Tappavat lääkkeet - Peter Gøtzsche

Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon


Professori Peter Gøtzschen kirja sisältää rajuja sanoja ja hurjia väitteitä terveydenhuollon ongelmista. Miehellä on kokemusta niin lääketieteellisten tutkimusten tekemisestä ja suunnittelusta, kuin lääkärinä toimimisesta, sekä tärkeimpänä asiana hän on työskennellyt lääketeollisuuden myyntimiehenä. Eli muistoja löytyy aidan molemmin puolin. Kaikkein karmaisevinta kirjassa on se, etteivät väittämät ole niin väärässä kuin kirjan kriitikot ovat sanoneet. Samalla Tappavat lääkkeet -kirja ei ole sitä mitä lääketeollisuuden äänekkäimmät kriitikot huuhaa-maailman suunnalta ovat antaneet ymmärtää.

Tappavat lääkkeet ei tarkoita ns. virallisen lääkehoidon olevan kokonaan välttämisen arvoista eikä suosittele luontaishoitojen puoleen kääntymistä. Peter Gøtzsche käsittelee kirjassaan pelkästään lääketeollisuuden ja terveydenhoidon ongelmakohtia. Hyvät ja hyödylliset puolet jätetään tarkoituksella pois. Siksi kirjasta saa helposti niin läpeensä negatiivisen kuvan terveydenhuollosta.

 Lääketeollisuuden rahoittama tutkimus vääntää tuloksia firmojen eduksi. Markkinoille päätyy pillereitä jotka eivät ole niin tehokkaita ja turvallisia kuin markkinointiosaston tuottamat mainokset antavat väittää. Terveydenhuolto rasittuu medikalisaatiosta, kun veronmaksajien rahoja tuhlaantuu järkyttäviä määriä per vuosi. Useat ratkaisut löytyisivät avoimemmasta lääketutkimuksesta, jossa tutkimuspapereita ei saisi enää salata. Eivätkä lääkevalvontavirkailijat enää suojelisi lääketeollisuuden intressejä potilasturvallisuuden kustannuksella. Muutos vaatisi poliittista tahtoa, jota pitäisi löytyä helposti. Äänisaalis olisi taattu vaaleissa, kun perusteluna ovat pelastetut ihmishenget ja säästöt veronmaksajille. Mutta missä nämä poliitikot luuraavat?

Ongelmia on runsaasti ja ne ovat vakavia, mutta samalla jää helposti huomioimatta Gøtzschen tekemät vertailut. Heikkotehoista ja haittavaikutuksiltaan runsasta lääkettä verrataan lääkkeeseen, joka on tehokkaampi ja turvallisempi. Eli niitä parempia lääkkeitä on olemassa. Mutta ne ovat usein niitä vanhempia ja halvempia, joilla teollisuus ei patenttien rauettua kykene tahkomaan samaan tahtiin rahaa. Siksi vertailua ei mielellään tehdä lääketeollisuuden tutkimuksissa firman oman lääkkeen ja tällä hetkellä parhaimman hoidon välillä. Tutkimustulos ei helposti miellytä osakkeenomistajia.

Mitä isompi lääkefirma sitä todennäköisemmin se on syyllistynyt toistuvasti alan markkinointisäännösten ja lakien rikkomiseen. Sakot liikkuvat kymmenistä miljoonista miljardeihin euroihin. Sakkojen maksamisesta on tullut vain pakollinen kuluerä miljardiluokan liikevaihdossa. Väärinkäytöksiä löytyy myös lääkäreiden ja lääkevalvontavirastojen puolelta. Eturistiriitoja ei ilmoiteta tai niistä ei vaan välitetä. Eivätkä lääketieteelliset julkaisut selviä puhtain jauhoin.

Tappavat lääkkeet täydentää sopivasti tohtori Ben Goldacren Bad Pharma -kirjan sanomaa. Suosittelen Gøtzschen tuotosta lämpimästi. Sen herättämä raivo on omiaan kylmien ja pimeiden iltojen viihteenä. Ehkä jostain hiljalleen viriäisi se kampanja kotimaisten terveydenhoidon ongelmien hoitamiseksi. Helppona ratkaisuna vaikkapa seeding-tutkimusten kieltäminen Suomessa. Lääkärien ja teollisuuden yhteyksien avoimuus olisi toinen tärkeä askel.