Y-kromosomi kumosi yhteisen polveutumisen?

 Kreationisti Mikael Torppa juhli joulukuun alkupuolella ihmisten ja simpanssien sukulaisuuden tuhoa. Kirjoituksessaan Torppa kertoo miten moderni geenitiede löysi vallankumouksellista kamaa y-kromosomeista:

Massachusettsissa sijaitsevan Cambridgen Whitehead Institude for Biomedical Research:n (Whiteheadin instituutti biolääketieteelliselle tutkimukselle) David Page sanoi: "Y on täynnä yllätyksiä". Dr Page ja hänen työryhmänsä olivat juuri saaneet selville että simpanssin ja ihmisen Y-kromosomit ovat "kauhistuttavan erilaisia toisistaan".

Miksi Dr Page käytti sanaa "kauhistuttavan"? Koska hän uskoo evoluutioon - siihen että simpanssit ovat meidän lähimpiä kehitysopillisia sukulaisiamme. Mutta Pagen työryhmä huomasi että simpanssin Y-kromosomissa oli vain kaksi kolmasosaa erilaisten geenien tai geeniperheiden määrästä verrattuna ihmisen Y-kromosomiin ja vain 47% proteiineja koodaavia osia ihmiseen verrattuna. Lisäksi yli 30%:lta simpanssin Y-kromosomista puuttuu vastaava osa ihmisen Y-kromosomissa ja toisinpäin.

Nähtyään nämä ja muut jyrkät eroavuudet Y-kromosomien välillä - Page sanookin nyt: "sukulaisuussuhde ihmisen ja simpanssin Y-kromosomien välillä on hajonnut käsiin."

Sitten Torppa turvautuu geenitutkija Robert Carterin tulkintoihin tuosta y-kromosomi löydöksestä.

"Puolella simpanssin amplioninic-sekvenssistä ja 30%:lla koko MSY:stä ei ole vastinetta ihmisen MSY:ssä ja päinvastoin. Nämä erot ovat suuria.

30%:n ero ihmisen ja simpanssin MSY-alueiden välillä oli shokki (evolutionisteille). Tämän kokoista eroa odotettiin ihmisen autosomien ja suunnilleen kanan tms. vastaavan autosomien välillä; ja kana ei edes ole nisäkäs. Näin suuri ero sukukromosomeissa oli valtavaa. 

Kyseinen "geenitutkija" Tohtori Carter on Creation Ministries Internationalin ilosanomaa levittävä kreationisti. Hän sai tohtorin paperit meribiologiasta. Varmasti mies on perehtynyt myös asiantuntevasti geenien tutkimiseen, mutta evoluutioteorian kannalta kumoamista ei pääse tapahtumaan.

Carter ja kumppanit CMI:ssa tarvitsisivat vertailua ihmisten, simpanssien, gorillojen ja vaikkapa orankien y-kromosomien välillä. Ei siis pelkästään ihmisen ja simpanssin välillä. Tietenkään kreationisteilla ei ole mahdollisuuksia tehdä tämän tason tieteellistä tutkimusta, joten he turvautuvat oikeiden tiedemiesten tutkimuksiin. Sellaista vertailua ei ole toistaiseksi tehty, joten tyydyn katsastamaan läpi muun relevantin kaman.

Y-kromosomien kohdalla Torppa itseasiassa iloitsee The fickle Y chromosome -uutisesta Nature-lehdessä vuodelta 2010. Alkuperäinen Chimpanzee and human Y chromosomes are remarkably divergent in structure and gene content tutkimus Hughesilta ja kumppaneilta on samalta vuodelta.

Melkein neljä vuotta myöhemmin en ole vieläkään onnistunut havaitsemaan ihmisten ja simpanssien yhteisen polveutumisen romahtamista tieteellisessä kirjallisuudessa. Onko tämä maailmanlaajuinen tiedemiesten salaliitto? Eikä kukaan valtamediassa huomannut äärimmäisen merkittävää tieteellistä skandaalia? Vai sattuisiko kreationistien tulkinta olemaan potaskaa?

Ihmisten ja simpanssien kromosomi 21 ovat käytännössä identtiset. Mutta y-kromosomeissa on hurjia eroja. Miten näin on päässyt käymään? Tämä isältä perittävä sukupuolikromosomi on erilainen muihin kromosomeihin verrattuna. Sen valintapaineet ja toiminta ovat erilaisia muihin verrattuna.

Mistä Torppa repi huiman lainauksen: "sukulaisuussuhde ihmisen ja simpanssin Y-kromosomien välillä on hajonnut käsiin"?

David Page käytti vertausta Naturen haastattelussa, kun hän havainnollisti 21- ja y-kromosomin eroja.

Even the portions that do line up have undergone erratic relocation. In the only other chromosome to have been sequenced to the same degree of completeness in both species, chromosome 21, the authors found much less rearrangement.

"If you're marching along the human chromosome 21, you might as well be marching along the chimp chromosome 21. It's like an unbroken piece of glass," says Page. "But the relationship between the human and chimp Y chromosomes has been blown to pieces."

Puheessa käytetään rajua kieltä, jotta sanoma löydöksestä uppoaa lukijaan. Ja olihan löytö tärkeä. Eroja oli huomattavasti enemmän kuin odotettiin. Y-kromosomit ovat erikokoisia. Niiden sisältöä ei saada samalla riville kauniiseen homologiaan yhtä hyvin kuin muissa ihmisten ja simpanssien kromosomeissa. Melkein kolmannes kamasta on erijärjestyksessä simpansseilla verrattuna meihin. Muissa kromosomeissa tämä ero on about kaksi prosenttia. Simpansseilla on y-kromosomeissa vain kaksi kolmannesta ihmisten y-kromosomien geeneistä. Ja alle puolet proteiinia koodaavia pätkiä verrattuna ihmisiin.

Toisaalta eroja odotettiin olevan enemmän kuin muissa kromosomeissa. Juuri y-kromosomin erilaisuus tekee siitä herkemmän muuntelulle. Solujakautumisessa sillä ei ole vastaavaa paria kuten muilla kromosomeilla, joten muutoksia karsiva mekanismi ei päde yhtä hyvin y-kromosomin kohdalla. Vain radikaali toimintaan vaikuttava muutos johtaisi muutoksen karsiutumiseen. Suom: muutoksia kertyy enemmän ja nopeammin y-kromosomiin kuin muihin kromosomeihin. Simpanssien y-kromosomissa oli tapahtunut geenisekvenssien deletointia. Ihmisten kromosomissa oli sekvenssien monistumista. Melko tylsänä faktana tutkijat totesivat, että suurimmat erot sekvensseistä löytyivätkin juuri sieltä missä aikaisemmin tiedettiin olevan suurin geneettisen polymorfismin aktiivisuus y-kromosomissa.


Loppupuoliskolla Torppa melkein törmää oikeaan pointtiin, mutta onnistuu ohittamaan sen hienosti.

Ihmisen ja simpanssin y-kromosomit eroavat 30% toisistaan. Tämä on valtava ero jollaista odotettiin esimerkiksi ihmisen ja kanan välillä. Mikäli ihmisillä ja simpansseilla olisi ollut yhteinen esi-isä tarkoittaisi se y-kromosomi datan perusteella sitä että y-kromosomeissa olisi täytynyt tapahtua muutoksia (mutaatioita) valtavalla nopeudella.

Jos y-kromosomien erot olisivat ongelma yhteiselle polveutumiselle, niin ihmisen ja gorillojen y-kromosomien erojen pitäisi olla pienempi kuin ihmisen ja simpanssien y-kromosomien. Yhteinen polveutuminen murentuisi itsestään, jos kanan ja ihmisen y-kromosomit olisivat lähempänä toisiaan kuin simpanssien ja ihmisten. Evouution tarkistamisen kannalta ratkaisevaa on erojen suhde toisiin lajeihin. Ei pelkkä vertailu kahden lajin välilä. Nykyisellä tiedolla ihmisen ja simpanssien y-kromosomeista ei (vielä) voida päätellä ettei niillä ole yhteistä kantaisää. Kokonaisuuden kannalta y-kromosomien erot ovat vielä luokkaa alle 1 % koko perimästä. Simpanssien y-kromosomin kooksi saatiin Hughesin paperissa n. 25,8 Mb. Ihmisen perimän kooksi on saatu 3 234,83 Mb.

Torpan torppaus on torpattu.