Liitännäislakien äänestys lähestyy eduskunnassa

Kunnianarvoisat kansanedustajat kävivät jälleen keskustelua avioliittolain muutoksista. Valiokunnan mietinnöstä äänestetään keskiviikkona. Tiistaina kansanedustajat väänsivät vielä verbaalisesti kättä asiasta. Toiset vastustajat kalistelivat sapeleitaan ja toiset olivat jo hieman uupuneita vääjäämättömän edistyksen edessä. Muutosta ajavien riveistä esiin nousi kansanedustaja Sanna Marin (SDP), joka mielestäni toimii nykyisin samalla tarmolla ja tarkkuudella kuin Oras Tynkkynen toimi. Vastapuolella parhaimmaksi puhujaksi nousi Sari Essayah (KD), joka pystyi keskittymään valiokunnan mietinnön sisältöön. Mika Niikko (PS) taas oli... noh, Mika Niikko. Sentään hän puhui hieman rauhallisemmin verrattuna edelliseen maximum overdrive saarnaamiseen. Enää ei huudeltu hallitusta häpeämään (ainakaan tämän asian tiimoilta). Ehkä on turvallisinta, että en kommentoi hänen puheitaan.

Edellisellä kerralla keskityin Ohituskaistan pyörittelyyn. Tänään ohjelmassa oli kuitenkin melko paljon ne samat jutut kuin edellisillä kerroilla.

Tuoreimmat puheet on luettavissa virallisesta pöytäkirjasta.

Puheenvuorojen alkupäässä ääneen päästettiin Antero Laukkanen (KD). Hän muisteli menneitä vuosikymmeniä. Arvot ovat muuttuneet. Antero haikailee menneisyyden pariin. Lopulta hän osoittautui sellaiseksi mieheksi, joka pettyisi jopa pessimismiin.

Koska uskon, että minulla on tätä eloa vielä noin 50 vuotta jäljellä, niin toivon näkeväni sen, kun korjataan näitä huonoja hedelmiä, joita näistä valinnoista ja päätöksistä täällä syntyy, että jonain päivänä voidaan todeta, että silloin tehtiin huonoja päätöksiä huonoin perustein.

Eikö kansanedustajien nimenomaan pitäisi toivoa, että tulevaisuudessa eduskunnassa tehty ja hyväksytty työ osoittautuu oikeaksi ja oikein perustein tehdyksi? Kerrassaan hämmästyttävä halu nähdä tuhoa Suomen tulevaisuudessa.

Päivi Räsänen (EI-puolue) linjasi myös huolenaiheitaan.

Tälläkään kertaa lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty, valitettavasti. Sitä ei ole tehty ministeriössä, eikä sitä ole pystynyt myöskään lakivaliokunta tekemään.

Ei tehty ei. Olisi kannattanut tehdä, sillä silloin meillä olisi yksi asia lisää jolla läpsiä Aito Avioliitto -porukkaa. Lapsivaikutusten arviointia toivottiin niin Oikeusministeriön kuin lapsiasiavaltuutetun puolelta. Tekemättä jättäminen jätti vastustajille tällaisen retorisen palikan jolla kalkuttaa puhujapöntöstä. En hetkeäkään epäile, että arvionti olisi tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Lapsivaikutusten arviointi on mahdollista tehdä myös jälkikäteen lain säätämisestä. Voit lukea Lapsiasiavaltuutetun tiedostosta (pdf, 94 sivua) miten, milloin ja miksi arvointia tehdään. Jos haluat vielä kinata lapsivaikutusten arvioinnin puuttumisesta, niin lue tuo dokumentti. Näyte paperista sivulta 16:

Suomessa yhteiskunnallisten päätösten arviointi lapsivaikutusten näkökulmasta on vielä erittäin  vähäistä. Tämä johtuu siitä, että lapsivaikutusten arviointi ilmiönä on vielä varsin tuntematon  eikä lapsivaikutusten arvioinnista ole erillistä lainsäädäntöä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen  velvoittavuuden lisäksi. Vaikka omaa lainsäädäntöä lapsivaikutusten arvioinnista ei ole, voidaan  todeta, että Suomessa on jo varsin hyvin lakitasolla huomioitu lapsen etu ja lapsen kuulemiseen  ja osallisuuteen sekä vaikuttamiseen liittyviä asioita.

 Pääpointtinani olkoon se, että toisin kuin eduskunnassa vastustajien suusta tänään väitettiin, ei YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoita AINA tekemään lapsivaikutusten arviointia, vaan maiden on erilaisissa tilanteissa haettava lapsen ja lasten kannalta parhaita ratkaisuja. Olisi hyvä, jos arviointi tehtäisiin aina, mutta toistaiseksi asiasta ei ole edes kansainvälistä säännöstä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että lapsivaikutusten arviointia sovelletaan mahdollisimman paljon. Mutta tästä ei saada mitään menettelyrikettä tai estettä lain hyväksymiselle, kuten puhujapöntöissä tänään vihjailtiin.

Arvioinnin sijaan meillä on vain lastensuojelujärjestöjen suosittelut tasa-arvoisen avioliittolain edistämisestä. Ja lapsiasiavaltuutettu itse oli puoltamassa tasa-arvoista avioliittolakia, sillä sateenkaariperheille (joita siis elää parhaillaan täällä Suomessa) annettava laajempi ja parempi oikeusturva, oikeudet ja asema ovat *YLLÄTYS SAATANAN YLLÄTYS* perheiden kannalta parempi asia. Eli lapset ja lapsiperheet hyötyvät tasa-arvoisesta avioliittolaista, terveisin keskeiset lapsi- ja  perhetyötä tekevät järjestöt; Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen UNICEF ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Lapsiasiavaltuutettu sekä Pelastakaa lapset. But what the fuck do they know?

Aivan kuin perusarvofanit olisit täysin unohtaneet miten vuonna 2014 luvattiin/uhattiin lähteä ovet/pakarat paukkuen näistä lastensuojelujärjestöistä. En tiedä kuinka moni lopulta lähti. Lasten oikeudet ovat olleet näkyvästi esillä, mutta perusarvofanien mielestä väärällä tavalla. Illan aikana useampi tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja väitti, että asiassa on edetty aikuisten oikeuksien nimissä, täysin unohtaen lapset. Tämä Räsäsen & Co:n tekopyhä huolestuminen lapsista ja ääni väristen lasten oikeuksilla ratsastaminen saavat jopa minut tuohtumaan.

Räsänen jatkoi:

 Ja kuitenkin tämän lainsäädännön kaikkein keskeisin, konkreettisin vaikutus koskee nimenomaan lapsia, koska se tuo tämän ulkoisen adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille ja vaikuttaa siten tulevaisuudessa näitten adoptoitujen lasten elämään.

 Todellakin. Lapsiasiavaltuutettu kirjoitti tästäkin aiheesta, todettuaan lapsen edun olevan tärkein asia adoptiossa. Samaa sukupuolta oleville pareille annettu adoptio-oikeus ei olisi este lapsen edun harkitsemiselle adoptioprosessissa. Lainaan olennaista kohtaa kokonaisuudessaan.

Yleissopimus edellyttää, että kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa arvioidaan aina ensisijaisesti lapsen etua. Adoptiota koskevassa artiklassa 22 on erikseen korostettu, että ratkaisun tulee olla lapsen edun mukainen.  Kansallisessa adoptiolainsäädännössä on tarkkaan määritelty prosessi, jossa adlption hakijoiden soveltuvuus arvioidaan lapsen edun kannalta.  Tämä vaatimus tulisi säilymään samanlaisena myös, jos samaa sukupuolta olevalle parille säädettäisiin oikeus yhteisadoptioon.

Adoptiolain 27 § mukaan lapsi pyritään sijoittamaan ensisijaisesti kahden vanhemman perheeseen, jollei lapsen edun kannalta ole erittäin painavia syitä siihen, että lapsi sijoitettaisiin yhden vanhemman perheeseen. Tässä yhteydessä on otettu siten kantaa siihen, että yleensä lapsen edun mukaista on, että hänellä on kaksi vanhempaa. Samalla tästä seuraa, että avioliitossa elävät parit ovat adoptiota hakiessaan paremmassa asemassa suhteessa rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa eläviin.

Adoptiolaki sallii myös ns. perheen sisäisen adoption rekisteröidyssä parisuhteessa elävien parien kohdalla. Jos parisuhteen toinen osapuoli on adoptoinut lapsen aiemmin, on mahdollista, että toinen osapuoli adoptoi saman lapsen myöhemmässä vaiheessa. Perheen sisäinen adoptio ei ole mahdollista avoliitossa. Jos avioliitto sallittaisiin samaa sukupuolta olevien kesken ja siten heille myös oikeus yhteiseen adoptioon, voitaisiin päästä tästä ns. kaksikertaisesta adoptio-prosessista eroon.

Räsänen jatkoi:

 Se tulee vaikuttamaan myös koko adoptiokäytäntöihin hyvin voimakkaasti sen takia, että on maita, jotka eivät anna lapsia adoptoitavaksi, mikäli maassa on lainsäädäntö, joka sallii adoption myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tiedämme sen hyvin, että Venäjä on jo laittanut nämä adoptiohanat kiinni, ja silloin moni sellainen perhe, jossa lapsi voisi saada äidin ja isän, jää syntymättä tämän lain takia.

Mielestäni meidän ei sivistysvaltiona pitäisi taipua kiusaajien ja ihmisoikeuksien kannalta viime vuosituhannella elävien valtioiden painostukseen. Jotkut voivat olla kanssani eri mieltä. *katsoo Räsäsen suuntaan*

Edustaja Sanna Marin piti pitkän puheenvuoron (15:59) ja yritti viedä keskustelua takaisin itse aiheeseen, eli valiokunnan mietintöön liitännäislaista. Marin muistutti, että tänään keskustellaan liitännäislaista, sillä uusi avioliittolaki hyväksyttiin jo viime vuonna. Puheessaan hän kertoi ehdotuksen eduista, edistyksestä ja siihen jääneistä ongelmakohdista, joita kyllä voidaan korjata jälkeenpäin. Kunhan mm. hallitus vihdoinkin tekisi ehdotuksen valmiina lepäävästä äityislaista. Edistys tulee tapahtumaan vaiheittain. Asiasisältöinen puhe ei kuitenkaan otettu rakentavalla tavalla vastaan.

Kansanedustaja Antero Laukkanen avasi sanaisen eväspakkinsa:

Niin kuin valiokunnassa totesin: jos minä olisin tämän asian kannalla, mitä Marin edustaa, niin en missään tapauksessa päästäisi näin heikosti valmisteltua lakia läpi. Mutta te haluatte, että tämä laki tulee voimaan, koska teillä on se strategia, että pistetään se tuhannen kilon norsu sinne Volkkariin kilon palasina, niin kyllä se sinne sitten lopulta mahtuu. (Puhemies koputtaa) Tavallaan ymmärrän sen, mutta ihmettelen silti tätä logiikkaa.

Ei siis mitään rakentavaa keskustelua. Marin vastasi näin:

Arvoisa puhemies! Todella istumme edustaja Laukkasen kanssa lakivaliokunnassa, ja tätä asiaa olemme hyvin perusteellisesti siellä käsitelleet, kuulleet lukuisia asiantuntijoita, hyvin laajan käsittelyn käyneet siellä läpi, ja minun mielestäni nämä lakiesitykset, nämä liitännäislait, ovat todella hyvin perusteltuja. Nämä ovat hyviä esityksiä, mutta aivan kuten Laukkanen totesi, näillä ei valitettavasti kaikkea maailmassa saada korjattua. Kaikkia ihmisoikeusloukkauksia ei näiden liitännäislakien kautta pystytä korjaamaan. 

Sikäli ehkä hieman vääristelitte tuossa omassa puheenvuorossanne osaltanne tätä kokonaisuutta, koska hyvin tiedätte sen, että me emme näiden liitännäislakien kautta pääse näihin kaikkiin ihmisoikeusongelmiin käsiksi, vaan ne vaativat erillisiä lakikäsittelyitä puhuimme me sitten translain uudistamisesta tai tästä hedelmöityshoitolain kokonaisuudesta, äitiyslaista. Eli kaikkea emme pysty korjaamaan, mutta ehdottomasti nämä lakiesitykset vievät tätäkin näkökulmaa eteenpäin ja ovat kyllä todella hyviä. Lakivaliokunta teki hyvää ja perusteellista työtä tässä, eli mistään vuotavasta seulasta ei suinkaan ole kyse, vaan hyvistä esityksistä, mutta ne eivät ole riittäviä, muitakin tarvitaan. 

Marin ja Laukkanen jatkavat vuoropuheluaan. Suosittelen lukemaan ne läpi tuolta eduskunnan sivulta.

Muuten keskustelussa esitettiin tutut huolet uskonnollisten yhdyskuntien oikeudesta pitää avioliittonsa perinteisenä. Sekä kyselyjä siitä miksi valiokunnan mietinnön Lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen -kohdassa kavennetaan äidin oikeutta määrätä lapsensa uskonto. Mielestäni on hyvä, jos kirkko pitää kiinni vihkimisen varaamisesta vain heteropareille. Päätöshän on kirkon käsissä. Näin kirkko rajaa itseään entistä sivummalle yhteiskunnan muutoksista. Terveisiä vain sinne piispojen suuntaan. Yhtenä hienona merkkinä oli se, että Perussuomalaisten Tiina Elovaara ilmoitti tukevansa mietintöä äänestyksessä.

Jännitetään yhdessä keskiviikkona miten asiasta äänestetään eduskunnassa.