Kreationistien kauhu eli ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus

 Luomisopin ikuisena kenkänä kivessä, vai oliko se toisinpäin, on biologinen tosiasia ihmisten ja simpanssien DNA:n samankaltaisuudesta. Kreationistien kirjallisuudessa on vuosikausia yritetty vähätellä ja harhauttaa tuosta yhden prosentin erosta. Tänä vuonna yksi kreationistien argumenteista palasi kuolleista.

Kyseessä on "Myytti ihmisten ja simpanssien genomien 99-prosenttisesta samankaltaisuudesta" argumentti. Kreationistit eivät tykkää noin suuresta samankaltaisuudesta. Siksi lukua halutaan murjoa pienemmäksi.

 "Taas mennään." 

Yhteisen polveutumisen kannalta itse prosenttimäärä eroavaisuuksista ei ole tärkeintä. Pelkkä vertailu pelkästään kahden lajin kesken ei riitä. Tärkempää on selvittää onko vertailussa muiden teoreettisessä sukupuussa olevien lajien kohdalla jotain joka olisi lähtempänä ihmistä kuin simpanssi. Eli tuosta fylogienian selvittämisestä ei voi suoriutua vain ihmisen ja simpanssin DNA:ta kaivelemalla. Kuinkas sattuikaan. Gorillan ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Orangin ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Riippumatta siitä millaista perimän mittausmenetelmää käytetään. Ihmistä geneettisesti lähimpänä lajina on sitkeästä DNA-testailusta huolimatta aina simpanssi. Jopa sellaisella erolla joka on pienempi kuin rottien ja hiirien välillä.

Tämä geeniperimän samankaltaisuus luomakunnan kristillisen kruunun ja toisen kädellisen lajin välillä on karmeaa ajateltavaa kreationistin näkökulmasta.  Ratkaisevan eron ilmaisemisessa on populaarikulttuurissa ja kevyemmässä tieteellisessä materiaalissa käytetty 1 - 5 % lukuja. Riippuen millaista perimän tarkastelu- ja vertailutapaa on sovellettu. Mitä enemmän keskitytään proteiineja koodaavien geenipätkien vertailuun sitä pienempi eroavuus saadaan ihmisten ja simpanssien välille. Kun mitataan ei-koodaavia kohtia, kopioituja kohtia, poistettuja kohtia, retroviruksilla täytettyjä kohtia, ja monia muita tapoja joilla perimä on täyttynyt kaikenlaisella monipuolisella kamalla, niin ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen eroavaisuus tietenkin kasvaa. 

Havaituista geneettisistä eroista huolimatta evoluutioteorian käyttämän yhteisen polveutumisen pakottamana tuo eroavaisuus on kuitenkin pienempi kuin esim. ihmisen ja gorillan väliltä tehty samalla menetelmällä tehty geneettinen mittailu. Jos näillä mittaustavoilla saataisiin ihmisen ja gorillan perimälle enemmän yhtäläisyyksiä kuin ihmisen ja simpanssin välille, niin yhteisellä polveutumisella olisi edessään kriittinen kiviseinä. Jos kykenet ymmärtämään nämä asiat perimän mittailusta ja vertailusta, niin olet jo paremmin perillä kreationistien vastalauseista kuin kreationistit itse ovat.

Tuo mittaustapojen erilaisuus on toiminut kreationistien viimeisenä vastalauseena. Kertaan vielä ne muut kotimaisten kreationistien vastalauseet.

Luominen-sivusto protestoi vetoamalla siihen, että vaikka perimä on samankaltaista, niin Jumala on voinut vain käyttää toimivaksi todettuja geenejä uudelleen ihmisissä.  

Vaikka kuviteltaisiin, että 99 % samankalaisuus olisi totta, se ei tarkoittaisi, että ihmisellä ja simpanssilla olisi yhteinen esi-isä. Kuuluisa evolutionisti Steve Jones onkin huomauttanut: ”Jaamme noin 50 % DNA:stamme banaanien kanssa eikä se tee meistä puolikkaita banaaneita vyötäröstä ylöspäin tai alaspäin.” Tuntemillamme suunnittelijoilla on taipumus käyttää hyväksi todettuja ratkaisuja monissa eri paikoissa. Mitä taitavampi suunnittelija, sen monikäyttöisempiä suunnitteluratkaisut ovat. Siksi luomiseen uskovat tiedemiehet näkevät DNA:n ja geenien samanlaisuudessa yliluonnollisen ja täysin suvereenin Suunnittelijan, Jumalan, käden jäljen.

 Näin kreationisti kykenee aina sivuuttamaan biologisen aineiston, koska mitä tahansa DNA:sta löytyy on se aina automaattisesti Jumalan luomaa DNA:ta.

Mikael Torppa on hyvin perillä ihmisten ja simpanssien Y-kromosomien suurista eroista. Mutta hän jättää "VANHA ”IHMISET JA SIMPANSSIT OVAT 99% SAMANLAISIA” –  VÄITE ON MENNEEN TALVEN LUMIA" kirjoituksessaan täysin vertailematta onko tuo yhdestä kromosomista mitattu eroavaisuus samanlaista verrattuna ihmisten ja gorillojen tai orangien Y-kromosomien välillä. Y-kromosomiin keskittymällä kreationistit pyrkivät vain vaihtamaan aihetta pois ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta verrattuna muihin kädellisiin lajeihin.

Vanha tuttumme Pekka "Unohdettu Genesis" Reinikainen torjuu ihmisten ja simpanssien geneettisen samankaltaisuuden vetoamalla siihen, että samankaltaisuus saadaan vain valikoimalla tarkasti pois eroavaisuuksia mittauksissa tuottavat osat lajien perimästä. 

Koska evoluution ”täytyy olla totta”, tutkimusmenetelmät viritettiin antamaan ”oikeita vastauksia”. Kaikki on luvallista, kun kultaista evoluutiovasikkaa kumarretaan. Millään muulla tieteen osa-alueella tai DNA -rikostutkimuksessa tällainen pelleily ei olisi mahdollista! 1970-luvun karkeat tutkimukset ”osoittivat” että simpanssin ja ihmisen ero on 1,5%. Tämä tulos saatiin aineistoa manipuloimalla ja vertailemalla vain kolmea prosenttia molempien DNA:sta. Haluttu tulos saatiin, kun vertailuun valittiin ne DNA:n alueet, jotka olivat mahdollisimman samankaltaisia!

Reinikainen ja kumppanit unohtavat joka ikinen kerta mainita, että käyttämällä tuota samaa ns. valikoivaa tutkimusmenetelmää ihmisen ja simpanssin perimä ovat lähempänä toisiaan kuin ihmisen ja gorillan tai orangin perimä. 

Kaikkein pätevimmän vastaparahduksen päästi joitain vuosia sitten ApoWiki. ApoWiki ei nimittäin esitä suoraa vastalausessa, vaan vetoaa tutkimuksen kasvattavan tuota ihmisen ja simpanssin sukulaisuhteen eroa.

 Evoluutioteoreettisen polveutumisopin perusteella sitä, että ihmisen ja "lähimpänä sukulaisenamme" markkinoidun simpanssin genomit ovat lähes identtisiä, on pidetty pitkään suorastaan itsestäänselvyytenä. Yhä kattavampien genomisekvensointien tuottama uusi tieto on kuitenkin hyvää vauhtia romuttamassa tämänkin naturalistien suosiman inttämän uskottavuutta. 

Ja:

Myytin murtuminen

Vuonna 2007 arvovaltaisen tiedejulkaisun mainetta nauttivassa Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin genomien ero onkin noin 5 %. Tuoreimpien tutkimusten mukaan alkaa näyttää siltä, että DNA-samankaltaisuus ihmisten ja simpanssien välillä on enintään 80–87% ja todennäköisesti vielä paljon vähemmän. Asiasta tarkemmin viitteenä olevassa artikkelissa, jossa todetaan näin:

In an upcoming paper, Tomkins and Bergman (2012) discuss most of the key human-chimp DNA similarity research papers on a case-by-case basis and show that the inclusion of discarded data (when provided) actually suggests a DNA similarity for humans and chimps not greater than 80–87% and quite possibly even less.  

Vetomalla yli kymmenen vuotta vanhaan paperiin ApoWiki vetosi toistaiseksi parhaimpaan kreationistien vastalauseeseen. Jeffrey P. Tomkinsin kirjoittama paperi on Answers in Genesis kreationistien Answers Research Journal julkaisussa sijaitsevaa tekstiä. Hyvät hyttysen hyssäkät sentään! Poissa on se pieni yhden prosentin ero. Ihmisen ja simpanssin perimän eroavaisuus on lähes räjähtänyt pitkin kromosomeja. Tomkins suoritti mittailuja bioinformatiikan tärkeän BLAST-työkalun avulla:

 Depending on the BLASTN parameter combination, average sequence identity for the 30 separate experiments between human and chimp varied between 86 and 89%.

Selkeästi suurempi ero kuin vain yksi prosentti! Mikä pahinta, kun jumalattomat ateisti-hedonisti-darwinistit käyttävät samaa ohjelmaa ja samoja Tomkinsin hakuparametrejä, niin myös he saavat tulokseksi kreationistien löytämät yhtä prosenttia suuremmat erot ihmisen ja simpanssin välille. Evoluutiotiede onkin valehdellut meille kaikki nämä vuo...

Hetkinen! Mitä ne parametrit sitten oikein olivat?

A common claim that is propagated through obfuscated research publications and popular evolutionary science authors is that the DNA of chimpanzees or chimps (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) is about 98–99% similar. A major problem with nearly all past human-chimp comparative DNA studies is that data often goes through several levels of pre-screening, filtering and selection before being aligned, summarized, and discussed. Non-alignable regions are typically omitted and gaps in alignments are often discarded or obfuscated. 

Jeffrey P. Tomkins ei alistanut itseään ennakko-olettamuksille tai harhapoluille johtaville ajatuksille DNA:n tulkinnasta. Hän jätti pois evoluutiopalvojien käyttämät esiseulonnat, siivilöinnit ja valikoivan valikoinnin. Näin hän teki puhtaampaa ja parempaa tiedettä ilman maailmankuvien tuottamaa dogmaa. Hän otti vertailuunsa mukaan noita "non-alignable regions" kohtia. 

On aika selittää todella monimutkainen aihe räikeän yksinkertaistamisen kautta.

 

Perimän emäkset ovat yleisesti vertailussa rinnakkain, eli aligned. Havainnollistamiksi tähän väliin pieni ajatusleikki. Jos sinulla on 100 kirjaimen teksti, josta yksi kirjain vaihtuu toiseksi kirjaimeksi, niin teksti on 99% samankaltainen alkuperäiseen verrattuna vertailevan algoritmin kannalta (kun algoritmi käyttää rinnakkaista mittaustapaa). Jos 100 kirjaimen tekstistä keskeltä tekstiä poistuu deleetiolla kirjain, tai kopioituu yksi ylimääräinen kirjain, niin teksti on enää n. 50 % samankaltainen alkuperäiseen verrattuna, koska muutoksen jälkeen tuleva teksti tulkitaan non-aligned tekstiksi. Kirjaimet eivät ole enää rinnakkain kun tekstejä verrataan, koska yksi puuttuva tai ylimääräinen kirjain siirtää kaikki seuraavat kirjaimet eri kohtiin. Vaikka tuon yhden muutoksen jälkeiset kirjaimet olisivat muuten täysin samoja kuin alkuperäisessä tekstissä, niin eroavaisuus kasvaa heti huomattavasti suuremmaksi rinnakkaisuutta käyttävän algoritmin näkökulmasta. Mitä lähempänä tekstin alkua deleetio/kopio tapahtuu, sitä pienempi tekstien samankaltaisuus. Mitä lähempänä tekstin loppua deleetio/kopio tapahtuu, sitä suurempi tekstien samankaltaisuus. Tämän takia vertailevassa geenitutkimuksessa suositaan rinnakkain asettuvia DNA-sekvenssejä. Ja algoritmit osaavat myös asettaa sekvenssiä rinnakkain vertailuja varten, kun ne tunnistavat perimän siirtelyt, kopioinnit, deleetiot, jne, sekvensseissä. Ei-rinnakkain asettuvat sekvenssit tarkoittavat lisää vertailevaa työtä. Sitä kyllä tehdään erilaisilla algoritmeilla, mutta tarve on pienempi. Rinnakkain tehty vertailu tuottaa tarkempia tuloksia, mutta vaatii enemmän työtä. 

Ei siis mikään yllätys, että soveltamalla ei-rinnakkaista vertailua saadaan suurempi eroavaisuus kuin rinnakkaista vertailua käyttämällä. Tämä on se ratkaiseva ero, jolla kreationistit pyrkivät hautaamaan sitä ihmisen ja simpanssin perimän suurempaa samankaltaisuutta. Eikä yksi vertaileva tapa ole parempi tai enemmän oikeassa kuin toinen. Niiden tarkkuusluokka on vain erilaista. Niillä on erilaiset sovellustarpeet bioinformatiikassa. Biologian kannalta on vain selkeämpää ja loogisempaa suosia tapaa, jossa vertailun tähtäimessä ovat kohdistetusti valikoidut aktiiviset geenit. Tuollaisen vertailun tulos on hyödyllisempää biologiassa, kun ei tuhlata aikaa esim. saman geenin satojen toimimattomien kopioiden vertailuun.

Kuten kaikki edelliset kreationistien vasta-argumentit, myös Jeffrey P. Tomkins jättää paperissaan tekemättä samanlaiset vertailut ihmisen ja gorillan perimän tai ihmisen ja orangin perimän välillä. Jos hän käyttäisi samaa sekvenssien rinnakkaisuuksista välinpitämätöntä algoritmiaan näiden lajien vertailussa, niin tulisiko ihmisen ja simpanssin samankaltaisuus suuremmaksi kuin ihmisen ja orangin samankaltaisuus? Yhteistä polveutumista palvovat jumalattomat darwinistit uskaltavat ennustaa mikä olisi vertailun tulos.

 Tosin täytyy muistaa, että Tomkinsin käyttämä vertailutapa oli huono. Useampi kriitikko huomautti, ettei hän ollut muistanut ns. punnita mittaamiensa sekvenssien painoja. Hänen menetelmässään iso prosentuaalinen ero pienessä sekvenssissä laskettiin matemaattisesti yhtä merkittäväksi kuin pieni prosentuaalinen ero monikertaisesti suuremmassa sekvenssissä. Näin varmistettiin lopputuloksessa huomattavasti suuremmat erot ihmisen ja simpanssin perimässä.

 Jopa Tomkinsin huonosti tehdyllä vertailutavalla ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus oli suurempi kuin esim. kettujen ja koirien, kotikissojen ja tiikerien, hiirien ja rottien samankaltaisuudet. Aivan kuten kaikilla muillakin vertailutavoilla. Koska lajien yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta.

Tomkinsin paperi ei nostattanut laineita luomisopin lammikossa, koska sen virheet todettiin niin nopeasti. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä edes kreationistien parissa. Siitä ei tehty isompia puheita tai esitelmiä. Eikä isompia väittelyjä kreationistien ja evolutionistien välillä. Nettikeskusteluissa toisteltiin helpommin ymmärrettäviä yksinkertaisempia argumentteja. Suomessa ei enää edes ole samalla tavalla aktiivisia kreationisteja, jotka tekisivät uutta materiaalia.

Yksinäinen tuulahdus puhalsi läpi autiot kreationismikeskustelun areenat. Vuodet vierivät. Kunnes huhtikuussa 2025 Nature-julkaisussa ilmestyi Complete sequencing of ape genomes paperi. Siinä tehtiin tuorein katsaus ihmisapinoiden perimästä. Paperi ei sinällään ollut mullistava, mutta kuitenkin tärkeä. Materiaalina on entistä suurempi määrä geenejä. Entistä tarkempi ja monipuolisemmin suoritettu lajien välinen vertailu. Entisiä vertailuja täydennetään ja parannetaan. Ihmisten ja simpanssien perimä on vieläkin lähempänä toisiaan kuin muita lajeja.

Kalenteri vierähti toukokuulle. Discovery Instituten geologi ja lakimies Casey Luskin paljasti lukeneensa kyseisen paperin.  Eikä juuri kukaan yllättynyt siitä, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa. Luskin väitti paperin olleen jymypaljastus, joka kumosi 1 % eron myytin. SEKSI VAU! KATSO KUVAT! Luskin tulkitsi Naturen salanneen hämmästyttävän suurta geneettistä eroa ihmisen ja simpanssien välillä. Nimittäin paperin lisämateriaaleissa on dataa ja lukuja, joita tulkitsemalla Luskin kuvittelee lajien perimän olevan monikertaisesti erilaisempi kuin aikaisemmin on väitetty:

• At least 12.5 percent and possibly up to 13.3 percent of the chimp and human genomes represent a “gap difference” between the two genomes. That means there’s a “gap” in one genome compared to the other, often where they are so different, they cannot even be aligned.

• There are also significant alignable sections of the two genomes that show “short nucleotide variations” which differ by only about 1.5 percent. We can add this difference to the “gap difference,” and calculate a 14 percent to 14.9 percent total difference between human and chimp genomes. This means that the actual difference between human and chimp DNA is 14 times greater than the often-quoted 1 percent statistic. 

 Luskin ei ymmärtänyt, tai teeskentelee ettei ymmärrä, miten geenisekvenssien vertailua tehdään rinnakkain VS ei-rinnakkain. Discovery Institute alkoi vaatimaan, että museot muuttavat näyttelyissään mainittuja lukuja ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta Luskinin keksimiin lukuihin.

Luskinin moka on herkullista debunkattavaa. Se tehdään kaikkein parhaimmalla ja perinpohjaisella tavalla Gutsick Gibbon kanavalla. Sinne ilmestyi erittäin opettavainen ja tärkeää sivistystyötä tekevä video. Varoitus: video sisältää tiedettä ja tekee katsojasta viisamman ihmisen. Katso omalla vastuullasi.

 Ota popcornit ja kylmä alkoholiton juoma valmiiksi ja nauti.