26.3.14

Tämän kirjoituksen aihe EI OLE suvivirsi

Kylläpä uutissyöte oli tänään tulvillaan suvivirttä. Suvivirttä ei saa poistaa! Suvivirsi pois kouluista! Suvivirsi on perinne! Suvivirsi on uskonnollista aktiviteettiä! Suvivirsi sitä! Suvivirsi tätä!

Ilta-Sanomien Ulla Appelsin näytti kääntyneen maximum overdrive-vaihteelle. Persu Vesa-Matti Saarakkala laati lakialoitteen kulttuurikristillisten perinteiden suojelemiseksi. Eurokansanedustaja Hannu Takkula pelkäsi jo kulttuurimme itsetuhoa. Uutisten kommenttiketjuissa on tuhansia ja taas tuhansia viestejä aiheesta.

Mitä oikein tapahtui?

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen julkaisi päätöksen siitä miten uskonnonvapauslakia sovelletaan kouluissa. Puumalainen laati päätöksen oikeuskanslerille tehnyn kantelun takia. Oli tarvetta selvittää miten uskonnon harjoittaminen toimii kouluissamme ja miten se on linjassa tuon uskonnonvapauslain kanssa.


Kantelussa katsotaan, että koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakauuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. 
Erityisesti uskonnolliset keskusradioaamunavaukset korostavat kantelun mukaan  vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella.

Tätä tilannetta haluttiin selvittää. Mutta päivän uutisten mukaan aiheena on SUVIVIIIIIRRRRRRRRSI, PERKELE!



Lausunnon päällimmäisenä kysymyksenä oli:

Edellyttääkö uskonnonvapaus oikeutta harjoittaa uskontoa kouluaikana opettajien ja  seurakunnan työntekijöiden johdolla muulloinkin kuin uskonnontuntien aikana, vaikka se johtaisi oppilaiden jakamiseen eri ryhmiin?


Toisena:

Onko oppilaiden jakaminen ryhmiin heidän uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa perusteella segregaatiota ja siten syrjintää? Onko uskonnon harjoittamisen järjestäminen kouluissa edellä kuvatuilla tavoilla uskonnottomia oppilaita syrjivää?

Kolmantena:

Onko se, että oppilaiden on julkisissa kouluissa paljastettava uskonnollisen vakaumuksen puuttuminen tai enemmistön vakaumuksesta poikkeava uskonnollisen  vakaumus negatiivisen uskonnonvapauden loukkaamista?

Neljäntenä:

Onko enemmistöuskonnon suosiminen julkisissa kouluissa perustuslain mukaista? Koskeeko julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia myös julkisia kouluja?

Ja viimeisenä:

Onko perusoikeudet huomioon ottaen ylipäätään olemassa hyväksyttävää perustetta järjestää kouluissa uskonnon harjoittamista kouluaikana?

Väittäisin kysymysten olevan erittäin tärkeitä. Näihin aiheisiin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kirjoittanut monen sivun verran vastauksia. Siksi lausunto on lukemisen arvoinen. Mutta nähtävästi se ei kiinnostanut toimittajia. Ehkä tilanne on huomenna erilainen, jos jotkut kolumnistit ovat uskaltaneet ja vihdoinkin kerinneet lukemaan tuon lausunnon. Onhan siinä vain kymmenen sivua. Ja kyllä, siellä mainitaan suvivirsi.

Tätä ihmettä odotellessa menen nukkumaan. Näen unta huomisesta, jossa käydään asiallista keskustelua uskonnottomien koululaisten oikeuksista koko lukuvuoden aikana, eikä pelkästään yhden juhlan yhden virren kohtalosta. Eli kouluissa ei enää jaettaisi oppilaita eri ryhmiin heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa perusteella.

Tai ehkä uskonnottomien koululaisten käytännön elämä kouluissa on liian vaikea pala toimittajille. Jos näen huomenna vielä yhdenkin suvivirteen liittyvän uutisen, niin en lue sitä.


8 comments:

Anonymous said...

Joo, olen samaa mieltä. Sen vielä lisäisin, että asia toki koskee myös koulun henkilökuntaa. Varmasti on opettajia, jotka kokevat oman koulunsa menon itseään syrjivänä. Tähän suvivirteen tarraudutaan varmasti siksi, koska noihin substanssikysymyksiin ei ole mitään järjellistä vastausta.

Ninny said...

Linkki lausuntoon: http://www.oikeuskansleri.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf

Anonymous said...

Tämähän on tuttua esim. homoliittojen vastustamisessa, rationaaliset argumentit sivuutetaan ja viedään keskustelu sinne minne aurinko ei paista.

Joku vetosi siihen että lapsetkin haluavat säilyttää suvivirren. Mitä jos kysytään lapsilta haluavatko kouluruoaksi jäätelöä ja pitsaa joka päivä. Tai mitä jos kysyttäisiinkin homoperheiden lapsilta onko heidän elämänsä pilalla kun on kaksi isää tai äitiä.

Anonymous said...

80-luvulla meidän ala-asteen luokanopettajamme oli kovin uskonnollinen, rukoilimme usein eikä pelkästään uskonnon tunnilla. Minä kirkkoon kuulumatta muiden mukana. Aamuhartaudet ja muut uskonnolliset tilaisuudet tuli käytyä. ET-tunneista ei silloin tiedetty vielä mitään.

Eihän se lapsena mitenkään väärältä tuntunut, mutta kukapa lapsi kuitenkaan haluaisi odottaa käytävässä yksin kun muut saavat uskonnollista kasvatusta. Aikuisena ateistina tällainen omien uskomusten pakkosyöttäminen vertautuu henkiseen hyväksikäyttöön.

Paholaisen Asianajaja said...

Ninny, kiitos muistutuksesta. Lisäsin linkin tekstiin.

MrrKAT said...

Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen lausunto käännettiin nurinpäin IS:ssä. Päätoimittajansa "kunniaksi" alan nimittää tätä verbillä:
appelsinointi

;)

Anonymous said...

Kaipa tässäkin on lopulta kysymys vanhasta asiasta. Valtion ja kirkon erottamisesta toisistaan ja siitä että kirkon toiminnan tulisi olla kuten muidenkin harrastekerhojen- tai yhdistysten (käytännössä niin että jäsenet rahoittavat oman toimintansa ilman erityisoikeuksia).

Jotta tilanne olisi oikeudenmukainen, pitäisi olla niin että uskontojen jäseneksi olisi mahdollista hakea vain täysi-ikäisenä.

Koulujen uskonnonopetus on käytännössä henkistä pahoinpitelyä ja painostusta.

Anonymous said...

Jos osallistumattomuus koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin on OK, niin silloin oppilaalla tai hänen vanhemmallaan oppilaan ollessa alaikäinen tulee myös olla oikeus kieltää lastaan oallistumasta esim. vaikkapa SETA:n edustajan vierailuun.