3.10.18

Kiina tyrkyttää huuhaansa WHO:n kautta

Perinteinen kiinalainen lääketiede (PKL) ei ole kovassa kurssissa lääketieteessä. Jokaista testatusti hyvällä hoitoteholla toimivaa PTL:ää kohti on tusina toimimattomaksi todettuja kiinalaisia uskomushoitoja. Uskomushoidon tasolle jäävät tulokset eivät lopeta niiden tarjoamista tavalliselle kansalle.

Nature julkaisu kertoo miten poliittiset päätökset vaikuttavat PKL:n vaikutusvallan lisäämisestä. Kaikkein huolestuttavimpana uutisessa on WHO:n entistä innostuneempi suosittelu ja nyökkäily PKL:n suuntaan. Kampean taas kankean käännöskoneeni päälle. Mainitsen vain ne asiat, jotka veivät huomioni. Bloggauksesta mahdollisesti löytyvät virheet ovat luonnollisesti täysin minun syytäni.

WHO on lisäämässä kansainvälisesti merkittävään tautiluokitusjärjestelmään selonteon perinteisistä hoitomuodoista. Mukana näkyvällä paikalla on perinteinen kiinalainen lääketiede. Kiinan aggressiivisen konsultointikampanjan ansiosta. Uusi ICD-11 korvaa edellisen ICD-10 luokituksen, jossa oli erilaisia nimikoodeja jopa 12 420 kpl.

Kyseessä ovat valtavat massit, joten poliitikkojen into tarttua aiheeseen on helppo ymmärtää. Kiina vie vuosittain ulkomaille PKL-valmisteita satojen miljoonien dollarien edestä. Siihen kun lasketaan päälle Kiinan sisällä käyty kauppa PKL-tuotteilla, niin rahan vaikutusvaltaa on vaikea välttää.

PKL-hoitojen testaamiseen satunnaistetuilla ja pätevillä tutkimuksilla on käytetty miljoonia dollareita. Tutkimukselle on tarvetta, sillä PKL:n tueksi on kertynyt käytännössä horisontista horisonttiin asti ala-arvoista höttötutkimusta. Mikään ei kuitenkaan ole estänyt tai hillinnyt PKL:n käyttäjiä suosittelemaan sitä monipuolisiin vaivoihin.

Huonojen havaittujen hoitotehojen lisäksi ongelmana on PKL:n raaka-aineina käytettyjen eläinten kohtalo. Syntetisoitujen molekyylien sijaan jaksetaan jahdata uhanalaisia eläimiä, joiden elimistä ja luista jauhetaan vanhojen lääkeaineiden ainesosat. Kiinassa on yritetty taistella katoavien eläinten puolesta. Kiinan eläinsuojeluviraston kampanjoissa suositellaan PKL:n harrastajia vaihtamaan sukupuuton partaalla olevien lajien käyttö ei-niin-uhanalaisten eläinten käyttöön. Tiikerin ja sarvikuonon luiden käyttö on jo kielletty Pekingin määräyksestä jo 1990-luvulla. Pelkästään lääke-eläimille tarkoitetuilta tarhauksilta saadut uhanalaiset eläimet hyväksytään ainesosiksi valmisteisiin. Näin pyritään säästämään luonnon olosuhteissa eläviä lajeja. Mutta useampi laji kärsii aineisosalistalla olemisestaan, sillä metsästystä tehdään pitkin Aasiaa. Tarhaeläinten elinolosuhteet ovat itsessään myös moraalinen ongelma.

Miksi WHO sitten haluaa esittää PKL:n hyvässä valossa?

Koska PKL on kustannustehokasta. Siinä WHO on aivan oikeassa. PKL:n rasitteena ei ole samanlaista turvallisuuteen, tehokkuuteen ja valvontaan perustuvaa valtavaa järjestelmää jolla pyritään pitämään lääketiede toimivana.

Samoin PKL on helpommin saatavilla syrjäseutujen asukkaille verrattuna lääketieteellisten laitosten palveluihin. Siinäkin on selkeä PKL:n etulyöntiasema. Joka on kuitenkin aivan eri asia kuin PKL:n hoitoteho.

Nature tiedusteli WHO:lta tuosta perinteisen lääketieteen strategiasta. Vastaukseksi saatiin sitä samaa mitä strategian tiedotteessa oli aikaisemmin kerrottu. WHO pyrkii lisäämään alan sääntelyä ja integraatiota, jotta tuotteiden turvallisuus ja laatu voidaan taata. Näin pyritään myös vihdoinkin laatimaan järjestelmällinen ja entistä laajempi tapa tutkia PKL:n hoitotehoa.


Sehän on ihan ok juttu sinällään. Minun silmiini noissa kirjoituksissa paistaa ne samat sävyt kuin homeopaattien vakuutteluissa, että kunhan homeopatiaa vaan vihdoinkin aletaan tutkimaan kunnolla, niin nähdään miten hienosti se toimii. Aivan kuin kaikki edellisten vuosikymmenien kertyneet tuhannet tutkimukset plasebon tasolle jäävästä hoitotehosta eivät ole olemassa. Ihan justiinsa todistetaan, että homeopatia toimii!

Ehkä kansainvälistymisestä on yksi selkeä tieteellinen hyöty. Kiinassa on tehty selväksi, ettei PKL:n kritiikkiä katsota suosiollisesti. PKL:n hoitotehoja kyseenalaistavat viestit poistetaan nopeasti sosiaalisesta mediasta.

Miksipä hallinto ei valvoisi kirjoittelua, sillä Kiinan hallinnossa on runsaasti kiinalaisen lääketieteen kannattajia. Joillekin kyseessä on ylpeys kansallisperinteestä. Presidentti Xi Jinping on todennut, että kiinalainen lääketiede on "jalokivi" Kiinan tieteellisessä perinnössä maailmalle. Tavoitteena on saada kiinalainen lääketiede virallisesti osaksi kaikkien terveysasemien tarjontaa vuoteen 2020 mennessä. Hallinto haluaa myös lisätä perinteisen kiinalaisen lääketieteen tohtoreiden määrää.

Kansainvälistyminen on kannattavaa PKL:n valmisteita valmistaville firmoille. Yrttejä ja muita PKL-tuotteita viedään Kiinasta uuden silkkitien maihin joka vuosi entistä enemmän.

WHO:n suosiollinen kanta PKL:tä kohtaan johtuu osittain myös sen pääjohtajana vuosina 2006 - 2017 toimineen Margaret Chanin aktiivisuudesta. Chan ajoi aktiivisesti Kiinassa käytetin integroidun lääketieteen tuomista osaksi kansainvälisiä toimintasuunnitelmia. Näin saatiin nostettua Kiinan mainetta terveysviraston sisällä.


Skeptikon kannalta WHO:n kanta on ongelmallinen. Useissa dokumenteissaan terveysvirasto vaatii integraatiossa "todistettua laatua, turvallisuutta ja hoitotehoa". Mutta samoissa dokumenteissa ei täsmennetä mitä nämä perinteiset hoitomuodot ovat tai miten niiden hoitotehoa pitäisi arvioida.

Valtavan viraston sisällä näyttäisi pyörivän useita eri suuntiin puhaltavia tahoja. WHO antaa useille valtioille neuvoa siitä mitä rokotteita ja lääkkeitä kannattaa antaa ja mitä välttää. Karsinogeenisistä aineista varoitettaan tiedotteissa. Mutta perinteisten hoitomuotojen kohdalla täsmennetyt suositukset tietyistä hoitomuodoista ja samoin varoitukset loistavat poissaolollaan. Jäljelle jää tulkinta jonka mukaan WHO suosittelee yleisesti niitä kaikkia.

Kun PKL pääsee entistä enemmän seisomaan lääketieteen rinnalle, niin se pääsee myös kansainvälisesti useammin vakuutusfirmojen listoille korvattavana hoitomuotona. Miksi vakuutusfirmat eivät ottaisi sitä mukaan, sillä PKL on selkeästi halvempaa kuin lääketiede. Kulut alas ja tuotot ylös. Se onko korvattava kiinalainen hoitomuoto yhtä hyvin toimivaa kuin lääketieteen versio hoidosta jääköön jälkipolvien selvitettäväksi.

1 comment:

J. Jörgensen said...

Voisihan sitä ajatella, että sana 'lääke' varattaisiin vain sellaisille valmisteille, joiden teho tai vaikutus on osoitettu farmakopean mukaisella lääkkeiltä vaadittavalla tavalla. Olkoot muut valmisteet sitten vaikka rohdoksia. Rohdospakkauksissa voisi lisäksi olla jokin punaista varoituskolmiota vastaava symboli sen merkiksi, ettei tuotetta ole testattu länsimaisilta lääkkeiltä vaadittavalla tavalla. Olkoon se sitten jokaisen itsensä päätettävissä, haluaako kyseisiä käärmeöljyjä käyttää. Siihen väliin ei viranomaisen pomotusta tarvita.