Professori Puolimatka ja Pseudonyymi-gambiitti

Professori Tapio Puolimatkan sormet ovat olleet tuotteliaalla tuulella. Seurakuntalainen.fi julkaisi häneltä tuoreen Aidon avioliiton puolustuspuheen. Viime kerralla professorimme luisteli hyvin ohuilla keväjäillä, kun hän väitti tasa-arvoisen avioliittolain aiheuttavan avioerojen yleistymistä. Minkäänlaisen syy-yhteyden osoittaminen vain sattui unohtumaan professoriltamme.

Ehkä uusin tuotos sisältää tasokkaampaa kamaa? Puolimatka reagoi Anssi Tiittasen Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta kirjoitukseen Aito avioliitto-kansalaisaloitteesta. Puolimatka kiinnittää huomiota erääseen pointiin. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat eivät ole automaattisesti fundamentalisti-kristittyjä, vaan joukkoon mahtuu myös uskonnottomia ihmisiä. Esimerkiksi nostetaan Rivka Edelman nimimerkin takaa kirjoittava nainen, joka on maallistunut juutalainen. Edelman varttui kahden naisen kasvattamana.

Varmasti professori Puolimatka näkee tämän emotionaalisen myrskyn lävitse, jotta lukijoille välitetään tutkittua tietoa ja perusteltua argumentaatiota tasa-arvoisen avioliittolain haitoista.

Edelman on kirjoittanut: "Jos pidät sukupuolineutraalia avioliittolakia hyvänä ideana, pyydän sinua keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kasvaneet homoseksuaalien kodeissa."

Ja sellaisia Edelmanin kansioista löytyy. Kuin sattumalta aivan kaikki ja peräti jokainen heistä koki huonon lapsuuden:

"Muodikkaat yhteiskunnalliset liikkeet osoittautuvat usein huonoiksi ideoiksi. Voin sanoa rehellisesti, etten tunne yhtäkään homo- ja lesboperheissä kasvanutta aikuista lasta, joka voisi kertoa kokeneensa mitään mikä edes kaukaisesti muistuttaisi onnellista lapsuutta."

 Sinällään erikoista, että pelkästään Suomesta on löydettävä julkisuuden henkilöitä jotka ovat varttuneet samaa sukupuolta olevien vanhempien paissa JA heillä on mukamas kivoja muistoja lapsuudestaan. Vastaesimerkkinä pseudonyymi Edelmanin puheisiin sopii vaikkapa näyttelijä Elsa Saision muistelmat lapsuudestaan. Eikä Elsa todellakaan ole ainoa esimerkki. Eduskuntavaaleissa menestynyt sateenkaariperheen kasvatti Sanna Marin (sd) on paljastanut menneisyydestään sen verran, että selkeimmin onnellisuutta haittasivat alkoholisti isä, josta äiti sitten otti avioeron, sekä perheen rahallinen tilanne verrattuna varakkaampiin luokkatovereihin. Eikä Edelmanin kirjoituksia kai muuten tarvitse sen enempää kommentoida. Enkä kommentoi sitä draamaa jota löytyy nimimerkin takaa. Hän ei ole tehnyt alan tutkimusta, vaan kirjoituksissa paistaa läpi anekdoottien vaikutus. Ja siksi niiden kumoamiseen riittää vasta-anekdootti.

Tästä pääsenkin siihen miten Puolimatka maalaili itseään kulmaan. Hän siteeraa Edelmania:

Edelmanin mielestä sukupuolineutraali avioliittolaki lisää myös taipumusta käyttää näitä lapsia näyttelyesineinä, joiden avulla todistellaan, että nämä isästään tai äidistään erotetut lapset ovat aivan yhtä onnellisia kuin lapset äitinsä ja isänsä kodissa. Näiden lasten odotetaan hymyilevän onnellisina, vaikka he sydämessään itkisivät menetetyn isän tai äidin kaipuutaan. Vanhempamme käyttivät meitä pieninä näyttelyesineinä", kirjoittaa Edelman.

Edessämme on outo ongelma. Kun sateenkaariperheissä varttunut lapsi toivoo, ettei sukupuolineutraalia avioliittoa saatettaisi voimaan on hän Puolimatkan ja kumppanien banderolleissa. Toisaalta kun sateenkaariperheissä varttunut lapsi toivoo, että sukupuolineutraali avioliitto saatettaisiin voimaan, on hän vain näyttelyesine vailla oikeutuksia mielipiteilleen.

Pienenä kuriositeettina Puolimatka näyttäisi vihdoinkin olevan aktiivinen kommenteissa. Vastauksia on tullut lukijoiden huomautuksiin. Matti Virtanen huomauttaa, että Puolimatkan toitottama biologinen yhteys katoaa aivan samalla tavalla nykyisten rekisteröityjen parisuhteiden kuin sukupuolineutraalin avioliittolain aikana.

Puolimatka:  "Samaa sukupuolta olevien parien perheissä kasvavat lapset erottaa itse perherakenne aina joko biologisesta isästään tai äidistään."

Virtanen: "Ja mitä tekemistä tällä on avioliittotermin kanssa? Tämä samahan tapahtuisi oli suhteen nimi sitten rekisteröity parisuhde, juhlakumppanuus tai ei mikään?"

Tenka Issakainen selittää selkeästi saman puutteen Puolimatkan kirjoituksista:

Valitettavasti jälleen, ties monennenko kerran, jää selittämättä kuinka 1) parisuhteen nimi 2) yhteinen sukunimi ja 3) mahdollisuus hakea adoptiota edistäisivät tätä ihannetta. Niinpä avioliittolain vastustaminen mainitulla perusteella vaikuttaa yhtä harhaiselta kuin ennenkin. (Lisäksi unohdetaan ne samaa sukupuolta olevat pariskunnat, joiden lapset ovat biologisestikin heidän yhteisiään.)
Sen sijaan lapsen mahdollisuutta olla biologisen isänsä ja äitinsä kasvatettavana edistäisi apilaperheiden aseman parantaminen. Tärkeä ensiaskel olisi mahdollisuus useampaan kuin kahteen juridiseen vanhempaan.
Silloin myös niillä lapsilla, joiden perheissä ei ole yhtään heteroaikuista, olisi Puolimatkan toivomalla tavalla mahdollisuus siihen, että biologinen isä ja äiti olisivat myös juridinen (ja sosiaalinen) isä ja äiti.

Suosittelen lukaisemaan läpi kommentteja.