Älykkään suunnitelman päämajassa oltiin melkein iloisia älykkään suunnitelman pinnalla pysymisestä. He aloittivat artikkelinsa juuri sillä tavalla joka herätti minut ID-horroksestani:
If you think that intelligent design isn't making an impact on evolutionary science, think again
Mitä ihmettä? ID vaikuttaa vihdoinkin tieteessä? Mistä nyt tuulee?
IDeistit iloitsevat tästä.
Nature-julkaisu sisälsi seuraavan kommentin:
The number of biologists calling for change in how evolution is
conceptualized is growing rapidly. Strong support comes from allied
disciplines, particularly developmental biology, but also genomics,
epigenetics, ecology and social science. We contend that evolutionary
biology needs revision if it is to benefit fully from these other
disciplines. The data supporting our position gets stronger every day.
Yet the mere mention of the EES often evokes an emotional, even
hostile, reaction among evolutionary biologists. Too often, vital
discussions descend into acrimony, with accusations of muddle or
misrepresentation. Perhaps haunted by the spectre of intelligent design,
evolutionary biologists wish to show a united front to those hostile to
science. Some might fear that they will receive less funding and
recognition if outsiders -- such as physiologists or developmental
biologists -- flood into their field.
Se oli Kevin Lalandin ja hänen kollegoidensa kirjoittamassa vetoomuksessa. Siinä argumentoitiin evoluutioteorian laajentamisen puolesta.
Discovery Institute tulkitsee tuota kohtaa perinteisen näkökulmansa lävitse. Se oli avoin tunnustus ID:lle suotuisten kirjoitusten sensuroimisesta.
We've seen these sorts of admissions before (see here for a short discussion). Should we be encouraged by these scientists' words? Or disgusted?
On the one hand, it's pretty disturbing to hear that biologists would self-censor their views simply because they don't like the perceived alternative -- which they label as being "hostile to science." This shows that the field of evolutionary biology is in an incredibly unhealthy state. Dogmatism on evolution is hindering scientific advancement. If evolutionary biologists censor themselves, imagine what they do to other scientists who step out of line and refuse to join the "united front"? The answer is before your very eyes in this article: They marginalize dissenters by calling them "hostile to science."
Toisaalta tuo
Naturessa näkynyt lainaus kertoi sensuurista. Toisaalta se kertoi siitä miten tutkijat itsekin tunnustivat, ettei moderni evoluutioteoria selitä biologiaa.
On the other hand, it's encouraging to hear an admission that many
biologists recognize the neo-Darwinian synthesis has failed to explain
the data. While many of these biologists still seek alternative
materialistic conceptions of evolution, and reject intelligent design,
many of the criticisms they are making are similar to those made by ID
proponents.
Eli älykkään suunnitelman murros biologiaan on aivan kulman takana, kuten kaikkina edellisinä vuosina.
Discovery Institute iloitsi tästä artikkelista jo lokakuun 8. päivä, mutta itse kerkisin lukaisemaan koko jutun lävitse vasta eilen. Oletko yllättänyt, jos olen täysin erimieltä
Discovery Instituten tulkinnasta? Kokonaisuus on vähemmän kohua aiheuttava:
Does evolutionary theory need a rethink?
Osapuolten välisessä keskustelussa ei väännet kättä siitä onko evoluutioteoria epäonnistunut selittämään jotakin, vaan onko sen yleisessä käytössä akateemissas maailmassa päivittämisen tarvetta. Se koulujen oppikirjoista tuttu yksinkertaistettu versio (mutaatiot + luonnonvalinta), kun sattuu olemaan toivottoman kapea verrattuna siihen miten monella tavalla elämän kehitystä on tutkittu ja mitattu tutkijoiden toimesta.
Osapuolina ovat standardi synteettinen evoluutioteoria (SET) ja päivitystä haikaileva laajennettu synteettin evoluutioteoria (EES).
Laajennuksen puolesta puhuvan ryhmän mielestä SET keskittyy liikaa geenien vaikutuksiin evoluutioprosessissa. Evoluutio ohjaavat ympäristön vaikutukset organismin ominaisuuksiin , organismien aiheuttamat muutokset vuorostaan ympäristöönsä (esim. majava rakentaa padon),
alkiokehityksen asettamat rajoitukset ohjaavat variaation mahdollisuuksia (variaation ilmestyminen ei ole niin satunnaista kuin luultiin). Lajien plastisuus (esim. se miten lehti muuttuu kosteuden ja kemiallisten reaktioiden takia) ei ole pelkkää kohinaa tai hienosäätöä, kuten SET-väki luulee. Plastisuus on EES:n näkökulmasta ensimmäinen askel adaptaatiossa. Se sallii eliön sopeutuvan uusiin ympäristön paineisiin ja mahdollistaa geneettisten ominaisuuksien ilmestymisen niitä varten. Ensin tulee ominaisuus, sitten sen yleisyyden takaavat geenit. Usein useita sukupolvia myöhemmin.
SET:in puolesta kirjoitetaan usean esimerkin voimin. Tähän
vastapuoli vastasi toteamalla, etteivät EES-väen esittämät asiat oikeastaan ole niin uusia tai piilossa kuten annetaan ymmärtää. Jotkin Lalandin mainitsemat esimerkit (esim. fenotyypin plastisuus) ovat jo vahvasti dokumentoidut ja osa standardia synteettistä evoluutioteoriaa. Geeneihin keskitytään niin paljon, koska geenit ovat niin vahvasti ennustettavissa ja empiirisesti vahvistettavissa oleva komponentti evoluutioteoriassa. Perimäaineksen muutokset ovat olennainen osa adaptaatiota ja lajiutumista. Tilanne muuttuu kun tekniikka kehittyy, ja muiden muutosta ajavien ilmiöiden tarkkailu pääsee samalla tasolle geenien tarkkailun kanssa.
Keskustelu on monitahoinen, mutta ei mielestäni sisällä sitä mikä aiheutti töpötystä
Discovery Instituten housuissa. Molemmat SET/EES-osapuolet ovat toteamassa, että evoluutioteorialla pystytään selittämään luonnon monimuotoisuutta. Molemmat osapuolet kertovat evoluutioteorian toimivuudesta ja sille kertyneestä näytöstä. Ja aivan oikein he tiedostivat, että luomisopin kannattajat näkisivät tämän evoluutioteorian kriisinä..
Älykkään suunnitelman teoria on käytännössä evoluutioteorian kritiikkiä. Siksi IDeistit innostuvatkin, kun akateemissa piireissä edes jotenkin väännetään kättä jostain evoluutioteoriaan liittyvästä. IDeistien oli helppo tulkita tuo jotenkin tarkoittavan ID:n olevan relevanttia tieteessä. En pystynyt siristämään tarpeeksi silmiäni, jotta näkisin saman mitä ID-väki onnistui näkemään.
