Unbelievable

Unbelievable - Investigations into ghosts, poltergeists, telepathy, and other unseen phenomena, from the Duke Parapsychology Laboratory

Kirjoittanut Stacy Horn

Parapsykologian maailmassa oli eräs tutkimuslaitos, jonka perintö tieteen historiaan ei ole vielä varma. Unbelievable -kirja kertoo tuon laitoksen tutkijoista ja historiasta. Joseph B. Rhinen johdolla luotiin parapsykologian mainetta tieteellisenä tutkimusaiheena. Duken yliopistossa testailtiin kuuluisaksi tulleilla Zener-korteilla telepatiaa. Kortit luonut Karl Zener halusi myöhemmin, ettei hänen nimeään yhdistettäisi kortteihin, mutta se oli liian myöhäistä.
 Unbelievable -kirjassa kerrotaan, että korteilla havaittiin lopulta, että joillakin henkilöillä oli mahdollisesti tilastollisesti merkittävä kyky tietää mitä korttia tutkija ajattelee. Tuloksia on kritisoitu monipuolisesti, sitkeästi ja ahkerasti, mutta lopulta jäljelle jää joidenkin koehenkilöiden hämmästyttävät tulokset. Niiden selittämiseksi ei ole löytynyt kattavaa teoriaa tai johdonmukaista debunkkausta. Outo ilmiö on ainakin jollakin tapaa mitattavissa. Alan hiljaisuutta kuvaa kuitenkin se, etteivät kaikki tutkijaryhmät saa toistettua Rhinen ja kumppaneiden tuloksial.

Toisissa tapauksissa selityksiksi on tarjottu tutkijaryhmän huonoa tilastotiedettä, matematiikkaa, tai sitä että Zener-korttien läpi näkee jos niitä pitää pystyssä. Jälkimmäinen on totta, mutta yhdentekevää sillä sellaiset kortit olivat kirjakustantamon painattamia versioita kauppoihin. Rhinen ryhmä ei käyttänyt niitä, eivätkä koehenkilöt aina edes olleet samassa huoneessa korttien kanssa. Tilastojen laskeminen oli aluksia heikkoa, mutta kritiikki otettiin vastaan oikealla tavalla. Tutkimusmenetelmien käyttö muutettiin paremmaksi. Ongelmia ilmeni myös joidenkin avustajien suorittamilla huijauksilla tai oikokeinoilla, mutta kirja ei kerro keitä ja miten nämä ongelmat ilmenivät. Sääli.

J.B. Rhinen johdolla selvitettiin ja valittiin tutkittavaksi lupaavia meedioita, tai vastaavia erikoisia henkilöitä. Rhine ei missään nimessä ollut mikään Ultra-lehden kestotilaaja (näin kiltisti muotoiltuna), vaan osasi paljastaa huijauksia. Hän tunnisti L. Ron Hubbardin uuden Dianetiikan ja Hubbardin seuraajat kultiksi. Tutkittavaksi haettiin sellaisia ilmiöitä joita pystyisi toistamaan mahdollisimman hyvin valvotuissa oloissa. Resursseja ei mielellään tuhlattu, sillä rahoitus oli muutenkin kortilla.

20-luvulla aloitettu ura sisälsi meedioiden yksityisvastaanotoilla kiertämistä. Silloin kuolleisiin otettiin yhteyttä useimmiten nuoren kauniin naisen kautta, jonka täytyi pukeutua seksikkäästi, sekä joutua sidotuksi jotta henget eivät ottaisi hänestä täyttä hallintaa. Tämä nuorten naisten pseudobondage oli omiaan lisäämään heidän suosiotaan varakkaiden asiakkaiden keskuudessa. Eikä tutkijoillakaan ollut valittamista. Spiritismin tutkimisessa tutkijoille tuli tutuksi alan vakio metkut. Yleisön joukossa oli meedion avustajia, täysin pimeässä huoneessa liikkuva henkiolento olikin itse meedio (pimeässä loistava teippi laitettuna salaa meedion selkään FTW), ja monet muut temput saivat aitoja tapauksia metsästävät tutkijat joskus jopa luopumaan toivosta.

Räyhähenkien kohdalla tuli vastaan selvittämättömiä tapauksia, kuten myös ilkikurisia lapsia jotka luulivat ettei kukaan katsele. Yksipuolisen peilin kautta Rhine ja kumppanit tarkkailivat kuinka lapsi latoo viivottimia hihaansa ja heittele niitä mummonsa selän takana. Kysyttäessä kieltää tehneensä mitään.

Unbelievable kertoo tarpeeksi kiinnostavasti yliluonnollisen tutkimisesta. Alussa melkein jätin lukematta, kun tutkijat kertoivat miten reagoivat henkimaailman kanssa kommunikointiin. Kun analyyttisellä ajattelulla pääteltiin, että meedio ei saa tietoa henkimaailmasta, vaan todennäköisesti asiakkaaltaan, niin tuon informaation täytyi tapahtua telepatian kautta.

Stacy Horn maalailee kuvaa psi-tutkimuksesta, joka voisi astua tieteen areenalle, kunhan ensin yhdistetään informaatiotiede, kvanttimekaniikka ja tietoisuuden tutkiminen. Sitä odotellessa Unbelievable on lukemisen arvoinen pläjäys parapsykologian historiasta. Kirja ei ole huuhaan ylistämistä. 20-luvulta 80-luvulle kestäneen etsimisen ja arvoitusten ratkaisemiseen pyrkineen tutkijaryhmän elämä on kiinnostava aihe. Horn on mielestäni onnistunut kirjoittamaan siitä tasapuolisella tavalla. Esim. Peter Hurkosin ura saa niskaansa pelkkiä tiiliskiviä - kuten pitääkin. Olihan Hurkos eräs törkeimmistä uhrien kurjuudella ratsastava julkkismeedio. Mukana myös pieni anekdootti siitä miten Albert Einsteinille järjestettiin spiritistinen sessio.