Huumekeskustelun aloittamista harkitsevien tahojen asialistan luonnoslehtiön tilaus melkein alkanut
Vuosi lähestyy loppuaan. Uusia ennätyksiä rikotaan monella alalla. Yksi niistä on huumekuolemien jatkuva nousu.
Yle uutisoi hälyyttävästä tilanteesta.
Päihteitä on saatavilla entistä helpommin, enemmän ja ympärivuorokautisella aikataululla kotiovelle toimitettuna. Yhteisvaikutuksen takia riskit nousevat. Huumeongelmien parissa kentällä painivat työntekijät (esim. A-Klinikkasäätiö) huutavat apua, mutta eduskunnassa tai hallituksessa ei kuunnella. Suomessa huumeriippuvaisuutte kohdellaan viranomaisten suunnalta vieläkin enemmän rikoksena eikä ongelmana. Apua ei haeta koska pelätään huumekäyttäjän leimaa.
Tilanne ei tietenkään ole vieläkään niin hälyyttävä, että kansanedustajat vaivautuisivat puuttumaan tilanteeseen. Vieläkin on poliittisesti kannattavampaa teeskennellä, ettemme tiedä miten huumekuolemia saataisiin laskusuuntaan. Moraalinärkästys ja otsikkopaniikki pitää poliitikot varovaisina. Toimivat ratkaisut otetaan pöydälle vasta sitten, kun huumekuolemat ovat moninkertaiset nykyiseen verrattuna.
Kun kuolemia on hieman yli tuhat vuodessa jotkut politiikan kärkinimet uskaltavat avoimesti puhua siitä mitä nyt on useita vuosia puhuttu huumevieroitustyötä tekevien parissa. Huumeiden valvotut käyttötilat ja dekriminalisointi olisivat kaksi tehokasta tapaa muuttaa suuntaa. Niitä ei kuitenkaan oteta käyttöön, koska kansanedustajat pelkäävät menettävänsä ääniä vaaleissa.
Vuosikymmeniä jatkunut junnaus ei-tappavan huumeen kuten kannabikset kohdalla osoittaa, että taival oikeisiin muutostoimiin saa odottaa vielä monta vuotta. Vaikka ongelmia aiheuttavat myös oikeasti tappamiseen kykenevät huumeet. Oikea huumekeskustelu alkaa vasta sitten, kun huumeisiin kuolleita kannetaan päivittäin Turussa Aurajoen rannasta, Tampereella Koskipuistosta ja Helsingissä Esplanadin puskista. Kun parempi kansa joutuu kääntämään päänsä ongelmalta päivittäin, niin ongelmaan puututaan.
Ehkä.
No comments:
Post a Comment