetic dreams. Just the data about nature that is publicly available in journals and in books, plus standard modes of reasoning."
Tuo on ongelma tieteellisen kreationismin kannattajille. He kun turvautuvat pyhään kirjaan suurimpana auktoriteettina "tieteessä." Varmasti saamme pian nähdä miten Yhdysvaltojen hardcore kreationistit reagoivat näihin kohtiin. He ovat aikaisemminkin huomautelleet ID:n olevan liian irtautunut raamatusta, eikä Behen uusin tuotos varmastikaan helpota tilannetta. Saanopa Behe jopa raamatun käyttämisen luonnontieteellisenä oppaana olevan typerää.
Keskiviikkona paljastan mitkä asiat aiheuttivat itkua ja pään hakkaamista seinään. Esitän myös mikä on se pääargumentti, uusi hiirenloukku, Edge of Evolution-kirjassa.
1) Behe kirjoittaa selventävällä ja opettavaisella tavalla malariasta. Kirjassa kerrotaan selkeällä tavalla miten malaria tarttuu moskiittojen välityksellä, siirtyy maksaan, aloittaa lisääntymisen punasoluissa ja siirtyy eteenpäin kun moskiitto imee saastunutta verta. Tapahtumasarjaan mahtuu monta monimutkaista biokemiallista reaktiota, ja Behe saa muotoiltua ne luettavaan muotoon. Saman käsittelyn saavat myös malariaa vastaan taistelevat muutokset ihmisten geeneissä.
Kirjassa listataan jopa hyödyllisiä mutaatioita. Sirppisolu on tuttu esimerkki mutaatiosta, joka kuitenkin aiheuttaa pahoja vaikeuksia tarjoamansa immuniteetin ohella. On kuitenkin olemassa mutaatio (oikeastaan kaksi pistemutaatiota) nimeltään C-Harlem, joka on sirppisolumutaation kaltainen. C-Harlem havaittiin New Yorkissa. Se tarjoaa immuniteetin malariaa vastaan, eikä aiheuta negatiivisia oireita, kuten Afrikassa oleva variaatio.
Myös kaloissa oleva "pakkasneste" on aivottoman evoluution tulos. Yksinkertainen muutos ruoansulatusentsyymissä, kopioituminen, ja alkuperäisen kontrolliosion deleetio on mahdollistanut tiettyjen kalalajien elämisen kylmässä meressä. pakkasestoproteiinit estävät kalassa olevan veden kiteytymisen, ja täten jäätymisen. Tutkijat kehittivät mahdollisen kehitysreitin ja ennustivat, että tietynlainen välimuoto olisi olemassa. Myöhemmin tällainen välimuoto löydettiin. Sillä on "pakkasnestettä" ja alkuperäinen ruoansulatusentsyymi. Behen mielestä tällainen hyödyllinen, uusi, ominaisuus on luonnonvalinnan tuottama.
2) Kreationisteja vastaan on nyt tarjolla hyvää materiaalia. Behe on vieläkin lajien yhteisen polveutumisen kannalla. Ja kukapa rationaalinen ihminen ei olisi. Behe perustelee yhteistä polveutumista mm. sillä, että jos kahdelta eläimeltä löydetään samoja piirteitä, mutta niillä ei ole funktiota, niin piirre on peritty yhteiseltä esi-isältä. Hän kertoo erään vakuuttavimman esimerkin; pseudogeenit. Simpanssien ja ihmisten geeneissä on erään rikkoutuneen hemoglobiinigeenin jäänne. Siinä on täsmälleen samat muutokset - samoissa kohdissa - verrattuna toimivaan versioon. Ja nuo muutokset estävät proteiinin tuottamisen.
Lajien yhteinen polveutuminen on fakta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei ole ylimielisyyttä todeta asia näin, sillä perustelut ovat samaa luokkaa kuin Maan kiertäminen Auringon ympäri, DNA:n rakenne on kaksoiskierre tai mannerlaatat ovat olleet joskus yhdessä. Nappaan tähän vielä herkullisimmat palat:
"Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory - common descent - is correct."
s. 65
"Strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles, there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
s. 72
Käännetään nuo vielä siten, että kreationistikin ymmärtää mitä Behe on kirjoittanut: Iso-isäsi pani apinaa.
Jos löydät kreationistin joka rakastaa lainauksia ja auktoriteettejä, niin näillä paloilla saa mukavasti sekoitettua pakkaa. Mitä hän voisi vastata, kun lähteenä on eräs tunnetuin kristitty IDeisti?
Lisäksi sivulla 233 Behe perustelee mikä on tiedettä:
"For many years philosophers have struggled to come up with an airtight definition of science, without much luck. But as a rough-and-ready definition, I count as "scientific" any conclusion that relies heavily and exclusively on detailed physical evidence, plus standard logic. No relying on holy books or prophetic dreams. Just the data about nature that is publicly available in journals and in books, plus standard modes of reasoning."
Tuo on ongelma tieteellisen kreationismin kannattajille. He kun turvautuvat pyhään kirjaan suurimpana auktoriteettina "tieteessä." Varmasti saamme pian nähdä miten Yhdysvaltojen hardcore kreationistit reagoivat näihin kohtiin. He ovat aikaisemminkin huomautelleet ID:n olevan liian irtautunut raamatusta, eikä Behen uusin tuotos varmastikaan helpota tilannetta. Saanopa Behe jopa raamatun käyttämisen luonnontieteellisenä oppaana olevan typerää.
Keskiviikkona paljastan mitkä asiat aiheuttivat itkua ja pään hakkaamista seinään. Esitän myös mikä on se pääargumentti, uusi hiirenloukku, Edge of Evolution-kirjassa.
25.6.07
Loma on ohi
Selvisin hengissä Kalajoelta takaisin Toijalaan. Tuli ajeltua autolla, mutta myös löhöttyä auringossa Beheä lukien. Ympärillä oli tietenkin bikinimisuja. Sain luettua Edge of Evolution-kirjan. Huomenna ilmestyy arvostelun ensimmäinen osuus, jossa kerron mitä hyvää kirjassa on. Sitten kirjoitan asioista, jotka vaivaavat mieltä kyseisessä kirjassa.
Loppuun muistutus siitä, kuinka tylsä oma rippileiri oli verrattuna nykyaikaan.
Loppuun muistutus siitä, kuinka tylsä oma rippileiri oli verrattuna nykyaikaan.
20.6.07
Maailmanloppu tulee, taas!
Heinäkuun seitsemäs päivä, herran vuonna 2007. Tällä kertaa homma on takuuvarma, sillä se perustuu raamatun teksteihin. Tulee kiire lukea kaikki lukujonossa olevat kirjani!
Scientologien oma mainos
Joitan vuosia sitten Scientologit esittivät tämän PSA pätkän (=Public Service Announcement) USA:n televisiossa. Vaikutelma on positiivinen. Scientologit julistavat riippumattomia oikeuksia sananvapaudelle, ajatukselle, tutkimukselle, omalle puolustukselle, oman yhdistyksen, kirkon tai uskon puolustamiselle. Yksikään valta, muu kuin Jumala, ei saa viedä näitä oikeuksia pois ihmisiltä. Kumppaneita, ystäviä ja ihmisiä ei saa tuhota, alistaa, eikä ihmisarvoa vähentää.
Taustalla pauhaa tarmokas musiikki ja puhuvat ihmiset puhuvat vakuuttavasti. Aivan lopussa nähdään kuuluisa e-mittari (Mark Super VII Quantum E-meter).
Kun joku Scientologien kaltainen järjestö puhuu ihmisoikeuksien ja sanavapauden puolesta, niin kuka rohkenee väittää vastaan? Ei kukaan. Samalla saadaan kätevästi luotua kuva avoimesta ja edistyksellisestä "uskonnosta." Minulla on jossain tallessa Scientologien painattamat vihkoset, joiden avulla voi valistaa kansaa YK:n julistamista ihmisoikeuksista.
Kietoutumalla uskonnon tarjoaman suojan taakse, Scientologia voi puolustaa itseään useimmilta syytöksiltä. Varsinkin kun joku erehtyy sanomaan heitä kultiksi, niin sormen heristely alkaa. Hehän ovat _uskonto_, eikä mikään kultti.
Tästä tulikin mieleeni, että pitää tarkkailla ilmaantuuko tänä kesänä Scientologien keltainen teltta taas Rautatientorille Helsingissä.
Taustalla pauhaa tarmokas musiikki ja puhuvat ihmiset puhuvat vakuuttavasti. Aivan lopussa nähdään kuuluisa e-mittari (Mark Super VII Quantum E-meter).
Kun joku Scientologien kaltainen järjestö puhuu ihmisoikeuksien ja sanavapauden puolesta, niin kuka rohkenee väittää vastaan? Ei kukaan. Samalla saadaan kätevästi luotua kuva avoimesta ja edistyksellisestä "uskonnosta." Minulla on jossain tallessa Scientologien painattamat vihkoset, joiden avulla voi valistaa kansaa YK:n julistamista ihmisoikeuksista.
Kietoutumalla uskonnon tarjoaman suojan taakse, Scientologia voi puolustaa itseään useimmilta syytöksiltä. Varsinkin kun joku erehtyy sanomaan heitä kultiksi, niin sormen heristely alkaa. Hehän ovat _uskonto_, eikä mikään kultti.
Tästä tulikin mieleeni, että pitää tarkkailla ilmaantuuko tänä kesänä Scientologien keltainen teltta taas Rautatientorille Helsingissä.
19.6.07
Dembski kertoo mikä on ID:n status
William Dembski huomauttaa, että Doverin oikeudenkäynnin hoitaneesta tuomari Jonesista on jälleen tehty kunniatohtori. Mikä pahinta, kunniatohtorin arvo on annettu Dickinson Collegesta vain mediaseksikkyyden takia.
Mutta se ei liittynyt mitenkään Jonesin antaman tuomion pätevyyteen, eikä täten kiinnittänyt huomiotani. Se mikä vei huomioni, oli Dembskin tarkka analyysi Älykkään suunnittelun nykytilasta:
"Don’t expect people with a finger in the wind to help ID. ID is the intellectual elite’s equivalent of leprosy. In the present circumstances, we are better off being opposed by liberals and conservatives alike."
Suomeksi: ID on älykköeliitin vastine lepralle. Nykyisessä tilanteessa IDeistien on parempi olla sekä liberaalien että konservatiivien vastustamina.
Kuinka tässä näin kävi? Yli kymmenen vuotta "tieteellistä vallankumousta," ja tuloksena on vieläkin vain ääriharvinainen poliittisuskonnollinen liike. Tukea ei kuulemma kannata hakea kummaltakaan poliittiselta puolelta.
Mutta se ei liittynyt mitenkään Jonesin antaman tuomion pätevyyteen, eikä täten kiinnittänyt huomiotani. Se mikä vei huomioni, oli Dembskin tarkka analyysi Älykkään suunnittelun nykytilasta:
"Don’t expect people with a finger in the wind to help ID. ID is the intellectual elite’s equivalent of leprosy. In the present circumstances, we are better off being opposed by liberals and conservatives alike."
Suomeksi: ID on älykköeliitin vastine lepralle. Nykyisessä tilanteessa IDeistien on parempi olla sekä liberaalien että konservatiivien vastustamina.
Kuinka tässä näin kävi? Yli kymmenen vuotta "tieteellistä vallankumousta," ja tuloksena on vieläkin vain ääriharvinainen poliittisuskonnollinen liike. Tukea ei kuulemma kannata hakea kummaltakaan poliittiselta puolelta.
Kinkyt katolilaiset ja pervot protestantit
Kolme vakuutusyhtiötä, jotka hoitavat protestanttisten kirkkojen asioita Yhdysvalloissa, ovat julkaisseet tietoja lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He saavat vuosittain noin 260 ilmoitusta alle 18 vuotiaisiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Tekijöinä on joku papistosta, kirkon työntekijöistä/vapaaehtoisista, tai seurakunnan jäsenistä.
Katolilaisten tekemiset ovat yleensä paremmin tiedossa, sillä heillä on keskitetty hallintajärjestelmä. Yhdysvalloissa protestanttiset kirkot ovat kuitenkin jakautuneet, eikä heillä oikein ole yhteistä tietokantaa. Yksi kirkkorakennus voi olla yhden kristillisen suuntauksen kokonaisuus. Itsenäisyys tekee valvomisen vaikeaksi.
Kyseiset kolme vakuutusyhtiötä eivät ole julkaisseet dokumentaatiota tai varmistaneet raporttien luotettavuutta.
New York Times
Katolilaisten tekemiset ovat yleensä paremmin tiedossa, sillä heillä on keskitetty hallintajärjestelmä. Yhdysvalloissa protestanttiset kirkot ovat kuitenkin jakautuneet, eikä heillä oikein ole yhteistä tietokantaa. Yksi kirkkorakennus voi olla yhden kristillisen suuntauksen kokonaisuus. Itsenäisyys tekee valvomisen vaikeaksi.
Kyseiset kolme vakuutusyhtiötä eivät ole julkaisseet dokumentaatiota tai varmistaneet raporttien luotettavuutta.
New York Times
Muistakaamme sankaria
Paul Hill on saanut uskovaisia seuraajia. John Britton ja James Barrett saivat tuta jumalaista oikeutta, kun Paul Hill välitti sitä haulikkonsa kautta. Hänen sankarilliset tekonsa saavat jatkua ihmisten muistoissa, sillä Children Need Heroes sanoo Hillin olevan aito amerikkalainen sankari.
"Paul Hill was a Presbyterian pastor who proclaimed boldly the Biblical duty to defend the preborn as we would want to be defended. On July 29th, 1994, he lovingly protected 31 preborn children in Pensacola from a paid assassin, by killing the abortionist who was set on butchering them. He was tried as a murderer in a sham trial, never being allowed to say why he killed the abortionist. He was executed on September 3rd, 2003. His final words were: “May God help you to protect the unborn as you would want to be protected.”"
Mikä vääryys, että toisten ihmisten murhaaja ei päässytkään vapaaksi. Huomionarvoista on se, että Hill murhasi kaksi ihmistä rakastavaisella tavalla. Kun seuraavan kerran väittelet abortista netissä, niin muista kuinka onnellinen olet. Et käy väittelyä pumppuhaulikon vaarallisen pään kanssa.
Anteeksi, nyt täytyy käydä oksentamassa...
"Paul Hill was a Presbyterian pastor who proclaimed boldly the Biblical duty to defend the preborn as we would want to be defended. On July 29th, 1994, he lovingly protected 31 preborn children in Pensacola from a paid assassin, by killing the abortionist who was set on butchering them. He was tried as a murderer in a sham trial, never being allowed to say why he killed the abortionist. He was executed on September 3rd, 2003. His final words were: “May God help you to protect the unborn as you would want to be protected.”"
Mikä vääryys, että toisten ihmisten murhaaja ei päässytkään vapaaksi. Huomionarvoista on se, että Hill murhasi kaksi ihmistä rakastavaisella tavalla. Kun seuraavan kerran väittelet abortista netissä, niin muista kuinka onnellinen olet. Et käy väittelyä pumppuhaulikon vaarallisen pään kanssa.
Anteeksi, nyt täytyy käydä oksentamassa...
18.6.07
Niska sanoi snap, krakle, pop
MSNBC on kirjoittanut kiropraktiikan vähemmän tunnetuista riskeistä. Eli niskanikamien vääntelystä.
Christa Heck oli ollut kiropraktiikan vakioasiakas noin 20 vuoden ajan. Eräänä hoitokertana vuonna 2003 hän sai tutun niskanikamien naksautuksen, mutta uuden kiropraktikon toimesta. Kaikki tuntui hyvältä ja Christa lähti kotimatkalle autollaan. Sitten hän sai oireita. Seurasi halvauksia ja kipua. Christa palasi kiropraktikon luokse, ja tämä kokeili jos kivuista pääsisi eroon. Hän naksautti niskaa uudelleen. Christaan iski pahoinvointiaalto, mutta hän selvisi autolleen asti.
Hän ei mennyt suoraan sairaalaan, sillä aviomiehellä oli ollut huono sairaalakokemus. Lopulta he soittivat lääkärille, ja Christa pääsi tutkittavaksi. Kiropraktikon tekemä vääntely oli repinyt valtimon, josta veri pääsi aivoihin. Christan tutkinut tohtori Kazmi sanoo, että niskamanipulaatiot pitäisi kieltää.
Niskanikamien manipulaation ei ole todettu antavan mitään lääketieteellistä hyötyä. Vääntelystä tulevat vahingot ovat yleensä pehmeissä kudoksissa, nikamien nyrjähtämisiä ja välilevyn murtumisia. Hiussuonet voivat tukkeutua ja veritulppa muodostuu suureksi riskiksi. Selän ja alaselän manipulaatiot ovat turvallisempia verrattuna niskan vääntelyyn, mutta riskit ovat kuitenkin olemassa. Ja ne riskit voivat johtaa pysyvään vahinkoon.
Christa Heck oli ollut kiropraktiikan vakioasiakas noin 20 vuoden ajan. Eräänä hoitokertana vuonna 2003 hän sai tutun niskanikamien naksautuksen, mutta uuden kiropraktikon toimesta. Kaikki tuntui hyvältä ja Christa lähti kotimatkalle autollaan. Sitten hän sai oireita. Seurasi halvauksia ja kipua. Christa palasi kiropraktikon luokse, ja tämä kokeili jos kivuista pääsisi eroon. Hän naksautti niskaa uudelleen. Christaan iski pahoinvointiaalto, mutta hän selvisi autolleen asti.
Hän ei mennyt suoraan sairaalaan, sillä aviomiehellä oli ollut huono sairaalakokemus. Lopulta he soittivat lääkärille, ja Christa pääsi tutkittavaksi. Kiropraktikon tekemä vääntely oli repinyt valtimon, josta veri pääsi aivoihin. Christan tutkinut tohtori Kazmi sanoo, että niskamanipulaatiot pitäisi kieltää.
Niskanikamien manipulaation ei ole todettu antavan mitään lääketieteellistä hyötyä. Vääntelystä tulevat vahingot ovat yleensä pehmeissä kudoksissa, nikamien nyrjähtämisiä ja välilevyn murtumisia. Hiussuonet voivat tukkeutua ja veritulppa muodostuu suureksi riskiksi. Selän ja alaselän manipulaatiot ovat turvallisempia verrattuna niskan vääntelyyn, mutta riskit ovat kuitenkin olemassa. Ja ne riskit voivat johtaa pysyvään vahinkoon.
Loistava etukuponki
Eräs Suomen suurimmista kauppaketjuista tarjosi kauppaostosteni päälle vielä yhden etukupongin. Tarkastelin vasta kotona mitä siinä oikein lukee. Isolla fontilla "- 15 %", kertaostoksesta. Yes! Se on ihan tuntuva alennus isommasta tuotteesta. Mutta kauhistus ja maaninen masennus! Pienellä printillä on seuraavanlainen ilmoitus:
"Alennus ei koske oppikirjoja, kameroita, MP3-soittimia, pelikonsoleita, digibokseja, kioskia (lehdet, tupakat, makeiset, kuvapalvelut, postimerkit), kampaamopalveluita, kahviloita, lahjakortteja eikä S-markettia."
Olisivat samantien kirjoittaneet näin:
"Alennus ei koske myynnissä olevia tuotteitamme eikä palvelujamme."
"Alennus ei koske oppikirjoja, kameroita, MP3-soittimia, pelikonsoleita, digibokseja, kioskia (lehdet, tupakat, makeiset, kuvapalvelut, postimerkit), kampaamopalveluita, kahviloita, lahjakortteja eikä S-markettia."
Olisivat samantien kirjoittaneet näin:
"Alennus ei koske myynnissä olevia tuotteitamme eikä palvelujamme."
17.6.07
Helppo opas huuhaan tunnistamiseksi
Netti on täynnä sivuja, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Niiden välityksellä myydään rohtoja ja lääkkeitä, hilavinkuttimia ja härpättimiä, milloin mitäkin, milloin minkin sairauden tai oireen hoitoon. Esitän tässä yhden keinon, jonka avulla voit unohtaa kyseisen sivun tarkastelun, ja siirtyä seuraavaan.
Otetaan vaikkapa tämä sivusta; EvenBetterNow: Natural Health Solutions :
Our goal is to help you and your loved ones improve your health through recognized alternative products and therapies. Modern medicine is often at a loss when it comes to treating conditions related to environmental toxicity, including Autism, Neurodegenerative Disorders, Autoimmune Conditions, Heavy Metal Poisoning, and others.
Alternative health therapies may offer the best solution: by helping the body detoxify and by supplying the body with proper nutrients, the body is able to begin the healing process. Our approach is based on the four cornerstones of healing: detoxification, pH balance, therapeutic supplementation and cellular renewal. We hope you find this web site both helpful and informative.
Tarjolla olisi terapiaa ja hoitotuotteita, joiden avulla poistetaan myrkyt, tasapainotetaan eri arvot ja uusitaan soluja. Ei mietitä asiaa sen enempää. Tässä on se neuvo. Rullaa sivun alareunaan. Siellä pitäisi olla pientä printtiä. Lue se. Ei hätää. Minä odotan.
Noin. Huomasitko?
"Products are not intended to diagnose, treat, cure, or prevent any disease."
Tuotteita ei ole tarkoitettu minkään taudin diagnoimiseen, hoitoon, parantamiseen tai estämiseen.
Siinä se.
Otetaan vaikkapa tämä sivusta; EvenBetterNow: Natural Health Solutions :
Our goal is to help you and your loved ones improve your health through recognized alternative products and therapies. Modern medicine is often at a loss when it comes to treating conditions related to environmental toxicity, including Autism, Neurodegenerative Disorders, Autoimmune Conditions, Heavy Metal Poisoning, and others.
Alternative health therapies may offer the best solution: by helping the body detoxify and by supplying the body with proper nutrients, the body is able to begin the healing process. Our approach is based on the four cornerstones of healing: detoxification, pH balance, therapeutic supplementation and cellular renewal. We hope you find this web site both helpful and informative.
Tarjolla olisi terapiaa ja hoitotuotteita, joiden avulla poistetaan myrkyt, tasapainotetaan eri arvot ja uusitaan soluja. Ei mietitä asiaa sen enempää. Tässä on se neuvo. Rullaa sivun alareunaan. Siellä pitäisi olla pientä printtiä. Lue se. Ei hätää. Minä odotan.
Noin. Huomasitko?
"Products are not intended to diagnose, treat, cure, or prevent any disease."
Tuotteita ei ole tarkoitettu minkään taudin diagnoimiseen, hoitoon, parantamiseen tai estämiseen.
Siinä se.
Subscribe to:
Posts (Atom)