Professori Matti Leisola kävi rupattelemassa RadioRockissa Korporaation pojille. Pitkä haastattelu on vielä kuunneltavissa
RadioRockin sivulla. En tiedä onko se kuuntelemisen arvoinen, mutta jaksoin itse altistaa tärykalvoni ohjelmalle. Leisolalla on tutut jutut, ainakin jos olet lukenut herrasmiehen kirjoittamia kirjoja evoluutioteorian kriisistä ja älykkään suunnitelman paremmuudesta.
Tässä hajanaisia kommenttejani ohjelmassa esitetyistä puheista.
Heti esittelyjen aikana Leisola huomauttaa, että kreationisti on haukkumasana. Kreationismi on leima, jolla darwinistit yrittävät pilkata vastapuolen arvokkuutta. Noh, ehkä tilanne on nykyään tosiaankin tuollainen, mutta se johtunee siitä mitä kreati..., anteeksi, luomisopinkannattajat ovat tehneet viime vuosikymmeninä.
Sitten saamme kuulla, ettei evoluutioteoria ole sellaista kunnon vankkaa tiedettä. Evoluutioteoria on tiedettä historiasta. Menneisyyden tapahtumista ei voi tehdä samanlaista tuttua
labratakit-niskassa tason tutkimusta, kuin vaikkapa biotekniikassa voidaan tehdä. Kahtiajako on tuttua kreationistien saarnoista. Ken Ham puhuu
historical science ja
observational science maailmoista luonnontieteissä. Ideana on tehdä menneisyyden apahtumien käsittely tieteessä epävarmemmaksi, ja siinä samalla nostetaan ihmisten kirjoittamien muistiinpanojen arvo näiden historiallisten tapahtumien selvittämisessä korkeammalle. Ja kuinkas sattuikaan, ainoa luotettava kirjoitettu lähde ihmiskunnan alusta löytyy Vanhasta testamentista.
Leisola muistuttaa jälkipuoliskolla Maapallon iästä puhuttaessa, että varmimmat iänmääritykset löytyvät juuri näistä ihmisten kirjoituksista. Paprukset ja kiveen tehdyt kaiverrukset ovat varmimmmat tavat määritellä ikää. Kaikki muut iänmääritykset perustuvat kalibrointeihin ja arvoihin sekä olettamuksiin, joten Leisola ei voi tietää onko planeettamme 4,6 miljardia vuotta, 4 miljoonaa vai vain joitain tuhansia vuosia vanha. Sen verran mies paljastaa ajatusmaailmastaan, että ajattelee maaillman olevan nuorempi kuin 4,6 miljardia vuotta. Ihailtavaa hardcore skeptisyyttä Leisolalta!
Charles Darwinista Leisola kertoo sen verran, että Darwinin ajatuksia esitettiin aikaisemminkin monta kertaa. Muinaisten kreikkalaisten kirjoituksista löytyy ideoita eliömuotojen muuttumisesta. Samoin luonnonvalinnan ideaa oli pyöritelty jossain muodossa aikaisempien luonnontieteilijöiden kynissä. Kaikki aivan totta, mutta toisaalta yhdentekevää, sillä ennen Darwinia ja hänen matkaansa maailmalla tätä ideoiden kokoelmaa ei oltu kasattu siihen muotoon johon evoluutioteoria perustuu.
Darwinin teoriat lähtivät lentoon ja kansakuntien suosioon vain siksi, että ne tukivat Marxilaisuutta. Darwin poisti Jumalan vaikutuksen luonnontieteistä. Tämän takia darwinismin suosio räjähti. Leisola muistelee myös nukahtaneensa lukiessaan
Lajien synty -kirjaa. Jep. Minulle kävi samoin. Se on erittäin puuduttavan kuivaa luettavaa.
Kahden kesken tutkijakollegeoidensa kanssa Leisola saa kuulla kerta toisensa jälkeen, etteivät tutkijat tiedä miten asiat toimivat biologiassa. Paljon on selvittämättä ja evoluutioteorian perusteet ovat mysteeri, mutta tästä ei hiiskuta julkisuudessa. Esim. kukaan ei tiedä mistä geenien kieli on tullut.
Aiheeksi studiossa vaihtuu perimä. Leisola selvittää darwinistisen mekanismin olevan toimimaton. Perimä yksinkertaistuu. Tiedot tuhoutuvat geeneissä, eikä sinne tupsahda mistään uutta informaatiota. Bakteerit pysyivät bakteereina Lenskin ja kumppaneiden
suuressa bakteeriprojektissa.
Kaiken huipuksi ateisti Thomas Nagel on paljastanut, ettei evoluutioteorista ole perustaksi moraalille, etiikalle, eikä edes geenien alkuperälle. Mikä ei sinällään ole mikään ihme, sillä eihän tieteellisestä teoriasta ole sellaisenaan perustaa noille asioille. Evoluutio pääsisi toimintaan vasta geenien ilmestymisen jälkeen.
Mutta pahuksen darwinistit eivät itsekään tahdo ymmärtää tätä. Leisola siteeraa Helsingin sanomien palstoja, joissa on jopa esitetty raiskauksen olevan ihan okei, sillä sekin on vain evoluution seuraus. Leisolan maailmassa evoluutio on uskonnollinen näkemys. Uskomuksen määritelmästä väännetään verbaalista kättä, kun toimittaja (en tunnista kumpi) toteaa, ettei Leisolan määritelmä toimi.
Lisää vääntöä geeneistä. Vertauskuvat ovat selkeitä. Geenit kertovat Leisolalle, että ne ovat älykkään suunnittelijan tekosia. Siinä missä kirjan kirjoittaa älykäs toimittaja, sillä eihän paperi ja muste itsestään muodosta tekstiä. Puheeksi ei oteta sitä, että geenit muuttuvat ihan itsekseen ja perimän voidaan sanoa reagoivan aivan toisella tavalla kuin paperin ja musteen satunnaisella sotkemisella keskenään.
Leisolan määritelmät eivät näyttäisi oikein toimivan biologiassa. Jatkaessaan puhetta informaatiosta ja geeneistä hän esittää, ettei uusia geenejä synny. Mutaatio on pääsääntöisesti virhe, joka johttaa aina negatiivisiin asioihin. Tarkkoja määritelmiä ei anneta, joten Leisolalle olisi pitänyt esittää se olennaisin kysymys: Mikä olisi hänen mielestään sellainen teoreettinen uusi geeni, jos nykyinen tieto olemassaolevan informaation sekoittamisesta geenissä ei riitä.
Saan kuulla tutut väittämät surkastumista. Leisolan määritelmässä surkastuma ei enää ole surkastuma, jos sille löytyy jonkin funktio. Vaikka se ei tarkoita etteikö surkastuma olisi surkastuma. Olennaista on vain se, että surkastuman alkuperäinen funktio on pois käytöstä. Surkastumalla saa ja voi olla muita funktioita. Tämä väärinkäsitys toistui myös professori Puolimatkan kirjoissa.
Sitten kuuntelijoille kerrotaan suuria totuuksia jumalattomuudesta. Leisola selittää ateisteista. Ateismi uskoo, ettei ole Jumalaa. Ateisminsa perusteeksi hänen täytyy olettaa Jumala johon ei usko.
Ja niin edelleen. Sitä tuttua kamaa jossa ateismista ei nähtävästi tiedetä mitään. Johon juontaja vastaa (äänensä perusteella päätään pudistellen): Silloinhan selibaatti on seksiasento.
Arvioni Korporaation Leisoja-jaksosta:
0/5 En kuuntelisi uudestaan.