Glenn Morton ja Nuoren maailman kreationismin sietämätön tyhjyys

Nuoren maailman kreationismi, tuo kristinuskon versio joka on lukemattomilla tavoilla ristiriidassa havaitun todellisuuden kanssa. Se ei ole pelkästään jatkuva pilkan aihe netissä, vaan myös yksi yleisimpiä polkuja jota kautta kristitty menettää uskonsa. Nimittäin silloin kun hänelle vihdoinkin valaistuu miten paljon toiset nuoren maailman kreationistit ovat välittäneet hänelle väärää tietoa.

Tämä kirjoitus on yhdestä nuoreen maailmaan uskoneesta kreationistista. Hänen nimensä on Glenn R. Morton. Miehen nimi iskee kauhua kreationistien argumentteihin. Eikä hän edes ole ateisti vaan kristitty. Ensin hieman taustaa.

 Öljyteollisuuden kanta maaperän ikään ei ole sidottu mihinkään uskontoon tai maailmankuvaan. Öljyparonille on aivan yksi ja sama kuinka vanhaa öljy ja sen ympäröivät kivet ovat, kunhan firma onnistuu löytämään sitä ihanaa öljyä. Tämän takia Yhdysvalloissa öljyteollisuuden riveihin on lähtenyt useita luomisoppiin vankasti uskovia nuoren maailman kreationisteja. He tietävät, etteivät puheet nuoresta maailmasta ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ole yhtä noloa sosiaalisissa tapahtumissa, kuin vaikkapa akateemisen maailman parissa lausuttuna. Tärkeintä on vain tehdä öljyteollisuuden kenttätyötä.

 Usein öljyteollisuuden puolella työskentelevät geologit ovatkin saaneet ns. käytännön koulutusta yliopistojen ulkopuolella siitä miten geologisia kerrostumia ja kivilajeja tunnistetaan. Ja he oikeasti osaavat tutkia sitä mitä kaikkea maaperästä löytyy. Ja he oikeasti saavat käsiinsä runsaasti ja laajasti sellaista tarkkaa geologista tietoa joista yliopistojen toimistoissa luuraavat tutkijat kateellisina haaveilevat.

Ja juuri sen takia niin monet öljyteollisuuteen töihin menneet nuoren maailman kreationistit kokevat uskonkriisin. He joutuvat toistuvasti kohtaamaan materiaalia, joka on täysin ristiriidassa ajatuksiin maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ja nuoresta maailmasta. 

Tämän takia Glenn Morton joutui luopumaan nuoren maailman kreationismistaan. Hän ei ollut kuka tahansa kreastionisti. Morton kirjoitti ahkerasti ja kiitosten kera luomisopin kannattajien Creation Research Society Quarterly julkaisuun. Hän oli aktiivisesti mukana niissä piireissä, joissa yritettiin rakentaa toimivia malleja tulvageologian ja havaitun geologian välille. Nuorena hänelle oli opetettu, että kunnon kristitty uskoo maailman ollevan nuori. Maailmanlaajuinen vedenpaisumus tapahtui vain n. 4200 vuotta sitten, samalla jättäen jälkeensä kaikki havaitut geologiset muodostelmat ja kerrostumat.

Morton oli opiskellut fysiikkaa collegessa. Geologiaan ei löytynyt aikaa, mutta toisaalta se olikin opiskelunaihe, joka harvoin jättäisi kreationistia uskomaan vedenpaisumukseen. Hän löysi geofysiikkaan liittyvän työpaikan Atlantic Richfield firman geologisen datan prosessoijana. Siitä alkoivat miehen ongelmat uskon ja havaintojen yhteensovittamisessa.

Se mitä Morton näki jatkuvasti työssään ei ollut sitä mitä kreationistit olivat opettaneet hänelle.  Eikä hänelle syötettävissä tiedoissa ollut kyse minkään kehitysopin ideologisessa puolustamisessa, sillä ne olivat rahaa himoitsevan firman keräämää tietoa.

Morton näki valtavan paksujen sedimenttikerrosten sisällä asioita, jotka eivät sopineet vedenpaisumukseen. Hän havaitsi kerrosten alle hautautuneita vuoristoja. Ja ne vuoret olivat kokeneet eroosiota joka vaatisi hurjasti aikaa. Aikaa jota ei mitenkään voisi tapahtua keskellä Nooan uimavesien seassa seilaamista.  Morton näki karsteja (kalkkikiveen jääneitä luolia, kuoppia ja syöpymisen jälkiä), joita oli keskellä sedimenttikerroksia. Se ei olisi mahdollista keskellä vetisintä megatulvaa vain muutaman kuukauden aikana. Tulvan vesi ei sallisi sellaista kesken kerrostumien muodostumista kerralla. Maan sisältä löytyi myös hautautuneita kanjoneita. Morton ymmärsi heti, etteivät kanjonit sopineet hänelle kerrottuihin versioihin raamatullisesta tulvageologiasta. Ne eivät olisi voineet kovertua keskellä vedenpaisumuksen sedimenttikerrosten asettumista.

Samoin työssä tuli vastaan listoja siitä millaisia fossiileja oli löydetty eri kerrostumista. Perinteinen kreationistien selitys fossiilien paikoille eri syvyyksissä ovat huonoja selityksiä. Niitä ovat ns. ekologinen lokeroituminen (alimmissa kerroksissa olivat vedessä eläneet eliöt, niiden yläpuolella rannoilla eläneet, niiden yläpuolella tasangoilla eläneet, niiden yläpuolella vuoristoissa eläneet) ja hydrodynaaminen lajittelu (saman kokoiset eläimet päätyvät samoihin syvyyksiin kerrostumissa).

 Ne ovat pinnallisia selityksiä, joilla kreationistit pyrkivät pelastamaan sen mitä pelastettavissa on fossiilien suhteen. Esim. dinosauruksia oli olemassa useaa eri kokoa, joista monet olivat samaa kokoa useiden nisäkkäiden kanssa. Kuitenkaan niitä ei löydy samoista kerroksista (aivan ensimmäisiä protonisäkkäitä lukuunottamatta).

Ammoniitit elivät merieläiminä samanlaisessa ympäristössä. Eli samassa ekologisessa lokerossa vesistöissä. Niiden koko pysyy keskimäärin samanlaisena kaikissa kerrostumissa. Eli hydrodynaamisen lajittelun kannalta ne olivat samanlaisia. Ainoastaan ammoniittien luuosien yksityiskohdat niiden kuoressa muuttuivat lajien kesken, sitä mukaa kun lajiutumista tapahtui.

Ja mitä fossiilistosta löytyykään?

Ammoniittien luiden kuvioista voidaan päätellä mistä kerroksesta se on kaivettu esiin. Ne ovat niin selkeästi tiettyjen kerrostumien eliöitä. Pelkästään jurakauden eri kausien kerrostumien sisältä voidaan tunnistaa vain tietyillä kuvioilla koristeltuja ammoniittien kuoria. Geologiset kaudet sisältävät vain tiettyjä ammoniittien lajeja. Jos niiden lajittelu kerrostumiin olisi liittynyt kokoon ja elinympäristöön ja tapahtunut vain muutamassa kuukaudessa, niin ammoniittien kuorien erilaisia kuvioita olisi sikinsokin läpi kerrossarjoja. Näin ei kuitenkaan ole, koska mitään maailmanlaajuista vedenpaisumusta ei tapahtunut.

 Morton ymmärsi heti, että tämä on täysin ristiriidassa kreationistien selityksien kanssa. Fossiilien täsmällistä lajittelua tapahtui siksi, että ammoniittien lajit olivat eläneet miljoonien vuosien aikajaksoina, hiljalleen muuttuen kuvioiltaan. Eikä se ollut mikään uusi ongelma, sillä kreationistien kirjallisuudessa on aihetta on yritetty ratkoa usean vuosikymmenen ajan. Kreationistit tietävät, etteivät esitetyt lajittelumekanismit toimi tulvageologiassa. He eivät vain suostu käsittelemään ongelmaa, koska ymmärtävät mitä se tarkoittaa heidän versiolleen kristinuskosta. Aivan sama ongelma on mm. Grand Canyonin päällekkäisistä kerrostumista löytyvien fossiilien ja eläinten jalanjälkien kanssa, mutta nekin osataan taitavasti ohittaa.

Morton kirjoitti kaikista havaitsemistaan ongelmista kreationistien kokouksiin. Häntä syytettiin heti ongelmien luomisesta, kun pitäisi keksiä miten nykyisiäkin ongelmia ratkaistaan. Ensimmäinen kreationistien kansainvälinen konferenssi sai kunnian toimia myös Mortonin viimeisen paperin julkaisutilaisuutena. Siitä seurasi Mortonin teologisen puhtauden kyseenalaistaminen. Hänen sanottiin joutuneen yliopiston professorien aivopesemäksi, johon Morton muistutti, ettei ollut opiskellut yliopistossa. Mortonia kutsuttiin kerettiläiseksi, huiputtajaksi ja täysin tietämättömäksi. Konferenssista seurasi se, että Morton hylkäsi nuoren maailman kreationismin. Mitään mitä he olivat opettaneet geologiasta ei osoittautunut todeksi.

Institute for Creation Research (ICR) -järjestöstä valmistautuneet kanssaopiskelijat olivat tuttuja Mortonille. Useat heistä olivat menneet samalla tavalla töihin samalle öljyteollisuuteen kuin Morton. Hän kysyi heiltä yhden kysymyksen:

Oliko yksikään ICR:n opettama fakta, joka oli ristiriidassa nykyisen geologisen tiedon kanssa, osoittautunut todeksi?

Kukaan heistä ei keksinyt sellaista faktaa. Sen sijaan monella heistä oli samanlainen kriisi uskonsa kanssa.

Morton ei kuitenkaan luisunut ateismin kurjaan ja synkkään maailmaan. Uskonsa menettäminen on ymmärrettävää, kun huomaa kaiken edellisen uskoon liittyvän olleenkin valhetta. Mutta kristinuskon sisällä on mahdollista sovittaa havaitun todellisuuden geologia myös Raamattuun. Siinä Morton onnistui aivan mainiosti. Jos kamppailet samalla tavalla uskosi kanssa, kun huomaat Pekka Reinikaisen, Tapio Puolimatkan ja satunnaisen nettikreationistin sujauttaneen sinulle palturia, niin tarkista miten Morton sovitti uskonsa ja geologian.

Jos jostain syystä kidutat itseäsi väittelemällä kreationistien kanssa, niin laita Mortonin Old Earth Ministries talteen suosikkeihisi. Näin voit käyttää materiaalia, joka on kristityn laatimaa.