Se toinen tiedepalkinto: Breakthrough

Nobelin palkinnot ovat varmasti tuttuja kaikille. Ne mainitaan useasti populaarikulttuurissa, kun halutaan painottaa jonkun henkilön olevan sieltä fiksusta päästä geeniallasta. Palkinnon perinteet ovat hienot ja arvostet. Samalla ne ovat jo hieman vanhentuneet siitä miten tiedemaailma nykyään toimii. Nobel-palkinnon kun voi jakaa korkeintaan kolme tutkijaa. Se onkin ollut hyvä tapa, sillä yli sata vuotta sitten yksittäinen tutkija pystyi tekemään merkittäviä läpimurtoja.

Nykyään tutkimusta tehdään kansainvälisesti yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -virastojen kesken. Suomessa voidaan valmistaa tutkimuskomponentteja satelliittiin, joka laukaistaan kiertoradalle ESA:n toimesta, ehkä yhteistyössä Venäjän kanssa. CERNin hiukkauskiihdyttimen parissa työskentelee jatkuvasti useita tuhansia tutkijoita. Suunnitteluun, valmistukseen, testaukseen ja toteutukseen osallistuu joskus satoja ihmisiä. Miten sellaisen projektin tuoma tieteellinen uusi tieto palkittaisiin Nobelin kaltaisella palkinnolla?

Tätä tiedemaailman realiteetin takia perustettiin Breakthrough palkinto. Se voidaan jakaa jopa yli tuhannelle ihmiselle. Kuten tehtiin viime vuonna, kun kolmen miljoonan dollarin suuruinen palkintosumma jaettiin 1377 osaan. Palkinto liittyi samaan läpimurtoon neutriinojen massan löytämisestä, joka palkittiin fysiikan Nobel-palkinnolla samana vuonna. Voittajia olivat Arthur McDonald ja Takaaki Kajita. Breakthrough-palkinto annettiin myös heille, sekä läpimurron mahdollistaneille ryhmille. Tutkijaryhmiä oli viisi. Jokainen ryhmä saa jaettavakseen n. 600 000 dollaria.

Itse ainakin aion seurata Breakthrough-palkintojen jakamista jatkossa yhtä suurella innolla kuin Nobel-palkintojen.