Soluttautumista eheytymisen äärelle

Helsingin Sanomat onnistui laatimaan kirjoituksen, joka pakotti minut peräti ostamaan heidän Kuukausiliitteensä. Siinä Antti Pikkanen on suorittanut soluttautumistehtävän Aslanin Elävät vedet -eheytysmisleirille. Meno on niin raamatullista kuin voisi kuvitella. Ihmisten seksuaalisuus on aseteltu ahtaalle, tietenkin vain ihmisten parasta ajatellen. Epäraamatullinen elämä on rikkinäisen ihmisen elämää. Rikkinäinen ihminen korjataan rukoilun avulla. Tietenkin rukoilun tarpeellisutta perustellaan tieteellisesti, tai tarkemmin sanottuna tieteellisen kaltaisilla argumenteilla. Jotka on kärrätty Suomeen Yhdysvaltojen ex-gay:n mahdollisuutta myyvistä firmoista.

Antti joutui hieman kiertelemään totuuden ympärillä päästääkseen leirille mukaan, mutta se olkoon moraalisesti hyväksyttävää. Onhan leirin ehdoissa kielto, jonka mukaan toimittajat eivät pääse mukaan. Leirillä ei puhuta vain homoseksuaalisuudesta. Rikkinäisyys tarkoittaa sitä, ettei ihminen käyttäydy konservatiivien olettamusten mukaisesti. Mielestäni nuo olettamukset ehjästä käyttäytymisestä ovat melkeinpä sairaita, tai sitten minä vaan satun olemaan erittäin sairas ihminen. Tietenkin ihmisillä voi olla ongelmia seksuaalisuutensa suhteen, sitä ei kukaan kiellä. Aslanin järjestämät leirit on tarkoitettu kristityille, ja siksi siellä annetut luennot ovat puhtaasti kristillisellä pohjalla.

Mutta...

Se mitä leirillä kerrotaan heteroille esim. itsetyydytyksestä sai käteni rapistelemaan kuukausiliitteen sivuja. Ymmärtäisin valistuksen, jos leiriläisen elämä menisi pirstaleiksi pakkomielteisen tumputtamisen takia. Olin valmistautunut lukemaan ihmisistä, jotka eivät enää pärjäisi työpaikalla tai parisuhteessa koukuttavan masturboisensa takia.

Esimerkiksi erä kolmikymppinen mies kertoo tulleensa eheytymään vaimonsa patistamana. 
"Vaimo oli käynyt ohjelman. Kun myönsin hänelle lipsahtaneeni masturboimaan, oli tuskallista nähdä se pitkään kestänyt suru ja pettymys. Lupasin parantua."
Nyt hän opettelee pidättäytymistä.

Lipsun yhä, mutta vähenevässä määrin. Tänä vuonna niin on tapahtunut vain kaksi kertaa.

Erittäin hämmentävää lukea ihmisistä joiden mielestä itsetyydytys on jotenkin karmaiseva ja moraalisesti hävettävä asia. Joidenkin aikuisten parisuhde näemmä oikeasti kärsii siitä, että toinen osapuoli silloin tällöin tuottaa itselleen nautintoa. En todellakaan ymmärrä tuollaisesta asiasta kärsimistä. Enkä halua ymmärtää. Minulle "kaksi kertaa" olisi tavallista tylsempi yksinäinen ilta. Jos joku ei halua harrastaa itsetyydytystä, niin mikäs siinä. Maailmassa on paljon muutakin harrastettavaa. Mutta parisen kertaa vuodessa tehtynä se olisi muka kriisi parisuhteessa? Gtfo.

Homosta ehjäksi -artikkelissaan Pikkanen käy läpi myös Aslanin käyttämän tieteellisen tutkimuksen heikkouksia. Leiriläisille perustellaan eheytymisen olevan mahdollista, sillä Journal of Sex & Marital Therapy -lehti julkaisi Exodus Internationalin päärahoittaman tutkimuksen, jossa 98 henkilön otoksessa eheytymisen onnistumisprosentiksi laskettiin 53%. Josta 30 % oli selibaattiin päätyneitä. 23 % koki kiinnostuksensa suunnan muuttuneen. 47 % koki eheytymisen epäonnistuneen. Ei vertailuryhmää. Ei satunnaistamista. Ei tietoa annetun terapian sisällöstä. 40 % tutkimukseen osallistuneista jätti sen kesken.

Jos joku uskonnollinen ihminen oikeasti kokee, ettei elämässä pääse eteenpäin ilman tunnin pituisia joukkorukouksia, niin varmasti eheytymisleiri on kokeilemisen arvoista. Kunhan sinne lähtee vapaaehtoisesti.