8.10.12

Soluttautumista eheytymisen äärelle

Helsingin Sanomat onnistui laatimaan kirjoituksen, joka pakotti minut peräti ostamaan heidän Kuukausiliitteensä. Siinä Antti Pikkanen on suorittanut soluttautumistehtävän Aslanin Elävät vedet -eheytysmisleirille. Meno on niin raamatullista kuin voisi kuvitella. Ihmisten seksuaalisuus on aseteltu ahtaalle, tietenkin vain ihmisten parasta ajatellen. Epäraamatullinen elämä on rikkinäisen ihmisen elämää. Rikkinäinen ihminen korjataan rukoilun avulla. Tietenkin rukoilun tarpeellisutta perustellaan tieteellisesti, tai tarkemmin sanottuna tieteellisen kaltaisilla argumenteilla. Jotka on kärrätty Suomeen Yhdysvaltojen ex-gay:n mahdollisuutta myyvistä firmoista.

Antti joutui hieman kiertelemään totuuden ympärillä päästääkseen leirille mukaan, mutta se olkoon moraalisesti hyväksyttävää. Onhan leirin ehdoissa kielto, jonka mukaan toimittajat eivät pääse mukaan. Leirillä ei puhuta vain homoseksuaalisuudesta. Rikkinäisyys tarkoittaa sitä, ettei ihminen käyttäydy konservatiivien olettamusten mukaisesti. Mielestäni nuo olettamukset ehjästä käyttäytymisestä ovat melkeinpä sairaita, tai sitten minä vaan satun olemaan erittäin sairas ihminen. Tietenkin ihmisillä voi olla ongelmia seksuaalisuutensa suhteen, sitä ei kukaan kiellä. Aslanin järjestämät leirit on tarkoitettu kristityille, ja siksi siellä annetut luennot ovat puhtaasti kristillisellä pohjalla.

Mutta...

Se mitä leirillä kerrotaan heteroille esim. itsetyydytyksestä sai käteni rapistelemaan kuukausiliitteen sivuja. Ymmärtäisin valistuksen, jos leiriläisen elämä menisi pirstaleiksi pakkomielteisen tumputtamisen takia. Olin valmistautunut lukemaan ihmisistä, jotka eivät enää pärjäisi työpaikalla tai parisuhteessa koukuttavan masturboisensa takia.

Esimerkiksi erä kolmikymppinen mies kertoo tulleensa eheytymään vaimonsa patistamana. 
"Vaimo oli käynyt ohjelman. Kun myönsin hänelle lipsahtaneeni masturboimaan, oli tuskallista nähdä se pitkään kestänyt suru ja pettymys. Lupasin parantua."
Nyt hän opettelee pidättäytymistä.
Lipsun yhä, mutta vähenevässä määrin. Tänä vuonna niin on tapahtunut vain kaksi kertaa.

Erittäin hämmentävää lukea ihmisistä joiden mielestä itsetyydytys on jotenkin karmaiseva ja moraalisesti hävettävä asia. Joidenkin aikuisten parisuhde näemmä oikeasti kärsii siitä, että toinen osapuoli silloin tällöin tuottaa itselleen nautintoa. En todellakaan ymmärrä tuollaisesta asiasta kärsimistä. Enkä halua ymmärtää. Minulle "kaksi kertaa" olisi tavallista tylsempi yksinäinen ilta. Jos joku ei halua harrastaa itsetyydytystä, niin mikäs siinä. Maailmassa on paljon muutakin harrastettavaa. Mutta parisen kertaa vuodessa tehtynä se olisi muka kriisi parisuhteessa? Gtfo.


Homosta ehjäksi -artikkelissaan Pikkanen käy läpi myös Aslanin käyttämän tieteellisen tutkimuksen heikkouksia. Leiriläisille perustellaan eheytymisen olevan mahdollista, sillä Journal of Sex & Marital Therapy -lehti julkaisi Exodus Internationalin päärahoittaman tutkimuksen, jossa 98 henkilön otoksessa eheytymisen onnistumisprosentiksi laskettiin 53%. Josta 30 % oli selibaattiin päätyneitä. 23 % koki kiinnostuksensa suunnan muuttuneen. 47 % koki eheytymisen epäonnistuneen. Ei vertailuryhmää. Ei satunnaistamista. Ei tietoa annetun terapian sisällöstä. 40 % tutkimukseen osallistuneista jätti sen kesken.





Jos joku uskonnollinen ihminen oikeasti kokee, ettei elämässä pääse eteenpäin ilman tunnin pituisia joukkorukouksia, niin varmasti eheytymisleiri on kokeilemisen arvoista. Kunhan sinne lähtee vapaaehtoisesti.

7 comments:

Tino Rossi said...

Toisen vaimo oli löytänyt useamman kerran selaimen historiatiedoista pornosivustojen osoitteita. Siitä oli sitten seurannut melkein avioero molemmilla kerroilla. Totesin vaimolle että mies tarvitsisi kipeästi tietotokone- eikä eheytymiskurssia. Kun vänkkäät, vänkkää anonyymisti!

Anonymous said...

Olen usein miettinyt mistä kristittyjen kieltoinen suhtautukinen (homo)seksuaalisuuteen on peräisin?

Jo 2000-vuotta sitten seksiorgiat, sodomia ja homoerotiikka oli roomalaisen yläluokan huvi, josta köyhät eivät päässeet nauttimaan, vähän samaan tapaan kuin kalliit courmet-illalliset ja juhlagaalat tänäpäivänä. Tavallinen kansa silloin jo paheksui tätä.

Raamatussa homoseksistä ja erotiikasta on vain vähän mainintaa lähinnä vanhassa testamentissa.

Vanhoissa uskonnoilla mm. zarathustralaisuudessa pidetään homoseksiä aivan hyväksyttävänä, kuten gilgames-tarina, jossa onneton homo-suhde auttoi julmaa kuningasta löytämään elämän tarkoituksen ja hyvyyden.

Mistä kristittyjen erotiikan vastaisuus kumpuaa?

Silmäilijä said...

Anonyymi, vastasit itse kysymykseesi.

Olen ymmärtänyt, että monen kristinuskon kiellon ja kielteisen asenteen taustat liittyvät nimenomaan historialliseen aikaan.
Kun aatetta piti levittää, oli heppoa vedota siihen, mihin rahvaalla ei ollut ns. pääsyä tai oikeutta.

Esimerkiksi juurikin(homo)seksuaalisuus Niin kuin mainitsit, seksiorgiat ym. olivat yläluokalle sallittu huvi, joka ei ollut tavallisen kansan ulottuvilla. Demonisoimalla ne kristityt saivat kansan suosiota.

Kyse on siis propagandasta, jolla oli suheteellisen vähän tekemistä Jeesuksen sanoman kanssa.

Samaa logiikkaa käytetään esimerkiksi politiikassa vielä nykyisinkin. Harvoin demonisoiduilla asioilla on kunnollista totuuspohjaa. Jos äly ei riitä esimerkiksi eri uskontojen ja ulttuurien ymmärtämiseen, ne on helppo demonisoida kovin suoraviivaisesti.

tyy said...

Oikeilla eheytyskurseilla, jos sellaisia olisi, opetettaisiin itsetyydytyksen jaloa taitoa.

Sillä runkkaaminen on ihmisoikeus.

Anonymous said...

Sen verran kommentoisin tuota anonyymin viestiä, että mielestäni Gilgamesin ja Enkidun suhde ei ollut homoseksuaalinen, vaan homososiaalinen (veljellistä rakkautta).

MrrKAT said...

Mistä kristittyjen erotiikan vastaisuus kumpuaa?

Entä Leningradin sotilaspiirin kommunistikapiaisten erotiikan kauhistelu kun kerran olivat porukalla käyneet Hgissä ja nähneet kioskien pornotarjonnan ? Miksi pornolehtien tulo NL:ään estettiin jo rajalla ?

Entä Kiinan rajalla ? Onx Tietoo ?

Anonymous said...

Sen verran kommentoisin tuota anonyymin viestiä, että mielestäni Gilgamesin ja Enkidun suhde ei ollut homoseksuaalinen, vaan homososiaalinen (veljellistä rakkautta).