Rushdie ja väliaikakatsaus puukottajaan

 Yksi modernin maailman järjettömistä ihmeistä on kirjailijoihin kohdistetut tappouhkaukset. Tapat kirjailijan vaikka et ole lukenut hänen kirjaansa? Se on säälittävää. Tapat kirjailijan luettuasi hänen kirjansa? Vähemmän säälittävämpää ja herättää enemmän mielenkiintoa siitä mitä kirja sisältää. Maailman kuuluisin ajankohtainen tapaus tällaisesta vainoamisesta on Salman Rushdie.

Salman Rushdien kirjoittama Saatanalliset säkeet kirja julkaistiin 1988. Tarina on fantasiaa siitä miten intialaisten siirtolaisten sopeutumien länsimaihin ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Julkaisun seuraamukset kuuluvat yleissivistykseen. Kerrataan nopeasti. Joidenkin muslimien parissa kirjan sisällön tulkittiin olevan jumalanpilkkaa. Jotkut heistä jopa vaivautuivat lukemaan mitä kirja sisältää. Tästä nostatettiin isompaa julistamista islamin ja profeetan pilkkaamisesta. Sehän on iso synti islamistien silmissä. Iranilainen ajatollah Khomeini julisti Rushdielle ja kirjan julkaisijoille kuolemantuomion. Liittyikö siihen se, että kirjassa on samanlaisella taustalle oleva karkotettu ajatollah, josta ei anneta mairittelevaa kuvaa? Kukapa tietää. Kohun juju on kuitenkin siinä, että islamin pyhyyttä pilkkaavat kirjoitukset haluttiin kieltää tappouhkausten voimalla. Ison uskonnollisen auktoriteetin siunaamana. Verenhimoiset mielenosoitukset ja kirjaroviot toistuvat useissa islamilaisissa maissa.

Tuo julistus johti kärsimyksiin ja ihmishenkien menetykseen.

Hitoshi Igarashi käänsi Saatanalliset säkeet japanin kielelle. Hänet puukotettiin toimistonsa eteen 1991.

Aziz Nesin oli aikeissa kääntää Saatanalliset säkeet turkin kielelle. Hän vältti täpärästi kuolemansa, kun  Madimak hotelli joutui islamistien tuhopolton kohteeksi Turkissa 1993. Iskussa paloi hengiltä 34 ihmistä.

Willian Nygaard oli yksi Saatanalliset säkeet kirjan julkaisijoista Norjassa. Häntä ammuttiin kotinsa edessä 1993. Onneksi Nygaard selvisi hengissä. Syyllisiksi paljastuivat entinen iranilainen diplomaatti ja libanonilainen mies.

Salman Ruhshdie joutui puukotuksen uhriksi New Yorkissa 12.8. kuluvaa vuotta. Luentotilaisuuden valmistelujen aikana hänen luokseensa saapui Hadi Matar. Hän puukotti kirjailijaa useita kertoja. Rushdie selvisi ja toipuu sairaalassa.

Hadi Matar odottaa oikeudenkäyntiä Chautauquan piirikunnan vankilassa. Iranilaisissa lehdissä Mataria kerittiin ylistämään urheaksi ja velvollisuudentunnolliseksi mieheksi. Iran se sama maa joka heittää hunnuttumat naiset vankilaan, joten käsitykset urheudesta poikkeavat olennaisella tasolla länsimaisista arvoista.

New York Post lehti haastatteli puukottajaa. Hän kertoi ihailevansa ajatollah Khomeinia. 24-vuotias Matar on shiialaisten tulkintojen kannattaja. Saatanalliset säkeet kirjasta hän luki vain pari sivua. Matarin mielestä Rushdie oli hyökännyt islamia vastaan. Pelkästään usko siihen, että Rushdie ansaitsee kuolla kirjan takia riitti syyksi puukottaa häntä.

Matarin matka tapaamaan isäänsä Lähi-itään vuonna 2018 muutti miestä. Matarin äidin mukaan poika oli palattuaan uskonnollisempi. Hän eristäytyi huoneeseensa. Matar ei puhunut äidilleen tai siskoilleen kuukausiin. Ehkä seuraavissa haastatteluissa selviää minkälainen syventyminen islamiin tuolla matkalla tapahtui.

Karmiva tapaus todisti jälleen pari asiaa, joita ei ole syytä unohtaa.

Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys.

Uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys.

Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat rajoittaa ja poistaa nämä vapaudet. Siksi näitä asioita oikeasti vaalivan kulttuurin on sallittava rienaus ja jumalanpilkka. Jokaisella on oikeus loukkaantua tällaisesta rieunauksesta. He saavat loukkaantua vaikka kuinka monta kertaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Siinä loukkaantumisen lomassa he voisivat yrittää selittää mikä kirjoituksissa on se loukkaava osio. Ja miksi se muka on loukkaavaa luettavaa. Ja kaikkein tärkeimpänä kohtana heidän pitäisi osata selittää miksi heillä on oikeus tappaa toinen ihminen oman loukkaantumisensa takia.