Olenko Skeptikko vai skeptikko?

Scientific American lehden blogissa John Horgan pohtii mitä skeptikoiden pitäisi tehdä. Olisiko epäilys- ja debunkkauskampanjoille olemassa tärkeämpiä kohteita kuin homeopatia ja kryptozoologia? Horganin mielestä skeptikoiden keulakuvat ovat keskittyneet aivan vääriin asioihin.

Teksti huokuu jenkkiläkeskeisyyttä, mikä on tietenkin vain Horgarin ja hänen yleisönsä takia ihan aiheellista. Emme me täällä Suomessa kovin paljon vaivaa skeptikkopäätämme Isojalan metsästämisellä. Eikä ainakaan hänen mainitsemaansa Dawkinsin, Michael Shermerin ja Lawrence Kraussin palvontaa taida esiintyä samalla tavalla täällä pohjolassa.

Steven Novella kerkisi huomauttamaan Horgarille, että skeptikoiden parissa on jo vuosikaudet puhuttu hänen mainitsemista aiheista (huono tiedeuutisointi, tieteellisen tutkimuksen ongelmat, jne). Ylidiagnosoinnin vaaroista ovat kirjoittaneet mm. man-chrushini tohtori Ben Goldacre ja dosentti Markku Myllykangas.

Mutta Horgarilla on oikeaa asiaa. Se asia on vaan sellaista, mitä skeptikot ovat jo puhuneet ja kirjoittaneet. Maailma on pullollaan huuhaata, huonoa tiedettä ja liiallisuuksiin vietyjä väittämiä. Tätä löytyy lääketieteestä, taloudesta, politiikasta, urheilusta, arkeologiasta, ruokavalioista ja vaikka mistä ihmisten elämään liittyvistä aiheista. Kriittinen suhtautuminen ei saisi koskaan loppua, kun luemme minkä tahansa lehden uutisia. Kriittisyys on erittäin tärkeää, kun kuuntelemme poliitikoiden puheita ja lupauksia.

Nämä aiheet, joita en ole aina edes käsitellyt blogissani, eivät ole mielestäni triviaaleja. Tiedän, että en tiedä tarpeeksi kaikista näistä aiheista. Edes perinteisen huuhaan kohdalla. Siksi olen useasti jättänyt bloggaamatta jopa päivän polttavista uutisaiheista. Haluaisin opiskella biologiaa, tähtitiedettä, historiaa ja paria muuta aihetta yliopistossa. Ja lukea rauhassa rahtikontillisen verran kirjoja. Valitettavasti minulla ei ole siihen tarpeeksi aikaa. Onneksi nettiin on ilmestynyt monipuolisesti blogeja, joissa ruoditaan näitä monipuolisia aiheita. Ihmisten pitää vain oppia löytämään ne ja arvioimaan niiden sisältöä.

Skeptikkopiirien sisälläkin löytyy variaatiota. Jotkut keskittyvät medikalisaation ja lääketeollisuuden ruoskimiseen. Toiset ovat koukussa uskonnollisten aiheiden kanssa riitelyyn. Kolmannet vääntävät kättä holokaustidenialistien kanssa. Neljännet painivat ilmastonmuutoksen parissa. Viidennet trollaavat Aito Avioliitto -porukkaa. Kuudennet ovat aivan täysillä filosofisia pseudotieteen määrittelystä. Skepsis ry:n riveissä naristaan toistuvasti siitä, ettei Skepsis ota tarpeeksi usein ja avoimesti kantaa uskontoihin.

 Ketkä näistä skeptikoista ovat Horgarin tarkoittamia Skeptikoita ja ketkä ovat skeptikoita?

Tyydyn olemaan sellainen skeptikko, joka vapaa-ajan salliessa kirjoittelee niistä aiheista jotka sattuvat sillä hetkellä eniten motivoimaan kirjoittamaan. Itse tyydyn skeptikkona kirjoittamaan aiheista, joista edes tunnen olevani jollakin tapaa perillä. Usein yliarvioin kykyni, mutta sitä varten onkin niitä kriitikoita, jotka huomauttavat virheistäni. Tunnen kuitenkin tarpeen kirjoittaa aiheista, jotka olisivat kansakuntamme kannalta merkittävimpiä.  Pitäisikö kenenkään enää tuhlata energiaa kreationistien kanssa väittelyyn tällä vuosituhannella? Homeopatia ei ehkä tunnu tavallisen kansalaisen mielestä tärkeältä aiheelta. Eikä se onneksi olekaan sitä. Mutta minä olen ollut yleisössä kuuntelemassa, kun eurovaaliehdokas on puhunut siitä miten homeopatialla voidaan hoitaa syöpää, mutta se on erittäin haastavaa. Tuo ehdokas oli Liisa Sulkakoski. Hän oli niitä henkilöitä, jotka vaativat homeopatiaa ja muita uskomushoitoja suosivaa lainsäädäntöä Suomeen. Pointti on siis siinä, että homeopaatit tekevät töitä kulissien takana. Jonkun täytyy valaista sitä työtä kohdevalolla.

Oikeastaan olen tyytyväinen siitä, että skeptikoiden parissa on näin paljon vaihtelua. Ja skeptikoiden välistä väittelyä.