Roska-DNA:n kuolemasta

Roska-DNA:n toimimattomuus ja toimivuus ovat pysyneet tiedeblogien otsikoissa. ENCODE-projektin julkaisema PR-paketti sisälsi melko rohkean väittämän. Peräti 80 % perimästä omaa jonkinlaisen biokemiallisen funktion. Mikä voikin olla totta. Mutta samalla projektin esittelijät olivat sanomassa, että roska-DNA oli joutumassa biologian roskakoriin. Väite oli siinä mielessä erikoinen, että ENCODE:n julkaistuissa papereissa tuo biokemiallinen funktio ei ollut aivan sama asia kuin geenin funktio. Kuten viimeksi totesin, ENCODE on käytännössä sanomassa, että 80 % perimästä on jollakin tapaa biokemiallisesti funktionaalinen. Se ei vielä tarkoita, että joillakin noista 80 % DNA-pätkistä olisin jonkin olennainen funktio. Biokemiallinen aktiivisuus on eri asia kuin biokemiallinen funktio. ENCODE-projektin kordinaattori Ewan Birney selitti samaa, kun hän selvensi projektin sisältöä. Sittemmin hän kommentoi lyhyesti ENCODEN:n aiheuttaamaa hälyä. Asia on monimutkainen, mutta periaatteita on selitetty esim. Scientific Americanin vierasblogissa: Junk DNA, Junk PR.

Kohun aihetta voisi selittää kansantajuisesti näin:

Periaatteessa tuo 80 % biokemiallinen fuktionaalisuus tarkoittaisi sitä, että maanmittaajat ilmoittaisivat yli 100 metriä korkeiden luonnonmuodostelmien olevan vuoria. Silloin kartalle ilmestyisi huomattavasti enemmän vuoristoja. Joku voisi ihmetellä mitä maanmittaajat ovat tekemässä.


Joel Kontinen palasi aiheen pariin blogissaan: Roska-DNA:n kuolinjulistus oli PR-fiasko, sanoo tunnettu evolutionisti.

Darvinistien reaktio roska-DNA:n kuolinilmoitukseen on varsin kiehtova. Esimerkiksi Larry Moran ei halua antaa tosiseikkojen pilata teoriaa, joka hänen mielestään on vielä hyvä.

Kontisen mielessä asia on jo loppuunkaluttu. Ajatus roska-DNA:sta on kuollut. Evoluutioteoria on menettänyt jotakin tärkeää. Jos asia todellakin on näin, niin olisin erittäin kiinnostunut tietämään miten esim. älykäs suunnittelu selvittää C-arvon arvoituksen. Haploidin genomin DNA-pitoisuus vaihtelee runsaasti lajien välillä, ilman selkeää yhteyttä lajien monimutkaisuuteen. Toimivien geenien määrä ei näytä liittyvän siihen kuinka paljon perimäaineista soluissa on. Eri eläinten perimässä on eri määrät koodaamatonta DNA:ta. Joillakin salamantereilla voi olla monikymmenkertainen määrä perimää esim. ihmiseen verrattuna. Samoin on asianlaita joidenkin kasvien suhteen. Pallokalalla voi olla sama määrä geenejä kuin ihmisellä, mutta perimän koko on n. kahdeksasosa ihmisen perimästä. Ja niin edelleen.

Onkin sääli, ettei Kontinen kommentoi ENCODE:n käyttämän biokemiallisen aktiivisuuden tarkempaa merkitystä.